Nimettömyyttä ei annettu laissa vaan jätettiin sanomatta

Vuonna 2023 tehtiin 214 638 lastensuojeluilmoitusta. Ne koskivat 110 269 lasta, mikä on 10,2 prosenttia kaikista maan lapsista ja keskimäärin jokaisesta näistä lapsista tehtiin 1,9 ilmoitusta. Luvut ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportista ja ne ovat tarkkoja siihen asti, mihin laskeminen ulottuu.

Sitten tulee kohta, johon laskeminen ei ulotu. Samasta raportista, joka on 5 134 riviä pitkä, ei löydy sanoja ilmoittaja, nimetön eikä anonyymi kertaakaan. Kukaan ei siis tiedä, kuinka moni näistä 214 638 ilmoituksesta tehtiin nimellä ja kuinka moni ilman. Tieto ei ole salainen. Sitä ei ole olemassa, koska sitä ei kerätä.

Tämä on outo lähtökohta keskustelulle, jota käydään kiivaasti ja jossa molemmat osapuolet vetoavat lukuihin. Perheet puhuvat kostoilmoituksista, sosiaalityöntekijät puhuvat lapsista, joita ei uskallettu ilmoittaa ajoissa ja kumpikin puhuu ilmiöstä, jonka kokoa ei kukaan ole mitannut.

Lastensuojelulaissa 417/2007 on 201 725 merkkiä. Sanaa nimettömänä siinä ei ole. Sanaa anonyymi siinä ei ole. Kumpaakaan ei esiinny kertaakaan koko tekstissä.

Se mitä laissa lukee, on tämä. Ilmoitusvelvollisuutta koskevan 25 pykälän toinen momentti sanoo sanatarkasti näin:

Myös muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi tehdä tällaisen ilmoituksen häntä mahdollisesti koskevien salassapitosäännösten estämättä.

Pykälä antaa yksityishenkilölle oikeuden ilmoittaa. Se ei sano nimestä mitään. Se ei vaadi nimeä eikä lupaa sen salaamista ja juuri tästä hiljaisuudesta nimettömyys syntyy. Laki ei vaadi nimeä, joten ilmoituksen voi tehdä ilman sitä. Laki ei myöskään kiellä tunnistamista, joten kukaan ei ole luvannut ettei ilmoittajaa tunnisteta.

Ero on tärkeämpi kuin miltä se kuulostaa. Suojaksi säädetty nimettömyys tarkoittaisi, että viranomainen on velvollinen olemaan paljastamatta ilmoittajaa. Sanomatta jätetty nimettömyys tarkoittaa, ettei kukaan ole ottanut asiaa hoitaakseen kumpaankaan suuntaan. Ensimmäisessä on lupaus. Jälkimmäisessä on aukko, joka näyttää lupaukselta niin kauan kuin siihen ei kukaan astu.

Se mitä laissa ei lue

Yleinen käsitys kuuluu, että perätön lastensuojeluilmoitus on rikos ja että ongelma on vain siinä, ettei nimetöntä ilmoittajaa saada kiinni. Rangaistussäännös olisi siis olemassa täsmälleen sitä tekoa varten, jonka nimettömyys tekee mahdottomaksi tutkia.

Rikoslaista löytyy pykälä, jonka nimi on väärä ilmianto. Nimi ei ole perätön ilmianto, vaan väärä ja se on ollut väärä vuodesta 1998 lähtien. Pykälä kuuluu sanatarkasti näin:

Joka antaa esitutkinta- tai muulle viranomaiselle taikka tuomioistuimelle väärän tiedon ja siten aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi tai joutuu syytteeseen tai tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen virheellisin perustein, on tuomittava väärästä ilmiannosta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

Vastaanottaja ei rajaa pykälää mihinkään. Ilmaisu tai muulle viranomaiselle on niin leveä kuin ilmaisu voi olla ja sosiaaliviranomainen mahtuu siihen vaivatta. Rajaus tulee toisesta suunnasta, sieltä mistä sitä ei etsitä. Teon on aiheutettava vaara rikosoikeudellisesta seuraamuksesta.

Huostaanotto ei ole rikosoikeudellinen seuraamus. Kiireellinen sijoitus ei ole. Palvelutarpeen arviointi ei ole. Ne ovat hallinnollisia lastensuojelutoimia, joiden peruste on lapsen etu eikä kenenkään syyllisyys ja juuri siksi niitä voidaan tehdä ilman että ketään epäillään mistään.

Rangaistussäännös ei siis kata tekoa lainkaan. Se ei jää soveltamatta siksi, että tekijä on tuntematon. Se ei sovellu, vaikka tekijä seisoisi nimellään ja osoitteellaan sosiaalitoimiston tiskillä ja myöntäisi valehdelleensa. Pykälä aktivoituisi vasta silloin, kun ilmoitus sisältää väitteen konkreettisesta rikoksesta, joka voi käynnistää esitutkinnan.

Nimettömyys ei siis ole se este. Se on toinen aukko saman aukon vieressä ja niiden päällekkäisyys on tehnyt kummastakin näkymättömän. Kahden yhtaikaisen syyn takia tekemättä jäävä asia päästää kummankin syyn piiloon toisen taakse.

Vanha laki tunsi tämän ongelman

Väärä syytös ei ole uusi keksintö eikä lastensuojelun erityispiirre. Se on niin vanha, että sitä varten kirjoitettiin menettely aikana, jolloin ei ollut tilastoja eikä sosiaalitoimistoja.

Jos väärä todistaja nousee jotakuta vastaan ja syyttää häntä jostakin rikkomuksesta,
niin astukoot molemmat riitapuolet Herran eteen, pappien eteen ja niiden eteen, jotka siihen aikaan ovat tuomareina.
Ja tuomarit tutkikoot tarkoin asian, ja jos todistaja on väärä todistaja, joka on tehnyt väärän syytöksen veljeänsä vastaan,
niin tehkää hänelle samoin, kuin hän aikoi tehdä veljellensä. Poista paha keskuudestasi.

5. Moos. 19:16-19

Menettelyssä on kolme osaa ja niistä keskimmäinen kantaa koko rakenteen. Molemmat astuvat esiin, asia tutkitaan tarkoin ja vasta sitten seuraa jotain. Ratkaisu ei ole siinä, että syyttäjä olisi tunnettu tai tuntematon. Ratkaisu on siinä, että asia katsotaan läpi ennen kuin siihen reagoidaan.

Sama ajatus sanotaan toisaalla lyhyemmin ja tarkemmin kuin mikään myöhempi prosessioppi:

Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.

Sananl. 18:17

Ensimmäinen kertomus vakuuttaa aina. Se vakuuttaa siksi, että se on ensimmäinen, ei siksi, että se olisi tosi ja tämän tietää jokainen, joka on kuullut riidan toisen osapuolen ennen toista. Vanha lause ei kiellä ensimmäistä kertomusta eikä epäile sitä. Se vain muistuttaa, ettei se ole vielä koko asia.

Nimen antaminen ei tuo suojaa kummallekaan

Nimettömyys olisi etuoikeus vain siinä tapauksessa, että nimellä ilmoittaminen tarkoittaisi luopumista jostakin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohje kertoo mistä siinä tapauksessa luovuttaisiin.

Ohje sanoo, että ilmoitusvelvollinen ei voi tehdä ilmoitusta anonyymisti, koska huoltajalla ja lapsella on oikeus tietää kuka ilmoituksen teki. Yksityishenkilö voi tehdä ilmoituksen nimettömänä. Sitten tulee lause, jota harvemmin lainataan:

Jos sosiaalitoimen työntekijä tietää henkilöllisyytesi, hän ei voi luvata, että tieto salataan lapselta ja hänen huoltajaltaan. Heillä on pääsääntöisesti oikeus tietää, kuka on tehnyt lastensuojeluilmoituksen.

Nimen antanut ilmoittaja ei siis saa vastineeksi mitään. Hän ei saa suojaa, koska suojaa ei voi luvata ja salaaminen jää tapauskohtaiseksi harkinnaksi, jonka lopputulosta kukaan ei voi kertoa etukäteen. Julkisuuslaki suojaa nimenomaisesti yhteystiedot eli osoitteen ja puhelinnumeron. Sitä, kuka ilmoituksen teki, se ei suojaa erikseen, vaan asia ratkeaa yleisemmällä perusteella, jossa punnitaan lapsen etua ja erittäin tärkeää yksityistä etua.

Tässä kohtaa keskustelun molemmat osapuolet seisovat samassa asemassa huomaamatta sitä. Ilmoittaja ei saa lupausta salassapidosta. Ilmoituksen kohde ei saa rangaistussäännöstä, joka kattaisi häneen kohdistetun väärän tiedon. Kummallekaan ei ole luvattu mitään ja kumpikin luulee, että toiselle on.

Kaksi sanaa jotka eivät tarkoita samaa

Ohjeessa on vielä yksi kohta, joka menee helposti ohi. Se käyttää samassa kappaleessa sanoja anonyymisti ja nimettömänä toistensa synonyymeinä.

Tietosuoja-asetus tekee eron terävästi. Anonymisoitu tieto on asetuksen soveltamisalan ulkopuolella, koska tunnistaminen ei ole kohtuullisin keinoin mahdollista millekään taholle. Pseudonymisoitu tieto on edelleen henkilötietoa, koska tunnistaminen on mahdollista jollekin. Raja ei kulje siinä, onko nimi kirjoitettu tähän viestiin. Se kulkee siinä, voiko kukaan missään yhdistää viestin ihmiseen.

Nimetön lastensuojeluilmoitus on jälkimmäistä lajia aina kun se tulee puhelimitse, sähköpostilla tai käymällä paikan päällä. Ilmoittajaa ei kysytä, mutta jälki jää ja jäljen kohtalo riippuu siitä kuka sitä joskus etsii ja millä perusteella. Tätä ei kerrota kummallekaan osapuolelle, koska virallinen kielenkäyttö ei tee eroa, jonka lainsäädäntö tekee.

Sama ero on kirjoitettu näkyviin toisessa laissa ja siellä lainsäätäjä teki sen itse. Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä sai joulukuussa 2025 pykälät työnhakuprofiilista, joka työnhakijan on julkaistava. Esityksen luonnoksessa profiili oli anonyymi. Sana poistettiin ennen kuin laki annettiin ja hallituksen esitys kertoo syyn omin sanoin: termi anonyymi on korvattu nimettömällä, "sillä profiilien anonyymisyyttä ei voida täysin taata ja työvoimaviranomainen tunnistaisi profiilin lakisääteisiä tehtäviään varten". Tietosuojavaltuutettu oli sanonut saman lausunnossaan maaliskuussa 2025.

Yksi laki siis vaihtoi sanan, koska viranomainen tunnistaa aina. Toinen laki ei kirjoittanut kumpaakaan sanaa. Lopputulos on sama: ilmoittajalle tai profiilin laatijalle ei ole luvattu sitä, mitä sana anonyymi lupaisi. Ero on siinä, että työnhakijalle se sanottiin esityksen perusteluissa ja lastensuojeluilmoituksen tekijälle sitä ei sanota missään.

Kuusi luukkua ja yksi lupaus

Lastensuojeluilmoitus ei ole ainoa luukku, jolle ihminen tulee kertomaan jotakin, mitä hän ei halua sanoa omalla nimellään. Verohallinnolla on vihjelomake, Kilpailu- ja kuluttajavirastolla kartellivihje, poliisilla rikosilmoitus, työsuojeluviranomaisella valvontapyyntö ja oikeuskanslerinvirastolla ilmoittajansuojelulain mukainen keskitetty kanava. Jokaisella on sivu, jolla kerrotaan mitä ilmoittajalle luvataan ja jokaisen takana on laki, jossa kerrotaan mitä lupaus kestää. Luukut asettuvat järjestykseen, kun nämä kaksi lukee rinnakkain, eikä se ole suojan järjestys. Se on sen järjestys, kuinka paljon ihmiselle kerrotaan ennen kuin hän painaa lähetä.

Verohallinto on ainoa, joka sanoo ettei tietoa kerätä. Sen sivulla lukee sanatarkasti: "Vihjetietolomake ei tallenna tietoa käyttäjästä, joten vihje on anonyymi." Samalla sivulla, muutamaa kysymystä alempana, lukee myös se mitä anonyymiys ei kata: "Verohallinnon on kuitenkin julkisuuslain mukaan pääsääntöisesti annettava tieto ilmiannosta, jos ilmiannon kohde sitä pyytää." Kohde voi siis saada tietää mitä hänestä on sanottu muttei sitä kuka sanoi. Sanottu säilyy kymmenen vuotta. Lupaus ja sen raja ovat samassa paikassa ja lukija päättää tietäen molemmat.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto ottaa kartellivihjeen vastaan nimettömänä ja lupaa enemmän kuin muut: "Vihjeet ovat liitteineen salassa pidettäviä, eikä niihin voi kohdistaa tietopyyntöjä." Ilmoittaja saa halutessaan linkin ja salasanan, joilla hän voi vastata viraston lisäkysymyksiin ilman että henkilöllisyys paljastuu. Virasto kertoo myös, että vihje tallennetaan tietojärjestelmään ja neuvoo ilmoittajaa ennen lähettämistä: "Selvitä miten tyhjennät selaimen väliaikaiset tiedostot ja selaushistorian." Neuvo koskee ilmoittajan omaa konetta. Sitä, mikä lähetyksestä jää viraston puolelle, sivu ei kerro.

Toisessa päässä on kanava, jonka lain nimessä on sana suojelu. Ilmoittajansuojelulain mukainen keskitetty ilmoituskanava on oikeuskanslerinvirastossa ja sen ohje sanoo: "Ilmoituksessa pitää olla ilmoittajan nimi. Oikeuskanslerinvirasto ei ota vastaan nimettömiä ilmoituksia." Suoja ei tarkoita nimettömyyttä vaan salassapitoa ja salassapidolla on laissa neljä aukkoa. Lain 33 pykälä sallii henkilöllisyyden antamisen toimivaltaiselle viranomaiselle, esitutkintaviranomaiselle, syyttäjälle ja neljäntenä ilmoituksen kohteelle "oikeudellisen vaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi tuomioistuimessa tapahtuvassa käsittelyssä tai tuomioistuimen ulkopuolisessa oikeudellisessa tai hallinnollisessa menettelyssä". Kynnys on kaikissa neljässä sama sana, tarpeen. Saman pykälän mukaan ilmoituksen kohteella on myös oma oikeus saada viranomaiselta tieto ilmoittajan henkilöllisyydestä, jos se on tarpeen oikeudellisen vaatimuksen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi oikeudellisessa menettelyssä. Ilmoittajalle kerrotaan etukäteen, jollei kertominen vaaranna selvitystä, esitutkintaa tai oikeudenkäyntiä.

Työsuojeluviranomaisen valvontapyyntölomake on näistä konkreettisin, koska se ei jätä ehtoa lakiin vaan tuo sen allekirjoitusriville. Lomakkeen allekirjoituskohdassa lukee, mihin nimi sitoo: "Allekirjoituksellani annan toimivaltaiselle työsuojeluviranomaiselle suostumukseni siihen, että se voi valvontatehtävänsä suorittamiseksi ilmaista henkilöllisyyteni, ilmoittamani asiat ja sen, että valvontatoimenpide on tehty ilmoitukseni johdosta, sille työnantajalle, jota ilmoitukseni koskee, ja ilmoituksessani tarkoitetun työpaikkani työsuojeluvaltuutetulle." Lomake viittaa itse lakiin, jonka pykälän otsikko on ilmoittajan tietojen salassapito ja pyytää luopumaan siitä ennen kuin asian voi edes esittää. Luopuminen on kuitenkin näkyvissä samalla paperilla, jolle nimi kirjoitetaan.

Rikosilmoitus on luukuista vanhin ja siitä korkein hallinto-oikeus sanoi kesäkuussa 2026 asian, jota moni ilmoittaja ei ole tiennyt: "Tietoa rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä ei ole esitutkintalaissa tai muuallakaan lainsäädännössä säädetty salassa pidettäväksi." Ratkaisussa poliisi oli kieltäytynyt kertomasta rikoksesta epäillylle, kuka hänestä oli ilmoittanut ja perustellut kieltoa sillä, että nimien luovuttaminen nostaisi kynnystä ilmoittaa rikoksista. Korkein hallinto-oikeus ei pitänyt perustetta riittävänä, kumosi päätöksen ja palautti asian poliisille nimen antamiseksi. Rikoksesta ilmoittanut on siis samassa asemassa kuin lastensuojeluilmoituksen tekijä. Nimen salaaminen vaatii erikseen osoitetun syyn, eikä ilmoittamisen yleinen tärkeys ole sellainen.

Lastensuojeluilmoituksen ohje sanoo lupauksen ja sen rajan samassa kappaleessa niin kuin Verohallinto. Lomake toistaa rajan omassa kieltokohdassaan: "Pyyntö ei automaattisesti takaa, ettei henkilöllisyyttä ilmaista asianosaiselle." Ero on siinä, että Verohallinnon lupaus pitää, koska tietoa ei tallenneta. Lastensuojelun lupaus on sana, jolle laki ei anna sisältöä ja jonka ohje itse rajaa seuraavassa lauseessa.

Kuutta luukkua ei rinnakkain asetettuna erota suojan taso. Neljässä nimi voidaan antaa eteenpäin, yhdessä sitä ei ole ja yhdessä se on luvattu salata. Ne erottaa se, kerrotaanko ihmiselle mitä hän on saamassa. Kolme kertoo lupauksen ja sen ehdot samassa paikassa ja yksi tuo rajan allekirjoitusriville asti. Yksi kertoo lupauksen sivullaan ja jättää rajan lakiin. Yhdessä rajan sanoi lopulta tuomioistuin.

Kuka tästä hyötyy

Kysymys ei ole siitä, kuka tämän tarkoitti. Kysymys on siitä, kenelle rakenne on nykyisellään edullinen ja siihen voi vastata katsomatta kenenkään aikomuksiin.

Ilmoittaja ei hyödy. Hänelle ei luvata salaamista ja jos hän antaa nimensä, hän saa vastineeksi saman epävarmuuden kuin ilman sitä.

Ilmoituksen kohteeksi joutunut perhe ei hyödy. Sille kerrotaan, että perätön ilmoitus on rikos ja se lähtee tekemään rikosilmoitusta teosta, jota rangaistussäännös ei kata.

Lapsi ei hyödy. Hänen asiansa kulkee 214 638 ilmoituksen joukossa järjestelmään, jonka on aloitettava palvelutarpeen arviointi seitsemässä arkipäivässä ja saatettava se valmiiksi kolmessa kuukaudessa. Laissa on tähän ehtolauseke, joka kuuluu jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta ja se on ainoa portti koko määrään.

Hyötyjä on rakenne itse. Se saa 214 638 ilmoitusta vuodessa ilman että sen tarvitsee vastata kysymykseen kuka ne teki, kuinka moni niistä oli aiheellinen ja mitä niille tapahtui. Tilastoa ilmoittajatahoista ei ole. Palvelutarpeen arviointien luku on olemassa, mutta tilastoraportti varoittaa itse ettei sitä saa verrata ilmoitusmäärään, koska 50 kunnassa arviointeja kirjattiin vähemmän kuin uusia asiakkaita. Näin syntyy järjestelmä, joka kerää määrää mutta ei tuota tietoa itsestään ja joka on siksi arvostelun ulottumattomissa molemmilta suunnilta yhtä aikaa.

Sama koskee jokaista luukkua, jossa lupaus on sivulla ja raja laissa. Ilmoituksia tulee enemmän, koska kynnys on matalampi kuin se olisi ehdot tietäen. Vastuu on silti hoidettu, koska ehto on kirjoitettu lakiin ja laki on julkinen. Häviö osuu harvoin ja silloin kokonaan. Se ei ole rahaa vaan työpaikka, suhde tai turvallisuus, eikä ilmoitusta voi peruuttaa jälkikäteen.

Kokoerokin on epäsuhta. Toisella puolella on lainsäädäntö, tilastointi, viranomaiskoneisto ja määritelmävalta. Toisella puolella on yksi perhe, joka ei tiedä mistä ilmoitus tuli ja yksi ihminen, joka miettii soittaako vai ei. Hyöty ja menetys eivät ole samassa mittakaavassa eivätkä ne kohdistu samankokoisiin toimijoihin.

Väärä kysymys ja oikea

Kysymys, jota tästä yleensä kysytään, kuuluu näin. Pitäisikö nimettömyys poistaa yksityishenkilön lastensuojeluilmoituksesta.

Kysymys olettaa, että nimettömyys on jotakin, joka on annettu ja jonka voi ottaa pois. Mitattuna se ei ole kumpaakaan. Sitä ei ole annettu, joten sitä ei voi poistaa ja se mitä poistettaisiin olisi todellisuudessa laissa oleva hiljaisuus, jonka tilalle kirjoitettaisiin jotain uutta.

Uusi teksti voisi olla nimipakko ja se johtaisi kahteen asiaan, joita kannattaa katsoa rinnakkain. Ilmoituksia tulisi vähemmän. Vähemmäksi jäisivät ne, jotka tehdään kevein perustein ja vähemmäksi jäisivät myös ne, jotka tehdään naapurin lapsesta, jonka kanssa ei uskalleta joutua tekemisiin. Kumpikaan ryhmä ei ole tunnistettavissa etukäteen ja siksi molemmat katoaisivat samalla kertaa.

Oikea kysymys kuuluu toisin. Miksi ilmoituksen tekeminen ylipäätään edellyttää piiloutumista.

Vastaus ei ole nimettömyydessä vaan siinä mitä nimettömyys korvaa. Se korvaa tutkimisen. Järjestelmässä, jossa ilmoituksen sisältö selvitetään ennen kuin siihen reagoidaan, ilmoittajan henkilöllisyydellä on paljon vähemmän merkitystä, koska väärä tieto kaatuu tutkimiseen eikä ilmoittajan tunnistamiseen. Järjestelmässä, jossa ilmoituksen määrä ratkaisee ja sisältö ehtii selvitettäväksi vasta myöhemmin, ilmoittajan nimi on ainoa jäljellä oleva jarru ja silloin siitä tulee kiistan keskus.

Piiloutumistarve on siis oire eikä syy. Se kertoo, että ilmoittaminen on riski ja riski on olemassa siksi ettei kukaan lupaa mitään kummallekaan puolelle. Nimipakko poistaisi oireen ja jättäisi sen mikä oireen tuottaa.

Se mikä pitäisi varmistaa

Lapsen etu on tässä keskustelussa jatkuvasti läsnä perusteluna ja poissa mittarina. Sitä käytetään todistamaan sekä nimettömyyden puolesta että sitä vastaan, eikä kumpikaan puoli joudu näyttämään lukua sen tueksi, koska lukua ei ole.

Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.

Sananl. 31:8-9

Kehotus on kaksiosainen eikä kumpikaan puoli riitä yksin. Suu avataan sen puolesta, joka ei itse puhu ja samassa lauseessa tuomitaan oikein. Ilmoittaminen ilman tutkimista on ensimmäinen ilman toista. Tutkimatta jättäminen sen varjolla, ettei ilmoittajaa tunneta, on toinen ilman ensimmäistä.

Lapsen etu varmistetaan siinä kohdassa, jossa ilmoitus luetaan ja selvitetään, ei siinä kohdassa, jossa se otetaan vastaan. Ilmoittajan nimi kertoo kuka soitti. Se ei kerro onko lapsella hätä, eikä nimen puuttuminen kerro ettei ole.

Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.

Matt. 18:10

Näistä pienistä ei halveksuta yhtäkään ja luku on tässä olennainen. Yksikään ei ole se, jonka asia hukkuu 214 638 ilmoituksen joukkoon nimettömänä, eikä yksikään ole myöskään se, jonka asia jää tekemättä, koska ilmoittaja ei uskaltanut. Molemmat ovat sama lapsi eri kohdassa samaa rakennetta.

Se rakenne on nyt sellainen, ettei kukaan ole nimissä. Ilmoittaja ei ole, koska hänen nimeään ei kysytä eikä luvata salata. Rangaistussäännös ei ole, koska se koskee toista tekoa. Tilasto ei ole, koska sitä ei kerätä. Jäljelle jää määrä, joka kasvoi 15 prosenttia yhdessä vuodessa ja lapsi, jonka etu on kaiken tämän perustelu.

Lähteet

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus), johdanto-osan 26 kappale.

Hallituksen esitys HE 108/2025 vp. https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2025/108

Kilpailu- ja kuluttajavirasto. (2026). Vihjaa kartellista tai muusta kilpailunrajoituksesta. Haettu 5.9.2026 osoitteesta https://www.kkv.fi/kilpailuasiat/kartellit/vihjaa-kartellista-tai-muusta-kilpailunrajoituksesta/

Kilpailu- ja kuluttajavirasto. (2026). Vihjeen antaminen ja jatkoyhteydenotto nimettömänä. Haettu 5.9.2026 osoitteesta https://www.kkv.fi/kilpailuasiat/kartellit/vihjaa-kartellista-tai-muusta-kilpailunrajoituksesta/vihjeen-antaminen-ja-jatkoyhteydenotto-nimettomana/

Korkein hallinto-oikeus. KHO:2026:53, diaarinumero 3058/2024, annettu 26.6.2026. https://www.kho.fi/paatokset/kho202653/

Laki Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta 1171/2022 (ilmoittajansuojelulaki), 33 §.

Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta 44/2006, 10 §.

Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä 380/2023, sellaisena kuin se on muutettuna lailla 1412/2025.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999, 11 §.

Lastensuojelulaki 417/2007, 25 ja 26 §.

Oikeuskanslerinvirasto. (2026). Miten ilmoitus tehdään? Haettu 5.9.2026 osoitteesta https://oikeuskansleri.fi/miten-ilmoitus-tehdaan

Pyhä Raamattu 1933/1938.

Rikoslaki 39/1889, 15 luku 6 §.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2024). Lastensuojelu 2023. Tilastoraportti 19/2024. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-323-2

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2024). Lastensuojeluilmoitus, LsL 25 § ilmoitusosa (lomake, päivitetty 12.12.2024). https://thl.fi/documents/249325000/252217924/Lastensuojeluilmoituslomake-FI.pdf

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2026). Lastensuojeluilmoitus (ohje, päivitetty 2.9.2026). Haettu 5.9.2026 osoitteesta https://thl.fi/ohjeita-ammattilaisille/lastensuojeluilmoitus

Tietosuojavaltuutetun toimisto. (2025). Lausunto 27.3.2025, VN/8915/2024.

Työsuojeluhallinto. (2026). Työsuhdeasioiden valvontapyyntö (lomake, päivitetty 12.2.2026). https://tyosuojelu.fi/documents/154017715/168016241/Tyosuhdeasioiden_valvontapyynto.pdf

Verohallinto. (2026). Tietoa vihjetietolomakkeesta. Haettu 5.9.2026 osoitteesta https://www.vero.fi/yritykset-ja-yhteisot/yhteistyo-ja-palvelut/verotarkastus-ja-harmaa-talous/tietoa-vihjetietolomakkeesta/