Nolla tuomiota ei ole nolla rikosta vaan nolla mittausta

Ruotsissa on luku. Puolet 166 tutkitusta henkilökohtaisen avun yrityksestä on kytköksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Suomessa on nolla: hoivan laskutuspetoksista ei löydy yhtään tuomiota. Maiden välissä ei kulje rajaa, joka pysäyttäisi rikollisverkoston Tornionjoen rannalle, eikä lahden toisella puolella asu rehellisempi kansa. Välissä kulkee jotakin arkisempaa. Toisessa maassa joku alkoi laskea.

Nolla on rehellinen luku vain silloin, kun sen takana on laskutoimitus. Ilman sitä nolla ei kerro, montako rikosta on tehty. Se kertoo, montako kertaa on katsottu.

Ruotsissa 14 viranomaista on kartoittanut hyvinvointijärjestelmän väärinkäyttöä yhdessä vuodesta 2009. Ilmiöllä on nimi, välfärdsbrottslighet, hyvinvointirikollisuus ja nimen perässä kulkevat mittarit. Viimeisin kartoitus joulukuulta 2025 kertoo, että viimeisten neljän vuoden aikana luvan saaneista avustajayrityksistä 70 prosenttia on kytköksissä rikollisiin verkostoihin. Sosiaalivakuutuslaitos Försäkringskassan tutki 699 yksityistä avustajayritystä ja löysi niistä 83, joilla on erityisen läheinen kytkös järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kaikissa 62 suurimmassa työskenteli vuosina 2022 ja 2023 aktiivisia rikollisia tai heidän verkostoihinsa kuuluvia ihmisiä. Avunsaajia on 14 000 ja joka neljäs heistä oli ollut näiden yritysten kanssa tekemisissä. Yrityksillä on valtiolle yli 300 miljoonan kruunun velat.

Mekanismi on niin yksinkertainen, että se toimii. Verkosto perustaa tai ostaa yrityksen, joka tuottaa julkisesti maksettua palvelua. Se laskuttaa palvelusta, jota ei anneta tai jota annetaan vähemmän kuin laskutetaan. Viranomaisten yhteinen tilannekuva elokuulta 2025 luettelee keinot: muodolliset edustajat ovat bulvaaneja, tuntikirjaukset perustuvat keksittyihin tositteisiin ja väärät työsuhde- ja lääkärintodistukset toimivat ovina hyvinvointijärjestelmiin. Henkilökohtaisen avun hallinnointiyhtiöt on rakennettu konsulttitoiminnaksi, joka ei tarvitse lupaa eikä joudu takaisinperinnän kohteeksi. Jokainen keino nojaa samaan pisteeseen. Maksaja maksaa sen mukaan, mitä tuottaja itse kertoo tehneensä.

Rahalle on kaksi lukua eivätkä ne mittaa samaa asiaa. Valtion hyvinvointijärjestelmistä maksettiin vuonna 2021 virheellisesti 13 miljardista 16,3 miljardiin kruunua ja siitä 56 prosenttia arvioidaan tahalliseksi. Kotihoidon osalta ammattiyhdistysmedian ja kuntaliiton koordinaattorin arvio on 38 miljardista 66 miljardiin kruunua vuodessa. Kaksi kolmesta kunnasta on purkanut kotihoitosopimuksia kymmenen vuoden aikana, yhteensä noin 120. Hoivan valvontavirasto peruutti tai keskeytti vuoden 2024 aikana 37 hoivayrityksen luvat, 47 toimipaikkaa, joista 21 oli lastensuojelun laitoksia tai tukiasumista. Useissa niistä työskenteli lasten kanssa henkilöstöä, joka oli tuomittu vakavista rikoksista.

Hallitus antoi 27.5.2025 kahdeksalle viranomaiselle yhteisen tehtävän, joka kattaa terveydenhuollon, hammashoidon, sosiaalitoimen, vammaispalvelut, sosiaalivakuutuksen ja työvoimapolitiikan. Sosiaaliministeri sanoi ääneen, että hyvinvointi on kaapattu ja järjestäytynyt rikollisuus käyttää sitä hyväkseen. Talousrikosviranomaisen tilannekuva toukokuulta 2026 lisää kaksi asiaa, joita kukaan ei olisi halunnut lukea: nuoria rekrytoidaan rikollisuuteen vammaispalvelujen ja lastensuojelun asumisyksiköistä ja henkilökohtaisessa avussa esiintyy ihmiskauppaa. Samassa hallituksen päätöksessä on lause, joka kertoo, miksi kukaan ei ole lopettamassa henkilökohtaista apua. Se on vapausuudistus, jota tulee vaalia. Ruotsi ei pidä hyvinvointia vikana. Se pitää sitä ovena, joka jäi lukitsematta. Nyt se laskee, kuka ovesta on kulkenut.

Kartoitus antaa myös listan ehdoista, jotka toistuvat jokaisessa väärinkäytetyssä palvelussa. Palvelu maksetaan tuntien tai käyntien mukaan yrityksen omasta raportoinnista. Lupa myönnetään tarkistamatta, kuka yrityksen todella omistaa. Osa toiminnasta on rakennettavissa luvan ulkopuolelle. Tilannekuvan sanoin järjestelmät, jotka perustuvat itseraportointiin ilman kontrollia, ovat alttiita. Lista on lyhyt. Samat kolme ehtoa ovat voimassa myös lahden tällä puolen.

Yhteistyö alkoi vuonna 2009, mutta laskeminen alkoi aikaisemmin eikä se ole ollut yhtäjaksoista. Rikoksentorjuntaneuvoston raportti vuodelta 2005 kertoo, että Vakuutuskassan henkilöstön käsityksen mukaan henkilökohtaisen avun korvauksissa esiintyy laajaa väärinkäyttöä, joka "nykyisin välttää lähes kokonaan valvonnan". Vuonna 2016 sama neuvosto kuvasi, miksi erillinen tukipetoslaki oli säädetty, vaikka ilmiön koosta oli vain arvioita: järjestelmät ovat niin suuria, että pienetkin osuudet vastaavat suuria summia. Seuraavana vuonna valtion selvitys kieltäytyi arvioimasta rikollisuuden laajuutta lainkaan ja laski sen sijaan ilmoitetut summat, 608,7 miljoonaa kruunua, joista 84 prosenttia se luokitteli järjestelmälliseksi. Luku oli epätäydellinen ja selvitys sanoi sen itse.

Lakeja tuli kolme. Vuoden 2011 alusta yksityinen henkilökohtaisen avun tuottaja on tarvinnut luvan, koska lääninhallitukset olivat kertoneet, että luvan puuttuminen oli keskeinen syy siihen, ettei valvontaa monessa tapauksessa tehty lainkaan. Vuoden 2019 alusta lupa on vaadittu myös kotihoidolta. Marraskuusta 2021 alkaen korvausta on maksettu vain luvan saaneelle tuottajalle. Jokainen näistä kiristi samaa kohtaa, jota Suomi keventää.

Naapuri, joka ei ole vielä laskenut

Norja on kolmas piste samalla viivalla. Kuntasektorin järjestön teettämä selvitys elokuulta 2025 sanoo asian omin sanoin: hyvinvointirikollisuus, joka on suuri haaste naapurimaassa Ruotsissa, näyttäytyy Norjassa pienenä ongelmana. Samassa selvityksessä 18 prosenttia kunnallisjohtajista ja työ- ja hyvinvointihallinnon johtajista kertoo joutuneensa sen kanssa tekemisiin viimeisten kolmen vuoden aikana.

Pienuus on mittaustulos. Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi vuonna 2022, että terveyskorvauksia maksava Helfo tarkastaa jälkikäteen 33 toimijaa vuodessa 23 000:sta ja löytää virheen neljästä viidestä tarkastamastaan. Vuonna 2024 sama virasto kirjasi erityisen kalliiden hoivapalvelujen valtionavustuksesta, 11,6 miljardia kruunua 353 kunnalle, että merkittävät summat eivät tosiasiassa ole minkään valvonnan alaisia. Marraskuussa 2025 se totesi, että työ- ja hyvinvointihallinto maksoi vuonna 2024 ortopedisistä apuvälineistä 2,3 miljardia kruunua ilman laskujen tarkastusta. Hallinto itse arvioi maksavansa virheellisesti vähintään viisi miljardia kruunua vuodessa ja sanoo arvion kattavan kaiken petoksesta tahattomiin virheisiin.

Yksi järjestelmä ehti kirjanpitoon asti. Julkinen sairaala ostaa hoidon yksityiseltä, kun se ei itse ehdi hoitaa potilasta määräajassa. Terveysdirektoraatti kirjoitti ministeriölle joulukuussa 2023, että Helfolla on rajalliset mahdollisuudet tarkastaa, mitä yksityinen laskuttaa ja että hinnoittelu on käytännössä enemmän tai vähemmän vapaata. Marraskuussa 2025 talousrikospoliisi teki ratsian yhteen näistä yrityksistä. Omistajaa ja toimitusjohtajaa epäillään törkeästä petoksesta, jonka määrä on enintään 300 miljoonaa kruunua ja syyttäjän mukaan petos julkisia terveysjärjestelmiä kohtaan on erittäin vakava asia. Ongelma oli pieni siihen asti, kunnes joku laski laskut.

Nolla, jolla on kaksi nimeä

Suomessa Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikkö on julkaissut kaksi selvitystä järjestäytyneestä rikollisuudesta yrityskentässä, tammikuussa 2023 ja joulukuussa 2024. Jälkimmäinen laskee, että rikollisuuteen kytkeytyneitä yrityksiä toimii yli 70 toimialalla, eniten rakentamisessa, kiinteistöalalla ja ajoneuvokaupassa. Suhteellisesti yleisin kytkös on henkilöstövuokrauksessa, jossa lähes 3 prosenttia yrityksistä on kytköksissä rikollisiin. Sosiaali- ja terveyspalveluja selvitys ei mainitse kertaakaan. Sanoja terveys, hoiva ja kotihoito ei sen tekstissä ole.

Henkilöstövuokraus on samaan aikaan hyvinvointialueiden suurin ostopalvelu. Sosiaali- ja terveysministeriön selvitys helmikuulta 2024 kertoo, että alueet maksoivat vuokratyövoimasta 600 miljoonasta 700 miljoonaan euroa vuonna 2023 ja summa kasvoi yli 30 prosenttia vuodessa. Selvitys puhuu tehottomuudesta ja potilasturvallisuudesta. Rikollisuutta se ei käsittele. Tilastojen rikollisin toimiala ja hoivan suurin ostopalvelu ovat siis sama toimiala. Tuota yhtälöä ei ole kukaan laskenut auki, vaikka Kilpailu- ja kuluttajavirasto ja Verohallinto varoittivat joulukuussa 2023, että hyvinvointialueiden hankinnoissa on riskinä verojen välttelyä, tarjouskartelleja ja pimeän työvoiman käyttöä. Alueiden yhteenlaskettu budjetti on noin 20 miljardia euroa vuodessa.

Suomesta löytyy 15 tapausta, kun samaa hakee, mitä Ruotsista löytyi: petos, hoivakoti, henkilökohtainen apu, laskutus, tutkinta. Niistä yksi vastaa Ruotsin mallia. Turvallisuusalan toimijan epäillään laskuttaneen sosiaalitoimea kahden vuoden ajan palveluista, joita ei tarvittu, noin 3 miljoonaa euroa. Hankinnasta päättänyttä virkamiestä epäillään virkarikoksesta. Palvelu ei ollut hoivaa vaan turvapalvelua. Toinen tapaus on vuodelta 2019, jolloin eläkkeellä oleva poliisi teki hoivakodista tutkintapyynnön, koska työvuorolistoihin oli merkitty ihmisiä, jotka eivät olleet olleet töissä. Tuomiota siitä ei löydy. Loput 13 ovat valvontatoimia ja laiminlyöntejä: keskeytettyjä yksiköitä, määräyksiä, palvelutalo, jossa opioidilääkettä laimennettiin vedellä eikä hätäkutsuihin vastattu, kotihoito, jossa vartija ja taksikuski tekivät hoitotyötä ja siivooja pisti insuliinin.

Nolla laskutuspetostuomiota hoivassa on siis mitattu tulos. Kysymys on, mitä se mittaa. Käräjäoikeuksien tuomiot eivät ole verkossa haettavissa, kolme suurinta sanomalehteä on hakukoneen katveessa eikä työvuorolistaepäily koskaan päätynyt julkiseen tuomioon asti. Ero Ruotsiin voi olla myös rakenteellinen: siellä valtio maksoi henkilökohtaisen avun tuntiperusteisesti suoraan yritykselle, täällä raha kulkee hyvinvointialueen, palvelusetelin tai työnantajamallin kautta. Kumpikin selitys on mahdollinen. Kumpaakaan ei tiedetä, koska ei ole katsottu.

Valtiontalouden tarkastusvirasto kirjoitti vuonna 2024 lauseen, joka kertoo, miten syvälle katsomattomuus ulottuu. Hyvinvointialueiden tilinpäätöstietojen perusteella ostopalvelujen osuuksien arviointi ja vertailu ei ole mahdollista, koska tiedoista ei selviä yksityisten ostopalvelujen määrä. Samassa raportissa ostopalvelujen laadunvalvontaa ja työn johtamista pidetään vaikeana. Monilta alueilta puuttuivat tiedot ostopalvelujen kustannuksista, käyntimääristä ja henkilömitoituksen toteutumisesta. Hyvinvointialue ei siis tiedä, mitä se ostaa. Tuottaja tietää. Se, mitä ei lasketa, ei ole olemassa maksajalle, vaikka se olisi olemassa jokaisessa laskussa.

Väljyys on pykälässä

Suomessa oven leveys on kirjoitettu lakiin sanalla, jota ei voi mitata. Järjestämislain mukaan hyvinvointialue voi hankkia palveluja yksityiseltä, "jos niiden hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta on tarpeen tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi". Tarkoituksenmukaisuudelle ei ole laissa kattoa eikä mittaria. Sama laki velvoittaa alueen varmistamaan ennen hankintaa, ettei tuottajan aikaisemmassa toiminnassa ole todettu vakavia tai toistuvia puutteita asiakas- ja potilasturvallisuudessa viimeisen kolmen vuoden aikana. Se ei sano, mistä alue sen varmistaa eikä velvoita kirjaamaan, mitä varmistuksessa löytyi.

Sopimuksen rikkominen jää kokonaan kirjanpidon ulkopuolelle. Hankintalain esityöt sanovat sen suoraan: korkeimman hallinto-oikeuden mukaan hankintalaki ei sääntele hankintasopimusten rikkomuksia eikä markkinaoikeuden toimivaltaan kuulu sopimusrikkomusten tulkinta, vaan seuraamukset määräytyvät sopimusoikeudellisin perustein. Sama esitys perustelee sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintasääntöjä sillä, että ne olisivat "yksinkertaisempia, lyhyempiä ja joustavampia". Järjestämislaki ei velvoita aluetta kirjaamaan eikä tilastoimaan tuottajan sopimusrikkomuksia ja hankintalaki sulkee ne soveltamisalastaan. Sopimuksen purkaminen on kahden osapuolen välinen asia, jota ei lasketa missään. Ruotsissa kaksi kolmesta kunnasta oli purkanut kotihoitosopimuksia ja luku tiedettiin, koska joku kysyi. Suomessa vastaavaa lukua ei ole, koska mikään laki ei edellytä sen syntymistä.

Tarkastus, joka tehdään ruudulla

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta tuli voimaan 1.1.2024. Se korvasi yksityisten palvelujen lupamenettelyn rekisteröinnillä. Hallituksen esitys sanoo muutoksen ytimen yhdellä lauseella: palveluntuottaja toimittaisi palvelutoimintaansa koskevat tiedot valvontaviranomaiselle ja vastaisi niiden oikeellisuudesta. Osan tiedoista, kuten omavalvontasuunnitelman ja lääkehoitosuunnitelman, tuottaja antaa lain 16 §:n mukaan vahvistamalla laatineensa tai hankkineensa kyseiset asiakirjat. Rekisteröinti tehdään tuottajan ilmoittamien tietojen perusteella. Sana, joka tästä nousee, on sama kuin Ruotsin tilannekuvassa: itseraportointi.

Ennakkotarkastus säilyi pakollisena sairaaloille ja vaativalle sosiaalihuollolle. Lain 20 §:n mukaan muut yksiköt tarkastetaan ennen rekisteröintiä vain, jos se on tarpeen. Kotihoito, henkilökohtainen apu ja tavallinen palveluasuminen ovat perustasoa, eli juuri niitä palveluja, jotka Ruotsin lista nimeää. Esitys arvioi itse, että ennakkotarkastusten määrä vähenisi huomattavasti nykyisestä. Se lukee vähenemisen hallinnollisen taakan kevenemiseksi.

Kolmessa pykälässä toistuu sama lause. Tarkastus voidaan tehdä myös teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti. Se koskee ennakkotarkastusta, ohjaus- ja arviointikäyntiä ja tarkastusoikeutta. Esitys kuvaa, mitä lause tarkoittaa käytännössä: tarkastukselle rajatun sisällön ja kohteen havainnointia etäyhteyden välityksellä vuorovaikutuksessa palveluntuottajan edustajan kanssa, mikäli viranomainen arvioi saavansa riittävän ja luotettavan selvityksen tällä tavoin. Tarkastettava pitelee siis kameraa. Hän valitsee, mihin se osoittaa. Tarkastaja näkee sen, mitä hänelle näytetään.

Alihankinta on sallittu. Henkilöstöön voi lain mukaan sisältyä vuokratyönä tai alihankintana toiselta palveluntuottajalta hankittu ammattihenkilöstö. Esitys toteaa, että alihankinta lisääntyy myös tuottajien välillä. Tuottaja vastaa alihankkijan työstä, mutta alihankkijaa ei rekisteröidä erikseen eikä tarkasteta. Ruotsissa aukko oli täsmälleen tämä: hallinnointiyhtiöt luvan ulkopuolella.

Rekisteri tietää enemmän kuin se näyttää. Valvontaviranomaisen rekisteriin tallennetaan tiedot tarkastuksista, rikkomuksista, kehotuksista ja seuraamuksista. Merkintä seuraamuksesta säilytetään "vain niin kauan kuin se on välttämätöntä, kuitenkin enintään viisi vuotta". Saman lain julkista tietopalvelua koskeva pykälä luettelee, mitä rekisteristä saa julkaista verkossa: tiedot palveluntuottajista, palveluyksiköistä ja niiden palveluista, vastuuhenkilöistä sekä asiakas- ja potilaskohderyhmästä. Seuraamuksia luettelossa ei ole. Hallituksen esitys puhuu seuraamustiedoista niin kuin ne poistettaisiin myös julkisesta tietopalvelusta, siis niin kuin ne olisivat siellä olleet. Laki ei vie niitä sinne. Asukkaalle laki lupaa nähtäväksi sen, että tuottaja on rekisterissä, ei sitä, mitä rekisteri tuottajasta muuten tietää.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta näki tämän ennen kuin laki tuli voimaan. Sen mietinnössä lukee, että omavalvonta ei voi korvata viranomaisvalvontaa ja että valvontaviranomaisille on turvattava riittävät resurssit omavalvonnan lisääntyvästä roolista huolimatta. Varoitus on pöytäkirjassa. Toteutuma oli toisenlainen kuin kukaan pelkäsi. Rekisteröintijärjestelmä ruuhkautui vuonna 2024 niin, että tuhannet tuottajat odottivat päätöstä kuukausia, apulaisoikeusasiamies ratkaisi ruuhkasta 23 kantelua ja väliaikainen laki salli 1.2.2025 alkaen yksin toimivan ammatinharjoittajan aloittaa toiminnan heti hakemuksen jättämisestä. Ovi ei siis vain jäänyt lukitsematta. Sen edessä oli jono. Jonon purkamiseksi ovi avattiin ennen kuin kukaan oli katsonut, kuka siitä tulee.

Yksikään viranomainen ei ole sanonut, että rekisteröinti olisi avannut oven väärinkäytöksille, eikä yhtään petostuomiota ole. Aukko on silti aukko. Se ei pienene siitä, ettei kukaan tehnyt sitä tahallaan. Se vain siirtää kysymyksen syyllisestä siihen, kuka sen korjaa.

Portti, jota kukaan ei laske

Paljastunut petos kulkee syyttäjän pöydän kautta. Pöydällä on kaksi pinoa. Vuonna 2025 syyttäjät nostivat 54 183 syytettä ja tekivät 18 125 syyttämättäjättämispäätöstä. Jälkimmäinen pino on se, jota kukaan ei laske.

Syyttäjä saa lain mukaan peruuttaa oman päätöksensä vain, jos uuden selvityksen mukaan päätös on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin. Ylempi syyttäjä voi ottaa asian uudelleen ratkaistavakseen. Käytännössä se tarkoittaa valtakunnansyyttäjää tai apulaisvaltakunnansyyttäjää. Kuka tahansa voi kannella, mutta Syyttäjälaitoksen oma sivu asettaa kynnyksen: pelkkä kantelijan tyytymättömyys syyttäjän päätökseen ei ole peruste sen uudelleen ratkaistavaksi ottamiselle. Oikeuskansleri ja oikeusasiamies voivat arvostella perusteluja, mutta sama sivu sanoo heistä, etteivät he voi muuttaa syyttäjien tekemiä ratkaisuja. Kumoaminen tapahtuu aina saman talon sisällä.

Kumoamiset ovat julkisia. Syyttäjälaitos julkaisee kanteluratkaisunsa diaarinumerolla ja selosteella. Listalla on 623 ratkaisua vuosien 2011 ja 2024 väliltä. Tilastoa siitä, montako syyttämättäjättämispäätöstä vuodessa kannellaan tai kumotaan, ei julkaista. Syyttäjälaitoksen kolme viimeisintä tilinpäätöstä eivät sisällä sellaista lukua. Haku löysi seitsemän ratkaisua, joissa ylempi taho totesi päätöksen perustelut puutteellisiksi: törkeä petos, jossa syyttäjä oli jättänyt kokonaan arvioimatta asianomistajan toimittaman näytön, laiton uhkaus, jonka päätöksestä puuttui kokonaan selostus siitä, mistä teosta oli kyse, ihmiskauppa, josta apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, ettei aluesyyttäjä ollut perustellut asianmukaisesti päätöstään jättää syyttämättä. Seitsemällä on yhteinen nimittäjä. Päätös ei ollut väärä siksi, että syyttäjä olisi punninnut näytön väärin. Se oli väärä siksi, ettei punnintaa ollut kirjoitettu lainkaan.

Oikeuskansleri sanoi vuonna 2022 metsästysrikkomusta koskevassa ratkaisussa, miksi perustelu on koko asian ydin. Ilman asianmukaisia perusteluja ulkopuoliset eivät pysty mitenkään varmistautumaan ratkaisun asianmukaisuudesta ja siitä, ettei rangaistusvaatimuksesta luopumiseen ole vaikuttanut mitkään epäasialliset perusteet. Lause on kirjoitettu metsästyksestä, mutta se pätee jokaiseen pinon 18 125 päätökseen. Perustelematon päätös ei ole välttämättä väärä. Se on vain sellainen, jonka oikeellisuutta ei voi kukaan tarkistaa.

Harkinta, jota portin sisällä tehdään, ei näy ulos silloinkaan, kun päätös on perusteltu. Vuoden 2021 alussa valtakunnansyyttäjän toimisto ratkaisi kolmen kuukauden sisällä kahden kansanedustajan kirjoituksia samasta rikosnimikkeestä. Toisen kohdalla päätös totesi, että yksi kirjoituksista todennäköisesti täytti tunnusmerkistön ja oli omiaan herättämään vihaa, mutta rankaiseminen olisi kohtuutonta hänen oman myöhemmän toimintansa vuoksi. Toisen kohdalla yksi lausuma jätettiin syyttämättä vähäisenä ja kolmesta nostettiin syyte, joka kulki kahden vapauttavan tuomion läpi korkeimpaan oikeuteen ja päättyi viisi vuotta myöhemmin äänestyspäätöksellä 20 päiväsakkoon. Kumpikin ratkaisu on perusteltu. Se, mitä niiden välillä ei ole, on mitta. Tutkimusta tai tilastoa siitä, kulkeeko kohtuullisuusharkinta samalla tavalla kaikille, ei löydy. Sama talo päättää myös sen, jatketaanko syytettä sen jälkeen, kun korkein oikeus on purkanut tuomion. Joulukuussa 2024 purettu seksuaalirikostuomio vietiin tammikuussa 2025 uudelleen käräjille, koska syyttäjän mukaan todennäköiset syyt olivat yhä olemassa. Syytetyt pitivät tilannetta asianajajansa mukaan kohtuuttomana. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet yksimielisesti huhtikuussa 2026. Kummassakaan suunnassa harkintaa ei mittaa kukaan muu kuin se, joka sen tekee.

Hoivasta seitsemän joukossa ei ole yhtään. Lähin osuma on tuore: syyttäjät päättivät 1.7.2026, ettei yhden sote-kuntayhtymän 14 viranhaltijaa vastaan nosteta syytteitä turvallisuuspalvelujen hankinnasta. Heistä 12 sai syyttämättäjättämispäätöksen sillä perusteella, ettei näyttöä ollut. Kukaan ei ole ottanut sitä uudelleen käsiteltäväksi, eikä kukaan tilastoi, onko se tavallista. Kantelun kirjoittaa käytännössä asianomistaja. Hoivan asianomistaja on vanhus, vammainen tai lastensuojelun lapsi. Rakenne siis odottaa, että muutosharkintaa pyytää se, jolla on kaikista vähiten voimaa pyytää.

Se, joka ei valitse tuottajaa

Kysymys, kuka rakenteesta hyötyy, ei vaadi arvausta kenenkään tarkoituksesta. Sen voi lukea suoraan pykälistä ja luvuista.

Suuret hoivakonsernit hyötyvät eniten. Rekisteröinti on kevyempi kuin lupa, ennakkotarkastus ei koske kotihoitoa eikä palveluasumista ja alihankinta on sallittu ilman erillistä rekisteröintiä. Aineiston valvontatapaukset ovat yhtiöistä, joiden liikevaihto on satoja miljoonia euroja. Väljä sana hyödyttää sitä, jolla on lakimies lukemassa sitä. Tarkoituksenmukaisuus on peruste, jota ei voi kumota mittaamalla ja sopimusoikeudellinen seuraamus on riita, johon tarvitaan varoja. Kumpikin on käytettävissä sille, joka tekee sopimuksia satojen miljoonien edestä, eikä sille, joka asuu sopimuksen kohteessa. Valvontaviranomainen ja hyvinvointialue hyötyvät seuraavaksi: ennakkotarkastukset vähenevät ja resurssit saa kohdentaa. Hallituksen esitys nimeää sen tavoitteeksi. Tuottaja hyötyy siitä, ettei maksaja tiedä, mitä se ostaa. Perustelematon päätös hyötyy siitä, ettei sitä lasketa.

Häviäjä on hoivakodin asukas. Hän on se, jonka opioidilääke laimennettiin vedellä ja jonka hätäkutsuun ei vastattu. Hän on vanhus, jota hoitaa vartija tai taksikuski. Hän ei valitse tuottajaa. Hän ei näe rekisteröintitietoja eikä tiedä, onko yksikköä koskaan tarkastettu paikan päällä. Hän ei kirjoita muutosharkintakantelua. Hän on rakenteen köyhin ja hiljaisin osapuoli. Juuri hänen hiljaisuutensa varaan rakenne nojaa.

Kokoero on rakenteen ydin. Hyöty kertyy pörssiyhtiöille liikevaihtona ja virastoille työmäärän vähenemisenä. Menetys kohdistuu yhteen ihmiseen kerrallaan hengen ja terveyden tasolla. Miljardien virheellisestä maksusta ja yhdestä laimennetusta kipulääkkeestä puhutaan samalla sanalla, väärinkäyttö. Ne eivät ole samassa mittasuhteessa eivätkä ne päädy koskaan samaan taulukkoon.

Kahtalainen paino on Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.

Sananl. 20:23

Kahtalainen paino on se, että tuottajaa punnitaan hänen omalla raportillaan ja asukasta hänen hiljaisuudellaan. Toinen paino on tehty antamaan ja toinen ottamaan, eikä kumpikaan ole vaaka.

Askel, joka on vielä ottamatta

Ruotsissa mittaaminen ei tuhonnut vapausuudistusta. Se sai hallituksen sanomaan ääneen, että uudistus on vaalimisen arvoinen ja että sen tähden se on tehtävä kestäväksi. Luku oli ensimmäinen asia, jonka varaan korjaus saattoi nojata. Se syntyi vasta, kun 14 viranomaista istui samaan pöytään.

Suomessa samat kolme ehtoa ovat voimassa. Palvelu maksetaan tuottajan omasta raportoinnista, rekisteröinti tehdään tuottajan ilmoittamista tiedoista ja osa toiminnasta on rakennettavissa rekisteröinnin ulkopuolelle. Kukaan ei ole laskenut, kuka ovesta on kulkenut. Nolla tuomiota on totta. Se ei silti ole vastaus, koska kysymystä ei ole vielä esitetty.

Se, mitä ei lasketa, ei ole olemassa maksajalle. Se on kuitenkin olemassa sille, joka makaa hoivakodin huoneessa ja odottaa hätäkutsuun vastausta. Hänen mittansa ei ole raportti eikä rekisteri vaan se, tuliko joku.

Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.

Matt. 25:40

Vähin veli on tässä konkreettinen ihminen. Hän on se, jolla on vähiten voimaa pyytää. Hänen asiansa tulee mitatuksi vasta, kun joku muu ottaa sen laskettavakseen. Ruotsissa ensimmäinen askel otettiin vuonna 2009. Suomessa se on vielä ottamatta. Ottamattomassa askeleessa on yksi hyvä puoli. Sen voi vielä ottaa.

Lähteet

• Ekobrottsmyndigheten & Polismyndigheten. (2025, 5. joulukuuta). Hälften av assistansbolag kopplas till organiserad brottslighet. https://www.ekobrottsmyndigheten.se
• Försäkringskassan. (2025, 22. huhtikuuta). Organiserad brottslighet plundrar assistansersättningen. https://www.forsakringskassan.se
• Myndigheter i samverkan mot den organiserade brottsligheten. (2025). Myndighetsgemensam lägesbild 2025. Polismyndigheten.
• Ekobrottsmyndigheten. (2026, 12. toukokuuta). Organiserad brottslighet utnyttjar välfärden.
• Inspektionen för vård och omsorg. (2025). Förstärkt tillsyn mot välfärdsbrottslighet inom omsorgen.
• Regeringskansliet. (2025, 27. toukokuuta). Regeringen tar ytterligare krafttag mot organiserad brottslighet i välfärden ja kommittédirektiv S2025/00842.
• Verohallinto, Harmaan talouden selvitysyksikkö. (2024). Järjestäytynyt rikollisuus yrityskentässä, selvitys 14/2024.
• Sosiaali- ja terveysministeriö. (2024, 15. helmikuuta). Selvitys vuokratyövoiman käytöstä hyvinvointialueilla.
• Kilpailu- ja kuluttajavirasto & Verohallinto. (2023, 13. joulukuuta). Tiedote hyvinvointialueiden hankintojen riskeistä.
• Valtiontalouden tarkastusvirasto. (2024). Nuorten mielenterveyspalvelut, tarkastuskertomus 15/2024.
• Brottsförebyggande rådet. (2005). När olyckan inte är framme. Bedrägerier mot allmän och privat försäkring. Rapport 2005:10.
• Brottsförebyggande rådet. (2016). Bedrägeribrottsligheten i Sverige. Kartläggning och åtgärdsförslag. Rapport 2016:9.
• SOU 2017:37. Kvalificerad välfärdsbrottslighet. Statens offentliga utredningar.
• Prop. 2009/10:176, Prop. 2017/18:158 ja Prop. 2020/21:205. Sveriges riksdag.
• Samfunnsøkonomisk Analyse. (2025). Uetisk atferd, korrupsjon og velferdskriminalitet i kommuner og fylkeskommuner. Rapport 20-2025, tilaaja KS. https://www.ks.no/fagomrader/demokrati-og-styring/velferdskriminalitet/hvordan-kan-kommuner-og-fylkeskommuner-forebygge-velferdskriminalitet/
• Riksrevisjonen. (2022). Revisjonsrapport for 2021 om Helsedirektoratets etterkontroll av helserefusjoner. Dokument 1 (2022-2023).
• Riksrevisjonen. (2024). Tilskudd til ressurskrevende helse- og omsorgstjenester. Dokument 1 (2024-2025).
• Riksrevisjonen. (2025, 11. marraskuuta). Stønad til dekning av utgifter til ortopediske hjelpemidler. Dokument 1 (2025-2026).
• Nav. Innsats mot trygdesvindel. https://www.nav.no/samarbeidspartner/trygdesvindel
• Helsedirektoratet. (2023, 7. joulukuuta). Gjennomgang av fristbrudd og avtaleverk mellom Helfo og private leverandører. Kirje Helse- og omsorgsdepartementetille, 23/8478-5.
• Økokrim. (2025, 4. marraskuuta). Økokrim aksjonerte mot privat helseforetak. Tiedote.
• Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021, 12 ja 14 §.
• Hallituksen esitys 108/2016 vp (hankintalaki).
• Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta 741/2023, 12, 14, 16, 20, 21, 35 ja 36 §.
• Hallituksen esitys 299/2022 vp ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 54/2022 vp.
• Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997, 1 luku 11 §; laki Syyttäjälaitoksesta 32/2019, 11 §.
• Syyttäjälaitos. Kantelut; kanteluratkaisut SY/2508/2022, 210/21/19, 199/21/19, 38/21/14 ja SY/3730/2025; Syyttäjälaitos lukuina 2025; tiedote 1.7.2026.
• Oikeuskansleri. Ratkaisut OKV/1233/70/2021 (28.12.2021) ja OKV/2184/10/2021 (25.4.2022).
• Poliisi. (2023, 12. tammikuuta). Poliisi tutkii laajaa petos- ja virkarikoskokonaisuutta.
• Yle. (2019, 11. helmikuuta; 2025, 31. maaliskuuta; 2026, 24. toukokuuta). Uutiset hoivakotien työvuorolistoista, kotihoidon henkilöstöstä ja palvelutalon lääkehoidosta.
• Pyhä Raamattu 1933/1938.