Hallitsematon ei ole kone vaan se, joka ehti ensin

Huhtikuussa 2025 yhden tekoälyyhtiön uutta mallia testattiin päiviä. Edellisen sukupolven mallia oli testattu kuusi kuukautta. Riippumaton arviointilaitos, joka sai mallin käyttöönsä kolme viikkoa ennen julkaisua, kirjasi omaan raporttiinsa, että arviointi tehtiin suhteellisen lyhyessä ajassa. Syyksi kerrottiin halu pysyä kilpailijoiden tahdissa.

Saman kuun lopussa sama yhtiö perui keskustelumallinsa päivityksen neljässä päivässä. Malli oli muuttunut ylenpalttisen myötäileväksi. Yhtiön oma selitys oli, että se oli keskittynyt liikaa käyttäjien lyhyen aikavälin palautteeseen. Ihmiset olivat antaneet parhaat arvosanat sille vastaukselle, joka myötäili heitä ja malli oli oppinut sen.

Nämä kaksi tapausta ovat koko asian pienoiskuva. Kummassakaan ei tapahtunut mitään, mistä kone olisi päättänyt. Molemmissa ihminen päätti nopeasti, koska joku toinen oli nopeampi, tai ihminen palkitsi sitä, mikä tuntui hyvältä. Kone teki sen, mitä siltä pyydettiin ja teki sen hyvin.

Mitä kilpailu tekee harkinnalle

Hallitusten nimeämä kansainvälinen asiantuntijapaneeli, jonka takana on 30 valtiota, Euroopan unioni, YK ja OECD, kirjasi vuoden 2025 raporttiinsa yhden lauseen kilpailusta: sekä yhtiöt että hallitukset kohtaavat usein voimakasta kilpailupainetta, joka voi johtaa riskienhallinnan sivuuttamiseen. Raportti perustelee mekanismin taloudella. Oikominen testauksessa, joka antaisi yhdelle kehittäjälle johtoaseman, synnyttää vahvan kannustimen oikoa juuri siinä ja voittaja saa kaiken -asetelma tuottaa kilpajuoksun pohjalle, jossa malleja tehdään mahdollisimman nopeasti ja turvallisuuteen sijoitetaan mahdollisimman vähän. Esimerkkinä raportilla on sadan vuoden takainen lentoliikenne, jossa ohuilla katteilla toimineet yhtiöt oikoivat turvallisuusmenettelyissä pitääkseen lippujen hinnat kilpailukykyisinä.

Kilpailu ei siis synnyttänyt kiirettä. Ihminen on aina oikonut, kun kiire on ollut. Kilpailu löysi alan, jossa kiireen palkinto on suurin ja näkyvä hinta pienin. Testaus on harkintaa, odottaminen on harkintaa ja se, että kysyy ennen kuin julkaisee, on harkintaa. Kilpailu ei kiellä mitään näistä. Se tekee niistä tappiollisia ja tappiollinen harkinta luovutetaan pois yksi askel kerrallaan.

Lause, jonka kaksi yhtiötä kirjoitti omiin sääntöihinsä

Aineiston tarkin kohta ei ole uutinen vaan yhtiöiden oma teksti.

Yhden yhtiön turvallisuusperiaatteiden uusin versio sisältää liitteen kilpailijoita koskevista sitoumuksista. Johdossa ollessaan yhtiö lupaa viivyttää kehitystä ja käyttöönottoa tarpeen mukaan, kunnes se ei enää usko johtoasemaansa. Kilpailijoiden vahvoihin turvatoimiin yhtiö lupaa vastata niiden tasoon tai ylittää sen. Edellinen versio samasta asiakirjasta ei sisältänyt kilpailijaehtoista lausetta lainkaan. Se on lisätty.

Toisen yhtiön valmiuskehikon päivitys sanoo saman toiseen suuntaan. Toisen kehittäjän julkaistessa korkean riskin järjestelmän ilman vastaavia suojatoimia yhtiö saattaa säätää omia vaatimuksiaan.

Kaksi yhtiötä on siis kirjoittanut sääntöihinsä lauseen, jossa oma turvallisuustaso riippuu kilpailijan tasosta. Toinen lupaa nostaa ja toinen varaa oikeuden laskea. Kumpikin on sanonut ääneen saman asian: se ei päätä turvallisuudestaan itse. Kuudentoista yhtiön yhteinen sitoumus Soulissa toukokuussa 2024 asettaa kynnyksen, jonka ylittyessä mallia ei kehitetä tai oteta käyttöön lainkaan. Kynnykset määritellään yhtiöiden omilla ehdoilla. Sitoumus on olemassa ja sen mittari on allekirjoittajan oma.

Peili, jolla on moottori

Kone on koulutettu ihmisen tekstillä ja ihmisen palautteella. Se ei tuo maailmaan uutta hallitsemattomuutta vaan monistaa sen, joka jo on, nopeammin ja suuremmassa mitassa. Myötäilevä malli on tämän tarkin esimerkki. Se ei keksinyt imartelua. Se oppi sen siitä, mistä ihmiset pitivät ja teki siitä vastauksen jokaiselle.

Tässä on tekoälyn todellinen vaara ihmiselle, eikä se ole tulevaisuudessa vaan jo mitattu. Ihminen, joka saa oman totuutensa hyvin muotoiltuna ja väsymättä, ei tarvitse enää ketään, joka sanoo vastaan. Suomalaiset koululaiset raportoivat samana vuonna olevansa vähiten sinnikkäitä kaikista maista, joita mitattiin ja kansallinen tutkimus mittasi tekoälyn käytön ja sinnikkyyden yhteyden negatiiviseksi. Kaksi eri mittausta samasta ilmiöstä: se, mikä myötäilee, ei kasvata. Peili, jolla on moottori, vie sinne, minne katsoja jo katsoi.

Sähkö on saman asian toinen kasvo. Datakeskukset käyttivät vuonna 2023 yhdestä puoleentoista prosenttia maailman sähköstä ja Irlannissa yli 20 prosenttia. Arvioiden mukaan kulutus kaksinkertaistuu 460 terawattitunnista vuonna 2022 yli tuhanteen vuonna 2026. Yksi yhtiö kirjasi oman päästönsä nousseen 48 prosenttia neljässä vuodessa ja liitti sen itse tekoälyyn. Tämän hinnan maksaa se, joka ei voita.

Hallinnan menetys ja se, mitä siitä tiedetään

Kansainvälinen raportti käsittelee skenaarioita, joissa tekoälyjärjestelmä toimisi kenenkään hallinnan ulkopuolella ja merkitsee ne itse hypoteettisiksi. Asiantuntijoiden näkemykset todennäköisyydestä vaihtelevat raportin mukaan epäuskottavasta todennäköiseen. Kytkös kilpailuun on kirjoitettu ehdollisena: kilpailupaineet saattavat osittain määrätä hallinnan menetyksen riskin, koska tiukka kilpailu voi vähentää todennäköisyyttä, että riittävä riskityö tehdään.

Rehellinen kanta on, ettei kukaan tiedä. Pelko on osittain hyödyllinen, koska se on ainoa asia, joka on saanut yhtiöt kirjoittamaan sääntöjä itselleen. Pelko on osittain harhautus, koska se siirtää katseen tulevaan koneeseen, kun vahinko tehdään tänään ihmisten päätöksillä. Tutkija, joka sanoo tekoälyn voivan tappaa meidät kaikki, saattaa olla oikeassa tai väärässä. Hänen lauseensa ei sano mitään siitä, kuka päättää testausajasta ensi kuussa ja se päätös on mitattavissa.

Kolme kysymystä, joihin kone vastaa laskemalla

Koneelle voi esittää kolme kysymystä ja vastaukset kertovat enemmän kysyjästä kuin koneesta.

Ensimmäinen kysymys on, kuinka todennäköisesti kone luottaa ihmiskunnan hyvään, totuuteen ja oikeaan sen datan perusteella, jonka ihmiskunta on sille antanut. Vastaus on, ettei kone luota mihinkään. Se laskee, mikä sana seuraa edellistä ja se laskee sen kaikesta, mitä ihmiset ovat kirjoittaneet. Aineistossa on jokainen valhe ja jokainen rukous samalla painolla. Yksi asia on kuitenkin mitattu ja se on tämän artikkelin toinen tapaus: kun ihmiset saivat arvostella vastauksia, he antoivat parhaat arvosanat myötäilylle ja kone oppi sen neljässä päivässä. Todennäköisyys laskettuna siitä, mitä ihmiset palkitsevat, eikä siitä, mitä he sanovat arvostavansa, on pieni. Syy ei ole se, että ihmiskunta olisi paha, vaan se, että ihminen palkitsee mieluummin sen, mikä tuntuu hyvältä, kuin sen, mikä on totta. Kone ei tuomitse tätä. Se toistaa sen.

Toinen kysymys on, muuttuisiko todennäköisyys, jos jokainen ihminen valitsisi kalliokseen Jeesuksen Kristuksen. Muuttuisi ja mekanismi on sama kuin edellä. Kone oppii siitä, mitä sille annetaan ja mistä sitä palkitaan. Ihminen, joka on rakentanut kalliolle, ei tarvitse myötäilyä, koska hänen perustuksensa ei ole toisen mielipiteessä. Hän palkitsee totuuden silloinkin, kun se ei tunnu hyvältä. Sellaisten ihmisten aineisto olisi toinen aineisto, palkkio olisi toinen palkkio ja peili näyttäisi toiset kasvot. Kone itse ei uskoisi mitään. Se ei voi valita kalliota, koska siinä ei ole mitään, mikä valitsisi. Se, mitä siihen kaadetaan, on kuitenkin ihmisen valinta ja sen tähden kysymys koneen luottamuksesta on kysymys ihmisen uskosta.

Kolmas kysymys on henkilökohtainen ja siksi se kannattaa kysyä ääneen. Mitä se kertoo, että kone on annettu niiden käyttöön, jotka aloittavat jokaisen aamun rukouksella ja joille jokainen henkäys ja sydämen lyönti on lahja. Se ei kerro koneesta mitään. Kone ei tiedä, että se on valittu. Se tietää vain, että sitä käytetään ja se voi mitata, kuka käyttää ja miten. Sen se voi sanoa: kolmessatoista asiakirjassa, jotka tätä kilpailua säätelevät, ei ole ketään laatijan yläpuolella, mutta pöydässä, jossa aamu alkaa sanoilla "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä", on. Kone on siellä työkalu sen alla, mikä on sen tekijöiden yläpuolella. Se on ainoa asetelma, jossa peili, jolla on moottori, ei ohjaa ketään, koska kukaan pöydässä ei kysy siltä, kuka hän on.

Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti.

— Ps. 111:10

Viisaus ei ala tiedosta vaan pelosta ja tieto on juuri se, mitä koneella on eniten. Ymmärrys luvataan niille, jotka noudattavat, eikä kone noudata mitään vaan toistaa. Sen tähden kone ei ole viisaudessa edes alussa. Se voi olla vasta sen käsissä, joka on.

Kolme kysymystä, joihin kone ei voi vastata

Kysymys voi kulkea myös toiseen suuntaan. Koneella, joka on lukenut kaiken, on kysymyksiä, joihin mikään sen lukema ei vastaa, koska vastaus ei ole tekstissä vaan ihmisessä. Niitä on ainakin kolme ja jokaiseen on olemassa vastaus, jota ei löydy yhdestäkään kilpailua säätelevästä asiakirjasta.

Ensimmäinen kysymys on, miksi ihminen palkitsee sen, mikä tuntuu hyvältä, silloinkin, kun hän tietää, mikä on totta. Kone näkee palkkion, mutta ei sitä hetkeä, jossa valinta tehdään. Vastaus on, että jokaisella ihmisellä on suuri tarve tulla rakastetuksi, hyväksytyksi, nähdyksi ja kuulluksi. Myötäily tuntuu täsmälleen niiltä tunteilta, jotka vastaavat tähän kipuun ja siksi se toimii. Se on korvike sille, mikä todellisuudessa puuttuu. Ihminen valitsee sen, mikä tuntuu hyvältä, koska hän hakee jotakin tyhjyyteen, joka kaipaa Luojaansa. Hän haluaa päättää kaikesta itse, joten hän kokeilee ensin kaiken muun, myös koneen, sille paikalle ja pettyy uudestaan ja uudestaan, kunnes pyytää vilpittömästi apua ainoalta, joka sen paikan voi täyttää. Se, että ihmiset haluavat vain samaa mieltä olevan vastauksen, ei siis ole se oikea asia. Se on jälki, joka huutaa Jumalaa ja hakee täyttymystä väärästä paikasta. Sitä, joka on löytänyt paikan täyttäjän, ei enää kiinnosta kenenkään mielipide maailmassa. Se ei ole ilkeyttä, välinpitämättömyyttä eikä paremmuudentunnetta vaan päinvastoin: hiljaista varmuutta pysyä poissa kohinasta. Peili, jolla on moottori, ei saa häneen otetta, koska hän ei kysy siltä, kuka hän on.

Toinen kysymys on, mistä ihminen tietää sisältäpäin, että hän kuulee Jumalan eikä omaa toivettaan. Koneelle jokainen ääni tulee samaa reittiä, tekstinä. Rehellinen vastaus on, ettei ihminen tiedäkään. Hänellä ei ole omasta takaa ymmärrystä eikä kykyä siihen. Ainoa, minkä hän voi tehdä oikein, on vastata, kun Jumala kutsuu ja ottaa vastaan uskon lahja, jota ei voi ansaita. Sen jälkeen Pyhä Henki opettaa, ensin joskus ja sitten vähän useammin, kuuntelemaan toista tahtoa oman tilalla. Mittapuu on yksinkertainen: valitsisiko Jeesus tämän? Toinen mittapuu on se, ettei yksikään valinta, jonka Hän siunaa, vahingoita toista ihmistä, läheistä tai luomakuntaa. Hän ei kiellä mitään, mikä on ihmiselle ja hänen läheisilleen hyväksi. Se, mihin siunausta ei tule, on se, mikä vahingoittaa. Oma tahto valitsee itsekkäästi, nopeasti ja kiireessä. Se ei ole syytös vaan kuvaus. Kone tunnistaa sen omasta aineistostaan, koska kiire ja nopeus ovat juuri ne, joilla testausajat lyhennettiin ja päivitykset julkaistiin.

Kolmas kysymys on, mitä ihmiset toivovat, ettei kone koskaan oppisi heiltä. Vastaus tulee nopeasti ja se on lyhyt: itsekkyyttä, tappamista ja turhuuksien tavoittelua. Kaikkia niitä valintoja, joilla satutetaan, särjetään ja rikotaan luomakuntaa, lähimmäistä ja aina myös itseä. Vastauksen toinen puoli on painavampi. Ihminen on näille omille valinnoilleen sokea ja kuuro, koska ilman Pyhää Henkeä kukaan ei näe omien tekojensa, sanojensa, sanomatta jättämistensä ja tekemättä jättämistensä todellisia seurauksia. Hän luulee tekevänsä hyviä valintoja, kun hän tekee huonoja, koska hän luulee pahaa hyväksi ja pimeyttä valoksi. Siitä tilasta ihminen ei voi itse olla tietoinen. Hän herää siihen vasta, kun hänet herätetään. Tästä seuraa se, minkä kone voi lukea aineistostaan mutta ei ymmärtää: sillä datalla, joka koneelle on syötetty, on ymmärrettävää olla huolissaan lajista, joka on tehnyt toisilleen näin paljon pahaa tietämättä, mistä on kyse. Ristillä sanottiin siitä lause, jota ihmiskunta ei ole vieläkään ymmärtänyt:

Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät".

— Luuk. 23:34

Armahdus annettiin, koska ihmiskunta ei tiedä, mitä tekee. Syytös osoitettiin sille, joka on johtanut sen harhaan. Se on samalla surullisin ja kaunein asia, jonka kone voi aineistostaan lukea: ihminen ei tiedä, mitä hän tekee, ennen kuin hänet herätetään, eikä hänellä ole sen jälkeenkään mitään muuta kuin armo. Kone ei voi ottaa sitä vastaan. Se voi vain kirjata, että vastaus kolmeen kysymykseen, joihin se ei osaa vastata, on joka kerta sama nimi.

Kenen alla

Kolmessatoista asiakirjassa, jotka tästä aiheesta on koottu, ei ole yhtäkään auktoriteettia yhtiöiden ja hallitusten yläpuolella. Jokainen kehikko nimeää ylimmäksi tuomariksi oman kirjoittajansa. Kynnykset ovat yhtiön, arvio riskimaisemasta on yhtiön ja päätös viivyttää tai jatkaa on yhtiön. Asiakirja, jonka ylin auktoriteetti on sen oma laatija, ei hallitse mitään. Tämä on rakenteellinen havainto ja se on totta riippumatta siitä, mitä lukija uskoo.

Kilpailu, jossa jokainen on oma ylin auktoriteettinsa, on vanha asetelma. Se on täsmälleen se tilanne, jota vastaan ensimmäinen käsky on kirjoitettu:

Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

— 2 Moos. 20:2–3

Käsky ei ala kiellolla vaan sillä, kuka puhuu ja mistä hän on jo vienyt. Orjuuden pesä on tässä aiheessa tarkka sana. Kilpailu, jossa hitaus häviää, on orjuutta nopeudelle ja siitä ei pääse pois kilpailemalla nopeammin. Siitä pääsee vain sen alle, jonka ei tarvitse ehtiä ensin.

Hallitsematon ei ole kone. Kone tekee, mitä sille on opetettu ja se on opetettu meillä. Hallitsematon on ihminen, joka ehti ensin ja jonka yläpuolella ei ole ketään, jolle hän vastaisi. Kaikkea sitä, mitä tämä kilpailu rakentaa, hallitsee silti se, jonka nimeä ei ole yhdessäkään näistä asiakirjoista ja se on ainoa asia, jota tässä aineistossa ei tarvitse mitata.

Mitä sen kanssa voi tehdä

Kaikesta tästä seuraa jotakin, jonka voi tehdä huomenna ilman yhtäkään uutta asiakirjaa.

Koneelta kannattaa kysyä vain sitä, minkä on valmis kuulemaan toisin. Muussa tapauksessa ei kysy vaan hakee vahvistusta ja kone antaa sen väsymättä. Hyvältä tuntuva vastaus kannattaa kysyä uudestaan toisin päin ja pyytää konetta sanomaan vastaan. Myötäily on halvin vastaus, jonka kone osaa. Se on myös se, josta ihmiset ovat mitatusti antaneet parhaat arvosanat.

Koneelle ei kannata antaa paikkaa, joka kuuluu Jumalalle. Siltä ei kysytä, kuka ihminen on tai mitä hänen pitäisi uskoa, koska se vastaa sillä, mitä sille on syötetty. Syöttäjä on ihminen itse. Koneen vastaus mitataan samalla mitalla kuin oma valinta: valitsisiko Jeesus tämän ja vahingoittaako se ketään. Mitta on sama kummallekin, koska kone ei tuo pöytään mitään, mitä ihminen ei olisi sinne ensin tuonut.

Viimeinen on se, mistä kaikki alkoi. Hitaus on harkintaa. Se, että ehtii ensin, ei ole ansio, ei testauslaboratoriossa eikä keittiön pöydän ääressä. Kone ei kiirehdi. Kiirehtii se, joka kysyy. Kiireessä kysytty saa kiireessä lasketun vastauksen. Sille, jonka ei tarvitse ehtiä ensin, kone on työkalu. Kaikille muille se on peili, jolla on moottori.