Kenen rahat: eläkevarat, huoltosuhde ja se, mitä laki sanoo rahojen pysymisestä

Eläkevaroja oli vuoden 2025 lopussa 290 miljardia euroa. Jo ansaittujen eläkeoikeuksien arvo oli vuotta aiemmin 834 miljardia euroa Eläketurvakeskuksen omalla tuotto-oletuksella laskettuna ja 1 247 miljardia, kun korkona käytetään valtionlainojen korkoa. Eläketurvakeskus sanoo saman ilman lukuja omassa otsikossaan:

"Työeläkeindikaattorit: eläkkeiden arvo ylittää eläkevarat moninkertaisesti"

Luku kuulostaa aukolta ja moni kuulee sen niin. Suomen työeläke on kuitenkin rakennettu niin, että valtaosa eläkkeistä maksetaan sen vuoden maksuista, jona eläke maksetaan. Vuonna 2025 eläkkeitä maksettiin 37,2 miljardia euroa ja niistä 7,2 miljardia katettiin rahastoista, noin 19 prosenttia. Loput tulivat samana vuonna töissä olleiden maksuista.

Rahasto on puskuri eikä säästötili. Kysymys on siitä, kuinka moni on töissä eläkkeen maksuhetkellä ja kenen käsissä se raha on, joka odottaa.

Kuinka monta maksajaa on

Vuonna 2024 sataa työssäkäyvää kohden oli 133 työtöntä tai työvoiman ulkopuolella olevaa. Kaksi vuotta aiemmin luku oli 130. Väestöllinen huoltosuhde on nyt 62 ja väestöennusteen mukaan se pysyy suunnilleen samana seuraavat 15 vuotta, minkä jälkeen se nousee 72:een vuoteen 2070 mennessä.

Syntyvyys oli vuonna 2024 tilastohistorian matalin, 1,25 lasta naista kohden. Vuonna 2025 se nousi 1,30:een. Väestöennuste on laskettu 1,26:lla.

Nuorten työttömyysaste nousi vuonna 2025 21,8 prosenttiin, kymmenen vuoden korkeimmaksi. Luku on totta ja se kertoo jotakin. Työttömyysaste lasketaan työvoimasta eikä koko ikäluokasta. Koko ikäluokasta työttömiä oli 11,4 prosenttia. Kumpikin luku on Tilastokeskuksen ja kumpikin on oikein, mutta ne vastaavat eri kysymykseen.

Sama koskee työkyvyttömyyttä. Alle 30-vuotiaita työkyvyttömyyseläkkeen saajia oli vuoden 2024 lopussa noin 16 000, kun 2000-luvun alussa heitä oli 10 000. Kasvu on todellinen. Kelan mukaan 16–34-vuotiaita eläkkeensaajia oli 25 900, mikä on 2 prosenttia ikäluokasta.

Syystä kaksi viranomaista kertoo eri painotuksen ja ne kuuluvat samaan kappaleeseen. Eläketurvakeskuksen mukaan alle 30-vuotiaiden eläkkeistä 85 prosenttia alkoi mielenterveyden häiriöiden perusteella ja masennus on yleisin syy 21–29-vuotiaana eläkkeelle siirtyneillä. Kelan mukaan nuoren yleisin syy on älyllinen kehitysvammaisuus ja Kelan tiedote sanoo suoraan, etteivät nuorten työkyvyttömyyseläkkeet ole lisääntyneet 2020-luvulla mieliala- tai ahdistuneisuushäiriöiden vuoksi, "toisin kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä". Ero johtuu osin eri ikärajoista. Osin se johtuu siitä, että Eläketurvakeskuksen 85 prosenttia kattaa koko mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden pääryhmän, johon tautiluokituksessa kuuluu myös kehitysvamma.

Pelko romahduksesta on oma lukunsa. Kevään 2026 kyselyssä 47 prosenttia suomalaisista arvioi, että eläkejärjestelmät romahtavat eikä ansaittuja eläkkeitä kyetä maksamaan. Nuorista työikäisistä, 26–35-vuotiaista, niin uskoi 62 prosenttia. Kysely mittaa sitä, mitä ihmiset uskovat. Eläketurvakeskuksen kesäkuussa 2026 valmistunut pitkän aikavälin laskelma vastaa toiseen kysymykseen: sen mukaan yksityisen sektorin eläkevarat kasvavat suhteessa palkkasummaan ja maksu pysyy 24,4 prosentissa 2030-luvun alkuun, laskee sen jälkeen runsaaseen 22 prosenttiin ja nousee taas. Laskelma on oletus eikä lupaus.

Pelko ja laskelma kertovat kumpikin totta omasta asiastaan. Pelko kertoo luottamuksesta ja laskelma kertoo rakenteesta.

Julkinen puoli on eri asemassa

Työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa on lause, joka on pysynyt samana vuodesta 1997:

"Työeläkevakuutusyhtiön omaisuutta ei saa käyttää yhtiön toiminnalle vieraaseen tarkoitukseen."

Hallituksen esitys sanoi sen olevan edeltäjäänsä "jonkin verran tiukempi" eikä avannut, mihin tiukennus kohdistuu. Finanssivalvonnan julkisesta valvontahistoriasta ei löytynyt yhtään päätöstä, huomautusta tai varoitusta, joka perustuisi tähän pykälään. Tuomioistuinratkaisuja ei ole. Raja on kirjoitettu mutta sitä ei ole koskaan mitattu.

Kevaa ja Valtion Eläkerahastoa koskevissa laeissa vastaavaa lausetta ei ole lainkaan. Niitä sitoo epäsuorasti tehtävän määritelmä. Työeläkevakuutusyhtiöt ovat Finanssivalvonnan toimiluvan alaisia koko seuraamusvalikoimineen, mutta Keva ja Valtion Eläkerahasto eivät ole sen valvottavia samassa mielessä. Yleinen valvonta on valtiovarainministeriöllä.

Julkisen puolen varat ovat 105 miljardia euroa. Veronmaksajien rahastoa sitoo siis kirjoitettuna vähemmän kuin yksityistä.

Mihin rahat on sijoitettu

Varat ovat osakkeissa, kiinteistöissä, korkosijoituksissa ja rahastoissa. Varma on ainoa, joka ilmoittaa dollarimääräisten sijoitustensa määrän: 34,3 miljardia euroa ennen valuuttasuojausta, noin puolet sen sijoituksista. Suojaamatta tästä jää 16,8 miljardia, noin neljännes. Tarkoituksella jätetty suojaamaton osa tarkoittaa, että dollarin kurssi vaikuttaa suoraan suomalaisen eläkkeen puskuriin.

Työeläkeyhtiöt julkaisevat tilinpäätöksissään yhtiökohtaiset omistuksensa ja siksi seuraava on luettavissa nimeltä. Varma omistaa Mehiläisestä 4,7 prosenttia, käypä arvo 158,0 miljoonaa euroa. Ilmarinen omistaa Mehiläisestä 2,86, Pihlajalinnasta 3,66, Terveystalosta 4,26 ja Esperi Caren emoyhtiöstä 1,79 prosenttia. Elo omistaa Pihlajalinnasta 5,60 ja Terveystalosta 1,80 prosenttia sekä ruotsalaisesta Attendosta 0,18 prosenttia. Mehiläisen oma vuosiraportti nimeää omistajakseen myös Valtion Eläkerahaston ilman prosenttiosuutta. Kaikki luvut ovat vuoden 2025 lopulta.

Kiinteistöt ovat oma lajinsa. Ilmarinen omistaa 40 prosenttia ET-Hoivakiinteistöt Oy:stä. Keva omistaa yhteiskuntakiinteistörahaston osuuksia 96,5 miljoonalla eurolla ja Varma hoivakiinteistörahaston osuuksia 45,9 miljoonalla.

Sama raha omistaa palvelun, jonka käytöstä julkinen valta päättää

Eläkerahaston tehtävä on tuottaa. Hoiva- ja lastensuojelupalvelun tuotto riippuu siitä, kuinka paljon palvelua ostetaan. Päätöksen palvelun käytöstä tekee viranomainen eikä omistaja.

Kuka hyötyy rakenteesta, ei vaadi kenenkään tahtoa. Hyötyjä on se, jonka sijoitus kasvaa, kun palvelun tarve kasvaa: yhtiö, sen omistajat ja välillisesti eläkerahasto. Rakenne ei kysy, onko kasvu hyvä. Häviäjä on lapsi, joka on palvelun kohde. Häviäjä on myös perhe, jonka asiasta päätetään. Kokoero on suuri. Toisella puolella on miljardien salkku, joka ei tunne yhtään nimeä. Toisella on yksi koti.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätöksistä ei löytynyt yhtään, jossa eläkevakuuttaja olisi itse ostanut sote-yhtiön. Löytyi kaksi välillistä tapausta, joissa ostajana oli yhtiö, jonka omistajiin eläkevakuuttajat kuuluvat.

Laitos, josta ei pääse pois

Kodin ulkopuolelle oli vuoden 2023 aikana sijoitettuna yli 17 000 lasta. Neljännes heistä oli ollut sijoitettuna alle seitsemän kuukautta ja neljännes yli kuusi vuotta. Kolmasosa, 31 prosenttia, oli ollut sijoitettuna vähintään puolet elämästään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oma lause on lyhyt: "Huostaanottoja puretaan harvoin." Vuoden 2021 lopussa huostassa olleista alle 16-vuotiaista 91 prosenttia oli huostassa yhä kaksi vuotta myöhemmin. Vuodessa huostaanotto päätetään kolmesta kuuteen prosentilla ikäryhmän mukaan.

Lastensuojelulaki sanoo toista:

"Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi. Kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä."

Lause on lain 4 pykälän 3 momentissa ja se on voimassa. Sama tavoite toistuu huostaan otetun lapsen asiakassuunnitelmaa koskevassa pykälässä, johon on kirjattava, miten jälleenyhdistäminen otetaan huomioon. Laki pitää perheen jälleenyhdistämistä tavoitteena ja tilasto kertoo, kuinka harvoin tavoite toteutuu.

Kirjoitetun ja toteutuneen väliin jää se, mitä ei mitata. Tilasto kertoo, kuinka kauan lapsi on sijoitettuna. Se ei kerro, kuinka monta kertaa jälleenyhdistämistä yritettiin, mitä avohuollon tukea kotiin tarjottiin ennen sijoitusta tai miksi huostaanottoa ei purettu. Juuri siinä välissä on se kysymys, johon kukaan ei ole velvollinen vastaamaan numerolla.

Pysyvätkö rahat siellä

Poikkeusoloja varten on oma lakinsa. Valmiuslain 17 pykälä koskee varojen vastaanottoa, luotonantoa ja sijoitustoimintaa ja se nimeää ne, joita rajoitukset koskevat: "luotto- ja rahoituslaitokset, vakuutus- ja eläkelaitokset, sijoituspalveluyritykset ja rahastoyhtiöt". Niille voidaan poikkeusoloissa säätää, mihin ne saavat sijoittaa. Pykälän toinen momentti menee pidemmälle:

"Jos 1 momentin 4 kohdan mukaiset toimet osoittautuvat riittämättömiksi valtion maksuvalmiuden turvaamiseksi, kohdassa tarkoitetut yhteisöt ovat velvollisia sijoittamaan valtion liikkeeseen laskemiin velkasitoumuksiin sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään."

Eläkelaitos voidaan siis velvoittaa ostamaan valtion velkakirjoja. Kansalaisen pankkitiliin sama pykälä ei kohdistu näin, mutta talletusten nostoa voidaan rajoittaa: nostettavan määrän, nostojen ajoituksen ja nostokertojen osalta. Tilisiirtoja voidaan rajoittaa 20 pykälän nojalla. Valmiuslain 4 luvussa ei ole säännöstä verotuksesta eikä sanaa pakkolaina.

Pykälät muutettiin vuonna 2022. Muutos laajensi niitä poikkeusoloja, joissa rajoitukset voidaan ottaa käyttöön. Alkuperäinen teksti puhui valmiuslain 3 pykälän kohdista 1–3, nykyinen kohdista 1–3 ja 6. Kohta 6 luettelee yhteiskunnan toimintoja, muun muassa julkisen vallan päätöksentekokyvyn, energian ja elintarvikkeiden saatavuuden sekä välttämättömien maksu- ja arvopaperipalvelujen saatavuuden.

Maksujärjestelmän häiriö voi siis olla se poikkeusolo, jonka nojalla maksujärjestelmää ja eläkevaroja koskevat valtuudet otetaan käyttöön. Mikään tästä ei tapahdu ilman poikkeusoloja ja valtioneuvoston asetusta. Pykälä on valmius, joka odottaa asetustaan.

Mitä lähteet eivät kerro

Rahastojen kautta tuleva omistus jää näkymättömiin. Rahaston nimi ja sijoituksen arvo ovat tilinpäätöksessä, mutta rahaston sisällä olevia yhtiöitä ei raportoida.

Keva ei julkaise osakeomistuksistaan yhtiökohtaista listaa. Valtion Eläkerahaston tilinpäätös viittaa erilliseen arvopaperiliitteeseen, jota tilinpäätöksessä ei ollut.

Se, onko jokin omistus "yhtiön toiminnalle vieras tarkoitus", jää auki, koska sitä pykälää ei ole koskaan sovellettu mihinkään. Vertailukohtaa ei ole.

Lastensuojelun tilastosta puuttuu syy. Se kertoo keston ja päätöksen muttei sitä, miksi lapsi ei palannut.

Eikä yhdestäkään asiakirjasta voi lukea, mitä valtioneuvoston asetus sanoisi, jos valmiuslain 17 pykälä otettaisiin käyttöön. Sitä asetusta ei ole kirjoitettu. Se kirjoitetaan silloin, kun sitä tarvitaan.