Vastustajatkaan eivät kiistäneet tekoja
Teot nähtiin. Kiista koski sitä, kenen voimalla ne tehtiin.
Johanneksen evankeliumi päättyy tunnustukseen siitä, että kirjoitettu on vain pieni osa:
On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.
— Joh. 21:25
Jae herättää kysymyksen. Onko joku koskaan tutkinut keskittyneesti juuri Jeesuksen ihmetekoja? Onko niitä kirjannut muistiin joku, joka ei kuulunut kahteentoista opetuslapseen? Vastaus on kyllä molempiin. Vahvin todistus tulee kuitenkin odottamattomalta suunnalta. Se tulee niiltä, jotka vastustivat häntä.
Kaksi evankelistaa kahdentoista ulkopuolelta
Neljästä evankeliumista kaksi on sellaisten kirjoittamia, jotka eivät kuuluneet kahteentoista. Varhaisin säilynyt perimätieto Markuksen evankeliumista on Papiakselta noin vuodelta 100. Kirkkohistorioitsija Eusebios säilytti sen. Papiaksen mukaan Markus oli Pietarin tulkki, joka "wrote down accurately, though not in order, whatsoever he remembered of the things said or done by Christ. For he neither heard the Lord nor followed him". Hän kirjoitti tarkasti muistiin sen, mitä Pietari kertoi Kristuksen sanoista ja teoista. Herraa hän ei itse kuullut eikä seurannut.
Luukas oli Paavalin seuralainen. Hän kertoo itse, miten hän työskenteli: hän kirjoitti sen mukaan, "kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet". Hän kirjoitti myös "tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki". Luukas teki juuri sen, mitä kysymys koskee. Hän keräsi silminnäkijöiden kertomukset ja kirjoitti ne järjestykseen.
Kriittinen tutkimus pitää evankeliumeja nimettöminä ja kyseenalaistaa nämä tekijätiedot. Kirkon varhaisin perimätieto puhuu toista. Se on peräisin ajalta, jolloin silminnäkijöitä oli yhä elossa.
Todistajat, jotka elivät vielä
Noin vuonna 125 apologeetta Quadratus kirjoitti puolustuskirjoituksen keisari Hadrianukselle. Siitä on säilynyt yksi katkelma. Se koskee juuri ihmetekoja:
"Our Saviour's works, moreover, were always present: for they were real, consisting of those who had been healed of their diseases, those who had been raised from the dead". Vapahtajan teot olivat aina nähtävillä, koska ne olivat todellisia. Ne olivat ihmisiä, jotka oli parannettu ja herätetty kuolleista. Quadratus jatkaa, että osa heistä "have survived even down to our own times", eli eli vielä hänen omana aikanaan.
Quadratus ei vedonnut kirjaan. Hän vetosi ihmisiin, joita keisarin aikalaiset saattoivat tavata.
Vastustajien todistus
Kaikkein painavin havainto koskee niitä, jotka eivät uskoneet. Yksikään varhainen vastustaja ei väittänyt, ettei tekoja tapahtunut. Jokainen heistä selitti ne toisin.
Babylonian Talmud säilyttää perimätiedon Jeesuksen teloituksesta. Sen mukaan ennen teloitusta julistettiin, että Jeesus Nasaretilainen kivitetään, "because he practiced sorcery, incited people to idol worship, and led the Jewish people astray". Syy oli noituus. Teot myönnettiin, mutta niiden voima selitettiin pimeydeksi.
Kreikkalainen filosofi Kelsos kirjoitti kristittyjä vastaan noin vuonna 175. Hänen mukaansa Jeesus oli ollut palvelijana Egyptissä ja oppinut siellä ihmevoimia, "miraculous powers, on which the Egyptians greatly pride themselves". Hänkään ei kiistänyt tekoja. Hän väitti, että ne olivat opittua taikuutta.
Justinos Marttyyri kirjoitti 100-luvulla, mitä tekojen näkijät sanoivat: "though they saw such works, they asserted it was magical art. For they dared to call Him a magician, and a deceiver of the people." He näkivät teot ja sanoivat niitä taikuudeksi. He uskalsivat kutsua häntä taikuriksi ja kansan eksyttäjäksi.
Juutalainen historioitsija Josefus kutsuu Jeesusta "a doer of wonderful works", ihmeellisten tekojen tekijäksi. Kohdan aitoudesta on kiistelty pitkään, koska osan sen lauseista arvellaan olevan myöhempää lisäystä. Roomalaiset kirjoittajat Tacitus, Suetonius ja Plinius mainitsevat Kristuksen mutta eivät hänen tekojaan.
Kuva on yhtenäinen. Ystävät ja viholliset olivat samaa mieltä siitä, että teot tapahtuivat. Erimielisyys koski sitä, kenen voimalla.
Kenen voimalla
Tämä ei ole sivuseikka. Juuri tähän kysymykseen Jeesus itse vastasi vakavimmilla sanoilla, jotka evankeliumit hänestä kertovat. Hän ajoi ulos riivaajia. Jerusalemista tulleet kirjanoppineet eivät kiistäneet tekoa:
Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat: "Hänessä on Beelsebul", ja: "Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia".
— Mark. 3:22
Jeesus vastasi heille. Saatana ei aja ulos saatanaa, eikä valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, voi pysyä pystyssä. Sitten hän sanoi sen, mikä tekee tästä kysymyksestä vakavimman, jonka ihminen voi kohdata:
Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin." Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki".
— Mark. 3:28–30
Evankelista kertoo itse, miksi Jeesus sanoi tämän: "Sillä he sanoivat: 'Hänessä on saastainen henki'." Pyhän Hengen pilkka ei ole epämääräinen käsite. Se on juuri tämä. Jumalan Hengen voimalla tehty teko nimetään saastaisen hengen teoksi.
Se, joka väittää Jeesuksen Kristuksen tehneen tekonsa noituudella tai taikuudella, väittää hänen toimineen antikristuksen hengessä. Raamattu kieltää noituuden ja taikuuden ehdottomasti. Väite tekee Jumalan Pojasta rikollisen, joka teki juuri sitä, minkä Jumala on kieltänyt. Se on Pyhän Hengen pilkkaa, synti, jota ei anneta anteeksi.
Sama selitys uudessa asussa
Selitys ei jäänyt antiikkiin. Vuonna 1978 ilmestyi Morton Smithin kirja Jesus the Magician. Sen mukaan historiallinen Jeesus oli taikuri, joka "sprang from a Galilean strain of Semitic paganism", nousi galilealaisesta seemiläisen pakanuuden haarasta. Kirja on Talmudin, Kelsoksen ja Jerusalemin kirjanoppineiden väite akateemisessa muodossa. Tekoja ei kiistetä. Niiden lähde nimetään pimeydeksi.
Sama ajatus elää myös henkisyydessä, joka esittää Jeesuksen mestarina, joka hallitsi voimat ja tekniikat, joita kuka tahansa voisi oppia. Siinä Jeesus ei ole Jumalan Poika, joka tekee Isän tekoja Pyhän Hengen voimalla. Hän on taitava käyttäjä. Ajatus on kauniimpi kuin Talmudin, mutta sen ydin on sama. Teon voima irrotetaan Jumalasta.
Tutkimus, joka keskittyy ihmeisiin
Jeesuksen ihmetekoja on myös tutkittu keskittyneesti ja perusteellisesti. John P. Meier käsittelee historiallista Jeesusta käsittelevän sarjansa toisessa osassa laajasti Jeesuksen tekoja: riivaajien ulosajoja, parantamisia ja muita ihmeitä.
Craig S. Keener kokosi kaksiosaisen teoksen Miracles. Sen pääväite on hänen omin sanoin "simply that eyewitnesses do offer miracle claims". Silminnäkijät kertovat ihmeistä yhä, myös meidän aikanamme.
Vuonna 2010 lääketieteellinen aikakauslehti Southern Medical Journal julkaisi tutkimuksen Mosambikin maaseudulta. Candy Gunther Brown ja kolme muuta tutkijaa mittasivat 24 ihmisen kuulon ja näön ennen rukousta ja sen jälkeen. Tutkijat mittasivat tilastollisesti merkitsevän parannuksen sekä kuulossa että näössä. Tutkimuksessa ei ollut vertailuryhmää. Tutkittavia oli vähän. Tutkijat itse esittivät jatkotutkimusta.
Luopumuksen aika
Kysymys siitä, kenen voimalla Jeesus teki tekonsa, ei ole akateeminen. Sen paino kasvaa ajassa, jota ei leimaa herätys vaan luopumus. Raamattu sanoo, että se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu (2. Tess. 2:3). Luopumus ei aina kiistä Jeesusta. Usein se vain selittää hänet uudelleen.
Luopumuksen aikaa leimaa se, että pahaa sanotaan hyväksi ja hyvää pahaksi. Sokaistunut ihminen ei enää erota totuutta valheesta, vaan julistaa valheen totuudeksi. Profeetta kirjoitti siitä jo vanhan liiton aikana:
Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!
— Jes. 5:20
Sama sokeus on jo tapahtunut silloin, kun Jeesuksen teot nimetään saastaisen hengen tai antikristuksen hengen teoiksi. Jumalan Poika julistetaan syylliseksi samoin kuin kaksituhatta vuotta sitten. Pyhä julistetaan epäpyhäksi ja hyvä pahaksi. Raja Jumalan ja saatanan välillä katoaa ihmisen silmistä.
Ihminen, joka nimeää Jumalan teot pimeyden teoiksi, ei tee pientä virhettä. Hän astuu tielle, jolta Jeesus varoitti vakavimmin sanoin. Sanat, jotka vievät sille tielle, punnitaan ennen kuin ne lausutaan.
Johannes ei kirjoittanut kaikkea. Hän kertoo itse, miksi hän kirjoitti sen, minkä kirjoitti:
Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.
— Joh. 20:30–31