Kolme paikkaa, joiden nimi on käännös

Uuden testamentin kreikassa on kolme paikannimeä, jotka eivät ole kreikkaa. Ne seisovat tekstissä kuin vieraat kivet muurissa ja kirjoittaja tietää sen. Jokaisen kohdalla hän pysähtyy ja sanoo lukijalleen saman sanan: hepreaksi. Gabbata, Golgata ja Harmageddon ovat kaikki saman miehen kynästä. Johannes kirjoittaa ne kaikki, kaksi evankeliumiinsa ja yhden Ilmestyskirjaan ja jokainen niistä on paikka, jossa tuomio ja ihminen kohtaavat.

Nimet ovat käännöksiä. Ne tarkoittavat jotakin ja se, mitä ne tarkoittavat, on tavallista: koroke, pääkallo, vuori. Käännös on kuitenkin vasta kartta. Se, mitä paikoissa tapahtui ja tapahtuu, kulkee luomisesta lankeemuksen kautta viimeiseen tuomioon ja kaikki kolme nimeä ovat sen matkan pysäkkejä.

Koroke, jonka lattia on kiveä

Kun Pilatus kuuli nämä sanat, antoi hän viedä Jeesuksen ulos ja istui tuomarinistuimelle, paikalle, jonka nimi on Litostroton, hebreaksi Gabbata.

Joh. 19:13

Johannes antaa paikalle kaksi nimeä ja ne kuvaavat eri asioita. Kreikan Litostroton tarkoittaa kivillä katettua, mosaiikkilattiaa, jolle roomalainen tuomarinistuin asetettiin. Aramean Gabbata tarkoittaa korkeaa paikkaa, koroketta. Sanakirjat kiistelevät sanan polusta, toinen johtaa sen kukkulaa merkitsevästä juuresta ja toinen temppelin kukkulasta, mutta ne päätyvät samaan: kohotettu paikka. Kreikka näkee lattian, aramea näkee korkeuden. Yksi näkee, mille tuomari astuu, toinen näkee, mistä hän katsoo alas.

Tässä on ensimmäinen tuomio. Ihminen istuu korokkeelle ja Jumala seisoo sen alla. Tuomarinistuin, kreikaksi beema, oli valtakunnan virallinen paikka, jolla lausuttu sana oli laki. Pilatus istui sille, koska hän kuuli sanat, jotka tekivät hänestä pelokkaan ja pelko tarvitsee korokkeen. Kivetty lattia oli tasainen ja koroke oli korkea ja siltä annettiin tuomio, jonka tuomari itse oli juuri sanonut vääräksi. Gabbata on paikka, jossa laki toimi täydellisesti ja oikeus ei lainkaan.

Pääkallo, jota sanotaan käännettynä

Ja he veivät hänet paikalle, jonka nimi on Golgata, se on käännettynä: pääkallonpaikka.

Mark. 15:22

Markus sanoo sen suoraan: se on käännettynä. Aramean gulgalta ja heprean gulgolet tarkoittavat kalloa ja sanan juuri tarkoittaa vierittämistä, pyöreää. Kreikaksi paikka on kranion, latinaksi calvaria, josta Calvary. Kolmella kielellä sama kuva. Miksi kukkula sai sen nimen, ei tiedetä. Toinen selitys on teloituspaikan luut ja toinen maaston muoto, paljas ja pyöreä kumpu, joka näyttää kallolta. Sanakirjat ovat yhtä mieltä käännöksestä ja eri mieltä syystä. Johannes lisää oman sanansa:

Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi.

Joh. 19:17

Ulos. Heprealaiskirje sanoo saman toisin: hän kärsi portin ulkopuolella. Golgata on kaupungin ulkopuolella niin kuin syntipukki oli leirin ulkopuolella. Tuomio annettiin korokkeella kaupungin sisällä ja pantiin täytäntöön kallolla kaupungin ulkopuolella.

Nimi kantaa mukanaan vanhempaa sanaa. Lankeemuksen jälkeen annettiin ensimmäinen lupaus ja sen ydin on yksi ruumiinosa: vaimon siemen "on polkeva rikki sinun pääsi" (1 Moos. 3:15). Paikka, jossa lupaus täyttyi, on nimeltään Pääkallo. Yhteys on nimien, ei arkeologian, eikä sitä tarvitse todistaa kaivamalla. Riittää, että sama kirja, joka lupaa pään murskaamisen, kertoo ristin seisseen paikalla, jonka nimi on kallo. Paavali kirjoittaa, mitä siellä naulattiin ristiin: kirjoitus säädöksineen, joka oli meitä vastaan. Gabbatan tuomio kirjoitettiin ihmisen kädellä. Golgatalla naulattiin ristiin se asiakirja, joka oli koko ihmiskuntaa vastaan ja naulaaja oli tuomittu itse.

Vuori, jota tasangolla ei ole

Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon.

Ilm. 16:16

Kolmas nimi on ainoa, jossa mitään ei ole vielä tapahtunut. Sanakirja kutsuu sitä symboliseksi nimeksi ja se koostuu kahdesta osasta: har, vuori ja Megiddo. Megiddon vuori. Siinä on ensimmäinen ongelma. Megiddo on kaupunki tasangolla, Jisreelin laakson suulla ja sen taistelut on käyty vesien varsilla, ei vuorella. Vanha sanakirja esittää siksi toisen luennan, jossa ensimmäinen osa ei olekaan vuori vaan tuho ja Megiddon sanan oma juuri on toisen sanakirjan mukaan epäselvä. Nimi on siis vuori, jota paikalla ei ole, tai tuho, jonka paikka on. Kumpikin luenta johtaa samaan: se on paikka, jonne kootaan.

Megiddoon on koottu ennenkin. Ensimmäinen taistelu, josta on säilynyt luotettava kuvaus, käytiin siellä noin vuonna 1457 ennen Kristusta, kun Egyptin farao löi Kanaanin kaupunkien liiton ja hänen kirjurinsa kirjoitti sen temppelin seinään. Tuomarien kirja laulaa samasta paikasta:

Kuninkaat tulivat ja taistelivat, silloin taistelivat Kanaanin kuninkaat Taanakissa, Megiddon vesien varsilla; mutta hopeata he eivät saaneet saaliiksensa.

Tuom. 5:19

Kuninkaat tulivat eivätkä saaneet mitään. Myöhemmin siellä kaatui Juudan kuningas Joosia, kun hän lähti faraota vastaan ja hänen kuolemansa jäi kansan muistiin niin syvälle, että profeetta vertaa viimeisten päivien surua Megiddon laakson valittajaisiin. Megiddo on siis paikka, jonne kuninkaat ovat aina tulleet ja josta he eivät ole tuoneet mitään mukanaan. Ilmestyskirja ei keksi sille uutta tehtävää. Se sanoo, että viimeisellä kerralla kokoajat ovat riivaajain henkiä, jotka lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo ja että kuninkaat tulevat.

Se, ketä vastaan he tulevat, on sama, joka seisoi Gabbatan korokkeen alla. Ilmestyskirjassa hän ei enää seiso vaan istuu valkoisen hevosen selässä ja hänestä sanotaan, että hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Gabbatalla tuomari istui ja tuomittu seisoi. Harmageddonilla tuomittu on tuomari eikä hän istu korokkeella vaan ratsastaa. Koroke oli kiveä ja se oli ihmisen rakentama. Vuori, jota ei ole, on Jumalan nimeämä.

Taistelu, jonka tulos on jo kirjoitettu

Harmageddon on saanut kielessä merkityksen, jota Ilmestyskirja ei sille anna. Sana tarkoittaa arkipuheessa ratkaisutaistelua, jonka lopputulos on auki ja jossa kaksi voimaa mittaavat toisensa. Kirja ei kuvaa sellaista. Se kuvaa kokoontumisen ja tuomion, eikä niiden välissä ole ottelua, jonka päättymistä pitäisi jännittää.

Syy on siinä, missä järjestyksessä asiat tapahtuvat. Vastustaja ei häviä Megiddon vesillä vaan on hävinnyt jo Golgatalla. Paavali kirjoittaa siitä, mitä ristillä tapahtui valloille, jotka olivat ihmistä vastaan:

Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.

Kol. 2:15

Aseet riisuttiin ristillä. Se, mitä kuninkaille tapahtuu Megiddon vesillä, ei ole voitto vaan voiton täytäntöönpano. Riisuttu vastustaja kootaan paikalle, jonne kuninkaat ovat aina tulleet ja josta he eivät ole tuoneet mitään ja hänelle tapahtuu se, minkä kirja kertoo ennen kuin kukaan on ehtinyt taistella:

Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli-ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.

Ilm. 20:10

Heitetään. Verbi on tuomion verbi eikä taistelun. Kukaan ei ota mittaa villitsijästä, hänet heitetään ja se, joka heittää, on sama, joka seisoi korokkeen alla ja antoi heittää itsensä kaupungin ulkopuolelle. Taistelun kuva on siis harha ja harha on vaarallinen, koska se panee ihmisen katsomaan Megiddoa pelolla ja kysymään, kumpi voittaa. Kysymys on ratkaistu ennen kuin se kysytään. Sotaan kootaan, mutta sotaa ei kuvata, koska sitä ei ole: on tulo, kohtaaminen ja tuomio.

Vuori, jota tasangolla ei ole, saa tästä toisen merkityksensä. Har on vuori ja vuori on Raamatussa se, mikä pysyy paikallaan, kunnes Jumala käskee. Jeesus sanoo uskosta, joka on pienempi kuin mikään muu:

Niin hän sanoi heille: "Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta".

Matt. 17:20

Sinapinsiemenen verran. Se on mitta, joka ei näy kädessä ja se siirtää sen, mikä ei koskaan liiku. Lopussa liikkuvat kaikki vuoret: kuudennen sinetin alla ne siirtyvät sijoiltansa ja seitsemännen maljan alla vuoria ei enää ole. Sitten tulee se, mitä koko kirja on odottanut:

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.

Ilm. 21:1

Megiddon vuori on siis vuori, joka katoaa. Kuninkaat kootaan paikkaan, jota ei kohta ole ja tuomio annetaan maalla, joka väistyy uuden tieltä. Sinapinsiemen ja Harmageddon ovat saman lauseen kaksi päätä: pieni usko siirtää vuoren nyt ja lopussa vuoret siirretään kaikki. Se, joka on tuon uskon kantanut, ei silloin piiloudu. Kirja sanoo hänestä, että hän seisoo Karitsan kanssa ja että hänen nimensä on kirjoitettu. Jäännös, joka on pysynyt uskollisena silloin, kun kuninkaat kokoontuivat, tulee näkyviin samalla hetkellä kuin vuoret katoavat. Se ei ole taistelun palkinto vaan tuomion toinen puoli: sama päivä, joka heittää villitsijän järveen, tuo esiin ne, joita hän ei saanut villityksi.

Siksi Harmageddonin edessä on hepreaksi-sana niin kuin Gabbatan ja Golgatan edessä. Nimi ei kerro taistelupaikkaa vaan lupauksen paikkaa. Lupaus annettiin lankeemuksen jälkeen, se täytettiin kallolla ja se pannaan täytäntöön vuorella, jota ei ole. Kolmessa paikassa on yksi tuomari ja hänen tuomionsa on kirjoitettu kirjan viimeiselle sivulle ennen kuin kukaan lukee ensimmäistä.

Sana, jonka Johannes toistaa

Kolmen nimen edessä on kreikan tekstissä sama sana: hebraisti, hepreaksi. Johannes ei käytä sitä koristeena. Hän kirjoittaa kreikkaa lukijoille, jotka eivät osaa hepreaa ja pysähtyy silti kolmesti sanomaan, että tällä paikalla on nimi sillä kielellä, jolla lupaukset annettiin. Matteus ja Markus kääntävät Golgatan lukijalle, mutta vain Johannes sanoo kaikista kolmesta, että nimi on hepreaksi. Hän sitoo paikan kieleen ja kielen kansaan, jolle Jumala oli puhunut ensin.

Tässä on nimien mekanismi. Käännös tekee paikasta ymmärrettävän: koroke, kallo, vuori. Alkukieli tekee siitä lupauksen paikan. Koroke on korkea kaikilla kielillä, mutta vain hepreaksi se on paikka, jossa Israelin kuningas tuomittiin Israelin kaupungissa. Kallo on kallo kaikilla kielillä, mutta vain hepreaksi se kuulee lankeemuksen lupauksen päästä. Megiddo on tasanko kaikilla kielillä, mutta vain hepreaksi se on Deboran laulun ja Joosian kuoleman paikka. Johannes ei käännä nimiä pois. Hän kääntää lukijan niiden luo.

Alfasta omegaan

Kolme paikkaa asettuvat järjestykseen, joka ei ole maantiedettä vaan aikaa. Gabbata on se hetki, jolloin ihminen istuu korokkeelle ja lausuu tuomion Jumalasta. Golgata on se hetki, jolloin tuomio pannaan täytäntöön ja täytäntöönpano osoittautuu lankeemuksen lupauksen täyttymiseksi. Harmageddon on se hetki, jolloin kuninkaat kootaan viimeisen kerran ja tuomari, jota he tulivat vastaan, on sama, jonka he tuomitsivat. Ensimmäinen on jo tapahtunut, toinen on jo tapahtunut ja kolmatta odotetaan. Kaikki kolme ovat saman kirjoittajan kynästä ja se kirjoittaja on nähnyt kaksi niistä omin silmin.

Kirjan alussa ja lopussa puhuu sama ääni:

Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.

Ilm. 22:13

Aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain ovat paikannimien tavoin käännöksiä. Ne tarkoittavat, että se, joka nimesi Megiddon vedet ennen Deboraa, nimesi myös korokkeen, jolle Pilatus istui ja kallon, jolla risti seisoi ja ettei yksikään näistä paikoista ollut hänelle yllätys. Ihminen antoi paikoille nimet niiden muodon mukaan: korkea, pyöreä, vuori. Jumala antoi niille merkityksen niiden tehtävän mukaan. Käännös kertoo, miltä paikka näyttää. Hepreaksi se kertoo, mitä varten paikka on.

Siksi kolmas paikka ei ole pelottava sille, joka tuntee kaksi ensimmäistä. Se, joka seisoi korokkeen alla ja kantoi ristinsä ulos, tulee Megiddon vesille viimeisenä. Kuninkaat tulevat eivätkä saa mitään saaliiksensa. Sen laulun Debora lauloi jo.

Lähteet

• Pyhä Raamattu 1933/1938. Kreikan teksti Textus Receptus, heprean teksti Westminster Leningrad Codex.
• Strong, J. Strong's Exhaustive Concordance, kreikan numerot G1042 (Gabbatha), G3038 (Lithostroton), G717 (Harmagedon), G1115 (Golgotha), heprean H2022 (har) ja H4023 (Megiddo). Bible Hub ja Blue Letter Bible.
• Thayer, J. H. Greek-English Lexicon of the New Testament, hakusana Ἁρμαγεδών, sisältää Louis Cappelin vaihtoehtoisen etymologian.
• Brown, F., Driver, S. R. & Briggs, C. A. Hebrew and English Lexicon, hakusana מְגִדּוֹ.
• Easton, M. G. (1897). Easton's Bible Dictionary ja Smith, W. (1863). Smith's Bible Dictionary, hakusanat Gabbatha, Golgotha, Armageddon.
• Mark, J. J. (2017). Thutmose III at the Battle of Megiddo. World History Encyclopedia. https://www.worldhistory.org/article/1101/thutmose-iii-at-the-battle-of-megiddo/
• Watkins, J. (2019). The Greatest Battles in History. Amber Books, s. 10.