Minkä nimissä maa luvataan, kun liitto kulkee aina kahteen suuntaan
YK:n yleiskokouksen puhujakorokkeelta kuului syyskuussa kysymys, joka jäi saliin pidemmäksi aikaa kuin yksikään siihen annettu vastaus. Ranskan presidentti sanoi: "Katsokaa, mitä Länsirannalla tapahtuu, missä näemme päivästä toiseen loukkauksia. Minkä nimissä?" Israelin pääministerin toimisto vastasi samana iltana, että lausunnon "groteski järjettömyys on hämmästyttävä".
Kysymys on vanhempi kuin kumpikaan puhuja. Maahan vedotaan kahdessa oikeudessa yhtä aikaa. Toinen on maallinen ja kirjoitettu tuomioistuinten pöytäkirjoihin. Toinen on hengellinen ja kirjoitettu liittoon, jonka toinen osapuoli on Jumala. Kumpikin oikeus vaatii jotakin myös siltä, joka siihen vetoaa.
Maallinen oikeus on jo puhunut
Kansainvälinen tuomioistuin antoi heinäkuussa 2024 neuvoa-antavan lausunnon, jonka mukaan Israelin jatkuva läsnäolo miehitetyllä palestiinalaisalueella on laitonta. Israelin on lausunnon mukaan lopetettava välittömästi kaikki uusi siirtokuntatoiminta ja siirrettävä siirtokuntalaiset pois alueelta. YK:n yleiskokous vaati saman vuoden syyskuussa Israelia lopettamaan laittoman läsnäolonsa viimeistään 12 kuukauden kuluessa. Määräaika umpeutui vuosi sitten. Tämän vuoden heinäkuussa turvallisuuskabinetti hyväksyi 13 uutta siirtokuntaa.
Suomen ulkoministeri sanoi eduskunnassa syyskuussa: "Jos kyse on kansainvälisen oikeuden kunnioittamisesta niin voin olla tässä vaikka yksin."
Maallinen oikeus on sanonut sanansa, eikä sen sanaa ole noudatettu. Israelin hallitus ei kuitenkaan vastaa sille maallisen oikeuden kielellä. Se vastaa toisella kielellä.
Jumalan nimissä
Valtiovarainministeri sanoi helmikuussa Juudeasta ja Samariasta: "Se on osa Israelia, osa Israelin valtiota ja Jumalan avulla sitä ei voi koskaan muuttaa." Pääministeri muisteli toukokuussa vuoden 1967 sotaa sanoin: "Pidimme Raamattua kädessä ja Raamattu oli elävä." Elokuussa hän sanoi Juudean ja Samarian alueen johtajille: "Tämä on meidän maamme ja se pysyy meidän."
Maan perusteleminen Jumalalla siirtää kysymyksen tuomioistuimen salista toiseen oikeuteen. Silloin on luettava myös se, mitä Raamattu sanoo liitosta, eikä vain se, mitä se sanoo maasta. Lupaus, josta leikataan pois sen ehto, muuttuu omistuskirjaksi. Omistuskirja palvelee sitä, jolla on jo valta rakentaa, aseistaa ja piirtää karttoja. Häviäjä on perhe, jonka talo on piirretty kartalle väärälle puolelle, eikä sillä ole tuomioistuimen lausuntoa kummempaa suojaa.
Maa on minun
Liitto maasta alkaa lauseesta, jossa omistaja ei ole kansa:
Älköön maata ainaiseksi myytäkö, sillä maa on minun ja te olette muukalaisia ja vieraita minun luonani.
3. Moos. 25:23
Liitto ja sopimus kulkevat aina kahteen suuntaan, myös Jumalan kanssa. Siunaus ja kirous on sidottu kuuliaisuuteen yhtä selvästi kuin mikä tahansa sopimus sen osapuolten velvollisuuksiin:
"Jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja pidät tarkoin kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin Herra, sinun Jumalasi, asettaa sinut korkeammaksi kaikkia kansoja maan päällä. Ja kaikki nämä siunaukset tulevat sinun osaksesi ja saavuttavat sinut, jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä.
5. Moos. 28:1-2
Mutta jos sinä et kuule Herran, sinun Jumalasi, ääntä etkä tarkoin pidä kaikkia hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin kaikki nämä kiroukset tulevat sinun päällesi ja saavuttavat sinut.
5. Moos. 28:15
Mooseksen viimeisissä puheissa maa annetaan valinnan jälkeen eikä sen sijasta:
Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi, ja niin sinä saat asua siinä maassa, jonka Herra sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut heille antaa."
5. Moos. 30:19-20
Joka pilkkaa Jumalaa ja pitää epäjumalia, ei voi odottaa saavansa liiton lupausta ennen kuin katuu ja tekee parannuksen. Ehto on kirjoitettu samaan kirjaan, josta maan lupaus luetaan.
Maa menetettiin jo kerran
Historia on koetellut tämän liiton ehdon kerran aiemmin. Pohjoinen valtakunta vietiin pois maastaan. Syy kirjattiin tarkasti:
Näin tapahtui, koska israelilaiset olivat tehneet syntiä Herraa, Jumalaansa, vastaan, joka oli johdattanut heidät Egyptin maasta, pois faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä, ja koska he olivat peljänneet muita jumalia. He olivat myös vaeltaneet niiden kansain säädösten mukaan, jotka Herra oli karkoittanut israelilaisten tieltä, ja tehneet sitä, mitä Israelin kuninkaatkin.
2. Kun. 17:7-8
Juudaa varoitettiin ennen kuin sama tapahtui sille. Profeetta seisoi temppelin portilla ja puhui ihmisille, jotka toistivat varmuuttaan kolmesti:
Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Vaeltakaa hyvin ja tehkää hyviä tekoja, niin minä annan teidän asua tässä paikassa. Älkää luottako valheen sanoihin, kun sanotaan: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!' Vaan jos te todella parannatte vaelluksenne ja tekonne, jos te todella teette oikeuden niin toiselle kuin toisellekin, ette sorra muukalaista, orpoa ja leskeä, ette vuodata viatonta verta tässä paikassa ettekä seuraa muita jumalia turmioksenne, niin minä annan teidän asua tässä paikassa, maassa, jonka minä olen antanut teidän isillenne, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Jer. 7:3-7
"Tämä on Herran temppeli" ja "tämä on meidän maamme" ovat saman lauseen kaksi muotoa. Kumpikin sanoo paikasta jotakin totta ja jättää sanomatta sen, minkä varassa paikassa saa asua. Liiton lupaus ei ollut koskaan ehdoton omistuskirja.
Ensin sydän, sitten maa
Raamatussa palaamisen järjestys on aina sama. Ensin kääntyy sydän ja vasta sitten seuraa maa:
Silloin he tunnustavat syntivelkansa ja isiensä syntivelan, sen että ovat olleet minulle uskottomat ja käyneet minua vastaan, jonka tähden minäkin kävin heitä vastaan ja vein heidät heidän vihollistensa maahan. Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy, ja silloin he sovittavat syntivelkansa. Ja silloin minä muistan liittoni Jaakobin kanssa ja muistan liittoni Iisakin kanssa ja liittoni Aabrahamin kanssa, ja minä muistan myös maan.
3. Moos. 26:40-42
Profeetta Hesekiel näki saman järjestyksen. Uusi sydän ja uusi henki annetaan ensin. Lause maasta tulee vasta niiden jälkeen:
Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. Niin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne.
Hes. 36:26-28
Apostoli Pietari puhui temppelin pylväikössä samalle kansalle samalla järjestyksellä:
Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,
Apt. 3:19
Liitto vaatii koko Raamatun
Liittoon ei voi vedota puoliksi. Liitto vaatii koko Raamatun hyväksymisen, myös Uuden testamentin. Profeetta Jeremia kirjoitti, että ensimmäinen liitto oli rikottu ja uusi oli tulossa:
Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.
Jer. 31:31-32
Uusi liitto on tehty Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan Pojassa, joka sovitti koko ihmiskunnan syntitaakan:
Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
1. Joh. 2:2
Maallinen Israel puhuu monoteismista eli yhdestä Jumalasta. Isä, Poika ja Pyhä Henki kuulostavat siitä kolmelta eri jumalalta. Siksi Jeesuksen seuraajat näyttävät sen silmissä vääräuskoisilta ja harhaoppisilta. Samasta Jumalasta Raamattu kuitenkin sanoo, että kaikki luotiin Hänessä ja kaikki pysyy Hänessä koossa:
Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
Kol. 1:16-17
Jeesus Kristus on ollut aikojen alusta asti. Hän sanoi sen itse niille, jotka vetosivat Aabrahamiin isänään:
Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut".
Joh. 8:58
Rabbiininen perinne pitää Häntä syntisenä ja rikollisena. Raamattu sanoo Hänestä toisin:
joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut",
1. Piet. 2:22
Synnittömän pyhän kutsuminen syntiseksi on pilkkaamista. Jeesuksen Kristuksen väittäminen saastaiseksi, antikristuksen hengessä toimivaksi, on anteeksiantamatonta Pyhän Hengen pilkkaa. Samassa kiellossa kohtaavat kaksi leiriä, jotka eivät usko samaan Jumalaan. Islamistit puhuvat yhdestä Jumalasta Allahin nimissä. Maallisen Israelin ääripää puhuu yhdestä Jumalasta kieltäen Pojan. Ne löytävät toisensa helposti. Kummankin ongelma kristikunnassa on sama: Jeesuksen seuraaja, se jäännös, joka pitää Golgatan ristiä koko ihmiskunnan pelastuksena. Apostoli Johannes nimesi kiellon sen oikealla nimellä:
Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
1. Joh. 2:22-23
Maallinen Israel tai osa siitä ei toistaiseksi hyväksy Jeesusta Kristusta Jumalan Pojaksi ja tieksi Isän luo. Se ei ole liiton noudattamista. Se on liitosta luopumista, Jeesuksen Kristuksen pilkkaamista ja ristintyön halveksimista. Asia ei ole pieni eikä kevyt:
kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Hepr. 10:29
Kristikunta jakautuu
Tämä kysymys jakaa kristikunnan. Se on sanottava ääneen. Yhdysvaltain presidentin asettuessa maallisen Israelin tueksi ja asettaessaan ehdoksi Aabrahamin sopimuksille, Nato-maiden yhteistyölle ja kansainväliselle tuomioistuimelle suhtautumisen Israeliin ja sen harjoittamaan toimintaan, kyse on tyranniasta, jossa sekoittuu maallinen ja hengellinen vakavalla tasolla.
Raja kulkee sen välissä, kenen nimissä maata vaaditaan.
Kaupunki, jota Aabraham odotti
Maallinen Israel pitää itseään edelleen erityisasemassa ja puhuu maasta, tämän maailman maista. Hengellinen Israel tavoittelee kotimatkallaan toista maata. Sen muodostavat kaikki ne, jotka ottavat vastaan evankeliumin ja pitävät liiton Jeesuksessa Kristuksessa. Aabraham itse, johon maan lupaus palautetaan, kuvaa maallisen ja hengellisen eron:
Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.
Hepr. 11:13-16
Kaupunki on taivaallinen Jerusalem, kultainen Jerusalem, johon Jeesus Kristus lähti tekemään meille sijaa:
Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
Joh. 14:2-3
Tämä on se iso ristiriita. Toinen vaatii maata tästä maailmasta, toinen odottaa kaupunkia, jonka rakentaja on Jumala. Temppelin esirippu repesi ristin hetkellä ylhäältä alas. Liitot yhdistyivät Jeesuksessa Kristuksessa: luvattu kansa, pakanat ja koko ihmiskunta. Golgatan ristillä saatu armo ja anteeksianto koskee jokaista ihmistä tasavertaisesti:
Sillä Jumala ei katso henkilöön.
Room. 2:11
Se, joka eriarvostaa, ei kunnioita Jumalan sanaa. Sillä, joka saa asua liiton ja lupauksen mukaisesti, on henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen, joka on Tie, Totuus ja Elämä. Hän palautti ihmiskunnalle mahdollisuuden palata kotiin, luvattuun maahan.
Seitsemäntuhatta
Elia luuli jääneensä yksin, kun koko kansa näytti kumartavan Baalia. Vastaus tuli hiljaisessa huminassa:
Mutta minä jätän jäljelle Israeliin seitsemäntuhatta: kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole hänelle suuta antaneet."
1. Kun. 19:18
Jäännös tunnistetaan polvista, jotka eivät taivu. Luvattu maa on taivaallinen kaupunki, Jerusalem, kaikille niille, jotka pitävät liiton ja uskollisuuden Jeesukselle Kristukselle ja joiden polvet eivät notkistu Baalille. Portti siihen kaupunkiin on auki jokaiselle, joka kääntyy, juutalaiselle ja kreikkalaiselle, siirtokuntalaiselle ja sille, jonka talo on kartalla väärällä puolella.
Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
Ilm. 21:2