Julmuus, jota yhteiskunta ei kestä

Eläinrääkkäystapaus kertoo yhteiskunnastamme

Viime kuussa eräästä kotiasunnosta paljastui vakava eläinrääkkäystapaus. Arvovaltainen henkilö oli tappanut yhden, noin 20 viikon ikäisen koiranpennun erityisen julmalla tavalla: Pentu oli surmattu repimällä se kappaleiksi. Jokainen raaja oli katkaistu erikseen, sisäelimet revitty irti ja lopuksi kallo oli murskattu.

Pentu oli kärsinyt merkittävästi ennen kuolemaa. Sen stressihormonien tasot olivat olleet huipussaan. Jokaisesta revitystä ruumiinosasta löytyi todisteita siitä, että pentu oli ollut tietoinen tapahtuneesta viimeiseen hetkeen saakka.

Kasvattaja sai viiden kuukauden ehdottoman vankeustuomion törkeästä eläinsuojelurikoksesta¹. Lisäksi hän sai pitkän eläintenpitokiellon. Naapurit kertoivat medialle olevansa syvästi järkyttyneitä ja että tapahtuma oli yllättänyt heidät, sillä tuomion saanut oli yhteiskunnallisesti hyvin arvostetussa asemassa.

Tekijän asianajaja yritti perustella tekoa sillä, että pennulla oli selkeitä syntymävikoja ja sen elämänlaatu olisi ollut huonompi kuin muilla vastaavilla pennuilla. Lisäksi tekijä kertoi somepäivityksessään, että kyse oli kaikkien parhaasta, sillä kokemus tuntui hyvältä ja voimaannuttavalta.

Tuomari tyrmäsi tämän puolustelun välittömästi: "Kärsimyksen aiheuttaminen on eläinrääkkäystä riippumatta perusteista. Eläimellä on oikeus elämään ja kuolla luonnollisesti ilman ihmisen aiheuttamaa julmuutta."

Toinen tapaus, joka ei ylittänyt uutiskynnystä

Samana viikkona Tampereen yliopistollisessa sairaalassa suoritettiin rutiininomainen lääketieteellinen toimenpide. Kahdenkymmenen viikon ikäinen ihmissikiö tapettiin samalla menetelmällä kuin koiranpentu: raajat katkaistiin yksitellen, sisäelimet revittiin irti ja lopuksi kallo murskattiin.

Neurotieteellinen tutkimus osoittaa, että 20-viikkoinen ihmissikiö tuntee kipua vähintään yhtä intensiivisesti kuin koiranpentu²,³. Sen hermosto on kehittyneempi, reaktiot ärsykkeisiin voimakkaampia⁴. Stressihormonit nousevat, sydämensyke kiihtyy, ja tietoisena olentona se yrittää väistää uhkaavia instrumentteja viimeiseen saakka⁵.

Toimenpiteen suorittanut lääkäri ei saanut rangaistusta. Hän sai korvauksen työstään. Ketään ei tuomittu sosiaalisessa mediassa. Naapurit eivät hämmästyneet. Media ei uutisoinut tapahtumaa. Toiminta oli laillista ja sosiaalisesti hyväksyttyä.

Ero näiden kahden tapauksen välillä on vain yksi: ensimmäisessä uhri oli koira, toisessa ihminen.

Kirurgisia abortteja tehdään Suomessa vuositasolla alle prosentti kaikista aborteista⁶. Suurin osa aborteista suoritetaan lääkkeellisesti, mutta jokainen yksittäinen kirurginen toimenpide on identtinen eläinrääkkäykselle paitsi, että laki suojelee eläintäm, mutta ei ihmistä.

Alla olevassa kuvassa 20 viikon ikäinen sikiö.

(Kuva sivuilta: https://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/viikko-20/)

D&E -menetelmä

D&E menetelmä, joka on kuvattuna yllä on Suomessa onneksi harvinainen, mutta yli 12 viikon aborteista, joita ei voida toteuttaa lääkkeellisesti, käytetään myös D&E -menetelmää. Yli 12 viikkoisten sikiöiden aborteista kirurgisia on tilastojen mukaan 2-4%. Äidille annettavat lääkkeet eivät vaikuta sikiöön siten, että kipu lievittyisi tai että sikiö olisi varmasti kuollut ennen toimenpidettä.

Aborttien määrä globaalisti

Maailmassa tehdään päivittäin noin 200 000 aborttia, mikä vastaa lähes 73 miljoonaa aborttia vuodessa⁴¹. Tämä luku ylittää sotien, luonnonkatastrofien ja epidemioiden aiheuttaman kuolleisuuden yhteensä⁴². Vertailun vuoksi: Määrä vastaa toisen maailmansodan toistumista vuodessa pelkästään aborttien muodossa. Kyse ei ole satunnaisesta kehityksestä vaan järjestelmällisestä ideologisesta hankkeesta, joka on muuttanut ihmishengen arvon käsitystä länsimaisessa yhteiskunnassa⁴³.

Abortin uudelleenmäärittely valinnanvapaudeksi on älyllinen manipulointikeino, joka hämärtää sen todellisen luonteen⁴⁴. Kun sikiön tappamista alettiin kutsua naisen oikeudeksi päättää omasta kehostaan, todellisuus hämärtyy tarkoituksellisesti⁴⁵. Sikiötä on alettu nimittää kudokseksi, solumassaksi tai raskaustuotteeksi, mikä epäinhimillistää uuden ihmiselämän⁴⁶.

Lain silmissä: Laji määrittää oikeudet

Suomen eläinsuojelulaki (247/1996) ja rikoslaki (39/1889) määrittelevät eläinten tappamisen ilman hyväksyttävää syytä rikokseksi⁷. Rangaistus voi olla sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Törkeässä eläinsuojelurikoksessa rangaistus voi olla jopa kolme vuotta vankeutta⁸.

Lain mukaan eläimelle, kuten vaikkapa kalalle, ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä. Eläintä ei saa tappaa julmalla menetelmällä. Eläimen lopetuksen on tapahduttava mahdollisimman kivuttomasti⁹.

Verrataan tätä Suomen aborttilakiin. Sikiön voi tappaa 12. raskausviikkoon saakka pyynnöstä ilman perusteluja¹⁰. Kahteenkymmeneen viikkoon saakka tarvitaan sosiaali- ja terveysalan lupa- sekä valvontaviraston Valviran lupa¹¹. Kivunlievitystä sikiölle ei vaadita. Menetelmää ei rajoiteta. Tekijää ei rangaista.

Laki suojelee kalaa, mutta ei ihmislasta.

Kehitysbiologian paradoksi

Kehitysbiologisesta näkökulmasta vertailu on hämmentävä. Kahdenkymmenen viikon ikäinen ihmissikiö on neurologisesti merkittävästi kehittyneempi kuin syntynyt 20-viikkoinen koiranpentu¹².

Ihmissikiön aivoissa on 20. viikolla jo kaikki ne rakenteet, jotka tarvitaan kivun tuntemiseen¹³. Thalamus, joka välittää kipusignaaleja, on toiminnallinen¹⁴. Kivun tuntemiseen liittyvät aivojen osat ovat kehittyneemmät kuin useimmilla aikuisilla nisäkkäillä¹⁵.

Siitä huolimatta laki suojelee neurologisesti vähemmän kehittynyttä olentoa ja jättää kehittyneemmän suojattomaksi.

Konkreettisia esimerkkejä suojelun epäsuhdasta

Suomessa Kotkan pesän tuhoaminen: sakko tai vankeutta enintään 2 vuotta
Rauhoitettujen lajien häirintä: sakko tai vankeutta enintään 6 kuukaudeksi
Koiran pahoinpitely: 2 vuotta vankeutta

Räikeimmät ristiriidat paljastuvat parhaiten kansainvälisessä vertailussa: Kaliforniassa merikilpikonnan munan rikkominen on liittovaltion rikos, josta voi saada 100,000 dollarin sakot ja vuoden vankeutta³⁶. Samassa osavaltiossa abortti on sallittu raskauden loppuun asti ilman rajoituksia.

Yhdysvalloissa kotkan munien rikkominen on liittovaltion rikos Endangered Species Act -lain nojalla. Rangaistuksena voi olla sakkoja ja vankeutta³⁸. Ihmissikiöllä ei ole liittovaltion suojaa missään kehitysvaiheessa.

Floridassa merikilpikonnan munan häirintä voi johtaa 15,000 dollarin sakkoon ja vankeuteen³⁹. Jokainen yksittäinen muna lasketaan erikseen, joten 50 munan pesän tuhoamisesta voi saada 750,000 dollarin sakot.

Ihmissikiöllä ei ole vastaavaa laillista suojaa, joten tässä mielessä lapsemme olisivat paremmin turvattuja eläinsuojelulakien perusteella.

Eläinkokeet vs. ihmiskokeet: Ihmiskunnan moraalinen rappio

Ristiriidat jatkuvat vertailtaessa eläinkokeita ihmisalkiotutkimukseen. Suomen lääketieteellisestä tutkimuksesta annettu laki (488/1999) sallii ihmisalkioiden tutkimisen 14 päivään saakka hedelmöittymisen jälkeen¹⁶. Tämän jälkeen alkiot on tuhottava pakolla.

14 päivän alkiosta käsiteltäessä puhumme kehitysvaiheesta, jossa ihmisellä on jo ainutlaatuinen DNA:nsa, perusrakenteet alkavat muodostua ja hermostoputki kehittyy¹⁷. Tämä alkio on geneettisesti yksilöllinen ihminen, jolla on kaikki tarvittava tieto kehittyäkseen täysikasvuiseksi ihmiseksi.

Laboratorioeläimille sen sijaan on tiukat suojamääräykset. EU-direktiivi 2010/63/EU vaatii, että kaikille selkärankaisille on taattava anestesia kivuliaille toimenpiteille⁴⁰. Jokainen eläinkoelupa-anomus on perusteltava yksityiskohtaisesti: miksi juuri tätä eläintä tarvitaan, miksi vaihtoehtoisia menetelmiä ei voida käyttää, kuinka kivun minimointi varmistetaan.

Banaanikärpäsen, jonka hermosto käsittää noin 100,000 neuronia¹⁸, tutkiminen vaatii Suomessa eettisen luvan ja perustelut siitä, miksi kyseistä eläintä tarvitaan kokeeseen¹⁹. Hyönteistutkimuksessa on ohjeet niiden "stressin" minimoimiseksi²⁰.

Ihmisalkio sen sijaan, joka on 86 miljardin neuronin hermoston kehittymisen perusta²¹, voidaan tutkia, manipuloida ja tuhota 14 päivään saakka ilman vastaavaa eettistä harkintaa tai kärsimyksen minimointivaatimuksia.

Suomen kansallinen tutkimuseettinen toimikunta myöntää luvat ihmisalkiotutkimuksiin²². Banaanikärpästen kanssa työskentelevät tutkijat joutuvat anomaan erillisiä lupia ja perustelemaan, miksi niitä tarvitaan kokeisiin.

Tämä johtaa käytännössä tilanteeseen, jossa tutkija joka aiheuttaisi "tarpeetonta stressiä" banaanikärpäsille voisi saada kurinpitotoimia, mutta saman tutkijan ihmisalkion tuhoaminen on hyväksyttyä ja laillista. Laboratoriorotan kipulääkitys on lakisääteistä, mutta ihmissikiön ei.

Kansainvälinen kantasolututkimusseura (ISSCR) on hiljattain pudottanut 14 päivän rajan suosituksistaan²³. Alankomaiden terveysneuvosto suosittaa 14 päivän rajan laajentamista 28 päivään²⁴. Iso-Britannian HFEA on suositellut hallitukselle tutkimusajan rajan pidentämistä²⁵. Tämä tarkoittaa, että pian ihmisalkioita voidaan tutkia lähes kuukauden ikään saakka, samalla kun banaanikärpäsiä suojellaan tiukemmin.

Sosiaalisen median syövereissä

Sosiaalisten medioiden reaktiot paljastavat yhteiskunnan arvojen vääristymän selkeimmin. Koiranpentua koskevaa julmuutta jakavan videon kommentit täyttyvät vihasta ja tuohtumuksesta:

"Kuinka joku voi olla noin julma?"
"Toivon, että saa täyden rangaistuksen!"
"Eläinrääkkääjät ovat yhteiskunnan pohjasakkaa!"

Aborttikokemuksestaan kertovan henkilön reaktiot ovat päinvastaiset:
"Rohkea valinta!"
"Sinun kehosi, sinun päätöksesi!"
"Älä anna kenenkään tuomita sinua!"

Sama ihminen, joka tuomitsee koiranpennun tappamisen ja saarnaa kalastuksen haitoista, puolustaa ihmislapsen tappamista. Sama ihminen, joka vaatii eläinrääkkääjälle maksimirankaisuja, vaatii naiselle oikeutta tappaa lapsensa. Sama ihminen, joka kieltäisi kissan lopettamisen eläinsuojelun nimissä, tukee sikiön tappamista "valinnanvapauden" nimissä.

Argumentti abortin luonnollisuudesta kaatuu

Joku voi väittää, että ero on siinä, että abortti on "luonnollista" ihmiskäyttäytymistä, koska joillain eläinlajeilla esiintyy jälkeläistensä tappamista.

Tämä argumentti kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Eläinkäyttäytymistä moraaliseksi ohjenuoraksi ottaessamme meidän pitäisi hyväksyä myös kannibalismi, jota esiintyy monilla lajeilla²⁶, infantisidi eli nuorten tappaminen alfauroksen toimesta²⁷, insesti sekä pedofilia ja lukuisia muita käyttäytymismalleja, jotka vielä toistaiseksi pidämme tuomittavina ihmisten keskuudessa.

Lisäksi tämä argumentti on ristiriidassa itsensä kanssa: jos ihminen on vain eläin ja eläinkäyttäytyminen on luonnollista, miksi sitten kiellämme eläinrääkkäyksen?

Todellisuudessa käytämme "luonnollisuus"-argumenttia valikoivasti silloin, kun se tukee haluamaamme johtopäätöstä. Sen tukematta jättäessään hylkäämme sen.

Lääketieteellisen yhteisön hiljainen hyväksyntä

Lääketieteellisen yhteisön suhtautuminen tähän ristiriitaan on pysäyttävää. Samat lääkärit, jotka vannovat Hippokrateen valan²⁸, suorittavat toimenpiteitä, jotka olisivat eläinlääketieteessä sietämättömiä julmuuksia.

Lääketieteellisissä julkaisuissa keskustellaan yksityiskohtaisesti eläinten kivun minimoimisesta laboratorio-olosuhteissa²⁹. Samassa julkaisussa voi olla artikkeli siitä, kuinka eläimen anestesia on varmistettava ennen minkäänlaista kirurgista toimenpidettä³⁰.

Seuraavalla sivulla voi olla artikkeli aborttitekniikoista, jossa ei mainita sanallakaan kivunlievitystä ihmissikiölle, vaikka sen hermosto on kehittyneempi kuin käytetyillä laboratorioeläimillä³¹.

Onko banaanikärpänen todellakin arvokkaampi kuin ihminen?

Mikä tekee joistakin olennoista suojelun arvoisia ja toisista ei? Mikä antaa koiranpennulle oikeuden elämään, mutta ei ihmislapselle? Miksi huolehdimme banaanikärpäsen stressitasoista, joita ei voi edes mitata, mutta ihmislapsen kidutuksella ei ole merkitystä?

Ainoa looginen selitys on, että olemme päättäneet määritellä ihmisarvon ja arvokkuuden toivottavuuden perusteella. Koiranpentu on toivottu, siksi sitä suojellaan. Ihmislapsi saattaa olla ei-toivottu, siksi sitä ei suojella.

Tämä logiikka johtaa vaarallisiin seuraamuksiin. Ihmisarvon perustuessa toivottavuuteen, mitä tapahtuu muille "ei-toivotuille" ryhmille? Vammaiset? Vanhukset? Eri etnistä taustaa omaavat? Historia näyttää, mihin tämä tie johtaa³² ja jos emme muista, voimme katsoa, kuinka Natsi-Saksassa kohdeltiin vähemmistöjä: Heidät altistettiin mm. lääketieteellisille kokeille ja eutanasialle.

Elämän hinnoittelu

Eläinsuojeluorganisaatiot keräävät miljoonia euroja eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Ihmiset ovat valmiita lahjoittamaan eläintarhaille, eläinsuojeluryhmille ja villieläinten suojeluun. Aborttiteollisuus on miljardien eurojen bisnes, joka hyötyy ihmishengen tuhoamisesta³³.

Koiranpennun pelastaminen maksaa satoja euroja lahjoituksia. Ihmislapsen tappaminen tuottaa tuhansia euroja voittoa.

Perheen lemmikkinä toimivan hamsterinkin sairauskuluihin ollaan valmiita uhraamaan satoja euroja. Ihmislapsen syntymä nähdään taloudellisena taakkana, josta halutaan päästä eroon. Suomen uusi aborttilainsäädäntö on tehnty mahdolliseksi puhelinabortit, joissa käytännössä vain soitto lääkäriin riittää ja lääkkeet voidaan tosiasiallisesti määärätä raskauden keskeytystä varten ilman tarkempia tutkimuksia kenen tahansa lääkärin toimesta.

Median kaksoisstandardit

Media reagoi eläinrääkkäystapauksiin välittömällä tuomitsevalla otteella. Eläinrääkkääjien nimet julkaistaan, heihin kohdistuva yhteiskunnallinen tuomio esitetään oikeudenmukaisena seurauksena.

Abortteja ei koskaan kutsuta ihmisrääkkäykseksi, vaikka menetelmät ovat identtiset. Niitä ei esitetä julmina, vaikka ne ovat objektiivisesti julkempia kuin mikään eläinrääkkäystapaus. Niitä ei tuomita, vaan ne normalisoidaan ja jopa juhlitaan.

Toimittajat, jotka kirjoittavat tunneperäisiä artikkeleita hylättyjen koirien kohtalosta, harvemmin kirjoittavat ihmislasten kohtalosta. He, joilla on kyyneleet silmissä haastattelevat eläinsuojelijoita, mutta eivät koskaan kyseenalaista aborttibisneksen ja elinkaupan toimintaa.

Tulevaisuus näyttää synkältä

Tilanne on pahentumassa. Kansainvälinen tutkimusyhteisö painostaa jatkuvasti rajojen laajentamiseksi. Tutkijat ja etiikan asiantuntijat väittävät, että 14 päivän raja oli alun perin "eettinen kompromissi", mutta nyt teknologia on edennyt niin, että rajaa tulisi laajentaa 28 päivään³⁴,³⁵.

Näiden paineiden toteutuessa Suomessa voitaisiin tutkia ihmisalkioita lähes kuukauden ikään saakka. Banaanikärpäset nauttisivat edelleen parempaa suojaa kuin ihmiset.

Tämä kehityssuunta paljastaa yhteiskunnan moraalisen rappion syvyyden. Olemme luoneet järjestelmän, jossa ihmisen arvokkuus määräytyy sen mukaan, onko hän "toivottu" vai ei - ei sen mukaan, mikä hän on.

Syntymättömien tilanne on meidän kaikkien vastuulla

Polkumme on usein kivulias ja täynnä eksytyksiä. Tartumme maailman tarjoamiin korvikkeisiin, hukumme kaikkeen siihen, jonka luulemme tuottavan turvaa ja rauhaa, mutta syvällä sisimmässämme elää hiljainen kaipaus johdonmukaisuuteen. Johdonmukaisuuteen, jossa kaikki tuntevat olennot saavat yhtäläisen suojan julmuudelta.

Eläinrääkkäystä koskevan uutisen nähdessäsi ja vihan tai tuohtumuksen tuntien, kysy itseltäsi: miksen tunne samaa 20-viikkoisen ihmisen samankaltaisesta kohtelusta?

Eläinsuojeluun rahaa lahjoittaessasi kysy itseltäsi: lahjoitanko yhtä paljon ihmisten suojeluun?

Jonkun eläinrääkkäyksestä tuomitessasi kysy itseltäsi: tuomitsenko samalla tavoin ihmisrääkkäyksen?

Vastaukset näihin kysymyksiin ovat syvän henkilökohtaisia, mutta ne ovat myös yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta ratkaisevia. Olemme rakentamassa samalla arvopohjaa tulevaisuuden sukupolvelle

Haluammeko yhteiskunnan, jossa arvokkuus määräytyy lajin, toivottavuuden tai taloudellisen hyödyn mukaan? Vai yhteiskunnan, jossa jokaisen tuntevan olennon oikeus elämään on yhtä pyhä, myös ihmisten?

Yksi hiljainen totuus voittaa kaikki äänekkäät valheet. Tämä kaipaus ei ole vain moraalinen velvollisuus. Se on Luojan antama kompassi, joka voi johdattaa eksyneenkin takaisin totuuden tielle.

Koiranpentu sai oikeuden elämään.
Ihmislapsi ei sitä saanut.
Valinta on meidän.

Lähteet

Suomen eläinsuojelulaki 247/1996, 24 §
Lozier Institute. (2025). Fact Sheet: A Timeline of the Development of Fetal Pain Sensation. Neurological evidence for fetal pain perception at 17-18 weeks gestation.
Derbyshire, S.W.G. & Bockmann, J.C. (2020). Reconsidering fetal pain. Journal of Medical Ethics, 46(1), 3-6.
THL - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2024). Sikiön kehittyminen kohdussa. Terveyskirjasto.
Bellieni, C.V. & Buonocore, G. (2012). Is fetal pain a real evidence? Journal of Maternal-Fetal and Neonatal Medicine, 25(8), 1203-1208.
THL - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2023). Raskaudenkeskeytykset. Suomessa yli 99 prosenttia raskaudenkeskeytyksistä tehdään lääkkeellisesti.
Suomen eläinsuojelulaki 247/1996
Suomen rikoslaki 39/1889, 17 luku 14-15 §
Suomen eläinsuojelulaki 247/1996, 9 §
Laki raskauden keskeyttämisestä 239/1970, muutos 746/2022 (voimaan 1.9.2023)
Laki raskauden keskeyttämisestä 239/1970, 6 §
Aivoliitto. (2025). Aivojen kehitys sikiöajasta murrosikään. Sikiön neurologinen kehitys.
Kostović, I. & Judaš, M. (2010). The development of the subplate and thalamocortical connections in the human foetal brain. Acta Paediatrica, 99(8), 1119-1127.
Fitzgerald, M. (2005). The development of nociceptive circuits. Nature Reviews Neuroscience, 6(7), 507-520.
Lee, S.J. et al. (2005). Fetal Pain: A Systematic Multidisciplinary Review of the Evidence. JAMA, 294(8), 947-954.
EuroStemCell. (2011). Regulation of stem cell research in Finland. Medical Research Act 1999/488.
Terveyskirjasto. (2024). Sikiön kehittyminen kohdussa. Alkion kehitysvaiheet.
Chiang, A.S. et al. (2011). Three-dimensional reconstruction of brain-wide wiring networks in Drosophila at single-cell resolution. Current Biology, 21(1), 1-11.
Suomen eläinkoelainsäädäntö 564/2013, 15 §
EU-direktiivi 2010/63/EU, liite VIII
Stiles, J. & Jernigan, T.L. (2010). The basics of brain development. Neuropsychology Review, 20(4), 327-348.
EuroStemCell. (2011). Finnish National Advisory Board on Research Ethics licenses all stem cell projects in Finland.
Dal News. (2021). Stem cell research community drops 14-day limit on human embryo research. International Society for Stem Cell Research (ISSCR).
Dutch Health Council. (2023). The 14-day rule in the Dutch Embryo Act. Recommendation to extend to 28 days.
HFEA. (2024). The HFEA's recommendation to government on extending the time limit on embryo research.
Hausfater, G. & Hrdy, S.B. (1984). Infanticide: Comparative and Evolutionary Perspectives. Aldine Publishing.
Packer, C. & Pusey, A.E. (1983). Adaptations of female lions to infanticide by incoming males. The American Naturalist, 121(5), 716-728.
Hippokrateen vala, suom. käännös. Lääkäriliitto.
Russell, W.M.S. & Burch, R.L. (1959). The Principles of Humane Experimental Technique. Methuen & Co.
EU-direktiivi 2010/63/EU, 14. artikla
Käypä hoito -suositus. (2024). Raskaudenkeskeytys. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
Lifton, R.J. (1986). The Nazi Doctors: Medical Killing and the Psychology of Genocide. Basic Books.
Guttmacher Institute. (2023). Abortion Worldwide 2017: Uneven Progress and Unequal Access.
Hyun, I. et al. (2016). Should the 14-day rule for embryo research become the 28-day rule? EMBO Molecular Medicine, 8(9), 1024-1026.
McCully, S. (2022). Extend 14-day human embryo research limit to 28 days. Journal of Medical Ethics, 48(11), 789-795.
U.S. Department of Justice. (2016). Judge Sends Sea Turtle Egg Smugglers to Prison. Southern District of California.
Grundgesetz für die Bundesrepublik Deutschland. Art 20a. Staatsziel Tierschutz.
U.S. Fish and Wildlife Service. Endangered Species Act of 1973, as amended (16 U.S.C. 1531-1544).
Florida Fish and Wildlife Conservation Commission. Marine Turtle Protection Act (379.2431, Florida Statutes).
EU-direktiivi 2010/63/EU tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta.
Guttmacher Institute. Induced Abortion Worldwide: Global and Regional Estimates. Statistical Report, 2022.
Institute for Health Metrics and Evaluation. Global Burden of Disease Study 2021. University of Washington, 2022.
Frankowski, B.L. Sexual and Reproductive Health Care for Adolescents. Pediatrics, 113(6), 1730–1736, 2004.
Tribe, L.H. Abortion: The Clash of Absolutes. W. W. Norton & Company, 1990.
George, R.P. & Lee, P. The Wrong of Abortion. Teoksessa A. Cohen & C. Wellman (toim.), Contemporary Debates in Applied Ethics, s. 13–26. Blackwell, 2004.
Condic, M.L. When Does Human Life Begin? A Scientific Perspective. Westchester Institute White Paper, 2008.

Eläinrääkkäys: Julmuus, jota yhteiskunta ei kestä