Ajan hengen naamion takana: Ikivanha vihollinen uusissa vaatteissa
Kuten kokenut kalastaja tunnistaa veden pinnan alla väijyvän pedon pienistäkin merkeistä, niin meidänkin tulee oppia tunnistamaan muinainen vihollinen sen jatkuvasti vaihtuvien naamioiden takaa. Paavali paljastaa Efesolaiskirjeessä totuuden, joka saa historian yhtäkkiä kirkastumaan: "Teillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa"¹. Ajan henki ei ole abstrakti kulttuurinen ilmiö tai neutraali historiallinen voima. Se on persoonallinen, älykäs ja päämäärätietoinen vihollinen, jolla on yksi tavoite: erottaa ihmiskunta Jumalasta. Kun ymmärrämme tämän, historian kuviot alkavat hahmottua aivan uudessa valossa.
Jeesus itse nimesi tämän voiman: "tämän maailman ruhtinas"². Kreikan sana "kosmos" ei tarkoita vain fyysistä maailmaa vaan koko langennutta järjestelmää, joka käsittää ajattelutavat, arvot, filosofiat ja valtarakenteet. Kaikki nämä seisovat vastakkain Jumalan valtakunnan kanssa. Ajan henki on tämän järjestelmän ääni, sen jatkuvasti muuttuva mutta silti aina sama propaganda. Saatana, "valheen isä"³, pukee ikuisen kapinansa aina uusiin vaatteisiin, mutta agenda pysyy muuttumattomana: saada ihminen uskomaan, että hän voi olla "niin kuin Jumala"⁴.
Tarkastellessamme historiaa tämän linssin läpi, näemme hämmästyttävän kaavan. Baabelin tornin rakentajat julistivat: "Tehkäämme itsellemme nimi"⁵. Tämä sama ylpeys toistuu jokaisessa imperiumissa, jokaisessa ideologiassa, jokaisessa "edistyksellisessä" liikkeessä. Muinaiset babylonialaiset palvoivat tähtiä ja planeettoja uskoen hallitsevansa kohtaloaan. Tänään sama henki ilmenee transhumanismissa ja tekoälyuskonnossa. Roomalaiset julistivat keisarin jumalaksi, ja nykyään valtio ottaa Jumalan paikan "kaikkivoipana" hyvinvointikoneistona. Naamiot vaihtuvat, mutta kasvojen takana on sama pettäjä.
Ajan hengen todellinen nero piilee sen kyvyssä naamioida itsensä valoksi. Paavali varoittaa: "Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi"⁶. Jokainen suuri eksytys historian aikana on tullut edistyksen, valistuksen ja rakkauden nimissä. Ajattele kolmea suurta petosta: Ranskan vallankumous lupasi "vapautta, tasa-arvoa ja veljeyttä" mutta synnytti terrorin, kommunismi lupasi paratiisia maan päällä mutta tappoi miljoonia, seksuaalivallankumous lupasi vapautta ja rakkautta mutta jätti jälkeensä rikkinäisistä sydämistä rakentuneita perheitä. Aina sama kaava: lupaus vapaudesta, joka johtaa orjuuteen.
Miksi ajan henki on aina niin vastustamaton? Se vetoaa langenneeseen luontoomme, siihen osaan meissä, joka yhä uskoo käärmeen valheeseen Eedenissä. Kuin taitava kauppias, joka tuntee asiakkaansa heikkoudet, se tarjoaa kolmea ikuista kiusausta. Nämä ovat samat kiusaukset, jotka Jeesuskin kohtasi erämaassa: ruumiillinen tyydytys ("muuta kivet leiviksi"), hengellinen ylpeys ("hyppää temppelistä") ja maallinen valta ("kaikki maailman valtakunnat"⁷). Jokainen aikakausi pukee nämä kiusaukset omaan kielenkäyttöönsä, mutta ydin pysyy samana. Tänään ne kuulostavat näiltä: "Sinulla on oikeus nautintoon", "Voit määritellä oman totuutesi", "Teknologia tekee sinusta jumalan".
Ajan hengen voima perustuu myös sen kollektiiviseen luonteeseen. Se ei toimi vain yksilötasolla vaan luo "ruhtinaskuntia ja valtoja", henkisiä valtarakenteita, jotka hallitsevat kokonaisia kulttuureita. Ajattele, miten nopeasti kokonaiset kansakunnat voivat vajota pimeyteen: Saksa 1930-luvulla muuttui sivistysvaltiosta hirviöksi, Ruanda 1994 muuttui naapurusten paratiisin verilöylyksi, tai miten länsimaat nyt hylkäävät kristilliset juurensa hämmästyttävällä nopeudella. Tämä ei ole sattumaa vaan koordinoitua hengellistä sodankäyntiä. Demonit ovat järjestäytyneitä, hierarkkisia ja strategisia. Ne ovat paljon järjestäytyneempiä kuin useimmat kristityt ymmärtävät.
Erityisen paljastava on ajan hengen suhde aikaan itsessään. Kreikan sana "kairos" tarkoittaa strategista, ratkaisevaa hetkeä. Saatana on mestari valitsemaan oikean hetken iskulleen. Kuin kärsivällinen saalistaja, hän odottaa joskus sukupolvia oikean hetken. Valistusaika tuli, kun kirkko oli korruptoitunut. Darwinismi iski, kun teollinen vallankumous oli järkyttänyt perinteiset rakenteet. Sukupuoli-ideologia vyöryy juuri nyt, kun perherakenteet ovat heikoimmillaan. Tämä ei ole sattumaa. Se on sodankäyntiä.
Meidän aikanamme ajan henki on ottanut erityisen hienovaraisen muodon. Se ei enää hyökkää kristinuskoa vastaan suoraan vaan omii sen kielen. "Rakkaus", "oikeudenmukaisuus", "tasa-arvo", "vapaus" ovat kaikki raamatullisia käsitteitä, jotka on kaapattu ja tyhjennetty sisällöstään. Rakkaus tarkoittaa nyt synnin hyväksymistä. Oikeudenmukaisuus on marxilaista luokkataistelua. Tasa-arvo on sukupuolten hävittämistä. Vapaus on orjuutta himoille. Tämä semanttinen sodankäynti on ehkä kaikkein vaarallisin, koska se saa kristitytkin kannattamaan asioita, jotka ovat vastoin Jumalan sanaa. He luulevat toimivansa rakkauden nimissä, vaikka todellisuudessa edistävät pimeyden valtakuntaa.
Teknologia on antanut ajan hengelle ennennäkemättömän voiman. Ensimmäistä kertaa historiassa on mahdollista kontrolloida globaalia narratiivia reaaliajassa. Sosiaalinen media, tekoäly ja algoritimit luovat "digitaalisen Baabelin", yhtenäisen kielen ja ajattelun, joka hylkää Jumalan. Transhumanismi lupaa kirjaimellisesti sen, mitä käärme lupasi: "Te tulette olemaan niin kuin Jumala". Metaversumit luovat vaihtoehtoisia todellisuuksia, joissa ihmiset voivat paeta Jumalan luomasta todellisuudesta. Tämä ei ole vain teknologian väärinkäyttöä. Tämä on teknologian käyttöä siihen, mihin langennut ihminen sitä aina käyttää: Jumalan korvaamiseen.
Kaikkein syvällisin ymmärrys ajan hengestä tulee, kun tunnistamme sen perimmäisen päämäärän. Se ei ole vain moraalinen rappio tai kulttuurinen dekadenssi. Se on palvonta. Saatana haluaa palvontaa⁸, ja jokainen ajan hengen manifestaatio on lopulta kutsu kumartaa jotakin muuta kuin Jumalaa. Olipa se keisari, ideologia, tiede, teknologia tai oma minuus, kaikki ovat epäjumalia, joiden edessä ihmiskunta kutsutaan polvilleen. Tämä selittää, miksi ajan henki on aina totalitaarinen: se ei siedä kilpailijoita. Se vaatii koko sydämen, koko mielen, koko sielun. Juuri sen, minkä vain Jumala ansaitsee.
Tunnistaminen on ensimmäinen askel voittoon. Kun näemme ajan hengen sellaisena kuin se on, ikivanhana vihollisena, kosmisena kapinallisena ja valheen isänä, sen valta alkaa murtua. Johannes kirjoittaa lohduttavat sanat: "Se henki, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa"⁹. Tämä ei ole toiveajattelua vaan hengellinen tosiasia. Kristus on voittanut tämän maailman ruhtinaan¹⁰. Voitto on saavutettu, vaikka taistelu vielä jatkuu.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että meidän on opittava "koettelemaan henget"¹¹. Jokainen kulttuurinen liike, jokainen uusi idea, jokainen "edistyksellinen" ajatus on testattava Jumalan sanan valossa. Kysymys ei ole "onko tämä moderni?" vaan "onko tämä Kristuksesta?" Ei "mitä kulttuuri sanoo?" vaan "mitä Henki sanoo seurakunnille?" Tämä vaatii hengellistä erottelukykyä, joka tulee vain kolmesta lähteestä: rukouksesta, Sanan tuntemisesta ja Pyhän Hengen täyttämästä elämästä.
Ajan henki tulee aina olemaan läsnä tässä langenneessa maailmassa Kristuksen paluuseen asti. Sen valta on kuitenkin rajattu ja sen kohtalo on sinetöity. Ilmestyskirja paljastaa lopun: "Suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle"¹². Hänen aikansa on lyhyt, ja hän tietää sen¹³. Siksi raivo on niin suuri juuri nyt. Me kuitenkin tiedämme lopun. Me seisomme voittajan puolella. Ajan henki voi riehua hetken, mutta ikuisuus kuuluu Kristukselle ja hänen omilleen.
Lähteet
- Paavalin kirje efesolaisille 6:12
- Johanneksen evankeliumi 12:31
- Johanneksen evankeliumi 8:44
- Ensimmäinen Mooseksen kirja 3:5
- Ensimmäinen Mooseksen kirja 11:4
- Toinen kirje korinttilaisille 11:14
- Matteuksen evankeliumi 4:1-11
- Matteuksen evankeliumi 4:9
- Ensimmäinen Johanneksen kirje 4:4
- Johanneksen evankeliumi 16:33
- Ensimmäinen Johanneksen kirje 4:1
- Johanneksen ilmestys 12:9
- Johanneksen ilmestys 12:12