Kukaan ei ole tullut takaisin kertomaan, paitsi yksi
Kuoleman pelko ei ole tunne joka tulee lopussa. Se on olotila jossa eletään koko ikä.
Mies istuu tuhkassa kaupungin ulkopuolella. Hän on menettänyt lapsensa, omaisuutensa ja terveytensä samana lyhyenä aikana. Hän raaputtaa ihoaan saviastian sirpaleella. Kolme ystävää on tullut katsomaan häntä. He ovat istuneet hänen vieressään seitsemän päivää sanomatta mitään, koska hänen tuskansa oli niin suuri. Se on paras asia, jonka he koko kirjan aikana tekevät.
Sitten mies kysyy kysymyksen, jota ihminen on kysynyt siitä asti.
Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
Job 14:14
Kysymys on esitetty jokaisella kielellä. Vastauksia on annettu monta ja niillä kaikilla on sama rajoitus. Ne on annettu tältä puolelta.
Kysymys jota ei voi tarkistaa
Toinen mies seisoo laaksossa, joka on täynnä luita. Ne ovat kuivia ja niitä on paljon. Hän kävelee niiden keskellä. Sitten häneltä kysytään.
Niin hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?" Mutta minä sanoin: "Herra, Herra, sinä sen tiedät".
Hes. 37:3
Vastaus on rehellinen ja se kelpasi. Hesekiel ei arvannut eikä esittänyt tietävänsä. Hän sanoi ääneen, ettei tiedä. Asian hän jätti sen käsiin, joka kysyi.
Sama rehellisyys on yhä käytettävissä. Ihminen saa sanoa ettei tiedä mitä kuolemassa tapahtuu. Se on parempi lähtökohta kuin varmuus, jota ei ole mistä ottaa.
Meidän aikamme on kuitenkin tehnyt asialle jotain, joka kannattaa huomata. Kuolema tapahtui ennen kotona. Se tapahtui siinä huoneessa, jossa oli eletty. Lapset olivat paikalla. Nyt se tapahtuu useimmiten osastolla, johon mennään vierailulle. Ihminen voi elää 60 vuotta näkemättä kertaakaan sitä mikä tulee jokaisen kohdalle. Asia ei ole muuttunut yhtään harvinaisemmaksi. Se on vain siirretty pois näkyvistä. Se mikä on poissa näkyvistä muuttuu helposti asiaksi, jota ei tarvitse ajatella.
Mitä ristillä tapahtui
Kysymykseen vastattiin lopulta teolla eikä selityksellä.
Ennen sitä on sanottava mistä tilasta ihminen nostetaan. Kuolema ei alkanut hautajaisista.
Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
Ef. 2:1
Ihminen voi siis olla fyysisesti terve, työssä ja täydessä voimissaan ja olla silti kuollut siinä mistä tässä puhutaan. Se ei ole kielikuva vaan tilan nimi. Hengessä eloton ihminen kävelee, nauraa ja tekee suunnitelmia.
on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut-
Ef. 2:5
Eläväksi tekeminen tapahtuu siis jo täällä ja se tapahtuu Hengessä. Sitä ennen ihminen on eloton siinä osassa itseään, joka on tarkoitettu elämään ikuisesti.
Sitä tekoa kuvataan Raamatussa monella tavalla ja jokainen kuva on otettu tavallisesta elämästä. Ensimmäinen niistä kirjoitettiin satoja vuosia ennen tapahtumaa.
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Jes. 53:5
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
Jes. 53:6
Kuva on paimenen kuva ja se on tarkka. Lammas ei kulje pois pahuuttaan. Se laskee päänsä alas, syö eteenpäin ja on jossakin vaiheessa yksin ilman että kukaan on päättänyt lähteä minnekään.
Toinen kuva on otettu velkakirjasta.
ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
Kol. 2:14
Velkakirjassa on nimi ja summa. Se on olemassa siihen asti, kunnes se maksetaan tai kunnes se pyyhitään. Tässä kuvassa se otettiin pois sen tieltä, jota vastaan se oli kirjoitettu.
Kolmas kuva on kaikkein hämmentävin.
Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
2. Kor. 5:21
Vaihto on kaksisuuntainen. Hän otti sen mikä oli meidän ja antoi sen mikä oli hänen. Siinä on koko ristintyön ydin yhdessä lauseessa.
jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
Ef. 1:7
Yksi kysymys jää monelle mieleen ja se on aiheellinen. Miksi se maksoi niin paljon.
Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.
Hepr. 9:22
Hinta ei kerro Jumalan ankaruudesta. Se kertoo siitä, kuinka vakavasti hän otti sen mikä oli mennyt rikki. Se kertoo myös siitä, ettei hän suostunut korjaamaan sitä pinnalta. Anteeksianto, joka ei maksa antajalle mitään, on kohteliaisuus. Tämä ei ollut kohteliaisuus.
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Room. 6:23
Jakeessa on kaksi sanaa vierekkäin ja ne ovat eri maailmoista. Palkka on ansaittu ja lahja ei ole. Toinen lasketaan tehdyn perusteella ja toinen annetaan.
Se mitä pelko tekee
Yksi jae sanoo kuolemasta jotain, jota ei yleensä sanota ääneen. Se ei puhu kuolemasta tapahtumana vaan siitä, mitä sen pelko tekee ihmiselle sitä ennen.
Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen,
Hepr. 2:14
ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
Hepr. 2:15
Kautta koko elämänsä. Pelko ei siis odota loppua vaan se on läsnä silloin, kun ihminen on terve ja kiireinen ja luulee ajattelevansa aivan muuta. Se näkyy siinä millä tavalla asioita kerätään, kuinka kovasti nimeä varjellaan ja kuinka vaikeaa on istua alas hiljaisuuteen. Ihminen, joka pelkää loppuvansa, kiirehtii.
Vapautus tarkoittaa tässä sitä, ettei asiaa tarvitse enää kiertää.
mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta,
2. Tim. 1:10
ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
Ilm. 1:18
Avaimet ovat pieni sana ja ne sanotaan siinä ohimennen. Avaimet ovat sillä, joka on käynyt sisällä.
Kolmantena päivänä
Kertomus siitä mitä sen jälkeen tapahtui on kirjoitettu ylös hyvin niukasti. Siinä ei ole kuvausta itse hetkestä eikä yhtään silminnäkijää haudan sisältä.
Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä,
Apt. 10:40
Mutta Jumala herätti hänet kuolleista.
Apt. 13:30
Ja hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä.
Apt. 13:31
Useina päivinä ja niille, jotka olivat kulkeneet hänen kanssaan. Ne olivat ihmisiä, jotka tunsivat hänen äänensä, hänen tapansa istua pöytään ja sen miltä hänen kätensä näyttivät. Heitä oli vaikea erehdyttää juuri hänen kohdallaan.
Siitä heidät vietiin oikeuteen
Sen jälkeen tapahtui jotain, joka kannattaa katsoa tarkkaan, koska se kertoo mikä asiassa oli kaikkein hankalinta.
närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista.
Apt. 4:2
Heitä ei viety oikeuteen siitä, että he käskivät rakastaa lähimmäistä. Sitä oli opetettu ennenkin eikä se järkyttänyt ketään. Riita syntyi yhdestä väitteestä ja se oli tämä: yksi kuollut elää.
Sama toistuu vuosien ajan. Yksi heistä seisoo neuvoston edessä ja sanoo, mistä häntä oikeasti syytetään.
Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana".
Apt. 23:6
jollei siksi luettane tätä ainoata lausetta, jonka huusin seisoessani heidän keskellään: 'Kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä tänään olen teidän tuomittavananne'."
Apt. 24:21
Kaikkein puhtaimman tiivistelmän kirjoitti kuitenkin ulkopuolinen. Roomalainen maaherra selosti asiaa esimiehelleen eikä hänellä ollut mitään syytä kaunistella sitä.
vaan heillä oli häntä vastaan riitaa joistakin heidän uskonasioistaan ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta jonka Paavali väitti elävän.
Apt. 25:19
Virkamies ei uskonut siihen itse. Hän kirjoitti sen ylös hallinnollisena tietona. Juuri siksi lause on niin paljas. Koko asia mahtuu siihen.
Ateenassa oli kaksi vastausta
Yhdessä kaupungissa asia esitettiin ihmisille, jotka kuulivat sen ensimmäistä kertaa. Puhuja päätti puheensa siihen mihin se aina päättyi.
Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."
Apt. 17:31
Sitten tulee jae, joka kuvaa yleisön kahdella sanalla.
Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin".
Apt. 17:32
Kumpikaan reaktio ei ole vanhentunut. Toinen sulkee asian siihen paikkaan ja toinen jättää oven raolleen. Huomionarvoista on se, ettei jälkimmäinen ryhmä uskonut vielä mitään. He pyysivät lisää aikaa. Se riitti.
Esikoinen
Ylösnousemuksesta puhutaan usein kuin se olisi poikkeus, joka tapahtui kerran yhdelle ihmiselle. Sanavalinta on toinen.
Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
1. Kor. 15:20
Esikoinen on sadonkorjuun sana. Ensimmäinen tähkä ei ole poikkeus pellolla vaan se on näyte siitä mitä pellossa kasvaa. Sen jälkeen tulee muu sato.
tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
Room. 6:9
Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Room. 8:11
Tässä on kohta, joka menee helposti väärin. Lupaus ei koske sitä lihaa, jossa nyt istumme. Se jää tänne maahan.
Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
1. Kor. 15:50
Sanotaan siis kaksi asiaa samasta ihmisestä. Tämä ruumis jää ja se mikä nousee on puettu toisin.
Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
1. Kor. 15:53
Lupaus ei siis ole tämän lihan korjaaminen eikä toisaalta pelkkä varjo ihmisestä. Se on koko ihminen puettuna siihen mikä ei katoa ja siksi surevan ikävä ei kohdistu abstraktioon. Se kohdistuu ääneen, käsiin ja kasvoihin.
joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
Fil. 3:21
Ainoa toivo
Yksi lause tässä asiassa on niin suora, ettei sitä yleensä uskalleta lainata kokonaan.
Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
1. Kor. 15:19
Lause kannattaa lukea hitaasti, sillä siinä on sana ainoastaan. Kirjoittaja ei kiellä sitä, että usko kantaa myös täällä. Ristintyö helpottaa tätäkin vaellusta ja se on totta. Hän sanoo jotain muuta. Toivon ulottuessa vain tähän elämään ihminen on kaikkia muita surkuteltavampi.
Ihminen elää täällä 80 vuotta karkotettuna ja langenneessa maassa. Tämän ajan pitäminen koko olemassaolon tärkeimpänä vaiheena on valhe. Tärkein alkaa täältä lähdön jälkeen.
Kirjoittaja ei siis tarjoa uskoa lohdullisena ajatuksena, joka auttaa jaksamaan. Hän sanoo, että ilman ylösnousemusta koko asia on surkea. Vaihtoehtoja ei jätetä auki ja juuri siksi lupaus on sen kokoinen kuin se on.
Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
1. Kor. 15:26
Kuolemaa kutsutaan viholliseksi. Sitä ei sanota luonnolliseksi osaksi elämää eikä ystävälliseksi siirtymäksi. Se on lohdullisempaa kuin miltä kuulostaa. Suru ei siis ole väärinkäsitys. Ihminen suree siksi, että jokin on oikeasti väärin. Sen väärän on luvattu loppuvan.
Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu".
1. Kor. 15:54
"Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?"
1. Kor. 15:55
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
Room. 8:38
ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Room. 8:39
Luettelo on tehty niin, ettei siihen jää rakoa. Kuolema mainitaan siinä ensimmäisenä.
Lupaus ei myöskään pääty siihen, että vahinko korvataan. Sana, jota apostolit käyttivät, on toinen.
Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta.
Apt. 3:21
Kaikki jälleen kohdallensa. Kyse on siis siitä mikä Eedenissä menetettiin. Sitä ei paikata eikä korvata vaan asetetaan takaisin.
Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.
Ilm. 20:6
Kyse ei ole tästä maasta.
Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.
2. Piet. 3:13
Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
Ilm. 21:1
Ensimmäinen maa katoaa. Se mitä odotetaan ei siis ole tämän korjaaminen vaan toinen. Lupaus siitä on vanha.
Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne.
Jes. 66:22
Sana pysyy sanotaan kahdesti samassa lauseessa. Ensin siitä mikä tehdään ja sitten niistä, jotka siellä ovat.
Älköön teidän sydämenne olko murheellinen
Viimeisenä iltana ennen kaikkea tätä Hän puhui pelokkaille ihmisille. Sanat eivät ole opillisia vaan ne ovat kotoa.
"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
Joh. 14:1
Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
Joh. 14:2
Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
Joh. 14:3
Lupaus ei ole paikka vaan seura. Hän ei sano valmistavansa heille hyvät olot vaan sanoo tulevansa takaisin ja ottavansa heidät sinne missä Hän itse on.
Haudalla, siskonsa kuoltua, Hän sanoi asian toisin ja lopetti kysymykseen.
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Joh. 11:25
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
Joh. 11:26
Kysymys esitettiin surevalle naiselle sinä päivänä jona hänen veljensä oli haudassa. Sitä ei siis säästetty parempaan hetkeen eikä sitä esitetty siistiin tilanteeseen. Se kysyttiin siellä missä itku oli.
Lause on suorempi kuin miltä se kuulostaa. Siinä ei luvata lohtua kuolemaan vaan sanotaan, ettei sitä enää tule. Toisaalla sama asia on kirjoitettu menneessä aikamuodossa.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
Joh. 5:24
On siirtynyt. Se on jo tapahtunut eikä se odota hautaa. Jäljelle jää vain se hetki, jolloin liha jätetään tähän maahan.
Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
2. Kor. 5:8
Sana on muuttaa pois. Se on sama sana, jota käytetään asunnosta lähtemisestä. Seuraava lause kertoo minne muutetaan.
'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien."
Matt. 22:32
Loppu on kirjoitettu ylös yhtenä lauseena ja siinä puhutaan pienestä liikkeestä.
ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
Ilm. 21:4
Kyyneleet pyyhitään silmistä käsin. Se on ele, jonka jokainen tuntee lapsuudestaan ja se on annettu tähän kohtaan tarkoituksella.
Tässä on koko asia yhtenä lauseena. Jeesus Kristus on ainoa, joka on voittanut kuoleman, noussut ylös ja elää. Toista ei ole eikä toista tietä tarjota. Se ei siis ole yksi mahdollisuus muiden joukossa vaan ihmiskunnan ainoa mahdollisuus.
Jobin kysymys jäi hänen kirjaansa ilman vastausta. Vastaus tuli paljon myöhemmin eikä se tullut selityksenä. Se tuli ihmisenä, joka kävi sen läpi ja tuli takaisin niiden luo, jotka tunsivat hänen äänensä.
Onko mikään Herralle mahdotonta?
1. Moos. 18:14