Kuljetukselta ei enää kysytä paperia mutta matkustajalta kysytään ammatti

Kuvittele rekkakuski, joka on ajanut Kouvolasta kohti satamaa ja saa käskyn siirtyä sivuun. Tien varaa saattue, jolla on etuoikeus. Kuorma myöhästyy laivasta ja sopimussakko on hänen. Korvausta viivästyksestä ei tule, eikä se ole vahinko tai unohdus. Se lukee säädöstekstissä: kriisimekanismin aikana korvausta ei makseta muille liikenteen käyttäjille.

Kuvittele sitten sama ihminen lomamatkalla. Hän ylittää saman rajan toiseen suuntaan ja hänen tulonsa ja menonsa tallentuvat järjestelmään, joka säilyttää tiedon kolme vuotta. Poistumismerkinnän puuttuessa säilytysaika on viisi vuotta. Matkustuslupaa hakiessaan hän kertoo koulutustasonsa ja ammattiryhmänsä.

Kuormalta ei kysytä papereita. Kuljettajalta kysytään ammatti.

Molemmat säännöt ovat samasta unionista samalta vuodelta. Kumpikin on perusteltu turvallisuudella. Ne vain mittaavat eri asioita eri mitalla.

Asiakirjat ovat nimeltä nämä. Kuljetusten puolella kyse on komission ehdotuksesta COM(2025) 847, joka annettiin 19.11.2025 ja josta neuvosto muodosti kantansa 17.6.2026. Matkustajan puolella kyse on kahdesta voimassa olevasta asetuksesta. Rajanylitystietojärjestelmä on (EU) 2017/2226 ja sen täysi käyttö alkoi 10.4.2026. Matkustuslupajärjestelmä on (EU) 2018/1240 ja se tulee pakolliseksi vuonna 2027. Toinen puoli on siis vielä ehdotus. Toinen on jo laki ja se on ollut voimassa koko sen ajan, jonka ehdotusta on valmisteltu.

Molempia lukee yksi periaate. Tiettyyn tarkoitukseen kerättyä tietoa ei saa ottaa toiseen käyttöön. Sitä sanotaan käyttötarkoitussidonnaisuudeksi. Se on tietosuojan selkäranka. Kaikki jäljempänä oleva mittautuu sitä vasten.

Miksi kalustoa halutaan liikuttaa nopeammin

Euroopan tiet, sillat, tunnelit ja rautatiet on rakennettu siviililiikenteelle. Panssarivaunu painaa enemmän kuin rekka. Kaikki sillat eivät kanna sitä, kaikki tunnelit eivät ole tarpeeksi korkeita eivätkä raideleveydet ole samat kaikkialla. Sen lisäksi jokainen valtakunnanraja on oma hallinnollinen maailmansa: lupa haetaan erikseen jokaisesta maasta, jokaisella on oma lomakkeensa ja oma käsittelyaikansa ja luvat on osattava pyytää oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan.

Harjoituksissa on käynyt ilmi, että hidasteena on paperi eikä tie. Se on ongelma, joka on olemassa riippumatta siitä mitä kukin ajattelee puolustuspolitiikasta.

Marraskuussa 2025 annettiin ehdotus asetukseksi, joka purkaa tuon hitauden. Neuvosto muodosti kantansa kesäkuussa 2026. Kyseessä on ehdotus eikä voimassa oleva laki ja sen odotetaan tulevan hyväksytyksi vuoden 2026 loppuun mennessä.

Ratkaisu on suoraviivainen. Lupa haetaan kerran ja se on voimassa toistaiseksi. Päätös on tehtävä enintään kahdessa kuukaudessa. Yksittäisestä kuljetuksesta riittää ilmoitus 72 tuntia ennen rajanylitystä. Yksi Nato-lomake korvaa kansalliset paperit. Viikonloppu- ja juhlapyhärajoitukset eivät koske näitä kuljetuksia ja tarkastukseen valitut käsitellään ensin.

Kriisitilanteessa neuvosto voi aktivoida erillisen mekanismin kahdessa vuorokaudessa. Sen ollessa voimassa lupa muuttuu pelkäksi ilmoitukseksi, ilmoitusaika lyhenee kuuteen tuntiin ja syrjään jäävät ajo- ja lepoajat, painorajat, tullimuodollisuudet sekä elintarvike- ja eläinlääkintätarkastukset.

Jokainen näistä on ymmärrettävä. Yhdessä ne tarkoittavat, että puolustuksen tarve ohittaa kaiken muun liikenteessä ja se on juuri se mitä niillä haetaan.

Mikä tässä maksaa ja kuka maksaa

Uudistus ei ole ilmainen, mutta lasku ei tule sieltä mistä sitä ensin etsii.

Yleinen huoli kuuluu, että tällainen säädös murtaa yksityisyyden suojan. Ehdotuksesta ei löydy sitä. Se sisältää nimenomaisen kohdan, joka alistaa koko asetuksen tietosuoja-asetukselle. Henkilötietoja saa käsitellä vain siltä osin kuin asetuksen omien velvoitteiden hoitaminen sitä vaatii. Rekisteröidyn oikeuksia ei rajoiteta eikä poikkeuksia tehdä.

Tämä kannattaa sanoa selvästi, koska väärä osoite vie huomion pois oikeasta. Oikea osoite on omaisuudensuoja.

Sotilaskuljetus tarvitsee satamia, ratapihoja, terminaaleja ja varastoja. Suuri osa niistä on yksityisessä omistuksessa, joten valtio ei voi vain käyttää niitä. Ehdotus ratkaisee tämän kahdella tavalla. Kriittisen kaksoiskäyttöinfrastruktuurin omistajan on annettava yksityiskohtaiset tiedot omistusrakenteestaan heti ensimmäisestä pyynnöstä. Jäsenvaltioiden on luotava kehys, jolla infrastruktuuri, omaisuus ja laitteet voidaan ottaa väliaikaisesti haltuun. Omistajalle luvataan korvaus.

Kaikille ei. Se rekkakuski, jonka kuorma myöhästyi, ei ole omistaja vaan käyttäjä ja käyttäjän menetys on kirjoitettu auki nimenomaisena korvauksettomuutena.

Siinä on lause, joka kannattaa lukea kahdesti. Se ei ota mitään pois eikä kiellä mitään. Se kertoo etukäteen, ettei menetyksestä seuraa mitään ja tekee sen niin avoimesti, ettei siitä voi edes valittaa väärinkäsityksenä.

Kuljetusalan työntekijöiden etujärjestö esitti huhtikuussa 2026 kolme vaatimusta. Hätävaltuudet on määriteltävä täsmällisesti ja rajattava ajallisesti. Lakko-oikeus on suljettava nimenomaisesti mekanismin ulkopuolelle. Kuljettajan omantunnonvapaus on tunnustettava. Vaatimukset koskevat eri perusoikeutta kuin yksityisyys ja ne odottavat yhä vastausta.

Miksi ihmiseltä vaaditaan samaan aikaan enemmän

Kaluston liikkuvuutta helpotetaan. Ihmisen liikkuvuutta ei.

Rajanylitysjärjestelmä otettiin porrastetusti käyttöön syksystä 2025 alkaen ja täyteen käyttöön se tuli huhtikuussa 2026. Se korvaa passileimat sähköisellä merkinnällä ja siihen kirjautuu jokainen tulo ja lähtö. Tiedot säilyvät kolme vuotta ja viisi vuotta niissä tapauksissa, joissa lähtömerkintä puuttuu. Matkustuslupajärjestelmä tulee pakolliseksi vuonna 2027 ja hakulomake kysyy koulutustason ja ammattiryhmän.

Kumpaankin järjestelmään on lainvalvonnalla pääsy vakavien rikosten ja terrorismin ehkäisemiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi, biometriset tunnisteet mukaan lukien. Matkustuslupajärjestelmässä pääsy edellyttää perusteltua pyyntöä ja välttämättömyyden osoittamista. Kiireellisessä tapauksessa nämä ehdot saa tarkistaa jälkikäteen, sen jälkeen kun tiedot on jo annettu.

Sama rekkakuski ylittää rajan kesän aikana kolme kertaa. Kerran lomamatkalla, kerran sukulaisen luona ja kerran työn takia. Kolme merkintää, joista kukin elää kolme vuotta ja tarvittaessa viisi. Hän ei itse muista kolmen vuoden päästä, minä päivänä hän tuli takaisin. Merkintä muistaa. Se on haettavissa sinä päivänä, jona jotakuta kiinnostaa mistä hän tuli ja milloin. Kuormaltaan hän ei jätä vastaavaa jälkeä, koska kuorman papereista on nimenomaisesti luovuttu.

Perustelu on tässäkin ymmärrettävä. Ihminen voi jäädä maahan luvatta ja ilman merkintää sitä ei huomaa kukaan. Järjestelmä ratkaisee todellisen ongelman.

Erot alkavat näkyä vasta kun kaksi perustelua asetetaan vierekkäin. Molemmat vetoavat turvallisuuteen. Toisessa turvallisuus tarkoittaa, että este poistetaan liikkumisen tieltä. Toisessa se tarkoittaa, että liikkumisesta jää jälki, jota säilytetään vuosia.

Kahtalainen paino ja kahtalainen mitta-molemmat ovat Herralle kauhistus.

Sananl. 20:10

Vanha lause ei puhu petkuttajasta vaan kahdesta mitasta. Väärä vaaka valehtelee ja on siksi helppo tuomita. Kahtalainen mitta ei valehtele kenellekään. Se on julkinen, kirjoitettu ja perusteltu ja sen kummankin puolen voi lukea säädöskokoelmasta. Se vain käyttää eri mittaa eri kohteeseen ja juuri siksi sitä on vaikeampi vastustaa kuin valhetta.

Onko nimettömänä olemista enää olemassa

Tämä kysymys ratkeaa toisaalla kuin liikkuvuudessa ja sen vastaus on selvempi kuin arvaisi.

Euroopalla oli aito ongelma. Rajanylityksistä, viisumeista, turvapaikkahakemuksista ja rikosrekistereistä oli omat tietokantansa, eivätkä ne tienneet toisistaan. Sama ihminen saattoi esiintyä eri nimellä eri rekisterissä, eikä kukaan huomannut sitä, koska kukaan ei katsonut kahta rekisteriä yhtä aikaa.

Vuonna 2019 säädettiin ratkaisu. Sen neljä osaa ovat yhteinen hakuportaali, biometrinen tunnistuspalvelu, yhteinen henkilöllisyystietovaranto ja monihenkilöllisyyden tunnistin.

Julkisuudessa tätä kuvataan hakuliittymäksi, ikään kuin tietokannat pysyisivät erillään ja vain haku kulkisi niiden yli. Asetuksen oma teksti sanoo toisin. Henkilöllisyystietovaranto ja biometrinen tunnistuspalvelu korvaavat lueteltujen järjestelmien keskusjärjestelmät. Varanto luo jokaisesta henkilöstä yhden tiedoston.

Kohta, jossa haku muuttuu yhdistämiseksi, on tämä. Järjestelmän vahvistettua, että kahden rekisterin tiedot koskevat samaa ihmistä, uutta tiedostoa ei luoda vaan uusi tieto lisätään siihen tiedostoon, joka hänestä jo on. Tiedot pidetään loogisesti erillään alkuperänsä mukaan, mikä tarkoittaa merkintää siitä mistä mikin tieto tuli. Se ei tarkoita, että ne olisivat eri paikassa.

Vastaus kysymykseen on siis myöntävä. Kaiken yhdistävä järjestelmä on olemassa ja se on kuvattu asetuksen omin sanoin eikä kenenkään epäilyksissä.

Se mikä ei löysentynyt ja se mikä silti muuttui

Tästä eteenpäin on helppo tehdä virhe ja se kannattaa välttää.

Luonteva oletus kuuluu, että pääsy tällaiseen varantoon on vuosien mittaan vapautunut vähitellen. Se ei pidä paikkaansa.

Tietosuojavaltuutettu arvosteli vuonna 2018 komission ehdotusta liian väljäksi ja varoitti, että este niin sanotuille kalastusretkille oltiin poistamassa. Lopullinen teksti kulki päinvastaiseen suuntaan. Poliisin oikeus tarkistaa henkilöllisyys varannosta rajattiin viiteen lueteltuun tilanteeseen ja alle 12-vuotiaisiin sitä ei saa käyttää muutoin kuin lapsen etu edellyttäen. Rikostutkinnassa haku edellyttää perusteltua syytä uskoa, että se edistää tutkintaa ja ensimmäinen vaihe kertoo vain sen onko osumaa. Täysi pääsy vaatii erillisen pyynnön.

Vuoden 2024 uudistus lisäsi mahdollisuuden hakea useasta tietokannasta yhdellä kertaa. Se viittaa kynnyksen osalta suoraan vanhaan sääntöön eikä muuta sitä.

Erottelu kannattaa pitää terävänä, koska siitä riippuu mihin huomio kannattaa suunnata. Oikeudellinen kynnys ei ole madaltunut. Hakujen tekninen kattavuus on laajentunut. Nämä ovat eri asioita ja vain jälkimmäinen on muuttunut.

Missä sääntely loppuu

Käyttötarkoitussidonnaisuudella on raja ja se raja on kirjoitettu näkyviin.

Se ei rapaudu vähitellen. Se päättyy kohtaan, joka on luettavissa säädöksestä.

Kansallinen turvallisuus jää kokonaan sekä tietosuoja-asetuksen että lainvalvontadirektiivin ulkopuolelle. Kyse ei ole poikkeuksesta, jonka ehdot lukisivat jossain ja joita voisi valvoa. Kyse on siitä, ettei säädöstä sovelleta lainkaan. Perussopimus sanoo saman: kansallinen turvallisuus säilyy yksin jäsenvaltion vastuulla.

Kyseessä on tietoinen valinta eikä porsaanreikä. Jäsenvaltiot eivät ole antaneet unionille toimivaltaa omaan turvallisuuteensa ja siksi sitä koskevat säännöt kirjoitetaan kotimaassa.

Suomessa niitä kirjoitetaan parhaillaan. Marraskuussa 2025 päivätyssä hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan, että tietoliikennetiedustelusta poistetaan kielto käyttää viestin sisältöön meneviä hakuehtoja. Samalla poistuisi kielto käyttää hakuehtona Suomessa olevaa puhelinta tai osoitetta. Velvollisuudesta kertoa tiedustelusta sen kohteelle luovuttaisiin silloin, kun kohde on muu kuin valtiollinen toimija. Lisäksi ehdotetaan uutta tietojärjestelmätiedustelun toimivaltuutta.

Luonnos perustelee muutosta omin sanoin näin: sisällöllisten hakuehtojen kiellon poistamisen voidaan katsoa osaltaan parantavan yksityisyyden suojaa tietoliikennetiedustelun tarkemman kohdentumisen myötä.

Lause kannattaa lukea hitaasti. Kielto tarkoitti, ettei viranomainen saanut tehdä jotakin. Kiellon poistaminen tarkoittaa, että se saa. Perustelu nojaa siihen, että tarkempi haku osuu harvempaan ihmiseen ja se voi hyvin pitää paikkansa. Se on silti eri väite kuin se, että suoja paranee ja arvion on tehnyt sama taho, joka esittää muutosta.

Yhteyttä liikkuvuusasetukseen ei ole. Suomen tiedustelulakimuutokset perustellaan turvallisuusympäristön muutoksella eivätkä ne viittaa liikkuvuuteen. Yhteyttä, jota lähteet eivät tee, ei tehdä tässäkään.

Millä tätä mitataan

Kysymys on hyvä ja siihen löytyy vastaus, jota ei osaisi odottaa. Ei millään.

Perusoikeusviraston vuoden 2025 raportissa käsitellään verkkosisällön sääntelyä, asuntokriisiä, työperäistä hyväksikäyttöä ja perusoikeuskirjan soveltamista. Puolustusta tai liikkuvuutta koskevaa lukua ei ole. Saman viraston tiedusteluvalvontaraportti rajaa sotilastiedustelun nimenomaisesti ulkopuolelleen. Tietosuojavaltuutetulta löytyy yksi kertaluonteinen lausunto tästä ehdotuksesta, pysyvää mittaria ei. Kansallista vastinetta ei löytynyt.

Yhtään toistuvaa virallista indikaattoria, joka seuraisi tavallisen ihmisen liikkumisvapauden tai yksityisyyden muutosta suhteessa tähän sääntelyyn, ei siis ole olemassa.

Sen sijaan kuljetusten läpimenoaikoja mitataan. Rahoitettuja hankkeita lasketaan. Ne luvut ovat tarkkoja, julkisia ja päivitettyjä.

Puuttuva mittari ei ole aukko tilastossa vaan vastaus omaan kysymykseensä. Mittari syntyy sille mitä pidetään seuraamisen arvoisena ja siksi sen puuttuminen kertoo yhtä paljon kuin luku kertoisi.

Kuka tästä hyötyy

Kysymys ei ole siitä, kuka tämän tarkoitti. Rakenteen edullisuuden voi lukea siitä kenelle se antaa ja keneltä ottaa, ilman että kenenkään aikeita arvaillaan.

Puolustusteollisuus ja logistiikka-ala hyötyvät suoraan ja mitattavasti. Kaksoiskäyttöinfrastruktuuriin osoitettiin kaudella 2021 alkaen 1,69 miljardia euroa, jolla rahoitettiin 95 hanketta 21 jäsenmaassa. Rahaa haettiin viimeisimmässä haussa lähes viisi kertaa enemmän kuin sitä oli jaossa. Komissio ehdottaa määrän kymmenkertaistamista seuraavalle kaudelle. Suomi sai tammikuussa 2024 seitsemälle hankkeelle 39,45 miljoonaa euroa, kun haettu summa oli 43,16 miljoonaa. Rahat menivät Oulun ja Laurilan väliselle rataosuudelle, Tornionjoen sillalle, valtatielle 6 Kouvolassa, valtatielle 4 Rovaniemen pohjoispuolella, Kemijärven Kalliosalmen sillalle sekä Rauman ja Porin satamien lastausrampeille. Oulun Oritkarin kolmioraiteen sähköistys valmistui marraskuuhun 2025 mennessä ja maksoi unionin osuudelta 6,15 miljoonaa.

Turvallisuusviranomaiset hyötyvät toisella tavalla. Ne saavat yhdellä haulla vastauksen useasta rekisteristä ja sen alueen ulkopuolella odottaa toinen alue, jolla unionin tietosuojasääntely ei ole voimassa lainkaan.

Häviäjä on hajallaan eikä siksi näy. Infrastruktuurin omistaja saa korvauksen, käyttäjä ei. Kuljettaja on esittänyt vaatimuksensa etujärjestön kautta eikä ole saanut vastausta. Rajanylittäjä ei ole osapuoli missään kohtaa ja hänen tietonsa säilyvät kolmesta viiteen vuotta.

Kokoero on kirjoitettava näkyviin, koska se ei ole sattuma. Toisella puolella on miljardiluokan rahoitusohjelma, teollisuudenala, hankkeita 21 jäsenmaassa ja jäsenvaltioiden turvallisuuskoneistot. Toisella puolella on rekkakuski, jonka kuorma siirretään sivuun ilman korvausta. Siellä on myös matkustaja, joka ilmoittaa ammattinsa saadakseen luvan matkustaa. Kummallakaan ei ole etujärjestöä tässä pöydässä ja kummankin menetys on niin pieni, ettei siitä kannata yksin nostaa riitaa.

Raja jota siirretään

Älä siirrä lähimmäisesi rajaa, jonka entiset polvet ovat määränneet sinun perintöosallesi siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, että ottaisit sen omaksesi.

5. Moos. 19:14

Kielto koskee rajakiveä, jota siirretään yöllä vähän kerrallaan. Menetelmä on siinä olennaisempi kuin määrä. Kukaan ei vie peltoa kerralla ja jokainen siirto on niin pieni, ettei siitä kannata nostaa riitaa. Jonain päivänä raja on silti muualla kuin missä entiset polvet sen määräsivät, eikä yksikään yksittäinen siirto ollut se ratkaiseva.

Tässä ei kuitenkaan siirretä sitä kiveä. Jokainen tiukennus sen sisäpuolella on aito ja ne on lueteltu edellä. Muutos tapahtuu siinä, kuinka paljon maata jää kiven ulkopuolelle ja siellä ei ole rajakiviä lainkaan.

Tuntemisesta on kaksi lajia, eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.

... Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

Ps. 139:1-3

Virsi kuvaa täydellistä tietoa ihmisestä eikä pelkää sitä. Ero syntyy siitä kuka tietää ja miksi. Tunteva on tässä se, joka antoi päivät ennen kuin yksikään niistä oli tullut ja hänen kädessään tieto ja rakkaus ovat sama asia.

Henkilöllisyystietovaranto tietää istumisen ja nousemisen, käymisen ja makaamisen sekä kaikki tiet. Se tietää ne, koska ne on tallennettu kolmeksi tai viideksi vuodeksi. Se ei tunne ketään.

Kysymys ei siis lopulta ole siitä, näemmekö turvallisuutena senkin, joka kaventaa liikkumatilaa. Näemme ja usein syystä. Kysymys on siitä kuinka pitkälle näkeminen ulottuu silloin, kun mittaria ei ole, kun kuorma vapautetaan papereista samana vuonna jona kuljettajalta kysytään ammatti ja kun kielto poistetaan sanoilla, joiden mukaan poistaminen parantaa suojaa.