Toimenpide kirjataan, ihminen ei

Järjestelmä voi toimia moitteettomasti ilman, että yhdenkään ihmisen tilanne muuttuu.

Koulussa oli lapsi, jota kiusattiin. Koulu puhutteli kiusaajia. Koulu siirsi kiusatun rauhallisempaan luokkaan. Koulu seurasi tilannetta viikoittain ja käsitteli asian oppilashuoltoryhmässä. Kiusaaminen jatkui. Asia tuli hovioikeuteen ja tuomioistuin totesi koulun ryhtyneen niihin toimenpiteisiin, joita siltä kohtuudella oli voitu odottaa ja vapautti kaupungin vastuusta. Kaikki oli tehty oikein. Lapsen tilanne ei ollut muuttunut, mutta sitä ei kysytty, koska sitä ei mitattu.

Luokka, jossa kaikki tehtiin oikein

Kaksi vuotta aikaisemmin toinen hovioikeus oli tuominnut toisen kaupungin maksamaan korvauksia, koska opettajat tiesivät kiusaamisesta ja se jatkui. 13 vuotta myöhemmin kolmas hovioikeus hylkäsi kanteen kaupunkia vastaan, koska koulu oli puuttunut kiusaamiseen usein eri keinoin. Kolme ratkaisua asettuvat samalle viivalle ja viiva kulkee toimenpiteiden kautta. Ratkaiseva on se, mitä koulu teki ja miten se sen kirjasi. Se, päättyikö kiusaaminen, ei ratkaise, sillä yhdessä näistä tapauksista se ei päättynyt ja koulu vapautui silti.

Laki on kirjoitettu samaan suuntaan. Perusopetuslain 36 h pykälä velvoittaa järjestämään kurinpitotoimen kohteeksi joutuneelle oppilaalle tarvittavan oppilashuollon. Sanamuoto ei kerro, mitä tuki sisältää, missä ajassa se on järjestettävä eikä kuka arvioi tarpeen. Velvoite kohdistuu järjestämiseen, ei siihen, että jotakin saavutetaan. Sen rinnalle säädetty 36 i pykälä velvoittaa seuraamaan kurinpito- ja turvaamistoimien käyttöä ja niiden kehittymistä. Kirjatuksi tulee, montako jälki-istuntoa määrättiin. Sitä, loppuiko kiusaaminen, seurantavelvoite ei koske.

Kolme eri instituutiota on vastannut samaan kysymykseen samalla tavalla. Laki velvoittaa järjestämään eikä saavuttamaan. Seuranta mittaa toimenpiteiden käyttöä eikä niiden vaikutusta. Tuomioistuin arvioi vastuun toimenpiteistä eikä lopputuloksesta. Kolme eri aikatasoa, sama valinta, eikä sitä ole tehty kertaakaan ääneen. Mitattavaksi on valittu se, mitä organisaatio tekee.

Tästä seuraa kylmin yksittäinen kohta koko rakenteessa. Mittari on toimenpide, joten kiusatun siirtäminen pois on suoritus. Se kirjautuu koulun ansioksi ja se vapauttaa kunnan korvausvastuusta. Kukaan ei päätä siirtää vastuuta lapselle. Vastuu siirtyy, koska mittari on sellainen.

Lomake, jossa ei ole päivämäärää

Työturvallisuuslain 28 pykälä velvoittaa työnantajan ryhtymään toimiin häirinnän poistamiseksi asiasta tiedon saatuaan. Yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolaki käyttävät samaa kaavaa ja menevät pidemmälle: työnantajan tieto ja toimimatta jättäminen on niissä itsessään syrjintää. Laki siis tuntee tekemättä jättämisen tekona. Perusopetuslain 29 pykälässä opettajan ja rehtorin on ilmoitettava tietoonsa tulleesta kiusaamisesta, häirinnästä, syrjinnästä tai väkivallasta. Velvollisuus alkaa tiedon saamisesta kolmella eri alalla.

Yhdelläkään niistä ei ole mittaria sille, kuinka monta päivää kului tiedon saamisesta ensimmäiseen toimenpiteeseen. Ilmoitusten määrä lasketaan, valvontapyynnöt lasketaan ja tarkastukset lasketaan. Viivettä ei laske kukaan. Ainoa numeerinen ohje on kahden viikon suositus, joka on työsuojeluhallinnon lomakkeessa eikä laissa ja joka koskee häirintää eikä väkivaltaa. Väkivallan uhkaa koskevassa 27 pykälässä ei ole tiedon saamisen lauseketta lainkaan. Vakavamman teon kohdalla laukaisin puuttuu ja lievemmän kohdalla se on olemassa ilman kelloa.

Perillä oleva tieto liikkuu ylöspäin. Hoitajille tehdyssä kyselyssä väkivaltaa tai häirintää kokeneista kolme neljästä kertoi asiasta esimiehelle. Kertoneista 39 prosenttia ilmoitti, ettei asiasta seurannut jatkotoimia. Palvelualalla 57 prosenttia esimiehelleen kertoneista koki, että esimies kuunteli mutta ei tehnyt asialle mitään ja myyjillä osuus oli 73 prosenttia. Opetusalalla ilmoituksen teki 45 prosenttia kokeneista ja näistä 39 prosenttia kertoi sen johtaneen toimenpiteisiin. Noin puolessa tapauksista kohtelu loppui ja puolessa se jatkui ilmoituksesta huolimatta. Luvut ovat eri kyselyistä ja eri kysymyksistä eikä niitä voi laskea yhteen, mutta ne osuvat samaan haarukkaan: ongelma ei ole se, ettei kerrottaisi, vaan se, mitä jää tapahtumatta kertomisen jälkeen.

Kertomatta jättäminen kasvaa. Palvelualan kyselyssä häirintää kokeneista 55 prosenttia ei ollut kertonut esimiehelleen vuonna 2015 ja vuonna 2020 osuus oli 60 prosenttia. Suunta on päinvastainen kuin se, jota ilmoituskanavien ja ohjeiden lisääminen olettaa. Hoitajien avoimissa vastauksissa suurin yksittäinen syy olla kertomatta ei ollut häpeä eikä pelko vaan se, että tilanteita pidetään normaalina osana työtä. Teko on lakannut näyttämästä teolta ja silloin sitä ei ole enää mitä ilmoittaa.

Portti, jonka läpi kulkee neljä

Työsuojeluviranomaiselle tuli vuonna 2024 ennätykselliset 2 700 yhteydenottoa, joista 1 900 koski häirintää. Kirjallisia valvontapyyntöjä tehtiin 259 ja tarkastuksia 79. Tarkastuksista noin 30 prosentissa löytyi puutteita. Esitutkintailmoituksia tehtiin neljä. Vuotta aiemmin valvontapyyntöjä oli 234, tarkastuksia 76 ja esitutkintailmoituksia neljä. Yhteydenotot kasvoivat 23 prosenttia. Esitutkintailmoitusten määrä ei liikkunut.

Neljä on oikea luku. Se on portin leveys ja portti on mitattu kahden vuoden ajalta samaksi riippumatta siitä, paljonko sen eteen tulee. Sisään tulevien määrä on niiden ihmisten määrä, joilla oli voimia ottaa yhteyttä. Kyselyt sanovat, että suuri osa ei kerro kenellekään ja että kertoneista suuri osa toteaa, ettei mitään seurannut. Valvontaan päätyy näistä murto-osa ja esitutkintaan neljä. Pieni luku luetaan helposti todisteeksi siitä, että ongelma on pieni. Se on todiste portin koosta.

Sen, joka kertoo, suoja on kirjoitettu toisaalle. Ilmoittajansuojelulain soveltamisalassa on 11 aihealuetta ja työturvallisuus ei ole niiden joukossa. Ihminen, joka kertoo työpaikkaväkivallasta tai häirinnästä, ei ole tämän lain suojaama. Jokainen valvoja on toimivaltainen omassa asiassaan: työsuojeluviranomainen valvoo työturvallisuutta muttei potilasturvallisuutta ja potilasturvallisuuden valvoja ei kata työsuojelua. Kukin raja on perusteltu erikseen. Yhdessä ne tuottavat alueen, jolla ei ole valvojaa ja alue on juuri se, jolla ihminen seisoo kerrottuaan.

Sali, jossa lasketaan ne, jotka tulivat sisään

Sama katse toistuu siellä, missä päätökset koskevat ihmisen vapautta. Mielenterveyslain mukaan tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen päätös alistetaan heti hallinto-oikeuden vahvistettavaksi vain silloin, kun hoitoon määrätty on alaikäinen. Aikuisen ensimmäinen päätös jää ilman automaattista ulkopuolista tarkastusta ja vasta hoidon jatkaminen yli kolmen kuukauden alistetaan kaikkien kohdalla. Se, mitä ehditään tehdä ennen ensimmäistä ulkopuolista katsetta, on eri asemassa kuin se, mitä tehdään sen jälkeen.

Tarkkailulähetteiden kokonaismäärää ei tilastoida. Tilastoihin päätyvät ne, jotka saapuivat hoitoon. Kuinka moni lähete tehtiin ja kuinka moni ei johtanut mihinkään, jää näkymättömiin ja mittari puuttuu juuri siitä kohdasta, jossa harkinta tapahtui. Laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä ei esiinny sanaa puolueeton kertaakaan. Laissa on sen sijaan lause, jolla viranomaiselle annettava lausunto vahvistetaan: minkä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan. Sisällön oikeellisuus nojaa vakuutukseen eikä kriteeriin, jota joku valvoisi etukäteen.

Kaikissa näissä on sama muoto. Portin läpi tulleet lasketaan, portille tulleita ei. Ratkaisu tehdään ennen ensimmäistä ulkopuolista tarkastusta. Sitovuus on vakuutus eikä mitattava asia. Kukaan ei ole päättänyt, että näin mitataan. Jokainen mittari on rakennettu erikseen ja jokainen on rakennettu mittaamaan sitä, mikä on helpointa laskea: tehtyjä toimenpiteitä, saapuneita potilaita, allekirjoitettuja lausuntoja.

Kirja, jossa luku ei ole liikkunut

Kahteen edelliseen voi vastata, ettei tiedetty. Kolmanteen ei voi.

Huoltoriitojen keskimääräinen käsittelyaika oli vuonna 2006 kahdeksan kuukautta. Vuonna 2026 se oli 8,4 kuukautta. Seurantatutkimus sanoo sen omin sanoin: huoltoriitojen käsittelyajat eivät ole lyhentyneet, eikä ensimmäistä istuntoa pystytä pääsääntöisesti järjestämään aiempaa nopeammin. Se, mikä on muuttunut, on lapsen edun selvittämiseen tarkoitetun olosuhdeselvityksen oma viive. Vuonna 2006 selvitys pidensi käsittelyä noin kolmella kuukaudella. Nyt se pidentää sitä noin kuudella: selvityksen kanssa käsittely kestää 13,9 kuukautta ja ilman sitä 6,5. Keino, joka on tarkoitettu lapsen edun selvittämiseen, on kaksinkertaistanut oman viiveensä ja se on ainoa luku, joka on selvästi muuttunut 20 vuodessa. Tutkimus varaa lukunsa itse viitteellisiksi, koska aineisto on 212 ratkaistua asiaa. Johtopäätöksen se tekee silti itse.

Ehdotus siitä, että lapselle nimettäisiin oma edunvalvoja vakavissa huoltoriidoissa, on esitetty vuosina 2011, 2018, 2025 ja 2026. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityshenkilöryhmä esitti sen maaliskuussa 2025 ja totesi sen vaativan lainsäädäntömuutosta. Helsingin yliopiston seurantatutkimus suositti samaa kesäkuussa 2026. Sitä ei ole säädetty. Eduskunta hyväksyi joulukuussa 2018 lapsenhuoltolain uudistuksen yhteydessä viisi lausumaa, joista kaksi koskee tätä asiaa. Hallituksen vuosikertomus vuodelta 2024 raportoi niiden tilan: yhtäkään ei ole poistettu seurannasta. Ne ovat kaikki auki.

Koulussa sama kirja on nimeltään kanteluiden tilasto. Opetustoimen kanteluita tehtiin vuosina 2021–2023 noin 300 vuodessa. Noin kaksi kolmesta ei johtanut toimenpiteisiin. Huomautuksia annettiin kolmessa vuodessa alle 30 ja käsittelyaika oli kuudesta kahdeksaan kuukautta. Eduskunnan oikeusasiamies kirjasi vuoden 2022 kertomukseensa, ettei oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön aina toteudu. Sama havainto on vuoden 2025 kertomuksessa. Laissa ei ole määräaikaa, toistokertaa eikä pistettä, jonka jälkeen koulun olisi tehtävä jotakin muuta kuin mitä se on jo tehnyt. Ainoa aikaraja, jonka laki oppilaan tuelle asettaa, koskee pääsyä keskusteluun kuraattorin tai psykologin kanssa: seitsemäntenä työpäivänä pyynnöstä. Se on hyvä säännös ja se mittaa oikeaa asiaa. Se ei mittaa, loppuiko se, minkä takia keskustelua pyydettiin.

Kynnyksen puuttuminen ei ole neutraali aukko. Hovioikeus arvioi vuonna 2016, näytettiinkö, että useammat toimenpiteet olisivat lopettaneet kiusaamisen. Näyttövelvollisuus oli sillä, jolla oli vähiten aineistoa: perheellä. Koululla on kirjaukset toimenpiteistä. Lapsella on kokemus siitä, ettei mikään muuttunut ja kokemus ei ole asiakirja.

Neljä muotoa ja se, joka näki

Työpaikkaväkivallalla on neljä muotoa: henkinen, hengellinen, fyysinen ja seksuaalinen. Laki tuntee niistä kolme. Fyysinen väkivalta on rikoslain pahoinpitely, seksuaalinen häirintä on tasa-arvolain 8 d pykälä ja henkinen väkivalta on työturvallisuuslain häirintä ja epäasiallinen kohtelu. Hengellistä väkivaltaa ei ole yhdessäkään laissa, asetuksessa eikä työsuojeluhallinnon ohjeessa. Sen määrittelee kirkko omassa sanastossaan: "Hengellinen väkivalta on henkistä väkivaltaa, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus. Sen ilmenemismuotoja ovat pelottelu, käännyttäminen, syyllistäminen, eristäminen ja kontrollointi." Työpaikalla, jossa sitä käytetään, se on lain silmissä häirintää, jos joku osaa nimetä sen sellaiseksi. Ilman nimeä sitä ei ilmoiteta eikä ilmoittamatonta kirjata.

Jokainen neljästä muodosta on edellä mitattu samalla tavalla: siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun joku on saanut tiedon. Yksi henkilö jää mittarin ulkopuolelle kaikissa neljässä. Se on työntekijä, joka näki tai kuuli mutta jota teko ei kohdistunut häneen. Työturvallisuuslaki velvoittaa jokaista työntekijää välttämään "sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa". Se velvoittaa olemaan tekemättä. Lain ilmoituspykälä velvoittaa ilmoittamaan havaituista vioista ja puutteista. Työterveyslaitoksen soveltamisohje lukee sen koneiden, laitteiden ja työolosuhteiden vioiksi. Sana häirintä ei esiinny ohjeessa kertaakaan. Häirintäpykälän ohje sanoo sen suoraan: "Häirintäkokemus on subjektiivinen. Tämän vuoksi vastuu asian esille ottamisesta on työntekijällä itsellään." Vastuu on uhrilla. Sivullisella ei ole velvollisuutta eikä kieltoa. Hänellä on vapaus. Vapaus vaietessa on suostumus.

Sivullisia on enemmän kuin uhreja. Työolobarometrin mukaan vuonna 2021 palkansaajista 14 prosenttia oli havainnut syrjintää työpaikallaan ja seitsemän prosenttia kokenut sitä itse. Kiusaamista työkavereilta oli havainnut 29 prosenttia. Jokaista kokijaa kohden on siis kaksi, jotka näkivät. Työterveyslaitos on mitannut, mitä näkeminen tekee: niillä, jotka eivät ole kiusaamisen kohteena mutta havaitsevat sitä, "on kohonneita stressioireita". Vaikeneminen ei ole ilmaista vaikenijallekaan. Kriminaalipsykologian dosentti kuvasi mekanismin: "Ihminen punnitsee, mitä keskustelun aloittaminen saa aikaan ja mitä seurauksia sillä voi olla minuun itseeni. Miten se vaikuttaa työpaikalla minusta oleviin mielikuviin?" Punnitus on järkevä. Se on sama laskelma, jonka organisaatio tekee, kun se mittaa toimenpiteitä eikä ihmistä. Se tuottaa saman tuloksen: kirjaus on puhdas, ihminen ei ole.

Kysymys ei siis ole vain se, mihin laki velvoittaa. Kysymys on, mihin me annamme suostumuksen omalla ja toisten kohdalla vaikenemalla siitä, minkä olemme nähneet ja kuulleet. Mooseksen laki vastasi tähän ennen kuin yhtäkään työsuojelupykälää oli kirjoitettu:

"Jos joku rikkoo siten, että hän, vaikka kuulee vannotuksen ja voisi olla todistajana, joko hän on ollut silminnäkijänä tahi muuten saanut asiasta tietää, ei kuitenkaan ilmoita sitä ja niin joutuu syynalaiseksi;

— 3. Moos. 5:1

Syynalainen on se, joka näki eikä ilmoittanut. Laki ei kysy, kohdistuiko teko häneen. Se kysyy, tiesikö hän. Sananlaskut sanoo saman käskynä sille, jolla on ääni: "Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville." Mykkä on se, jolle tapahtui ja jolla ei ole enää voimia kertoa. Suu, joka avataan, on sen, joka seisoi vieressä. Työpaikan neljästä väkivallan muodosta yksikään ei jatku ilman huonetta, jossa kaikki muut vaikenevat.

Kenelle luku on kirjoitettu

Rakenteesta hyötyy se, jolla on kirjaukset. Kunta vapautuu korvausvastuusta toimenpiteillä, jotka se itse kirjasi. Työnantaja on täyttänyt velvollisuutensa, kun ilmoitus on käsitelty, riippumatta siitä, jatkuiko se, mistä ilmoitettiin. Valvoja on tehnyt tarkastuksen ja tilastoinut sen. Jokainen näistä on iso toimija, jolla on henkilöstöä, asiakirjahallintoa ja aikaa ja jokaisen luku näyttää siltä, että jotakin tehtiin, koska jotakin tehtiin.

Häviäjä on se, jonka tilannetta ei mitattu. Hänellä on vähiten aineistoa, vähiten aikaa ja vähiten voimia ja hänen kokemuksensa on ainoa asia, joka olisi mitannut oikeaa asiaa. Hyöty ja menetys eivät ole samassa mittasuhteessa. Organisaatio saa puhtaan kirjauksen. Lapsi tai työntekijä menettää sen, minkä takia koko järjestelmä on rakennettu ja menetys ei näy missään luvussa, koska sille ei ole saraketta.

Se, mikä laissa on tärkeintä

Raamattu tuntee mittarin, joka mittaa väärää asiaa ja Jeesus nimesi sen suoraan:

Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.

— Matt. 23:23

Kymmenykset mintuista olivat mitattavissa. Ne voitiin laskea, kirjata ja näyttää. Oikeus, laupeus ja uskollisuus eivät mahdu sarakkeeseen ja juuri ne jätettiin sikseen. Jeesus ei sano, että mintut olisi jätettävä laskematta. Hän sanoo, että laskettava ja tärkein ovat eri asioita ja että toisen laskeminen ei korvaa toista. Sananlaskut sanoo saman vaa'asta:

Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.

— Sananl. 11:1

Vaaka on olemassa ja se toimii. Se on viritetty punnitsemaan omaa suoritusta ja jättämään toisen menetyksen punnitsematta. Organisaatio mittaa itseään toimenpiteillä ja ihmistä ei mittaa kukaan. Täysi paino on se, jossa molemmat ovat samalla vaa'alla.

Profeetta Sakarja kirjoitti sen, mitä mitan tilalle on asetettu:

"Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne, leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan.

— Sak. 7:9–10

Käsky ei sano, että tuomio on kirjattava. Se sanoo, että tuomion on oltava oikea ja oikea tuomio tunnetaan siitä, mitä leskelle, orvolle ja kurjalle tapahtuu. Mittari on kirjoitettu heikoimman tilanteeseen eikä vahvimman toimenpiteisiin. Se on ainoa mittari, jota ei voi täyttää siirtämällä heikoin pois huoneesta.

Tuomio, joka ei tyytynyt kirjaukseen

Yhdessä kohdassa tuomioistuin ei kysynyt, mitä oli kirjattu. Kuopion yliopistollisen sairaalan psykiatrian osastolla potilas hyökkäsi maaliskuussa 2017 osastolla siivoamassa olleen laitoshuoltajan kimppuun ja löi tätä päähän. Siivooja oli ulkopuolisen yrityksen työntekijä. Käräjäoikeus tuomitsi sairaanhoitopiirin työturvallisuusrikoksesta 10 000 euron yhteisösakkoon. Syyttäjä valitti ja Itä-Suomen hovioikeus piti tuomion voimassa ja korotti sakon 20 000 euroon. Hovioikeuden mukaan osastolla ei ollut toteutettu riittäviä järjestelyjä sen ehkäisemiseksi, että potilaat pääsevät aiheuttamaan väkivaltaa sairaalan omille ja siellä työssä käyvien ulkopuolisten yritysten työntekijöille. Sairaanhoitopiirin olisi pitänyt huolehtia, että ulkopuolisille työntekijöille annetaan riittävät tiedot ja ohjeet väkivallan uhan välttämisestä, järjestää kulunvalvonta niin, etteivät väkivaltaisesti käyttäytyvät potilaat liiku vapaasti työntekijöiden lähettyvillä ja huolehtia, että hoitajat saavat väkivaltaan liittyvää koulutusta jatkuvasti ja riittävän usein.

Kysymys ei ollut, oliko vaarat arvioitu ja toimenpiteet kirjattu. Kysymys oli, riittivätkö järjestelyt sille, joka tuli osastolle ja vastaus luettiin siitä, mitä hänelle tapahtui. Se on mittari, joka mittaa oikeaa asiaa ja sen kohdalla rakenne ei suojannut. Tuomio ei sano, miksi järjestelyt jäivät tekemättä ja sitä ei voi lukea aineistosta muuallakaan, sillä tekemättä jättämisen perustetta ei kirjata mihinkään. Sen takia rakenne on vaikea osoittaa jälkikäteen: laskelma on olemassa mutta se ei jätä jälkeä asiakirjaan. Rakenne toimii ilman aikomusta. Tietoinen valinta mahtuu sen sisään ja vilpillinen valinta, joka on kulkenut tämän rakenteen läpi, näyttää jälkikäteen samalta kuin se, ettei kukaan ehtinyt.

Kaikki tekivät sen, mitä piti. Luvut ovat oikein. Ne kertovat, että jotakin tehtiin ja se on totta. Ne eivät kerro, mitä ihmiselle tapahtui, koska sitä ei kysytty ja lopputulos on toistunut niin monta kertaa ja niin monella alalla, ettei sitä voi enää lukea kenenkään yksittäisen ihmisen laiminlyöntinä. Se on mittarin katse. Mittarin voi vaihtaa ja sen tietää siitä, että yhdessä salissa se on jo vaihdettu: siellä kysyttiin, riittikö se ja vastaus luettiin ihmisestä eikä kirjauksesta.

Lähteet

• Työturvallisuuslaki 738/2002, 27 § ja 28 §.
• Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014, 14 §.
• Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986, 8 d §.
• Perusopetuslaki 628/1998, 29 §, 36 h § ja 36 i §.
• Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013, 15 § ja 16 §.
• Mielenterveyslaki 1116/1990, 9 §, 11 § ja 12 §.
• Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994, 23 §.
• Laki Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta 1171/2022, 2 §.
• Turun hovioikeus, S 99/2345, 1.3.2001 (Huittisten kaupunki).
• Rovaniemen hovioikeus, S 02/541, 27.6.2003 (Rovaniemen kaupunki).
• Helsingin hovioikeus, HelHO:2016:4, 11.4.2016.
• Työsuojeluhallinto. (2021, 10. syyskuuta). Hovioikeus piti Pohjois-Savon sairaanhoitopiirille annetun tuomion työturvallisuusrikoksesta. Itä-Suomen hovioikeus 9.9.2021, R 20/534. tyosuojelu.fi.
• Työsuojeluhallinto. (2024). Vuosikertomus 2023; tilastotiedote häirintää ja epäasiallista kohtelua koskevista yhteydenotoista vuonna 2024.
• Tehy ja Aula Research. (2021). Kysely hoitajien kokemasta väkivallasta ja häirinnästä. n = 3 614; avoimet vastaukset n = 452.
• Palvelualojen ammattiliitto PAM. (2020). Jäsenkysely seksuaalisesta häirinnästä palvelualoilla. n = 374.
• Opetusalan Ammattijärjestö OAJ. (2024). Työolobarometri 2024.
• Aluehallintovirastot. Opetustoimen kantelut 2021–2023.
• Eduskunnan oikeusasiamies. Kertomus vuodelta 2022 ja Kertomus vuodelta 2025.
• Sosiaali- ja terveysministeriö. (2025). Selvitys vaativista erotilanteista ja palvelujärjestelmästä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2025:12.
• Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. (2026). Lapsenhuoltolain vuoden 2019 uudistuksen seuranta. Katsauksia 79/2026.
• LaVM 12/2018 vp; EV 175/2018 vp, lausumat 3 ja 5; hallituksen vuosikertomus 2024, liite 3.
• Työturvallisuuslaki 738/2002, 18 § ja 19 §; Työterveyslaitos, työturvallisuuslain soveltamisopas, 19 § ja 28 §.
• Suomen evankelis-luterilainen kirkko, sanasto: hengellinen väkivalta. evl.fi.
• Työ- ja elinkeinoministeriö. (2022). Työolobarometri 2021, loppuraportin tiedote.
• Yle. (2012, 19. maaliskuuta). Sivustakatsoja mahdollistaa kiusaamisen; Yle. (2018, 8. helmikuuta). Miksi sivustakatsoja ei puutu häirintään.
• Pyhä Raamattu 1933/1938.