Päivän Jae

Kylvön laki

Paavali kirjoittaa Korintin seurakunnalle keräyksestä, jota hän on järjestämässä Jerusalemin köyhien pyhien hyväksi. Keskellä tätä käytännöllistä asiaa hän pysähtyy ja asettaa lukijan eteen elämää suuremman periaatteen: »Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.»

Sana »huomatkaa» on apostolin tapa pysäyttää lukija. Hän ei halua tämän liukuvan ohi tavallisen ohjeen tapaan. Kyseessä on laki, joka kantaa läpi koko luomakunnan ja läpi koko hengellisen elämän. Pelto antaa sen, mitä siihen on laitettu, ei enempää eikä vähempää. Sama pätee elämään, jossa kädet joko sulkeutuvat tai avautuvat.

Galatalaiskirjeessä Paavali toistaa saman periaatteen vielä terävämmin: »Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.» (Gal. 6:7) Tämä ei ole uhkaus, vaan Jumalan luomakuntaan asettama järjestys. Se toimii samalla varmuudella kuin painovoima, eikä siitä pääse pois neuvottelemalla.

Antelias sielu ravitaan

Sananlaskut tunsivat tämän totuuden jo kauan ennen Paavalia. Salomo kirjoitti: »Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.» (Sananl. 11:24) Tämä on Jumalan valtakunnan paradoksi, joka kääntää maailman laskutavan ylösalaisin. Antelias ei köyhdy antaessaan, vaan rikastuu, säästäjä ei rikastu pidättäessään, vaan köyhtyy.

Saman ajatuksen jatko on yhtä kirkas: »Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.» (Sananl. 11:25) Sielu, joka virvoittaa toisia, ei kuivu itse. Vesi, joka virtaa eteenpäin, pysyy raikkaana, vesi joka jää paikalleen, alkaa lammikoitua.

Sananlasku 19:17 vie tämän vielä syvemmälle: »Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.» Kun annat tarvitsevalle, kätesi ei kohtaa vain häntä, joka ottaa vastaan. Se kohtaa Herran itsensä, joka pitää velkakirjan tallessa. Tämä on antajan suurin lohdutus: Hän muistaa, vaikka ihminen unohtaisi.

Hyvä mitta, sullottu ja kukkurainen

Jeesus itse opetti saman periaatteen vielä konkreettisemmin: »Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.» (Luuk. 6:38) Mitta, jolla annat, on sama mitta, jolla saat. Pieni kuppi täyttyy pienenä, suuri vati suurena.

Tämä ei ole kauppaa Jumalan kanssa. Kyseessä ei ole sijoitus, jolla ostetaan siunausta. Kyseessä on sydämen aukinaisuuden laki. Ahdas sydän ei pysty ottamaan vastaan paljoa, vaikka taivas olisi auki sen yllä. Avara sydän ottaa vastaan kukkuraisin mitoin, sillä siinä on tilaa Jumalan runsaudelle.

Paavali lupaa Korinttolaisille saman aivan tämän päivän jakeen jälkeen: »Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät.» (2. Kor. 9:10) Jumala antaa sekä siemenen että leivän, siemenen kylvettäväksi, leivän syötäväksi. Hän ei jätä kylväjää ilman uutta kylvöä.

Älä lannistu kylvämästä

Kylvämisen ja niittämisen välissä on aika. Pelto ei anna satoa samana päivänä, jona siemen putoaa. Tätä välivaihetta varten Paavali antaa rohkaisun: »kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.» (Gal. 6:9) Väsymys on kylväjän suurin vaara, ei niukkuus.

Saarnaaja kannustaa kylvämään silloinkin, kun ei näe lopputulosta: »Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä.» (Saarn. 11:6) Kylväjän tehtävä on kylvää, ei taata satoa. Sato kuuluu Herralle, kylvö kuuluu meille.

Heprealaiskirje tuo tähän vielä kantavan lupauksen: »Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.» (Hepr. 6:10) Hän ei unohda. Pienin teko, jonka ihmiset eivät huomanneet, on Hänen muistissaan tallessa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tutki, mitä kylvät. Jokaisella päivällä on oma kylvönsä. Sanat, joita lausut, ajatukset, joita ruokit, teot, jotka teet salassa, raha, jonka annat tai pidätät. Mikään näistä ei putoa tyhjään. Pelto ottaa sen vastaan ja palauttaa aikanaan. Älä kylvä sellaista, mitä et halua niittää.

Kylvä runsaasti, älä laskelmoiden. Niukan kylväjän ongelma ei ole varojen puute, vaan pelko. Hän pelkää, ettei riitä, ettei palaa, ettei kannata. Runsas kylväjä on oppinut tuntemaan Sen, joka antaa siemenen kylväjälle. Hän tietää, että pelto ei ole hänen vaan Herran, ja sato on luvattu jo ennen kylvöä.

Älä väsy hyvän tekemiseen. Jos kylvät etkä näe satoa, älä päättele, että laki on pettänyt. Päättele, että aika ei vielä ole täyttynyt. Saarnaaja sanoo: »Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan pitkään sinä saat sen jälleen.» (Saarn. 11:1) Pitkä aika ei ole sama kuin ei koskaan. Se on vain pitkä aika.

Herra, sinä olet sekä siemenen että leivän antaja. Avaa minun käteni kylvämään runsaasti sinne, minne sinä minut tänään lähetät. Vapauta sydämeni niukkuuden pelosta, opeta minut luottamaan siihen, ettet sinä unohda yhtäkään tekoa, joka tehdään sinun nimessäsi. Anna minulle kestävyyttä silloin, kun sato viipyy, äläkä anna minun lannistua kylvön keskellä. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.