Kukaan ei lue häntä kokonaan

Lapsi on kirjoitettu moneen paikkaan.

Koulun oppilashuollossa hänestä on merkintä: väsynyt, poissaoloja, itkuinen maanantaisin. Terveyskeskuksessa toinen: vatsakipua, ei löydöstä, äiti huolissaan. Lastensuojelussa ilmoitus, joka ei johtanut toimenpiteisiin. Poliisin järjestelmässä kotihälytys, jossa ei tehty rikosilmoitusta. Käräjäoikeudessa asiakirjavihko, jonka kannessa on hänen nimensä ja jonka sisällä hän ei puhu.

Jokainen merkintä on tosi. Jokainen on tehty huolellisesti, oikeassa järjestelmässä, oikean ammattilaisen toimesta, oikeaan aikaan. Kukin niistä on nähty kerran. Se, joka näki, näki vain sen yhden.

Kokonaisuutta ei ole missään. Ei siksi, että se olisi kadonnut. Sitä ei ole koskaan koottu.

Se joka kokoaa, kun kukaan ei kokoa

Sosiaali- ja terveysministeriö teetti asiasta selvityksen, joka valmistui maaliskuussa 2025. Siinä kysyttiin sadoilta ammattilaisilta, mikä vaativissa erotilanteissa menee pieleen. Vastauksissa toistuu sama havainto eri ammattikuntien kielellä. Yksi hyvinvointialueen työntekijä sanoo sen niin, että lause kannattaa lukea kahdesti:

"Toimijoiden kesken on liian harvoin yhteen koordinoitua työskentelyä tai tahoa, joka ottaisi kokonaisuuden haltuun - usein ”haltuunottaja” on toinen tai molemmat vanhemmista."

Tässä on koko asia yhdessä virkkeessä. Tyhjiö ei jää tyhjäksi. Lapsen tarinan kokoaa joku muu silloin, kun yksikään viranomainen ei sitä tee. Ainoat, jotka ovat paikalla kaikissa huoneissa, ovat vanhemmat. Kertomuksen omistaa se, joka jaksaa kertoa sen useimmin ja johdonmukaisimmin. Riidassa se ei ole se osapuoli, joka on oikeassa. Se on se osapuoli, joka on väsymättömin.

Tuomari kuvaa saman asian omalta puoleltaan:

"Tuomarina tietysti toivoisin, että saisin eri toimijoilta tietoa, jos tuomioistuimessa vireillä olevassa huoltoriita-asiassa on tapahtunut jotakin lapsen edun kannalta merkityksellistä. Ongelmana varmaankin on, ettei sosiaalitoimi ja esim. poliisi tiedä, tai ainakin se on täysin sattumanvaraista, että kyseistä lasta koskevaa asiaa käsitellään tuomioistuimessa."

Ratkaisija toivoo tietoa eikä saa sitä. Ne, joilla tieto on, eivät tiedä, että joku ratkaisee. Kukaan ei salaa mitään keneltäkään. Rakenne vain on sellainen, ettei kenenkään tehtävä ole soittaa.

Ammattilaiset itse esittävät korjauksen. Se on suorempi kuin mikään mitä ulkopuolinen kehtaisi ehdottaa:

"Kaikilla ammattiryhmillä, jotka käsittelevät lapsen asioita huoltoriidoissa, tulisi olla esteetön pääsy toistensa tietoihin ja yhteiset tietojärjestelmät."

Se on kentältä nouseva pyyntö, ei hallinnon suunnitelma. Sen esittävät ne, jotka istuvat huoneissa ja näkevät vain oman ikkunansa.

Mitä koonti tekisi näkyväksi

Kokoaminen ei ole hallinnollinen parannus. Se on jotakin paljon epämukavampaa. Siksi siitä kannattaa puhua tarkasti.

Se, joka valehtelee omaksi edukseen ja toista satuttaakseen, ei muista enää vuosien mittaan mitä versiota on kenellekin kertonut. Hänen kertomuksensa muuttuu sen mukaan, kuka kuuntelee. Yhdessä huoneessa se on yhdenlainen, toisessa toisenlainen, eikä kumpikaan huone tiedä toisestaan. Niin kauan kuin merkinnät ovat erillään, ristiriita ei ole olemassa. Se syntyy vasta siinä hetkessä, jossa kaksi merkintää asetetaan vierekkäin.

Totuuden puhujan ei tarvitse muistella. Hänen linjansa on sama jokaisessa huoneessa, koska hän kertoo mitä tapahtui eikä mitä olisi hyödyllistä sanoa. Johdonmukaisuus ei ole hänen ansionsa vaan seuraus. Sitä ei voi esittää vuosikausia. Juuri siksi se on todiste.

Aikajana tekee tämän näkyväksi ilman että kukaan syyttää ketään. Samaan perheeseen liittyvät tapahtumat alkavat vahvistaa toisiaan tai kumota toisensa, kun eri toimijoiden kirjaukset asetetaan järjestykseen. Punainen lanka nousee esiin itsestään. Selittely lakkaa toimimasta, koska selittely tarvitsee tilaa, jossa kukaan ei voi verrata.

Aikajana näyttää muutakin. Se osoittaa alkupisteen, kärjistymisen ja ne hetket, jotka olivat vaikeimmat. Viattomien kärsimys ja kipu saavat sijainnin, eivät enää vain sanan. Silloin syytön lakkaa olemasta epäilty, koska hänen kertomuksensa on ainoa, joka kestää vertailun.

Tätä ei tapahdu. Merkinnät pysyvät erillään, eikä kukaan aseta niitä vierekkäin.

Ovi, joka aukeaa yhteen suuntaan

Salassapitoa pidetään usein muurina, jota ei voi siirtää. Se on kaunis ajatus. Se on myös väärä. Muuria siirretään jatkuvasti. Siitä lukee hallitusohjelmassa.

Kansallisen turvallisuuden luvussa lukee:

"Hallitus poistaa tiedonvaihdon esteitä kansallisen turvallisuuden ja järjestäytyneen yhteiskunnan suojaamiseksi."

Samassa luvussa, rikostorjunnan kohdalla, sanotaan tarkemmin kuka luovuttaa ja kenelle:

"Hallitus poistaa tietojenvaihdon esteitä rikostorjunnassa. Sektorilainsäädäntöä päivitetään muun muassa siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetuksen viranomaisia velvoitetaan antamaan poliisille ainakin henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten muutoin salassa pidettävät välttämättömät tiedot."

Nuorten syrjäytymisen kohdalla lupaus on lyhyt ja kokonainen:

"Poistetaan lainsäädännöstä eri viranomaisten tiedonkulkuun liittyvät ongelmat."

Sitten tullaan lapseen. Hänen kohdallaan sama ohjelma sanoo:

"Oppilashuollossa varmistetaan palveluiden saatavuus, jatkuvuus sekä tiedonkulku eri toimijoiden ja viranomaisten välillä tarvittavin lainsäädännöllisin muutoksin."

Lue nuo neljä peräkkäin, niin kuulet missä ääni muuttuu. Kolmessa ensimmäisessä este poistetaan. Neljännessä tiedonkulku varmistetaan yhden palvelun sisällä.

Sama ohjelma velvoittaa sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja koulun luovuttamaan salassa pidettävät tiedot silloin, kun ne kulkevat poliisille. Nämä ovat täsmälleen ne kolme paikkaa, joissa lapsi on kirjoitettuna. Ovi avataan lailla silloin, kun tieto lähtee hänestä ulospäin. Ovi on siinä missä ennenkin silloin, kun sama tieto pitäisi koota hänen ympärilleen.

Kyse ei ole siitä, että salassapito olisi pyhä. Kyse on siitä, kenen suojaksi se on pyhä.

Kyky on jo olemassa

Suomi on käyttänyt Palantir-sukuista analyysiteknologiaa vuodesta 2013. Järjestelmä tunnettiin ensin nimellä Toivo ja nimettiin Atrainiksi vuonna 2024. Käyttäjiksi on raportoitu poliisi, Tulli, Rajavartiolaitos ja Puolustusvoimat.

Tällaisen koneen ydin ei ole tallennuskapasiteetti vaan yksi kyvykkyys: se osaa tunnistaa, että viidessä eri rekisterissä viidellä eri tavalla kirjattu ihminen on sama ihminen. Se kokoaa hajanaisen takaisin yhdeksi hahmoksi, jota voi katsoa kerralla. Juuri se, mitä huoltoriidan lapsesta ei kukaan tee, on ollut teknisesti mahdollista kolmentoista vuoden ajan.

Se ei ole siellä missä lapsi on. Sitä ei ole sinne rakennettu. Yksikään julkinen lähde ei kerro, että sosiaalihuollon, lastensuojelun tai terveydenhuollon tiedot olisivat jo siinä koneessa.

Sanotaan siis mikä on. Kyky nähdä ihminen kokonaisena on Suomessa olemassa. Se on rakennettu suojaamaan valtiota ja torjumaan rikoksia. Estettä ei ole poistettu siellä, missä lapsi odottaa.

Se ei ole tekniikan puute. Tekniikka on ollut valmis kauan. Se ei ole rahan puute, koska halvempaakin on jätetty tekemättä. Se on järjestys, jossa asiat on asetettu tärkeysjärjestykseen. Järjestys on tehty ihmisten käsillä.

Järjestystä ollaan lisäksi juuri nyt vahvistamassa.

Sisäministeriö lähetti kesäkuussa 2026 lausunnoille esitysluonnoksen, jossa perustettaisiin järjestäytyneen rikollisuuden analyysikeskus. Esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä. Keskuksessa toimisivat poliisi, Tulli, Rajavartiolaitos, Rikosseuraamuslaitos, Maahanmuuttovirasto, Ulosottolaitos, Verohallinto, Liikenne- ja viestintävirasto, Lupa- ja valvontavirasto sekä Kansaneläkelaitos. Ministeriön omin sanoin:

"Keskuksella olisi laaja oikeus saada tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavia tietoja sekä viranomaisilta että yksityisiltä tahoilta."

Lausunnoissa toiset viranomaiset kertoivat, mitä se tarkoittaisi. Oikeusministeriö:

"Näin laaja-alainen tiedonsaantioikeus, joka kohdistuisi rajoittamattomaan joukkoon toimijoiden salassa pidettäviä tietoja, rajoittaisi luonnollisten henkilöiden yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa merkittävästi."

Keskus voisi pyytää terveydenhuollon tai sosiaalipalvelujen tietoja hyvinvointialueilta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos esitti lausunnossaan, että potilas- ja asiakastiedot rajattaisiin pois. Tietosuojavaltuutetun toimisto nosti esiin sen, että

"edes lapsia ei ole rajattu tiedonkeruun ulkopuolelle".

Lue se kohta vielä kerran. Aseta se rinnalle sen kanssa mitä edellä on kuvattu.

Lapsen sosiaalihuollon merkintä ei kulje lastensuojelun ja tuomioistuimen välillä silloin, kun hänen asiaansa ratkaistaan oikeudessa. Sama merkintä voisi kulkea hyvinvointialueelta poliisijohtoiseen analyysikeskukseen silloin, kun kartoitetaan rikollisuutta. Tieto on sama. Lapsi on sama. Suunta ratkaisee, kulkeeko se.

Tässä kohtaa on syytä sanoa asia niin kuin se on, ilman pehmennystä. Valtiolliseen turvallisuusuhkaan reagoidaan välittömästi. Perheen sisältä lapseen kohdistuvaan uhkaan ei ole reagoitu vuosikymmeneen. Ero ei ole kuvaannollinen, vaan se on luettavissa päivämääristä. Analyysikeskus kulkee hallitusohjelman kirjauksesta lausuntokierrokselle ja eduskuntaan reilussa vuodessa. Lastensuojelun ja tuomioistuinten välinen tiedonkulku on odottanut vuodesta 2003.

Vuosiluku ei ole kärjistys. Ministeriön oma selvitys kertoo, että jo vuonna 2003 ehdotettiin sosiaalihuollolle velvollisuutta antaa tuomioistuimen pyynnöstä suppea selvitys lapsen tilanteesta. Sama selvitys toteaa, että sisäministeriön vuoden 2012 perhesurmaselvityksen suositukset eivät kaikilta osin ole edenneet. Sama koskee vuoden 2013 lastensuojeluraportin suosituksia. Sen omin sanoin turvallisuus- ja väkivaltariskin arviointia huoltoriidoissa ei ole kansallisesti edistetty eikä lisätty lainsäädäntöön.

23 vuotta, neljä selvitystä ja yksi valvojan esitys. Kymmenen viranomaisen tietojen yhdistäminen etenee yhdessä kesässä lausuntokierroksen läpi, kun kyse on rikollisuuden torjunnasta.

Valikoivuutta ei tarvitse todistaa mielipiteellä. Se on aikataulussa.

Keino, joka edellyttää sitä mitä ei ole

Hallitusohjelmassa on myös lupaus siitä, miten riitoja hoidetaan:

"Ehkäistään pitkittyneitä huoltajuusriitoja ja vieraannuttamista sekä parannetaan lapsen etua edistämällä sovittelua huoltajuuskiistoissa."

Sovittelu on hyvä asia. Se toimii silloin, kun kaksi ihmistä haluaa päästä sopuun eikä osaa. Se ei toimi silloin, kun toinen ei halua sopua vaan voittoa, eikä se toimi silloin, kun toinen ei kykene sopuun, koska riita on hänelle ainoa jäljellä oleva side toiseen.

Lapsen etu ei ole aina mahdollista toteuttaa sovittelulla, koska vieraannuttaja ei ole siihen halukas eikä kykenevä.

Tämä ei ole ulkopuolisen arvaus. Apulaisoikeusasiamies kuuli asiassa 13 asiantuntijaa jo vuonna 2022. Johtopäätöksissä todetaan kuivasti, että palvelujen esteeksi saattaa muodostua huoltajien vaikeus päästä niistä yksimielisyyteen. Riita on yhtä aikaa syy avun tarpeeseen ja este sen saamiselle, koska avun saaminen edellyttää molempien huoltajien suostumusta.

Suostumus on silloin myös väline. Lastensuojelu voi tarjota vapaaehtoisia avopalveluja juuri siihen, että yhteishuoltajuus alkaisi toimia, mutta tarjous kaatuu siihen vanhempaan, jolle toimiva yhteishuoltajuus on tappio. Hän ei halua palauttaa lapsia. Kieltäytymiselle löytyy aina syy ja se puetaan huoleen, aikatauluun tai toisen vanhemman sopimattomuuteen. Yksikään niistä ei ole se todellinen. Avopalvelu toisi huoneeseen ulkopuolisen, joka työskentelisi perheen kanssa viikkojen ajan ja näkisi sinä aikana sekä huoltokiusaamisen että sen jäljen lapsissa. Sitä ei vältellä sattumalta, vaan parhaansa mukaan.

Ministeriön selvityksessä kieltäytyminen näyttäytyy toisesta suunnasta ja karummin. Ammattilaiset toteavat, ettei sovittelun pakollisuutta voi pitää yksiselitteisesti lapsen edun mukaisena. He toteavat myös, että ennen sovittelua on tunnistettava lähisuhdeväkivalta sekä vallan epätasapaino. Sitten selvitys kertoo, mitä kentällä on tapahtunut niille, jotka ovat kieltäytyneet. Heitä on painostettu ja pakotettu sovitteluun. Heille on annettu ymmärtää, että kieltäytymisen seurauksena tuomioistuin voi arvioida vanhemman yhteistyökyvyttömäksi.

Ansa on täydellinen. Se, joka on kokenut väkivaltaa ja kieltäytyy istumasta saman pöydän ääreen, näyttää paperilla siltä osapuolelta, joka ei suostu yhteistyöhön. Väistäminen luetaan luonteeksi. Suojautuminen kirjataan yhteistyökyvyttömyydeksi. Se merkintä jää elämään kansioon, jota kukaan ei lue kokonaan.

Mitä pyydettiin ja mitä tapahtui

Joulukuussa 2022 apulaisoikeusasiamies otti asian omasta aloitteestaan tutkittavaksi. Kyse ei ollut yhden vanhemman kantelusta vaan siitä, että valvoja havaitsi ilmiön itse. Hän esitti sosiaali- ja terveysministeriölle seuraavaa:

"Edellä olevan perusteella esitän, että sosiaali- ja terveysministeriö valmistelisi ohjeet sosiaalihuoltoa ja lastensuojelua varten sellaisista tukitoimenpiteistä ja palveluista, joita voitaisiin tarjota lapsille ja heidän vanhemmilleen vaikeiden huoltoriitojen aikana."

Esitykseen kuului nimenomaisesti se, että ohjeissa kiinnitettäisiin huomiota tarpeellisten tietojen vaihtoon sosiaaliviranomaisten ja tuomioistuinten välillä. Vastausta pyydettiin 31.3.2023 mennessä.

Ministeriö vastasi määräajassa, kaksi päivää ennen sitä. Vastaus on kohtelias ja se on kokonaan ehdollinen. Lapsen tuen tarpeen määrittäminen todetaan erittäin haasteelliseksi. Pysyviä poikkihallinnollisia rakenteita pidetään välttämättöminä. Tukimateriaalia kerrotaan julkaistun lastensuojelun käsikirjassa. Lainsäädännön muutostarpeita arvioidaan, jos lastensuojelulainsäädäntö uudistetaan. Koonti eri toimijoiden tehtävistä, vastuista ja toimivallasta olisi ehkä tarkoituksenmukainen, mutta sen laatiminen edellyttäisi henkilöresursseja.

Pyydettiin ohjeita. Saatiin arvio siitä, että asia on vaikea.

Oikeusasiamiehen omat vuosikertomukset vuosilta 2023 ja 2024 eivät mainitse asiaa kertaakaan. Ei diaarinumeroa, ei sanaa huoltoriita, ei sanaa vieraannuttaminen. Vuoden 2025 kertomuksessa aihe palaa, mutta ei seurantana. Siinä kerrotaan, että huoltoriitoihin liittyviä kanteluita tulee edelleen paljon ja että ne jätetään useimmiten tutkimatta, koska tuomioistuinten riippumattomuus estää niiden arvioinnin.

Kolme vuotta esityksen jälkeen ministeriö teetti selvityksen vaativista erotilanteista. Se on huolellinen ja perusteellinen. Siinä on omat lukunsa sekä tiedonkulun ongelmista että niiden korjaamisesta. Se julkaistiin maaliskuussa 2025. Sen jälkeen ei löydy lausuntokierrosta, työryhmää eikä hallituksen esitystä, joka veisi sen ehdotuksia eteenpäin.

Lastensuojelulain uudistus kulkee samaan aikaan omaa rataansa. Se käsittelee sijaishuoltoa, rajoitustoimenpiteitä ja luvattomia poissaoloja. Huoltajuusriidat eivät ole siinä, eikä viranomaisten välinen tiedonkulku huoltoriita-asioissa ole siinä.

Kaikki ovat tehneet työnsä. Valvoja valvoi, ministeriö vastasi määräajassa, selvityshenkilöt selvittivät, lainvalmistelu valmistelee. Jokainen askel on asianmukainen. Ketju ei katkea missään kohdassa, koska sitä ei ole koskaan kytketty yhteen.

Toinen puoli samasta kolikosta

Olisi helppo lopettaa vaatimukseen. Rakennetaan järjestelmä, joka kokoaa lapsen tiedot yhteen näkymään. Ongelma on ratkaistu.

Se olisi epärehellistä, koska sama kone, joka näkisi autettavan lapsen, näkisi myös hänen vanhempansa. Rekisteri, joka kokoaa hajanaiset merkinnät yhdeksi hahmoksi, ei kysy mihin tarkoitukseen sitä katsotaan. Työkalu ei tee eroa tarkoitusten välillä, vaan eron tekee se, kuka sitä käyttää.

Tässä palataan siihen kohtaan, joka on jo nähty. Merkintä syntyy hetkessä, jossa ammattilaisella on kiire ja tieto on puolittainen. Se kirjataan lyhyesti, ilman kontekstia. Se jää. Yhdessä kansiossa se on yksi rivi muiden joukossa. Kokonaisnäkymässä se on osa muotokuvaa. Muotokuva on vakuuttavampi kuin yksikään sen osa. Sama kokoaminen, joka voisi paljastaa avun tarpeen, voisi myös vahvistaa väärän tulkinnan niin lujaksi, ettei sitä enää pura kukaan.

Kysymys ei siis ole vain siitä, pitäisikö lapsen tiedot koota. Kysymys on siitä, kuka lukee ne kootut tiedot, millä koulutuksella, kenen valvonnassa ja kenen oikeudella oikaista se, mikä niissä on väärin.

Vastaus siihen kysymykseen puuttuu yhtä lailla kuin itse kokoaminen. Kumpaakaan ei ole ratkaistu. Jälkimmäinen on vaikeampi.

Eikä tämä ole enää varoitus jostakin mahdollisesta. Analyysikeskus on se kone. Lausunnoissa kerrottiin jo, keitä siihen voitaisiin luokitella järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluviksi. Oikeusministeriön mukaan luokittelu voisi osua myös henkilön oikeudenkäyntiavustajaan, vuokranantajaan, palveluntarjoajaan tai perheenjäseneen. Arvio tehtäisiin hallinnollisesti eikä tuomioistuimessa.

Lue tuo luettelo huoltoriidan näkökulmasta. Perheenjäsen on siinä. Lasta ei ole rajattu pois. Sama kokoaminen, jota lapsen auttaminen tarvitsisi, on rakenteilla toista tarkoitusta varten. Siinä lapsi ei ole se, jota suojellaan, vaan se, joka näkyy.

Se, joka lukee kokonaan

Palataan alkuun. Lapsi on kirjoitettu moneen paikkaan.

Ihmisen tekemässä maailmassa hän on hajallaan. Jokainen lukija näkee hänestä sen palan, joka sattui kirjautumaan hänen ikkunaansa. Yksikään lukija ei ole väärässä. Yksikään ei näe häntä.

Vanhassa virressä sanotaan toisin.

Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

Ps. 139:15-16

Yksi kirja. Siinä kaikki päivät. Ei kymmentä kansiota, joista yksikään ei tunne toistaan. Ei merkintää, joka jäi kontekstittomaksi, koska kirjaaja ei ehtinyt.

Tämä ei ole lohtu, jolla korvataan puuttuva viranomainen. Se on mittari. Hänen hajanaisuutensa meidän rekistereissämme ei ole luonnonlaki vaan meidän tekemämme asia, jos lapsi on jonkun kirjassa kokonaan. Sen voi tehdä myös toisin.

Kysymys jää auki. Se kuuluu näin. Laki muutetaan silloin, kun tieto pitää saada kulkemaan lapsesta poispäin. Resursseja odotetaan silloin, kun se pitäisi koota hänen ympärilleen.

Kysy se ääneen sille, joka päättää järjestyksen.

Lähteet

• Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma "Vahva ja välittävä Suomi", Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58, 20.6.2023. Luvut 2.4, 10.1 ja 10.2.
• Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu EOAK/4063/2022, 15.12.2022, "Lastensuojelun ohjeistaminen ja yhteistyö vaikeissa huoltoriidoissa". Oma-aloitteinen tutkinta.
• Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2022, s. 233-234: sosiaali- ja terveysministeriön vastaus 29.3.2023.
• Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomukset 2023, 2024 ja 2025.
• "Selvitys vaativista erotilanteista ja palvelujärjestelmästä. Kansallisen lapsistrategian toimenpide 12", Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2025:12, 6.3.2025. Luvut 6.7, 7.6 ja 7.7.
• Lastensuojelulain uudistus, hankkeet STM009:00/2024 ja STM057:00/2025.
• Yle 14.6.2026: Suomen viranomaisten käyttämä analyysijärjestelmä Toivo ja Atrain.
• Sisäministeriön tiedote 8.6.2026: "Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskeva lainsäädäntö lausunnoille". Hallituksen esitysluonnos järjestäytyneen rikollisuuden analyysikeskuksesta, lausuntokierros 8.6.-3.8.2026.
• Yle 29.8.2026: lausuntopalaute järjestäytyneen rikollisuuden analyysikeskusta koskevaan esitysluonnokseen (oikeusministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tietosuojavaltuutetun toimisto).
• Kaivosoja, Matti & Auvinen, Maija (2003): Raportti viranomaisyhteistyöstä lasten huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvissä kiistatilanteissa. Sosiaali- ja terveysministeriö 2003:2.
• Selvitys perhe- ja lapsensurmien taustoista vuosilta 2003-2012. Sisäasiainministeriön julkaisut 35/2012.
• Toimiva lastensuojelu: selvitysryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:19.
• Pyhä Raamattu 1933/1938, sanatarkkoina.