Aiheettomia valituksia vastaan säädetään laki ennen kuin niitä on laskettu

Oikeusministeriö, valtiovarainministeriö ja ympäristöministeriö tiedottivat 3.9.2026, että hallinto-oikeuksiin valmistellaan etukäteismaksua "valituksissa, jotka eivät koske valittajan omaa asiaa, sekä oikeuden väärinkäyttöön liittyvä seuraamusmaksu". Esitysluonnos lähtee lausunnoille alkuvuodesta 2027. Sen rinnalla kulkee kolme lakia, jotka rajaavat valitusoikeuden asianosaisiin: alueidenkäyttölaki, kuntalain muutos ja ympäristöasioiden käsittelylaki. Julkisuudessa kokonaisuudella on nimi, valitustehtailu.

Valitus on oikeudenkäynnin se hetki, jolloin toinen osapuoli saapuu. Kaava on kunnan päätös, lupa on viranomaisen päätös ja kumpikin on tehty ilman että kukaan on vielä sanonut vastaan. Valittaja on se, joka sanoo. Maksu, joka peritään ennen kuin valitusta on luettu, ei kohdistu valituksen sisältöön. Se kohdistuu siihen, että joku ylipäätään tulee.

Luku, jota ei ole

Hankkeen kolme tiedotetta, tammikuulta, maaliskuulta ja syyskuulta 2026, eivät sisällä yhtään lukua siitä, montako valitusta vuodessa tehdään tai kuinka suuri osa niistä on aiheettomia. Tammikuun perustelu kuului: "Aiheettomat valitusprosessit hidastavat toisinaan kaavoitusta, rakentamista ja kunnan kehittämistä. Joskus oikaisupyyntöjä ja valituksia saatetaan tehdä myös kiusaamistarkoituksessa." Sanat toisinaan ja joskus ovat siinä siksi, ettei niiden tilalla ole lukua. Peruste on kirjaus: "Hallitus vei huhtikuussa aiheettomien valitusten karsimisen vuosien 2026–2029 julkisen talouden suunnitelmaan." Sana valitustehtailu ei esiinny hallitusohjelmassa 2023 kertaakaan.

Ministeriö sanoi samassa tiedotteessa, mitä maksu tekee: "Etukäteismaksu nostaisi kynnystä tehdä aiheettomia valituksia, mutta merkitsisi myös tosiallisesti tuomioistuimeen pääsyn rajoittamista." Maaliskuussa kerrottiin, että erillinen esiselvitys kartoittaa "ongelman yleisyyttä hallintotuomioistuimissa". Sitä ei ole julkaistu. Järjestys on siis tämä: ensin päätös kehysriihessä, sitten laki ja mittaus on työn alla samaan aikaan.

Ainoa luku, joka julkisuudessa kulkee, on yksi ihminen. Yle kertoi helmikuussa 2026, että tamperelainen mies on tehnyt 103 oikaisuvaatimusta ja 81 valitusta hallinto-oikeuteen ja että valitukset ovat pysäyttäneet rakennushankkeita ja jäädyttäneet tonttimyyntejä. Sama uutinen kertoo käräjätuomarin kyselystä, jossa 97 prosenttia viranomaisista sanoi kohdanneensa sarjavalittajan työssään. Se mittaa sitä, onko ilmiö nähty, ei sitä, kuinka yleinen se on. Yksi ihminen Tampereella on tosi. Laki koskee jokaista, joka valittaa naapurinsa kaavasta.

Joka viides osuu

Ympäristöministeriö tilasi 2000-luvulla sarjan selvityksiä, joissa kaavavalitukset käytiin läpi yksi kerrallaan. Vuosina 2008–2010 hallinto-oikeus hylkäsi 68 prosenttia, hyväksyi 21 ja 11 prosenttia jäi tutkimatta tai raukesi. Edellisellä jaksolla 2003–2006 hyväksyttiin 18 prosenttia. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylättiin 84 prosenttia ja hyväksyttiin noin kahdeksan.

Luvut jakautuvat sen mukaan, kuka valittaa. Yksityishenkilöiden kaavavalituksista hyväksyttiin 18 prosenttia ja hylättiin 71. Yhdistysten valituksista hyväksyttiin 29 prosenttia. ELY-keskusten valituksista hyväksyttiin 80 prosenttia, yleiskaavoissa 95. Kunnan myönteisistä poikkeamispäätöksistä, joista valitettiin, 65 prosenttia kumoutui hallinto-oikeudessa. Joka viides yksityisen valitus ja neljä viidestä viranomaisen valituksesta löysi siis lainvastaisuuden, jonka kunta oli päätökseensä jättänyt.

Ympäristöministeriön tilaama oikeudellinen selvitys vuodelta 2024 kokosi, mitä aiemmat selvitykset olivat kiusanteosta löytäneet: "Näissä on päädytty johtopäätökseen, jonka mukaan kiusantekovalitusten määrät ovat melko vähäisiä. Sen sijaan suurin osa valituksista näyttäisi olevan sillä tavoin huolellisesti tehtyjä myös oikeudelliselta kannalta, että niissä on ollut olemassa perusteita valituksen tekemiselle." Sama selvitys toteaa, ettei kiusantekovalitukselle ole oikeudellista määritelmää ja että valitusta on vaikea moittia, jos se tuo esiin lainvastaisuuden, olipa motiivi mikä tahansa.

Tästä seuraa, mitä hylkäys tarkoittaa. Hylätty valitus ei ole aiheeton valitus. Se on valitus, jonka tuomioistuin punnitsi ja jonka toinen osapuoli voitti. Ministeriön omien selvitysten mukaan suurin osa hävinneistäkin oli perusteltuja. Laki, joka maksattaa häviämisen, maksattaa siis pääosin huolellista työtä.

Tilasto, joka lakkautettiin

Kaikki edellä olevat luvut ovat yli kymmenen vuotta vanhoja, eikä se ole valinta. Tilastokeskus lopetti hallinto-oikeuksien ratkaisutilaston tuottamisen 27.1.2015 ja viimeinen asiaryhmittäinen taulukko kattaa vuodet 2009–2013. Vuosilta 2019–2025 ei ole julkaistua tietoa siitä, kuinka moni kaava- tai lupavalitus hyväksytään. Väitettä, että aiheettomat valitukset olisivat lisääntyneet, ei voi vahvistaa eikä kumota, koska valtio lakkautti mittarin.

Syy löytyy asiakirjoista ja se on kolmiosainen. Tilastokeskus perusteli lakkautuksen tammikuussa 2015 omin sanoin: "Lakkauttamisen syynä on, ettei tilastojen tuottamiseen ole löytynyt tarvittavaa rahoitusta." Samalla kertaa lakkautettiin kahdeksan oikeustilastoa osana säästöohjelmaa, jossa karsittiin 14 tilastoa, eikä päätös koskenut erikseen valituksia. Korvaajaksi luvattiin oikeusministeriön Tuomioistuinten työtilastoja -sarja ja se päättyi vuoteen 2019, juuri siihen vuoteen, josta kysytty jakso alkaa. Sekään ei koskaan sisältänyt lopputulosta: viimeisessä julkaisussa kaava-asiat on eritelty nimikkeittäin, mutta sarakkeina ovat käsittelyajat. Nykyiset tilastot laatii Tuomioistuinvirasto, jonka omin sanoin ne "on laadittu lähinnä hallinnolliseen käyttöön työmäärien seuraamista varten" ja jossa asiaryhmiä on yhdistetty tunnistamisen estämiseksi. Virasto ei voi tuottaa tilastoja pyynnöstä, koska laki oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta antaa tehtävän Oikeusrekisterikeskukselle, joka "voi" tuottaa aineistoja. Jokaisen ratkaisun lopputulos on tallessa tietovarannossa, mutta sen kokoaminen on harkinnanvarainen tilaustyö eikä kenenkään julkaisuvelvoite. Ympäristöministeriön selvittäjä sai vuoden 2023 tilastot käyttöönsä 2024, mutta ne jäivät pois julkaisusta, koska toimeksianto rajasi tilastotarkastelun ulkopuolelle. Kaleva sai Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelta luvun: 52 asemakaavavalitusta vuosina 2012–2022 ja yksi niistä johti kaavan kumoamiseen. Mittari on olemassa. Se on sammutettu ja syttyy vain, kun joku erikseen pyytää.

Tuomioistuinlaitoksen tilinpäätöksessä on käsittelyajat. Rakentamisasiat kestivät hallinto-oikeuksissa 14,0 kuukautta vuonna 2023, 12,9 vuonna 2024 ja 11,2 vuonna 2025. Ympäristöasiat kestivät 17,3, 15,9 ja 13,7 kuukautta. Molemmat lyhenivät kahdessa vuodessa lähes kolme kuukautta ilman yhtään uutta maksua. Hallinto-oikeuksiin saapui vuonna 2025 kaikkiaan 21 721 asiaa, noin 2 500 enemmän kuin edellisvuonna, mutta tilinpäätös ei kerro, mistä asiaryhmästä kasvu tulee. Se, mikä hidastaa, on siis nopeutumassa ja se, mikä kasvaa, on tuntematon.

Ruotsi piti valituksen ilmaisena

Oikeusministeriön esiselvitys tammikuulta 2025 vertaili Ruotsia, Norjaa, Tanskaa ja Viroa. Kaikissa neljässä on etukäteismaksu, mutta kyse on yleisestä oikeudenkäyntimaksusta, ei seuraamusmaksusta perusteettomasta valituksesta. Maksamatta jättämisen seuraus on kaikissa neljässä sama: asia raukeaa tai jää tutkimatta. Erillistä sakkoa ei ole missään.

Ruotsi on tässä ratkaiseva, koska se on lähin verrokki ja se päätyi päinvastaiseen. Esiselvitys toteaa: "Muutoksenhaku hovioikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen kuten myös viranomaispäätöksistä hallintotuomioistuimiin valittaminen on maksutonta." Ruotsissa hallintovalituksen maksullisuutta harkittiin. Etukäteismaksua ei pidetty tarkoituksenmukaisena, koska se olisi aiheuttanut hallinnollista työtä, eikä jälkikäteismaksua, koska sen ohjausvaikutus olisi ollut heikko. Lopputulos: "viranomaispäätöksistä valittaminen jäi edelleen maksuttomaksi mukaan lukien mahdollinen jatkomuutoksenhaku." Ruotsalainen naapuri valittaa kaavasta ilmaiseksi.

Norjassa maksuttomia ovat isyys-, huoltajuus-, avioero- ja elatusasiat. Norjassa asianajajaa käyttävä on lisäksi vapautettu etukäteismaksusta ja Suomen Asianajajat ehdottaa samaa Suomeen. Virossa hallintoasian maksu on yleensä 20 euroa. Yhdestäkään maasta ei löytynyt lukua siitä, muuttuiko valitusten määrä maksun jälkeen. Kysymykseen, vähentävätkö maksut valituksia, ei siis ole aineistoa siinä esiselvityksessä, johon laki nojaa.

Ainoa malli, joka kohdistuu henkilöön eikä maksuun, on englantilaisen oikeuden menettely, jossa tuomioistuin toteaa henkilön sarjavalittajaksi ja hän tarvitsee luvan uusiin kanteisiin. Sen esitteli käräjätuomarin väitöstutkimus maaliskuussa 2026. Tutkija lisäsi itse, etteivät sakot välttämättä auta, jos sarjavalittamisen taustalla on mielenterveyden ongelmia. Se on ainoa lause koko aineistossa, joka erottaa ihmisen, jolla on 81 valitusta, ihmisestä, jolla on yksi.

Pykälä, jonka valiokunta on jo lukenut

Perustuslakivaliokunta on ottanut etukäteismaksuun kantaa kerran, lausunnossa 35/2010. Se torjui tuolloin sähköisesti vireille pantuihin asioihin ehdotetun etukäteisperinnän. Eduskunnan oikeusasiamies tiivisti kannan 2015: valiokunta "näki etukäteismaksun asettamisen asian käsiteltäväksi ottamisen edellytykseksi perustuslain 21 §:n 1 momentissa turvatun oikeuden rajoitukseksi, jolle ei ollut esitetty hyväksyttävää perustetta". Oikeusasiamies moitti samalla, ettei silloinen mietintö vastannut valiokunnan kantaan lainkaan ja totesi lausuntokierroksesta, että lähes 80 lausunnonantajasta "usea vastusti esitystä".

Suomen Asianajajat toisti toukokuussa 2026 saman: etukäteismaksu "merkitsee puuttumista perustuslain 21 §:ssä turvattuun" oikeuteen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt maksua sopimuksen vastaisena, jos se on maksukykyyn nähden suhteeton tai vapautusmekanismit puuttuvat. Asianajajat arvioivat myös, että esiselvityksen laskema 38 henkilötyövuoden säästö "vaikuttaa ylioptimiselta", koska maksuvapautusten harkinta tuo uutta työtä. Seuraamusmaksusta valiokunta ei ole lausunut, koska sellaista ei ole aiemmin esitetty. Ministeriö tietää tämän: se kirjoitti itse tammikuussa, että maksu rajoittaa tuomioistuimeen pääsyä ja jatkoi.

Jono, jota ei mitata

Samassa oikeuslaitoksessa on toinen jono. Hallitusohjelmassa 2023 on lasten huoltoriidoista yksi lause: "Ehkäistään pitkittyneitä huoltajuusriitoja ja vieraannuttamista sekä parannetaan lapsen etua edistämällä sovittelua huoltajuuskiistoissa." Lause on lasten ja perheiden hyvinvointia käsittelevässä luvussa, ei oikeuslaitoksen luvussa. Sille ei löytynyt työryhmää, määrärahaa eikä aikataulua. Viimeisin rakenteellinen toimi huoltoriitojen nopeuttamiseksi on vuodelta 2014, kun asiantuntija-avusteinen sovittelu laajennettiin valtakunnalliseksi.

Huoltoriitojen käsittelyaikaa ei tilastoida omana asiaryhmänään. Lähin luokka on perheoikeus laajoissa riita-asioissa, 2 382 asiaa vuonna 2025 ja laajojen riita-asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 10,4 kuukautta, edellisvuonna 9,9. Se on kaikkien laajojen riita-asioiden keskiarvo. Olosuhdeselvityksen kestosta ei ole viranomaislähdettä lainkaan. Asetelma on siis tämä: kaavavalituksiin valmistellaan kahta uutta maksua, kolmea valitusoikeuden rajausta ja työryhmää ennen kuin ilmiön laajuus on mitattu. Lapsen huoltoriitaan on yksi lause, eikä sen kestoa mitata. Rakentamisasioiden käsittelyaika lyheni kahdessa vuodessa lähes kolme kuukautta, laajojen riita-asioiden piteni puoli kuukautta. Norja vapautti huoltajuusasiat maksusta kokonaan. Suomessa maksua ollaan lisäämässä sinne, missä jono lyhenee, eikä kukaan laske sitä jonoa, jossa odottaa lapsi.

Kuka hyötyy rakenteesta

Etukäteismaksu kohdistuu tiedotteen mukaan valituksiin, jotka eivät koske valittajan omaa asiaa. Se tarkoittaa naapuria, kylän asukasta ja yhdistystä. Se ei tarkoita hankkeeseen ryhtyvää, jonka asia se on, eikä viranomaista. Hyötyjä on siis se, jonka päätöksestä valitetaan ja se, joka rakentaa: kunta ja rakennushankkeeseen ryhtyvä. Rakennusteollisuus on pitkään sanonut, että valitukset viivästyttävät hankkeita, mutta numeerista väitettä siitä, montako hanketta tai kuinka paljon, aineistosta ei löytynyt. Ministeriöt hyötyvät kehyskirjauksen täyttymisestä ja valtio maksuista.

Häviäjä on se, jolla on aihe mutta ei rahaa. Maksu ei lue valitusta. Se ei erota huolellista valitusta kiusanteosta, koska se peritään ennen kuin kukaan on lukenut kumpaakaan. Se erottaa sen, jolla on maksukyky, siitä, jolla ei ole. Yhdistys, jonka valituksista hyväksyttiin 29 prosenttia, maksaa saman kuin sarjavalittaja, jonka valituksista ei hyväksytty yhtään. Seuraamusmaksun uhka osuu lisäksi kovimmin siihen, joka ei osaa arvioida etukäteen, luetaanko hänen valituksensa väärinkäytöksi, eli siihen, jolla ei ole lakimiestä.

Toinen häviäjä on se, joka ei valita lainkaan. Ministeriön oma selvitys sanoi, että viranomaisten valitukset menestyvät parhaiten ja hallitusohjelma sanoo, että viranomaisten keskinäisiä valitusoikeuksia rajoitetaan. Rakenne poistaa siis ensin ne valitukset, jotka osuvat useimmin ja maksattaa sitten ne, jotka osuvat joka viidennellä kerralla. Se, mikä jää, on päätös, jonka kukaan ei tarkista.

Riitapuoli, joka tulee

Sananlaskujen kirjassa on lause, joka on kirjoitettu käräjistä ennen hallinto-oikeuksia.

Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.

Sananl. 18:17

Kaava on oikeassa, kunnes naapuri tulee. Lupa on oikeassa, kunnes yhdistys tulee. Joka viides kerta riitapuoli ottaa selvän ja löytää lainvastaisuuden, joka olisi muuten jäänyt voimaan. Laki, joka nostaa riitapuolen tulemisen hintaa, ei tee päätöksistä oikeampia. Se tekee niistä tarkistamattomia.

Jesaja kirjoitti säätäjistä, joiden säädös osuu sinne, missä on vähiten voimaa vastata.

Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät, jotka turmiollisia tuomioita kirjoittelevat, vääntääksensä vaivaisten asian ja riistääksensä minun kansani kurjilta oikeuden, että lesket joutuisivat heidän saaliiksensa ja orvot heidän ryöstettäviksensä!

Jes. 10:1–2

Laki ei ole vielä lausunnoilla. Sen peruste on kirjaus, sen mittaus on kesken ja sen vertailumaa piti valituksen ilmaisena. Ennen kuin maksu peritään, olisi mahdollista tehdä se, mitä ympäristöministeriö teki vuoteen 2013 asti: lukea valitukset ja laskea, montako niistä oli aiheellisia. Luku on halvempi kuin laki ja se kertoisi, tarvitaanko lakia lainkaan.

Lähteet

• Oikeusministeriö, valtiovarainministeriö ja ympäristöministeriö. Tiedotteet 21.1.2026, 27.3.2026 ja 3.9.2026 aiheettomien valitusten ehkäisemisestä.
• Oikeusministeriö. (2025). Esiselvitys etukäteismaksusta tuomioistuimissa, Selvityksiä ja ohjeita 2025:2.
• Ympäristöministeriö. (2008, 2009, 2013). Raportteja 9/2008, 13/2009 ja 19/2013, muutoksenhaku kaava- ja maankäyttöasioissa hallintotuomioistuimissa.
• Ympäristöministeriö. (2024). Mahdollisuudet tarkentaa valitusoikeuden edellytyksiä kaavoituksessa. Oikeudellinen selvitys, julkaisuja 2024:30.
• Pääministeri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023.
• Eduskunnan oikeusasiamies. (2015, 25. maaliskuuta). Lausunto tuomioistuinmaksulakimietinnöstä, Dnro 611/5/15 (sisältää PeVL 35/2010 vp:n kuvauksen).
• Suomen Asianajajat. (2026, 22. toukokuuta). Lausunto esiselvityksestä etukäteismaksusta.
• Tuomioistuinvirasto. (2026). Tuomioistuinlaitoksen tilinpäätös vuodelta 2025.
• Tilastokeskus. Hallinto-oikeuksien ratkaisut, tilaston tuotanto päättynyt 27.1.2015.
• Tilastokeskus. (2015, 27. tammikuuta). Tuomioistuintilastoja lakkautetaan. Uutinen.
• Oikeusministeriö. (2020). Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2019. Valtioneuvoston julkaisuarkisto.
• Tuomioistuinvirasto. Tilastot. tuomioistuimet.fi, haettu 6.9.2026.
• Laki oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta 955/2020, 14 ja 15 §.
• Kaleva. (2023, 26. maaliskuuta). Hallinto-oikeudessa läpi mennyt kaavavalitus on harvinaisuus. Pääkirjoitus.
• Yle. (2026, 28. helmikuuta ja 9. huhtikuuta). Uutiset sarjavalittajista ja väitöstutkimuksesta.