Valkeus, jota pimeys ei käsittänyt

Aurinko ei ollut ensimmäinen valo. Ensin oli valkeus, joka loistaa yhä.

Raamatun ensimmäinen luomisen sana koskee valoa. "Ja Jumala sanoi: 'Tulkoon valkeus'. Ja valkeus tuli" (1. Moos. 1:3). Aurinko, kuu ja tähdet tehtiin vasta neljäntenä päivänä. Valkeus oli olemassa ennen kuin taivaalla oli yhtään valaisinta.

Tämä yksityiskohta on helppo ohittaa, mutta se kantaa koko kysymyksen. Mitä valo on? Mitä on valkeus? Miten ne eroavat maailman valosta? Mitä on pimeys, joka on lumonnut ihmiskunnan mielen huomaamatta?

Valkeus ennen aurinkoa

Heprea tekee eron, jonka suomalainen 1933/38 käännös säilyttää. Ensimmäisenä päivänä syntyy or, valkeus. Neljäntenä päivänä Jumala sanoo: "Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä" (1. Moos. 1:14). Valot ovat heprean sanaa maor, joka tarkoittaa valaisinta eli kappaletta, josta valo säteilee. "Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet" (1. Moos. 1:16).

Järjestys ei ole sattumaa. Valkeus ei synny auringosta. Aurinko saa tehtävänsä valkeudesta, joka oli jo olemassa. Jumala on valon lähde. Taivaan valaisimet ovat sen kantajia.

Heti ensimmäisenä päivänä tapahtuu toinenkin asia. "Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä" (1. Moos. 1:4). Valkeus ei sekoitu pimeyteen. Se erottaa.

Mitä valo on

Fysiikan mukaan valo on sähkömagneettista säteilyä. Yhdysvaltain avaruushallinto NASA kuvaa sen pieninä energiapaketteina, fotoneina, joilla ei ole massaa ja jotka kulkevat valon nopeudella. Valolla on sekä hiukkasen että aallon ominaisuuksia. Sen nopeus tyhjiössä on täsmälleen 299 792 458 metriä sekunnissa. Auringon valo kulkee maahan noin kahdeksassa minuutissa ja 20 sekunnissa.

Ihminen näkee valosta vain kapean kaistan. NASAn mukaan silmä havaitsee tavallisesti aallonpituudet 380 nanometristä 700 nanometriin. Yhdysvaltain energiaministeriön ydinturvallisuusvirasto laskee, että kaikki ihmissilmän näkemä sateenkaari on vain 0,0035 prosenttia koko säteilyn kirjosta. Infrapunaa emme näe, mutta tunnemme sen lämpönä. Ultraviolettia emme näe lainkaan, vaikka esimerkiksi kimalaiset näkevät sen.

Kaikki elämä maan päällä riippuu silti tästä valosta. Kasvit, levät ja eräät bakteerit sitovat auringon energiaa ja tuottavat siitä happea ja sokeriin varastoitunutta kemiallista energiaa. Siitä elävät kasvinsyöjät ja niistä taas muut.

Pimeys ei ole fysiikassa oma säteilynsä. Yhdysvaltalaisen yliopiston selityksen mukaan pimeys ei ole oma fysikaalinen olionsa, vaan se on yksinkertaisesti valon puutetta. Kuppiin painettujen käsien sisään jää pimeää, koska valo ei pääse sinne.

Tämä kaikki kertoo nöyryydestä. Ihminen näkee vain murto-osan siitä valosta, joka häntä ympäröi. Silmä näkee näin vähän luodusta valosta. Kuinka paljon enemmän on siinä valkeudessa, josta kaikki valo on lähtöisin?

Jumala on valkeus

Johannes kirjoittaa yksinkertaisen lauseen, joka sanoo kaiken olennaisen: "Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä" (1. Joh. 1:5). Valkeus ei ole Jumalan ominaisuus muiden joukossa. Se kertoo, kuka hän on.

Johanneksen evankeliumi jatkaa samaa: "Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan" (Joh. 1:9). Jeesus sanoi itsestään: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" (Joh. 8:12).

Paavali yhdistää luomisen ensimmäisen päivän ja ihmisen sydämen yhteen lauseeseen: "Sillä Jumala, joka sanoi: 'Loistakoon valkeus pimeydestä', on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa" (2. Kor. 4:6). Sama sana, joka kutsui valon esiin pimeästä maailmasta, kutsuu sen esiin pimeästä sydämestä.

Valkeus on siis tuntemista. Kreikan sana fotismos, jonka 1933/38 käännös kääntää valoksi, tarkoittaa valaisemista. Kyse ei ole tiedosta Jumalasta vaan hänen tuntemisestaan. Jeesus sanoi: "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen" (Joh. 17:3). Jeremia näki ajan, jolloin "he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan" (Jer. 31:34). Paavali luki kaiken muun tappioksi "tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla" (Fil. 3:8).

Maailman valo

Maailma on täynnä valoja. Näytöt loistavat taskussa ja seinällä yötä päivää. Ihmisiä nostetaan valokeilaan ja juhlitaan valotauluilla. Tieto, viihde ja ideologiat lupaavat valaista. Kaikki ne ovat kuitenkin maor-valoja: ne loistavat, mutta eivät ole valon lähde. Osa niistä heijastaa valkeutta. Osa vain näyttää valolta.

Paavali varoitti, että pimeys osaa pukeutua valoksi: "Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi" (2. Kor. 11:14). Petos ei tule pimeänä. Se tulee kirkkaana, kauniina ja vakuuttavana.

Siksi Jeesuksen varoitus on yksi Raamatun vakavimmista: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11:35). Ihminen voi olla varma siitä, että hänellä on valo. Silti hän voi kulkea pimeässä. Jesaja kuvasi saman nurinkääntymisen kokonaisen kansan tasolla. Voi niitä, hän sanoi, "jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi" (Jes. 5:20).

Maailman valo ja valkeus eroavat siinä, mitä ne paljastavat. Maailman valo näyttää ihmiselle sen, mitä hän haluaa nähdä. Valkeus näyttää sen, mikä on totta, myös silloin, kun totuus sattuu.

Pimeys ja pahuus

Heprean pimeys, choshek, tarkoittaa sanakirjan mukaan pimeää ja kuvaannollisesti kurjuutta, tuhoa, kuolemaa, tietämättömyyttä, surua ja jumalattomuutta. Sana kokoaa yhteen kaiken, mitä valon puuttuminen ihmiselle merkitsee.

Jeesus nimesi pimeyden syvimmän syyn: "Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat" (Joh. 3:19). Pimeys ei ole vain olosuhde. Se voi olla valinta. Ihminen, joka ei halua tekojensa tulevan näkyviin, vetäytyy varjoon.

Paavali muistuttaa, että pimeydellä on myös hallitsijansa. Taistelu ei käydä ihmisiä vastaan vaan "tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan" (Ef. 6:12). Pimeys ei siis ole pelkkä puute. Se on todellisuus, jolla on oma tahtonsa ja omat palvelijansa.

Silti pimeys ei ole Jumalan vertainen. Jesaja kirjoittaa Jumalan puhuvan: "minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän" (Jes. 45:7). Pimeys ei ole toinen jumala, joka taistelee tasavertaisena. Sekin on hänen kädessään.

Lumottu mieli

Paavali kirjoitti galatalaisille hämmentyneenä: "Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?" (Gal. 3:1). Kreikan baskaino tarkoittaa sanakirjan mukaan lumoamista väärillä kuvilla. Galatalaiset olivat nähneet totuuden. Silti joku oli saanut heidät katsomaan muualle.

Sama lumous toimii yhä. Paavali kuvaa sitä toisessa kirjeessään: tämän maailman jumala on sokaissut uskottomien mielet, "ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista" (2. Kor. 4:4). Sokaistu ihminen ei tiedä olevansa sokea. Hän näkee kyllä, mutta väärää kuvaa. Lumottu mieli pitää pimeyttä valona ja on siitä varma.

Lumous voi kuitenkin murtua. Paavali itse kohtasi Kristuksen. Hänen silmistään putosivat "ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä" (Ap.t. 9:18). Mies, joka oli vainonnut valkeutta, lähetettiin "avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö" (Ap.t. 26:18).

Valon ja pimeyden suhde

Valo ja pimeys eivät ole tasavahvoja. "Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt" (Joh. 1:5). Kreikan sana katalambano, jonka 1933/38 käännös kääntää käsittämiseksi, tarkoittaa myös ottamista haltuun. Pimeys ei ymmärtänyt valkeutta, eikä se myöskään voinut saada sitä valtaansa.

Pimeään huoneeseen sytytetty valo saa pimeyden väistymään. Valoisaan huoneeseen ei voi sytyttää pimeyttä. Valon voi vain sammuttaa, eikä valkeutta, joka on Jumala itse, voi sammuttaa.

Siksi kutsu ei ole kehotus taistella pimeyttä vastaan omin voimin. Se on kutsu herätä: "Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!" (Ef. 5:14). Pietari kuvaa samaa matkaa: Jumala on se, "joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa" (1. Piet. 2:9).

Matka ei pääty siihen, että ihminen astuu valoon. Valo alkaa muuttaa häntä. "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki" (2. Kor. 3:18).

Ensimmäisenä päivänä Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Sama sana kuuluu jokaiselle ihmiselle, joka on istunut pimeässä niin kauan, että on alkanut pitää sitä valona. Valkeus loistaa yhä. Pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.