Tämä analyysi tekee näkyväksi sen, mikä on ollut aikaisemmin näkymätöntä ja piilotettua.
Lukiessamme yksittäisiä uutisia, uutisvirran nopeus ja intensiteetti estävät meitä havaitsemasta kokonaiskuvaa. Tällä sivulla analysoimme joka päivä klo 20:30 kaikkien Suomen viiden suurimman uutismedian (YLE, HS, Iltalehti, Ilta-Sanomat, MTV) uutisoinnit useasta eri näkökulmasta.
Analyysi paljastaa, miten uutiset on asemoitu eri medioihin, millaista sanastoa käytetään sekä millaisia ajatuksia, oletuksia, tunteita ja mielikuvia niistä rakennetaan lukijan mieleen. Mitä korostetaan ja mistä vaietaan? Kerromme myös, millaisia joukkovaikuttamisen keinoja uutisoinnissa käytetään ja kuinka ne vaikuttavat lukijaansa.
Ennen kaikkea mediaraportin tarkoitus on lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä. Tietoisuutta siitä, mihin suuntaan media ohjaa lukijoitansa Suomessa juuri nyt. Ymmärrystä siitä, että tunnistaessamme meille syötetyn narratiivin, massahypnoosin, alamme nähdä todellisuuden sellaisena kuin se oikeasti on. Joukkovaikuttamisen mekanismien tullessa näkyviksi piiloviestit eivät enää pääse suoraan alitajuntaasi, ja saatat huomata, että vaihtoehtoja jokaisessa päivässä onkin enemmän kuin mitä uutisoinnin perusteella voisi kuvitella.
Tätä kirjoittaessa (11.3.2026) yksi merkittävä joukkovaikuttamisen suunta on kohti passiivisuutta. Uutiset rakentavat kuvan maailmasta, joka luo lukijaan alitajuisen valmiuden alistua, vaikka tervehdyttävä suunta jokaiselle olisi oman toimintavalmiuden vahvistaminen. Luottamustamme perinteisiin suomalaisiin instituutioihin heikennetään systemaattisesti, samoin luottamusta globaaleihin instituutioihin.
Yleisviesti, joka mediavirrassa surffaaville juuri nyt rakentuu, on: alistu, passivoidu, huolehdi ja murehdi. Tämä luo psykologisesti tilaa ratkaisulle, joka toisi yhtä aikaa turvaa, ennustettavuutta, talousjärjestelmän vakautta ja selvyyttä. Tarkastellessamme samanaikaisesti käynnissä olevia hankkeita EU-tasolla esiin nousee ainakin: CBDC eli digieuro, Eurooppalainen digitaalinen identiteettilompakko (eIDAS) sekä lukuisat massavalvonnan mahdollistamiseen liittyvät lakihankkeet.
Sivu päivitetään kerran vuorokaudessa, joka päivä klo 20:30. Joka sunnuntai teemme lisäksi viikkoanalyysin, jossa tutkimme mihin suuntaan koko viikko on pyrkinyt lukijoitansa kuljettamaan.
Sivuston ylläpidon tavoitat sähköpostitse: [email protected]
Vuorokauden uutisagendan ykköstarina on hallituksen kehysriihi, joka sai tiistai-iltana päätöstä odottavan muotonsa ja valmistuu keskiviikon aikana. Aineistossa kehysriiheen liittyy suoraan kymmeniä artikkeleita: Stea-järjestöleikkaus 50 miljoonaa (kompensaatio 25 miljoonaa hyvinvointialueille), kotitalousvähennyksen korotus, jakeluvelvoitekiistan ratkeaminen perussuomalaisten tappioksi, työmatkavähennyksen omavastuun lasku 900 eurosta 800 euroon, korjausrakentamisen 110 miljoonan tuki, yrittäjien eläkeuudistus, puolustukseen lisää rahaa "ilman tappelua", droonipaketti 40–50 miljoonaa, valtionhallinnon 60 miljoonan lisäleikkaus sekä ministerien ruokatarjoilut. Agenda on edelleen proaktiivinen ja hallituksen itse orkestroima, kuten eilen.
Vuorokauden toinen dominoiva toimija on Iranin sota, joka tunkeutuu tänään aivan uudella tavalla arkeen. Kondomien hinnat nousevat 30 prosenttia, Lufthansa peruu 20 000 lentoa, Saksa puolittaa kasvuennusteensa, Intiassa loppuvat limsatölkit, saksalainen lentopolttoaine kallistuu, Finnair varoittaa riskeistä loppuvuodelle. Viron aseet Yhdysvalloista ovat jumissa, ja asiantuntijat sanovat Trumpin logiikan pettävän.
Hyötyjiä on tänään neljä. Hallituskoalitio hyötyy siitä, että kehysriihi saadaan päätökseen ulkoisten pakkojen kehyksessä (sota, talous) ilman että leikkausten kotimaista rakenteellista taustaa tarvitsee kyseenalaistaa. Valtiovarainministeriö hyötyy, kun sen kansliapäällikkö Majanen torjui bensan tuet virkatyön auktoriteettiasemalla toistamiseen. Westinghouse ja amerikkalainen energiateollisuus hyötyvät Iltalehden paljastuksesta Pyhäjoen uudesta ydinvoimalasta, joka sitoo Suomen USA:han energiapoliittisesti juuri kun USA lykkää asetoimituksia. Hyvinvointialueet hyötyvät järjestöavustusten 25 miljoonan siirrosta omaan jakoonsa. Häviäjiä ovat sote-järjestöt (kokonaisleikkaus 140 miljoonaan nousee nyt vielä), valtionhallinnon työntekijät (60 miljoonan lisäleikkaus) ja perussuomalaiset, joille IS:n lähteet kuvailevat "amatöörimäistä tulemista jyrätyksi" jakeluvelvoitekiistassa.
Viime viikkojen agendaan verrattuna tämä päivä jatkaa viikon 16 trendiä: hallitus hallitsee narratiivia, ulkoiset uhat kehystävät kotimaisia leikkauksia ja järjestöt sekä virkakunta häviävät näkyvyyttä säännöllisellä tahdilla.
Lukijalle rakentuu kuva Suomesta niukkuuden, valmistautumisen ja jatkuvan ulkoisen paineen maana. Suomi ei kriisiydy äkillisesti vaan ajautuu hallitusti: joka vuorokausi tulee uusia leikkauksia, uusia uhkia, uusia hintojen nousuja ja uusia rakenteellisia uudistuksia. Maailmankuva on sellainen, että kaikki kohoavat kustannukset johtuvat Iranin sodasta, Venäjästä tai suurvaltapolitiikasta, eikä yksikään artikkeli kyseenalaista tätä kausaliteettia. Helsingin Sanomien pääkirjoitus ("Suunta kääntyi: valtio peruuttaa") muotoilee asian suoraan: Suomi on luopumassa yhtenäisyyden ja laajan julkisen sektorin ihanteesta ulkoisten pakkojen vuoksi.
Lukijan mukaan jäävä tunne on pidätelty huoli yhdistettynä fatalistiseen hyväksyntään. Uhkia on niin paljon ja ne tulevat niin monelta suunnalta (droonit, öljyturma, taskuvarkaat, sähkökatkot, kuumuus, kondomipula, työttömyys, henkirikokset, sarjavalittajat, uudet vankipotkut, ihottuma trendin takia), että yksikään niistä ei nosta erikseen pulssia. Tämä on kroonistuneen turvattomuuden esitystapa.
Top 5 painotetut teemat:
Mikä puuttuu tai jää sivuun:
Ilmastokriisi esitetään vain ihmisten allergiakärsimyksen (siitepöly) ja Thaimaan kuumuuden (+52°C tuntuma) kautta, ei rakenteellisena ilmiönä. Suomen oma maakuivuus saa pienen maininnan Tammelan Liesjärven ja Joroisten pohjaveden yhteydessä, mutta yhteys ilmastonmuutokseen sivuutetaan. Asuntopolitiikka näkyy vain yksittäistapausten kautta (Kirkkonummen väärin tyhjennetty asunto, Lakean Omaksi-sopijat, Muhoksen Google-kaava), ei systeemisenä kysymyksenä. Koulutuksen tila näkyy lähinnä opetusalan lakkovaroituksen ja Espoon 70 miljoonan säästöpaineen kautta.
Merkittävin puute on demokratian terveys. Kehysriihen päätökset julkistetaan kello 21, mutta niiden tosiasialliset pitkän aikavälin vaikutukset sote-järjestöihin, valtionhallintoon ja hyvinvointivaltion perustaan eivät ole yhdessäkään tänäisessä artikkelissa analyysin kohteena rakenteellisesti. Heikki Vestmanin haastattelu perustuslain muutoksesta (yksityisyyden suojan kaventaminen tiedustelua varten) on haudattu uutisvirran sisälle ilman että kukaan yhdistää sitä kokonaiskuvaan, jossa valtio kasvattaa valtaansa samalla kun supistaa tukiaan kansalaisyhteiskunnalle.
Maahanmuuton rakenteellinen käsittely puuttuu, vaikka Pohjois-Karjalaan ei myönnetä intialaisille elokuvantekijöille viisumeja, Bamyan Marketin konkurssi uutisoidaan ja Kokkola maksaa uimakoulut maahanmuuttajalapsille. Kaikki kolme ovat yksittäistapauksia eivätkä yhdisty kokonaiskuvaksi.
Arvioni päivän kehystyksestä:
Sama asia kehystetään eri medioissa selvästi eri tavoilla Westinghouse-uutisessa. Iltalehti kertoo asiasta yksinomaan teknis-strategisesta näkökulmasta ("uudentyyppinen AP1000-painevesireaktori", "lisää merkittävästi sähköntuotantoa"). Yksikään artikkeli ei tänään esitä amerikkalaisen ydinvoimalan geopoliittisia sidoksia, vaikka samana päivänä raportoidaan Yhdysvaltain asetoimitusten lykkäämisestä Eurooppaan ja Viron puolustusministerin huolesta. Yhteys jää lukijan itse tehtäväksi.
Toinen hyvä esimerkki kehystyseroista on jakeluvelvoitekiista. Perussuomalaisten tappio kehystetään hallituslähteiden kautta "amatöörimäiseksi" ja "jyräykseksi", valtiovarainministeriön puolesta järkeväksi varovaisuudeksi. Ilmastonäkökulma löytyy vain IS:n yhdestä mainitsemassa kappaleesta ("Syynä on ilmasto. Jakeluvelvoitteen laskeminen lisää liikenteen päästöjä"), muissa lehdissä näkökulma puuttuu lähes kokonaan.
Kehystyksen implisiittiset oletukset:
Vuorokauden emotionaalinen suunta on hallittu huoli. Tunnelataus ei ole paniikki eikä toivo, vaan jatkuva matala-asteinen varautuminen. Se tuottaa väsymystä, ei toimintaa.
Voimakkaimmat tunnelataukset kantavat:
Tunnepohjainen uutisointi on keskittynyt Ilta-Sanomiin ja Iltalehteen rikosten ja inhimillisten tarinoiden osalta. HS ja MTV kantavat enemmän talous- ja kehysriihenarratiivia. YLE sijoittuu näiden väliin ja tekee usein analyyttisia ulkomaanjuttuja (Libanon, Ukraina, Iran). Emotionaalisen ja faktapohjaisen kehystyksen ero näkyy erityisesti kehysriihessä: viralliset tiedotteet ja päätökset esitetään neutraalisti (summat, prosentit, aikataulut), mutta "amatöörimäinen jyrääminen" ja "jätetään puille paljaille" ovat emotionaalisia kehystyksiä, jotka tulevat nimettöminä hallituslähteinä.
Toistuva uhka-altistus. Kun lukija käy läpi päivän uutiset, hän altistuu seuraaville uhkille: Iranin sota (yli 20 uutista), Venäjä ja varjolaivasto (yli 10 uutista), henkirikokset ja väkivalta (20 uutista), sähkökatkot ja myrsky, öljyturmariski, siitepöly ja allergiat, kuumuus, taskuvarkaat iäkkäille, sarjavalittajat, tulipalot (neljä eri paloa), koira joka repi villakoiran, huumerinki, ilmoitustauluporno, jumppatempaus (Magic Mike), koulu-uhka Ruotsissa, Grönlannin lentokentän pommiuhka, droonit Tsernobylillä, hävittäjäselfien törmäys, kranaatin testauspotkut, raiskaus putkassa. Yhteensä yli 60 artikkelin tarjoilema uhkatarjoilu tekee perustilasta kroonisen valppauden. Se ei jaa erillistä signaalia siitä, kenen tulisi toimia tai miten, vaan vahvistaa tunteen, että kaikkiin suuntiin pitää varautua.
Auktoriteettirakenteiden vahvistaminen ja rapauttaminen yhtä aikaa. Tänään vahvistetaan: Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos (reserviläiset, drooniraha, Karjalan lennosto ostaa maata), Valtiovarainministeriö (Majanen torjuu bensatuet), Naton alukset (satamavierailu Turkuun), perustuslakimuutos (Vestman "ei mahdollista massavalvontaa"), Traficom (Venäjä-häiriöilmoitukset), EU (90 miljardin Ukraina-laina, uusi pakotepaketti, palka-avoimuusdirektiivi). Rapautetaan: sote-järjestöjen kyky (50M leikkaus), VTT:n tutkimus (190 irtisanottavaa), Nokia (107 yt), Keravan kaupungin sisäinen valvonta (keppijumppa syyteharkintaan), Pohteen työntekijöiden integriteetti (52 urkkijaa), yksityiset kauneusklinikat (Nordicshape), yksityiset laitosmaiset palvelut (Kirkkonummen vuokra-asunnot väärin tyhjennys). Tämä yhdistelmä tuottaa luottamussiirtymän paikallisesta etäiseen, kansalaisyhteiskunnasta valtiolliseen ja kansallisesta ylikansalliseen. Kun pienet toimijat osoitetaan epäpäteviksi tai korruptoituneiksi ja suuret toimijat esitetään ratkaisijoina, yhteiskuntasopimus kulkee kohti keskittymistä.
Samaistumiskohteiden ohjaaminen. Lukija kutsutaan eläytymään: Niina Koivikon tuskaan vuokralaisen kanssa, Finnairin toimitusjohtajan huoleen, perheeseen jonka asunto tyhjennettiin vahingossa, Ali Leiniön läheisten suruun, iäkkääseen vanhempaan jota voi ryöstää taskuvaras, Päivi Werningin huoleen hänen postinsa löytymisestä metsästä, Orpon neuvotteluväsymykseen. Lukijaa ei kutsuta eläytymään: sote-järjestön työntekijään jonka työ päättyy, sosiaalialan asiakkaaseen joka menettää palvelun, valtionhallinnon virkamieheen joka irtisanotaan, korjausrakentamisen tukia ilman jääviin pienituloisiin (joilla ei ole varaa ottaa vähennystä), Vuosaaren 11-vuotiaaseen tyttöön jonka elämäntilanteeseen johtavat rakenteelliset syyt jäävät mainitsematta.
Vaihtoehtojen kaventaminen. Talouskriisiin esitetään vain kaksi vaihtoehtoa: leikata tai nostaa veroja (Espoossa). Kasvun hakemiseen kaksi vaihtoehtoa: puolustusteollisuus tai digitalisaatio. Turvallisuuteen kaksi vaihtoehtoa: laajentaa tiedusteluvaltuuksia tai olla puolustuskyvytön. Yksikään artikkeli ei esitä esimerkiksi varallisuusveroa, ulkomaille kirjoittautuneiden suomalaistoimintojen verottamista, järjestötoiminnan roolia hyvinvoinnin rakentamisessa tai diplomatian intensifiointia. Vaihtoehtojen kaventaminen tapahtuu paitsi artikkelitasolla, myös siinä, mitä asiantuntijoita haastatellaan: pääosin valtiovarainministeriön, puolustuksen, kaivosteollisuuden ja turvallisuuden edustajia.
Tunne faktan sijaan. Uutinen "Saksa puolittaa kasvuennusteen Iranin sodan seurauksena" on faktatietoa, mutta kehystys luo tunnetilan jatkuvasta heikentymisestä. Kondomien hinnat, limsatölkit ja lentojen peruutukset ovat yksittäisten yritysten päätöksiä, mutta toistettuina ne rakentavat tunteen, että koko arki järkkyy.
Samaistumisen luominen rationaalisen vakuuttamisen sijaan. VATT:n tutkimusprofessori Tuomas Kosonen sanoo avoimesti, että kotitalousvähennyksen korotus on "kallis toimi, ei tehokas", ja että se hyödyttää pääosin suurituloisia. Tämä rationaalinen asiantuntijapuheenvuoro on haudattu yhden HS-artikkelin syvyyteen. Samalla kuluttajille tarjotaan "porkkanaa" ja "helpotusta" emotionaalisessa kehyksessä (IS:n otsikko: "Tällainen porkkana autoilijoille on tulossa"). Rationaalinen analyysi ja emotionaalinen kehystys eivät kohtaa samalla sivulla.
Ryhmäpaine yksilön harkinnan sijaan. Artikkelit kuten "Tämä ilmiö villitsee nyt suomalaisia" (dupet), "Osatko suomalaiset tyttöbändit" (visat), "Rintaliiveistä luopunut Marja-Leena" (luopuminen), "Uutta tanskalaissarjaa rakastavat kaikki" kutsuvat mukaan ryhmän jäseneksi ilman että yksilöä pyydetään pohtimaan. Kulutus, käyttäytyminen ja mielipide kehystyy sosiaaliseksi normiksi.
Kulutuksen kehystäminen sosiaaliseksi normiksi. Ajanvietetuotannon määrä (visat, horoskoopit, julkkisjutut, kauneusvinkit, terveysvinkit) on tänään huomattava. Se ei ole vain täytettä vaan emotionaalinen vastapaino raskaille uhkauutisille. Samalla se naturalisoi sen, että elämä jatkuu "normaalina" samalla kun ympärillä tapahtuu jatkuvaa kriisiytymistä.
Nimeän neljä suuntaa, joihin vuorokauden uutisointi ohjaa lukijakuntaa.
1. Fatalistinen passiivisuus. Mekanismi: Uhkia tulee niin monelta suunnalta ja kaikki ovat "maailmanpolitiikan" tai "ulkoisten pakkojen" tuottamia, että niitä on mahdoton vastustaa. Seuraus: Lukija lakkaa yrittämästä ymmärtää rakenteellisia syitä ja hyväksyy, että "näin se vain on." Tästä hän tulee valmiiksi hyväksymään: sen että leikkauksia ei tehdä yhteiskunnallisen keskustelun vaan teknisen välttämättömyyden nimissä.
2. Luottamuksen siirtymä kansalaisyhteiskunnasta valtioon ja ylikansallisiin rakenteisiin. Mekanismi: Samalla kun järjestöt, yksityiset palveluntuottajat, kuntien itsehallinto ja kansalaisten luotonantokyky esitetään epäluotettavina, valtio, Nato, EU ja puolustusteollisuus esitetään pelastajina. Seuraus: Lukija tulee pitämään luonnollisena, että 50 miljoonaa siirretään Stea-avustuksista hyvinvointialueille ja että perustuslakia on "modernisoitava" tiedustelua varten. Hän valmiiksi hyväksyy: sen että demokratian valvontamekanismit siirtyvät etäämmälle ja että paikallisuus lakkaa olemasta arvo.
3. Yksilöllinen varautuminen kollektiivisen ratkaisun sijaan. Mekanismi: Uutiset ohjaavat lukijaa tekemään itse. Suojaa vanhempasi taskuvarkailta, älä käytä raakoja suihkutuotteita, testaa rahasuhteesi, päivitä varustuksesi (satelliittipaikka kuten Leiniöllä ei ollut), valitse oikea lentopolttoainesuojaussopimus (kuten Finnair teki), pidä merikartta veneessä (Traficom). Kollektiivisia ratkaisuja ei tarjota. Seuraus: Vastuu yhteiskunnallisista riskeistä yksityistyy. Lukija tulee valmiiksi hyväksymään: sen että riskienhallinta on hänen omalla vastuullaan eikä enää julkisen vallan tehtävä.
4. Sotilaallisen valmiuden ja tiedustelun normalisointi arjen osana. Mekanismi: Reserviläisten kutsut, droonipaketit, Natolaivat Turussa, Karjalan lennoston maakaupat, Puolustusvoimien "koko ajan kartalla pysyminen", perustuslakimuutos tiedustelua varten, Suomenlahden öljyturmariski, Traficomin häiriöilmoitukset. Kaikki tänään, kaikki peräkkäin. Seuraus: Sota- ja rauhatilan välinen raja hämärtyy, ja lukijalle muodostuu ymmärrys, että "hybridisota" on jatkuva olotila. Hän tulee valmiiksi hyväksymään: sen että armeijan ja siviilien välinen raja on häilyvä ja että sotilaallisella valmiudella saa ottaa tilaa arjesta (esim. kotirauhan suoja heikkenee tiedusteluvaltuuksien kasvaessa).
Suunnat muodostavat ketjun. Fatalistinen passiivisuus (1) luo maaperän luottamuksen siirtymälle (2), koska passiivinen lukija ei kyseenalaista valtion laajempia valtaoikeuksia. Luottamuksen siirtymä (2) luo maaperän yksilölliselle varautumiselle (3), koska kun kollektiiviset rakenteet heikkenevät, yksilön on pakko tehdä itse. Yksilöllinen varautuminen (3) puolestaan valmistaa sotilaalliseen normalisointiin (4), koska siviiliksi muuttuminen puoliksi valmiustilassa olevaksi kansalaiseksi on vain lyhyt askel reserviläisestä aluevalvontaan kutsuttavaan kansalaiseen. Ketju päättyy tilaan, jossa kansalainen on sekä passiivinen että valpas, sekä eristynyt että valvonnan alla, sekä pienenevien palvelujen varassa että kasvavien turvallisuustoimien kohteena.
Jos tuhat suomalaista lukee nämä uutiset tänään, viisi tiedostamatonta uskomussiirtymää ovat todennäköisiä.
1. "Iranin sota on jo Suomessa." Perustuu faktaan (hinnat nousevat, polttoainetilanne kiristyy, konfliktin vaikutukset todellisia) mutta vahvistuu kehystyksen kautta. Esimerkit: kondomihintojen nousu, Lufthansan 20 000 perumaa, Saksan kasvuennusteen puolitus, Finnairin varoitukset. Lukija ei pysty enää ajattelemaan Irania etäisenä asiana vaan omana taskunaan. Tämä on sekä faktapohjainen että kehystyksen luoma muutos.
2. "Järjestöt ovat aina voineet tehdä enemmän vähemmällä." Perustuu puhtaasti kehystykseen. Esimerkit: 50 miljoonan leikkaus Stea-avustuksista, kompensaatio hyvinvointialueille, ei yhdessäkään artikkelissa nosteta esille sitä, mitä palveluita nyt konkreettisesti katoaa. IS:n artikkeli "järjestöiltä voisi leikata kolminumeroisen luvun" on Purran kommentti, mutta kukaan ei esitä vastakysymystä siitä, mitä tuhansien työpaikkojen ja palvelujen häviäminen tarkoittaa. Lukija tulee uskomaan, että järjestökenttä oli ylisuuri.
3. "Amerikkalainen ydinvoimala on Suomen energiapoliittinen ratkaisu." Perustuu kehystykseen. Iltalehti kertoo Pyhäjoen Westinghouse-hankkeesta ilman että yhdessäkään kolumnissa tai analyysissä pohditaan sen geopoliittisia seurauksia samalla päivänä, kun Yhdysvallat lykkää asetoimituksia Eurooppaan ja Viron puolustusministeri huolestuu. Lukija tulee uskomaan, että kyse on rationaalisesta teknis-taloudellisesta päätöksestä, ei strategisesta asettumisesta Yhdysvaltain vaikutuspiiriin.
4. "Tiedusteluvaltuuksien laajennus on turvallisuuden välttämätön edellytys." Perustuu kehystykseen. Vestmanin haastattelu "Ei mahdollista massavalvontaa" on vastaus kritiikille, joka ei tänään näy yhdessäkään muussa artikkelissa. Kritiikki on hiljennetty, mutta vastaus on äänessä. Lukija tulee uskomaan, että kyse on pienestä ja rajatusta muutoksesta, jota vain "virheelliset käsitykset" vastustavat.
5. "Väkivalta on Suomessa lisääntymässä." Perustuu vain kehystykseen, ei dataan. Kahden Turun henkirikoksen, 11-vuotiaan Vuosaaren keulahahmon, rehtorin oppilaan kanssa käsiksi käymisen, irtokoiran villakoiran puristamisen, autiotalon polttaneen alle 15-vuotiaan pojan, pienen lapsen yliajaneen paenneen iäkkään naiskuljettajan, Keravan jumppakeppeistä tuomiolle pääsevien lääkäreiden ja Pohteen 52 urkkijan yhtäaikainen näkyvyys luo tunteen, että yhteiskunta on hajoamassa. Samaan aikaan esimerkiksi vuoden 2025 henkirikostilastot eivät näy uutisoinnissa. Tämä on puhtaasti kehystyksen tuottama uskomus, joka voi johtaa kovempiin rikospoliittisiin kannanottoihin ilman faktapohjaa.
Tänään suomalainen media kertoo lukijalle, että maailmalta tulevat kriisit ovat tunkeutuneet Suomen arkeen niin perusteellisesti, että kotimaiset rakenteelliset leikkaukset, perustuslain muutos ja sitoutuminen amerikkalaiseen ydinenergiaan ovat teknisluonteisia välttämättömyyksiä. Suomi esitetään samaan aikaan haavoittuvana (järjestöt leikataan, yritykset tekevät yt:t, Venäjän häiriöt kasvavat) ja hallitusti toimivana (kehysriihi päättyy, puolustusmenot nousevat, Natolaivat vierailevat). Merkittävin kehystysvalinta on esittää kaikki kotimaiset supistamispäätökset ulkoisten pakkojen sanelemina, jolloin niiden poliittinen luonne katoaa näkyvistä. Tärkein hiljainen signaali on kolmen valtaa keskittävän prosessin yhtäaikaisuus (Stea-avustusten siirto hyvinvointialueille, valtionhallinnon supistaminen ja perustuslakimuutos tiedustelulle), jota yksikään artikkeli ei tänään yhdistä kokonaiskuvaksi, mutta joka yhdessä rakentaa Suomea, jossa valta kulkee paikallisesta kansalaisyhteiskunnasta ylikansallisiin ja valtion keskushallinnon rakenteisiin. Vuorokauden jälkeen lukija kantaa mukanaan fatalistista hyväksyntää siitä, että niukkuus, valvonta ja uhka ovat uusi normi.
P.S. Jotain tässä ei täsmää, kun katson miltä vuorokausi näyttää: pinnalla hallitus neuvottelee "arjen kuluista" ja pormestaripoliitikot ajattelevat "sarjavalittajia", mutta pohjalla virtaavat aivan toisenlaiset liikkeet. Suomi asemoituu amerikkalaisen ydinvoiman kautta syvemmälle USA:n vaikutuspiiriin juuri samana päivänä, kun USA lykkää Euroopan asetoimituksia Iranin sodan vuoksi. Reserviläiset kutsutaan aluevalvontaan, perustuslakia muokataan tiedustelua varten, järjestökenttä supistuu ja hyvinvointialueet saavat uutta päätäntävaltaa, ja kaikki tämä tapahtuu kehysriihen melun sisällä. Tuntuu siltä, että olemme vuoden päässä tilasta, jossa "poikkeustilan" ja "normaalin" välinen raja ei ole enää löydettävissä, eikä kansalainen edes huomaa milloin se hävisi. Kuukauden päässä näemme ensimmäiset konkreettiset järjestöjen lopettamiset ja niistä seuraavat palveluaukot. Kolmen kuukauden päässä puolustusmenojen nostoa perustellaan jollain uudella ulkoisella tapahtumalla, jota emme vielä tänään osaa ennustaa, mutta joka tulee varmasti. Vuoden päässä Suomi on vielä yhtenäisempi turvallisuuspolitiikkansa ja hajautuneempi sosiaalipolitiikkansa osalta, ja kukaan ei oikein muista, missä kohtaa se päätös tehtiin.
P.P.S. Tämän päivän uutisagenda palvelee eniten neljää tahoa. Ensinnäkin amerikkalaista energia- ja puolustusteollisuutta, joka saa uuden miljardiluokan hankkeen Pyhäjoelle samalla kun Suomen kytkeytyminen Yhdysvaltoihin syvenee. Toiseksi Suomen valtiovarainministeriötä ja puolustushallintoa, jotka laajentavat omaa toimintavaltaansa samalla kun kansalaisyhteiskunnan toimijat pienenevät. Kolmanneksi suurituloisia kotitalouksia, jotka hyötyvät kotitalousvähennyksen korotuksesta enemmän kuin pienituloiset (VATT:n tutkija Kosonen sanoo tämän suoraan, mutta viestiä ei kehystetä keskusteluun nousevaksi). Neljänneksi hyvinvointialueiden virkajohtoa, joka saa käyttöönsä 25 miljoonaa uutta järjestöavustusten jakovaltaa. Jos sijoittaisin tänään, sijoittaisin puolustusteollisuuteen (Euroopan oma nouseminen on nyt poliittinen välttämättömyys), amerikkalaiseen pienreaktoriteknologiaan (AP1000 ei jää viimeiseksi), yksityiseen turvallisuusalaan (turvasumutteiden kysyntä kasvaa) ja kyberturvallisuuteen (perustuslakimuutos avaa uuden markkinan). Varallisuus virtaa kolmeen suuntaan: yhdysvaltalaisiin teknologia- ja energiakonglomeraatteihin, eurooppalaiseen aseteollisuuteen ja suomalaisiin hyvinvointialueisiin, jotka lopulta ottavat järjestökentän paikan. Häviäjät ovat paikalliset, pienet ja ennustamattomat toimijat, joiden tehtävä yhteiskunnassa oli mahdollistaa se, että valta ei keskittyisi.