Kuollut kala herätykseksi, kuten matala vesi, lämpö ja happi ennakkomerkeiksi

Urpalonjärvi Luumäen Jurvalassa on matala järvi, syvimmillään noin kolme metriä. Elo-syyskuun vaihteessa 2026 sen rannoille alkoi ajautua kuolleita kaloja, kaikkia lajeja särjestä haukeen. Kunnan ympäristönsuojelusihteeri arvioi määrän tuhansiksi. Yksi ranta-asukas keräsi kahdessa päivässä kymmenen ämpärillistä. Ihmiset, jotka ovat asuneet rannalla 60 vuotta, sanoivat, etteivät ole nähneet vastaavaa.

Kunta lähetti kaloja Ruokavirastolle 2.9. ja kirjoitti tiedotteeseensa: "Vielä emme osaa sanoa, mistä tämä luonnonkatastrofi johtuu." Vastaus voi kestää kuusi viikkoa. Tämä artikkeli ei odota sitä. Se kertoo, mitä maailma tietää kuolleista kaloista, jotta lukija osaa lukea seuraavan uutisen itse.

Kala ottaa hapen vedestä. Veden happi on kolmen asian varassa. Lämmin vesi sitoo vähemmän happea kuin kylmä. Levä tuottaa päivällä happea valossa ja kuluttaa sitä yöllä, joten runsaan leväkukinnan järvessä happi on aamuyöllä alimmillaan. Matala vesi lämpenee nopeimmin ja sitä on vähiten jaettavaksi. Nämä kolme lausetta riittävät selittämään, miksi elokuun viimeinen viikko on Suomen järvien vaarallisin: vesi on ollut lämmintä pitkään, levä on kasvanut koko kesän ja kuivuus on laskenut pintaa.

Sama laki toimii kaikkialla. EU:n tutkimuskeskuksen raportti Irlannin Munster Blackwater -joen kalakuolemasta 2025 sanoo sen yhdellä lauseella: kalakuolemat tapahtuvat usein kesällä, kun lämpötila on korkea, happipitoisuus on alhainen, koska happi liukenee lämpimään veteen huonommin ja yöllinen hengitys kuluttaa sitä, samalla kun joen pinta on matalalla. Australian Menindeessä joulukuussa 2018 ja tammikuussa 2019 kuoli yli miljoona kalaa, kun kuivuus, leväkukinta ja äkillinen lämpötilan pudotus sekoittivat pohjan hapettoman veden pintaan. Oderilla 2022 kuoli noin 360 tonnia kalaa. Syyksi todettiin levä, joka pääsi kasvamaan, koska joki oli matala ja lämmin ja siihen oli laskettu kaivosten suolaista jätevettä. Kolme syytä yhtä aikaa. Yksikään ei olisi riittänyt yksin.

Sentähden maa murehtii, ja kaikki siinä asuvaiset nääntyvät, metsän eläimet ja taivaan linnut; myöskin kalat merestä katoavat.
Hoosea 4:3

Urpalonjärvellä ympäristönsuojelusihteeri luetteli Ylelle kolme ehdokasta: järvessä on poikkeuksellisen paljon sinilevää, josta osa tuottaa myrkkyjä, sateiden valumat ovat voineet muuttaa veden happamuutta tai happikato on vienyt hapen. Lupa- ja valvontavirasto kirjoitti samana päivänä, että sisävesien sinilevätilanne on syyskuussa harvinaisen runsas ja sinilevää havaittiin enemmän kuin kertaakaan aiemmin tänä kesänä. Syyskuun huippu on seurannan historiassa tapahtunut vain vuosina 2025, 2013 ja 2010. Vesi.fi kertoi, että kuivuus jatkuu Itä-Suomessa ja moni luonnontilainen järvi on yhä poikkeuksellisen matalalla. Kesäkuu oli yhdestä kolmeen astetta keskiarvoa lämpimämpi.

Matala vesi, lämpö ja happi. Sama kolmikko, joka on jokaisen edellä mainitun raportin ensimmäisellä sivulla. Kukaan ei selitä, miksi juuri nämä kolme, koska ne eivät kaipaa selitystä. Ne ovat se tapa, jolla vesi kertoo, mitä sille on tehty. Urpalonjärvi on tyyppitapaus eikä poikkeus.

Kartta

Kymmenkunta tapausta kahdeksan vuoden ajalta. Jokaisen perässä on syy niin kuin viranomainen sen kirjasi.

Menindee, Australia, 2018 ja 2019: yli miljoona kalaa, kuivuus, levä, lämpötilan pudotus. Sama joki 2023: miljoonia kaloja, kun tulvan jälkeen vesi laski nopeasti ja kalat, aines ja ravinteet jäivät pieneen määrään vettä. Mar Menor, Espanja, 2019 ja 2021: 4,5 tonnia viikossa, maatalouden nitraatit kasvattivat levän, levä kuoli ja kulutti hapen pohjasta. Oder 2022: 360 tonnia, levä, suola, matala vesi. Texas 2023: tuhansia kaloja rannalla, viranomaisen sana "a low dissolved oxygen event" sekä lisäys, että näin käy joka kesä. Volos, Kreikka, 2024: satoja tuhansia kaloja, sata tonnia kerättiin yhdessä päivässä, mutta syy oli toinen: syksyn 2023 myrsky rikkoi padon ja järven makean veden kalat huuhtoutuivat suolaiseen lahteen. Irlanti 2025: jopa 42 000 kalaa, maan suurin kirjattu. Saasteen lähde jäi tunnistamatta. Unkari elokuussa 2026: lähes 280 tonnia kasvatuskalaa kuivuneissa lammikoissa, kun 1 588 hehtaaria kalalammikoita kuivui.

Lukija näkee itse, että sana on melkein aina sama. Kaksi poikkeusta on kartalla, Volos ja Irlanti. Ne ovat poikkeuksia siksi, että niissä syy oli jokin muu kuin happi. Muissa happi loppui. Se loppui, koska vesi oli matalaa ja lämmintä.

Onko enemmän

Tässä kohtaa artikkelin on oltava rehellinen: lukua ei ole. Ei Euroopan unionilla, ei Yhdistyneillä kansakunnilla. Euroopan ympäristökeskus mittaa vesien tilaa prosentteina hyvässä tilassa olevista vesimuodostumista, ei kuolleita kaloja. Yhtään monivuotista rekisteriä, joka laskisi kalakuolemia usean maan yli, ei löydy. Kysymykseen "onko enemmän" ei siis voi vastata luvulla. Se on itsessään ensimmäinen löydös.

Kaksi pitkää sarjaa on olemassa, molemmat Yhdysvaltain osavaltioissa. Missourin viranomainen on laskenut vuodesta 1988. Pilaantumisesta johtuvat kalakuolemat olivat huipussaan 1990-luvun puolivälissä, laskivat ja ovat pysyneet 10 ja 28 välillä vuodessa. Vuosi 2018 oli ennätysmatala. Sama virasto jättää luonnolliset kuolemat, helteen ja happikadon, pois trendistä, koska niiden ilmoitusmäärä on vaihdellut sen mukaan, miten ilmoituskäytäntöjä on muutettu. Iowan viranomainen on laskenut vuodesta 1981 yhteensä 1 030 tapausta. Se vastaa kysymykseen suoraan omalla sivullaan: voi näyttää siltä, että kalakuolemia on nyt enemmän kuin ennen, mutta samalla on huomattava, että niihin kiinnitetään nyt enemmän huomiota. Se lisää toisen asian, joka on tämän artikkelin tärkein: ilmoitukset painottuvat ihmisen aiheuttamiin tapauksiin. Saasteesta ilmoitetaan, koska sille löytyy syyllinen. Helteestä ja hapesta ei ilmoiteta, koska niille ei löydy ketään.

Tästä seuraa, että se, mitä tilastot näyttävät, riippuu siitä, mitä katsotaan ja mitä jätetään katsomatta. Ihmisen aiheuttamat kuolemat mitataan, koska niistä voi vaatia jotakuta vastuuseen. Luonnolliset jäävät ilmoittamatta, koska niille ei löydetä selitystä. Ilmoittamaton ei ole tilastossa. Sitten joku sanoo, että havainnot ovat lisääntyneet. Sama tosiasia on käytettävissä kahteen suuntaan: sen voi lukea esiintyvyyden kasvuksi tai sen voi selittää pois huomion kasvulla. Kumpikin lukutapa on mahdollinen, koska mittausta ei ole.

Levien osalta kysymys on kysytty maailmanlaajuisesti. UNESCOn merentutkimuskomission raportti 2021 kävi läpi noin 9 500 haitallista leväkukintaa vuosilta 1985 ja 2018 ja päätyi siihen, ettei maailmanlaajuista trendiä voi erottaa lisääntyneen havainnoinnin vaikutuksesta. Se on sama vastaus kuin Iowassa, sanottuna koko planeetasta.

Ennusteet ovat eri asia. Tässä artikkeli opettaa yhden eron, joka kannattaa viedä mukaan. Kaksi tutkimusta Minnesotan ja Wisconsinin järvistä keräsi 526 kalakuolemaa vuosilta 2003 ja 2013 ja rakensi lämpötilamallin. Mallin mukaan kesäkuolemat yleistyvät kuudesta 34-kertaisiksi vuoteen 2100 mennessä. Toinen malli sanoo kaksinkertaisiksi vuosisadan puoliväliin ja yli nelinkertaisiksi sen loppuun. Nämä ovat lauseita siitä, mitä tulee, eivät siitä, mitä on ollut. Ennuste on helpompi esittää kuin mittaustulos, josta ei pidetä, koska ennustetta ei voi vielä kumota ja mittaus on jo tapahtunut. Uutisen sanoessa "tutkijat: kalakuolemat lisääntyvät" lukija voi kysyä yhden asian: puhutaanko mallista vai rekisteristä. Vastaus kertoo, mitä lause painaa.

Luku, joka ehti ensin

Oderilta ilmoitettiin elokuussa 2022 ensin sata tonnia kuollutta kalaa Puolan puolelta ja 35 Saksan. Puoli vuotta myöhemmin EU:n virallinen luku oli 360 tonnia. Saksan ympäristövirasto oli varovaisin ja kirjoitti, että lehdistössä mainittiin useita satoja tonneja. Kolme lukua samasta joesta. Se, joka jäi ihmisten mieleen, oli ensimmäinen.

Englanti on vielä parempi varoitus. Kalastajien järjestö siteerasi ympäristövirastoa: jäteveteen liitetyt kalakuolemat kasvoivat 42 070 kalasta 216 135 kalaan yhdessä vuodessa. Saman viraston oma vuosiraportti seuraavalta vuodelta kertoo 224 tapausta ja 32 792 kalaa kaikista syistä yhteensä. Kaksi lukua samasta lähteestä eivät täsmää, eikä kumpikaan asiakirja selitä eroa. Ne mittaavat todennäköisesti eri asioita, mutta lukija, joka näkee vain yhden, ei tiedä sitä. Ensimmäinen luku on usein väärä tai ainakin vajaa. Silti se jää.

Urpalonjärvellä ensimmäinen luku on kymmenen ämpäriä. Se on tarkka luku ja se on totta. Se kertoo yhden rannan kahdesta päivästä. Järven kokonaismäärää ei tiedä kukaan, koska sitä ei ole laskettu. Ruokaviraston vastaus kertoo aikanaan syyn eikä määrää.

Kuka mittaa

Luumäellä näytteet keräsi kunnan ympäristönsuojelusihteeri. Kalat poistivat kunta, kaksi paikallista osakaskuntaa ja ranta-asukkaat omilta rannoiltaan, koska ammattikalastajaa ei saatu nopeasti mukaan. Valtion viranomaisen tiedotetta tapauksesta ei löytynyt. Iowan viranomainen kirjoittaa, että yleisö on lähes aina ensimmäinen havaitsija. EU:n tutkimuskeskus suosittaa Irlannin raportissaan kansalaishavainnoinnin lisäämistä, mikä on kohtelias tapa sanoa, ettei viranomainen ehdi rannalle.

Kuka hyötyy rakenteesta, jossa ei ole rekisteriä. Se, jonka ei tarvitse mitata. Ilman rekisteriä ei ole trendiä, ilman trendiä ei ole vastuuta eikä ilman vastuuta ole muuta kuin yksittäistapauksia, joka menee ohi kuudessa viikossa. Hyötyjä ei ole yksi henkilö tai virasto. Hyötyjä on jokainen, jonka työ helpottuu, kun kysymystä "onko enemmän" ei voi esittää. Häviäjä on ranta-asukas, jolla on ämpäri ja jolle sanotaan, ettei vettä saa käyttää eikä uida. Kokoero on valtion valvontarakenne ja yksi ihminen rannalla.

Mitä vesi kertoo

Raamattu lukee kuivuutta toisin kuin rekisteri. Se ei kysy, onko kuivuutta enemmän kuin ennen. Se kysyy, kuulikohan kukaan.

Minä pidätin teiltä sateen, kun vielä oli kolme kuukautta elonkorjuuseen. Minä annoin sataa toiselle kaupungille, mutta toiselle kaupungille en antanut sataa; toinen pelto sai sadetta, ja toinen, jolle ei satanut, kuivui. Ja niin kaksi, kolme kaupunkia hoippui yhteen kaupunkiin vettä juomaan, saamatta kyllikseen. Mutta te ette kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.
Aamos 4:7–8

Profeetan kuivuus ei ole rangaistus, joka päättyy tuhoon. Se on puhe, jonka tarkoitus on saada kuulija kääntymään. Sen surullisin lause on toistuva loppu: te ette kääntyneet. Kuivuus oli viesti, joka meni ohi, koska sitä käsiteltiin säänä. Hoosealla sama kuva ulottuu kaloihin: kun maassa ei ole uskollisuutta eikä Jumalan tuntemista, maa murehtii ja kalat katoavat. Se ei ole väite Urpalonjärven syystä. Se on kysymys siitä, mitä ihminen tekee, kun vesi vastaa.

Vesi kertoo, mitä siltä kysytään. Tänä vuonna se kertoi, että kesä oli lämmin, järvi oli matala ja levää oli syyskuussa enemmän kuin kertaakaan kesän aikana. Se ei kertonut, onko maailma menossa rikki, koska sitä ei kysytty niin, että vastauksen voisi laskea. Kala, joka kuolee happeen, ei syytä ketään. Siksi siitä voi puhua ilman syyllistä. Siksi siitä voi puhua rehellisesti.

Aukko on rekisteri, jota ei ole. Sen voi tehdä. Se ei vaadi uutta virastoa vaan sen, että jokainen ämpäri kirjataan samaan paikkaan ja että luonnollinen kuolema kirjataan yhtä tarkasti kuin saaste. Sitten kysymykseen voi vastata. Vastaus voi olla kumpi tahansa.

Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos minä lähetän ruton kansaani, mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi.
2. Aikakirja 7:13–14

Lupaus on maasta, joka tehdään jälleen terveeksi. Ehto on kääntyminen, ei laskeminen. Kumpikin alkaa samasta asiasta: siitä, että joku rannalla katsoo vettä ja ottaa sen tosissaan.