Kärsimyksen salaisuus: Kivuton baana helvettiin vai pari osumaa Kristuksen kanssa ristillä?

Kadotettu viisaus

Nykyaikainen maailmamme on julistanut sodan kärsimystä vastaan. Olemme kehittäneet kokonaisen kulttuurin, jonka keskeinen pyrkimys on poistaa kaikki epämukavuus elämästämme. Kipua lääkitään välittömästi, hankaluuksia vältetään kaikin keinoin ja kokonainen teollisuudenala on syntynyt tekemään elämästämme mahdollisimman vaivatonta. Tämä pyrkimys on niin syvällä kulttuurissamme, että pidämme sitä itsestäänselvyytenä.

Olemmeko samalla tässä kärsimyksen välttelyn pyrkimyksessä kadottaneet jotain olennaista? Onko mahdollista, että olemme kadottaneet kärsimykseen kätketyn viisauden ja jopa Jumalan läsnäolon, joka löytyy juuri niistä paikoista, joita kaikin keinoin pyrimme välttämään?

Maallistuneen ihmisen vääristynyt suhde kärsimykseen

Maallistunut ihminen suhtautuu kärsimykseen kahdella virheellisellä tavalla: joko pyrkii välttämään sitä kokonaan tai syyttää siitä Jumalaa. Molemmat näkökulmat sivuuttavat syvällisemmän ymmärryksen kärsimyksen merkityksestä ja tarkoituksesta.

Tässä näkökulmassa helposti unohtuu myös Jumalan päävihollisen, saatanan, aktiivinen rooli ihmisen kärsimyksessä. Saatana tulee vain "varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan" (Joh. 10:10) ja hän käyttää kaikkia keinoja, monia yllättäen myös nautintoa, illusorista vapautta ja materiaalista yltäkylläisyyttä tuhotakseen ihmisen.

Saatana ei tapa ainoastaan kärsimyksellä, vaan myös nautinnolla. Hän ei orjuuta vain pakon avulla, vaan myös valheellisella vapaudella. Hän ei tuhoa vain puutteella, vaan myös yltäkylläisyydellä.

"Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys."
Johannes 10:10

Kärsimyksen tieteellinen ja psykologinen todellisuus

Olemme unohtaneet tieteellisen ja psykologisen tosiasian: kärsimys opettaa. Modernin psykologian tutkimukset vahvistavat sen, minkä viisaat ovat tienneet vuosituhansia, että vastoinkäymiset kasvattavat ihmistä tavalla, jota mikään muu ei voi korvata.

Tiede puhuu post-traumaattisesta kasvusta, resilienssistä, neuroplastisuudesta ja adaptaatiosta. Nämä kaikki viittaavat samaan asiaan: ihminen kasvaa ja kehittyy vastoinkäymisten kautta. Nykykulttuurimme on kuitenkin niin kärsimystä välttelevä, että olemme tuottaneet kokonaisen sukupolven psykologisesti hauraita ihmisiä, jotka romahtavat pienenkin vastoinkäymisen edessä.

Holokaustin selviytyjä Viktor Frankl tiivisti tämän viisauden sanoessaan: "Kärsimys lakkaa jollakin tavalla olemasta kärsimystä sinä hetkenä, kun se löytää merkityksen."

Mukavuuskristillisyys vs. ristin teologia

Sama kärsimyksen välttelykulttuuri on hiipinyt myös kristillisyyteen. Olemme nähneet mukavuuskristillisyyden ja menestysteologian nousun, jossa kristinuskon sanoma on muokattu sopimaan kulutuskulttuurin arvoihin.

Tämä mukavuuskristillisyys opettaa:
- Uskovan elämän pitäisi olla helppoa
- Jumala haluaa sinun olevan rikas, menestyvä ja terve
- Kärsimys on merkki uskon puutteesta
- Uskovan elämään kuuluu jatkuva materiaalinen siunaus

Tämä on täydellisessä ristiriidassa Jeesuksen ja apostolien opetuksen ja elämän kanssa:

"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." -Matteus 16:24

"Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi... Me olemme näihin asti sekä nälissämme että janoissamme, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina, me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin maailman hylky, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti." -1. Korinttolaiskirje 4:9-13

Menestysteologia on yksi vaarallisimmista vääristymistä kristinuskon historiassa, sillä se ei vain vääristä evankeliumia, vaan tekee sen tavalla joka sopii täydellisesti kulutuskulttuurin arvoihin. Se muuttaa kristinuskon armon ja anteeksiannon vastakulttuurisen voiman ja korvaa sen pinnallisella hapatuksella, maailmallisella materialismilla, joka on vain pinnallisesti kristillistetty. Siellä on ristintyön tilalle kutsuttu valoon ja rakkauteen valepukeutunut langennut enkeli.

"Tätä älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta." -1. Johanneksen kirje 2:15-16

Kärsimyksen välttely on Kristuksen kohtaamisen välttelyä

Syvällinen hengellinen totuus on, että kärsimyksen välttely on perustavalla tavalla myös Kristuksen kohtaamisen välttelyä. Kristus on "kipujen mies ja sairauden tuttava" (Jes. 53:3), jonka keskeinen identiteetti liittyy kärsimykseen. Siksi jos vältämme kärsimystä kaikin keinoin, vältämme myös kohtaamista Hänen kanssaan.

"Tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimystensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisessa kuolemassa, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista." -Filippiläiskirje 3:10-11

Apostoli Paavali ei tavoitellut vain Kristuksen ylösnousemuksen voimaa, hän tavoitteli myös osallisuutta Kristuksen kärsimyksiin. Hän ymmärsi, että todellinen Kristuksen tunteminen sisältää myös kärsimyksen jakamisen Hänen kanssaan.

Tämä paljastaa tärkeän hengellisen totuuden: kärsimys ei ole vain koettelemus, joka on kestettävä, se on myös ainutlaatuinen tila, jossa Kristus kohdataan erityisellä tavalla. Kärsimyksessä Kristus tulee lähemmäksi kuin koskaan muuten.

Kärsimyksen syvin merkitys Kristuksessa

Kärsimyksen syvällisin merkitys löytyy Kristuksesta itsestään. Hän ei ainoastaan kärsinyt puolestamme, vaan muutti kärsimyksen luonteen lopullisesti.

"Sillä tämä hetkellinen ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti." -2. Korinttolaiskirje 4:17

Kristuksen sovitustyön jälkeen kärsimyksemme ei ole enää synnin lopullista rangaistusta, vaan se on osa suurempaa voiton kertomusta. Kristuksen voitto kuolemasta tarkoittaa, että kärsimys on menettänyt lopullisen valtansa. Kärsimys ei ole merkityksetöntä eikä lopullista. Se on väliaikaista ja merkityksellistä. Se on kasvun, puhdistumisen ja Kristuksen kaltaisuuteen muovautumisen väline.
Tämä näkökulma on radikaali kontrasti sekä nihilistiselle näkemykselle (kärsimys on merkityksetöntä) että hedonistiselle näkemykselle (kärsimys on vain vältettävää).

Kristus, kärsivien Herra

Kristus ei tullut alleviivaamaan maallista kuninkuutta, yltäkylläisyyttä tai materialismin keskellä elämistä. Hän ei tullut voittamaan poliittista valtaa tai keräämään aarteita. Päinvastoin, Jeesus tuli kärsimään ja kokemaan ihmiselämän alhaisimmat, synkimmät ja kivuliaimmat tarinat, jotta yksikään päähänpotkittu ei kuvittelisi ettei ainoa elävä Jumala ymmärrä mitä koemme ja läpi elämme.

Herramme katsoo kärsiviin ja on heidän voimansa.
Herra katsoo kyynelehtiviin ja on heidän rauhansa.
Herra katsoo hylättyihin ja syrjittyihin ja on heidän tyyneytensä.
Herra katsoo eikä käännä katsettaan pois.

"Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli." -Psalmit 34:19

Jumala ei käännä katsettaan pois kärsimyksestä, emmekä mekään saisi tehdä niin. Kristuksen esimerkki opettaa meitä kohtaamaan kärsimyksen rohkeasti, ei vain oman kasvumme vuoksi, vaan myös osoittaaksemme solidaarisuutta niitä kohtaan, jotka kärsivät.

Kärsimys osana suurempaa kertomusta

Kristillisessä maailmankuvassa kärsimys ei ole viimeinen sana. Se on osa suurempaa pelastuskertomusta:

Luominen: Jumalan hyvä alkuperäinen luomakunta
Lankeemus: Kärsimyksen ja kuoleman tulo maailmaan
Lunastus: Kristuksen voitto kärsimyksestä ja kuolemasta
Täyttymys: Lopullinen vapautus kaikesta kärsimyksestä

"Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." -Ilmestyskirja 21:4

Kristuksen seuraajan näkökulma kärsimykseen on ainutlaatuinen: me emme kiellä kärsimystä, emmekä jää sen vangiksi. Me näemme sen osana matkaa kohti kirkkautta. Kärsimys ei ole päätepiste, vaan välietappi.

Kärsimys ja todelliset arvot

Kärsimyksellä on erityinen kyky paljastaa asioiden todellinen arvo. Se on kuin tuli, joka polttaa pois kaiken pinnallisen ja jättää jäljelle vain sen, mikä todella kestää.

"Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut." -Heprealaiskirje 12:11

Kärsimys paljastaa, että monet asiat, joita pidämme niin tärkeinä – materiaalinen omaisuus, status, maine, mukavuus, viihde – ovat lopulta merkityksettömiä. Samalla se näyttää asiat, jotka todella merkitsevät: rakkaus, usko, toivo, ihmissuhteet, Jumalan läsnäolo.

Kärsimyksen vastaanottaminen

Kristityn tehtävä ei ole etsiä kärsimystä kärsimyksen vuoksi, koska se olisi sairasta masokismia, mutta meidän tehtävämme on kohdata kärsimys rohkeasti, kun se tulee, tietäen että se:

Kasvattaa meitä Kristuksen kaltaisuuteen
Syventää yhteyttämme Kristukseen
Puhdistaa sydämemme vääriltä kiintymyksiltä
Valmistaa meitä tulevaa kirkkautta varten
Tekee meistä myötätuntoisempia toisia kohtaan

Älkäämme etsikö kärsimystä, mutta älkäämme myöskään pelätkö sitä. Kärsimys voi olla syvällinen ovi Jumalan läsnäoloon tavalla, jota mikään muu kokemus ei voi korvata.

"Sentähden: 'Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.'" -2. Korinttolaiskirje 6:17-18

Lopulta kärsimyksen kysymys on erottamattomasti yhteydessä kysymykseen siitä, mitä elämässä tavoittelemme: pinnallista mukavuutta ja nautintoa vai syvää ja merkityksellistä yhteyttä Elävään Jumalaan, joka on itse käynyt kärsimyksen syvimmissä vesissä meidän puolestamme. Jos tavoittelemme vain mukavuutta, tulemme väistämättä välttelemään sekä kärsimystä että Kristusta. Mutta jos tavoittelemme todellista elämää, täynnä merkitystä ja syvyyttä, emme voi välttää kärsimystä ja samalla löydämme siitä syvemmän ilon kuin mikään pinnallinen nautinto voi koskaan tarjota.

"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset." -Jaakob 1:2-4