Se mitä ei tarvitse uskoa

Mitään ei tarvitse uskoa. Kaiken voi käydä lukemassa.

Lontoossa on säilynyt kuitti. Se on kirjoitettu vuonna 1876 ja se koskee neljän miljoonan punnan lainaa, jonka pankkiiriliike antoi Britannian pääministerille edellisenä vuonna. Rahalla ostettiin osake-erä Suezin kanavayhtiöstä. Lainasta ei tehty vakuutta eikä sopimusta, vaan se sovittiin kädenpuristuksella.

Paperi on arkistossa ja kuka tahansa saa lukea sen.

Yksityinen raha osti valtiolle kanavan ja valtion osto lepäsi kädenpuristuksen varassa.

Mistä raha syntyi

Raha, jonka jälkeä tässä seurataan, ei syntynyt tasaisesta työstä. Se syntyi kohdista, joissa markkina oli hetken yksissä käsissä.

Turkiskauppias rakensi maan ensimmäisen liikemonopolin ja osti voitoilla maata saarelta, josta kasvoi maan suurin kaupunki. Ruutimyllyjen omistaja sai sotavuosista suurimman asiakkaansa ja suku hallitsi räjähdealaa koko vuosisadan. Öljy-yhtiö kasvoi niin suureksi, että tuomioistuin määräsi sen purettavaksi. Laivanvarustaja osti ensimmäiset aluksensa lamavuonna murto-osalla niiden arvosta. Kanavan sulkeuduttua rahtihinnat nousivat ja hänen laivansa olivat ainoat, joita vanhat sopimukset eivät sitoneet. Rahaliikkeen viisi poikaa veivät liikkeen viiteen pääkaupunkiin ja sen suurin tehtävä tuli sodista: liike välitti valtion liittolaisilleen maksamat tuet ja toimitti kullan armeijalle.

Yhteinen piirre ei ole ala vaan hetki. Raha syntyi monopolista tai kriisistä, siellä missä toisen hätä oli toisen markkina.

Pois siltä alalta jolla riski oli

Toinen yhteinen piirre näkyy siinä mitä rahalle tehtiin heti kun sitä oli.

Turkiskauppa muuttui maaomistukseksi ja maaomistus kirjastoksi, joka on yhä olemassa osana suurkaupungin kaupunginkirjastoa. Ruuti muuttui monopolin purkamisen jälkeen kuiduiksi, maaleiksi ja kemikaaleiksi. Öljy muuttui säätiöksi. Laivat muuttuivat kansalliseksi lentoyhtiöksi, jota varustaja liikennöi valtion myöntämällä toimiluvalla lähes kaksi vuosikymmentä.

Siirtymä käy jokaisessa tapauksessa samaan suuntaan: pois siltä alalta, jolla riski oli ja jolla maine oli kyseenalainen. Perustajan ala jää historiaan. Seuraava sukupolvi seisoo jo toisella maalla ja se maa on valittu.

Yksityisestä julkiseen

Kolmas piirre kantaa pisimmälle. Sama nimi, joka esiintyy yhtiön perustamisasiakirjassa, esiintyy myöhemmin toisenlaisissa papereissa: viraston nimityskirjassa, keskuspankin pöytäkirjassa, suurlähettilään valtakirjassa, valtion toimiluvassa.

Terävin kohta on kirjattu tarkasti. Pörssikeinoista epäilty mies nimitettiin arvopaperimarkkinoita valvovan viranomaisen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Valvojaksi valittiin se, jonka keinoja varten valvonta oli perustettu. Perusteluna oli juuri osaaminen: hän tunsi keinot, jotka viraston piti estää. Myöhemmin hän oli merenkulkukomission puheenjohtaja ja suurlähettiläs. Hänen lapsistaan tuli presidentti ja kaksi senaattoria.

Toinen kohta on hitaampi mutta samaa liikettä. Liike, joka oli hoitanut valtioiden sotarahoitusta, sai jäsenensä keskuspankin johtokuntaan ja tämä istui siellä 20 vuotta. Raha ei enää lainannut valtiolle. Se istui pöydässä, jossa valtion rahasta päätettiin.

Nimitykset ovat julkisia ja jokainen niistä on perusteltu erikseen. Osaaminen oli todellista.

Muoto joka ei kuole

Neljäs piirre on muoto, johon raha lopulta asettui.

Perilliset kuolevat ja omaisuus hajoaa jaoissa. Suku voi riitaantua ja rikkain talo voi kolmessa polvessa kutistua tavalliseksi. Tähän ongelmaan löydettiin ratkaisu ja sen syntyvaiheet on kirjattu tarkasti.

Erään säätiön peruskirjaa käsiteltiin liittovaltion kongressissa kolme vuotta. Vahvistusta ei tullut, koska rahan alkuperää pidettiin tahriintuneena. Sen jälkeen sama peruskirja vietiin osavaltion lainsäätäjälle ja se vahvistettiin erillissäädöksellä keväällä 1913. Raha, jonka alkuperä ei kelvannut liittovaltiolle, sai pysyvän muodon osavaltiolta.

Säätiössä omaisuus ei enää jakaudu eikä riitele. Se sai tarkoituksen, joka on kirjoitettu niin väljäksi, että se kestää vuosisadan ja hallinnon, joka täydentää itse itsensä. Perustajan kuolema ei muuttanut mitään.

Ovi joka ei aukea rahalla

Kaikki ei kuitenkaan kulje rahan kautta. Juuri se tekee kuviosta pysyvän.

Yliopistossa perustettiin vuonna 1832 seura, jonka jäsenluettelot ovat julkisia mutta jonka tarkoitusta ei ole kirjoitettu mihinkään. Perustajia oli kaksi ja ensimmäisiä jäseniä 14. Luetteloista voi laskea kuinka moni jäsenistä on päätynyt ministeriksi, tuomariksi tai presidentiksi.

Erään suvun tie kulki tämän oven kautta ilman suurta omaisuutta. Isä otettiin seuraan nuorena miehenä ja hän oli myöhemmin toteuttamassa sodanjälkeisen Euroopan jälleenrakennusohjelmaa. Poika otettiin samaan seuraan. Hänestä tuli yliopiston dekaani, sitten kahden presidentin turvallisuusneuvonantaja sotavuosina ja lopulta maan suurimman apurahasäätiön johtaja. Yhdessä sukupolvessa kuljettiin yliopiston johdosta sotapolitiikan ytimeen ja sieltä säätiön kassalle.

Tässä ei peritty rahaa. Perittiin pääsy.

Kuvio

Siirrot muodostavat yhdessä kuvion. Raha syntyy monopolista tai kriisistä. Se siirtyy pois riskistä ja kyseenalaisesta maineesta. Se muuttuu julkisiksi asemiksi ja muodoksi, joka ei kuole. Rinnalla kulkee ovi, jota ei avata rahalla vaan jäsenyydellä.

Jokainen askel on julkinen ja laillinen. Kuitti on arkistossa, nimitys on virallinen, peruskirja on säädöskokoelmassa ja jäsenluettelo on luettavissa. Yksikään askel ei vaadi salaamista, koska yksikään askel ei riko lakia.

Lopputulos on silti rakenne, jossa sama raha istuu huoneissa, joissa lait, säädökset ja päätökset valmistellaan. Valvoja tuntee valvottavan keinot, koska ne olivat hänen keinojaan. Johtokunnan jäsen tuntee valtion velan, koska hän myi sitä. Kassalla istuu se, joka otettiin oven sisäpuolelle nuorena miehenä.

Mittari jonka Hän itse antoi

Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
Matt. 7:16

Mittari ei kysy kenen sydämessä on mitä. Se katsoo mitä puusta on tullut ja sitä on edellä katsottu: kuitteja, perustamiskirjoja, nimityskirjoja ja jäsenluetteloita. Se, joka soveltaa mittaria toiseen, on soveltanut sen samalla itseensä.

Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
Matt. 6:24

Lauseessa ei sanota, että rikkaus olisi vaarallista. Siinä sanotaan, että herroja on kaksi ja että toista palvellaan aina toisen kustannuksella.

Ja hän sanoi heille: "Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.
Luuk. 16:15

Ihmisten mitta ja Jumalan mitta antavat saman asian kohdalla eri lukeman. Kirjastot, säätiöt ja apurahat ovat ihmisten kesken korkeata.

Se mitä kukin ihminen näissä suvuissa on sisimmässään ollut, ei ole kirjattu mihinkään arkistoon. Teot ovat luettavissa ja sydän on Jumalan tuomittavissa. Se raja pidetään.

Kuitti Lontoon arkistossa on yhä siellä. Sen voi käydä lukemassa, eikä sen lukeminen vaadi uskoa keneenkään.