Rekisteri kirjaa päätöksen ja keston, muttei sitä miksi lapsi ei tule kotiin

Huostassa olleista lapsista 91 prosenttia oli huostassa yhä kaksi vuotta myöhemmin. Luku on viranomaisen omasta tilastosta, se koskee vuoden 2021 lopussa huostassa olleita alle 16-vuotiaita ja vertailuhetki on vuoden 2023 loppu. Samassa aineistossa kerrotaan, kuinka monelta huostaanotto vuodessa päätetään: kolmesta kuuteen prosenttia ikäryhmän mukaan.

Tilasto tietää siis tarkkaan, kuinka kauan. Se ei tiedä lainkaan, miksi.

Rekisteri on rakennettu kirjaamaan päätöksiä ja kestoja, koska juuri niistä viranomainen vastaa. Päätös on hetki, jolla on päivämäärä ja tekijä. Kesto on kahden päivämäärän väli. Kumpikin on laskettavissa, kumpikin on tarkistettavissa ja kumpikin kertoo totuuden siitä mitä se kertoo. Sydämestä ei ole kenttää.

Mitä rekisteri kirjaa

Se kirjaa perhemuodot. Vuoden 2024 lopussa yhden vanhemman perheitä oli 190 686 eli 13 prosenttia kaikista perheistä. Lapsiperheistä yhden vanhemman perheitä oli 131 547 eli 24 prosenttia. Näistä 84 prosenttia oli äidin ja lasten muodostamia.

Se kirjaa avioerot ja tässä kohdassa kirjaaminen alkaa näyttää luonteensa. Vuonna 2024 avioeroon päättyi 11 869 avioliittoa. Sama tilasto kertoo kaksi asiaa, jotka kuulostavat vastakkaisilta ja ovat molemmat tosia. Avioerojen vuosittainen määrä pysyi 1990-luvun alusta 2020-luvun alkuun tasolla 13 000–14 000 ja vuoden 2021 jälkeen se on laskenut alle 12 000:een. Samaan aikaan avioeronneisuus, eli erojen määrä suhteessa naimisissa oleviin, kasvoi vuonna 2024 edellisvuodesta lukemaan 12,1 tuhatta naimisissa olevaa kohden, kun se edellisenä vuonna oli 11,6. Tilaston oma otsikko sanoo, että avioerojen määrä kasvoi hieman.

Lukumäärä laski kolmeen vuosikymmeneen verrattuna. Eronneisuus nousi edellisvuodesta. Kumpikin lause on lähteen lause. Kumpi niistä lausutaan ääneen, ei ole tilastokysymys.

Vielä syvemmällä on hiljainen valinta, jota harvoin näkee. Tilastointitapaa muutettiin vuoden 2017 tilastosta lähtien niin, että mukaan tulevat kaikki avioliitot ja avioerot, joissa vähintään toinen puolisoista asuu vakinaisesti Suomessa tapahtumapäivänä. Vertailukelpoisuuden vuoksi vuosien 2017–2024 luvuista on jätetty pois samaa sukupuolta olevien avioliitot. Sarja, jonka avulla vuosikymmeniä vertaillaan, on siis itse rakennettu päätöksillä siitä kuka lasketaan mukaan. Rekisteri ei löydä totuutta vaan kokoaa sen ja kokoaminen on tekoja.

Mitä se ei kirjaa

Kysymys, joka nousee jokaisesta huoltoriidasta, on kummalla vanhemmalla valvottu tapaaminen on. Sitä ei ole.

Ministeriön selvitys lasten tuetuista ja valvotuista tapaamisista kertoo, milloin tapaaminen voidaan määrätä valvotuksi. Se puhuu tilanteesta, jossa lasta tapaava vanhempi on aikaisemmin käyttäytynyt väkivaltaisesti ja tilanteesta, jossa lasta tapaava vanhempi on mielenterveys- tai päihdeongelman kanssa. Ilmaus on koko asiakirjan läpi sama. Lasta tapaava vanhempi.

Se on sukupuolineutraali muotoilu ja sellaisena se on ymmärrettävä, koska säädöksen tehtävä on kuvata tilanne eikä henkilö. Seuraus on kuitenkin täsmällinen. Asiakirjalta ei voi kysyä, onko kyseessä äiti vai isä, ei siksi ettei vastausta olisi haettu, vaan siksi ettei asiakirja ole sellaista tietoa koskaan ottanut vastaan. Kysymys on rakennettu ulos jo silloin, kun lomake suunniteltiin.

Sama toistuu neljästi muualla. Huoltoriitojen kestoa ja määrää ei kerro yksikään kerätty tuomioistuintilasto. Valvottujen tapaamisten kokonaismäärää ei ole tuoreena koko maasta. Kouluterveyskysely kertoo yksinäisyydestä ja ahdistuneisuudesta sukupuolen ja kouluasteen mukaan, muttei perhemuodon mukaan, eikä sanoja perherakenne, yksinhuoltaja, yhden vanhemman perhe tai vuoroasuminen esiinny raportissa kertaakaan. Kahta lähdettä, jotka piti hakea, ei ole olemassa.

Viisi aukkoa. Neljä niistä on rekisterin oma rajaus ja yksi on inhimillinen erehdys. Erehdyksen huomaa, koska numerointiin jää reikä. Rajausta ei huomaa mistään, koska puuttuva kenttä ei jätä jälkeä. Se on aukon julma puoli: tekemätön mittaus näyttää täsmälleen samalta kuin mittaus, jota ei koskaan tarvittu.

Kun tarkoitusta yritetään mitata

Jossain vaiheessa joku yrittää mitata sitä mitä rekisteri ei mittaa ja silloin näkee, mitä tapahtuu.

Laajassa kanadalaisessa tutkimuksessa käytiin läpi vuoden 1998 lastensuojeluilmoitukset ja katsottiin niitä, jotka tehtiin lapsen tapaamista koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä. Tahallisesti vääriä niistä oli 12 prosenttia. Niiden 12 prosentin sisällä yleisin lähde oli ei-huoltava vanhempi, tyypillisesti isä, osuudella 43 prosenttia. Sukulaiset, naapurit ja tuttavat olivat lähteenä 19 prosentissa. Huoltava vanhempi, tyypillisesti äiti, 14 prosentissa. Kaikista väitteistä ei-huoltavan vanhemman tahallisesti väärät ilmoitukset ovat siis noin viisi prosenttia.

Luku osoittaa toiseen suuntaan kuin se, mitä tästä aiheesta yleensä oletetaan. Sen ympärillä on kuitenkin neljä asiaa, jotka kuuluvat samaan lauseeseen. Aineisto on kanadalainen. Se on vuodelta 1998 ja julkaistu 2005. Julkaisijana on naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen resurssikeskus eikä viranomainen, eli taho, jolla on asiassa kanta. Se mittaa lisäksi tahallisesti vääriä ilmoituksia eikä vieraannuttamista, jotka ovat eri asioita.

Vastakkaiseen suuntaan osoittava tutkimus haettiin samaan aineistoon. Sen tiedosto on 922 tavua, eli sisältö ei ole tarkistettavissa lainkaan.

Näin se menee joka kerta. Päätöksiä mitattaessa saadaan viranomaisen rekisteri. Tarkoitusta mitattaessa saadaan vanha aineisto vieraasta maasta, kannan ottaneen julkaisijan nimi ja vastapuolen luku, jota ei saa auki. Tarkoituksen mittaamiseen ei ole olemassa rekisteriä ja sen tilalle asettuu kiista.

Kun tutkimus vakioi

Tutkimus on yrittänyt samaa toisesta suunnasta ja sen tulos on hienovarainen.

Isän poissaolon vaikutuksia koskeva laaja katsaus käy läpi juuri niitä asetelmia, joissa on pyritty eroon pelkästä poikkileikkauksesta. Vahvin ja johdonmukaisin näyttö löytyy koulun päättämisestä, lapsen sosioemotionaalisesta kehityksestä ja aikuisiän mielenterveydestä. Vaikutukset ovat pienempiä kuin yksinkertaisemmissa asetelmissa, mutta ne eivät katoa.

Kaksi suomalaista tutkimusta kertoo saman asian toisin päin. Pelkän perherakenteen itsenäinen yhteys heikkenee tai katoaa tilastollisesti, kun malliin otetaan mukaan perheen vuorovaikutus ja nuoren muu tilanne. Suurimmat kertoimet ovat perheen vuorovaikutusta kuvaavilla muuttujilla eivätkä sillä, montako aikuista osoitteessa asuu.

Molemmat tulokset ovat tosia yhtä aikaa ja yhdessä ne sanovat jotakin epämukavaa. Helpoin asia laskea on se, montako aikuista on kirjoilla. Vaikein asia laskea on se, mitä niiden aikuisten välillä tapahtuu. Juuri vaikein selittää enemmän. Rekisteri kirjaa rakenteen, koska rakenne on laskettavissa ja tutkimus sanoo rakenteen selittävän vähemmän kuin se mitä ei lasketa.

Irrotettu kohta

Kirjaus on aina osa jostakin. Yksittäinen merkintä, joka nostetaan irti ja josta tehdään kokonaisuus, kadottaa totuuden näkyvistä, vaikka jokainen merkintä olisi sinänsä oikein. Raamatun jae, joka irrotetaan ympäristöstään, voi sanoa melkein mitä tahansa. Sama tapahtuu vakavassa huoltokiusaamisessa, jossa toimenpide tai päätös rakennetaan yksittäisten valheiden varaan. Paperit ovat järjestyksessä, mutta kokonaisuus on väärin.

Totuus tulee näkyväksi vasta, kun tulkintoja pohditaan avoimesti eikä kirjauksia ja dokumentointia aseteta kokonaisuuden paikalle. Tahto nähdä on tärkeämpää kuin määräajassa tehty suorite. On valhe todeta, ettei ole havaittu, jos ei ole edes tutkittu. Havaintoa ei voi todeta sellainen, joka on kehystänyt vastauksensa omalla tulkinnallaan ennen kuin katsoi.

Muotti

Sama väline kääntyy ihmistä kohti ja silloin sitä kutsutaan toiseksi nimellä.

Naisen ylle maalataan ulkoinen muotti ja sitä tarjotaan luomisjärjestyksenä. Muotissa on ripsiväri tai sen puute, leipominen tai sen puute, pukeutumistyyli, kiinnostuksen kohteet ja se, onko puutarhanhoito hyväksyttävämpi harrastus kuin ohjelmistojen kehittäminen. Muotti mittaa täsmälleen sitä, mikä näkyy ulos. Se on sama väline kuin rekisteri ja ainoa ero on, että tämän mittarin tulos esitetään uskon mittana.

Miehen johtajuudesta ei seuraa, että naisella ei olisi mielipidettä, järkeä tai oikeutta esittää ajatuksiaan. Siitä ei seuraa, että mies päättäisi kaikesta yksin kysymättä vaimon ja lasten tarpeita. Vahva huolehtiva isä voi olla hellä ja paljon lasten kanssa ja kotiäiti voi tehdä työtä kodin ulkopuolelta käsin. Se työ, joka kodissa tehdään, ei ole vähempiarvoinen tehtävä, joka annettaisiin vähemmän ymmärrystä omaavalle.

Alkukielessä on sana, joka kääntää tämän kokonaan. Vaimosta käytetty ezer on sama sana, jota käytetään Jumalasta itsestään Israelin auttajana. Se ei ole avustajan sana vaan pelastajan. Mooseksen poika sai nimensä siitä sanasta ja nimen perustelu sanotaan samassa lauseessa: isän Jumala oli hänen ezer ja pelasti hänet Faraon miekasta. Opetuksen kääntäminen pois siitä sanasta vaihtaa suunnan.

Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen."
— 1. Sam. 16:7

Jae on sanottu tilanteessa, jossa oltiin valitsemassa kuningasta ja mittarina oli vartalo. Mittari oli väärä eikä epätarkka.

Mitä muuta jää kirjaamatta

Sama rakenne toistuu kaikkialla, missä päätetään. Kirjautuu se, mikä on muodollista. Se, missä asia todella ratkeaa, jää usein kirjauksen ulkopuolelle.

Hallituksen iltakoulussa ei tehdä muodollisia ratkaisuja. Ministerin käsikirjan mukaan pääministerin yhteenveto ja ministerien yksimielisyys ovat siellä kuitenkin "asiallisesti merkitseviä ja pohjana asian jatkovalmistelulle". Pöytäkirjan laatii pääministerin poliittinen erityisavustaja ja ne "eivät ole julkisia asiakirjoja". Ne siirretään arkistoon viimeistään hallituksen erotessa.

Viestit kulkevat yhä useammin puhelimessa. Julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät viranomaisen sisäistä työskentelyä varten laaditut asiakirjat ja korkein hallinto-oikeus katsoi vuonna 2017, että kirjaamattomat virkamiesten väliset sähköpostit kuuluivat niihin. Euroopan unionin yleinen tuomioistuin kumosi toukokuussa 2025 komission päätöksen, jolla toimittajalta evättiin komission puheenjohtajan ja rokotevalmistajan toimitusjohtajan väliset tekstiviestit. Komissio ei tuomioistuimen mukaan voinut vain todeta, ettei sillä ole viestejä. Sen olisi pitänyt selittää uskottavasti, miksi niitä ei löydy. Avoimeksi jäi, oliko viestit poistettu, tahallaan vai automaattisesti, tai oliko puhelin vaihdettu.

Lobbauksesta kirjataan aihe. Avoimuusrekisterin oman ohjeen mukaan rekisteri "ei ole tapaamispäiväkirja eli vaikuttamisen aiheen tai kohteiden yhteydessä ei ilmoiteta, milloin ja montako kertaa kyseistä henkilöä on tavattu."

Lääkkeiden haitat kirjautuvat vain, jos joku ilmoittaa. Fimean mukaan ilmoituksen tekeminen on "oikeus, ei velvollisuus". Virasto itse kirjoittaa: "Yleinen väärinkäsitys on, että haittavaikutusrekisteri olisi kattava tilasto Suomessa esiintyvistä haittavaikutuksista. Sitä se ei ole, sillä vain pieni osa kaikista haittavaikutuksista ilmoitetaan rekisteriin." Ei havaittu tarkoittaa silloin ei ilmoitettu.

Huoltoriidasta kirjataan päätös. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies esitti vuonna 2022, että lapsille ja vanhemmille tarjottavaan tukeen kuuluisi myös "tuomioistuimen päätöksen noudattamiseen liittyvän tuen ja seurannan". Sosiaali- ja terveysministeriön selvityshenkilöt ehdottivat vuonna 2025, että seuranta sidotaan lapsen huolto-, asumis- ja tapaamispäätöksiin. Se, miten lapselle kävi päätöksen jälkeen, on yhä ehdotus.

Koneen tekemästä päätöksestä kirjautuu se, että kone teki sen. Hallintolain mukaan päätöksestä on käytävä ilmi, "jos asia on ratkaistu automaattisesti, sekä tieto siitä, missä julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 28 d §:ssä tarkoitettu käyttöönottopäätös on saatavilla". Verohallinto tekee vuosittain yli 15 miljoonaa päätöstä. Oikeuskansleri totesi keväällä 2025 Kelan automaatiosta, ettei dokumentoinnista voida päätellä, onko automatisoitavia asiaryhmiä määriteltäessä otettu huomioon lapsen haavoittuvampi asema.

Kuolemastakin kirjautuu enimmäkseen se, mitä kliinisistä tiedoista voidaan päätellä. Vuonna 2024 ruumiinavaus tehtiin 16,2 prosentille vainajista. Oikeuslääketieteellisten avausten määrä on vähentynyt vuodesta 2010. Suomessa osuus on silti Pohjoismaiden korkein.

Kuka hyötyy rakenteesta

Aukko ei ole tyhjä. Se tekee työtä.

Rekisteri ei kirjaa, kummalla vanhemmalla valvottu tapaaminen on, joten siitä ei voi laatia lukua, jolla ketään voisi syyttää. Se on suoja ja suoja on oikea sana, koska yksittäisen perheen asia ei kuulu tilastoon nimeltä. Sama suoja tekee kuitenkin toisen työn samaan aikaan. Ilman lukua ei voi myöskään osoittaa, että jotakin tapahtuu järjestelmällisesti. Kokemus, jota ei ole laskettu, jää yksittäistapaukseksi ja yksittäistapaus on aina kumottavissa toisella yksittäistapauksella.

Hyötyjä on se, jonka toimintaa luku olisi kuvannut. Häviäjä on vanhempi, joka seisoo valvotun tapaamisen ovella ilman mitään keinoa osoittaa, kuuluuko hänen tilanteensa harvinaisiin vai yleisiin. Häviäjä on myös lapsi, jonka kohdalla kirjataan päätös ja kesto muttei sitä, mitä hänelle kuuluu.

Kokoero on syytä sanoa ääneen. Toisella puolella on pysyvä laitos, jolla on lomake, arkisto ja vuosikymmeniä aikaa. Toisella puolella on yksi perhe, jolla on tämä vuosi ja tämä lapsi. Kumpikaan ei tarvitse pahaa tarkoitusta, jotta asetelma toimisi juuri näin. Riittää, että toinen laskee ja toinen tulee lasketuksi.

Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.
— Luuk. 8:17

Hiekalle rakennettu

Kaikki mitä luotu on asetellut, on hiekalle rakennettua. Se muuttuu, hajoaa ja lakkaa jossain vaiheessa mittaamasta. Tilastointitapa muuttui vuonna 2017. Lomake, joka ei kysy sukupuolta, on jonkun kirjoittama ja jonkun toisen muutettavissa. Luokittelu, joka tänään kuulostaa luonnonlailta, on ihmisen tekemä päätös siitä mitä kannattaa tietää. Rekisteri on luodun kirjoittamaa ja se kirjaa sen mitä se rakennettiin kirjaamaan.

Sen, jonka Luoja on asettanut, ei mikään pysty liikuttamaan, muuttamaan eikä kadottamaan.

Kirjoitus on myös kirjoitettua. Se on sanaa, jonka Pyhä Henki on laittanut luodun kirjoittamaan. Se sanoo itsestään pysyvänsä.

Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.
— Jes. 40:8

Oppiminen ulottuu niin pitkälle kuin kirjoittaminen ulottui ja tässä kohdassa kaksi kirjoitusta eroavat toisistaan lopullisesti. Toinen kirjaa päätöksen ja keston. Toinen kirjaa sydämen.

Isättömyydestä on siksi kaksi kysymystä eikä yksi. Ensimmäinen on se, minkä rekisteri voi ratkaista: montako, kuinka kauan, millä päätöksellä. Toinen on se, mitä yksikään lomake ei ole koskaan kysynyt ja sen kysyy lapsi maatessaan valveilla. Kumpi minusta halusi eroon.

Siihen kysymykseen on olemassa vastaus, joka ei ole tilasto.

Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa.
— Ps. 27:10

Sama lupaus on sanottu toisin ja siinä puhuja ottaa itselleen sen nimen, jonka puuttumisesta kaikki alkoi.

Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa,
— Ps. 68:6

Aukko rekisterissä ei ole aukko todellisuudessa. Se, mitä ei laskettu, tapahtui silti. Se, mitä ei kirjattu, nähtiin silti. Se lomake, jota kukaan ei suunnitellut kysymään lapselta miltä tuntui, on olemassa toisaalla ja siinä on kaikki kohdat täytettynä.