Neuvostoliiton salaiset arkistot paljastavat: EU rakennettiin kommunistien suunnitelman mukaan

Vladimir Bukovsky tiesi, mistä puhui. Mies, joka vietti 12 vuotta Neuvostoliiton psykiatrisissa vankiloissa ja työleireillä, seisoi Brysselin parlamentin edessä vuonna 2006 ja julisti: "EU on hirviö, joka pitää tuhota, mitä pikemmin sen parempi, ennen kuin siitä kehittyy täysivaltainen totalitäärinen valtio"¹. Hänen kirjansa "EUSSR" oli saanut julkaisijakseen vain pienen riippumattoman kustantamon – suuret kustantajat eivät uskaltaneet koskea siihen². Dissidentin varoitus kaikui tyhjille käytäville. Euroopan eliitti hymyili kohteliaasti ja jatkoi matkaansa kohti "yhä tiiviimpää unionia".

Bukovsky oli lukenut vuonna 1992 Neuvostoliiton salaisia arkistoja valmistaessaan todistustaan oikeudenkäyntiin, jossa selvitettiin, oliko kommunistipuolue rikollinen organisaatio³. Asiakirjat paljastivat hämmästyttävän totuuden, jonka hän julkaisi Pavel Stroilovin kanssa kirjassaan "EUSSR: The Soviet roots of European integration"⁴. Kirjan paljastukset perustuvat Gorbatšov-säätiön arkistoihin, joihin kirjoittajat saivat poikkeuksellisen pääsyn ennen niiden sulkemista⁵.

Kohtalokkaana päivänä 26. maaliskuuta 1987 Neuvostoliiton politbyroo teki päätöksen, joka määrittäisi Euroopan kohtalon vuosikymmeniksi. Gorbatšov muotoili strategian ytimekkäästi: "To strangle in embrace" – kuristaa syleilyssä⁶. Tällä konseptilla oli jo nimi sisäpiirissä: "Common European Home" – yhteinen eurooppalainen koti. Pian se tunnettaisiin koko maailmassa.

Neuvostoliiton ja EU:n rakenteellinen samankaltaisuus ei ole sattumaa, vaan se on ollut täysin suunniteltua. Kirjasta paljastuu, että 1980-luvun lopulla Gorbatšov ja länsimaiset sosialistit keskustelivat salaa Euroopan yhdentymisestä tapana pelastaa sosialismin idea⁷. Kuten Alessandro Natta, Italian kommunistipuolueen johtaja, totesi Moskovassa tammikuussa 1986: "Yritys demokraattisiin uudistuksiin yhdessä maassa, kuten Ranskassa, on erittäin vaikea, ellei sitä tueta samankaltaisilla yrityksillä muissa maissa... Ainoa ratkaisu on pakottaa sosialismi myös kilpailijoillesi"⁸.

Molemmat järjestelmät syntyivät lupaamalla rauhaa, vaurautta ja yhtenäisyyttä. Molemmissa todellinen valta keskittyi pienelle, valitsemattomalle eliitille. Neuvostoliitossa kommunistipuolueen politbyroo teki päätökset, jotka Korkein neuvosto kumileimaisi. EU:ssa ilman kansan ääntä valitsematon komissio esittää lakeja, joita parlamentti voi vain hyväksyä tai hylätä, mutta ei muuttaa⁹. Euroopan parlamentti ei voi tehdä lakialoitteita, aivan kuten Neuvostoliiton Korkein neuvosto ei voinut haastaa puolueen päätöksiä.

Äärimmäisen paljastavaa on, miten Ranskan presidentti François Mitterrand ilmaisi täyden tukensa projektille. Marraskuussa 1988 hän kertoi Gorbatšoville Moskovassa: "Yhteisen eurooppalaisen kodin rakentaminen on suuri idea... Henkilökohtaisesti pidän tämän idean toteuttamista korkeimpana prioriteettinani"¹⁰. Hän jatkoi: "Eurooppa, joka on yhdistynyt EEC:n puitteissa, on vain ensimmäinen askel kohti todellista päämäärää, jonka saavuttaminen vie 25, 50 vuotta tai ehkä koko vuosisadan. Todellinen päämäärä on koko Eurooppa"¹¹.

Taloudellinen integraatio toimii molemmissa järjestelmissä poliittisen yhdentymisen troijan hevosena. Neuvostoliiton Gosplan päätti, mitä jokainen tehdas tuotti ja mihin hintaan. EU:n yhteisvaluutta euro ja kasvava yhteisvelka sitovat jäsenmaat yhteen taloudellisilla kahleilla, jotka ovat vahvempia kuin panssarivaunut. Mario Draghin tuore selvitys vaatii 750-800 miljardin euron vuotuisia "investointeja" EU:n kilpailukyvyn nimissä¹². Summa, joka ylittäisi unionin koko budjetin viisinkertaisesti. Viisivuotissuunnitelmista on siirrytty "strategisiin investointiohjelmiin", mutta logiikka pysyy samana: keskusjohtoinen taloussuunnittelu.

Pysäyttävin paljastus koskee Trilateral Commissionia ja sen roolia EU:n liittovaltiokehityksessä. Tammikuussa 1989 delegaatio vieraili Gorbatšovin luona: mukana Rockefeller, Kissinger, Nakasone ja Giscard d'Estaing. Giscard ilmoitti suoraan: "Länsi-Eurooppa kokee perestroikan, muuttaen rakenteitaan. On vaikea sanoa tarkalleen milloin tämä tapahtuu: viiden, kymmenen vai kahdenkymmenen vuoden kuluttua, mutta uusi moderni liittovaltio syntyy Länsi-Eurooppaan. Sinne olemme menossa"¹³. Tämä sanottiin ennen kuin edes Maastrichtin sopimusta oli luonnosteltu, puhumattakaan mistään kansanäänestyksistä!

Sebastian Tynkkysen päivitys X:ssä 15.7.2025 EU:n BEFIT-järjestelmästä, "harmonisoitu" yritysverotus, saa uuden merkityksen tässä valossa¹⁴. Se on osa samaa alkuperäistä suunnitelmaa, jonka päätteeksi Bryssel ottaa itselleen oikeuden verottaa suoraan. Harmittoman teknisen uudistuksen naamion takana piilee vallankaappaus, joka tekee jäsenmaista pelkkiä hallintoalueita keskusvallan alla.

Saksan sosiaalidemokraattien johtaja Hans-Jochen Vogel kiirehti Moskovaan toukokuussa 1988 julistamaan: "Perestroika on apu meille kaikille, koko edistykselliselle liikkeelle lännessä... Se poisti monia esteitä vasemmiston voimien yhteistyön tieltä"¹⁵. Socialist Internationalin puheenjohtaja Willi Brandt meni vielä pidemmälle. Hän raportoi Gorbatšoville lokakuussa 1989 kuin oppilas opettajalle ja kysyi nöyrästi: "Olisin erittäin kiitollinen, jos kertoisitte meille mitä odotatte länsimaista ja meiltä sosiaalidemokraateilta perestroikan auttamiseksi"¹⁶.

Ukrainan sota on paljastanut EU:n todellisen luonteen hämmästyttävällä selkeydellä. Kriisi, jota Bryssel ei päästänyt hukkaan, on kiihdyttänyt integraatiota ennennäkemättömällä vauhdilla. Yhteinen puolustus, joka oli aiemmin kielletty aihe, on nyt päivän sana. Puolustuskomissaari Andrius Kubilius puhuu avoimesti EU:n omasta armeijasta¹⁷ ja Suomen valtiovarainministeri Riikka Purra on jo avannut oven EU:n puolustusvelalle¹⁸. Historia opettaa, että yhteinen armeija vaatii yhteisen komennon, yhteinen komento vaatii yhteisen hallituksen ja yhteinen hallitus vaatii yhteisen valtion.

Espanjan ulkoministeri Francisco Fernández Ordóñez paljasti sosialistien todellisen agendan kertoessaan Gorbatšoville maaliskuussa 1989: "Perestroikan menestys tarkoittaa vain yhtä asiaa: sosialistisen vallankumouksen menestystä nykyaikaisissa olosuhteissa"¹⁹. Felipe González itse kehitti teoriaa edelleen lokakuussa 1990: "Olen tullut yhteen outoon johtopäätökseen. Valtaan tultuamme minun piti taistella puoluetovereideni kanssa saadakseni heidät ymmärtämään, että markkinatalous on paras väline päämääriemme saavuttamiseksi. Vain paras väline, ei päämäärä itsessään"²⁰.

Informaation kontrolli on molemmissa järjestelmissä keskeistä. Neuvostoliitossa Pravda kertoi "totuuden", EU:ssa media saa miljardeja tukea "disinformaation torjuntaan"²¹. Digital Services Act (DSA) antaa komissiolle vallan määrittää, mikä on "vihapuhetta" ja "disinformaatiota"²². Euroopan digitaalinen identiteetti, jota ajetaan kiireellä läpi, luo pohjan kiinalaistyyliselle sosiaalisen luottamuksen järjestelmälle²³. Keskuspankkien digitaaliset valuutat (CBDC) viimeistelevät kontrollin, jossa jokainen transaktio on seurattavissa, jokainen osto kontrolloitavissa²⁴.

Koulutus on avainasemassa "uuden ihmisen" luomisessa. Neuvostoliitto loi "neuvostoihmisen", EU pyrkii luomaan "eurooppalaisen". Erasmus-ohjelma, EU:n rahoittamat oppimateriaalit, "Euroopan historian" opetus, kaikki tähtäävät kansallisten identiteettien häivyttämiseen²⁵. Tämä taistelu käydään ennen kaikkea ihmisten mielissä ja sydämissä.

Bukovsky ja Stroilov tekevät kirjassaan järkyttävän johtopäätöksen: "Koko projekti ei ole muuta kuin konkurssissa olevan sosialistisen nomenklatuuran ovela yritys pelastaa konkurssissa oleva utopistinen unelmansa ja ansaitsematon valta-asemansa"²⁶. He jatkavat: "Kun he pyytävät meitä äänestämään lukuisista sopimuksistaan, miksi he eivät vain sano: Äänestäkää sosialismia!"²⁷

"Demokraattinen sentralismi" oli Neuvostoliiton ideologinen kulmakivi, jossa päätökset tehtiin ylhäällä, mutta niitä keskusteltiin alhaalla. EU:ssa tämä ilmenee acquis communautairen muodossa: 170 000 sivua säädöksiä, jotka uusien jäsenten on hyväksyttävä kokonaisuudessaan ilman neuvotteluvaraa²⁸. Kritiikki on sallittua vain ennen päätöstä, sen jälkeen vaaditaan täydellinen kuuliaisuus. Brexit paljasti, miten järjestelmä suhtautuu niihin, jotka kyseenalaistavat tämän logiikan: rangaistus on nopea ja armoton.

Ken Livingstone MP paljasti Labour-puolueen todellisen agendan kertoessaan Gorbatšovin neuvonantaja Vadim Zagladinille elokuussa 1988: "Nykyään on erittäin laajoja mahdollisuuksia kehittää molempia osapuolia hyödyttäviä taloudellisia ja intensiivisiä poliittisia kontakteja Länsi-Euroopan ja Neuvostoliiton välillä. Vain yksi asia on tärkeää, käyttää nämä mahdollisuudet tehokkaasti"²⁹.

EU:n laajeneminen itään muistuttaa tarkasti Neuvostoliiton ekspansiota toisen maailmansodan jälkeen. Molemmissa tapauksissa "vapautus" merkitsi uuden järjestyksen pakottamista. Entisen Itä-Euroopan maat vaihtoivat Moskovan herruuden Brysselin herruuteen. Taloudellinen riippuvuus EU-tuista on korvannut poliittisen riippuvuuden Kremlistä³⁰.

Nomenklatura-järjestelmä elää ja voi hyvin EU:ssa. Neuvostoliitossa puolue kontrolloi kaikkia merkittäviä nimityksiä. EU:ssa huippuvirkoihin pääsy vaatii oikean taustan ja verkostot: teknokraattisen eliitin, joka kiertää Brysselin, Frankfurtin ja kansallisten pääkaupunkien välillä³¹. Ursula von der Leyenin nousu komission johtoon ilman demokraattista mandaattia muistuttaa tapaa, jolla neuvostojohtajat valittiin suljettujen ovien takana³².

Tämä nomenklatura-järjestelmä selittää, miksi EU:ssa demokratia on pelkkä kulissi. Heinäkuussa 2025 tapahtui jotain, mikä olisi demokraattisessa järjestelmässä johtanut välittömään eroon: EU:n tuomioistuin totesi toukokuussa, että komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen oli laittomasti salannut tekstiviestinsä Pfizerin toimitusjohtajan kanssa: viestit, jotka vaikuttivat 1,8 miljardin koronarokotteen tilaukseen⁴¹. Silti parlamentti äänesti hänelle luottamusta 360-175. Neuvostoliitossa tätä kutsuttiin "demokraattiseksi sentralismiksi": Muodollinen äänestys, jonka tulos on ennalta päätetty. EU:ssa se on arkipäivää. Kun von der Leyen vastasi syytöksiin väittämällä laitaoikeiston pyrkivän "jakamaan yhteiskuntaa", hän käytti samaa retoriikkaa kuin neuvostojohtajat: kriitikot ovat "ääriliikkeitä", ei lain rikkomisesta kiinni jääneitä virkamiehiä⁴². Järjestelmä suojelee omiaan, aivan kuten Moskovassa vuosikymmeniä sitten.

Digitaalinen kontrolli vie valvonnan uudelle tasolle, josta Neuvostoliiton KGB saattoi vain unelmoida. Bukovsky varoitti jo 2004: "Entä tuo synkkä Europol... Miten moni entinen Itä-Saksan Stasi-upseeri päätyy sinne töihin?"³³ Nyt, 20 vuotta myöhemmin, EU:n digitaalinen identiteetti, yhdistettynä keskuspankin digitaaliseen valuuttaan ja tekoälypohjaiseen valvontaan, tekee tästä unelmasta totta³⁴. "Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki" (Ilm. 13:16-17).

Gorbatšov paljasti lokakuussa 1990 Argentiinan presidentti Carlos Menemille maailmanlaajuisen vision: "Meidän täytyy mennä pidemmälle. Eurooppalaisen kodin rakentamisen jälkeen monia muita yhteistyön koteja täytyy seurata... Yksi avustajistani kirjoitti joskus, että meidän täytyy luoda maailmanhallitus. Ihmiset nauroivat hänelle silloin. Mutta nyt?"³⁵ YK:ta hän kutsui "maailmanhallituksen prototyypiksi"³⁶.

Bukovsky ja Stroilov varoittavat kirjansa lopussa: "Utopistit toimittavat aina täsmälleen päinvastaista kuin mitä lupaavat"³⁷. He ennustavat: "Kyllä, se romahtaa aivan kuten prototyyppinsäkin, mutta tehdessään niin se hautaa meidät kaikki raunioiden alle. Ja sotkun siivoamiseen voi mennä sukupolvi"³⁸.

Vladimir Bukovsky kuoli lokakuussa 2019, mutta hänen varoituksensa elää³⁹. Hän näki hirviön, jota monet ovat oppineet rakastamaan. "EU täytyy tuhota", hän sanoi, "ja mitä pikemmin, sen parempi"⁴⁰. Tämä ei ollut nihilismiä vaan realismia: mies, joka oli nähnyt yhden imperiumin romahtavan, tunnisti merkit toisessa. Historia ei toista itseään täsmälleen, mutta se rimmaa. Neuvostoliitto kesti 69 vuotta. EU on nyt 31-vuotias ja jos kehitys jatkuu tätä vauhtia, EU on onnekas, jos se näkee edes puolet Neuvostoliiton ajasta.

EU:n varjot ovat pitkät ja tummat, ulottuen Brysselin lasipalatseista jokaisen jäsenmaan kylään ja kaupunkiin, mutta kuten Neuvostoliiton kohtalo osoitti, mikään inhimillinen järjestelmä ei ole ikuinen. Kysymys ei ole siitä, romahtaako EU, vaan milloin ja miten. Ja mikä tärkeintä: olemmeko me silloin valmiita ottamaan vapautemme takaisin, vai annamme vallan vain siirtyä seuraavalle elimelle?

Bukovskyn perintö ei ole vain varoitus menneisyydestä vaan kutsu toimintaan nykyhetkessä. Jokainen meistä joutuu valitsemaan: hyväksymmekö hiljaa suvereniteetin menetyksen mukavuuden nimissä, vai seisommeko totuuden puolella, vaikka se maksaisi? Historia muistaa niitä, jotka uskalsivat sanoa "ei" vallalle. Se muistaa myös niitä, jotka antoivat vapauden liukua sormien läpi, koska vastustaminen tuntui liian vaikealta. Kumpia me haluamme olla?

Lähteet

Voit ladata alkuperäisen kirjan EUSSR: The Soviet roots of European integration, tästä.

1. The Brussels Journal. "Former Soviet Dissident Warns For EU Dictatorship." 27.2.2006. Bukovsky's speech at the European Parliament.
2. Bukovsky, Vladimir & Stroilov, Pavel. "EUSSR: The Soviet Roots of European Integration." Sovereignty Publications, 2004. ISBN 0-9540231-1-0.
3. Wikipedia. "Vladimir Bukovsky." Haettu 15.12.2024. Bukovsky's access to Soviet archives in 1992.
4. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 1. Introduction.
5. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 1. Reference to Gorbachev Foundation archives (Inventories 1-1; 2-2; 2-3 and 3-1).
6. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 3. "Fateful decision" - Politburo meeting 26 March 1987.
7. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 7-16. Chapter "Crisis of Socialism".
8. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 9. Alessandro Natta's meeting with Gorbachev, January 1986.
9. European Union. "How the European Commission works." EU official website. Legislative process description.
10. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 19. Mitterrand to Gorbachev, 26 November 1988.
11. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 20. Mitterrand on European integration timeline.
12. Draghi, Mario. "The future of European competitiveness." EU Commission Report, September 2024.
13. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 25. Trilateral Commission meeting with Gorbachev, 18 January 1989.
14. Tynkkynen, Sebastian MEP. X post about BEFIT system. 15.7.2025.
15. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 22. H.-J. Vogel's visit to Moscow, May 1988.
16. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 23. Willi Brandt to Gorbachev, October 1989.
17. European Commission. "Defence Union." EU Defence initiatives documentation, 2024.
18. Iltalehti. "Purra: Suomi voi tukea EU:n yhteisvelan ottamista puolustukseen." 13.5.2025.
19. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 17. Francisco Fernández Ordóñez to Gorbachev, 3 March 1989.
20. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 19. Felipe González to Gorbachev, 26 October 1990.
21. European Commission. "Fighting disinformation." EU funding for media initiatives.
22. European Union. "Digital Services Act." Official EU legislation, 2022.
23. European Commission. "European Digital Identity." Official proposal and timeline.
24. European Central Bank. "Digital euro project." CBDC development documentation.
25. European Commission. "Erasmus+ Programme Guide." Educational integration initiatives.
26. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 41. "Apres le déluge" chapter conclusion.
27. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 42. Authors' rhetorical questions.
28. EUR-Lex. "The acquis communautaire." EU legal framework documentation.
29. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 21-22. Ken Livingstone meeting with Zagladin, 23 August 1988.
30. European Court of Auditors. "EU funds to Eastern Europe." Dependency analysis reports.
31. Corporate Europe Observatory. "The revolving doors of the EU institutions." 2023 report.
32. Politico. "How Ursula von der Leyen became EU Commission President." July 2019.
33. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 43. Warning about Europol.
34. European Data Protection Supervisor. "Digital Identity Wallet concerns." 2023 opinion.
35. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 31-32. Gorbachev to Carlos Menem, 25 October 1990.
36. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 32. Gorbachev on UN as world government prototype.
37. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 42. "Utopians always deliver exactly the opposite."
38. Bukovsky & Stroilov, 2004, s. 44. Prediction of EU collapse.
39. The Times. "Vladimir Bukovsky obituary." 29.10.2019.
40. The Brussels Journal. "Bukovsky: EU is a Monster That Must Be Destroyed." 27.2.2006.
41. Yle Uutiset. "Von der Leyen sai jatkaa komissiossa, vaikka monet kokivat ärsytystä – Sebastian Tynkkynen äänesti vastaan." 10.7.2025 (päivitetty 11.7.2025). EU:n tuomioistuin päätti toukokuussa, että Pfizer-viestien salaamiseen ei ollut perusteita.
42. Yle Uutiset. "Von der Leyen: ääriliikkeiden pelikirjasta." 10.7.2025. Von der Leyenin vastaus epäluottamuslauseeseen