Nimi, joka jätetään sanomatta: jengit, vaikeneminen ja se, mitä viranomaiset itse kirjoittavat

Kauppakeskuksen käytävällä seisoo porukka nuoria. Ohikulkija näkee sen ja antaa sille nimen ennen kuin on kysynyt yhtään mitään. Opettaja näkee saman koulun käytävällä. Vanhempi kuulee siitä, kun lapsi tulee kotiin ja kertoo, keitä kannattaa väistää. Kokemus on usein ensimmäinen tieto, joka ilmiöstä on olemassa. Tilasto tulee perässä ja se tulee aina myöhässä.

Nimen antaminen on helppoa. Vaikeampaa on se, mitä tapahtuu, kun asialla on nimi ja se on kirjoitettu viranomaisen omalle sivulle, mutta ääneen sitä sanotaan harvoin.

Suomella on jengihistoria

Nuorten porukoista on kirjoitettu Suomessa niin kauan kuin nuorista on kirjoitettu. Pitäjien vanhoista kuvauksista on koottu: "Nuorten näkyvin liikehdintä liittyi juopotteluun, sakkiutumiseen ja näiden seurausvaikutuksiin: metelöintiin, vallattomuuteen ja ilkivaltaan." Sana sakki on vanhempi kuin sana jengi. Joensuu sai 1990-luvulla maineen skinheadien pääkaupunkina. Skinit lietsoivat kaupungissa väkivaltaa ja syytteet luettiin 15 skinheadille somalien pahoinpitelystä ja uhkailusta.

"Meillä nuorison uudenlaisesta liikehdinnästä on vasta viitteitä", kaksi tutkijaa kirjoitti vuonna 2014. Vertailukohta haettiin silloin Pariisin jengeistä. Kymmenessä vuodessa viitteistä tuli poliisin tilannekuva.

Mitä poliisi itse kirjoittaa

Poliisin omalla katujengisivulla lukee:

"Poliisin tunnistamissa katujengeissä enemmistö on maahanmuuttajia tai Suomessa syntyneitä ulkomaalaistaustaisia henkilöitä."

Sama sivu tarkentaa, että katujengeihin kuuluvat henkilöt ovat "pääasiassa 18–30-vuotiaita ulkomaalaistaustaisia miehiä, jotka kuuluvat useisiin eri kansallisuuksiin". Suurella osalla on Suomen kansalaisuus ja enemmistö on syntynyt Suomessa. Alkuvuonna 2025 poliisi arvioi jengien keskeisiä henkilöitä olevan noin 180, syksyllä noin 150. Keskusrikospoliisin erikoistutkijan mukaan jengien vaikutusalueet painottuvat pääkaupunkiseudulle ja osin Turun seudulle, usein tietyille asuinalueille. "Näille alueille on leimallista sosioekonominen huono-osaisuus sekä verraten korkea ulkomaalaistaustaisen väestön osuus."

Poliisiylijohtaja puhui Haaste-lehdessä maaliskuussa 2026 ryhmistä, jotka ottavat satunnaisesti kohteekseen lapsia ja nuoria, ryöstävät ja pahoinpitelevät heitä:

"On järkyttävää nähdä valvontakamerakuvista, kuinka innoissaan tekijät ovat väkivallan mahdollisuudesta ja kuinka armotonta väkivalta on. Lisäksi tapahtumat kuvataan itse. Sillä ikään kuin ihannoidaan väkivaltaa. Tässä on ikävänä piirteenä, että lähes kaikki tekijät ovat etnisen taustan omaavia ja itsekin nuoria."

Joulukuussa 2025 Helsingin poliisi kertoi selvittäneensä kahta rikossarjaa, joissa noin 40 nuorta epäillään ryöstöistä ja pahoinpitelyistä eri puolilla kaupunkia. Epäillyt olivat 14–18-vuotiaita ja vajaa puolet heistä oli alle 15-vuotiaita. Poliisin tiedotteessa lukee: "Rikoksista epäillyt ovat pääosin maahanmuuttajataustaisia nuoria. Asianomistajat ovat olleet 14–20-vuotiaita nuoria." Tutkinnanjohtajan mukaan uhrit valikoituivat täysin sattumanvaraisesti.

Jokainen poliisilaitos on määritellyt alueensa riskipaikat. Tietyille alueille ei enää mennä yhdellä partiolla.

Varovainen kieli

Poliisihallituksen ja sisäministeriön tulossopimus vuosille 2026–2029 kuvaa samaa todellisuutta toisin sanoin. Sen mukaan Suomessa vaikuttavaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluu "erilaisia verkostoja, klaaneja ja muita organisaatioita, joilla on lähes poikkeuksetta kansainvälisiä yhteyksiä". Seuraava lause kuuluu:

"Katujengitilanne on pysynyt ennallaan ja nuorten väkivaltarikollisuudessa ei ole kokonaisuutena arvioiden merkittävää muutosta."

Sitä seuraa lause, jossa on koko kysymys tiivistettynä: "Segregaatiokehitys voi johtaa vaikeasti tavoiteltaviin yhteisöihin ja jännitteisiin viranomaisten ja ihmisten välillä."

Klaani, kansainväliset yhteydet ja vaikeasti tavoiteltava yhteisö ovat sanoja, jotka kiertävät asian ympäri koskematta siihen. Kansalaiselle kirjoitetulla sivulla sama asia sanotaan yhdellä virkkeellä.

Kadut ja koulut

Helsingin poliisin nuorisoryhmä kuvasi ilmiötä jo kesällä 2022. Nuorten ryöstöjen kohteena ovat yleensä toiset alaikäiset. Nuoret ryöstävät ryhmässä. "Ryhmässä ryösteleviä nuoria yhdistää esimerkiksi kieli- tai kulttuuritausta, lastenkotitausta tai asuinalue. Lähes aina epäilty on poika."

Kouluterveyskyselyn mukaan vuonna 2023 peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista pojista 21 prosenttia ja 4. ja 5. luokkalaisista pojista 19 prosenttia oli kokenut fyysistä uhkaa. Opettajien ammattijärjestön OAJ:n kyselyssä 14 prosenttia vastaajista kertoi kokeneensa väkivaltaa viimeisen vuoden aikana, kun edellisellä kerralla osuus oli 10 prosenttia. Väkivaltaa esiintyi raportin mukaan "lähes yksinomaan lasten tai oppilaiden taholta (99 prosenttia)". Työterveyslaitoksen vuoden 2024 tutkimuksessa luku oli lukion ja yläkoulun opettajilla 44 prosenttia, kun mukaan lasketaan väkivallan uhka.

Helsinki aloitti vuoden 2024 alussa peruskouluissa hankkeen jengiytymisen ja rikollisuuden ennaltaehkäisemiseksi. Mukana oli 12 peruskoulua. Kouluterveyskysely ei erittele jengiytymistä omana ilmiönään. Opetushallituksen ohjeessa kiusaamiseen ja väkivaltaan puuttumisesta sana jengi ei esiinny kertaakaan.

Kouluissa ja kaduilla käydään kulttuurisotaa, jolle mittaristo ei ole antanut nimeä.

Luvut taustan mukaan

Kriminologian instituutin rikollisuustilannekatsauksen mukaan ulkomaalaistaustaisia asui Suomessa vuoden 2024 lopussa 623 949 eli noin 11 prosenttia väestöstä. Muista kuin liikennerikoksista epäillyistä heitä oli 19 prosenttia. Pahoinpitelyissä heidän ikävakioitu rikostasonsa oli lähes 1,7-kertainen ja raiskausrikoksista epäillyistä heidän osuutensa oli 32 prosenttia. Rikostaso vaihtelee katsauksen mukaan suuresti taustamaan mukaan. Samat ryhmät ovat yliedustettuina myös uhreina: pahoinpitelyjen uhreista heitä on ollut keskimäärin 15 prosenttia.

Mitä ohjeissa lukee

Poliisin ulkomaalaisvalvontaohje kieltää etnisen profiloinnin: "Etnisyyteen perustuva kohdevalinta on lailla kiellettyä, syrjivää ja tehotonta." Poliisihallituksen mukaan kielto on kerrottu "kaikkien poliisien suorittamassa koulutuksessa". Poliisin sosiaalisen median ohje muistuttaa, että sananvapaus ei ole rajoittamaton: "Myös muiden oikeuksia loukkaavilla lausumilla voi olla rikos- ja virkamiesoikeudellisia seuraamuksia." Valtion virkamieseettinen suositus menee pidemmälle. Virkamiehen on sen mukaan "ehdottomasti vältettävä esittämästä henkilöitä tai ryhmiä koskevia hyvien tapojen vastaisia huomioita tai näkemyksiä", myös yksityishenkilönä.

Seuraamukset ovat todellisia. Poliisilaitosten kurinpitopäätöksissä vuosilta 2018–2020 rasismi nousi esille neljässä tapauksessa. Samalla jaksolla kaksi poliisin työntekijää erotettiin rasististen kirjoitusten takia. Vartija sai potkut ja poliisi kuukauden määräaikaisen erottamisen.

Ohje kieltää etniseen taustaan perustuvan kohdevalinnan ja hyvien tapojen vastaiset huomiot ryhmistä. Rajan tosiasian ja huomion välille jokainen virkamies vetää itse. Varmin tapa pysyä sen oikealla puolella on olla hiljaa.

Ruotsi näytti, mitä nimeämättömyys maksaa

Ruotsin poliisi on julkaissut tilannekuvia niin sanotuista haavoittuvista alueista vuodesta 2015. Alueita oli 61 vuonna 2017 ja 59 vuonna 2023. Vuonna 2025 luku on 65, kun luokitusta muutettiin ja osa alueista jaettiin pienempiin osiin. Erityisen haavoittuvaa aluetta luonnehtii poliisin oman määritelmän mukaan yleinen haluttomuus osallistua oikeusprosessiin, uhkailu todistajia kohtaan ja tilanne, jossa poliisin on vaikea tai lähes mahdoton suorittaa tehtäväänsä. Ruotsin poliisin arvion mukaan noin 14 000 henkilöä on aktiivisia rikollisissa verkostoissa ja noin 48 000:lla on niihin kytkös. Ruotsin rikoksentorjuntaneuvoston raportin mukaan 15–20-vuotiaat pojat rekrytoivat toisia lapsia, 12–15-vuotiaita, rikollisverkostoihin.

Elokuussa 2026 Ruotsin hallituksen asettama komitea luovutti selvityksensä rinnakkaisista yhteiskuntarakenteista, klaaneista ja sukupohjaisista verkostoista. Hallitus arvioi, että ongelmat ovat kasvaneet ja vaikuttavat integraatioon ja syrjäytymiseen. Komitea ehdottaa erillistä selvitystä siitä, miten rinnakkainen oikeudenkäyttö voidaan estää. Oikeusministeri sanoi selvitystä asetettaessa, ettei Ruotsi voi koskaan hyväksyä klaanipohjaisia rinnakkaisyhteiskuntia, jotka rajoittavat yksilön vapautta ja uhkaavat demokraattista oikeusvaltiota.

Kymmenen vuotta nimeämisen jälkeen kehitys on Ruotsin poliisin omien sanojen mukaan heikosti myönteinen.

Suojelupoliisi kirjoittaa Kansallisen turvallisuuden katsauksessaan 2026 samasta suunnasta Suomessa:

"Äärimmillään alueille voi syntyä epävirallisia rinnakkaisia rakenteita, jotka huolehtivat esimerkiksi turvallisuudesta. Tällaista kehitystä on nähty Ruotsissa, jossa asuinalueiden eriytyminen on ollut erityisen voimakasta verrattuna muihin Pohjoismaihin. Suomessa eriytyminen on edelleen maltillista, vaikka sosioekonominen tai etninen eriytyminen on joissakin suurissa kaupungeissa lisääntynyt."

Kulttuuri, usko ja laki

Länsimainen oikeusjärjestelmä rakentuu ajatukselle, että jokainen ihminen vastaa itse omista teoistaan ja jokaisella on sama arvo lain edessä. Ajatus on kasvanut kristillisestä ihmiskäsityksestä, jossa jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kohdataan yksilönä. Hyvinvointivaltio, koulu ja poliisi olettavat tämän ihmiskäsityksen joka päivä, vaikka sitä ei kirjoiteta mihinkään.

Kaikki kulttuurit ja uskonnot eivät rakennu sille. Ruotsin komitea kuvaa klaania epäviralliseksi organisaatioksi, jonka ytimessä ovat sukusiteet ja jonka identiteetti ja yhteenkuuluvuus syntyvät niistä. Poliisin määritelmässä kunniaan liittyvää väkivaltaa oikeutetaan "perheen, suvun tai yhteisön yhteisen kunnian säilyttämisellä tai palauttamisella". Tilastokeskuksen mukaan miltei joka kymmenes 16–74-vuotias Suomessa on havainnut tai kokenut kunniaan liittyvää väkivaltaa. Kokeminen on yleisintä ulkomaalaistaustaisten keskuudessa. Oikeusministeriön mukaan heistä 17 prosentilla on kokemuksia tai havaintoja siitä. Ministeriön mukaan kunniaan liittyvä väkivalta ei läheskään aina tule viranomaisten tietoon. Poliisin lokakuussa 2025 annetussa ohjeessa kunniaväkivallalla on oma luokkansa.

Kahden ihmiskäsityksen asuessa samassa kaupunginosassa kysymys on siitä, kumpi ratkaisee riidan.

Kuka hyötyy rakenteesta

Vaikenemisesta hyötyy se, jonka ei tarvitse vastata kysymykseen. Päätös, jonka seurauksia ei nimetä, ei koskaan tule arvioiduksi. Hyötyjä on myös verkosto, joka toimii alueella, jolle poliisi menee useammalla partiolla ja jossa todistaja ei halua puhua.

Häviäjiä ovat lapset. Se 14-vuotias, jonka puhelin viedään puistossa. Se 14-vuotias, joka rekrytoidaan viemään. Maahanmuuttajataustaiset tytöt ja pojat, joiden elämää rajaa suvun kunnia ja joiden hätä ei tule viranomaisen tietoon. Kokoero on suuri. Toisella puolella ovat valtio, sen ohjausasiakirjat ja puolueet, jotka voivat valita sanansa joka päivä uudelleen. Toisella on yksi lapsi käytävällä.

Nimen sanominen ääneen on ensimmäinen askel siihen, että lasta voidaan suojella. Lääkäri, joka jättää diagnoosin sanomatta säästääkseen potilaan mieltä, jättää myös taudin hoitamatta. Vaikenemisen lasku tulee aina perille. Sen maksavat ne, jotka eivät olleet päättämässä siitä.