Tekoälyavusteisen vaikuttamisen anatomia
Rakenneanalyysi julkisten lähteiden perusteella
2.3.2026
I. Johdanto
20.2.2026 julkaistu artikkeli Näkymätön Vartija kartoitti Suomen sotilastiedustelun kotimaan toimintaympäristön: lainsäädännön, menetelmät, siviilitiedustelijoiden oikeudellisen aseman ja valvonnan rajoitukset. Se päättyi kysymykseen siitä, onko luottamus korvannut valvonnan.
Tämä artikkeli jatkaa siitä, mihin edellinen päättyi.
Tekoäly on muuttanut tiedustelutoiminnan perustavanlaatuisesti. Profilointi, joka aiemmin vaati kuukausia ja kymmeniä analyytikkoja, tapahtuu nyt tunneissa. Vaikuttamisoperaatio, joka aiemmin edellytti laajaa mediaverkostoa, voidaan räätälöidä yhdelle kohteelle reaaliajassa. Psykologinen paine, joka aiemmin oli karkeaa ja tunnistettavaa, on nyt hienovaraista, personoitua ja lähes näkymätöntä.
Suomen tiedustelulaki puhuu telekuuntelusta, GPS-seurannasta ja peitetoiminnasta. Se ei puhu algoritmisesta profiloinnista, personoidusta mediamanipulaatiosta eikä tekoälyavusteisesta psykologisesta vaikuttamisesta. Laki on kirjoitettu maailmaan, jota ei enää ole.
Tämä artikkeli avaa tämän uuden todellisuuden, joka on korvannut vanhan. Se tekee sen julkisten lähteiden perusteella. Se ei sisällä salassa pidettävää tietoa ja se kuvaa vain rakenteita, pohjautuen julkisiin lähteisiin. Artikkelissa teemme rakenneanalyysin Näkymätön vartija artikkelissa mainittuun Ano Turtion tapaukseen, artikkelin viitekehyksestä käsin.
Lukijan tehtäväksi jää arvioida, ovatko nämä artikkelissa mainitut rakenteet teoreettisia vai ovatko ne jo käytössä.
II. Tekoäly tiedustelutoiminnassa: kansainvälinen kehys
Tekoälyn käyttö tiedustelutoiminnassa ei ole tulevaisuuden skenaario. Se on nykyhetkeä, dokumentoitua ja julkisesti tunnustettua.
Yhdysvaltain puolustusministeriö perusti kesäkuussa 2018 Joint Artificial Intelligence Centerin (JAIC), jonka tehtävänä oli integroida tekoäly kaikkiin puolustushaaroihin. Helmikuussa 2022 JAIC korvattiin Chief Digital and Artificial Intelligence Officella (CDAO), joka sai laajemmat valtuudet. Tammikuussa 2026 puolustusministeri Pete Hegseth julkaisi uuden AI Acceleration Strategy -strategian, joka asetti tavoitteeksi "AI-first" -taistelukyvyn ja määritteli seitsemän niin kutsuttua Pace-Setting Project -hanketta tekoälyn kiihdytettyyn käyttöönottoon. Pentagon pyysi vuoden 2024 budjetissa 1,8 miljardia dollaria tekoälyyn ja koneoppimiseen. Vuonna 2021 puolustusministeriöllä oli jo yli 685 käynnissä olevaa AI-hanketta GAO:n selvityksen mukaan.
Ison-Britannian signaalitiedusteluorganisaatio GCHQ julkaisi helmikuussa 2021 raportin "Pioneering a New National Security: The Ethics of Artificial Intelligence", jossa se totesi tekoälyn olevan "kriittinen kysymys Yhdistyneen kuningaskunnan turvallisuudelle 2000-luvulla." GCHQ:n silloinen johtaja Jeremy Fleming totesi, että tekoäly on "jo korvaamaton monissa operaatioissa" ja mahdollistaa analyytikkojen työn valtavien datamäärien kanssa. Vuoden 2025 Spending Review -budjettikatsauksessa Iso-Britannia osoitti 0,6 miljardin punnan lisärahoituksen tiedustelupalveluilleen (MI5, SIS ja GCHQ) vuoteen 2028–29 mennessä.
Israelin yksikkö 8200 (Unit 8200) on maailman tunnetuimpia signaalitiedusteluyksiköitä. Sen AI-kapasiteetti on dokumentoitu useissa julkisissa lähteissä. Yksikkö on kehittänyt tekoälypohjaisia järjestelmiä, jotka analysoivat valtavia määriä viestintädataa, tunnistavat kuvioita ja tuottavat kohdeprofiileja automaattisesti. Gazan konfliktin yhteydessä kansainvälinen media raportoi Israelin käyttäneen "Lavender" ja "Gospel" -nimisiä tekoälyjärjestelmiä kohteiden tunnistamiseen.
Euroopan parlamentti on julkaissut useita raportteja tekoälyn sotilaskäytöstä. EU:n tekoälyasetus (AI Act), joka tuli voimaan vuonna 2024, rajaa nimenomaisesti sotilaskäytön soveltamisalan ulkopuolelle. Tämän oikeudellisen aukon merkitystä käsitellään tarkemmin luvussa XI.
NATO perusti vuonna 2022 DIANA-ohjelman (Defence Innovation Accelerator for the North Atlantic), jonka tehtävänä on kiihdyttää tekoälyn ja muiden kehittyvien teknologioiden käyttöönottoa puolustuksessa. Aloite sovittiin Brysselin huippukokouksessa 2021 ja sen peruskirja hyväksyttiin Madridin huippukokouksessa 2022. Suomi on DIANA:n jäsen.
Kiinan sosiaalisen luottoluokituksen järjestelmä tarjoaa vertailukohdan siitä, mihin tekoälypohjainen kansalaisten profilointi voi johtaa valtiollisessa mittakaavassa. Järjestelmä yhdistää taloudellisen käyttäytymisen, sosiaalisen median toiminnan, liikkumisen ja viranomaisrekisterien datan yhdeksi pistearvoksi, joka määrittää kansalaisen oikeudet ja mahdollisuudet.
Five Eyes -tiedusteluyhteisön (Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti) AI-yhteistyö on julkisesti dokumentoitu. Yhteisö jakaa tiedustelutietoja ja kehittää yhteisiä tekoälytyökaluja. Suomi ei ole Five Eyes -jäsen, mutta NATO-jäsenyys liittää Suomen osaksi laajempaa tiedustelutiedon vaihtoverkostoa.
Historiallinen murros on tapahtunut. Ihmisvetoinen analyysi, jossa koulutettu analyytikko luki raportteja ja muodosti arvion, on korvaantunut konevetoisella profiloinnilla, jossa tekoäly prosessoi miljoonia datapisteitä ja tuottaa tulokset sekunneissa. Tämä muutos vaikuttaa operaatioiden mittakaavaan, nopeuteen ja kohdennettavuuteen tavalla, johon mikään lainsäädäntö ei ole vielä mukautunut.
Lähteet: Pentagon AI Acceleration Strategy (tammikuu 2026); CDAO (Wikipedia); GCHQ, "Pioneering a New National Security" (2021); UK Spending Review 2025; EU AI Act (2024); NATO DIANA; GAO AI-raportti (2022).
III. Kohdeprofiloinnin anatomia: miten tekoäly rakentaa ihmisen profiilin
Tiedusteluorganisaation käytössä olevan tekoälyn profilointikyky eroaa perustavanlaatuisesti siitä, mitä kaupallinen tekoäly pystyy tekemään. Ero on datassa.
Kaupallinen tekoäly näkee sen, mitä henkilö on julkaissut. Tiedusteluorganisaation tekoäly näkee kaiken.
Tiedusteluviranomaisen valtuudet mahdollistavat pääsyn datalähteisiin, joita yksityishenkilö ei voi saada. Näitä ovat kohteen sähköpostiviestit, pikaviestit ja tekstiviestit. Puhelutiedot ja metatiedot: kuka soitti kenelle, milloin, kuinka kauan ja mistä. Verkkoselailu ja hakuhistoria. Sosiaalisen median sisältö, myös poistettu sisältö. Paikkatiedot ja liikkumisdata. Sairaushistoria ja terveystiedot. Taloudelliset tiedot: tulot, velat, tilinumerot, transaktiot. Viranomaistiedot: opiskelu- ja koulutushistoria, työhistoria, asepalvelustiedot, poliisin rekisteritiedot, ulosottotiedot ja verottajan tiedot.
Tämä data ei ole pelkkä luettelo. Se on koko ihminen redusoituina tarkkoihin datapisteisin.
Akateeminen tutkimus on osoittanut, mitä pelkästä digitaalisesta jalanjäljestä voidaan päätellä. Cambridgen yliopiston tutkijat Michal Kosinski, David Stillwell ja Thore Graepel osoittivat vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa, että Facebook-tykkäysten perusteella tekoälymalli pystyi ennustamaan henkilön herkkäluonteisia ominaisuuksia, kuten seksuaalisen suuntautumisen, poliittiset näkemykset ja persoonallisuuspiirteet (PNAS, 2013). Vuoden 2015 jatkotutkimuksessa Youyou, Kosinski ja Stillwell osoittivat, että malli pystyi arvioimaan henkilön persoonallisuutta tarkemmin kuin hänen työtoverinsa (10 tykkäystä), perheenjäsenensä (150 tykkäystä) ja lopulta tarkemmin kuin hänen puolisonsa (300 tykkäystä) (PNAS, 2015). Tutkimukset käyttivät pelkkiä julkisia tykkäyksiä. Ei viestejä. Ei terveystietoja. Ei viranomaisdataa.
Cambridge Analytica -skandaali osoitti vuonna 2018, miten tätä tutkimusta sovellettiin käytäntöön. Yhtiön toimitusjohtaja Alexander Nix esitteli asiakkaille yksityiskohtaisesti, miten psykologisia profiileja käytettiin poliittiseen vaikuttamiseen. Christopher Wylie, yhtiön entinen tutkimusjohtaja, kuvasi järjestelmää, joka rakensi "psykologisen aseen" Facebook-datasta. Tämä oli mahdollista pelkän sosiaalisen median datan perusteella.
Tiedusteluorganisaation käytössä datan laajuus on kertaluokkaa suurempi. Malli ei ainoastaan tiedä mitä henkilö ajattelee julkisesti. Se tietää mitä hän kirjoittaa yksityisviesteissään. Se tietää kenelle hän soittaa keskellä yötä. Se tietää mitä hän googlettaa, kun kukaan muu ei katso. Se tietää hänen diagnoosit, hänen velkansa, hänen poliittisen historiansa, hänen asepalvelushistoriansa.
Tästä datasta tekoäly rakentaa profiilin, joka kattaa kognitiiviset kyvyt ja ajattelutyylit, motivaatiorakenteen, pelot ja haavoittuvuudet, päätöksenteon kaavat, stressireaktiot ja selviytymisstrategiat, ihmissuhteiden dynamiikan, ideologisen sitoutumisen ja sen syvyyden, terveydentilan vaikutuksen toimintakykyyn, taloudelliset painepisteet sekä ennakoitavuuden ja reagointimallit.
Profiili ei ole staattinen dokumentti. Se on dynaaminen malli, joka päivittyy reaaliajassa uuden datan myötä. Se ennustaa kohteen todennäköisen reaktion erilaisiin tilanteisiin. Se tunnistaa kohdat, joissa henkilö on haavoittuvimmillaan. Se suosittelee lähestymistapoja, jotka todennäköisimmin tuottavat halutun tuloksen.
DARPA:n SocialSim-ohjelma on julkisesti dokumentoinut, miten sosiaalisten verkostojen mallintamisella voidaan simuloida informaation leviämistä ja ennustaa yksilöiden ja ryhmien käyttäytymistä. Ohjelma kehitettiin nimenomaisesti tiedustelukäyttöön.
Profiloinnin tarkkuus ja kattavuus riippuvat käytettävissä olevasta datasta. Mitä enemmän dataa, sitä tarkempi profiili. Tiedusteluviranomaisen käytössä datan rajoitteet ovat lähinnä juridisia, eivät teknisiä.
Lähteet: Kosinski, Stillwell & Graepel, "Private Traits and Attributes Are Predictable from Digital Records of Human Behavior" (PNAS, 2013); Youyou, Kosinski & Stillwell, "Computer-based personality judgments are more accurate than those made by humans" (PNAS, 2015); Wylie, Christopher, "Mindfck: Inside Cambridge Analytica's Plot to Break the World" (2019); Kaiser, Brittany, "Targeted" (2019); DARPA SocialSim Program.*
IV. Vaikuttamisoperaation digitaalinen rakenne
Profiili on työkalu. Se, mitä sillä tehdään, riippuu tehtävänannosta.
Tiedusteluoperaatiossa tehtävänanto on ratkaiseva tekijä. Sama kohde, sama data, sama profiili voidaan asettaa kahteen täysin erilaiseen kehykseen ja tulokset ovat perustavanlaatuisesti erilaiset.
Tiedustelukehyksen rakentaminen
Tekoäly ei päätä, kuka on uhka, ainakaan vielä. Ihminen päättää. Tekoäly toteuttaa.
Operaattori muotoilee tehtävänannon: kohteen nimi, saatavilla oleva data, operaation tavoite ja reunaehdot. Tämä kehys määrittää kaiken, mitä malli tuottaa. Turvallisuusuhkaksi kehystetystä kohteesta malli tuottaa uhka-arvion. Samasta kohteesta poliittisena toimijana malli tuottaa vaikuttamisanalyysin. Rekrytoitavana agenttina malli tuottaa lähestymisstrategian.
Sama data. Eri kehys. Täysin eri johtopäätökset.
Tämä on tekoälyavusteisen tiedustelun perusongelma: kehyksen valinta on inhimillinen päätös, joka tapahtuu ennen kuin mikään malli tuottaa yhtään tulosta. Se on samalla vaihe, jossa ennakkoluulot, poliittiset paineet ja organisaation intressit pääsevät vaikuttamaan eniten. Malli ei kyseenalaista kehystä. Se toteuttaa sen.
Strateginen suunnittelu
Tehtävänannon pohjalta tekoäly tuottaa monitasoisen strategian kohteen neutralisoimiseksi. Strategia jakautuu tyypillisesti psykologiseen, sosiaaliseen, institutionaaliseen, digitaaliseen ja fyysiseen tasoon. Jokainen taso tukee toista, eikä yksikään osa ole yksinään todistettavissa koordinoiduksi.
Tämä on rakenteen ydin: koordinaatio, joka näyttää sattumalta. Yksittäinen verotarkastus on normaali viranomaistoimenpide. Yksittäinen negatiivinen artikkeli on normaalia media-kritiikkiä. Yksittäinen sosiaalisen median tilin rajoitus on normaali alustamoderointi. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, jonka olemassaoloa ei voi todistaa tarkastelemalla mitään yksittäistä osaa erikseen.
Tekoäly mahdollistaa tällaisen kokonaisuuden suunnittelun ja koordinoinnin tavalla, joka aiemmin olisi vaatinut kymmenien ihmisten yhteistyötä ja kuukausien valmistelua. Malli tuottaa eskalaatioportaat, aikataulun ja varasuunnitelmat. Se ennustaa kohteen todennäköiset reaktiot ja mukauttaa strategiaa niiden perusteella.
Psykologisen profiilin hyödyntäminen
Profiilista johdetaan konkreettisia vaikuttamistoimia. Haavoittuvuuksien tunnistaminen on prosessin keskiössä: perhesuhteet, taloudelliset paineet, ammatillinen identiteetti, uskonnollinen vakaumus ja sosiaalinen verkosto ovat kaikki potentiaalisia painepisteitä.
Malli suosittelee eri strategioita eri profiilityypeille. Taloudellisesti haavoittuva kohde reagoi eri paineisiin kuin ideologisesti motivoitunut kohde. Sosiaalisesti eristäytynyt kohde vaatii eri lähestymistapaa kuin verkottunut julkinen henkilö. Malli analysoi nämä muuttujat ja tuottaa personoidun strategian.
Personointi on ratkaiseva muutos suhteessa perinteiseen tiedustelutoimintaan. Aiemmin strategiat olivat yleisiä malleja, joita sovellettiin kohteeseen. Nyt strategia rakennetaan alusta alkaen yhden kohteen profiilin ympärille.
Kielellinen kehystäminen: epäsuoran vaikuttamisen rakenne
Tämä on tiedustelutoiminnan alue, jota ei ole aiemmin kuvattu julkisessa lähteistössä tekoälykontekstissa. Se ansaitsee erityishuomion, koska se edustaa vaikuttamisen muotoa, jota on lähes mahdotonta tunnistaa tavallisessa vuorovaikutuksessa.
Perinteinen propagandatutkimus keskittyy siihen, mitä sanotaan: väitteisiin, argumentteihin, narratiiveihin. Tehokkain vaikuttaminen toimii kuitenkin eri tasolla. Se toimii kielen rakenteessa, ei sen sisällössä.
Milton H. Ericksonin työn pohjalta kehitetty kielimalli kuvaa ilmiön, jossa viestin vaikuttavin osa ei ole se mitä sanotaan suoraan vaan se mitä sanotun pitää edellyttää ollakseen totta. Näitä kutsutaan ennakko-oletuksiksi eli presuppositioiksi.
Yksinkertainen esimerkki: lause "Oletko jo huomannut, miten tämä tilanne vaikuttaa sinuun?" sisältää useita piilotettuja oletuksia. Se olettaa, että tilanne, joka kohteella on juuri siinä hetkessä, todella vaikuttaa kuulijaan. Se olettaa, että vaikutus on jo alkanut. Se olettaa, että kuulija tulee sen huomaamaan. Mikään näistä oletuksista ei ole lausuttu ääneen, eikä kuulija tyypillisesti tietoisesti arvioi niitä. Hänen mielensä keskittyy varsinaiseen kysymykseen, "oletko huomannut", samalla kun oletukset liukuvat tietoisuuden ohitse.
Sillä ei ole merkitystä, missä yhteydessä lause esitetään. Se voidaan ajaa kohteen uutisvirtaan vaikkapa mainoksena, jossa kirkas kuva sähköautosta näennäisesti mainostaa sähköautoilua hyvänä vaihtoehtona kohonneille polttoaineen hinnoille. Mainos olettaa, että kohonneilla hinnoilla on lukijalle henkilökohtainen merkitys. Se olettaa, että lukija etsii ratkaisua. Se kehystää sähköauton "vastaukseksi", vaikka varsinainen presuppositio kohdistuu siihen, että "tilanne" todella vaikuttaa lukijaan ja että jotain on tehtävä. Lukija käsittelee tietoisesti mainoksen päällimmäistä viestiä, sähköautoa, samalla kun piilotetut oletukset ohittavat kriittisen arvioinnin.
Ennakko-oletuksia on useita tasoja. Yksinkertaiset ennakko-oletukset sisältävät yhden piilotetun oletuksen. Monimutkaiset ennakko-oletukset upottavat useita oletuksia samaan rakenteeseen, jolloin vastaanottaja ei voi käsitellä niitä kaikkia tietoisesti samanaikaisesti. Ajalliset ennakko-oletukset käyttävät sanoja kuten "ennen kuin", "sen jälkeen kun" ja "samalla kun", jotka olettavat tiettyjen tapahtumien väistämättömyyden. Ennakko-oletuksia voidaan myös pinota, siten, että päällimäinen taso on ilmeinen, mutta ensimmäisen oletuksen alle kätkeytyy toinen ja kolmaskin taso, jotka vaikuttavat alitajuisesti. Ennakko-oletuksia käyttämällä kohteen mieleen voidaan luoda aidoilta näyttäviä syy-seuraussuhteita, kun operoidaan riittävän hienovaraisella tasolla, jolloin viestit sekä muut asiaa tukevat toimenpiteet ajoitetaan optimaalisesti suurimman vaikutuksen aiheuttamiseksi.
Tiedustelukontekstissa tämä mekanismi yhdistyy algoritmiseen sisältöohjaukseen. Algoritmit voidaan optimoida altistamaan kohde tietylle sisällölle, mutta varsinaisen vaikuttamisen tekee sisällön kielellinen rakenne. Jos kohdehenkilöä haluttaisiin ohjata tiettyyn suuntaan, pelkkä myönteisen sisällön näyttäminen olisi karkeaa ja tunnistettavaa. Sen sijaan kohteen uutisvirtaan syötetty mainos Espanjan aurinkorannikon asunnoista voi olettaa piilotetusti, että nykyinen ympäristö on ongelmallinen, että lähteminen on ratkaisu ja että helpotus löytyy muualta. Mainos ei sano mitään näistä ääneen. Se puhuu asunnoista, mutta sen presuppositiot puhuvat pakenemisesta. Tekoäly voi tuottaa tällaisia rakenteita systemaattisesti ja kohteen profiiliin räätälöitynä ilman, että operaattorilla tarvitsee olla ymmärrystä syvästä kielellisestä vaikuttamisesta.
Ennakko-oletusten rinnalla toinen keskeinen tekniikka on tarkoituksellinen monimerkityksellisyys. Ilmaisun epämääräisyys ei ole huolimattomuutta. Se on suunniteltua. Vastaanottajan mieli täyttää epämääräisyyden omilla merkityksillään, jolloin viesti tuntuu henkilökohtaisesti resonoivalta ilman, että lähettäjä on varsinaisesti sanonut mitään konkreettista.
Yhdistettynä ennakko-oletuksiin monimerkityksellisyys luo viestejä, joissa samanaikaisesti oletetaan jokin asia todeksi ja jätetään tarkka sisältö vastaanottajan alitajunnan täytettäväksi. Vastaanottaja kokee tehneensä oman tulkintansa, vaikka tulkinnan suunta on jo rakennettu viestin rakenteeseen.
Viranomaisviestinnässä, institutionaalisissa yhteydenotoissa tai kolmannen osapuolen kautta välitetyissä viesteissä nämä tekniikat yhdistyvät: kielellinen rakenne ohjaa kohteen ajattelua ilman suoraa käskyä samalla kun monimerkityksellisyys jättää tarkan sisällön kohteen itsensä täytettäväksi. Kohde ei tunnista vaikuttamista, koska viesti näyttää normaalilta asiakommunikaatiolta. Tekoälymalli voi räätälöidä nämä rakenteet kohteen profiilin perusteella reaaliajassa: käyttää juuri niitä monimerkityksellisyyksiä, jotka resonoivat kohteen pelkojen kanssa ja juuri niitä ennakko-oletuksia, jotka ohjaavat ajattelua haluttuun suuntaan.
Tämä on vaikuttamisen muoto, jota perinteinen mediatutkimus ei tunnista. Se ei jätä jälkiä. Se ei vaadi valheita. Se käyttää totuutta rakenteena, jonka sisälle piilotetaan oletuksia, joita vastaanottaja ei koskaan tietoisesti arvioi.
Lähteet: Erickson, Milton H. ja Rossi, Ernest, "Hypnotherapy: An Exploratory Casebook" (1979); Bandler, Richard ja Grinder, John, "Patterns of the Hypnotic Techniques of Milton H. Erickson, M.D." (1975); Cialdini, Robert, "Influence: The Psychology of Persuasion" (2006); Jamieson, Kathleen Hall, "Cyberwar: How Russian Hackers and Trolls Helped Elect a President" (2018).
V. Miksi näin tehtäisiin? Historiallinen todistusaineisto
Edelliset luvut ovat kuvanneet miten tekoälyavusteinen profilointi ja vaikuttaminen toimivat rakenteellisesti. Ne eivät ole vastanneet tärkeämpään kysymykseen: miksi tiedusteluorganisaatio kohdistaisi näitä menetelmiä omaan kansalaiseensa?
Kysymys ei ole hypoteettinen. Siihen on historiallinen vastaus, dokumentoitu ja tutkittu, useasta maasta ja usealta vuosikymmeneltä. Vastaus ei ole yksi syy vaan viisi toisistaan erottuvaa dynamiikkaa, jotka usein toimivat samanaikaisesti.
Poliittinen uhka naamioidaan turvallisuusuhaksi
Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi FBI operoi vuosina 1956–1971 COINTELPRO-ohjelmaa, joka kohdistui alun perin kommunistiseen puolueeseen, mutta laajeni nopeasti kansalaisoikeusliikkeeseen, sotaa vastustaviin ryhmiin, feministiliikkeisiin, intiaaniliikkeeseen ja opiskelijajärjestöihin. FBI:n johtaja J. Edgar Hoover määräsi agenttinsa "paljastamaan, häiritsemään, ohjaamaan harhaan, saattamaan huonoon valoon tai muutoin neutralisoimaan" näiden liikkeiden toiminnan.
Yhdysvaltain senaatin tutkintakomitea, niin kutsuttu Church Committee, totesi vuonna 1975 raportissaan, että FBI:n motiivina ei ollut kansallinen turvallisuus vaan "olemassa olevan sosiaalisen ja poliittisen järjestyksen ylläpitäminen." Ohjelman kohteisiin kuului Nobel-palkittu Martin Luther King Jr., jonka yksityiselämästä FBI keräsi materiaalia ja lähetti hänelle kirjeen, jossa vihjattiin itsemurhaan. Church Committee totesi, että käytetyt menetelmät olisivat olleet sietämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa, vaikka kaikki kohteet olisivat olleet mukana väkivaltaisessa toiminnassa, mutta COINTELPRO meni paljon tätä pidemmälle.
Iso-Britannian poliisi operoi vuosina 1968–2011 salaisia peitepoliisiyksiköitä, jotka soluttautuivat yli tuhanteen poliittiseen ryhmään. Vuonna 2023 julkaistun Undercover Policing Inquiryn raportin mukaan poliisin soluttautuminen oli oikeudellisesti perusteltua ainoastaan kolmen ryhmän kohdalla yli tuhannesta. Loput olivat laillista poliittista toimintaa harjoittavia järjestöjä: ympäristöliikkeitä, ammattiyhdistyksiä, rasisminvastaisia kampanjoita. Peitepoliisit solmivat pitkäaikaisia seksuaalisia suhteita kohteisiinsa, isivät lapsia valehenkilöllisyyksillä ja varastivat kuolleiden lasten henkilöllisyyksiä. Metropolitan Police myönsi vuonna 2015, että menettelyt olivat "törkeä loukkaus" ja pyysi anteeksi.
Molemmissa tapauksissa virallinen perustelu oli turvallisuus. Todellinen motiivi oli poliittinen: kohteet haastoivat vallitsevaa järjestystä.
Organisaation itsesäilytys ja byrokraattinen inertia
DDR:n valtionturvallisuusministeriö Stasi kodifioi vuonna 1976 Zersetzung-menetelmän (Richtlinie 1/76), jonka tarkoituksena oli "hajottaa, lamauttaa, hajaannuttaa ja eristää vihamielisiä ja negatiivisia voimia." Stasi siirtyi avoimesta vainosta psykologiseen sodankäyntiin 1970-luvulla, koska suora tukahduttaminen herätti kansainvälistä kritiikkiä. Uusi menetelmä oli näkymätön: uhrit eivät useimmiten tienneet, kuka aiheutti heidän ongelmansa.
Zersetzungin mekanismi on artikkelin kontekstissa erityisen merkityksellinen. Stasi rakensi jokaisesta kohteesta yksityiskohtaisen psykologisen profiilin, niin kutsutun "psykogrammin", joka kartoitti henkilön haavoittuvuudet: perhesuhteet, ammatilliset kunnianhimot, terveydentilan, seksuaalisen suuntautumisen, taloudelliset paineet. Tämän profiilin pohjalta suunniteltiin personoitu operaatio, joka kohdistui juuri niihin pisteisiin, joissa kohde oli heikoimmillaan. Menetelmiin kuuluivat huhujen levittäminen, urakehityksen estäminen, ihmissuhteiden sabotointi, omaisuuden vahingoittaminen ja tahallisesti virheellinen lääketieteellinen hoito.
Historioitsija Mike Dennis arvioi, että vuosina 1985–1988 Stasi avasi vuosittain 4 500–5 000 uutta operatiivista tapausta yksittäisiä henkilöitä vastaan. Kansainvälinen kidutuksen vastainen järjestö arvioi Zersetzungin uhrien kokonaismääräksi 300 000–500 000.
Miksi Stasi teki tämän? Osittain poliittisista syistä, mutta osittain siksi, että se oli organisaatio, joka tarvitsi kohteita oikeuttaakseen olemassaolonsa. Stasilla oli huippukaudellaan 91 000 työntekijää ja arviolta 170 000–500 000 epävirallista yhteistyökumppania. Yksi kolmesta itäsaksalaisesta oli tarkkailun kohteena tai tiedonantaja. Koneisto, joka on rakennettu löytämään uhkia, löytää niitä, koska sen olemassaolo riippuu siitä.
Kansainvälinen kiertotie
Five Eyes -tiedusteluyhteisö (Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti) muodostaa maailman laajimman tiedustelutiedon vaihtoverkoksen. Edward Snowdenin vuonna 2013 vuotamat asiakirjat paljastivat, että Five Eyes -maat tarkkailivat systemaattisesti toistensa kansalaisia ja jakoivat kerätyn tiedon keskenään. Mekanismi kiertää kansallisen lainsäädännön: maa A ei saa tarkkailla omia kansalaisiaan, mutta maa B voi tehdä sen maan A puolesta ja jakaa tulokset.
Kanadan liittovaltion tuomari Richard Mosley tuomitsi vuonna 2013 Kanadan turvallisuustiedustelupalvelun (CSIS) käytännön ulkoistaa kanadalaisten kansalaisten tarkkailu ulkomaisille kumppanivirastoille pitäen samalla kotimaiset tuomioistuimet pimennossa. Privacy Internationalin mukaan Five Eyes -järjestelyjen salassapito mahdollistaa mielivaltaisia tai laittomia puuttumisia yksityisyyden suojaan, jotka kiertävät kansallisen lainsäädännön rajoitukset. YK:n ihmisoikeusviraston raportti totesi, että valtioiden pyrkimykset koordinoida valvontakäytäntöjä kansallisten oikeussuojamekanismien kiertämiseksi ovat lainvastaisia.
Suomi ei ole Five Eyes -jäsen, mutta NATO-jäsenyys liittää Suomen osaksi laajempaa tiedustelutiedon vaihtoverkostoa. Nine Eyes -yhteistyö (Five Eyes ja Tanska, Ranska, Alankomaat, Norja) ja 14 Eyes -verkosto (Ruotsi, Saksa, Belgia, Italia, Espanja) ulottuvat Suomen lähiympäristöön. Kysymys siitä, voiko vastaava kiertotiedynamiikka toimia myös NATO:n tiedustelurakenteissa, on avoin.
Kynnyksen laskeminen
Stasi tarvitsi Zersetzung-operaatioon kymmeniä ihmisiä ja kuukausia valmistelua. FBI:n COINTELPRO vaati laajaa kenttäorganisaatiota. Ison-Britannian peitepoliisioperaatiot edellyttivät vuosia kestäviä soluttautumisia.
Tekoäly muuttaa tämän yhtälön perustavanlaatuisesti. Profilointi, joka vaati analyytikkoryhmän kuukausien työn, tapahtuu tunneissa. Psykologinen profiili, jonka rakentaminen edellytti henkilökohtaisia kontakteja ja kenttätiedustelua, syntyy nyt datasta automaattisesti. Personoitu vaikuttamisstrategia, joka aiemmin vaati kokeneen operaattorin asiantuntemusta, on nyt mallin tuottama suositus.
Kynnyksen laskeminen tarkoittaa, että operaatio voidaan käynnistää kevyemmin perustein, vähemmällä henkilöstöllä ja pienemmällä riskillä paljastumisesta. DDR:ssa Stasi tarvitsi yhden salaisen poliisin 166:ta kansalaista kohden. Tekoälyn aikakaudella vastaava suhde on merkityksetön, koska yksi operaattori voi hallinnoida kymmenien kohteiden samanaikaista profilointia ja vaikuttamista.
Luokittelun liukuma ja järjestelmän itseruokkivuus
COINTELPRO alkoi kommunistisen puolueen tarkkailuna ja laajeni vuosikymmenessä kattamaan feministiliikkeet, ympäristöaktivistit ja kansalaisoikeustoimijat. Ison-Britannian peitepoliisioperaatiot alkoivat Vietnam-sodan vastaisista mielenosoituksista ja laajenivat ammattiyhdistyksiin, ympäristöryhmiin ja jopa Stephen Lawrencen murhan uhrin perheen oikeuskampanjaan. Stasi aloitti poliittisista toisinajattelijoista ja laajeni kattamaan punkkarit, ympäristöaktivistit ja kirkon piirissä kokoontuvat rauhanryhmät.
Jokaisessa tapauksessa sama dynamiikka toistuu: operaation käynnistyttyä se tuottaa dataa, data tuottaa tulkintoja, tulkinnat tuottavat perusteita operaation laajentamiselle. Kohde, joka luokiteltiin aluksi "seurattavaksi", luokitellaan myöhemmin "mahdolliseksi uhkaksi" ja lopulta "aktiiviseksi uhkaksi". Jokainen luokittelun muutos avaa uusia toimivaltuuksia. Järjestelmä ruokkii itseään.
Tekoäly kärjistää tätä dynamiikkaa. Malli, joka on suunniteltu tunnistamaan uhkia, optimoi itsensä löytämään niitä. Jos järjestelmän menestystä mitataan tunnistettujen uhkien määrällä, se tuottaa uhkia samalla logiikalla, jolla lääketieteessä ylidiagnostiikka lisääntyy seulontakapasiteetin kasvaessa. Löydösten määrä kasvaa riippumatta siitä, kasvaako todellisten uhkien määrä.
Kuka päättää?
Historiallinen todistusaineisto osoittaa, ettei päätös kohdistaa operaatio kansalaiseen ole yksittäinen hetki vaan ketju. COINTELPRO:ssa Hoover antoi yleisohjeen ja kenttätoimistot toteuttivat sen itsenäisesti, usein ilman keskusjohdon tietoa yksityiskohdista. Stasissa operatiiviset suunnitelmat laadittiin alueosastoissa ja hyväksyttiin esimiestasolla, mutta poliittinen ohjaus tuli puolueen johdolta. Ison-Britannian peitepoliisioperaatioissa Special Demonstration Squadin päällikkö Bob Lambert myönsi, että yksikkö toimi "mustana operaationa, josta käytännössä kukaan ei tiennyt ja jonka vain poliisi oli hyväksynyt."
Tekoäly hajottaa tätä päätösketjua entisestään. Operaattori muotoilee tehtävänannon. Malli tuottaa profiilin. Toinen analyytikko tulkitsee tulokset. Kolmas taso hyväksyy strategian. Neljäs toteuttaa sen. Jokainen vaihe on erillinen päätös, eikä yksikään päätöksentekijä välttämättä näe kokonaisuutta. Vastuu liukenee rakenteeseen.
Church Committee totesi tämän dynamiikan jo vuonna 1975: vakavimmat velvollisuuden laiminlyönnit eivät olleet kenttäagenttien vaan ylemmän johdon, jonka tehtävänä oli valvoa tiedustelutoimintaa ja joka järjestelmällisesti epäonnistui varmistamaan lainmukaisuuden. Puoli vuosisataa myöhemmin rakenne on sama. Välineet ovat kehittyneet.
Lähteet: FBI COINTELPRO (FBI Vault); Church Committee, "Intelligence Activities and the Rights of Americans" (1976); Zersetzung (Wikipedia); Dennis, Mike, "The Stasi: Myth and Reality" (2003); Behnke, Klaus, "Zersetzungsmaßnahmen" (1998); Undercover Policing Inquiry (UK); Privacy International, Five Eyes; Snowden, Edward, "Permanent Record" (2019); Mosley, Justice Richard, Federal Court of Canada (2013).
VI. Mediaympäristön manipulointi: personoitu informaatiovaikuttaminen
Profilointi tuottaa tietoa. Strategia tuottaa suunnitelman. Mediaympäristön manipulointi toteuttaa sen kohteen jokapäiväisessä todellisuudessa.
Tekoälyavusteinen mediamanipulaatio ei tarkoita väärennettyjen uutisten julkaisua. Se tarkoittaa kohteen informaatioympäristön muokkaamista niin, että kohde tekee itse ne johtopäätökset, jotka operaation suunnittelija haluaa hänen tekevän.
Algoritminen sisältökohdentaminen on tämän perustyökalu: Hakukonetulokset, uutisvirrat ja sosiaalisen median näkyvyys eivät ole neutraaleja. Ne ovat algoritmien tuottamia ja algoritmit ovat vaikutettavissa. Hakukonetuloksia voidaan painottaa tietyn sisällön suuntaan. Uutisvirtoja voidaan muokata niin, että tietyntyyppiset sisällöt korostuvat. Sosiaalisen median näkyvyyttä voidaan ohjata niin, että kohde altistuu tietyille narratiiveille toistuvasti.
Kohdennettu mainonta vie tämän pidemmälle. Algoritmiohjatut mainokset voivat "puhua" juuri kohteen sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Mainos, joka tarjoaa velkavertailua henkilölle taloudellisessa ahdingossa. Mainos, joka tarjoaa turvallisuuspalveluita henkilölle, joka pelkää seurantaa. Mainos, joka tarjoaa parisuhdeneuvontaa henkilölle, jonka suhteessa on jännitteitä. Nämä eivät ole sattumia. Ne perustuvat kerättyyn profiiliin ja ne resonoivat kohteen ajankohtaisten pelkojen kanssa.
Suorat viestintäkanavat laajentavat vaikuttamisaluetta entisestään. Markkinointiviestit, markkinointipuhelut, tekstiviestit ja sähköpostit näyttävät satunnaiselta kaupalliselta viestinnältä. Niiden sisältö on kuitenkin valittu resonoimaan kohteen tilanteen kanssa ja niiden ajoitus voidaan koordinoida muiden painemekanismien kanssa. Yksittäin tarkasteltuna jokainen viesti on normaalia markkinointia. Yhdessä ne muodostavat informaatiokehyksen, joka vahvistaa kohteen epävarmuutta.
Vaikuttamisen tehokkain muoto ei kuitenkaan ole kohdennettu mainonta tai viestintä. Se on kohdennettu informaatio, joka käynnistää esimerkiksi radikalisoitumisprosessin.
Oikean datan syöttäminen oikeassa kohdassa oikealle henkilölle voi käynnistää prosessin, joka näyttää täysin orgaaniselta. Kohteen profiilista tunnistetaan alttiuskohdat: epäluottamus instituutioihin, koettu epäoikeudenmukaisuus, sosiaalinen eristäytyminen tai ideologinen herkkyys. Näihin kohtiin syötetään informaatiota, joka on sinänsä totta tai osittain totta. Se on kuitenkin valittu ja ajoitettu niin, että se vahvistaa haluttua narratiivia kohteen omassa ajattelussa. Prosessi on tehokas juuri siksi, että kohde kokee tehneensä omat johtopäätöksensä itse.
Turtiaisen tapaus tarjoaa konkreettisen sekä tuoreen viitekehyksen tälle dynamiikalle. MTV Uutisten ja Ylen mukaan Turtiainen kertoi turvapaikkavideollaan "ystävien Venäjän puolelta" kehottaneen lähtemään Suomesta välittömästi viranomaistoiminnan vuoksi. Julkiset lähteet eivät kerro, keitä nämä "ystävät" olivat tai toimivatko he osana laajempaa vaikuttamisoperaatiota. Tämä artikkeli ei väitä, että näin tapahtui, mutta informaatiovaikuttamisen mallissa juuri näin kohteen päätöksentekoa ohjattaisiin: kolmannen osapuolen kautta välitetty "neuvo", joka perustuu kohteen jo olemassa olevaan pelkoon ja joka johtaa päätökseen, jonka kohde kokee omakseen. Turtiaisen median kehystyksen kokonaiskaarta ja sen dynamiikkaa käsitellään tarkemmin luvussa X.
Narratiivin istuttaminen on mediamanipulaation pitkäaikainen muoto. Orgaaniselta näyttävä mielipideilmasto rakennetaan yksittäisen henkilön ympärille asteittain. Yksittäiset artikkelit, kommentit, keskusteluketjut ja sosiaalisen median viestit muodostavat kokonaisuuden, jossa "yleinen mielipide" kohteesta näyttää muodostuneen luonnollisesti.
Eräs erityisen hienovarainen vaikuttamisen muoto on ympäristön rakentaminen, jossa kohteen todenmukainen havainnointi näyttää ulkopuolisille mielenterveysongelmalta. "Näkymätön Vartija" kuvasi tätä ilmiötä nimellä "pakotettu paljastuminen" (induced disclosure): tilanne, jossa kohde pyritään pakottamaan reagoimaan kokemaansa paineeseen tavalla, joka ulkopuolisen silmin näyttää epärationaaliselta. Mitä enemmän kohde kuvaa todellista tilannettaan, sitä vähemmän uskottavalta hän vaikuttaa. Tämä on ansa, jonka toimivuus perustuu siihen, ettei ulkopuolinen näe kokonaisuutta.
Lähteet: DiResta, Renée, Stanford Internet Observatory; Oxford Computational Propaganda Project; EU EEAS -raportit informaatioympäristön manipuloinnista; Eisenstat, Yael, tutkimukset algoritmisesta radikalisoinnista; MTV Uutiset; Yle.
VII. Institutionaalinen paine tekoälyn tehostamana
Yksittäinen viranomaistoimenpide on normaali osa oikeusvaltiota. Verottaja tarkastaa verotuksen. Sosiaalitoimi arvioi perheen tilannetta. Poliisi tutkii ilmoituksia. Ulosottolaitos perii saatavia. Jokainen näistä on laillinen, perusteltu ja itsenäinen toimenpide.
Tekoälyavusteisessa vaikuttamisoperaatiossa näiden toimenpiteiden ajoitus ja tiheys voidaan koordinoida.
Eri viranomaistahoilla on kullakin omat toimivaltuutensa ja omat syynsä olla yhteydessä kansalaiseen. Sosiaalitoimi, verottaja, poliisi, ulosottolaitos, terveydenhuolto, työvoimaviranomainen, vakuutusyhtiö: jokainen näistä on itsenäinen toimija, jolla on lailliset perusteet omalle toiminnalleen. Yksittäin tarkasteltuna jokainen yhteydenotto on normaali viranomaistoimenpide.
Tekoälymalli voi kuitenkin analysoida, mitkä viranomaiskanavat ovat kohteen tilanteessa tehokkaimmat painepisteet. Se voi mallintaa, miten eri viranomaistoimenpiteiden samanaikaisuus vaikuttaa kohteen psykologiseen tilaan. Se voi suositella ajoitusta, joka maksimoi kokonaisvaikutuksen. Tulos on tilanne, jossa kohde kohtaa useita samanaikaisia viranomaisprosesseja, joista jokainen on yksinään täysin laillinen. Kokonaisuutta ei kukaan koordinoi virallisesti, eikä yksikään viranomainen välttämättä tiedä toisten toimista.
Dokumentaation hallinta on toinen ulottuvuus. Tekoäly voi auttaa rakentamaan narratiivia, joka on johdonmukainen usean viranomaisen läpi. Sama peruskertomus kohteesta: taloudellisesti epäluotettava, sosiaalisesti poikkeava, poliittisesti radikaali tai psyykkisesti epävakaa. Tämä narratiivi ei vaadi koordinaatiota viranomaisten välillä. Se vaatii ainoastaan johdonmukaisen informaation syöttämisen eri kanaviin.
Turtiaisen tapaus voi havainnollistaa, miten institutionaalinen narratiivi rakentuu. Apu-lehden kolumnisti Anne Moilanen kirjoitti, ettei Turtiaista ole Suomessa vainonnut kukaan muu kuin ulosottomies, ja luetteli tämän ulosottovelat, rikostuomiot ja menetetyt luottamustehtävät. Tämä kokonaisuus muodostaa kehyksen, jossa henkilön kaikki lausunnot tulkitaan automaattisesti "umpikujaan ajautuneen" henkilön reaktioina. Kehys on itsensä sulkeva: väite vainosta selittyy katkeruudeksi, todisteiden esittäminen paranoidiseksi tulkinnaksi. Se torjuu kaiken, mikä on sen kanssa ristiriidassa.
Tämä mekanismi ei ole uusi. DDR:n Stasi kutsui sitä Zersetzungiksi: systemaattinen henkilön maineen ja uskottavuuden tuhoaminen käyttäen valtiokoneiston resursseja. FBI:n COINTELPRO-ohjelma käytti vastaavia menetelmiä 1960- ja 1970-luvuilla. Tekoäly on muuttanut näiden mekanismien mittakaavaa perustavanlaatuisesti: koordinaatio on nopeampaa, personointi tarkempaa ja todisteiden jättäminen vähäisempää.
VIII. Lähipiirin hyökkääminen: ihmissuhteet vaikuttamisen kohteena
Ihminen ei ole saari. Jokainen henkilö on osa verkostoa: mahdollinen parisuhde, ystävät, perheenjäsenet, työtoverit ja laajempi lähipiiri. Tekoälyavusteinen vaikuttamisoperaatio kohdistuu tähän verkostoon, koska verkosto on sekä kohteen voimavara että hänen haavoittuvuutensa.
Tekoälypohjainen profilointi ei kohdistu pelkästään varsinaiseen kohteeseen. Se ulottuu myös hänen läheisiinsä. Jokaisen lähipiirin jäsenen omat haavoittuvuudet, pelot ja motivaatiot kartoitetaan, koska ne ovat potentiaalisia painepisteitä. Parisuhteessa olevan kohteen kumppani profiloidaan erikseen. Ystäviä arvioidaan lojaalisuuden ja vaikutettavuuden perusteella. Perheenjäsenistä tunnistetaan ne, joiden kautta paine välittyy tehokkaimmin.
Lähipiirin jäsenille kohdistetut paineet voivat olla toisistaan riippumattomia mutta samanaikaisia. Yksi läheinen kohtaa painetta työpaikallaan. Toinen saa yhteydenoton viranomaiselta. Kolmas näkee sosiaalisen median sisältöä, joka herättää epäilyksiä kohteesta. Yksikään näistä ei tiedä kokonaisuudesta. Jokainen reagoi omasta näkökulmastaan. Tulos on tukiverkoston heikkeneminen useasta suunnasta samanaikaisesti.
Läheisten käyttö vipuvartena on vaikuttamisen vanhimpia muotoja. Viranomaiskontaktit kohteen lähipiiriin, oli kyseessä sitten sosiaalitoimen yhteydenotto, terveydenhuollon tiedustelu tai muu viranomaistoimenpide, vaikuttavat kohteeseen välillisesti. Kohde tietää, että hänen läheisiinsä ollaan yhteydessä. Se luo painetta, joka ei kohdistu suoraan kohteeseen itseensä vaan hänen suhteidensa turvallisuuden tunteeseen.
Luottamussuhteiden rappeuttaminen on prosessin pitkäaikainen tavoite. Stasin Zersetzung-dokumenteissa tätä kutsuttiin "sosiaalisen verkoston hajoittamiseksi". Tavoite ei ole yhteydenpidon estäminen vaan luottamuksen rappeuttaminen. Kolmannen osapuolen kautta tuodut epävarmuuselementit nakertavat luottamusta asteittain: huhut, vihjaukset, "huolestunut" yhteydenotto ystävältä, joka "kuuli jotain". Tekoäly mahdollistaa tämän personoidusti ja reaaliajassa jokaisen lähipiirin jäsenen kohdalla erikseen.
Digitaalisen viestinnän manipulointi on teoreettinen mutta teknisesti toteutettavissa oleva vaikuttamismuoto. Niin sanottu man-in-the-middle -hyökkäys tarkoittaa tilannetta, jossa kolmas osapuoli pääsee käsiksi kahden henkilön väliseen viestintään. Hienovaraiset muutokset, esimerkiksi viestien viivästyttäminen, kontekstin muokkaaminen tai sävyn muuttaminen, voivat luoda asymmetriaa ja epäluottamusta osapuolten välille. Kumpikin osapuoli näkee toisen viestit hieman erilaisina kuin ne lähetettiin, eikä kumpikaan tiedä muutoksesta.
Tämä on teknisesti yllättävän yksinkertaista toteuttaa, mikäli kohde ei käytä päästä päähän salattuja viestintäkanavia. Suurin osa ihmisistä ei ajattele digitaalisen viestintänsä turvallisuutta arjessa. Tekstiviestit, sähköpostit ja monet pikaviestisovellukset ovat haavoittuvaisia, mikäli kolmannella osapuolella on riittävät tekniset resurssit ja valtuudet.
IX. Digitaalinen eliminointi: näkyvyydestä näkymättömyyteen
Edellä kuvatut menetelmät kohdistuvat kohteeseen suoraan tai hänen lähipiirinsä kautta. Digitaalinen eliminointi kohdistuu kohteen julkiseen olemassaoloon.
Tavoite ei ole sensuuri. Se on näkymättömyys.
Hakukonenäkyvyyden manipulointi on tämän perustyökalu. Negatiivinen sisältöoptimointi tarkoittaa, että kohteeseen liittyvät positiiviset tai neutraalit hakutulokset painetaan alaspäin samalla kun negatiiviset tulokset nostetaan ylös. Tämä ei vaadi hakukoneen yhteistyötä. Se vaatii ainoastaan riittävän määrän optimoitua sisältöä, joka täyttää hakutulokset.
Palveluntarjoajapaine on toinen ulottuvuus. Kohteen verkkosivuston hosting-palveluun voidaan kohdistaa painetta käyttöehtorikkomuksen perusteella. Domain-rekisteröijään voidaan tehdä valituksia. Kohteen käyttämiin sosiaalisen median alustoihin voidaan tehdä ilmoituksia, jotka johtavat tilirajoituksiin tai shadowban-menettelyyn, jossa kohteen sisältö näkyy hänelle itselleen normaalisti mutta muille käyttäjille se on näkymätöntä tai vaikeasti löydettävää.
Sisältötyökalujen estäminen laajentaa vaikuttamista kohteen julkaisukapasiteettiin. AI-palveluiden ja teknisten työkalujen käyttökielto tai rajoittaminen käyttöehtoperusteisesti voi rajoittaa kohteen kykyä tuottaa ja julkaista sisältöä.
Tekoälyavusteinen julkaisutoiminta tuo kokonaan uuden ulottuvuuden. Tekoälyllä tuotetut artikkelit, blogit ja keskusteluketjut voivat rakentaa negatiivista narratiivia kohteesta tavalla, joka näyttää orgaaniselta ja itsenäiseltä mielipiteenmuodostukselta. Sisältö ei ole yhden tahon tuottamaa propagandaa. Se on kymmenien näennäisesti itsenäisten lähteiden tuottamaa materiaalia, joka päätyy samaan johtopäätökseen.
Bottiverkot ja keskustelufoorumit tehostavat tätä prosessia. Automaattisesti generoitu keskusteluliikenne vahvistaa haluttua narratiivia kohteesta. Tekoäly tuottaa uskottavia persoonallisuuksia, jotka osallistuvat keskusteluun eri näkökulmista ja eri tyyleillä. Yksi "kommentoija" on huolestunut kansalainen. Toinen on entinen työtoveri. Kolmas on anonyymi virkamies. Neljäs on tutkija, joka viittaa omaan kokemukseensa. Jokainen on keksitty. Jokainen päätyy samaan johtopäätökseen.
Tulos on tilanne, jossa kohteen verkkosivusto on olemassa, hänen sosiaalisen median tilinsä ovat olemassa ja hänen sisältönsä on olemassa. Kukaan ei vain löydä sitä. Ne jotka löytävät, kohtaavat valmiiksi rakennetun negatiivisen narratiivin, joka selittää kohteen pois ennen kuin hän on sanonut sanaakaan.
Lähteet: Bradshaw, Samantha ja Howard, Philip, "The Global Disinformation Order" (Oxford Internet Institute, 2019); DiResta, Renée, "The Digital Maginot Line" (Stanford Internet Observatory); EU EEAS -raportit; Nimmo, Ben, tutkimukset bottien tunnistamisesta.
X. Eskalaatiodynamiikka: narratiivin voima
Edellä kuvatut menetelmät eivät ole staattisia. Ne mukautuvat kohteen reaktioihin. Tämä mukautumiskyky tekee tekoälyavusteisesta vaikuttamisoperaatiosta erityisen tehokkaan: se oppii kohteestaan reaaliajassa ja muuttaa strategiaansa sen mukaisesti.
Yleisellä tasolla eskalaatiodynamiikka noudattaa tunnistettavaa kaavaa. Paine alkaa hienovaraisesti ja kasvaa asteittain, mikäli kohde ei taivu. Jokainen uusi taso avaa uusia menetelmiä. Jokainen kohteen reaktio tarjoaa uutta dataa, joka hienosäätää seuraavaa vaihetta.
Narratiivin vaihtaminen
Julkisessa keskustelussa henkilön kehystäminen on ratkaiseva tekijä. Se määrittää, miten yleisö tulkitsee kaiken, mitä henkilö sanoo ja tekee. Kehys toimii tulkinnallisena suodattimena: sama lausunto näyttää erilaiselta riippuen siitä, minkä kehyksen läpi sitä katsotaan.
Tekoälymalli voi analysoida, mikä narratiivi resonoi kohteen yleisön kanssa tehokkaimmin kullakin hetkellä. Se voi suositella narratiivin vaihtamista, jos aiempi kehys menettää tehoaan. Siirtymä yhdestä kehyksestä toiseen tapahtuu asteittain, niin ettei yleisö huomaa muutosta tietoisesti.
Turtiaisen tapaus tarjoaa esimerkin tästä dynamiikasta. Suomalaisen median kehystys muuttui vuosien varrella tunnistettavan kaaren mukaisesti:
Ensimmäisessä vaiheessa vuonna 2019 Turtiainen kehystettiin "värikääksi tulokkaaksi". Voimanostajan tausta, suorapuheisuus ja perussuomalainen pohjavire tekivät hänestä mielenkiintoisen hahmon. Raportointi oli neutraalia ja uteliasta.
Toisessa vaiheessa vuonna 2020 kehys muuttui "kohujen kansanedustajaksi". Matkakulukohu, poliisin pilkkaaminen ja lopulta George Floydia pilkkaava twiitti siirsivät raportoinnin kohu-uutisoinnin rekisteriin.
Kolmannessa vaiheessa vuonna 2021 kehys syveni "salaliittoteoretikoksi". Koronarokotteiden vertaaminen kansanmurhaan, kehotukset asevarautumiseen ja VKK-puolueen perustaminen veivät raportoinnin rekisteriin, jossa Turtiaisen lausunnot tulkittiin lähtökohtaisesti irrationaalisina.
Neljännessä vaiheessa vuosina 2022 ja 2024 välillä kehys muuttui "turvallisuusuhkaksi". Venäjän hyökkäyssodan jälkeen Turtiaisen Venäjä-myönteisyys muutti hänet kohu-uutisoinnin kohteesta turvallisuuspoliittiseksi kysymykseksi. Epäilyt salaisten tietojen vuotamisesta puolustusvaliokunnasta syvensivät tätä kehystystä.
Viidennessä vaiheessa vuodesta 2025 eteenpäin kehykseksi vakiintui "petturi ja naurunaihe". Venäjälle muuton jälkeen median kehystys yhdisti halveksunnan ja pilkan. Turtiainen esitettiin samanaikaisesti kansallisena turvallisuushuolena ja säälittävänä hahmona, joka "haahuilee" hotellissa eikä osaa venäjää. Tämä kaksoisstrategia delegitimoi hänet sekä poliittisena toimijana että pelättävänä uhkana, tehden paluun julkiseen uskottavuuteen käytännössä mahdottomaksi kummastakaan suunnasta.
Jokainen vaihe rakensi edellisen päälle. Narratiivin muutos ei ollut äkillinen hyppäys vaan asteittainen liukuma, jossa jokainen uusi kehys tuntui luonnolliselta jatkolta edelliselle. Tämä on juuri se dynamiikka, jonka tekoälymalli voi tuottaa systemaattisesti ja optimoida reaaliajassa.
Oikeudellisen tilan hyödyntäminen
Narratiivin muuttuessa myös oikeudellinen kehys voi muuttua. Kohteen uudelleenluokittelu voi avata uusia menetelmiä. Turvallisuusluokittelun muuttaminen laajentaa käytettävissä olevia valtuuksia. Kansainvälisen tiedusteluyhteistyön aktivointi tuo mukaan uusia resursseja ja toimijoita. Oikeudellisten kategorioiden soveltaminen kohteeseen voi muuttaa hänen asemaansa perustavanlaatuisesti.
Tekoäly voi rakentaa oikeudellisen argumentaation, joka perustelee luokittelun muutoksen. Se voi analysoida kohteen lausunnot ja toimet retrospektiivisesti ja löytää niistä tulkinnan, joka tukee uutta luokittelua. Malli ei keksi todisteita. Se löytää olemassa olevasta datasta ne tulkinnat, jotka palvelevat kulloinkin tarvittavaa kehystä.
Tapausesimerkki: neutralisoinnin kaari
Turtiaisen tapahtumakulku muodostaa tunnistettavan eskalaatiokaaren: Vuonna 2019 eduskuntaan valittu kansanedustaja, jolla oli pääsy turvaluokiteltuun materiaaliin puolustusvaliokunnan varajäsenenä, erotettiin eduskuntaryhmästä vuonna 2020 ja puolueesta vuonna 2021. Sen jälkeen hän menetti puolustusvaliokunnan paikan vuonna 2022 ja eduskuntapaikkansa vaaleissa vuonna 2023. Kaksi vuotta myöhemmin hän muutti Venäjälle ja sai pakolaisstatuksen vuonna 2025.
Julkiset lähteet eivät kerro, missä määrin tämä kaari oli orgaaninen radikalisoituminen ja missä määrin siihen vaikutettiin ulkopuolelta. Mekanismin tunnistettavuus on kuitenkin itsessään merkittävä havainto. Kaari noudattaa samaa rakennetta riippumatta siitä, tapahtuiko vaikuttaminen vai ei: ensin eristäminen omasta viiteryhmästä, sitten uskottavuuden rappeuttaminen julkisuudessa, sen jälkeen institutionaalisen aseman poistaminen ja lopulta fyysinen siirtyminen pois.
Tekoälyavusteisen profiloinnin ja narratiivinrakennuksen käyttö tässä prosessissa olisi nopeuttanut jokaista vaihetta ja tehnyt kehystämisestä personoidumpaa, tarkempaa ja vaikeammin tunnistettavaa.
XI. Oikeudellinen tyhjiö: AI-avusteinen vaikuttaminen ja Suomen laki
Suomen tiedustelulait, laki sotilastiedustelusta (590/2019) ja laki siviilitiedustelusta (582/2019), sisältävät yli 20 nimeltä mainittua tiedustelumenetelmää. Näitä ovat muun muassa telekuuntelu, televalvonta, peitetoiminta, valeostot, tekninen kuuntelu, tekninen katselu, jäljentäminen, peitelty tiedonhankinta, ohjattu tietolähdetoiminta ja tietoliikennetiedustelu.
Yhtäkään näistä menetelmistä ei ole suunniteltu kattamaan algoritmista profilointia, personoitua mediamanipulaatiota tai tekoälyavusteista psykologista vaikuttamista.
Tämä ei tarkoita, että tiedusteluviranomaiset toimisivat lain vastaisesti. Se tarkoittaa, että laki ei tunnista niitä menetelmiä, joita tekoäly mahdollistaa. Laissa on tyhjiö, jota ei voida täyttää tulkinnalla, koska kyse on kokonaan uudenlaisesta toiminnasta.
Perusoikeusnäkökulmasta tilanne on merkittävä. Perustuslain 10 § turvaa yksityiselämän suojan. Perustuslain 12 § turvaa sananvapauden. Perustuslain 7 § turvaa henkilökohtaisen vapauden. Algoritminen profilointi, mediaympäristön manipulointi ja psykologinen vaikuttaminen kohdistuvat kaikkiin näihin oikeuksiin tavalla, jota perusoikeusrajoitustesti ei ole koskaan arvioinut tässä kontekstissa.
EU:n tekoälyasetus (AI Act, 2024) luokittelee korkean riskin tekoälyjärjestelmät ja asettaa niille vaatimuksia. Asetuksen soveltamisala rajaa kuitenkin nimenomaisesti sotilaskäytön ulkopuolelle. Tämä tarkoittaa, että juuri ne käyttötarkoitukset, joissa tekoälyn riskit perusoikeuksille ovat suurimmat, jäävät EU-sääntelyn ulkopuolelle. Kansallinen lainsäädäntö ei täytä tätä aukkoa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö tarjoaa osittaisen viitekehyksen. Big Brother Watch v. Yhdistynyt kuningaskunta (2021) ja Centrum för Rättvisa v. Ruotsi (2021) käsittelivät joukkoviestinnän valvontaa ja sen suhdetta yksityiselämän suojaan. Tuomioistuin edellytti, että joukkoviestinnän valvonnassa on oltava riittävät takeet mielivaltaa vastaan. Tekoälyavusteinen profilointi ja vaikuttaminen menevät pidemmälle kuin joukkoviestinnän valvonta. Oikeuskäytäntö ei vielä tunne tätä ulottuvuutta.
Sisäministeriö valmistelee tiedustelulakien muutosta (SM040:00/2024). Avoimeksi jää, arvioiko esitys tekoälyavusteisia menetelmiä lainkaan vai keskittyykö se perinteisten toimivaltuuksien laajentamiseen. Perustuslakivaliokunta arvioi vuonna 2018 tiedustelulakeja maailmassa, jossa suuria kielimalleja ei ollut olemassa. Vuonna 2026 ne ovat päivittäisessä käytössä.
Vastuukysymys on oikeudellisen tyhjiön syvin ulottuvuus. Kuka on vastuussa tekoälyn tuottamasta profiilista, joka johtaa vaikuttamisoperaatioon? Operaattori, joka antoi tehtävänannon? Analyytikko, joka tulkitsi tulokset? Komentaja, joka hyväksyi strategian? Ohjelmoija, joka rakensi mallin? Vai onko vastuussa kukaan, koska järjestelmä on niin hajautettu, ettei yksikään osa tiedä kokonaisuutta?
Tiedustelulaki ei vastaa tähän kysymykseen. Perustuslaki ei vastaa tähän kysymykseen. EU-lainsäädäntö ei vastaa tähän kysymykseen.
Lähteet: Laki sotilastiedustelusta (590/2019); Laki siviilitiedustelusta (582/2019); Suomen perustuslaki (731/1999); EU AI Act (2024); EIT, Big Brother Watch v. UK (2021); EIT, Centrum för Rättvisa v. Sweden (2021); SM040:00/2024.
XII. Kansainväliset vertailut ja varoittavat esimerkit
Tekoälyavusteinen vaikuttaminen ei ole teoreettinen mahdollisuus. Se on dokumentoitu todellisuus useissa maissa.
NSO Groupin Pegasus-vakoiluohjelma on ehkä tunnetuin esimerkki. Citizen Labin tutkimukset ovat dokumentoineet, miten Pegasusta käytettiin toimittajia, ihmisoikeusaktivisteja ja poliitikkoja vastaan yli 40 maassa. Pegasus mahdollistaa puhelimen täydellisen haltuunoton: viestit, puhelut, kamera, mikrofoni ja paikkatiedot. Sen käyttäjäkunta koostui valtioista, jotka kohdistivat sen omiin kansalaisiinsa.
Saudi-Arabian operaatio toimittaja Jamal Kashoggia vastaan vuonna 2018 yhdisti digitaalisen valvonnan ja fyysisen eliminoinnin. Khashoggin sosiaalista verkostoa kartoitettiin digitaalisesti ennen hänen murhaamistaan Turkin Istanbulissa. Operaatio osoitti, miten tekoälyavusteinen profilointi voi johtaa äärimmäisiin seurauksiin.
Kiinan Xinjiangin uiguurien valvontajärjestelmä on maailman kattavin esimerkki tekoälypohjaisesta kansanryhmän kontrolloinnista. Kasvojentunnistus, puhelimen valvonta, liikkumisen seuranta ja sosiaalisten kontaktien kartoitus yhdistyvät järjestelmäksi, joka voi ennustaa "poikkeavan" käyttäytymisen ja johtaa pidätykseen ennen kuin mitään on tapahtunut. YK:n ihmisoikeustoimiston raportti (2022) dokumentoi tilanteen laajasti.
Myanmarin sotilashallinnon sosiaalisen median manipulointi ennen vuoden 2017 kansanmurhaa on varoittava esimerkki siitä, miten informaatiovaikuttaminen voi valmistella väkivaltaa. Facebook myönsi myöhemmin, ettei se ollut riittävästi puuttunut vihapuheeseen ja disinformaatioon alustallaan.
Venäjän Internet Research Agency (IRA) osoitti vuosien 2014 ja 2016 välillä, miten tekoälyavusteinen informaatiovaikuttaminen voi kohdistua toisen maan vaaleihin. IRA:n operaatiot olivat tuolloin pääosin manuaalisia. Tekoälyn kehitys on sittemmin moninkertaistanut vastaavien operaatioiden tehokkuuden ja laskenut niiden kustannuksia murto-osaan.
Jokaisessa näistä tapauksista teknologinen kapasiteetti edelsi lainsäädäntöä vuosilla tai vuosikymmenillä. Pegasus oli käytössä vuosia ennen kuin sitä koskeva kansainvälinen keskustelu alkoi. Kiinan valvontajärjestelmä rakennettiin ilman lainsäädännöllistä keskustelua. Myanmarin kansanmurhaa edeltävää sosiaalisen median manipulointia ei tunnistettu ajoissa.
Suomi ei ole poikkeus tässä dynamiikassa.
Lähteet: Citizen Lab, "The Pegasus Project" (2021); UN OHCHR, "Assessment of Human Rights Concerns in the Xinjiang Uyghur Autonomous Region" (2022); Facebook (Meta), Myanmar Human Rights Impact Assessment (2018); Mueller, Robert, "Report on the Investigation into Russian Interference in the 2016 Presidential Election" (2019).
XIII. Avoin kysymys
Tämä artikkeli on kuvannut rakenteita: Se on kuvannut, miten tekoäly muuttaa tiedustelutoiminnan profilointia, vaikuttamista ja kohteen neutralisointia. Se on tehnyt sen julkisten lähteiden perusteella.
Rakenteiden kuvaaminen ei ole väite siitä, että niitä käytetään, mutta se on osoitus siitä, että ne ovat käytettävissä.
Olemme siirtyneet aikakauteen, jossa valtio voi käyttää tekoälyä yksittäisen kansalaisen kokonaisvaltaiseen profilointiin, psykologiseen vaikuttamiseen ja yhteiskunnalliseen neutralisointiin. Mikään laki ei nimeä tätä toimintaa. Mikään viranomainen ei valvo sitä. Mikään tuomioistuin ei arvioi sitä.
Rakenne, joka oli "Näkymättömässä Vartijassa" valvomaton, on nyt myös näkymätön.
Näkymättömän rakenteen valvominen on mahdotonta.
Vastuukysymys jää avoimeksi, kuten luku XI osoitti: hajautettu järjestelmä, jossa yksikään osa ei tiedä kokonaisuutta, ei tuota vastuullista yhtäkään.
Tämä ei ole teknologian ongelma. Tämä on demokratian ongelma.
Kysymys eduskunnalle: Onko Suomi valmis vastaamaan siihen, miten tekoälyä käytetään tiedustelutoiminnassa? Kuka valvoo sitä, mitä kukaan ei näe?
Kaikki tässä artikkelissa esitetyt tiedot perustuvat julkisiin lähteisiin: lakiteksteihin, hallituksen esityksiin, akateemisiin julkaisuihin, oikeuskäytäntöön ja journalistisiin lähteisiin. Artikkeli ei sisällä salassa pidettävää tietoa.
P.S. Montako ennakko-oletusta löydät tästä tekstistä ja mihin suuntaan ne sinua ohjasivat?