Rangaistus ei ole tarkoitettu sille joka puhui
Se on tarkoitettu niille jotka katsovat vierestä.
Kysyttiin talousalan ammattilaisilta, olivatko he nähneet tai epäilleet talousrikosta työssään. Moni oli. Sitten kysyttiin, kertoivatko he siitä kenellekään.
Neljä viidestä ei kertonut. Lähes puolet nimesi syyksi sen, mitä heille itselleen tapahtuisi, jos kertoisivat.
Luku ei kerro rikoksista. Se kertoo siitä, mitä ihmiset ovat oppineet katsomalla muita.
Puhuminen ei osu ihmiseen vaan rakenteeseen
Ihminen, joka kertoo mitä on nähnyt, harvoin ajattelee osuvansa keneenkään. Hän ajattelee kertovansa asian. Asia on kuitenkin aina jonkun järjestämä ja se, joka sen järjesti, ei ole yksi ihminen vaan tapa, jolla työ tehdään.
Siinä on ero, joka ratkaisee kaiken, mitä seuraa. Yksittäinen ihminen voi loukkaantua ja unohtaa. Rakenne ei loukkaannu eikä unohda, koska se ei tunne mitään. Se vain poistaa esteen tieltään ja este on nyt se ihminen, joka sanoi ääneen miten asiat menevät.
Siksi seuraukset eivät näytä kostolta. Kosto on henkilökohtaista ja se näkyy. Tämä ei näy ja se on juuri sen tehokkuus.
Järjestys jossa asiat tulevat
Ensin muuttuu se miten ihmisestä puhutaan. Häntä kuvataan hankalaksi, ei väärässä olevaksi. Sana on tarkkaan valittu, koska hankaluus on ominaisuus ja väite olisi tarkistettavissa.
Sitten hän jää pois. Ei pois töistä vaan pois niistä huoneista, joissa asiat päätetään. Kysyttäessä yli puolet oli nähnyt tämän tapahtuvan jollekin: ilmiantaja oli jätetty tärkeiden päätösten ulkopuolelle. Kolmasosa oli nähnyt siirron toiseen tiimiin ja kolmasosa oli kuullut nimittelyä.
Kolmanneksi tulevat prosessit. Työsuoritusta aletaan arvioida tarkemmin kuin ennen. Vanhat asiat nousevat esiin. Mikään yksittäinen ei ole kohtuuton ja jokainen on perusteltavissa erikseen.
Neljänneksi tulee terveys ja tässä kohtaa ihminen alkaa usein itse uskoa, että vika on hänessä.
Vasta viimeisenä tulee se, mistä puhutaan eniten. Siitä puhutaan eniten juuri siksi, että se on ainoa porras, joka näkyy ulospäin.
Selitys on valmiina ennen kuin kukaan kysyy
Selitys sille, mitä puhujalle tapahtui, on useimmiten valmiina jo ennen ensimmäistä kysymystä. Hän oli väsynyt. Hän oli katkera. Hän ei tullut toimeen ihmisten kanssa. Hän oli aina ollut vähän erikoinen.
Selitykset ovat uskottavia ja usein osittain tosia. Ihminen, jota on vuoden ajan arvioitu tarkemmin kuin muita, on väsynyt. Ihminen, joka on jätetty huoneiden ulkopuolelle, on katkera.
Seuraus muuttuu näin syyksi. Se on koko mekanismin nerokkain kohta, eikä kenenkään tarvitse keksiä sitä. Se syntyy itsestään siitä järjestyksessä, jossa asiat tapahtuvat.
Suoja on olemassa ja se ei kanna
Ilmiantajien suojelusta on säädetty laki 48 maassa. Kansainvälinen tutkimus kävi läpi 38 maan lainsäädännön ja oikeuskäytännön ja sen johtopäätös on suora: oikeudet näyttävät paperilla vakuuttavilta ja tarjoavat käytännössä vähän suojaa. Lakeja käytetään vähän. Ilmiantajat häviävät oikeudessa useammin kuin voittavat ja voitto tuottaa tyypillisesti pienen korvauksen.
Suomessa laki tuli voimaan vuoden 2023 alussa. Keskitettyyn ilmoituskanavaan saapui viime vuonna 108 ilmoitusta. Niistä 22 siirrettiin toimivaltaiselle viranomaiselle ja 86 jätettiin siirtämättä, koska niiden ei katsottu kuuluvan lain soveltamisalaan.
Neljä viidestä ilmoituksesta jäi siis lain ulkopuolelle. Joku oli miettinyt asiaa kuukausia, kirjoittanut sen auki ja lähettänyt sen eteenpäin ja vastaus oli ettei tämä kuulu tänne.
Suoja on olemassa. Se on kirjoitettu, hyväksytty ja voimassa. Se vain ei ole sitä, mitä ihminen luuli sen olevan silloin, kun hän luotti siihen.
Sama muoto kolmannen kerran
Viihdeteollisuudessa sama asia hoidetaan sopimuksella. Uhri saa korvauksen ja allekirjoittaa vaitiolon. Puhuminen maksaa hänelle saadut rahat takaisin, vahingonkorvauksen päälle ja vielä toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut.
Pelote on siviilioikeudellinen eikä rikosoikeudellinen. Kukaan ei uhkaa ketään. Kukaan ei riko lakia. Sopimus on pätevä ja se on tehty vapaaehtoisesti ja lopputulos on, että se, mitä tapahtui, ei tule kenenkään tietoon.
Lainsäätäjät ovat alkaneet rajoittaa tätä. Joissakin maissa vaitiolosopimusta ei saa enää käyttää vakavimpien rikosten sovinnoissa. Rajoitus on todiste siitä, että ongelma tunnistettiin ja se kertoo samalla kuinka pitkään sitä ei tunnistettu.
Kolme eri kenttää, kolme eri välinettä, sama muoto. Kaikki toimii sääntöjen mukaan ja lopputulos on hiljaisuus.
Talous ja viihde ovat tässä esimerkkejä eivätkä rajaus. Ne ovat mukana siksi, että niistä on lukuja, ei siksi, että ilmiö olisi niiden ongelma. Sama tapahtuu sairaalassa, jossa hoitovirheestä kerrotaan, koulussa, jossa oppilaan kohtelusta kysytään, järjestössä, jossa varojen käyttö ei täsmää, seurakunnassa, jossa joku sanoo ääneen mitä johtaja teki. Se tapahtuu virastossa, tutkimuslaitoksessa, urheiluseurassa ja pienessä yhdistyksessä, jonka koko hallitus tuntee toisensa.
Mittakaava vaihtelee ja välineet vaihtelevat. Suuressa organisaatiossa on lakiosasto ja pienessä yhteisössä on se, että kaikki tuntevat kaikki. Kumpikin riittää.
Tämä on vanhempi kuin mikään näistä
Kuvio ei ole uusi eikä se liity nykyaikaan. Se on kirjoitettu ylös kolmetuhatta vuotta sitten ja se on kirjoitettu ylös nimenomaan mekanismina eikä yksittäisenä tapauksena.
Israelin kuningas etsii profeettaa, joka kertoisi mitä tuleva sota tuo. Yksi löytyy ja kuningas sanoo hänestä näin:
Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On täällä vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika". Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko".
1. Kun. 22:8
Kuningas ei sano, että Miika olisi väärässä. Hän sanoo vihaavansa häntä ja syy on se ettei Miika koskaan sano mieluista. Kysymys totuudesta ei tule esiin kertaakaan.
Miikan puhuttua käsky kuuluu näin:
Ja sano: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajana takaisin'."
1. Kun. 22:27
Toisaalla pappi käskee profeetan pois maasta. Perustelu on paljastava, koska se ei koske sanomaa lainkaan:
Ja Amasja sanoi Aamokselle: "Sinä näkijä, mene matkaasi ja pakene Juudan maahan, syö leipäsi siellä ja ennusta siellä.
Mutta Beetelissä älä ennusta enää, sillä se on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli."
Aam. 7:12–13
Ennusta muualla. Paikka on varattu ja paikan omistaa se, jolla on valta. Sanoma on aina ongelma siellä, missä sen vastakohta edustaa valtaa ja rahaa.
Kaivoon laskettu profeetta, temppelin esipihalla kivitetty pappi ja myöhemmin kysymys, jonka esitti mies, joka tiesi mitä hänelle seuraa siitä:
Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet,
Apt. 7:52
Kysymykseen ei odotettu vastausta, koska vastaus tiedettiin.
Yhdessä kohdassa Jeesus sanoo saman asian tavalla, joka paljastaa mekanismin kaikkein tarkimmin. Hän ei syytä hautojen rakentajia siitä, että he olisivat tappaneet profeetat. Hän syyttää heitä siitä, että he kunnioittavat kuolleita profeettoja samalla kun he tekevät eläville sen, minkä isät tekivät:
Voi teitä, kun te rakennatte profeettain hautakammioita, ja teidän isänne ovat heidät tappaneet!
Luuk. 11:47
Kuollutta totuudenpuhujaa on helppo kunnioittaa. Hän ei sano enää mitään uutta.
Mitä tästä seuraa lukijalle
Ensimmäinen asia on pieni ja se on käytännöllinen. Kuullessasi, että joku, joka puhui, oli hankala, väsynyt tai katkera, huomaa, että selitys tuli valmiina. Sinun ei tarvitse päättää onko se totta. Riittää huomata missä järjestyksessä kuulit asiat.
Toinen on isompi. Neljä viidestä ei kerro mitään ja se on se luku, jonka takia tätä kannattaa katsoa. Vaientaminen ei toimi siksi, että joku vaiennetaan. Se toimii siksi, että sata muuta näkee mitä hänelle tapahtui, eikä kenenkään tarvitse sanoa heille mitään.
Hinta ei siis lankea sille, joka puhui. Se lankeaa kaikille, jotka olisivat puhuneet ja jotka nyt eivät puhu ja se lankeaa niille, joita ei koskaan auteta, koska kukaan ei kertonut.
Kolmas on se, joka jää. Jokainen tässä kuvattu porras toimii ilman että kukaan tekee mitään laitonta. Sitä ei voi korjata etsimällä syyllistä, koska syyllistä ei tarvita.
Se voidaan silti nähdä ja näkeminen on se, mistä tunnistaminen alkaa. Mekanismi on rakennettu sen varaan ettei kukaan katso tarpeeksi kauan.
Neljäs koskee niitä neljää, jotka eivät kertoneet. Teksti on seurannut sitä, joka puhui, mutta hinta ei jää häneen. Se, joka näki ja vaikeni, vie jotain mukanaan kotiin. Ensimmäisellä kerralla se on epämukava olo, joka menee ohi. Toisella kerralla katsominen on jo helpompaa. Kolmannella hän ei enää huomaa katsovansa. Vaikeneminen ei ole tekemättä jättämistä vaan harjoitusta ja harjoitus tekee sen, minkä harjoitus aina tekee. Tätä hintaa ei laske kukaan, koska se ei näy missään tilastossa. Se on silti ainoa, jonka jokainen neljästä maksaa varmasti.
Se mikä unohdetaan
Epäily, joka muistaa, on vielä elossa. Se voi kysyä uudelleen, palata asiakirjaan ja tunnistaa saman kuvion seuraavassa tapauksessa. Sitä vastaan on rakennettava jotain: selitys, prosessi, sopimus. Unohtaminen ei tarvitse mitään. Se ei tarvitse edes vaientajaa.
Yhteiskunta, joka on oppinut unohtamaan, on rakentanut vaientamisen automaatiksi. Uutinen vanhenee viikossa. Lause "asia on käsitelty" korvaa vastauksen ja kysyjä, joka palaa asiaan käsittelyn jälkeen, on jo hankala. Menneille totuudenpuhujille rakennetaan hautakammiot ja niiden vihkiäisissä pidetään puheita samalla, kun elävät jätetään huoneen ulkopuolelle. Kuvio on sama kuin se, josta Jeesus puhui. Se on yhtä tehokas nyt kuin silloin.
Suunnasta tämä kertoo yhden asian. Painostusta ei enää tarvita silloin, kun mukavuus tekee saman työn. Vaihtokauppa, joka toimii yhden ihmisen kohdalla, toimii myös koko yhteisön kohdalla ja sinne se on siirtynyt. Ostettava ei ole enää yksi ihminen, jolla on asema ja palkka, vaan yleinen halu siihen, ettei huomenna tarvitsisi tietää. Se on halvempi ostaa ja se pysyy ostettuna.
Unohtaminen näkyy myös siinä, mitä ei seurata. 108 ilmoitusta tuli ja 86 jäi lain ulkopuolelle. Kukaan ei kysy, mitä niille 86:lle tapahtui, eikä sitä mittaa kukaan. Suoja, jonka toimivuutta ei seurata, ei ole suoja vaan seremonia. Se on olemassa sitä varten, että voidaan sanoa sen olevan olemassa.
Oikeat kysymykset ovat olemassa ja ne ovat yksinkertaisia. Niitä ei ole esitetty riittävällä vakavuudella eikä niihin vastaamista ole jatkettu sinne asti, missä vastaus muuttuisi teoksi.
Mitä hiljaisuus maksaa? Ilmoittajan hinta tunnetaan tarkasti ja se on laskettu moneen kertaan. Sitä lukua ei ole olemassa, joka kertoisi, mitä maksoivat ne vahingot, joita kukaan ei estänyt, koska kukaan ei kertonut.
Kuka valvoo valvojaa? Soveltamisalan päättää sama taho, jolle jokainen mukaan otettu ilmoitus on lisää työtä. Neljä viidestä jäi ulkopuolelle ja päätös tehtiin talon sisällä.
Miksi suoja on rakennettu ilmoituksen muodon eikä ihmisen ympärille? Väärään lokeroon kirjoitettu totuus ei ole lain silmissä totuus. Ihminen, joka ei tuntenut lokeroita, jää ilman suojaa juuri siksi, ettei hän ole juristi.
Onko todistajalla velvollisuus vai vain oikeus? Laki tuntee ilmoittajan oikeuden. Se ei tunne todistajan velvollisuutta. Niin kauan kuin se ei tunne, vaikeneminen on lain mukaan neutraali teko.
Missä neljä viidestä oppii vaikenemaan? Se opitaan ennen ensimmäistä työpaikkaa. Koulussa, jossa kertoja on kantelija. Kotona, jossa ei puhuta siitä, mistä ei puhuta. Seurakunnassa, jossa johtajasta ei sanota mitään, koska hän on johtaja. Työelämä ei opeta vaikenemista. Se ottaa vastaan ihmisiä, jotka osaavat sen jo.
Korjausliike konkretisoituu vasta silloin, kun kysymys muutetaan mitattavaksi. Ilmoitusten kohtalo julkiseksi tilastoksi, jotta jokainen näkee, mihin ne menivät. Vastatoimet henkilökohtaiselle vastuulle, jotta se, joka jätti puhujan huoneen ulkopuolelle, vastaa siitä itse eikä organisaatio. Seuranta sille, mitä vaiettu asia lopulta maksoi, jotta hiljaisuudella on hinta siinä missä puhumisellakin. Yksikään näistä ei vaadi uutta lakia. Ne vaativat, että joku haluaa tietää.
Se mitä ei voi ottaa pois
Viimeinen asia on se, joka jää, kun kaikki muu on sanottu.
Vaientaminen ei ole voima vaan vaihtokauppa. Se toimii vain siinä tapauksessa, että ihmisellä on jotain, mitä hän ei halua menettää ja mikä on hänelle tärkeämpää kuin totuus. Raha on tavallisin. Asema on toinen. Kolmas on se hankalimmin tunnistettava eli halu olla niiden ystävä, joilla on valta.
Kaikki kolme ovat ostettavissa, koska ne ovat annettuja. Se, joka ne antoi, voi ottaa ne pois. Siinä on koko painostuskeinon sisältö.
Tästä seuraa asia, jota valta ei osaa käsitellä. Ihmisellä, jonka ainoa auktoriteetti on Jeesus Kristus, ei ole sitä kohtaa, josta ottaa kiinni. Häntä ei voi uhata sillä, minkä hän on jo laskenut kädestään, eikä häntä voi ostaa siitä yksinkertaisesta syystä, että hänet on jo ostettu.
Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia.
1. Kor. 7:23
Kauppa on tehty ja hinta on maksettu, eikä sitä maksettu rahassa.
tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,
vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,
1. Piet. 1:18–19
Sellainen ihminen on tässä mielessä hallitsematon. Se on epämiellyttävä ominaisuus järjestelmälle, joka toimii sillä, että jokaisella on hintansa.
Kysymys ei siis lopulta ole rohkeudesta. Rohkeus loppuu ja se loppuu useimmilta juuri siinä kohtaa, jossa hinta muuttuu konkreettiseksi. Kysymys on siitä, kuka on Herra. Vaientaminen onnistuu täsmälleen siinä määrin kuin raha, valta ja vallanpitäjien ystävyys merkitsevät enemmän kuin Hän.
Niin kauan kun jatkamme vaikenemista ja Totuuden puolustamatta jättämistä, valintamme ei ole ainoastaan luopumus ihmisyyden ytimestä, omatunnosta. Se on myös asteittain luovuttamista Rakkaudesta, sillä valhe syö ympäriltään kaiken Elämän.