Sanat jotka avaavat oven
Laki ei toimi voimalla. Se toimii nimeämällä.
Teolle annetun nimen mukana tulee kokonainen järjestelmä: kuka on vastuussa, mitä on todistettava, mikä on rangaistus ja onko ketään loukattu. Nimi ratkaisee kaiken tämän ennen kuin yksikään tuomari on katsonut yhtäkään todistetta. Siksi järjestelmää ei tarvitse purkaa muuttamalla sen sääntöjä. Riittää, että teolle annetaan toinen nimi.
Suomen rikoslain 20 luvun 12 pykälä antaa yhdelle teolle nimen. Sukupuoliyhteys kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa on lapsenraiskaus ja siitä tuomitaan vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Nimi kertoo mitä tapahtui. Sen alta ei pääse ulos selittämällä olosuhteita, koska nimessä ei ole olosuhteille tilaa.
Toisaalla samoille teoille on annettu toiset nimet.
Teko jota ei tapahtunut
Talmudissa on ikä, joka toistuu useassa traktaatissa. Mishna Nidda asettaa sen viidennessä luvussaan kolmeen vuoteen ja yhteen päivään.
Sen ikärajan alapuolella teolla ei ole yhtäkään oikeudellista vaikutusta. Isän tekemä kihlaus ei päde, leviraattiavioliitto ei täyty eikä rituaalinen epäpuhtaus siirry. Mishna kuvaa asian kielikuvalla, joka on lainattu lääketieteestä eikä oikeudesta. Kolmivuotiaalle tehty on kuin sormen työntäminen silmään, joka supistuu, vuotaa vettä ja palaa ennalleen.
Kielikuva tekee työn, jota pykälä ei tekisi. Se ei sano, että teko olisi sallittu. Se sanoo, että teko oli ohimenevä, että vaikutus katosi itsestään ja että jäljelle ei jäänyt mitään mihin laki voisi tarttua. Silmä palaa ennalleen ja lapsi palaa ennalleen.
Kaikki mikä lapsessa särkyi, jää tuon vertauskuvan ulkopuolelle, koska vertauskuva on valittu niin, että se jää ulkopuolelle.
Sen ikärajan yläpuolella tilanne kääntyy toisin päin. Kolme vuotta ja yhden päivän täyttäneen kohdalla isän kihlaus yhdynnän kautta on pätevä oikeustoimi. Ketubotin 29. lehdellä kulkee toinen ikkuna rinnalla: isä voi myydä tyttärensä orjattareksi niin kauan kuin tämä on alle 12-vuotias. Kaksi toimivaltaa, kaksi ikkunaa ja molempien kohteena sama lapsi.
Suostumus joka on hiljaisuus
Bukharin 5136. hadithissa käsitellään lupaa. Naimisissa ollutta naista ei pidä naittaa ilman että häneltä kysytään ja neitsyttä ei pidä naittaa ilman hänen lupaansa. Sitten kysytään, miten lupa tunnistetaan.
Vastaus on, että hänen vaikenemisensa on lupa.
Lause on muodoltaan suoja. Se vaatii luvan ja se määrittelee luvan tunnusmerkin, aivan kuin oikeusturvasäännös. Juuri määritelmässä suoja kääntyy ympäri. Hiljaisuus lasketaan myöntymiseksi, jolloin kieltäytymiselle ei jää yhtään muotoa. Pelko on hiljaisuutta. Lamaantuminen on hiljaisuutta. Se, ettei 13-vuotias tiedä olevansa tilanteessa, jossa saisi sanoa ei, on hiljaisuutta.
Vaikeneminen ei ole suostumus missään järjestelmässä. Tulkintojen tekeminen siitä edukseen on hävytöntä ja se on hävytöntä nimenomaan siksi, että se pukeutuu suojasäännöksen muotoon.
Suomen laissa suostumus on aktiivinen teko. Määritelmä on niin ehdoton, että rikoslain 20 luvun 17 pykälä joutuu erikseen rajaamaan ulos tilanteet, joissa osapuolten iässä ja kypsyydessä ei ole suurta eroa. Rajaus tarvitaan, koska ilman sitä pääsääntö kattaisi myös ne. Näin päin kirjoitettu laki jättää hiljaisuuden sille puolelle, jolla se on kielto.
Pakko joka on virka-asema
Islamilaisessa oikeudessa on käsite wali mujbir. Se tarkoittaa holhoojaa, jolla on pakottamisoikeus ja se on virka-asema eikä syyte.
Sanavalinta ratkaisee kaiken. Pakottamiseksi nimettynä teko tekee tekijästä rikoksentekijän. Holhoojan toimivallaksi nimettynä sama teko tekee hänestä viranhaltijan, joka hoitaa tehtävää, johon hänet on asetettu, jolloin kysymykseksi jää enää toimivallan laajuus. Shafi'iittisen koulukunnan mukaan isän oikeus naittaa neitsyt tytär pätee iästä riippumatta, koska oikeuden kohteena on neitsyys eikä ikä. Hanafiitit ja hanbaliitit rajaavat toimivallan päättymään täysi-ikäisyyteen, jolloin pakolla naitettu voi purkaa liiton.
Koulukunnat eivät kiistele siitä, saako lasta pakottaa. Ne kiistelevät siitä, milloin oikeus siihen lakkaa.
Suomen rikoslain 25 luvun 3 pykälässä pakkoavioliitto on ihmiskaupan tarkoitusluettelossa nimenomaisena kohtana. Se kirjoitettiin sinne vasta lailla 696/2024. Saman pykälän toinen momentti sanoo, että lapsen kohdalla ihmiskauppa täyttyy silloinkin, kun mitään keinoa ei ole käytetty. Lapselta ei tarvitse murtaa tahtoa, koska laki ei tunnusta hänellä olevan sellaista neuvotteluasemaa, jonka voisi murtaa.
Raiskaus joka on avioliiton täyttäminen
Neljä kanonista hadith-kokoelmaa kertoo saman. Painetun Darussalam-laitoksen Bukharissa avioliittosopimus kirjoitettiin profeetan ja Aishan välille tämän ollessa kuusivuotias ja avioliitto täytettiin tämän ollessa yhdeksän. Muslimin kokoelmassa on toisinto, jossa solmimisikä on seitsemän. Abu Dawudin kertomuksessa molemmat luvut kulkevat saman välitysketjun sisällä kertojan epäilyksenä. Ibn Majahin luku, johon kohta sijoittuu, on otsikoitu isien järjestämiksi alaikäisten tyttöjen avioliitoiksi.
Konsummaatioikä on yhdeksän kaikissa neljässä. Siitä luvusta perinne ei ole erimielinen.
Sana konsummaatio, avioliiton täyttäminen, on juridinen termi perheoikeudesta. Se kuvaa oikeustoimen loppuunsaattamista niin kuin allekirjoitus saattaa sopimuksen voimaan. Termin sisällä ei ole ruumista, ei kipua eikä yhdeksänvuotiasta. Sana siirtää tapahtuman kokonaan toiseen huoneeseen, jossa käsitellään sopimuksia, perintöä ja sukulinjoja ja jossa lapsen kokemuksella ei ole yhtään kohtaa, johon se voisi kirjautua.
Kohta ei myöskään ole kertomus menneestä. Se on sunna, esimerkki ja esimerkin oikeudellinen tehtävä on olla noudatettava.
Ihminen joka on esine
Koraanissa toistuu noin 15 kertaa ilmaus ma malakat aymanukum, "se minkä oikea kätenne omistaa". Neljännen suuran 24. jae kieltää naimisissa olevat naiset ja tekee poikkeuksen niiden kohdalla, jotka ovat orjuutettuja. Kaksi muuta kohtaa luettelee lailliset kohteet rinnakkain: vaimot tai ne, jotka oikea käsi omistaa. Muslimin kokoelmassa on kertomus sotavankinaisista, joilla oli aviomiehet ja kysymys ratkaistiin odotusajalla, jonka tarkoitus on isyyden varmistaminen. Suostumusta ei mainita ehtona missään kohdassa.
Kiertoilmaus on hienovarainen ja se on hienovarainen tarkoituksella. Se ei sano orja. Se sanoo omistamisen kautta ja jättää omistetun nimeämättä, jolloin lukija käsittelee lauseessa omistusoikeutta eikä ihmistä.
Talmudin puolella sama liike tehdään toisin. Kanaanilainen orja hankitaan kuin kiinteä omaisuus ja hänet rinnastetaan tekstissä nimenomaisesti perintöpeltoon. Hän ei vapaudu riemuvuotena. Maimonides kirjoittaa kodifikaatiossaan auki sen mitä laki sallii: kanaanilaisella orjalla on luvallista teettää uuvuttavaa työtä. Alaikäisestä orjasta todetaan, että hänet hankitaan niin kuin eläin hankitaan, koska hänellä ei ole tahtoa, joka estäisi hankinnan.
Perintöpelto ja eläin ovat kummatkin omaisuuslainsäädännön sanastoa. Siihen sanastoon sijoitettuna ihmistä koskevat kysymykset muuttuvat kysymyksiksi hankinnasta, hallinnasta ja perinnöstä. Kysymystä siitä mitä hän itse tahtoo ei ole poistettu. Sitä ei koskaan luotu, koska pelto ei tahdo mitään.
Kummassakaan korpuksessa ei ole lausetta, joka kieltäisi orjuuden.
Suomen rikoslain 25 luvun 3 a pykälässä lukee toisin. Törkeästä ihmiskaupasta tuomitaan myös se, joka alistaa toisen orjuuteen tai pitää toista orjuudessa, kuljettaa orjia tai käy kauppaa orjilla. Rangaistus on vankeutta kahdesta kymmeneen vuoteen ja teon kohdistuminen alle 18-vuotiaaseen on raskauttava peruste. Pykälä käyttää sanaa orja ja nimeää sillä ihmisen, ei asemaa.
Kuolema joka on menettelykysymys
Abu Dawudin kokoelmassa on kehotus, joka on luokiteltu luotettavaksi ja joka toistuu useassa muussakin kokoelmassa. Lapsia käsketään rukoilemaan seitsemänvuotiaina ja lyömään heitä siitä kymmenvuotiaina. Verbi on waḍribūhum, juuri D-R-B ja sama juuri esiintyy neljännen suuran 34. jakeessa, joka puhuu vaimosta. Seitsemän vakiintunutta englanninnosta kääntää sen fyysisenä lyömisenä. Sana "kevyesti", joka esiintyy kahdessa käännöksessä sulkeissa, ei ole alkutekstissä.
Talmudin puolella lyömistä säädellään tarkemmin ja säätely on juuri se kohta, jossa sanoitus tekee työnsä. Makkotin kahdeksannella lehdellä käsitellään tilannetta, jossa isä lyö poikaansa, opettaja kurittaa oppilastaan tai tuomioistuimen ruoskija tekee työtään ja kohde kuolee. Heidät vapautetaan maanpakolaisuudesta, koska teko tapahtui sallitun kurituksen aikana.
Lause ei kiellä eikä varoita. Se ratkaisee kysymyksen lyöjän eduksi ja se ratkaisee sen sanalla sallittu. Kuritus on kategoria, jolla on oma nimensä ja omat rajansa. Sen sisään mahtuvat myös ne kerrat, jolloin lapsi kuolee. Teko ei muutu henkirikokseksi, koska teko oli koko ajan kuritusta ja kuritus on määritelmänsä mukaan jotain muuta kuin väkivaltaa.
Suomen laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sanoo vuodesta 1983 yhden lauseen. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lause on säilynyt sanatarkasti samana yli 40 vuotta. Siinä ei ole mittaa, ei sallittua välinettä eikä kategoriaa, jonka sisällä lyöminen olisi jotain muuta kuin lyömistä.
Lapsi joka on omaisuusvahinko
Noahidien lait ovat seitsemän käskyä, joiden Talmud katsoo koskevan kaikkia ihmisiä. Ne luetellaan Sanhedrinin 56. lehdellä ja muutamaa riviä myöhemmin samassa traktaatissa on kilpaileva luettelo, joka poistaa kaksi käskyä ja lisää kaksi muuta.
Avioliiton vähimmäisikää ei säädetä kummassakaan. Lapsen ruumiillista kuritusta ei mainita missään luettelossa. Orjuutta ei kielletä, vaan se oletetaan taustaksi ja ainoa siihen liittyvä kielto koskee ihmisen ryöstämistä.
Se kielto on sijoitettu varkauden alle.
Sijoitus on koko asia. Omaisuusrikoksena käsiteltynä lapsen ryöstämisessä loukattu osapuoli on se, jolta lapsi vietiin. Rikos kohdistuu omistajaan ja vahinko lasketaan menetyksenä. Lapsi itse ei ole asianosainen omassa asiassaan, koska omaisuusrikoksessa asianosainen on omistaja ja tämä seuraa suoraan siitä mihin lukuun kielto on kirjoitettu.
Alaikäisyys mainitaan noahidien laeissa yhdessä ainoassa kohdassa. Maimonideen mukaan noahidi on vastuussa suhteesta toiseen mieheen riippumatta siitä, onko tämä alaikäinen vai aikuinen. Naispuolisen lapsen koskemattomuudesta ei ole omaa säännöstään.
Menettelystä sen sijaan on säädetty tarkasti. Sanhedrinin 57. lehdellä todetaan, että noahidi tuomitaan kuolemaan yhden tuomarin päätöksellä ja yhden todistajan lausunnolla, ilman ennakkovaroitusta ja että sukulainen kelpaa todistajaksi. Juutalaista koskeva menettely vaatii 23 tuomaria, kaksi todistajaa ja varoituksen ennen tekoa, eikä sukulainen kelpaa todistajaksi.
Lapsen suojasta ei sanota mitään. Teloittamisesta sanotaan paljon ja siitä sanotaan erikseen kummallekin ihmisryhmälle.
Sama liike lähempänä
Mekanismi ei ole kaukainen eikä se ole vieras.
Suomen avioliittolaki on sanonut vuodesta 1987, ettei avioliittoon saa mennä alle 18-vuotias. Saman pykälän toisessa momentissa oli portti: oikeusministeriö saattoi erityisistä syistä myöntää alaikäiselle luvan.
Erityiset syyt on ilmaus, jota ei ole määritelty. Se ei sano mitä syitä, kenen kannalta erityisiä eikä ketä ne palvelevat. Sen ainoa tehtävä on jättää ovi raolleen ja siirtää päätös harkinnaksi ja harkinnassa voittaa se, joka istuu pöydän vahvemmalla puolella.
Portti suljettiin lailla 351/2019 kesäkuun ensimmäisenä päivänä 2019. Se oli auki seitsemän vuotta sitten.
Samanlainen ilmaus on yhä käytössä muualla. Marokon perhelaki sanoo 18 vuotta ja seuraava pykälä antaa tuomarille harkintavallan, jota käytettiin vuonna 2019 noin 32 000 kertaa hyväksymällä 81 % hakemuksista. Iranin siviililaki pitää tyttöjen avioliittoikänä 13 vuotta ja tuomioistuin voi sallia sitä nuoremman. Israelin avioikälain raja nostettiin 18 vuoteen vasta vuonna 2013 ja perheasiain tuomioistuin voi yhä sallia 16 vuotta täyttäneen avioliiton. Jemenissä vähimmäisikää ei ole. Afganistanissa avioliittokelpoisuus on sidottu puberteettiin, jolloin numero katoaa kokonaan ja tilalle tulee arvio, jonka tekee joku muu kuin lapsi.
Ero länsimaisen oikeuden ja näiden järjestelmien välillä ei ole siinä, että täällä ihmiset olisivat parempia. Ero on siinä, että täällä ovi on kirjoitettu kiinni ja se tehtiin kirjoittamalla, ei toivomalla.
Nimen antaminen
Jokainen näistä kohdista tekee saman liikkeen.
Teolle annetaan nimi, joka kuuluu toiseen kategoriaan ja kategorian mukana tulevat sen säännöt. Yhdyntä kolmivuotiaan kanssa on ohimenevä vaikutus. Pakottaminen on holhoojan toimivalta. Yhdeksänvuotiaan raiskaaminen on avioliiton täyttäminen. Ihminen on se, minkä oikea käsi omistaa. Kuoliaaksi lyöminen on sallittua kuritusta. Lapsen ryöstäminen on varkaus. Hiljaisuus, joka ei ole vastaus mihinkään, on lupa.
Yksikään näistä nimistä ei sano tekevänsä sitä mitä se tekee. Jokainen niistä on muodoltaan tavallista oikeuskieltä ja juuri siksi ne toimivat. Avoin lupa herättäisi vastustusta. Nimi ei herätä mitään, koska nimi näyttää siltä, että se vain kuvaa asian oikein.
Se mitä pidetään kulisseissa, pidetään siellä syystä.
Teko, joka järkyttää jokaista, jolla on omatunto jäljellä, ei kulje ääneen sanottuna sen omalla nimellä. Se ei johdu häpeästä tekoa kohtaan. Se johtuu siitä, että nimeäminen paljastaisi teon ja kulissi on pystytetty juuri sitä varten. Peittäminen on itsessään todistus. Kukaan ei peitä sellaista, minkä uskoo kestävän katsomista.
Ymmärrettävyys ei kuitenkaan ole perustelu.
Siitä, ettei jotakin haluta tehdä tiettäväksi, ei seuraa kenellekään velvollisuutta vaieta siitä. Päinvastoin. Ne, joilla omatunto on jäljellä, ovat juuri ne, joiden on sanottava asia ääneen ja sanottava se sillä nimellä, joka teolle kuuluu. Lapsen ruumiin ottaminen on lapsen ruumiin ottamista riippumatta siitä, mihin kulttuuriin, uskontoon tai perinteeseen se on kirjoitettu ja riippumatta siitä kuinka vanha kirjoitus on. Sitä ei pidä hyväksyä kenenkään, missään tilanteessa, koskaan, millään perusteella.
Se on ainoa kohta koko asiassa, jossa ei ole harkintaa.
Näitä kohtia ei ole kumottu. Niitä ei ole julistettu vanhentuneiksi eikä niiden viereen ole kirjoitettu lausetta, joka sanoisi, että tämä ei enää päde. Niitä on selitetty, kontekstoitu, ajoitettu omaan aikaansa ja perusteltu olosuhteilla, jotka eivät enää vallitse. Selitys ei kumoa mitään. Se jättää tekstin sinne missä se oli ja rakentaa sen ympärille kerroksen, jonka voi purkaa aina kun joku haluaa palata alkuperäiseen.
Suomen laki tekee vastakkaisen liikkeen. Se antaa teolle sen oman nimen ja panee rangaistuksen sen nimen perään. Lapsenraiskaus. Törkeä ihmiskauppa. Ruumiillinen kuritus, jota ei saa. Nimeäminen on suojaa, koska nimetty teko ei mahdu enää minkään toisen kategorian sisään.
Lapsi ei tiedä olevansa 16. Hän ei tiedä mitä hänelle tapahtuvalla teolla on nimenä eikä sitä, mihin lukuun se on kirjoitettu. Hän tietää vain mitä huoneessa tapahtuu ja hän tietää sen samalla tavalla riippumatta siitä, mikä sana on valittu kuvaamaan sitä jälkeenpäin.
Sanat eivät ole hänelle. Sanat ovat sitä varten, että joku toinen voi katsoa tapahtunutta ja todeta ettei mitään tapahtunut.
Lähteet
Suomen lainsäädäntö. Rikoslaki 39/1889: 20 luvun 12 §, 14 §, 16 § ja 17 § (kokonaisuudistus lailla 723/2022, voimaan 1.1.2023); 25 luvun 3 § ja 3 a § (pakkoavioliitto lisätty tarkoitusluetteloon lailla 696/2024, voimaan 1.1.2025). Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983, 1 §. Avioliittolaki 234/1929, 4 § (poikkeuslupamomentti kumottu lailla 351/2019, voimaan 1.6.2019). Pykälätekstit tarkistettu Finlexistä.
Koraani. 4:6, 4:24, 4:34, 23:5-6, 65:4, 70:29-30. Käännösvertailu seitsemästä vakiintuneesta englanninnoksesta, arabia corpus.quran.comista.
Hadith. Bukhari 5133, 5134 ja 5136; Muslim 1422 ja 1456; Abu Dawud 495 ja 2121 (Ahmad Hasanin Kitab Bhavan -laitoksessa 2116); Ibn Majah 1876 ja 1877. Sitaatit tarkistettu painetuista laitoksista (Darussalam, Kitab Bhavan) sekä arabiankielisestä tekstistä. Laitos on ilmoitettu, koska Abu Dawudin numerointi eroaa laitoksittain.
Talmud ja Mishne Tora. Mishna Nidda 5:4; Sanhedrin 55b, 56a, 56b, 57b ja 58a-58b; Ketubot 29a; Kiddushin 22a; Bava Batra 21a; Makkot 8a; Mishne Tora, Melachim 8-10, Avadim 1 ja 9, Talmud Tora 2:2. Teksti Sefarian rajapinnasta (William Davidson Edition ja heprea), noahidiosuudessa lisäksi Soncino-vertailu.
Nykyinen lainsäädäntö. Iranin siviililaki 1041 §; Marokon perhelaki (Moudawana) 2004, 19 ja 20 §; Israelin avioikälaki 5710-1950 muutoksineen. Maakohtaiset tiedot on koottu useasta erillisestä lähteestä eikä yhdestä kattavasta rekisteristä.