Annokselle on raja, antajalle ei ole

Kauneudenhoitoon menevä ihminen tietää yleensä, mitä hän on tilannut. Hän tietää hinnan, toipumisajan ja sen, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. Se aine, jolla hänet puudutetaan, ei kuulu siihen listaan. Se on toimenpiteen näkymätön osa. Juuri sen ympärillä sääntely on ohuinta.

Lidokaiini on vanha ja hyvin tunnettu lääke. Sen käyttöä ohjaa valmisteyhteenveto, jossa lukee suurin kerta-annos aikuiselle. Adrenaliinia sisältävässä injektionesteessä se on 500 milligrammaa. Lapsille raja on viisi milligrammaa painokiloa kohti. Adrenaliinittoman valmisteen yhteenvedossa ei ole yleistä maksimikerta-annosta aikuiselle lainkaan, vaan annostaulukko toimenpiteittäin.

Annos, joka on moninkertainen ja silti käytössä

Rasvaimussa käytetään tekniikkaa, jossa puuduteliuosta viedään kudokseen suuri määrä hyvin laimeana. Sen annossuositukset eivät ole samassa mittakaavassa kuin tavanomaisen puudutuksen.

Tekniikan kehittäjä esitti alkuperäisessä vuoden 1990 julkaisussaan ylärajaksi 35 milligrammaa painokiloa kohti. Saman tutkijaryhmän vuoden 2016 julkaisu antoi 28 milligrammaa ilman rasvaimua ja 45 rasvaimun kanssa. Kolmas lähde nostaa luvun 55:een. Vertailukohta tavanomaisessa ihonalaisessa puudutuksessa on 4,5 milligrammaa painokiloa kohti tai adrenaliinin kanssa seitsemän.

Kahdeksankymmenkiloisella ihmisellä 35 milligrammaa painokiloa kohti tarkoittaa 2 800 milligrammaa. Valmisteyhteenvedon 500 milligrammaan verrattuna se on lähes kuusinkertainen. Luvut ovat tekniikan omista alkuperäisjulkaisuista, eivät sen kritiikistä.

Kaksi ammattikuntaa antaa samasta asiasta eri rajan. Amerikkalainen ihotautikirurgien ohjeisto toistaa 55 milligramman rajan, plastiikkakirurgien ohjeisto sanoo 35. Ero on lähes kaksinkertainen ja se on jäänyt paikoilleen vuosikymmeniksi. Suomessa tekniikkakohtaista rajaa ei ole kirjoitettu mihinkään.

Aine on kehossa vielä kotona

Puudutteen vaikutus tuntuu heti. Sen pitoisuus veressä ei seuraa samaa aikataulua.

Tumesenssitekniikassa mitattu huippupitoisuus tulee tunteja toimenpiteen jälkeen. Vaihteluväli on 8-24h. Adrenaliini, jota liuokseen lisätään verenvuodon vähentämiseksi, siirtää huippua vielä myöhemmäksi.

Toimenpide loppuu siihen, kun ihminen nousee pöydältä. Aineen kulku ei lopu siihen. Kotona hän on yksin sen kanssa. Ohje, jonka hän on saanut, koskee todennäköisesti haavaa eikä sydämen rytmiä.

Botuliinille on kirjoitettu antaja, puudutteelle ei

Valvontaviranomaisen ohje botuliinihoidoista on täsmällinen. Se sanoo, että hoidon antaminen edellyttää vaativaa lääketieteellistä osaamista ja että se on terveydenhuollon toimintaa myös silloin, kun se annetaan puhtaasti esteettisessä tarkoituksessa. Ohje nimeää myös antajan. Botuliinitoksiinin voi pistää lääkäri sekä hänen lisäksi laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö, jolla on riittävä pistoskoulutus. Muut terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät voi antaa botuliinihoitoja.

Sama ohje ei mainitse puudutteita kertaakaan. Sanaa ei ole sivulla lainkaan.

Injektiona annettavan puudutteen pätevyysvaatimusta ei siis ole kirjoitettu sinne, missä sama asia on kirjoitettu toisesta pistoksesta yksityiskohtaisesti. Kosmetologi ei ole laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä mainittu ammatti, mikä sulkee hänet lääkkeeksi luokiteltujen pistosten ulkopuolelle. Puudutteen osalta samaa nimenomaista kannanottoa ei löytynyt.

Kuluttajaturvallisuutta valvova viranomainen piirtää oman rajansa toisin päin. Sen mukaan anestesiaa vaativat toimenpiteet ovat terveydenhuoltoa eivätkä kuulu sen valvontaan. Raja on siis olemassa, mutta se kertoo mihin valvonta loppuu eikä sitä, kuka aineen saa antaa.

Mitä tarkastuksella löytyi

Lupa- ja valvontavirasto teki 26.8.2026 ennalta ilmoittamattoman tarkastuksen helsinkiläiselle esteettiselle lääkäriklinikalle ja määräsi toiminnan välittömästi keskeytettäväksi. Määräys annettiin suullisesti paikan päällä.

Perusteluissa puudutteet mainitaan nimeltä. Viraston ylitarkastaja kertoo tarkastuksen löydöksistä:

"Löysimme valvontakäynnillä yrityksen tiloista myyntiluvatonta botuliinitoksiinia ja hyaluronidaasia sekä myyntiluvattomia pintapuudutteita ja antibioottivoiteita. Myyntiluvattomia lääkeaineita ei saisi olla terveydenhuollon palveluyksikössä."

Lääkkeiden säilytyksestä samassa yhteydessä:

"Lääkkeitä säilytettiin epäasianmukaisesti lukitsemattomissa tiloissa tai lukitussa kaapissa lukitussa sosiaalitilassa, johon on pääsy myös muilla kuin terveydenhuollon ammattihenkilöillä."

Keskeytyksen pääperuste oli potilas-, tieto- ja laiteturvallisuuden vakava vaarantuminen kokonaisuutena. Puudute oli yksi peruste useasta. Olennaista on se, miten löydös syntyi: tarkastaja meni paikalle ilmoittamatta ja katsoi hyllyyn.

Mistä lääke saa tulla

Neljän viranomaisen yhteinen tiedote sanoo vaatimuksen suoraan. Käytettävillä lääkevalmisteilla on oltava Suomessa voimassa oleva myyntilupa ja ne on hankittava suomalaisesta apteekista. Tiedote nimeää esimerkkinä pintapuudutteet. Vain apteekilla on oikeus lääkkeiden toimittamiseen.

Sama tiedote kertoo, mistä niitä myös saa. Internetin kauppapaikoilla ja sosiaalisessa mediassa on laittomasti myynnissä lääkkeiksi luokiteltavia valmisteita. Tiedote nimeää niistä lidokaiinia sisältävät pintapuudutteet.

Kahden lauseen väliin jää se tila, jossa myyntiluvaton puudute päätyy hyllylle. Vaatimus on kirjoitettu selvästi. Sen valvonta perustuu siihen, että joku käy katsomassa.

Kolme lakia, kolme kynnystä

Kysymys siitä, syntyykö haitasta ilmoitus, ei ratkea yhdellä pykälällä. Reitti riippuu siitä, mihin toimenpide luokitellaan.

Terveydenhuolloksi luettavassa toimenpiteessä sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon valvontalain 29 pykälää. Se velvoittaa palveluntuottajan ilmoittamaan valvontaviranomaiselle asiakas- ja potilasturvallisuutta olennaisesti vaarantavat epäkohdat sekä sitä vakavasti vaarantaneet tapahtumat. Pykälän oma rajaus kuuluu lukea mukana: ilmoitusvelvollisuus ei kata kaikkia haittatapahtumia.

Toimenpiteessä, joka ei ole terveydenhuoltoa, sovelletaan kulutuspalvelujen turvallisuudesta annetun lain 10 pykälää ja ilmoitus menee kuluttajaturvallisuuden valvojalle. Kynnys on siinäkin rajattu vakavaan tai riskiarvioon nähden ennakoimattomaan onnettomuuteen.

CE-merkityn lääkinnällisen laitteen vaaratilanteesta ilmoitetaan lääkealan valvojalle lääkinnällisistä laitteista annetun lain 33 pykälän mukaan.

Kolme lakia velvoittaa palveluntarjoajaa tai ammattilaista. Yksikään ei velvoita asiakasta. Luokittelun, joka ratkaisee reitin, tekee se toimipaikka, jonka toimintaa ilmoitus koskisi.

Luku jota ei ole

Yhtä kansallista rekisteriä esteettisistä toimenpiteistä ja niiden komplikaatioista ei ole. Sen sijaan on kolme lukua, jotka eivät mittaa samaa asiaa.

Alan oma etujärjestö arvioi kauneusleikkauksia tehtävän Suomessa vuosittain 20 000-50 000. Arvio perustuu klinikoiden ja sairaaloiden määrään. Järjestö sanoo itse syyn haarukan leveyteen: hoitavat tahot eivät anna tarkkoja tietoja määristä.

Viranomaisen hoitoilmoitusrekisteriin raportoitiin vuosina 2005-2012 esteettisiä leikkauksia 41-71 vuodessa. Luku koskee vain alle 30-vuotiaita. Sama lähde selittää eron: esteettisiksi määriteltäviä leikkauksia tehdään pääosin yksityisissä sairaaloissa, minkä vuoksi niiden tarkka tilastoiminen on vaihtelevaa.

Potilasvakuutuskeskus ratkaisi vuonna 2024 yhteensä 111 tapausta, joissa erikoisalaksi oli tilastoitu plastiikkakirurgia. Näistä 20 katsottiin korvattaviksi. Tilasto ei erittele esteettistä syytä lääketieteellisestä.

Kolme lukua ovat 50 000, 71 ja 111. Ne kuvaavat eri asioita eri vuosilta eri rajauksella, eikä niistä voi laskea yhtä osuutta. Hajanaisuus on itsessään vastaus ja sen sanovat sekä etujärjestö että viranomaislähde omin sanoin.

Kenen suoja

Potilasvakuutus kattaa esteettiset toimenpiteet ehdollisesti. Ratkaiseva ei ole toimenpiteen syy vaan se, kuka sen teki ja missä.

Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan julkaistu ratkaisu vuodelta 2023 sanoo perusteen näin. Vaativaa lääketieteellistä osaamista edellyttävässä toimenpiteessä ei ole merkitystä sillä, tehdäänkö se kosmeettisista vai lääketieteellisistä syistä. Terveydenhuollon toimintayksikössä tehtynä kyse on potilasvakuutuslain soveltamisalaan kuuluvasta toiminnasta.

Määritelmällä on kaksi puoliskoa ja jälkimmäinen ratkaisee. Potilasvakuutuslain 2 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan terveyden- ja sairaanhoitoa on toiminta, jota suorittavat terveydenhuollon ammattihenkilöt tai jota suoritetaan terveydenhuollon toimintayksikössä. Ratkaisussa lainattu määritelmä päättyy sanaan ammattihenkilöt. Loppuosa puuttuu siitä kohdasta, jossa asiakirja esittää korvauksia maksavan keskuksen pyynnön. Se on mukana siellä, missä lautakunta luettelee omat soveltamisperusteensa. Juuri loppuosa kantaa lopputuloksen. Arviointi alkaa lauseella, jonka mukaan hoito annettiin terveydenhuollon toimintayksikössä.

Tarkistin säädöskokoelmasta, oliko loppuosa lisätty lakiin vasta myöhemmin. Ei ollut. Se on ollut pykälässä lain säätämisestä asti eikä kyseistä kohtaa ole kertaakaan muutettu. Viisi muutossäädöstä on koskenut lakia. Niistä yksi koskee tämän pykälän toista kohtaa. Lainauksen kohtanumero on sekin väärä. Pykälässä on kahdeksan kohtaa eikä yhtään sellaista kohtaa, jonka numero mainitussa lainauksessa on.

Lain valmisteluasiakirja sanoo saman toisin. Terveyden- ja sairaanhoidon määritelmään sisältyvällä muulla käsittelyllä tarkoitettaisiin esimerkiksi puhtaasti esteettiseen lääketieteeseen viittaavaa käsittelyä, joka ei ole lääketieteellisesti välttämätön. Siten myös tällainen menettely olisi lain soveltamisalan piirissä.

Puhtaasti kauneudenhoidolliset toimenpiteet, jotka jäävät terveydenhuoltosääntelyn ulkopuolelle, jäävät samalla potilasvakuutuksen ulkopuolelle. Asiakas ei näe tätä rajaa hinnastosta. Se kulkee sen mukaan, mihin ammattiryhmään pistoksen antaja kuuluu ja millä luvalla toimipaikka toimii.

Ministeri sanoo, että laki on perusteltu ja sanoo, ettei sitä tehdä

Vastuuministeri on sanonut asiasta kaksi lausetta, jotka ovat molemmat tarkkoja. Ensimmäinen on tarve: hän pitää erittäin perusteltuna, että myös pätevyysvaatimuksia ja oikeuksia siihen, kuka pistoshoitoja saa antaa, säännellään nykyistä selkeämmin, koska lainsäädäntö ei ole pysynyt alan nopean kasvun tahdissa. Toinen on syy: lainsäädäntöruuhka on sen kaltainen, ettei ammattihenkilölainsäädännön yhteydessä suunniteltua päivitystä pystytä tämän vaalikauden puitteissa tekemään.

Kolmas lause kiristää asetelmaa. Alustavaa työtä ministeriössä on jo tehty ja kaikki edellytykset pistoshoitoja rajaavammalle lainsäädännölle ovat olemassa hyvin nopeallakin aikataululla ensi vaalikaudella. Sama asia on siis tehtävissä nopeasti ensi kaudella mutta ei lainkaan tällä. Ero ei ole valmistelun määrä vaan se, kummalle kaudelle se sijoitetaan.

Sama ministeriö valmistelee samaan aikaan toista lakia. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvontalain muutos oli lausunnolla kesäkuuhun 2026 ja sen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2027. Sen lausuntopyynnön 617 rivillä sana esteettinen ei esiinny kertaakaan. Aikataulu ei siis ole fysiikkaa. Se on järjestys.

Jono on pitkä ja se on dokumentoitu. Vuonna 2019 valvontavirasto antoi kannanoton botuliinitoksiinista ja kertoi arvioivansa, tarvitaanko täyteaineista vastaava. Sitä ei annettu. Vuonna 2021 asiasta tehtiin kirjallinen kysymys. Vuonna 2023 hallitusohjelmaan kirjattiin velvoite selvittää esteettisten hoitojen lainsäädäntötarve ja ministeriön vastaus samana syksynä oli, ettei aikataulusta ole vielä linjauksia. Heinäkuussa 2026 neljä viranomaista muistutti alaa siitä, että toimijat eivät tunne riittävällä tasolla toimintaa koskevaa lainsäädäntöä tai eivät noudata sitä. Syyskuussa 2026 hallituspuolueen oma eduskuntaryhmä totesi tiedotteessaan, ettei asia ole edennyt. Seitsemän vuotta, eikä kukaan ole puolustanut aukkoa. Ministeri sanoo sääntelyä perustelluksi, viranomaiset sanovat lakia hajanaiseksi ja hallituspuolue sanoo, ettei asia etene. Portti ei ole erimielisyys. Se on jono ja jonon järjestyksen päättää joku.

Syy siihen, miksi aukko on juuri tässä kohdassa, on rakenteellinen. Täyteaineet luokitellaan lääkinnällisiksi laitteiksi ja siitä seuraa, ettei niitä pistäviltä henkilöiltä edellytetä koulutusta eikä heitä valvota. Botuliinitoksiini on lääke, joten sen pistäminen putosi terveydenhuollon sääntelyn piiriin ilman uutta lakia. Täyteaine ja puudute eivät pudonneet. Aukko syntyi luokittelusta ja sen sulkeminen vaatii säädöksen, jota ei tehdä tällä kaudella.

Uusi ovi ilman käyntiä

Toiminta, joka keskeytettiin elokuussa, voidaan rekisteröidä uudelleen. Valvontalaki tuntee tämän tilanteen ja sen sanamuoto kannattaa lukea kokonaan.

Palveluntuottajaa ei voida pitää luotettavana, jos aikaisemmassa toiminnassa on todettu vakavia puutteita asiakas- ja potilasturvallisuudessa viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana. Virke ei kuitenkaan pääty tähän. Se jatkuu ehdolla, jonka pitää toteutua samaan aikaan: eivätkä valvontaviranomaisen aikaisemmat huomautukset ja määräykset ole johtaneet puutteiden korjaamiseen. Keskeytys ei siis ole este. Este syntyy vasta siitä, ettei korjausta tehdä ja laki mittaa korjausta eikä tapahtunutta.

Rekisteröinti on asiakirjamenettely. Palveluntuottaja osoittaa hakemuksen tiedoilla, että toiminta täyttää edellytykset ja viranomainen rekisteröi yksikön ilmoitettujen ja muilta viranomaisilta hankkimiensa tietojen perusteella. Ennakkotarkastus on pakollinen sairaalalle ja vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavalle yksikölle. Esteettinen klinikka ei ole kumpaakaan. Muulle yksikölle viranomainen voi tehdä ennakkotarkastuksen, jos se on tarpeen ja laki sanoo erikseen, että ennakkotarkastus voidaan tehdä myös teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti. Käynti paikan päällä ei ole rekisteröinnin ehto. Se on harkinta ja harkinta voidaan tehdä ruudun kautta.

Aiempi keskeytys on viranomaisen omassa rekisterissä, koska rekisteriin merkitään tiedot tarkastuksista ja määräysten rikkomisesta. Tieto ei siis puutu. Kysymys on siitä, mihin tieto johtaa ja laki johtaa sen korjauksen arviointiin. Luotettavuusvaatimus koskee johtoa ja jokaista, jolla on vähintään 25 prosenttia yhtiön osakkeista tai äänivallasta. Sen alle jäävä omistus ei tuo henkilöä arvion piiriin. Uuden yhtiön omistus voidaan järjestää monella tavalla ja viranomaisella on oikeus, ei velvollisuutta, selvittää kytkökset.

Elokuun tarkastuksessa löydös syntyi siitä, että joku meni paikalle ilmoittamatta ja katsoi hyllyyn. Uudessa rekisteröinnissä hyllyä ei tarvitse katsoa. Sama laki, joka antoi tarkastajalle oikeuden ovelle, antaa rekisteröinnille oikeuden jäädä paperiin.

Vaaka, joka punnitsee vain toista

Aineen puolella kaikki on mitattu. Milligrammat painokiloa kohti, huippupitoisuuden tunnit, myyntiluvan voimassaolo ja hankintakanava. Numeroita on niin paljon, että niistä syntyy tunne hallinnasta.

Toimenpiteen puolella ei ole numeroa. Kuinka monta toimenpidettä tehdään, siitä on kaksi ja puolikertainen haarukka. Kuinka monta haittaa niistä seuraa, sitä ei kerätä mihinkään. Kuinka moni haitta ylittää ilmoituskynnyksen, sen arvioi se, jonka toiminnasta ilmoitus tehtäisiin.

Kirjoituksissa on kohta, joka puhuu mittaamisesta eikä mitattavasta:

"Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen."

Sananl. 11:1

Väärä vaaka ei ole rikkinäinen vaaka. Se on vaaka, joka näyttää lukemaa. Se punnitsee tarkasti sen, mitä siihen pannaan, eikä kerro mitään siitä, mitä jätettiin punnitsematta.

Puudutusaine on nykyään tarkemmin säädelty kuin se ihminen, joka sen pistää. Se on myös tarkemmin mitattu kuin se haitta, jonka se voi aiheuttaa. Sääntely on kirjoitettu aineelle, koska aine on helpompi mitata. Se mitä sillä tehdään, jää sen väliin, mitä laki jakaa kolmeen osaan ja mitä kukaan ei laske yhteen.