Tiedustelupalvelu, jota laki kutsuu poliisiksi

Valtioneuvoston kanslia päätti 25. kesäkuuta 2026 asettaa selvitysryhmän, jonka tehtävä on selvittää, mikä on tarkoituksenmukaisin tapa järjestää suojelupoliisin ohjaus valtioneuvostossa. Päätöksen allekirjoittivat pääministeri ja alivaltiosihteeri ja ryhmän toimikausi alkoi elokuun ensimmäisenä päivänä ja päättyy maaliskuun 2027 lopussa. Sisäministeriö, jonka alainen suojelupoliisi on, sai päätöksestä tiedon 25. elokuuta. Siinä välissä ulkoministeriön valtiosihteeri ehdotti suurlähettiläspäivillä, että suojelupoliisi siirrettäisiin ulkoministeriön ohjaukseen, ulkoministeri kannatti heti, pääministeri ehdotti valtioneuvoston kansliaa ja sisäministeri sanoi, ettei ymmärrä, miksi virasto pitäisi siirtää mihinkään. Kolme osoitetta yhdessä viikossa ja jokainen niistä on ministeriö, ei laki.

Sitten presidentti puhui. Ilta-Sanomien haastattelussa 29. elokuuta hän sanoi: "Toivon, että Suomessa kyetään rakentamaan supo, joka on aika samantyyppinen kuin esimerkiksi Britannian tiedustelupalvelu MI6 on." Lause levisi otsikoihin MI6-mallina. Sama lehti, joka lainasi lauseen sanatarkasti, kirjoitti sen alle, ettei presidentti ota kantaa siihen, minkä hallinnonalan alle suojelupoliisin pitäisi kuulua, vaan pitää olennaisempana tiedustelun laatua. Uutistoimiston versio, jonka useimmat lehdet julkaisivat, ei lainannut MI6-kohtaa lainkaan vaan referoi sen ja lainasi toisen lauseen: keskustelu Suomessa "taisi taas lähteä väärillä jengoilla eli prosessin kautta". Sana MI6-malli on siis toimitusten, ei presidentin ja siirto ulkoministeriöön on valtiosihteerin, ei presidentin. Ensimmäinen havainto on siis tämä: keskustelua käydään sanoilla, joita lähde ei käyttänyt. Sama koskee professorin arviota, jonka Yle otsikoi vauhtisokeudeksi. Sana on toimittajan tiivistys, ei professorin lainaus. Hänen oma lauseensa oli toinen ja se on koko asian ydin: "Nykyinen sääntely perustuu juuri siihen, että siviilitiedustelu on poliisin alaisuudessa."

Mitä MI6 on lakina

Britannian salainen tiedustelupalvelu on olemassa lain nojalla ja laki on lyhyt. Intelligence Services Act vuodelta 1994 sanoo ensimmäisessä pykälässään, että salainen tiedustelupalvelu jatkaa olemassaoloaan "under the authority of the Secretary of State", ministerin alaisena ja että sen tehtävä on hankkia tietoa "persons outside the British Islands", Britannian saarten ulkopuolella olevien henkilöiden toimista ja aikeista. Kaksi asiaa seuraa tästä. MI6 on ulkomaantiedustelua, ei sisäistä turvallisuutta, jolla on oma palvelunsa. MI6:n toimivalta on tiedustelulaissa, ei poliisilaissa. Ruotsi on juuri tekemässä saman ja sen päätöksen tausta kannattaa lukea kokonaan. Valtiopäivät päätti uuden siviilitiedustelupalvelun perustamisesta, koska puolustusvoimien sotilas- ja turvallisuustiedustelupalvelu Mustin katsottiin epäonnistuneen Ukrainan sodan ennakoinnissa. Uusi palvelu on nimeltään Und ja se aloittaa ensi vuoden alussa ulkoministeriön alaisuudessa. Ruotsissa siirrolle on siis nimetty syy ja se on yksi mitattu epäonnistuminen yhdessä tehtävässä.

Mitä suojelupoliisi on lakina

Laki poliisin hallinnosta sanoo 10 pykälässään: "Suojelupoliisin tehtävänä on sisäministeriön ohjauksen mukaisesti hankkia tietoa kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sekä havaita, estää ja paljastaa sellaisia toimintoja, hankkeita ja rikoksia, jotka voivat uhata valtio- ja yhteiskuntajärjestystä tai valtakunnan sisäistä tai ulkoista turvallisuutta." Tiedustelun toimivaltuudet ovat poliisilain 5 a luvussa, jonka lisäsi lakiin siviilitiedustelulaki 581/2019 ja jossa on tänään 64 pykälää. Luku puhuu koko ajan poliisista: peitetoiminnasta päättää suojelupoliisin päällikkö tai "suojelupoliisin päällystöön kuuluva poliisimies" ja virasto on laissa poliisiyksikkö. Suomessa ei ole siviilitiedustelupalvelua, jolla olisi oma laki. On poliisiyksikkö, jolle on annettu tiedustelupalvelun toimivaltuudet poliisilaissa.

Tässä on rakenne, jota kolme osoitetta eivät muuta. Siirto ulkoministeriöön ei vie 64 pykälää mukanaan, koska ne on kirjoitettu poliisille. Ne on kirjoitettava uudelleen jonkin muun lain alle ja silloin syntyy se, mitä professori kutsui aikamoiseksi juridiseksi myllerrykseksi ja mistä hän sanoi, että ulkomaisia malleja on vähän vaarallista ottaa, kun meillä on oma pitkä perinne siitä, miten organisaatio ja toimivallat ovat muodostuneet. Selvitysryhmän oma perustelu sanoo saman toisin päin: vuonna 2019 voimaan tullut siviilitiedustelulainsäädäntö on muuttanut olennaisesti suojelupoliisin tehtäviä ja toimintaa. Virasto on siis jo muuttunut tiedustelupalveluksi. Vain sen nimi ja laki ovat poliisin.

Sama asiantuntija sanoo kaksi asiaa, joita otsikot eivät ole toistaneet. Ensimmäinen koskee sitä, mitä siirrossa jäisi jäljelle: "Jos supo profiloituisi kovin paljon tähän ulkomaantiedusteluun, niin tämä toinen puoli kyllä jäisi." Toinen puoli on vastavakoilu ja kotimainen turvallisuus, eli se tehtävä, jonka vuoksi virasto alun perin on. Toinen huomio koskee sitä, miksi nykyinen sijainti toimii: "Rajavartiolaitoksella on juuri luontevat yhteydet poliisiin perinteisesti. Se toimii varsin hyvin juuri sen takia, kun ne ovat saman ministeriön alaisuudessa." Argumentti kääntyy tässä ympäri. Yhteistyön luontevuutta ei tuota viraston nimi vaan se, kenen alaisuudessa se on. Koko ehdotuksen hän tiivistää yhteen kuvaan: "Vaikuttaa, että yritetään iskeä neliön muotoista palikkaa ympyränmuotoiseen reikään. Se ei oikein onnistu."

Kuka määrittää laadun

Sana laatu kantaa koko keskustelun perustelun ja se kannattaa jäljittää lähteeseen asti. Presidentin lainatut sanat ovat vertaus: supo, joka on aika samantyyppinen kuin MI6. Vertauksessa ei ole laatua koskevaa väitettä. Sana ilmestyy vasta lehden omaan kehystykseen, joka ei ole lainausmerkeissä ja jonka mukaan hänelle olennaisempaa on tiedustelutoiminnan laatu. Lause on toimituksen eikä presidentin ja siitä tuli siirron perustelu.

Jäljelle jää kysymys siitä, kuka laadun määrittää. Vastaus löytyy laista, joka on kirjoitettu juuri tiedustelun valvontaa varten. Laki tiedustelutoiminnan valvonnasta 121/2019 asettaa tiedusteluvalvontavaltuutetun tiedustelutoiminnan laillisuuden valvojaksi ja luettelee hänen tehtävikseen muun muassa valvoa tiedustelumenetelmien ja tiedustelutiedon käytön sekä muun tiedustelutoiminnan lainmukaisuutta sekä valvoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tiedustelutoiminnassa.

Sanat laadukas, laatu, tarkoituksenmukaisuus, tuloksellisuus ja tehokkuus eivät esiinny koko laissa kertaakaan. Valvonnan kriteeri on lainmukaisuus. Sitä, kuinka hyvin tiedustelu onnistuu tehtävässään, ei ole annettu kenenkään arvioitavaksi, eikä mikään laki nimeä sille mittaria. Laatu on siis perustelu, jonka toteutumista kukaan ei ole velvollinen mittaamaan ja siksi sen arvioi jälkikäteen se, joka siirron teki.

Mikä on jo muuttunut

Se, mitä MI6-malli tarvitsee perustuslailta, on jo tehty. Vuoteen 2018 asti perustuslain 10 pykälän kolmas momentti salli viestin salaisuuden rajoittamisen vain rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä, turvallisuustarkastuksessa ja vapaudenmenetyksen aikana. Lokakuussa 2018 voimaan tullut muutos jakoi momentin kahtia ja lisäsi uuden neljännen momentin, jonka loppuun kirjoitettiin peruste, jota siinä ei ennen ollut: "sekä tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta". Rikoksen ei enää tarvitse olla tekeillä. Riittää toiminta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta ja sen arvioi se, joka tiedustelee.

Tämä yksi lause on tiedustelulakien perustuslaillinen pohja ja se säädettiin niitä varten. Sen voi lukea asiakirjoista tarkemmin kuin luonnehdintana, koska hallitus kirjoitti perustelunsa itse näkyviin.

Perustuslain muutosesitys ja molemmat tiedustelulakiesitykset annettiin eduskunnalle samana päivänä, 25. tammikuuta 2018. Perustuslain muutos vaatii joko kahden eduskunnan päätöksen vaalien yli tai viiden kuudesosan enemmistön kiireelliseksi julistamiselle ja hallitus pyysi jälkimmäistä. Perustelu on esityksen säätämisjärjestysjaksossa ja se on syytä lukea sanatarkasti: "Siviili- ja sotilastiedustelua koskevissa hallituksen esityksissä ehdotetaan tiedusteluviranomaisille uusia toimivaltuuksia. Luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan puuttuvat toimivaltuudet edellyttävät perustuslain 10 §:n 3 momentin tarkistamista. Jos nyt ehdotettu perustuslain muutos käsitellään normaalissa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, voisivat näitä toimivaltuuksia koskevat säännökset tulla voimaan ehkä vasta vuoden 2020 alkupuolella. Käytettäessä kiireellistä perustuslainsäätämisjärjestystä säännökset voisivat tulla voimaan aikaisemmin, mahdollisesti jo vuoden 2018 lopulla."

Perustuslakia siis kiirehdittiin, jotta tavallinen laki saataisiin voimaan reilua vuotta aikaisemmin. Se on kirjoitettu hallituksen omaan esitykseen eikä sitä tarvitse päätellä.

Perustuslakivaliokunta vastasi tähän mietinnössään syyskuussa 2018 sanoilla, jotka kannattaa lukea rinnakkain edellisen kanssa: "Valiokunta myös korostaa, että perustuslain muutos ei voi olla tavallisen lainsäädännön säätämisen tarpeeseen liittyvä sivutuote, vaan perustuslain muutosta on aina arvioitava itsenäisesti ja tavallisen lain muutoksille valtiosääntöoikeudellisia edellytyksiä asettavana." Samassa kohdassa valiokunta lisää, ettei perustuslain sisällöllistä muutosta tule arvioida käsiteltävänä olevan tiedustelulainsäädännön mahdollistamisen näkökulmasta.

Valiokunta kirjoitti siis kiellon täsmälleen siitä, minkä hallitus oli kirjoittanut perustelukseen. Sitten se hyväksyi muutoksen. Eduskunta julisti sen kiireelliseksi 3. lokakuuta 2018 äänin 178 kiireellisyyden puolesta ja 13 vastaan, mikä ylitti selvästi vaaditun viiden kuudesosan rajan.

Tulos ei ollut se, mitä kiireellä haettiin. Tiedustelulait tulivat voimaan vasta kesäkuun alussa 2019, eivät vuoden 2018 lopulla. Perustuslain muutos eteni noin kahdeksassa kuukaudessa ja tiedustelulait viidessätoista, eli nopeutettu osuus oli se, jota ei kiirehditty tavallisen lain takia vaan joka oli itse se tavallisen lain edellytys.

Siirto ulkoministeriöön ei siis tarvitse perustuslakia. Se tarvitsee vain uuden lain ja perustuslaki on jo avattu sitä varten.

Perustuslaki, jota luvattiin olla muuttamatta

Vuoden 2000 perustuslain hallituksen esitys sanoi tavoitteestaan: "Uudella hallitusmuodolla ei muuteltaisi Suomen valtiosäännön perusteita, vaan pikemminkin korjattaisiin ja huollettaisiin valtiosääntöä sen nykyisistä perusteista lähtien." Sen jälkeen perustuslakia on muutettu neljä kertaa. Vuonna 2007 perustettiin eduskunnan tarkastusvaliokunta ja samana vuonna toisella lailla muutettiin Suomen kansalaisen luovuttamista koskeva 9 pykälä ja lisättiin apulaisoikeusasiamiehelle sijainen. Oikeusministeriön oma selvitys sanoo jälkimmäisestä laista, että se koski toisiinsa liittymättömiä kysymyksiä. Periaatteellinen muutos ja tekninen lisäys kulkivat samassa laissa ja se on yksi tapa, jolla muutos kulkee ilman keskustelua: ison asian kyljessä.

Kolmas muutos vuonna 2011 oli suurin. Yksi laki muutti 14 pykälää. Perustuslakiin kirjoitettiin, että Suomi on Euroopan unionin jäsen, pääministerille annettiin Suomen edustaminen Eurooppa-neuvostossa, presidentin päätöksentekoa ja nimitysvaltaa kavennettiin, ylipäällikkyyden luovuttaminen täsmennettiin, EU-kansalaisille annettiin äänioikeus europarlamenttivaaleissa ja perustuslakiin tuli kansalaisaloite: vähintään viidelläkymmenellätuhannella äänioikeutetulla on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Samassa laissa kirjoitettiin uudelleen 23 pykälä perusoikeuksista poikkeusoloissa. Vanha pykälä salli tilapäiset poikkeukset perusoikeuksista vain lailla ja vain aseellisen hyökkäyksen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavien poikkeusolojen aikana. Uusi pykälä sallii ne lailla "tai laissa erityisestä syystä säädetyn ja soveltamisalaltaan täsmällisesti rajatun valtuuden nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella" ja aseellisen hyökkäyksen lisäksi "muiden kansakuntaa vakavasti uhkaavien, laissa säädettyjen poikkeusolojen aikana". Poikkeus perusoikeuksista voidaan siis nyt antaa asetuksella ja poikkeusolo voi olla muukin kuin sota, kunhan se on laissa säädetty. Eduskunta voi päättää asetusten voimassaolosta jälkikäteen. Tämä ei ollut kumoaminen vaan laajennus ja se on 14 pykälän joukossa kohta, josta kansalaisaloite vei huomion.

Neljäs muutos on se 10 pykälän lause vuodelta 2018, josta edellä puhuttiin. Kysymykseen, onko perustuslakia muutettu hiljaa, on siis kaksiosainen vastaus. Salaa ei, koska jokainen muutos on säädöskokoelmassa numerolla ja vaatii joko kahden eduskunnan päätöksen vaalien yli tai viiden kuudesosan enemmistön kiireelliseksi julistamiselle. Huomaamatta kyllä, kolmella tavalla: ison asian kyljessä, monen pykälän nipussa ja tavallisen lain tarpeeseen. Sitä, mitä näistä mediassa kirjoitettiin, ei tähän saatu mitattua ja se on rajaus, ei tulos. Sananlasku antaa perustuslaille kuvan, joka on vanhempi kuin yksikään valtiosääntö:

Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet.

Sananl. 22:28

Rajaa saa siirtää. Sitä ei saa siirtää huomaamatta, koska raja on olemassa juuri sitä varten, että sen siirtäminen huomataan.

Kynnys, joka ei tarvitse rikosta

Ero näkyy parhaiten yhdestä laista, koska se on kirjoitettu samaan lakiin kahteen peräkkäiseen lukuun. Poliisilain viides luku koskee salaista tiedonhankintaa ja sen kolmas pykälä asettaa yleisen edellytyksen: "Salaisen tiedonhankintakeinon käytön yleisenä edellytyksenä on, että sillä voidaan olettaa saatavan rikoksen estämiseksi tai paljastamiseksi taikka vaaran torjumiseksi tarvittavia tietoja." Seuraava luku on 5 a, siviilitiedustelu ja sen neljäs pykälä sanoo: "Tiedustelumenetelmän käytön yleisenä edellytyksenä siviilitiedustelussa on, että sen käyttäminen on välttämätöntä tärkeiden tietojen saamiseksi sellaisesta siviilitiedustelun kohteena olevasta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta."

Sana rikos ei esiinny siviilitiedustelun edellytyspykälässä kertaakaan eikä siinä esiinny myöskään epäily. Se on mitattu koko pykälästä, kaikista kuudesta momentista. Edellinen luku puhuu rikoksesta, seuraava ei puhu ja siinä kohdassa laki vaihtaa perustaa. Rikosperusteisessa tiedonhankinnassa on aina jokin teko, jonka ympärille toimivalta rakentuu ja jonka olemassaolo voidaan jälkikäteen kiistää tuomioistuimessa. Tiedustelussa perusta on toiminta, jonka arvioi se, joka tiedustelee.

Saman pykälän kolmas momentti tekee vielä toisen erottelun, jota ei huomaa ilman momenttien rinnakkaislukua. Yleinen kynnys on välttämättömyys, mutta kun tiedustelumenetelmä kohdistetaan valtiolliseen toimijaan tai siihen rinnastuvaan tahoon, laki sanoo, että käytön "tulee olla tarpeen" tietojen saamiseksi. Välttämätön ja tarpeen eivät ole sama sana. Kynnys on siis porrastettu ja se on alempi silloin, kun kohde on valtio.

Tieto, joka liikkuu rajojen yli

Toinen kysymys on, mitä kerätylle tiedolle tapahtuu sen jälkeen. Siihen laki vastaa tarkasti ja vastaus on kahdessa pykälässä, jotka kannattaa lukea rinnakkain.

Suojelupoliisin luovuttaessa henkilötietoja ulkomaille vastaanottajien luettelo on pitkä ja siihen on nimenomaisesti kirjoitettu ulkomaan turvallisuus- ja tiedustelupalvelut, Euroopan unionin virastot ja toimielimet sekä "Pohjois-Atlantin liitolle (Nato) ja kansainväliselle rikospoliisijärjestölle (Interpol)". Ehto on, että luovuttaminen on välttämätöntä suojelupoliisin tehtävän suorittamiseksi. Päätöstä tehtäessä on otettava huomioon vastaanottavan valtion ihmisoikeustilanne, luovutuksen merkitys Suomen kansainvälisille suhteille, vastaanottavan valtion tietosuojan taso ja luovutuksen merkitys rekisteröidyn oikeuksille. Yksi kielto on ehdoton: yhteistyö ja tietojenvaihto on kielletty, jos on perusteltua aihetta epäillä, että jotakuta uhkaa sen vuoksi kuolemanrangaistus, kidutus, muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu, vaino, mielivaltainen vapaudenriisto tai epäoikeudenmukainen oikeudenkäynti.

Sitten se kohta, jossa suunta kääntyy. Luovutettaviin tietoihin on laissa "tarpeen mukaan liitettävä ehtoja tietojen käyttötarkoituksesta ja jatkoluovuttamisesta". Toiseen suuntaan sanamuoto on toinen. Vastaanotettaessa tietoa ulkomaiselta turvallisuus- ja tiedustelupalvelulta käsittelyssä "on noudatettava, mitä tietojen luovuttajan asettamissa ehdoissa määrätään salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta, tietojen käytön rajoituksista, tietojen edelleen luovutuksesta tai luovutetun aineiston palauttamisesta".

Epäsymmetria on tässä. Suomesta lähtevään tietoon ehtoja liitetään tarpeen mukaan. Suomeen tulevassa tiedossa toisen asettamat ehdot sitovat. Se tarkoittaa, että ulkomainen palvelu voi määrätä, mitä sen antamalla tiedolla saa Suomessa tehdä, kenelle sitä saa kertoa ja onko se palautettava. Kumpikaan säännös ei ole itsessään outo, koska tiedustelu perustuu luottamukseen ja luottamus ehtoihin. Yhdessä ne kuitenkin tarkoittavat, että osa Suomen viranomaisen hallussa olevasta tiedosta on toisen valtion asettamien ehtojen alaista, eikä niitä ehtoja ole kirjoitettu Suomen lakiin vaan sopimukseen, jota ei julkaista.

Yksi rajaus samassa luvussa kannattaa lukea sanatarkasti, koska sen merkitys on siinä mitä se jättää auki. Laki sanoo, että erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja "ei saa luovuttaa laajamittaisesti". Kielto ei koske luovuttamista vaan laajamittaisuutta.

Palomuuri, jota siirrettiin maaliskuussa

Tuorein muutos on puolen vuoden takaa ja se noudattaa kaikkia kolmea tapaa yhtä aikaa. Maaliskuun 13. päivänä 2026 vahvistettiin neljä lakia samasta hallituksen esityksestä ja ne tulivat voimaan viikkoa myöhemmin. Ne muuttivat poliisilakia, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettua lakia, tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa annettua lakia 582/2019 ja sotilastiedustelusta annettua lakia 590/2019.

Esitys käyttää muutoksen kohteesta sanaa, joka on parempi kuin mikään ulkopuolinen kuvaus. Se puhuu palomuurisääntelystä ja palomuuri tarkoittaa tässä sitä rajaa, joka erottaa tiedustelun rikostorjunnasta. Tiedustelu saa kerätä tietoa ilman rikosepäilyä ja palomuuri on se sääntö, joka rajoittaa näin kerätyn tiedon käyttöä rikosasiassa. Esityksen oma perustelu sanoo, että sääntelyä selkeytetään, koska se "on osoittautunut käytännössä tulkinnanvaraiseksi".

Poliisilain 5 a lukuun muutettiin kuusi kohtaa ja lisättiin kolme kokonaan uutta pykälää. Uusien pykälien otsikot kertovat, mistä on kyse: tiedon luovuttaminen eräissä tapauksissa, ilmoituksen siirtämisestä päättäminen sekä rikosta koskevan tiedon käytöstä ilmoittaminen ja käyttö tuomioistuimessa. Esityksen mukaan suojelupoliisi saa luovuttaa maanpetos-, valtiopetos- ja terrorismirikoksia koskevan tiedon rikostorjuntaan "siihen katsomatta, mikä on kyseisistä rikoksista säädetty ankarin rangaistus" ja luovutustarkoituksiin lisättiin kansallisen turvallisuuden suojaaminen ja toimivaltaisen viranomaisen toiminnan suuntaaminen.

Samaan pakettiin kuului se, mistä edellä kerrottiin: Pohjois-Atlantin liitto kirjattiin nimeltä niiden vastaanottajien joukkoon, joille suojelupoliisi saa luovuttaa henkilötietoja.

Neljä lakia, yksi esitys, sama päivä. Muutos ei kohdistunut perustuslakiin lainkaan, koska sitä ei tarvinnut avata uudelleen.

Tässä kohtaa rakenne kuitenkin toimi ja se on kerrottava yhtä tarkasti kuin muu. Perustuslakivaliokunta antoi esityksestä lausunnon 5. syyskuuta 2025 ja luki sen toisin kuin esitys itsensä. Ensin se huomautti perusteluista:

"Erityisesti esityksen suhdetta perustuslakiin koskeva jakso on sisällöllisesti varsin suppea ja ylimalkainen, eikä siinä ole tehty riittävästi selkoa lakiehdotusten suhteesta perustuslain 10 §:n 4 momenttiin. Lisäksi ehdotettuja muutoksia kuvataan perusteluissa sääntelyn selkeyttämiseksi ja täsmentämiseksi, vaikka asiallisesti kyse on osin merkittävistäkin muutoksista."

Sitten se sanoi sen, mikä ratkaisee:

"Nyt ehdotetun sääntelyn ei voida katsoa kuuluvan perustuslain 10 §:n 4 momentin mukaisen tiedon hankkimista sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta koskevan rajoitusperusteen piiriin."

Vuoden 2018 lause ei siis kantanut tätä. Valiokunta katsoi sääntelyn olevan ristiriidassa perusoikeuksien rajoittamisen oikeasuhtaisuus- sekä täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusedellytyksen kanssa, velvoitti hallintovaliokunnan rajaamaan ja täsmentämään sitä ja asetti muutoksen ehdoksi sille, että lait voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Lait säädettiin lopulta tavallisessa järjestyksessä.

Raja piti tässä kohtaa. Se piti siksi, että joku luki esityksen perustelut ja vertasi niitä sen sisältöön ja huomasi sanan täsmentäminen kohdassa, jossa asia oli toinen.

Sama valmistautuminen, kaksi kieltä

Kysymys suojelupoliisin osoitteesta ei ole yksin suomalainen eikä se ole yksin hallinnollinen. Sen ympärillä on eurooppalainen valmistautuminen, joka on kirjoitettu auki kahdessa asiakirjassa saman kevään aikana.

Komission tilaama raportti Euroopan siviili- ja puolustusvalmiudesta luovutettiin lokakuussa 2024. Sen ensimmäinen suositus koskee kotitalouksia ja se on kirjoitettu näin: "Promote a target of 72-hour self-sufficiency through coordinated information campaigns." Sama tavoite toistuu komission valmiusunionistrategiassa 26. maaliskuuta 2025, jonka toimenpide numero 14 kuuluu virallisessa suomennoksessa: "Laaditaan ohjeet väestön vähintään 72 tuntia kestävän omavaraisuuden saavuttamisesta. Äärimmäisten häiriöiden tapauksessa alkuvaihe on kaikkein kriittisin."

Viikkoa aikaisemmin, 19. maaliskuuta 2025, sama komissio julkaisi puolustusvalmiutta koskevan valkoisen kirjan. Sen kieli on toinen. Asiakirja lupaa 150 miljardin euron rahoitusvälineen ja arvioi puolustusinvestointien nousevan neljässä vuodessa vähintään 800 miljardiin euroon. Jäsenvaltioille se antaa aikatauluja: kansallisen poikkeuslausekkeen aktivointia koskevat pyynnöt huhtikuun loppuun mennessä, puolustusteollisuusohjelma hyväksyttäväksi ennen kesää ja yhteishankintojen osuudeksi vähintään 40 prosenttia.

Kaksi asiakirjaa, sama unioni, sama kevät. Kansalaiselle valmistautuminen on kolme vuorokautta ruokaa kaapissa. Valtiolle se on 800 miljardia neljässä vuodessa ja päivämääriä. Kumpikaan luku ei ole salainen ja molemmat on kirjoitettu julki. Ne vain puhutaan eri huoneissa eri kielellä, eikä kummassakaan asiakirjassa lue, että kyse on samasta asiasta.

Suojelupoliisin osoite on osa tätä valmistautumista. Virasto, jonka toimivaltuudet ovat poliisilaissa, on samaan aikaan se taho, joka vaihtaa tietoa liittolaisten kanssa ehdoilla, jotka toinen osapuoli asettaa.

Kuka hyötyy rakenteesta

Hyötyjät luetaan laista ilman väitettä tarkoituksesta. Rakenteesta, jossa tiedustelupalvelu on poliisiyksikkö, hyötyy se, joka saa tiedustelupalvelun toimivaltuudet ilman tiedustelulakia ja poliisin toimivaltuudet ilman, että kukaan kysyy, onko virasto enää poliisi. Rakenteesta, jossa perustuslaki on jo avattu, hyötyy se, joka voi tehdä siirron tavallisella lailla, koska perustuslaillinen kysymys ratkaistiin vuonna 2018 toista lakia varten. Rakenteesta, jossa muutokset kulkevat nipussa, hyötyy se, jonka muutos on nipun pienin. Rakenteesta, jossa tiedustelun ja rikostorjunnan välinen palomuuri on tulkinnanvarainen, hyötyy se, joka saa tulkinnanvaraisuuden ratkaistuksi omaan suuntaansa yhdellä esityksellä. Rakenteesta, jossa siirtoa perustellaan laadulla, hyötyy se, jonka perustelun toteutumista kukaan ei ole velvollinen mittaamaan. Häviäjä on kansalainen, jonka viestin salaisuutta voidaan rajoittaa toiminnan, ei rikoksen, perusteella, jonka perusoikeuksista voidaan poiketa asetuksella, jota koskeva tieto voi siirtyä tiedustelusta rikosprosessiin säännöillä, jotka kirjoitettiin uudelleen viime keväänä ja jolle sama valmistautuminen on kerrottu kolmena vuorokautena ruokaa kaapissa. Kokoero on tässä lauseissa: yksi lause 10 pykälässä kantaa 64 pykälää poliisilaissa ja yksi laki muutti 14 pykälää perustuslaissa.

Se, joka ei tarvitse lakia

Psalmi kuvaa tiedustelun, jolla ei ole rajaa ja se on ainoa, jolle raja ei ole tarpeen:

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.

Ps. 139:1–4

Se, joka tuntee sanan ennen kuin se on kielellä, ei tarvitse pykälää viestin salaisuudesta, koska hänelle ei ole salaisuutta ja koska hän ei käytä tietoa ketään vastaan vaan jokaisen puolesta. Ihmisen tiedustelu on toista. Se tarvitsee lain, koska se voi erehtyä ja koska se voi käyttää tietoa väärin ja siksi laki on sen ainoa raja. Rajan siirtämisen pitäisi tapahtua niin, että kansa näkee sen siirtyvän, eikä niin, että kolme ministeriötä kilpailee osoitteesta ja lause perustuslaissa on jo kirjoitettu.

Lähteet

• Verkkouutiset (29.8.2026). Alexander Stubb IS:lle: Suojelupoliisin tulisi olla kuin MI6. STT:n uutinen samasta haastattelusta, Kaleva ja Hämeen Sanomat 29.8.2026.
• Yle (26.8.2026). Valtioneuvoston kanslia päätti jo kesäkuussa selvittää supon siirtoa. https://yle.fi/a/74-20243120
• Yle (25.8.2026). Kaksi entistä supo-päällikköä nimitetään selvittämään suojelupoliisin tulevaisuutta. https://yle.fi/a/74-20242909
• Yle (27.8.2026). Professori: Supon siirtoa ajaviin on iskenyt vauhtisokeus. https://yle.fi/a/74-20243210
• Intelligence Services Act 1994, section 1. https://www.legislation.gov.uk/ukpga/1994/13/section/1
• Finlex. Laki poliisin hallinnosta 110/1992, 10 § ja poliisilaki 872/2011, 5 a luku.
• Finlex. Laki Suomen perustuslain 10 §:n muuttamisesta 817/2018, säädöskokoelman teksti ja Suomen perustuslaki 731/1999 alkuperäisenä, 10 § 3 momentti.
• Finlex. Laki Suomen perustuslain muuttamisesta 1112/2011, säädöskokoelman teksti sekä lait 596/2007 ja 802/2007.
• HE 1/1998 vp, s. 1. Oikeusministeriö (2019). Perustuslain toimivuus ja mahdolliset muutostarpeet, selvityksiä ja ohjeita 2019:22, s. 13 ja 18.
• HE 198/2017 vp, yleisperustelut, säätämisjärjestysjakso. HE 202/2017 vp ja HE 203/2017 vp (siviili- ja sotilastiedustelu), kaikki annettu 25.1.2018.
• PeVM 4/2018 vp, kohta "Esityksen käsittelytilanne", mietintö 21.9.2018. Alkuperäinen mietintö eduskunnan asiakirjatietokannasta.
• PTK 94/2018 vp, asiakohta 3, äänestys 1 (3.10.2018): kiireelliseksi julistaminen, jaa 13, ei 178, poissa 8.
• HE 29/2025 vp ja lait 166–169/2026, vahvistettu 13.3.2026, voimaan 20.3.2026. Lakien alkulauseet Finlexin säädöskokoelmasta, käsittelyketju eduskunnan avoimesta datasta.
• Finlex. Poliisilaki 872/2011, 5 luvun 3 § ja 5 a luvun 4 § ja 57 §; luvun pykälämäärä laskettu 3.9.2026 säädöksen omasta rakenteesta.
• Finlex. Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa 616/2019, 50 §, 51 § ja 53 §.
• Perustuslakivaliokunta. (2025). PeVL 26/2025 vp: Hallituksen esitys laiksi poliisilain 5 a luvun muuttamisesta ja eräiksi muiksi laeiksi. Lausunto hallintovaliokunnalle 5.9.2025. Eduskunnan avoin VaskiData-rajapinta, asiakirjatunnus EDK-2025-AK-33983.
• Finlex. Laki tiedustelutoiminnan valvonnasta 121/2019, tiedusteluvalvontavaltuutetun tehtävät.
• Finlex. Siviilitiedustelulaki 581/2019, laki tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa 582/2019 ja laki sotilastiedustelusta 590/2019.
• Niinistö, S. (2024). Safer Together: Strengthening Europe's Civilian and Military Preparedness and Readiness. Euroopan komissio, lokakuu 2024. https://commission.europa.eu/document/download/5bb2881f-9e29-42f2-8b77-8739b19d047c_en
• Euroopan komissio ja korkea edustaja. (2025). Yhteinen tiedonanto Euroopan valmiusunionistrategiasta, JOIN(2025) 130 final, 26.3.2025, toimenpide 14. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:52025JC0130
• Euroopan komissio ja korkea edustaja. (2025). Valkoinen kirja Euroopan puolustusvalmiudesta vuoteen 2030 mennessä, JOIN(2025) 120 final, 19.3.2025. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:52025JC0120
• Artikkelirakenteiden kartoitukset A1 ja A3 sekä lähdehaku 2.9.2026, aineistotiedostoissa, pistokokeet lähteistä 2.9.2026 ja 5.9.2026.