Kenelle suoja on kirjoitettu

Laki tuntee sen, jota vastaan toimitaan. Toisen se tuntee ilmoituksena.

Samana iltapäivänä tapahtuu kaksi lyöntiä. Toinen osuu bussipysäkillä ja toinen koulun käytävällä välitunnin lopussa. Ensimmäisestä poliisi kirjaa pahoinpitelyn ja tapahtumapaikaksi yleisen paikan ja tilasto laskee sen mukaan ravintoloiden ja katujen lukuihin, joista uutiset kirjoitetaan. Toinen kirjautuu, mikäli se kirjautuu, tarkenteella muu yleinen paikka tai muu yksityinen paikka, sillä poliisin tietojärjestelmässä ei ole paikkaa nimeltä koulu. Eduskunnan lakivaliokunta on sanonut näistä kahdesta lyönnistä yhden lauseen, joka on jo lainvoimainen kannanotto: pahoinpitelyn tulee olla pahoinpitely riippumatta siitä, missä se tapahtuu. Lause on olemassa. Kysymys on, kenelle laki on kirjoittanut sen, mitä tapahtuu lyönnin jälkeen.

Käytävä, jolla teolla ei ole osoitetta

Keskusrikospoliisi julkaisi vuonna 2022 analyysin nuorten väkivaltarikollisuudesta poliisin tietoon tulleen rikollisuuden valossa. Sen tekijät halusivat tietää, kuinka suuri osa alaikäisiin kohdistuvasta väkivallasta tapahtuu koulussa ja huomasivat, ettei tilasto vastaa kysymykseen. Raportti sanoo sen itse: "Laadullisena seikkana voidaan edelleen huomioida, että kouluja koskevissa havainnossa teon tarkenne saattoi olla joko 'muu yleinen paikka' tai 'muu yksityinen paikka'. Tämä viittaa siihen, että kouluympäristöissä tapahtuneita tekoja kirjataan eri teon tarkenteille." Luvun saamiseksi poliisi joutui hakemaan ilmoitusten tekstistä sanoja. Sanahaun tulos oli, että alle 15-vuotiaista väkivaltarikoksen uhreista "enemmistö (54 %) oli joutunut väkivaltarikoksen kohteeksi nimenomaan kouluympäristössä". Luku on olemassa vain siksi, että joku teki kerran haun. Rutiinitilastossa sitä ei ole, eikä sitä ole seuraavana vuonna, ellei joku hae uudelleen.

Poliisihallituksen ohje rikosten esikäsittelystä ei tee eroa paikan mukaan. Ilmoittajan rikoksena pitämästä asiasta "tulee lähtökohtaisesti kirjata R-ilmoitus" silloinkin, kun tapahtuma on epäselvä. Sama ohje tunnistaa sen, mitä tapahtuu, kun näin ei tehdä: "Puutteellisin tiedoin kirjattu sekalaisilmoitus (S-ilmoitus) saattaa jäädä tehtäväseurannan ja tilannekuvan ulkopuolelle." Sana koulu ei esiinny ohjeessa tapahtumapaikkana kertaakaan. Ohje on siis kirjoitettu oikein. Se ei muuta sitä, ettei kirjaukselle ole luokkaa, johon se laskettaisiin ja tilannekuva, josta päätökset tehdään, on juuri se paikka, jossa koulun käytävä ei näy.

Kaksi lähdettä sanoo, että koulut ilmoittavat poliisille matalalla kynnyksellä ja että kouluväkivalta näkyy rikosprosessin alkupäässä hyvin. Sitten se katoaa. Oikeusministeriön julkaiseman tutkimusartikkelin mukaan koulun rooli riitojen sovittelussa korostuu senkin jälkeen, kun asia on siirretty poliisille. Artikkeli jatkaa: "Jos asia on soviteltu ja tekijä on pyytänyt anteeksi, syyttäjä tekee useimmiten toimenpiteistä luopumista koskevan päätöksen kohtuusperusteella." Oikeusministeriön tänä vuonna julkaisema selvitys alle 15-vuotiaiden rikoksista kuvaa sen, mitä tapahtuu, kun asia ei mene poliisille lainkaan: "Jos asia käsitellään poliisissa, asia tilastoidaan ja käsittelytapa on yhdenmukaisempaa kuin yksittäisellä koululla tai yksittäisellä opettajalla. Tämä voi taas aiheuttaa pahimmassa tapauksessa, että lapset ja nuoret jatkavat kouluyhteisössä, kuten ennenkin eikä rikolliseen tekoon kiinnitetä mitään huomiota. Silloin koulussa tapahtunut rikollinen teko ulkoistetaan muualle." Teko ulkoistetaan muualle. Sanamuoto on viranomaisen oma.

Luokka, jossa kuuleminen on kirjoitettu yhdelle

Perusopetuslain 36 a § kertoo, mitä koulun on tehtävä ennen kuin se rankaisee oppilasta. "Ennen oppilaan määräämistä jälki-istuntoon, kirjallisen varoituksen antamista oppilaalle ja oppilaan määräaikaista erottamista on yksilöitävä toimenpiteeseen johtava teko tai laiminlyönti, kuultava oppilasta ja hankittava muu tarpeellinen selvitys." Huoltajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Varoituksesta ja erottamisesta on annettava päätös ja päätöksestä saa vaatia oikaisua ja valittaa hallintotuomioistuimeen 14 päivän kuluessa ja asia on käsiteltävä kiireellisenä. Pykälä on hyvä pykälä. Se on kirjoitettu lapselle, jota ollaan rankaisemassa ja se takaa hänelle sen, mitä oikeusvaltio takaa jokaiselle, jota vastaan valta toimii: teon yksilöinnin, kuulemisen, perustellun päätöksen ja muutoksenhaun.

Saman lain 29 § on kirjoitettu toiselle lapselle. Sen mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön ja opettajan tai rehtorin "tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta oppimisympäristössä tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta, syrjinnästä tai väkivallasta niistä epäillyn ja niiden kohteena olevan oppilaan huoltajalle". Ilmoitus on kirjoitettu molempien huoltajille. Siinä laki on tasapuolinen ja se on ainoa kohta koko aineistossa, jossa se antaa kohteelle täsmälleen saman kuin epäillylle. Se, mitä se antaa, on ilmoitus siitä, että jotain on tapahtunut. Mitä ilmoituksen jälkeen tapahtuu, laki ei sano, eikä kiusatulla ole oikeutta saada sitä tietää. Opetushallituksen oppaan sanamuoto on: "Huoltajille voidaan kertoa, ketkä ovat olleet kiusaamistilanteen osapuolia ja asiassa mahdollisesti annetut seuraamukset." Voidaan kertoa. Lain oma seurantapykälä, 36 i §, velvoittaa opetuksen järjestäjän seuraamaan kurinpitotoimien käyttöä ja niiden kehittymistä, eli sitä, montako jälki-istuntoa määrättiin. Sitä, loppuiko kiusaaminen, ei seuraa kukaan.

Ilmoitus ei ole pieni asia sille, joka sen tekee. Se päättää virkavelvollisuuden ja antaa tekijälleen rauhan siitä, että on toiminut niin kuin pitää. Kiusatulle se ei muuta mitään, eikä se muuta mitään kiusaajalle, joka jatkaa seuraavana päivänä samassa käytävässä. Suoja on siis symmetrinen toimenpiteenä ja epäsymmetrinen vaikutuksena: toinen lapsi saa menettelyn, jonka jokainen vaihe on kirjoitettu hänen oikeudekseen, toinen saa merkinnän siitä, että hänen huoltajalleen on soitettu.

Sali, jossa pahoinpitelyn tulee olla pahoinpitely

Vuonna 2021 kansalaisaloite kouluväkivallan kirjaamisesta rikoslakiin keräsi 56 345 kannatusilmoitusta ja eteni eduskuntaan. Aloitteen perustelu oli sama kuin bussipysäkin ja käytävän vertailu: "Aikuisten maailmassa kyse olisi lievästä sekä törkeästä pahoinpitelystä tai kunnianloukkauksesta." Mannerheimin Lastensuojeluliitto vastusti aloitetta lausunnossaan lakivaliokunnalle, ei tekijän suojan vaan lapsen edun nimissä: "MLL ei pidä koulukiusaamisen kirjaamista rikoslakiin omana rikosnimikkeenään perusteltuna. Rikoslain kirjaus ei helpottaisi kiusaamistapausten selvittämistä, vaan hidastaisi ja monimutkaistaisi sitä. Rikosprosessi on monipolvinen, raskas ja hidas." Lakivaliokunta asettui samalle kannalle ja eduskunta hylkäsi aloitteen 21.10.2022.

Hylkäyksen perustelu on kuitenkin luettava kokonaan, sillä se sanoo enemmän kuin aloite pyysi. Valiokunnan mukaan "vakavat koulukiusaamiseksi käsitettävät teot on jo nykyisin varsin kattavasti säädetty rangaistavaksi, eikä valiokunta pidä perusteltuna esimerkiksi saman teon nimittämistä koulukiusaamiseksi tai pahoinpitelyksi riippuen siitä, tapahtuuko se kouluympäristössä vai muualla. Koulun ei tule olla muusta ympäröivästä yhteiskunnasta irrallinen saareke." Toisessa kohdassa mietintö sanoo sen vielä suoremmin: "Rikoksen tunnusmerkistön täyttävän teon luonnehtiminen koulukiusaamiseksi on väheksyvää. Esimerkiksi pahoinpitelyn tulee olla pahoinpitely riippumatta siitä, missä se tapahtuu."

Eduskunta on siis kirjoittanut sen, mitä bussipysäkin ja käytävän välillä pitäisi olla: ei mitään. Uutta pykälää ei tarvita, koska vanha kattaa käytävän. Se, mikä puuttuu, ei ole laki vaan luokka tilastossa, kirjaus ilmoituksessa ja joku, joka kutsuu tekoa sen nimellä silloin, kun se tapahtuu lasten kesken ja rakennuksessa, jolla on maine varjeltavana. Valiokunnan sana väheksyvää on tarkka. Kiusaaminen on sana, joka pienentää teon sen kokoiseksi, että se mahtuu koulun sisään.

Huone, jossa toinen saa puolustajan ja toinen luettelon

Rikosprosessi on se paikka, jossa sama järjestys on kirjoitettu selvimmin, sillä siellä sitä on kirjoitettu pisimpään. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaan epäillylle on määrättävä puolustaja pyynnöstä, mikäli rikoksesta säädetty vähimmäisrangaistus on vähintään neljä kuukautta vankeutta tai hänet on pidätetty ja viran puolesta silloin, kun hän on alle 18-vuotias tai ei kykene puolustamaan itseään. Asianomistajan vastine on saman luvun seuraava pykälä ja se alkaa sanalla voi: "Tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan" seksuaalirikoksessa, tietyissä läheissuhteen väkivaltarikoksissa "jos sitä asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna" ja muussa henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvassa rikoksessa, "jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna". Epäillyn puolustaja on pääsääntö. Asianomistajan avustaja on harkinta.

Esitutkintalaki luettelee epäillylle ilmoitettavat oikeudet 16 ja 17 §:ssä ja ne olivat laissa alusta, vuodesta 2011. Asianomistajalle ilmoitettavat oikeudet ovat 18 §:ssä ja se lisättiin lakiin vuonna 2016. Hallituksen esitys sanoo miksi: "Esitutkintaan osallistuvien oikeuksia koskevaan esitutkintalain 4 lukuun lisättäisiin uusi 18 §, jolla täydennettäisiin nykyistä ilmoitusvelvollisuutta direktiivin 4 artiklassa edellytetyllä tavalla." Asianomistajan luettelo on Euroopan unionin uhridirektiivin tuote, ei kansallisen lainsäätäjän oma ajatus. Sama lainsäätäjä oli viisi vuotta aiemmin kirjoittanut lain kokonaisuudistuksen perusteluihin lauseen, joka nimeää asetelman: "EIS:n ja direktiiviehdotuksen perusteella oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus liittyy rikoksesta epäillyn tai syytetyn asemaan. Merkittäviä oikeudellisia intressejä voi liittyä myös muiden asianosaisten, erityisesti asianomistajan asemaan." Epäillyn asema on vaatimus. Asianomistajan asema on intressi, joka voi liittyä.

Siihen luetteloon, jonka asianomistaja lopulta sai, kuuluvat tieto tukipalveluista, oikeudesta avustajaan tai tukihenkilöön, maksuttomasta oikeusavusta, keinoista suojella häntä uhalta ja oikeudesta saada tieto päätöksistä ja käsittelystä. Kaikki tämä alkaa, kun esitutkinta alkaa. Sitä ennen on selvittely, josta esitutkintalain 3 luvun 3 § sanoo, että esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa selvitettävä rikosepäilyyn liittyvät seikat "erityisesti siten, että ketään ei aiheettomasti aseteta rikoksesta epäillyn asemaan". Pykälän kirjoitettu tarkoitus on epäillyn suoja. Se, jota vastaan teko tehtiin, ei ole selvittelyn aikana asianomistaja, koska esitutkintaa ei ole, eikä hän ole sitä koskaan, mikäli päätös on, ettei esitutkintaa toimiteta. Siihen päätökseen ei ole muutoksenhakua. Koko esitutkintalaissa ei ole sanaa kantelu, muutoksenhaku eikä valitus. Jäljelle jää kaksi reittiä. Ensimmäinen on nostaa syyte itse, laatia haastehakemus, nimetä todisteet ja kantaa näyttötaakka ja tuomioistuin jättää kanteen tutkimatta, mikäli hakemus on "niin puutteellinen, epäselvä tai sekava, ettei se kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi". Toinen on kantelu. Oikeuskansleri ratkaisi tänä vuonna kantelun, jossa tutkinnanjohtaja "päätti esitutkinnan toimittamatta jättämisestä odottamatta kantelijan selvitystä tai kehottamatta sitä toimittamaan". Toimenpide oli käsitys. Eduskunnan oikeusasiamies totesi Lounais-Suomen poliisilaitoksesta, että "tehdyt keskeytyspäätökset ovat jääneet perusteluiltaan osittain puutteellisiksi" ja kiinnitti laitoksen huomiota käsityksiinsä. Kummassakaan päätöstä ei kumottu eikä tutkintaa määrätty aloitettavaksi. Käsitys on sana, jolla laillisuusvalvoja sanoo, että asia oli väärin ja jättää sen niin.

Kaksi ovea, jotka aukeavat samaan suuntaan

Työpaikalla järjestys on sama, vaikka laki on toinen. Työsopimuslain mukaan työntekijää, joka on rikkonut velvollisuuksiaan, "ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä" ja ennen irtisanomista "työnantajan on varattava työntekijälle tilaisuus tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen syistä. Työntekijällä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa." Kiusaamisesta epäilty saa siis varoituksen, kuulemisen ja avustajan. Kiusattu saa työturvallisuuslain 28 §:n, jonka mukaan työnantajan on tiedon saatuaan "käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi". Pykälässä ei ole velvollisuutta kertoa ilmoittajalle, mihin toimiin ryhdyttiin. Työsuojeluhallinnon valvontaohje tekee tiedonsaannista tarkastajan tarkistuskohteen, ei työntekijän oikeuden: "Tarkastaja selvittää myös mihin toimenpiteisiin työnantaja on ryhtynyt häirinnän lopettamiseksi ja onko toimenpiteistä kerrottu työntekijälle." Sama ohje kertoo, mitä valvontapyyntö maksaa: "Yksittäisen työntekijän häirintäasian valvonta edellyttää käytännössä, että ilmoittajan henkilöllisyys ilmaistaan työnantajalle." Ilmoittaja tunnistetaan aina. Se, mitä hänen ilmoituksensa sai aikaan, on hänelle harkinnanvaraista.

Virastossa toistuu sama ovi. Valtion virkamieslain mukaan ennen varoituksen antamista "on virkamiehelle varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi" ja varoituksesta saa valittaa hallinto-oikeuteen. Kantelijaa koskee hallintolain 53 b §, jonka tiedonsaantioikeus on kirjoitettu yhteen suuntaan: "Jos kantelun johdosta ei ole aihetta ryhtyä toimenpiteisiin, siitä tulee viivytyksettä ilmoittaa kantelun tekijälle." Myönteisen ratkaisun sisältöä laki ei lupaa kertoa. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian oma ohje sanoo, mitä kohde saa tietää: "Kantelijan nimi tulee kantelun kohteena olevan tietoon, kun tätä kuullaan kantelun johdosta." Kantelija saa vastauksen siitä, toimiko kohde viranomaisen käsityksen mukaan oikein vai ei ja lievin seuraamus on ohjaus. Tässäkin ovessa toinen kuullaan ja toiselle ilmoitetaan.

Rakenne ei ole yhden lain virhe eikä kenenkään tarkoitus. Jokainen pykälä on säädetty erikseen ja hyvästä syystä: valta, joka toimii ihmistä vastaan, on sidottava kuulemiseen ja perusteluihin ja sen sitomiseen on Euroopan ihmisoikeussopimuksen kuudes artikla ja kaksisataa vuotta oikeusvaltiota. Sille, jonka puolesta vallan pitäisi toimia, on kirjoitettu toisen velvollisuus. Velvollisuus täytetään ilmoituksella ja ilmoitus on toimenpide, joka riittää tekijälleen.

Se, mikä on kirjoitettu oikein

Raamattu tuntee ihmisen, jolla ei ole asemaa ja se on kirjoittanut hänet lakiin nimeltä. Sananlaskujen kuninkaanäiti neuvoo poikaansa:

Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville. Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.

— Sananl. 31:8–9

Mykkä ei ole se, joka ei osaa puhua, vaan se, jolla ei ole suuta siinä huoneessa, jossa asia ratkaistaan. Käsky ei ole kirjoitettu hänelle vaan sille, jolla suu on. Psalmi sanoo saman tuomareille ja sen sanamuoto on huomionarvoinen, koska se ei pyydä ilmoittamaan vaan auttamaan:

"Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus. Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä.

— Ps. 82:3–4

Jeesus kertoi tuomarista, joka ei tehnyt kumpaakaan ja leskestä, jolla ei ollut asemaa:

Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'."

— Luuk. 18:2–5

Leskellä ei ollut avustajaa, ei valitusoikeutta eikä ketään, joka olisi kuullut häntä. Hänellä oli ovi, jonka takana tuomari istui ja hän tuli sille ovelle vähän väliä. Vertaus ei kaunistele tuomaria. Oikeus tuli, koska leski tuotti vaivaa, eikä siksi, että laki olisi vaatinut. Jeesus kertoi tämän opettaakseen, ettei pidä väsyä ja sanoi heti perään, että Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat. Se on lupaus siitä, että on olemassa tuomari, joka ei tarvitse vaivaa kuullakseen. Se ei ole lupaus siitä, että kaupungin tuomari muuttuisi.

Ovi, joka on jo auki

Suomen laki on kirjoittanut käytävän lyönnistä sen, mitä kadun lyönnistäkin: se on pahoinpitely. Eduskunta on sanonut, ettei sen nimittäminen muuksi ole perusteltua. Poliisihallitus on ohjeistanut kirjaamaan sen rikosilmoitukseksi. Se, mikä puuttuu, ei ole yksikään näistä. Puuttuu luokka, johon se lasketaan, jotta se näkyisi tilannekuvassa ja puuttuu asema sille, jota lyötiin, jotta hän saisi tietää, mitä lyönnin jälkeen tapahtui. Ensimmäinen on tietojärjestelmän kenttä. Toinen on se, mitä leski tuli pyytämään.

Kummankaan korjaaminen ei vaadi uutta lakia ja se on tämän aineiston lohdullisin ja vaativin löydös. Lohdullinen, koska ovi on jo auki: pykälä on olemassa, ohje on olemassa, valiokunnan lause on olemassa. Vaativa, koska auki oleva ovi ei kutsu ketään. Joku kirjaa sen, mikä tapahtui, sen nimellä. Joku kertoo ilmoittajalle, mitä ilmoitus sai aikaan, vaikka laki ei velvoita. Joku avaa suunsa siinä huoneessa, jossa toisella ei ole suuta. Laki ei ole kirjoittanut häntä ja juuri siksi hän on se, joka ratkaisee.

Lähteet

• Esitutkintalaki 805/2011, 3 luvun 3 §, 4 luvun 16, 17 ja 18 §, 11 luvun 1 §. Ajantasainen sanamuoto.
• Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997, 1 luvun 14 §, 2 luvun 1 ja 1 a §, 7 luvun 5 §.
• Perusopetuslaki 628/1998, 29 §, 36 a §, 36 i § ja 42 §.
• Työsopimuslaki 55/2001, 7 luvun 2 § ja 9 luvun 2 §. Työturvallisuuslaki 738/2002, 28 §.
• Valtion virkamieslaki 750/1994, 24 §, 53 § ja 66 §. Hallintolaki 434/2003, 53 a–53 d §.
• Hallituksen esitys 222/2010 vp esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi. Hallituksen esitys 66/2015 vp uhridirektiivin täytäntöönpanosta.
• Lakivaliokunnan mietintö LaVM 11/2022 vp kansalaisaloitteesta KAA 5/2021 vp (Kouluväkivalta kirjattava rikoslakiin) ja eduskunnan kirjelmä EK 44/2022 vp.
• Mannerheimin Lastensuojeluliitto. (2022). Lausunto lakivaliokunnalle kansalaisaloitteesta KAA 5/2021 vp.
• Keskusrikospoliisi, tiedusteluosasto. (2022). Nuorten väkivaltarikollisuuden määrä ja piirteet poliisin tietoon tulleen rikollisuuden valossa. Julkaistu 8.3.2022.
• Poliisihallitus. (2023). Rikosten esikäsittelytoiminta poliisissa. Ohje POL-2023-37804, voimassa 1.1.2024–31.12.2028.
• Oikeusministeriö. (2025). Alle 15-vuotiaiden rikokset. Valtioneuvoston selvitys 2025:30, liite 16.
• Haaste 1–2/2025. Kouluväkivalta johtaa lopulta harvoin tuomioon. Rikoksentorjuntaneuvosto ja oikeusministeriö, 7.5.2025.
• Opetushallitus. (2020). Kiusaamisen vastainen työ kouluissa ja oppilaitoksissa. Oppaat ja käsikirjat 2020:3a.
• Työsuojeluhallinto. Häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun valvonta. Valvontaohje, tyosuojelu.fi.
• Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia. Usein kysyttyä kantelusta. oikeusasiamies.fi.
• Valtioneuvoston oikeuskansleri. Ratkaisu OKV/1028/10/2024, 13.8.2025. Eduskunnan oikeusasiamies. Ratkaisu EOAK/5462/2024, 30.12.2025.
• Kansalaisaloite.fi. Kouluväkivalta kirjattava rikoslakiin. Lähetetty eduskuntaan 22.9.2021.
• Raamatunjakeet: Pyhä Raamattu 1933/1938, sanatarkkoina.