Merkintä ei kysy, oliko se totta

Ilmoitus kirjataan ennen kuin kukaan tietää, onko se totta. Kirjaus jää, vaikka totuus selviäisi.

Lastensuojeluilmoitus on yhteiskunnan tapa kuulla lapsen hätä silloinkin, kun lapsi ei itse osaa sitä sanoa. Vuonna 2025 ilmoituksia tehtiin 246 000. Ne koskivat 117 000 lasta, mikä on 10,9 prosenttia kaikista lapsista. Määrä on kolminkertaistunut vuodesta 2010. Suurin osa ilmoituksista syntyy aidosta huolesta.

Sama ovi, joka on avattu lapsen suojaksi, on auki myös toiseen suuntaan. Ilmoituksen voi tehdä kostosta, katkeruudesta tai mustasukkaisuudesta. Siihen voi kirjoittaa, että toinen vanhempi on psykoosissa, päihteiden vaikutuksen alaisena tai vaaraksi itselleen ja lapsilleen. Yksittäinen ilmoitus tarkistetaan. Vuosien ketju samoja väitteitä samalta ilmoittajalta on toinen asia. Se on teko, jonka laki tuntee usealla nimellä.

Kun ero jatkuu viranomaisissa

Eron jälkeen lapsesta voi tulla väline, jolla toista vanhempaa satutetaan. Ilmiöllä on nimi, huoltokiusaaminen, mutta laissa sitä ei ole. Lapin yliopistossa tehty sosiaalityön pro gradu -tutkielma toteaa: "Myöskään juridisen sääntelyn osalta huoltokiusaamista ei tunnisteta."

Eduskunta on kuitenkin käsitellyt ilmiötä. Vuonna 2018 jätetyssä kirjallisessa kysymyksessä huoltokiusaamisen muodoiksi lueteltiin muun muassa "perusteettomat väkivalta- tai insestiväitteet/rikosilmoitukset" sekä toisen vanhemman mustamaalaus viranomaisille, ystäville ja sukulaisille. Samana vuonna annettu hallituksen esitys lapsenhuoltolain uudistuksesta nimesi vieraannuttamisen henkiseksi väkivallaksi: "Yhtenä säännöksessä tarkoitettuna henkisen väkivallan muotona voidaan pitää edellä yleisperustelussa tarkoitettua vieraannuttamista, jossa toinen vanhempi omalla käytöksellään vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman välistä vuorovaikutussuhdetta." Lapsenhuoltolain mukaan lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta.

Lakivaliokunta kirjoitti mietintöönsä: "Keskeistä on, että vieraannuttaminen tunnistetaan käytännössä ja se otetaan sosiaalitoimessa ja tuomioistuimessa huomioon, sillä vieraannuttajan ei tule voida hyötyä toiminnastaan." Eduskunta edellytti hallitukselta, että se seuraa vieraannuttamiseen ja tapaamisoikeuden estämiseen tarkoitettujen keinojen tehokkuutta. Määritelmää lakiin ei kirjoitettu. Uutta rikosta ei säädetty.

Poliisi tuntee ilmiön. Hämeen poliisilaitos kirjoitti vuonna 2018, että avioeron ja huoltajuusriidan yhteydessä käytetään joskus "aseena" lapsiin kohdistuneita pahoinpitely- ja seksuaalirikosepäilyjä, joissa ilmoittajana on toinen vanhempi. Samassa tiedotteessa poliisi muistuttaa toisesta suunnasta: "Selvää on, että huoltoriita ei sulje pois rikoksen mahdollisuutta." Kumpikin pitää paikkansa. Siksi jokainen ilmoitus on tarkistettava ja jokaisen tarkistuksen tulos on kirjattava.

Mitä laki rankaisee

Rikoslaki ei tunne nimikettä perätön lastensuojeluilmoitus. Vuosia jatkunut ketju voi silti täyttää usean rikoksen tunnusmerkistön.

Väärästä ilmiannosta tuomitaan se, joka antaa viranomaiselle väärän tiedon "ja siten aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi tai joutuu syytteeseen tai tuomitaan rangaistukseen". Rangaistus on sakkoa tai vankeutta enintään kolme vuotta. Pelkkä perättömyys ei riitä, vaan väärästä tiedosta on synnyttävä vaara rikosoikeudellisesta seuraamuksesta. Poliisille tehty väite lapsen pahoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä synnyttää sellaisen vaaran. Ilmoitus, joka johtaa vain lastensuojelun selvitykseen, ei välttämättä synnytä.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan se, joka "esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa". Tiedon ei tarvitse mennä viranomaiselle. Se voi mennä työpaikalle, naapureille tai sukulaisille. Perusmuodosta tuomitaan nykyään sakkoon. Törkeästä kunnianloukkauksesta voi saada vankeutta enintään kaksi vuotta, jos teko aiheuttaa suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa ja on kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hallituksen esityksen mukaan törkeyttä arvioitaessa "huomioon tulee ottaa muun muassa valheellisen tai halventavan ilmaisun laatu ja sisältö, se, miten laaja henkilöpiiri tosiasiassa on henkilön tunnistanut tai voinut tunnistaa esitettyjen tietojen perusteella" sekä valheen esittämisen syy ja tarkoitus. Törkeyttä lisää esityksen mukaan se, että tarkoituksena ei ole ollut minkään merkityksellisen asian käsitteleminen "vaan puhdas vahingon aiheuttaminen". Erityisen suurta vahinkoa voi aiheutua esimerkiksi sille, "jonka työuralla eteneminen olennaisesti vaikeutuu tai estyy kokonaan". Myös teon kohdistuminen lapseen vaikuttaa kokonaisarvosteluun.

Levinneisyys on siis osa törkeyden arviota. Valhe esimerkiksi mielenterveydestä voi vuosien aikana levitä jopa 30–60 viranomaistaholle ja yhtä monelle lähipiirissä, työpaikalla ja yhteistyöverkostoissa. Silloin mainehaitta on vakava ja laaja.

Vainoamisesta tuomitaan se, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten oikeudettomasti vainoaa toista niin, että se on omiaan aiheuttamaan pelkoa tai ahdistusta. Rangaistus on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Yksi ilmoitus ei ole vainoamista. Vuosien ketju voi olla. Poliisihallituksen ja Poliisiammattikorkeakoulun käsikirja lähisuhdeväkivaltaan puuttumisesta luettelee vainoamisen muotojen joukossa "toistuvat oikeudenkäynnit sekä aiheettomat lastensuojelu- tai rikosilmoitukset". Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan vainoamisesta on viime vuosina tuomittu keskimäärin sata ihmistä vuodessa.

Sama kielto on kirjoitettu jo vanhan liiton lakiin:

Älä levitä valheellista huhua, äläkä anna apuasi syylliselle rupeamalla vääräksi todistajaksi.

— 2. Moos. 23:1

Syytöksen paino

Väite läksyissä auttamatta jättämisestä ei paina saman verran kuin väite siitä, että vanhempi on vaarallinen, mielisairas tai pedofiili. Rikoslaki ei tunne erillistä koventamisperustetta syytöksen vakavuudelle. Paino tulee rangaistuksen mittaamisen yleissäännöstä: "Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen." Mitä vakavampi väite, sitä suurempi vahingollisuus.

Vakavimmasta syytöksestä on seurannut vankeutta. Toijalan käräjäoikeus tuomitsi joulukuussa 2007 vankeuteen naisen, joka oli esittänyt perusteettomia syytöksiä lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Teot olivat väärä ilmianto ja törkeä kunnianloukkaus.

Korkeimman oikeuden ratkaisut näyttävät, miten kapea raja on. Ratkaisussa KKO:2024:28 viranomaiselle tehty perätön tutkintapyyntö päättyi kunnianloukkaustuomioon. Tekijä tuomittiin 20 päiväsakkoon eli yhteensä 740 euroon. Lisäksi hänet velvoitettiin maksamaan loukatulle 800 euroa korvausta kärsimyksestä. Väärästä ilmiannosta häntä ei voitu tuomita, koska syyte siitä oli jo hylätty lainvoimaisesti. Ratkaisun esittelijän mietinnön mukaan väärästä ilmiannosta tuomittu sakkorangaistus oli vuosina 2017–2021 mediaaniltaan 50–65 päiväsakkoa.

Ratkaisussa KKO:2013:15 isä oli tehnyt poliisille tutkintapyynnön ja väittänyt ulosottomiehen riuhtoneen ja repineen lasta asumispäätöksen täytäntöönpanossa. Käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat isän väärästä ilmiannosta ja kunnianloukkauksesta neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Korkein oikeus hylkäsi syytteet. Väitteet olivat paikoin liioiteltuja, mutta mikään teon osa ei ollut täysin perätön. Isä oli toiminut lapsensa oikeuksien valvomiseksi laillista tietä. Raja kulkee perättömän ja liioitellun välissä. Valhe on rikos. Huoli, joka on paisunut, ei ole.

Nimenomaan lastensuojeluilmoituksesta annettua julkaistua ennakkopäätöstä ei löydy. Käräjäoikeudessa asia on silti ratkaistu. Yle uutisoi 30.12.2013, että Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi miehen kunnianloukkauksesta naapuriperheestä tehdyn lastensuojeluilmoituksen vuoksi. Ilmoituksen mukaan vanhemmat olivat yhtä aikaa humalassa ja äiti kykenemätön hoitamaan lapsiaan. Ylen mukaan oikeus totesi, "etteivät perheen lapset ole olleet koskaan lastensuojelun asiakkaana ja ilmoitus oli ollut aiheeton". Rangaistus oli 180 euron sakko. Lisäksi mies joutui maksamaan 1 200 euroa kärsimyskorvausta ja 2 000 euroa oikeuskuluja. Ilmoitus oli tehty nimettömänä. Tekijä tuomittiin silti. Taustalla oli naapuririita eikä huoltoriita, mutta oikeudellinen kehys on sama kanavasta riippumatta.

Nimettömyyden raja

Moni ilmoittaja uskoo, ettei hänen nimensä koskaan tule esiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeen mukaan työnsä puolesta ilmoitusvelvollinen ei voi tehdä ilmoitusta nimettömänä. Yksityishenkilö voi. Sosiaalityöntekijä, joka tietää ilmoittajan henkilöllisyyden, "ei voi luvata, että tieto salataan lapselta ja hänen huoltajaltaan". Huoltajalla ja lapsella on pääsääntöisesti oikeus tietää, kuka ilmoituksen teki. Henkilöllisyys voidaan salata vain, jos sen paljastuminen vaarantaisi lapsen edun tai ilmoittajan turvallisuuden. Salaamisen perusteet on silloin kirjattava.

Rikosasiassa raja siirtyy. Esitutkintalain mukaan asianosaisella on esitutkinnan alettua oikeus saada tieto esitutkintaan johtaneista seikoista ja aineistosta, joka voi vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Oikeutta voidaan rajoittaa, mutta arvioinnissa on otettava huomioon asianosaisen oikeus puolustautua. Poliisilla on lisäksi oikeus saada toiselta viranomaiselta tehtävänsä suorittamiseksi tarpeelliset tiedot salassapitovelvollisuuden estämättä, ellei tiedon antamista ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu. Nimettömyys on lupaus, jonka antaa ilmoittajan oma oletus. Laki ei anna sitä.

Ketju, joka muuttuu kertomukseksi

Lastensuojelulain mukaan lastensuojeluilmoitukset talletetaan sosiaalihuollon asiakasrekisteriin. Laki ei erottele, osoittautuuko ilmoitus myöhemmin aiheettomaksi. Säännöstä, jonka mukaan perättömäksi todettu ilmoitus poistettaisiin rekisteristä, ei ole.

Tietosuojavaltuutetun toimiston ohjeen mukaan asiakas voi pyytää virheellisen tiedon oikaisemista. Raja tulee heti perässä: "Toisen henkilön kertomia tietoja ei voida oikaista sillä perusteella, että tiedot ovat esimerkiksi lapsen vanhemman mielestä virheellisiä." Toisen vanhemman ilmoittamia tietoja voidaan täydentää omilla tiedoilla. Viranomaisen päätöstä tai sen tuomioistuimelle antamaa lausuntoa ei voi oikaista tietosuoja-asetuksen nojalla, vaikka siinä olisi virheitä. Viranomainen voi korjata ne vain itse.

Merkintä ei siis kysy, oliko se totta. Se kysyy vain, tehtiinkö se. Jokainen uusi ilmoitus lepää edellisten päällä. Kymmenes ilmoitus luetaan eri silmin kuin ensimmäinen. Ketju, jota kukaan ei aseta aikajanalle, alkaa vuosien kuluessa näyttää kertomukselta. Kertomus näyttää lopulta totuudelta.

Vuosia toistettu valhe ei jää rekisteriin. Se siirtyy lausuntoihin ja päätöksiin, jotka nojaavat aiempiin kirjauksiin. Pahimmillaan se päätyy tarkkailulähetteeseen, jonka oikaisu ei ole halpaa kenenkään maineelle. Seura-lehden haastattelema äiti kertoi olleensa 12 vuotta entisen puolisonsa kiusanteon kohteena. Hänestä oli tehty useampi perätön lastensuojeluilmoitus. Lapset sairastuivat joulun jälkeen eivätkä lähteneet sovittuna päivänä isälleen. Isä teki asiasta jälleen ilmoituksen. Äidin mukaan oikeus katsoi, "ilmeisesti aiempiin ilmoituksiin peilaten", että hän oli laiminlyönyt tapaamisoikeutta. Seurauksena oli 1 500 euron uhkasakko, jos lapsi myöhästyy isältään.

Sosiaali- ja terveysministeriön selvitys vaativista erotilanteista kuvaa saman ilmiön ammattilaisten silmin. Sen mukaan syvä epäluottamus vanhempien välillä "näkyy vastaajien mukaan toistuvina lastensuojeluilmoituksina" ja pyrkimyksinä saada viranomainen toimimaan omalla puolella toista vanhempaa vastaan. Lapsiin kohdistuneita rikosepäilyjä selvittävissä yksiköissä on nähty, että konfliktoituneimmissa tilanteissa vanhemmat tai koko lähipiiri tekevät toistuvia ilmoituksia toisistaan. "Epäselväksi jäävien epäilyjen lisäksi nähdään, että myös paikkansa pitämättömien ilmoitusten riski on kohonnut." Selvityksen mukaan ilmoitukset tuottavat kohteilleen aina uuden lainsäädännön edellyttämän prosessin.

Ovelle asti

Ilmoitus voi johtaa siihen, että poliisi tulee kotiin. Poliisilain mukaan poliisi saa mennä kotirauhan suojaamaan tilaan, jos on perusteltua syytä olettaa, että henkeä, terveyttä tai vapautta vaarantava teko on välittömästi uhkaamassa tai käynnissä. Toimenpiteen on lisäksi oltava välttämätön vaaran estämiseksi.

Lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti, jos hän on välittömässä vaarassa. Viranhaltijan päätöksellä sijoitus voi kestää enintään 30 päivää. Vuonna 2025 kiireellisesti sijoitettuna oli 4 800 lasta.

Aikuinen voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon vain, jos hänen todetaan olevan mielisairas, hän on hoidon tarpeessa mielisairautensa vuoksi ja mitkään muut palvelut eivät sovellu. Tarkkailulähetteen laatii lääkäri "suorittamansa tutkimuksen perusteella".

Kaikissa kolmessa laki edellyttää omaa arviota: perusteltua syytä, välitöntä vaaraa tai lääkärin tutkimusta. Ilmoitus käynnistää arvion. Se ei korvaa sitä. Arvion jäädessä tekemättä tai nojatessa vain siihen, mitä ilmoituksessa luki, valhe kulkee ilmoittajalta suoraan ovelle.

Mitä valhe vie

Vuosia jatkunut valhe ei osu yhteen kohtaan. Se osuu huoltajuuteen, työhön, ihmissuhteisiin ja terveyteen yhtä aikaa.

Perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Se turvaa myös yksityiselämän, kunnian ja kotirauhan. Euroopan ihmisoikeussopimus turvaa oikeuden perhe-elämän kunnioitukseen. Lapsenhuoltolain mukaan huollon on turvattava myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Viranomaisesta toiseen kulkeva valhe loukkaa näitä kaikkia. Se loukkaa vanhemman kunniaa, lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa ja perheen oikeutta elää rauhassa. Se rikkoo myös oikeusturvaa, koska lausunnot ja päätökset syntyvät väärän tiedon varassa.

Helsingin yliopistossa tehty pro gradu -tutkielma kysyi 147 vanhemmalta, jotka kokivat tulleensa lapsestaan vieraannutetuiksi, miten tilanne oli vaikuttanut heihin. Vieraannuttaminen oli kestänyt keskimäärin kuusi vuotta. Vanhemmista 61 prosenttia oli ollut asian vuoksi oikeudessa useaan otteeseen. Univaikeuksia oli 74 prosentilla. Keskivaikean tai vaikean masennuksen oireita oli 40 prosentilla ja vaikean ja todennäköisen PTSD:n oireita 49 prosentilla. Joka viides oli harkinnut itsemurhaa. Reilu kolmannes oli ollut sairauslomalla. Viisi prosenttia oli jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Kokonaisväestöstä masennukseen sairastuu noin viisi prosenttia.

Turun yliopistossa vuonna 2021 tehdyn tutkielman mukaan aiheettomaksi koetut ilmoitukset aiheuttavat vanhemmassa ahdistusta, surua, hätää, huolta, epäilyä omasta vanhemmuudesta ja jopa itsemurha-ajatuksia. Lapin yliopiston tutkielmassa isät kuvasivat, miten kiusaaminen vaikutti heidän juridiseen, taloudelliseen, psykologiseen ja sosiaaliseen asemaansa.

Lapsi kantaa saman taakan. Isät lasten asialla ry:n oppaan lainaamien haastattelujen mukaan vieraannuttaminen on näkynyt lapsissa "arkuutena, vihaisuutena, etääntymisenä, pelkotiloina, koulunkäynnin heikentymisenä, kehityksen taantumisena sekä fyysisinä oireina".

Aikaa ei saa takaisin. Vuodet, jotka kuluvat selvityksissä ja käräjillä, ovat pois lapsen ja vanhemman yhteisestä elämästä. Ne ovat pois myös viranomaisilta, joiden työtunnit kuluvat väitteisiin, joille ei koskaan löydy perustetta.

Mitä se maksaa

Perättömien ilmoitusten määrää ei tilastoida, eikä vakavan huoltokiusaamisen kokonaiskustannusta ole laskettu. Yhden ketjun hinnan voi silti arvioida julkisista yksikkökustannuksista. Seuraava laskelma on skenaario. Sen oletukset on kerrottu.

Oletetaan ketju, joka kestää kahdeksan vuotta. Sen aikana tehdään 20 lastensuojeluilmoitusta. Lastensuojelun Keskusliiton laskelmassa vakavan tapauksen ilmoituksen vastaanottoon ja tarpeen selvitykseen kului noin 20 työtuntia. Sosiaalityöntekijän työtunti maksoi liiton laskelmassa 24 euroa. Samalla laskutavalla 20 ilmoitusta vie 400 työtuntia ja maksaa 9 600 euroa.

Ketju vie vanhemmat käräjille kolmesti ja hovioikeuteen kerran. Oletetaan, että jokaisessa käräjäoikeuden käsittelyssä tehdään olosuhdeselvitys. Se kestää tavallisesti kolmesta kuuteen kuukautta. Selvityksen euromääräistä hintaa ei ole julkaistu, joten laskelmassa sille on arvioitu 40 sosiaalityöntekijän työtuntia. Kolme selvitystä maksaa silloin 2 880 euroa. Kohde maksaa jokaisesta lapsen huoltoa koskevasta käsittelystä 310 euron oikeudenkäyntimaksun eli yhteensä 1 240 euroa.

Valhe näkyy myös kohteen terveydessä. Oletetaan 30 sairauspoissaolopäivää kahdeksan vuoden aikana. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan yksi sairauspoissaolopäivä maksaa työnantajalle keskimäärin 370 euroa. Kustannus on 11 100 euroa.

Näin rakennettu ketju maksaa vähintään 24 820 euroa. Pahimmillaan lapsi sijoitetaan kiireellisesti 30 vuorokaudeksi laitokseen ja vanhemmasta tehdään tarkkailulähete. Hyvinvointiala Hali ry:n selvityksen mukaan lastensuojelulaitoksen vuorokausi maksaa keskimäärin 456 euroa, joten kuukauden sijoitus maksaa 13 680 euroa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yksikkökustannusten mukaan aikuispsykiatrian vaativa käynti maksaa 243 euroa ja vuodeosaston hoitopäivä 408 euroa. Neljän hoitopäivän tarkkailu maksaa käynteineen 1 875 euroa. Pahimmillaan yksi ketju maksaa siis 40 375 euroa.

Summa on alaraja. Siitä puuttuvat poliisin tehtävät ja esitutkinnat, tuomioistuinten oma työ, sovittelut, asianajajien palkkiot ja oikeusapu. Siitä puuttuu 30–60 viranomaistahon aika, jonka ne käyttävät väitteisiin. Siitä puuttuu kohteen menetetty työura. Työtunnin hinta on pelkkä palkka ilman muita kuluja. Vanhimmat yksikkökustannukset ovat vuoden 2011 hintatasossa.

Sata tällaista ketjua maksaa vähintään 2,5 miljoonaa euroa ja pahimmillaan yli neljä miljoonaa euroa. Lasku jakautuu monelle. Hyvinvointialue maksaa sosiaalityön, sijoituksen ja hoidon. Työnantaja maksaa sairauspoissaolot. Kohde maksaa oikeudenkäynnit ja asianajajansa. Ilmoittaja ei maksa mitään, ellei häntä tuomita.

Kuka hyötyy rakenteesta

Ilmoittaja, joka käyttää järjestelmää välineenä, maksaa yhdestä puhelusta. Hän ei tarvitse todisteita, eikä hänen tarvitse olla paikalla, kun ovelle koputetaan. Kohde maksaa vuosien prosesseista, joista jokainen alkaa alusta. Kustannus siirtyy ilmoittajalta kohteelle ja yhteiskunnalle ilman, että kukaan päättää siitä.

Viranomainen kantaa epäsymmetristä riskiä. Toimimatta jättäminen aidossa hädässä on katastrofi, joka päätyy otsikoihin. Turha toimenpide kirjautuu vain rekisteriin. Rakenne palkitsee toimimisen ja jättää punnitsemisen ilman palkkiota. Lakivaliokunnan mukaan vieraannuttajan ei tule voida hyötyä toiminnastaan. Rakenne ei kuitenkaan estä sitä.

Häviäjiä on kolme. Ensimmäinen on vanhempi, joka joutuu todistamaan, ettei ole sairas, vaarallinen tai päihtynyt. Hän voi vain täydentää merkintöjä eikä poistaa niitä. Toinen on lapsi, jonka koti tarkastetaan, joka voidaan viedä pois ja jonka tarina kirjoitetaan muiden sanoin. Kolmas on lapsi, jonka hätä on aito. Kokemusasiantuntija sanoo sen ministeriön selvityksessä: "Perättömät lastensuojeluilmoitukset kuormittavat lastensuojelua ja perheitä turhaan ja tämän vuoksi osa oikeista ilmoituksista jää jalkoihin eikä resurssit riitä."

Kokoero on ilmeinen. Toisella puolella on järjestelmä, jolla on rekisteri, valta ja velvollisuus toimia. Samalla puolella on ilmoittaja, jolle teko maksaa vähiten. Toisella puolella on yksi vanhempi ja yksi lapsi, joilla on vain oma sanansa.

Polku rikosilmoitukseen

Valhe ei kestä aikajanaa. Vuosien piinasta voi tehdä rikosilmoituksen poliisille. Sen perustaksi kootaan aikajana, johon kirjataan päivämäärän mukaan jokainen väite, joka on esitetty viranomaisille ilman todisteita ja osoitettu perusteettomaksi. Sen rinnalle tulevat kaikki riitautukset perheneuvolaan, tuomioistuinsovitteluun ja käräjille. Ne näyttävät, kuka eripuraa synnyttää. Mukaan kuuluvat nimettömät lastensuojeluilmoitukset sekä viestit, sähköpostit ja asiakirjat, jotka todentavat vieraannuttamisen. Erillinen luettelo tahoista, joille väitteitä on levitetty, kertoo levinneisyydestä. Se vaikuttaa siihen, arvioidaanko kunnianloukkaus törkeäksi. Samojen väitteiden toistuessa ja jokaisen tarkistuksen päätyessä samaan tulokseen kuvio näkyy.

Tuomioistuinsovittelussa sovittelijana toimii tuomari. Häntä avustaa asiantuntija, jolta oikeusministeriön mukaan "edellytetään psykologin, sosiaalityöntekijän tai lastenpsykiatrin koulutusta". Sovittelu on tarkoitettu vanhemmille, jotka eivät ole saaneet riittävää apua muista eropalveluista. Kirjaus siitä, kuka sovinnon hyväksyi ja kuka riitautti sen uudelleen, kuuluu aikajanaan.

Nimettömätkään ilmoitukset eivät jää rikostutkinnan ulkopuolelle. Esitutkintalain mukaan "esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty". Aikajanan osoittaessa, että syytä epäillä on, myös nimettömät ilmoitukset tulevat tutkituiksi.

Väärä ilmianto ja vainoaminen eivät ole asianomistajarikoksia. Poliisi voi tutkia ne ilman kohteen omaa rangaistusvaatimusta. Kunnianloukkauksesta syyttäjä saa nostaa syytteen vain, jos asianomistaja ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi. Kunnianloukkaus on siksi mainittava ilmoituksessa erikseen ja sille on vaadittava rangaistusta.

Aika kuluu. Syyteoikeus vanhenee kunnianloukkauksessa kahdessa vuodessa. Törkeässä kunnianloukkauksessa ja vainoamisessa aika on viisi vuotta ja väärässä ilmiannossa kymmenen vuotta. Vanhimmista teoista ei välttämättä voi enää nostaa syytettä. Ne kuuluvat silti aikajanaan, koska ne näyttävät kuvion.

Rikosuhripäivystyksen oikeusopas neuvoo kokoamaan kirjalliset todisteet. Niitä ovat esimerkiksi lääkärintodistukset, sosiaaliviranomaisen kirjaukset, kirjeet, sähköposti- ja tekstiviestit sekä muistiinpanot vastaanotetuista puheluista. Lastensuojelun asiakirjoja voi pyytää asianosaisena. Niistä näkyy, mitä kukin ilmoitus väitti ja mitä tarkistus osoitti.

Syyttäjän jättäessä syytteen nostamatta asianomistajalla on toissijainen syyteoikeus. Siihen liittyy taloudellinen riski, joten oikeusavun ja oikeusturvavakuutuksen mahdollisuus kannattaa selvittää ensin.

Lähestymiskieltoa voi hakea "kuka tahansa, joka perustellusti tuntee itsensä toisen uhkaamaksi tai häiritsemäksi". Kielto voidaan määrätä enintään vuodeksi ja uudistaa enintään kahdeksi vuodeksi. Laajennettuna se voi koskea myös työpaikan läheisyyttä. Kielto suojaa tulevaa eikä rankaise menneestä. Väkivalta ei ole sen edellytys.

Apua saa Rikosuhripäivystyksestä, eron jälkeisen vainon osapuolia tukevasta Tukikeskus Varjosta ja Yhden Vanhemman Perheiden Liiton eroneuvonnasta. Ketjun voi katkaista vain se, joka lukee sen alusta loppuun.

Kuka maksaa

Huoltoriidassa kumpikin vanhempi maksaa yleensä omat kulunsa. Oikeusministeriön julkaisun mukaan asioissa, jotka koskevat lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta tai elatusapua, "pääsääntönä on, että molemmat asianosaiset vastaavat itse omista oikeudenkäyntikuluistaan". Hävinnyt osapuoli voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen kulut vain, jos siihen on erityinen syy. Muissa riita-asioissa pääsääntö on päinvastainen. Häviäjä maksaa.

Vanhempi, joka on joutunut puolustautumaan perättömiä väitteitä vastaan vuosia, maksaa siis yleensä itse jokaisen oikeudenkäyntinsä. Rikosasiassa tuomittu voidaan velvoittaa maksamaan korvausta. Edellä kuvatuissa tuomioissa korvaukset olivat satoja tai muutamia tuhansia euroja. Säännöstä, jolla julkinen valta perisi perättömän ilmoituksen aiheuttamat kustannukset ilmoittajalta, ei löydy. Eduskunnassa tai oikeusministeriössä tehtyä ehdotusta huoltoriitojen kuluvastuun muuttamisesta ei myöskään löydy.

Pitäisikö lakia muuttaa niin, että huoltokiusaaja maksaa koko lystin? Rakenne on nyt toisin päin. Teon tekijä maksaa vähiten ja teon kohde eniten. Poikkeus on jo olemassa, sillä hävinnyt voidaan velvoittaa maksamaan, jos siihen on erityinen syy. Vuosien perättömät väitteet ovat sellainen syy. Laki voisi sanoa sen suoraan. Tuomioistuimen todettua väitteet perättömiksi kulut kuuluvat sille, joka ne aiheutti. Hänelle kuuluvat myös viranomaisten turhaan käyttämät resurssit.

Ketju on katkaistava

Nykyinen laki ei katkaise vuosien ketjua. Vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta voi saada enintään kaksi vuotta vankeutta. Perusmuotoisesta kunnianloukkauksesta tuomitaan sakkoon. Lähestymiskielto määrätään enintään vuodeksi kerrallaan. Tekijälle tarkoitetut ohjelmat ovat vapaaehtoisia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan "lähisuhdeväkivallan tekijätyö perustuu Suomessa vapaaehtoisuuteen". Palveluita, joiden koko kohderyhmä on eron jälkeisen väkivallan ja vainon osapuolet, tunnistettiin vuonna 2024 yksi. Laitoksen mukaan tekijätyön palveluista tai ohjelmista "ei ole Suomessa tehtyä tieteellistä vaikuttavuuden arviointitutkimusta".

Sanktiot ja tuomiot on kovennettava. Vainoaja on saatettava hoitoon, ettei terrorisointi voi jatkua vuosia. Tuomio, joka päättyy sakkoon ja vapaaehtoiseen ohjelmaan, ei pysäytä ketjua. Se vain kirjaa sen.

Tuomio ei ole ainoa, joka odottaa valhetta. Raamatun sana väärästä todistajasta on kirjoitettu ilman aikarajaa:

Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.

— Sananl. 19:5