Tämä analyysi tekee näkyväksi sen, mikä on ollut aikaisemmin näkymätöntä ja piilotettua.
Lukiessamme yksittäisiä uutisia, uutisvirran nopeus ja intensiteetti estävät meitä havaitsemasta kokonaiskuvaa. Tällä sivulla analysoimme joka päivä klo 20:30 kaikkien Suomen viiden suurimman uutismedian (YLE, HS, Iltalehti, Ilta-Sanomat, MTV) uutisoinnit useasta eri näkökulmasta.
Analyysi paljastaa, miten uutiset on asemoitu eri medioihin, millaista sanastoa käytetään sekä millaisia ajatuksia, oletuksia, tunteita ja mielikuvia niistä rakennetaan lukijan mieleen. Mitä korostetaan ja mistä vaietaan? Kerromme myös, millaisia joukkovaikuttamisen keinoja uutisoinnissa käytetään ja kuinka ne vaikuttavat lukijaansa.
Ennen kaikkea mediaraportin tarkoitus on lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä. Tietoisuutta siitä, mihin suuntaan media ohjaa lukijoitansa Suomessa juuri nyt. Ymmärrystä siitä, että tunnistaessamme meille syötetyn narratiivin, massahypnoosin, alamme nähdä todellisuuden sellaisena kuin se oikeasti on. Joukkovaikuttamisen mekanismien tullessa näkyviksi piiloviestit eivät enää pääse suoraan alitajuntaasi, ja saatat huomata, että vaihtoehtoja jokaisessa päivässä onkin enemmän kuin mitä uutisoinnin perusteella voisi kuvitella.
Tätä kirjoittaessa (11.3.2026) yksi merkittävä joukkovaikuttamisen suunta on kohti passiivisuutta. Uutiset rakentavat kuvan maailmasta, joka luo lukijaan alitajuisen valmiuden alistua, vaikka tervehdyttävä suunta jokaiselle olisi oman toimintavalmiuden vahvistaminen. Luottamustamme perinteisiin suomalaisiin instituutioihin heikennetään systemaattisesti, samoin luottamusta globaaleihin instituutioihin.
Yleisviesti, joka mediavirrassa surffaaville juuri nyt rakentuu, on: alistu, passivoidu, huolehdi ja murehdi. Tämä luo psykologisesti tilaa ratkaisulle, joka toisi yhtä aikaa turvaa, ennustettavuutta, talousjärjestelmän vakautta ja selvyyttä. Tarkastellessamme samanaikaisesti käynnissä olevia hankkeita EU-tasolla esiin nousee ainakin: CBDC eli digieuro, Eurooppalainen digitaalinen identiteettilompakko (eIDAS) sekä lukuisat massavalvonnan mahdollistamiseen liittyvät lakihankkeet.
Sivu päivitetään kerran vuorokaudessa, joka päivä klo 20:30. Joka sunnuntai teemme lisäksi viikkoanalyysin, jossa tutkimme mihin suuntaan koko viikko on pyrkinyt lukijoitansa kuljettamaan.
Sivuston ylläpidon tavoitat sähköpostitse: [email protected]
Vuorokauden uutisagendan ykköstarina on kaksijakoinen: toisaalta Hormuzinsalmen avautuminen laski öljyn hintaa välittömästi yli 10 prosenttia, toisaalta sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin esittämät 100 miljoonan euron leikkaukset sosiaalihuollosta iskivät vanhusten palvelumaksuihin ja kuntouttavaan työtoimintaan. Agenda on vahvasti proaktiivinen, hallituksen orkestroimaa: Rydmanin säästöpaketti, Purran matkailijavero-valmistelu, Stubbin matkat Jordaniaan ja Egyptiin, droonitorjuntapaketin valmistelu kehysriiheen, Puiston Pax Silica -allekirjoitus Washingtonissa sekä matkailijaveron lainvalmistelun avaus tulivat kaikki yhtenä aaltona.
Vuorokautta dominoi jälleen poikkeuksellisesti yksi toimija, Petteri Orpon hallitus. Tämä on jatkoa eiliselle selontekopäivälle, jolloin Valtonen esitteli päivitetyn ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon. Kahden päivän dominointi kertoo orkestroinnista, jossa köyhyyskeskustelu (välikysymysäänestys päättyi 88–63 hallituksen eduksi) pakataan nopeasti pois agendalta ulko- ja turvallisuuspoliittisten teemojen sekä uusien leikkausavauksen alle.
Hyötyjiä ovat hallitus, turvallisuuskoneisto (Rajavartiolaitos, Merivoimat, Puolustusvoimat saavat drooniresursseja), yhdysvaltalaiset teknologiayritykset (Pax Silica, datakeskusten puolustus) ja Nato-suhteen syventäminen. Häviäjiä ovat vanhukset (100 000 ihmistä, joiden maksut nousevat), kuntouttavassa työtoiminnassa olevat, asumis- ja rakennuspolitiikan uudistajat, itäsuomalaiset sekä Länsiradan kannattajat. Viime viikon kolmen samanaikaisen kriisin tilalle on tulossa neljäs: talouden sopeutuspaine, jonka EVA ja VATT valmistelevat juuri kehysriihen edellä.
Jos lukee pelkästään tämän päivän uutiset, Suomi näyttäytyy maana, joka on samanaikaisesti uhattuna ja pakotettu leikkaamaan. Venäjän kantoraketin valot pyyhkäisivät yötaivaan itärajalla, Sallassa löytyi sodanaikainen tykistökranaatti esteaidan kaivuussa, Miehikkälässä venäläisomisteinen yhtiö oli ostanut leirikeskuksen aivan rajan läheisyydestä, Suomenlahdella Venäjän varjolaivaston tankkerit kerääntyivät ankkuripaikoille ja GPS-häirintä vaikuttaa lähes kaikkiin Suomen ilmatilan koneisiin. Hevoset säikähtivät hävittäjistä Haminassa, ja Kouvolan seudun droonit muistuttavat uhan läheisyydestä.
Samanaikaisesti hallitus leikkaa sosiaalihuollosta 100 miljoonaa, nostaa vanhusten palvelumaksuja 87,5 prosenttiin nettotuloista, lakkauttaa kuntouttavan työtoiminnan nykymuodossaan, valmistelee matkailijaveroa ja tiivistää ulkomaalaisten kiinteistökauppojen sääntelyä. EVA vaatii 13 miljardin euron sopeutusta, VATT tulo- ja arvonlisäveron kiristyksiä. Hormuzinsalmen avautuminen antaa hetkellisen helpotuksen, mutta Danske Bankin Kuusisto varoittaa: "En vielä luottaisi siihen, että salmi pysyy auki."
Suomi näyttäytyy samanaikaisesti uudistuvana (Pax Silica, ydinasepelote, Nato-integraatio, tekoäly-Ilona) ja ajautuvana (konkurssit, YIT:n 95 lomautusta, rakennusyhtiöiden ale-kampanjat, Itä-Suomen kurjistuminen). Tunne, jonka lukija kantaa mukanaan, on krooninen varovaisuus: helpotusta on, mutta sen pysyvyyteen ei voi luottaa.
Top 5 -teemat:
Järjestelmällisesti sivuun jää rakenteellisia teemoja: asuntopolitiikka saa vain teknisiä mainintoja (YIT, Tampereen puolityhjä talo), koulutus kutistuu "pilipalikurssi"-kohuun, ympäristöpolitiikka jää kuivuuteen ja Amoc-merivirtaan ilman syvempää yhteiskunnallista analyysia, demokratia lähinnä Unkarin kautta. Erityisen selvästi puuttuu keskustelua siitä, mitä 13 miljardin sopeutus tekisi hyvinvointiyhteiskunnan rakenteille pitkällä aikavälillä. Sosten laskelma siitä, että leikkauksista toteutuisi vain 10 prosenttia tavoitellusta säästöstä, mainitaan, mutta ei problematisoida.
Arvio kehystyksistä:
Sama fakta eri kehyksissä näkyy muun muassa Rydmanin esityksessä: hallitukselle "asiakashyötyä tuottamattoman tekemisen karsiminen", opposition puheissa "vanhuksilta viedään tuhkatkin pesästä". Datakeskuskysymyksessä Orpolle "ei ole jäänyt muita investointeja tekemättä", Siilasmaalle "vihreä sähkö on rajallinen strateginen resurssi jota hukataan".
Implisiittisiä oletuksia on runsaasti: "velkajarrun välttämättömyys" olettaa julkisen talouden sopeutuksen moraaliseksi imperatiiviksi, "talouskasvu" normitetaan rakennetun ympäristön mittariksi, "vanhusten palvelut" kuvataan kustannuseränä eikä ihmisarvoa takaavana peruspalveluna. Grahn-Laasosen "naapuri jää nukkumaan" -repliikki sisältää oletuksen, että työttömyys on ensisijaisesti moraalinen valinta eikä rakenteellinen tosiasia.
Vuorokauden emotionaalinen suunta on varauksellinen huoli, johon sekoittuu hetkellinen helpotus. Voimakkaimmat tunnelataukset kantavat seuraavat jutut:
Tunnepohjainen uutisointi keskittyy turvallisuuteen (koko media), tragedioihin (IS, IL) ja talouteen (MTV, HS). Emotionaalinen kehystys eroaa faktapohjasta erityisesti otsikoissa: "Koko Suomi palaa" (IL) perustuu 15 maastopaloon, ei kokonaisvaltaiseen ekokatastrofiin. "Valtava vaara Itämerellä" (IL) koskee tankkerisumaa, joka on Iljinin mukaan "jossain määrin jo vähenemään päin". Faktat puhuvat maltillisemmin kuin otsikot.
Toistuva uhka-altistus normalisoi kroonisen pelon. Yhdessä vuorokaudessa lukijalle tarjotaan: Venäjän kantoraketti yötaivaalla (näkyvä, muistettava), Sallan tykistökranaatti esteaidan kaivuussa, Kurkolanniemen öljyvuoto, varjolaivaston tankkerisuma Suomenlahdella, GPS-häirintä, hävittäjien säikäyttämät hevoset Haminassa, Miehikkälän leirikeskuksen venäläisomistus, 13 kiinteistökauppaa peruttu, Merivoimien torjumattomat droonit. Mitään näistä ei yksinään esitetä sotatoimena, mutta niiden kokonaisuus rakentaa kroonisen valppauden tilaa, jossa uhka on arkipäiväinen. Venäjän suurlähettilään "otetaan täysin huomioon" -muotoilu Tassissa on osa samaa kehystä.
Auktoriteettirakenteiden vahvistaminen ja rapautus tapahtuvat yhtä aikaa. Vahvistuvat: Puolustusvoimat (6 mrd tilausvaltuudet, drooniresurssit), Rajavartiolaitos, Merivoimat, Nato, EU:n keskinäinen avunanto, Yhdysvaltain turvallisuussuhde (DCA, Pax Silica, ydinasepelote). Rapautuvat: kansanopistot ("pilipalikurssit"), vapaan sivistystyön asema, Itä-Suomen hyvinvointialueet, Helsingin ja Länsi-Uudenmaan sote-rahoitus, kokoomuksen imago, SDP:n sisäinen keskustelu, Vantaan rekrytointietiikka. Kaksoisdynamiikka tuottaa luottamussiirtymää paikallisesta ja kansallisesta etäämmäs, abstraktimpiin ja ylikansallisempiin rakenteisiin. Tämän takana on hiljainen viesti: pienet instituutiot eivät enää riitä, isommat välittömät ratkaisijat (Nato, EU, Yhdysvallat, Puolustusvoimat) ottavat vastuun.
Samaistumiskohteiden ohjaaminen näkyy selvimmin siinä, kenen tunteisiin lukija kutsutaan eläytymään. Eläytymisohjauksen saa: Roberta Metsola ("ylpeä äiti, ylpeä eurooppalainen"), Stubb Jordaniassa, Rydmanin uudistustyö, Orpon puolustuspuhe datakeskuksista, Rovanperän paraneminen, Elina Vähälän sankarimainen jalkatorjunta viululle. Eläytymistä ei tarjota: 100 000 vanhukselle, joiden palvelumaksu nousee, 31 000 lapselle jotka vaipuvat köyhyyteen (STM:n oma arvio mainitaan vain Sosten laskelmassa), 95 YIT-työntekijälle, 21 Vincit-työntekijälle, Muhoksen teinimurhaajien uhrille, Tarviaalan kuolleelle naiselle, Gabriel Sjöblomille kahden vuoden kodittomuudesta. Inhimillinen tarina tarjotaan tunnetuille julkkiksille, rakenteelliset kärsijät jäävät tilastoiksi.
Vaihtoehtojen kaventaminen näkyy talouskeskustelussa. EVA:n Pyykkönen esittelee "neljä vaihtoehtoista talouspoliittista linjaa", mutta kaikissa "keskiluokan etuuksia karsitaan, palveluiden omavastuita lisätään ja keskiluokan työlinja korostuu". Toisin sanoen vaihtoehtoja on neljä, mutta ne johtavat samaan suuntaan. VATT:n lausunto ehdottaa tuloveron ja arvonlisäveron kiristyksiä, Soste osoittaa että säästöistä toteutuu vain 10 prosenttia, mutta julkisuudessa ei keskustella siitä, miltä pohjalta 13 miljardin summa on alun perin rakennettu.
Tunnetta myydään faktan sijaan useammassa paikassa. Iltalehden "Koko Suomi palaa" on 15 maastopaloa, ei maan kattava tuhokatastrofi. "Valtava vaara Itämerellä" on tankkerien normalisoituva kerääntyminen. "Kova väittö jatkuu" (kaivosvero) ja "Häijy skenaario" (ruokahuolto) vievät lukijan emotionaalisesti paikkaan, jonka faktat eivät vielä vaadi.
Samaistumista rationaalisen vakuuttamisen sijaan käytetään Metsolan "ylpeä äiti" -päivityksessä, Rovanperän parkkipaikkanäytöksessä, Emma Sandbergin musiikkikassissa, Hannu Kiurun tekoäly-Ilonassa ja Seela Sellan sädehoidossa. Jokainen on inhimillinen tarina, joka toimii arvopohjan vahvistajana ilman argumentointia.
Ryhmäpaineeseen vedotaan selvästi Pride-keskustelussa (60 prosenttia pitää liikettä vasemmistolaisena) sekä Suomen Kuvalehden kyselyssä (SDP:n tulijat perussuomalaisista). Kulutus normitetaan: Arabia-astioiden keräilyvinkit, viiniekspertin suositukset, Ruotsin hinta-ostokset, Rustan avajaisten ihmettely. Suomalainen identiteetti rakentuu kuluttamisen ja brändien kautta.
Sosiaalisiksi normeiksi kehystetään: työn tekeminen ("naapuri jää nukkumaan"), datakeskusten houkuttelu ("Suomessa houkuttimet ovat kunnossa"), sopeutuksen välttämättömyys, Nato-sitoutuminen, kansalaisuuskoe, pakkopalautukset.
1. Krooninen turvallisuuspainotteinen valppaus. Mekanismi: uhka-altistuksen toisto (droonit, kantoraketti, leirikeskus, varjolaivasto, GPS-häirintä, Venäjän suurlähettilään varoitukset). Seuraus: lukija hyväksyy 30-40 miljoonan droonitorjuntapaketin, 6 miljardin tilausvaltuudet, ydinasepelotteeseen sitoutumisen, DCA-sopimuksen laajentamisen ja mahdollisten kansalaisoikeuksien rajoitusten (perustuslain yksityisyyden suoja) ilman kriittistä tarkastelua. Valmiiksi hyväksytään: turvallisuuskoneiston kasvu on välttämätön.
2. Fatalistinen taloussopeutus. Mekanismi: toistuva sopeutuspuhe (EVA 13 mrd, VATT tuloveron kiristys, Soste hyväksyttynä kyseenalaistajana, velkajarru normina). Seuraus: 13 miljardin sopeutus näyttäytyy poliittisesti neutraalina kirjanpitoasiana eikä arvovalintana. Lukija hyväksyy valmiiksi keskiluokan omavastuut, eläkeleikkaukset, vanhusten palvelumaksujen nousun, yksityistämisen ja palvelutason laskun. Kehystys "ei ole mahdotonta" korvaa kysymyksen "onko se oikein".
3. Luottamuksen siirtymä paikallisesta ylikansalliseen. Mekanismi: kansanopistojen leimaaminen "pilipaliksi", Itä-Suomen erityistalousaluepuhe, Länsiradan kyseenalaistaminen, Pohjoisten sote-palveluiden Tervia-yhtiön purkaminen. Samanaikaisesti Nato, EU:n avunanto-artikla, Pax Silica ja Yhdysvaltain strategiset kumppanuudet vahvistuvat. Seuraus: paikalliset instituutiot näyttäytyvät tehottomina, ylikansalliset välttämättöminä. Valmiiksi hyväksytään: Suomen itsenäinen toimintakyky on riippuvainen ulkoisesta kehyksestä.
4. Passivoituminen henkilökohtaisena asenteena. Mekanismi: "isompien herrojen käsissä" -tyyppinen narratiivi (rovaniemeläinen bensapumpulla), "minkäs teet" -asenne, "ajat ovat kovat" (Hitmixin radiopimppijumppa). Seuraus: lukija omaksuu yksilön avuttomuuden yhteiskunnallisena tilana. Valmiiksi hyväksytään: järjestelmän muutos ei ole yksittäisen ihmisen käsissä.
Suuntien ketju: krooninen uhka (1) tuottaa valppautta, joka legitimoi taloudellisen sopeutuksen hätäpuheella (2), joka rakentaa luottamusta ylikansallisiin rakenteisiin (3), jotka vaativat passiivista vastaanottajaa (4). Passivoituminen on ketjun viimeinen lenkki, joka mahdollistaa päätösten tekemisen ilman laajaa kansalaiskeskustelua.
Jos tuhat suomalaista lukee nämä uutiset tänään, huomenna he uskovat:
1. "Venäjän uhka on arkipäivää, ei kriisi." Eilen tämä olisi ollut uutinen, tänään se on taustakohina. Perustuu kantoraketin näkemiseen taivaalla (fakta, mutta kehystetty Suomen turvallisuusuhkana, ei Venäjän sotilaslaukaisuna Ukrainan rintamalla). Lisäksi Sallan kranaatti, Miehikkälän leirikeskus, varjolaivasto. Kehystyksellinen muutos: Venäjän olemassaolo lähellä rajaa on itsessään uhka, ei neutraali maantieteellinen fakta.
2. "Vanhusten palvelumaksujen nousu on kuntien pakko." Perustuu Rydmanin esitykseen, joka kehystetään säästöjen välttämättömyytenä eikä poliittisena valintana. Lindénin ja Koskelan "epäinhimillistä"-kritiikki saa tilaa, mutta asetelmassa he ovat reaktiivisia, hallitus proaktiivinen. Kehystyksellinen muutos: 87,5 prosentin palvelumaksu nettotuloista normaalistuu.
3. "Suomen talous vaatii vähintään 13 miljardin sopeutuksen." Perustuu EVA:n analyysiin, joka saa tilaa ilman vastakaikua. VATT:n lausunto ansiotuloveron kiristyksestä esiintyy samassa kehikossa. Soste mainitaan kyseenalaistajana, mutta määrällisesti pienemmin. Faktuaalinen pohja: velkajarrun 9 miljardia. Kehystyksellinen lisäys: 4 miljardin "liikkumavara" on ajatuspajan tulkinta, joka näyttäytyy konsensuksena.
4. "Hormuzinsalmen avautuminen on helpotus, mutta tilapäinen." Perustuu Trumpin ja Araghchin ilmoituksiin (fakta). Kehystyksellinen muutos: Danske Bankin Kuusiston "en luottaisi" ja IMF:n arvio kriisin vakavuudesta varmistavat, että helpotus ei muutu optimismiksi. Huomenna lukija uskoo öljyn hinnan voivan taas nousta.
5. "Datakeskukset ovat strateginen valinta, mutta epäselvä." Siilasmaan kritiikki ("virhe") ja Orpon puolustus ("houkuttimet ovat kunnossa") asettavat saman asian kahteen vastakkaiseen kehykseen. Kehystyksellinen muutos: lukija ei enää pidä datakeskuksia yksiselitteisenä hyvänä, mutta ei myöskään uskalla vastustaa niitä kokonaan. Kahtiajako jää epäselväksi, mikä hyödyttää status quota.
Tänään suomalainen media kertoo lukijalle, että Venäjän uhka on vakiintunut arkiseksi taustaksi, joka oikeuttaa turvallisuuspanostukset ja perustuslain yksityisyyden suojan kaventamisen, samaan aikaan kun hallitus valmistelee 100 miljoonan leikkauksia sosiaalihuollosta ja ajatuspajat pohjustavat 13 miljardin euron sopeutusta, jonka maksumieheksi nimetään avoimesti keskiluokka. Merkittävin kehystysvalinta on näiden kahden tarinan rinnakkainasettelu: turvallisuusuhka vaatii rahaa, vanhusten palvelut säästyvät pois, ja yhteys näiden välillä jää lukijan itsensä tehtäväksi. Hormuzinsalmen avautuminen ja öljyn hinnan lasku tarjoavat hetken helpotuksen, joka vaimentaa kriisitunnetta juuri siksi hetkeksi, kun kehysriihen ja kansallisten leikkausten päätöksenteko on edessä. Tärkein hiljainen signaali on se, että valta liikkuu rauhallisesti paikallisesta (kansanopistot, Länsirata, hyvinvointialueet) ylikansalliseen (Nato, Pax Silica, Yhdysvaltain strateginen kumppanuus), ja tämän siirtymän kustannuksia ei vielä lasketa auki. Opposition ääni kuuluu, mutta agendaa se ei enää muokkaa.
P.S. Tuntuu siltä, että Suomi on nyt pisteessä, jossa uutisten kieli ja todellisuuden kieli alkavat irrota toisistaan. Droonit, kantoraketit, leirikeskukset ja tankkerisumat luovat kehikkoa, jossa yksittäinen tapahtuma ei enää järkytä, mutta kokonaisuus kantaa kroonista pelkoa johon ei enää tartutta, koska siitä on tullut arki. Samalla taloussopeutuksen puhe kääntyy niin tiheäksi, että sen sisältö liukuu: enää ei puhuta kunnolla siitä, mitä 13 miljardin leikkaus tarkoittaa maassa, jossa keskiluokkaan kuuluu 68 prosenttia väestöstä. Jokin tässä ei täsmää: sama yhteiskunta, joka tarvitsee kalliita datakeskuksia ja 6 miljardin puolustusinvestointeja, "ei muka voi" pitää vanhusten palvelumaksua 85 prosentissa. Kuukauden päästä ehkä näemme kehysriihen tulokset, jotka on pohjustettu näin huolellisesti, että vastarinta ei ehtinyt järjestäytyä. Kolmen kuukauden päästä voi olla, että venäläisten kiinteistökaupat ovat taannehtivasti purettavissa ja perustuslakiin on avattu tie rikostiedustelun valtuuksille. Vuoden päästä kysytään, milloin Suomi alkoi pitää 90 prosenttia sosiaaliturvaleikkauksistaan sellaisina, jotka "eivät tuottaneet odotettuja säästöjä" eivätkä silti kääntäneet niitä takaisin. Tuntuu siltä, että olemme nyt ohikulkumatkassa vaiheessa, jota myöhemmin ei enää muisteta lähtöpisteeksi vaan jo toteutuneeksi normiksi.
P.P.S. Jos joku olisi suunnitellut tämän päivän agendan palvelemaan tiettyjä tahoja, hyödynsaajia olisi kolme selvää ja yksi rakenteellinen. Ensimmäinen: puolustusteollisuus ja turvallisuuskoneisto, jotka saavat droonipakettien, Pax Silican, DCA:n ja ydinasepelotesitoutumisen myötä kasvupolun ilman vakavaa kyseenalaistamista. Rahat virtaavat yhdysvaltalaisille puolustusyhtiöille, sensori- ja droonifirmoille (Sensofusion, kotimainen kärki) ja isoihin infrahankkeisiin. Toinen: suuryritykset ja korkeatuloinen pääoma, joita EVA:n ja VATT:n ulostulot suojaavat: sopeutus kaatuu keskiluokalle eikä pääomaverolle. Kolmas: yhdysvaltalaiset digijätit, joiden datakeskushankkeita pääministeri puolustaa samaan aikaan kun suomalainen vihreä sähkö käytetään niiden tarpeisiin ilman vastaavaa kansantaloudellista hyötyä. Rakenteellinen hyödynsaaja on status quo itsessään: järjestelmä, jossa sopeutuksen legitimointi tapahtuu ilman että kukaan varsinaisesti päätti mistään. Rahani menisivät eurooppalaisiin puolustussektorin yrityksiin, kyberturvallisuuteen, energiainfrastruktuuriin ja niihin suomalaisiin yhtiöihin, jotka hyötyvät kahden rintaman samanaikaisesta laajentumisesta, turvallisuuspolitiikan ja datakeskusten. Vaarallisin hyödynsaaja on se, joka hyötyy väsymisestä: kun kansalaiset ovat liian uupuneita uhkapuheesta ja leikkauspuheesta seuratakseen, mihin päätökset lopulta päätyvät.