Miksi viralliset talousennusteet perustuvat matematiikkaan, jota ei ole vielä keksitty ja mitä data oikeasti kertoo
Ennuste, joka vaatii ihmeen
Työ- ja elinkeinoministeriö ennustaa, että Suomen työttömyysaste laskee 8,8 prosenttiin vuonna 2027. Tällä hetkellä se on 10,7 prosenttia ja työttömiä on 351 500. TEM:n ennusteen toteutuminen edellyttäisi, että lähes 100 000 ihmistä työllistyisi kahdessa vuodessa.
Tämä kuulostaa toiveikkaalta. Se on myös matemaattisesti mahdotonta.
Taloustieteessä tunnetaan Okunin laki, joka kuvaa työttömyyden ja talouskasvun suhdetta. Sen mukaan työttömyyden lasku 1,9 prosenttiyksiköllä, siis 10,7 prosentista 8,8 prosenttiin, vaatisi noin 6,8 prosentin kumulatiivista BKT:n kasvua kahdessa vuodessa. Tämä tarkoittaisi keskimäärin 3,4 prosentin vuotuista kasvua.
Suomen Pankin ennuste samalle ajalle on 2,1 prosenttia. Valtiovarainministeriön arvio on samansuuntainen. Suomen keskimääräinen BKT-kasvu viimeisten 17 vuoden aikana on ollut 0,4 prosenttia vuodessa. Viimeksi Suomi kasvoi yli kolme prosenttia vuodessa Nokia-buumin aikana, vuosina 1995–1999.
TEM:n työllisyysennuste ja kaikkien muiden tahojen BKT-ennusteet ovat keskenään täysin ristiriidassa. Molemmat eivät voi olla totta. Jompikumpi on väärässä ja tilastojen perusteella se on TEM:n työllisyysennuste.
Miksi ministeriö julkaisee ennusteen, jonka toteutuminen vaatisi talouskasvua, jota Suomi ei ole nähnyt neljännesvuosisataan?
Vastaus on: yhteiskuntarauha.
Tämä on totuus, jota ei voi sanoa ääneen, mutta sanonpa silti
Ajattele, mitä tapahtuisi, jos TEM julkaisisi ennusteen: "Työttömyys pysyy yli 10 prosentissa seuraavat viisi vuotta. Rakenteellinen muutos on alkanut, eikä paluuta entiseen ole."
(Yllä oleva on se totuus, josta vaietaan. Vielä pitkään)
Joka tapauksessa, poliittinen paine olisi välitön, jos totuus kerrottaisiin. Media vaatisi toimenpiteitä. Kansalaiset kysyisivät, miksi hallitus ei tee mitään. Oppositio vaatisi eroamisia. Markkinat reagoisivat. Luottamus romahtaisi.
Siksi ennusteet rakennetaan niin, että ne näyttävät valoa tunnelin päässä. Aina on käännekohta tulossa: ensi vuonna, ylihuomenna tai ihan kohta. Tämä ei ole salaliitto, vaan järjestelmän sisäänrakennettu logiikka: instituutiot eivät voi tuottaa toivottomuutta, koska niiden tehtävä on ylläpitää vakautta.
Todellisuus ei välitä instituutioiden tarpeista.
Tammikuussa 2026 YT-neuvottelut jatkuvat kuin höyryjuna ilman jarruja: Pirkanmaan hyvinvointialue (18 000 työntekijää neuvottelujen piirissä), Telia, Posti, Helen, Foodora, Toyota. Vuonna 2025 konkursseja oli 3 906 – ennätys 27 vuoteen. 14 300 henkilötyövuotta menetettiin. Avoimet työpaikat ovat romahtaneet 53 prosenttia vuoden 2021 huipusta.
Missä ovat merkit käänteestä? Niitä ei ole.
Jäänmurtajasopimukset ja puolustusteollisuuden kasvu mainitaan usein toivon pilkahduksina. Ne ovat todellisia, mutta mittakaava on väärä. Vaikka puolustusteollisuuden vienti kasvaisi 2,6 miljardista 10 miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä, se työllistäisi tuhansia ihmisiä. Työttömiä on 351 500. Matematiikka ei täsmää.
Kaksi maailmaa, sama retoriikka
Tammikuussa 2026 Amazon ilmoitti irtisanovansa 16 000 työntekijää. 28.1. Pirkanmaan hyvinvointialue aloitti Suomen historian suurimmat YT-neuvottelut, jotka koskevat 18 000 työntekijää.
Amazonin toimitusjohtaja Andy Jassy puhui "byrokratian kerroksista" ja "organisaation ketteryyden lisäämisestä". Pirhan johto puhui "toiminnan yhdenmukaistamisesta" ja "hallinnon keventämisestä".
Kumpikaan ei sanonut ääneen sanaa, joka yhdistää molemmat: tekoäly.
Amazon investoi 125 miljardia dollaria datakeskuksiin ja on kertonut käyttävänsä generatiivista tekoälyä korvaamaan hallinnollista työtä. Pirha ottaa käyttöön tekoälyavustimen, joka tuottaa potilaskertomusten yhteenvetoja, mutta YT-ilmoituksessa tätä ei mainita. Seuraavana vuorossa ovat lääkärit, joiden tekemiä diagnooseja alkaa pian tuottamaan tekoäly ja lääkärin tehtäväksi perustasolla jää vain reseptien kirjoittaminen. Onhan jo tilastollinen fakta, että tekoäly pystyy tuottamaan kategorisesti laadullisesti parempia diagnooseja, kuin yksikään lääkäri.
Miksi retoriikka ja eufemismit?
Koska totuuden sanominen olisi poliittisesti, juridisesti ja sosiaalisesti mahdotonta. "Irtisanomme teitä, koska kone tekee työnne halvemmalla" on lause, jota kukaan ei voi lausua ääneen. Sen sijaan puhutaan "prosessien kehittämisestä", "asiakaslähtöisyydestä" ja "tulevaisuuden tarpeisiin vastaamisesta".
Retoriikan kaava on identtinen Seattlesta Tampereelle. Se on globaali käsikirjoitus, jota toistetaan kaikissa maissa, kaikilla toimialoilla, kaikissa organisaatioissa. Sanat vaihtuvat, merkitys pysyy: ihmistyö korvautuu koneella ja tämä salataan eufemismien taakse.
Eksponentiaalinen sokeus
Ihmismieli on rakennettu lineaariseen ajatteluun. Savanneilla ei ollut eksponentiaalisia uhkia. Jos leijona lähestyi, se lähestyi tasaisella nopeudella, ei kiihtyen. Siksi aivomme eivät osaa intuitiivisesti käsitellä kasvua, joka tuplaantuu säännöllisin väliajoin.
Tämä on yksi syy, miksi tekoälyn vaikutusta aliarvioidaan systemaattisesti.
Tekoälyä käyttävien yritysten osuus Suomessa on kaksinkertaistunut kahdessa vuodessa: 15 prosentista 38 prosenttiin. Microsoftin ja Googlen tuottamasta koodista 25–30 prosenttia on jo tekoälyn kirjoittamaa. Bloombergin arvion mukaan 40 prosenttia työtunneista on automatisoitavissa nykyteknologialla: ei tulevaisuuden teknologialla, vaan sillä, mikä on jo olemassa.
Eksponentiaalisen kasvun luonne on, että suurin osa muutoksesta tapahtuu aivan lopussa. Jos prosessi tuplaantuu joka vuosi ja on nyt 5 prosentin tasolla, se näyttää hitaalta, mutta kolmen vuoden päästä se on 40 prosenttia. Viiden vuoden päästä yli 100 prosenttia, kaikkialla.
Tämä tarkoittaa, että kaikki ennusteet, jotka perustuvat nykyiseen dataan ja lineaariseen ekstrapolointiin, ovat väärässä. Ne aliarvioivat muutoksen nopeuden ja laajuuden. Kun generatiivinen tekoäly saavuttaa kriittisen massan, nykyisetkin "realistiset" ennusteet joutuvat romukoppaan.
Kolmen eksponentiaalin tulo
Tekoälyn työmarkkinavaikutus ei ole yksi eksponentiaali, vaan kolmen eksponentiaalin tulo.
Ensimmäinen on käyttöönoton laajuus: kuinka moni yritys käyttää tekoälyä. Vuonna 2025 luku on 38 prosenttia. Vuonna 2029 se on arviolta 85 prosenttia.
Toinen on sisäinen syvyys: kuinka laajasti tekoälyä käytetään niissä yrityksissä, jotka ovat sen ottaneet käyttöön. Vuonna 2025 keskimäärin 15 prosenttia prosesseista. Vuonna 2029 arviolta 65 prosenttia.
Kolmas on kyvykkyys: kuinka suuren osan yksittäisestä tehtävästä tekoäly pystyy tekemään. Vuonna 2025 noin 30 prosenttia. Vuonna 2029 arviolta 85 prosenttia.
Tehokas vaikutus on näiden kolmen luvun tulo:
- 2025: 0,38 × 0,15 × 0,30 = 1,7 %
- 2029: 0,85 × 0,65 × 0,85 = 47 %
Tämä tarkoittaa, että tekoälyn tehokas vaikutus tietotyöhön kasvaa 1,7 prosentista 47 prosenttiin neljässä vuodessa. Suomessa on noin 1,5 miljoonaa tietotyöpaikkaa. Jos 47 prosenttia niistä altistuu merkittävälle tekoälyvaikutukselle ja 35–40 prosenttia tästä realisoituu todellisina työpaikkamenetyksinä, puhutaan 240 000–280 000 työpaikasta.
Kun huomioidaan 30 prosentin uudelleentyöllistyminen, nettolisäys työttömiin on 170 000–200 000 henkilöä vuoteen 2029 mennessä.
Tämä nostaisi työttömyysasteen 16–17 prosenttiin – 1990-luvun laman tasolle.
Luvut, joita ei haluta kuulla
Katsotaan, mitä tilastot todella kertovat:
Työttömiä on nyt 351 500. Vuonna 2022 luku oli 190 000. Kasvu on 161 500 henkilöä, 85 prosenttia, kolmessa vuodessa.
Konkursseja oli vuonna 2025 yhteensä 3 906. Se on ennätys 27 vuoteen. 14 300 henkilötyövuotta menetettiin.
Avoimia työpaikkoja oli vuoden 2025 kolmannella neljänneksellä 27 100. Vuoden 2021 huippu oli 57 900. Lasku on 53 prosenttia.
YT-neuvotteluissa irtisanottiin tai irtisanomisuhan alle asetettiin vuonna 2025 arviolta 13 500–16 000 ihmistä. Tammikuussa 2026 aalto jatkuu: Pirha, Telia, Posti, Helen, Foodora, Toyota.
Nämä eivät ole satunnaisia suhdannevaihteluja, vaan tämä on trendi, johon ei ole luvassa hidastusta.
Matemaattinen mahdottomuus
TEM:n ennuste työttömyyden laskusta 8,8 prosenttiin vuoteen 2027 vaatisi työttömien määrän vähenevän 351 500:sta noin 255 000:een. Se tarkoittaisi 96 500 ihmisen työllistymistä kahdessa vuodessa.
Tarkastellaan työmarkkinoiden virtausmallia:
Uusia työttömiä tulee vuosittain noin 40 000–50 000: konkurssit tuottavat noin 14 000 henkilötyövuoden menetyksen, YT-irtisanomiset noin 10 000–15 000 ja normaali vaihtuvuus loput.
Työllistyy vuosittain noin 25 000–30 000: avoimia paikkoja on noin 27 000 per kvartaali, joista 65 prosenttia täytetään ja näistä 30–40 prosenttia menee työttömille.
Nettovirtaus on siis +10 000–20 000 työtöntä lisää vuodessa – ei -50 000, kuten TEM:n ennuste edellyttäisi.
TEM:n ennusteen toteutuminen vaatisi, että avoimien työpaikkojen määrä kaksinkertaistuisi TAI konkurssit ja irtisanomiset romahtaisivat. Kumpikaan ei ole näköpiirissä.
Kolmoispaine
Työttömyyden kasvu ei ole ainoa ongelma. Suomen julkista taloutta puristaa samanaikaisesti kolme voimaa.
Ensimmäinen on työttömyyden suora kustannus. Yksi työtön maksaa valtiolle keskimäärin 30 000 euroa vuodessa: työttömyysturvaa, asumistukea, menetettyinä verotuloina. Kun työttömiä on 161 500 enemmän kuin vuonna 2022, lisäkustannus on 4,8 miljardia euroa vuodessa.
Toinen on eläkemenojen kasvu. Suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle ja eläkemenot ovat nousseet 34,5 miljardista eurosta (2022) arviolta 41 miljardiin euroon (2027). Kasvu on 6,5 miljardia euroa vuodessa.
Kolmas on veropohjan pieneneminen. Työllisten määrä on laskenut vuoden 2023 huipusta (2 628 000) arviolta 2 550 000:een vuonna 2027. Jokainen työllistetty tuottaa valtiolle keskimäärin 20 000 euroa verotuloja. Lasku tarkoittaa 1,4 miljardin euron vuotuista menetystä.
Yhteenlaskettuna kolmoispaine aiheuttaa 12,8 miljardin euron vuotuisen lisäpaineen julkiselle taloudelle vuonna 2027 – verrattuna vuoteen 2022. Tämä vastaa 15 prosenttia valtion budjetista.
Huoltosuhde – huollettavien määrä sataa työllistä kohden – on noussut 66:sta (2022) arviolta 78:aan (2027). Jokaista sataa työllistä kohden on nyt 12 huollettavaa enemmän kuin viisi vuotta sitten.
Ei suhdanne vaan murros
On houkuttelevaa ajatella, että tämä on vain syvempi lama, josta toivutaan kuten aiemmistakin. Näin ei ole.
Lamat ovat suhdanteita: kysyntä romahtaa, tuotanto sopeutuu, lopulta kasvu palaa ja työllisyys seuraa. 1990-luvun lamasta toipuminen kesti vuosikymmenen, mutta se tapahtui – koska työn luonne ei muuttunut. Samat työt palasivat, kun talous elpyi.
Nyt muuttuu itse työn luonne. Tekoäly ei vähennä kysyntää vaan tarjontaa: se tekee ihmistyöstä tarpeetonta. Koneen tehdessä saman työn halvemmalla ja paremmin, työ ei palaa suhdanteen käännyttyä, vaan se on poissa pysyvästi.
Perinteiset ratkaisut eivät toimi. Uudelleenkoulutus kestää vuosia; tekoälyn kyvykkyys kasvaa kuukausissa. Ihmisen valmistuessa uuteen ammattiin, tekoäly on jo siellä. Uusien alojen syntyminen on historiallisesti kompensoinut vanhojen kuihtumista, mutta nyt muutos on niin nopea ja laaja, että kompensaatiota ei ehdi tapahtua.
Valmistautuminen alkaa ymmärryksestä
Tämä analyysi ei ole tarkoitettu pelottelemaan. Se on tarkoitettu valmistamaan.
Väärä toivo on pahempaa kuin vaikea totuus, koska se estää valmistautumisen. Jos uskoo virallisia ennusteita, ei varaudu. Ei säästä. Ei kouluttaudu. Ei kyseenalaista ja kun todellisuus iskee, se iskee valmistautumattomaan.
Viralliset ennusteet eivät ole sisäisesti johdonmukaisia. TEM:n työllisyysennuste ja BKT-ennusteet ovat ristiriidassa. Tilastot kertovat täysin toista tarinaa kuin retoriikka. Eufemismit peittävät muutoksen, joka on jo käynnissä.
Muutos ei ole tulossa. Se on jo täällä ja se kiihtyy.
Yhteiskunnan on lopulta kohdattava kysymykset, joita se on vältellyt: Miten toimeentulo jaetaan, kun työtä ei ole kaikille? Mikä on ihmisen arvo ja tarkoitus, kun koneet tekevät kaiken, mitä aiemmin pidimme inhimillisenä työnä? Miten rakennetaan yhteiskunta, jossa merkityksellisyys ei riipu palkkatyöstä?
Nämä eivät ole filosofisia kysymyksiä tulevaisuuden seminaareihin. Ne ovat käytännön kysymyksiä, jotka vaativat vastauksia nyt, ennen kuin 170 000 uutta työtöntä kysyy niitä kadulla.
Kirjoittaja on analysoinut Tilastokeskuksen, TEM:n, Suomen Pankin, PTT:n ja VM:n julkista dataa. Laskelmat perustuvat Okunin lakiin (kerroin 0,35) ja työmarkkinoiden nettovirtausmalliin. Artikkelissa esitetyt ennusteet ovat kirjoittajan omia arvioita, jotka perustuvat julkiseen dataan.