Tämä analyysi tekee näkyväksi sen, mikä on ollut aikaisemmin näkymätöntä ja piilotettua.
Lukiessamme yksittäisiä uutisia, uutisvirran nopeus ja intensiteetti estävät meitä havaitsemasta kokonaiskuvaa. Tällä sivulla analysoimme joka päivä klo 20:30 kaikkien Suomen viiden suurimman uutismedian (YLE, HS, Iltalehti, Ilta-Sanomat, MTV) uutisoinnit useasta eri näkökulmasta.
Analyysi paljastaa, miten uutiset on asemoitu eri medioihin, millaista sanastoa käytetään sekä millaisia ajatuksia, oletuksia, tunteita ja mielikuvia niistä rakennetaan lukijan mieleen. Mitä korostetaan ja mistä vaietaan? Kerromme myös, millaisia joukkovaikuttamisen keinoja uutisoinnissa käytetään ja kuinka ne vaikuttavat lukijaansa.
Ennen kaikkea mediaraportin tarkoitus on lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä. Tietoisuutta siitä, mihin suuntaan media ohjaa lukijoitansa Suomessa juuri nyt. Ymmärrystä siitä, että tunnistaessamme meille syötetyn narratiivin, massahypnoosin, alamme nähdä todellisuuden sellaisena kuin se oikeasti on. Joukkovaikuttamisen mekanismien tullessa näkyviksi piiloviestit eivät enää pääse suoraan alitajuntaasi, ja saatat huomata, että vaihtoehtoja jokaisessa päivässä onkin enemmän kuin mitä uutisoinnin perusteella voisi kuvitella.
Tätä kirjoittaessa (11.3.2026) yksi merkittävä joukkovaikuttamisen suunta on kohti passiivisuutta. Uutiset rakentavat kuvan maailmasta, joka luo lukijaan alitajuisen valmiuden alistua, vaikka tervehdyttävä suunta jokaiselle olisi oman toimintavalmiuden vahvistaminen. Luottamustamme perinteisiin suomalaisiin instituutioihin heikennetään systemaattisesti, samoin luottamusta globaaleihin instituutioihin.
Yleisviesti, joka mediavirrassa surffaaville juuri nyt rakentuu, on: alistu, passivoidu, huolehdi ja murehdi. Tämä luo psykologisesti tilaa ratkaisulle, joka toisi yhtä aikaa turvaa, ennustettavuutta, talousjärjestelmän vakautta ja selvyyttä. Tarkastellessamme samanaikaisesti käynnissä olevia hankkeita EU-tasolla esiin nousee ainakin: CBDC eli digieuro, Eurooppalainen digitaalinen identiteettilompakko (eIDAS) sekä lukuisat massavalvonnan mahdollistamiseen liittyvät lakihankkeet.
Sivu päivitetään kerran vuorokaudessa, joka päivä klo 20:30. Joka sunnuntai teemme lisäksi viikkoanalyysin, jossa tutkimme mihin suuntaan koko viikko on pyrkinyt lukijoitansa kuljettamaan.
Sivuston ylläpidon tavoitat sähköpostitse: [email protected]
Vuorokauden uutisagendaa hallitsevat kolme toisiaan vahvistavaa tarinaa: Unkarin vaalitulos, Hormuzinsalmen saarto ja droonipaljastus. Näistä Unkarin vaalit ovat selvästi proaktiivisin, sillä mediat olivat valmistautuneet tulosiltaan perusteellisesti analyyseineen, kommentteineen ja Budapestin kirjeenvaihtajaraportointeineen. Hormuzinsalmen saarto on reaktiivinen seuraus kariutuneista neuvotteluista. Droonipaljastus on hybriditeema, jossa viranomaiskritiikki nousee orgaanisesti asiantuntijakentästä.
Unkarin vaalitulos palvelee ensi sijassa EU:n ja Naton institutionaalista narratiivia. HS:n pääkirjoitus kehystää tuloksen "demokraattiseksi kansannousuksi", Orpo kutsuu sitä "käännekohdaksi Euroopalle", Stubb puhuu "liberaalista demokratiasta". Kaikki suomalaiset valtainstituutiot ovat samalla puolella kehystystä, mikä on poikkeuksellista. Perussuomalaisten Jani Mäkelän varoitus siitä, ettei muiden maiden sisäpolitiikkaa pitäisi kommentoida, jää yksittäiseksi vastaääneksi.
Hormuzinsalmen saarto palvelee turvallisuusviranomaisten ja energiasektorin agendaa. OP-Pohjolan talousennusteen alentaminen ajoittuu saartouutiseen, mikä antaa finanssisektorille luontevan kehyksen hallita riskinarratiivia.
Droonipaljastus on viikon merkittävin narratiivimuutos. KRP:n vahvistus siitä, että droonit ovat "merkittävästi pienempiä kuin aiemmin kerrottu", ja Iltalehden sota-asiantuntija Emil Kastehelmen suora kritiikki viranomaisia kohtaan muuttavat aiemman viikon droonikertomus kokonaan. Viikolla droonit olivat budjettiargumentti turvallisuusviranomaisille, nyt ne ovat uskottavuusongelma samoille viranomaisille.
Näkyvyyttä häviävät jälleen rakenteelliset kotimaan aiheet. OAJ:n yhdeksäs lakkovaroitus ammattikorkeakouluissa, opettajaopiskelijoiden uupumustutkimus, Älvsbytalon myynnin lopettaminen Suomessa (pientalomarkkinoiden romahdus), vanhusasiavaltuutetun digitalisaatiohuoli ja Janakkalan tietosuojaloukkaus jäävät kaikki geopolitiikan jalkoihin.
Päivän uutisista rakentuu maailmankuva, jossa kansainvälinen järjestys on yhtä aikaa hajoamassa ja korjaantumassa. Unkarin tulos tarjoaa toivoa: autoritarismi ei ole väistämätöntä. Hormuzinsalmen saarto tarjoaa uhkaa: kriisi syvenee ja öljyn hinta nousee. Droonipaljastus tarjoaa epäluottamusta: viranomaiset eivät kertoneet totuutta.
Suomi näyttää näiden uutisten valossa maalta, joka on ulkopuolisten voimien armoilla. Stubb puhuu Washingtonissa, Valtonen tapaa Rubion, Katainen nimitetään arktisen alueen erityisneuvonantajaksi, Metsola vierailee Suomessa. Kaikki liike on ulospäin suuntautunutta diplomatiaa. Samaan aikaan kotimaan rakenteelliset ongelmat (pientalomarkkinoiden kuolema, opettajapula, digitalisaation syrjäyttävyys, ammattikorkeakoulujen lakot) jäävät ilman ratkaisuehdotuksia.
Lukija kantaa mukanaan ristiriitaisen tunteen: helpotusta Unkarin demokratiakehityksestä, mutta samalla kasvavaa huolta siitä, ettei Suomessa kukaan hallitse tilannetta. Droonipaljastus erityisesti murentaa luottamusta siihen, että viranomaiset kertovat asioista rehellisesti.
Top 5 teemat:
Merkittävät puutteet:
Ammattikorkeakoulujen laajenevia lakkoja käsitellään vain IS:ssä yhdessä artikkelissa, vaikka kyseessä on jo yhdeksäs lakkovaroitus. Opettajaopiskelijoiden uupumustutkimus saa yhden artikkelin, vaikka kyseessä on koko koulutusjärjestelmän tulevaisuutta koskeva löydös. Älvsbytalon myynnin lopettaminen Suomessa (pientalomarkkinat "vähäisimmillään sitten toisen maailmansodan") mainitaan kerran ilman analyysiä siitä, mitä tämä tarkoittaa asuntomarkkinoille. Verottajan uusi tulkinta metsäisten mökkitonttien kiinteistöverosta koskettaa potentiaalisesti satoja tuhansia mökinomistajia. Janakkalan tietosuojaloukkaus, jossa lasten terveystietoja päätyi kunnan verkkosivuille, käsitellään vain Ylen artikkelissa. Hyvinvointialueiden pelastustoimen alasajo (Puolangan rivitalopalo, jossa palokunnan saapumiseen kului tunti) jää yksittäiseksi tapauskuvaukseksi ilman rakenteellista analyysia.
Kehystysjakauma (arvio):
Eri kehystykset samasta aiheesta:
Unkarin vaalitulos kehystetään HS:n pääkirjoituksessa "demokraattiseksi kansannousuksi", Iltalehdessä "Trumpin vallankumouksen törmäämisenä seinään" ja Ylellä varovaisemmin: "Ei kannata odottaa mitään messiasta." HS:n analyysi lisää kriittisen kerroksen: "Orbánin kaatuminen ei liitä Unkaria selvään yhteisrintamaan Venäjää vastaan." IS:n kommentti "Tervetuloa takaisin, Unkari" on emotionaalisin kehystys.
Droonipaljastuksessa Iltalehden Kastehelmi "lataa täyslaidallisen viranomaisille", Yle raportoi neutraalimmin Kosolan asiantuntija-arvion, HS tyytyy KRP:n tiedotteeseen. Kehysero on merkittävä: Iltalehti rakentaa skandaalin, Yle analyyttisen ongelman, HS byrokraattisen prosessin.
Implisiittiset oletukset:
OP-Pohjolan ennusteen otsikossa "Näin Suomi selviää" oletetaan, että selviäminen on epävarmaa. Öljykriisiartikkeleiden kehys olettaa, että fossiilitalous on normi ja häiriö on poikkeus. Unkarin vaalitulosten kehystys olettaa, että "eurooppalaisuus" on yksiselitteisesti myönteistä ja Orbánin suunta yksiselitteisesti kielteistä. Kutsuntojen laajentaminen koko ikäluokalle kehystetään "uudistuksena", vaikka kyse on käytännössä naisten tuomisesta sotilaskutsuntojen piiriin.
Vuorokauden emotionaalinen perusvire on jännitteinen toiveikkuus, jossa positiiviset ja negatiiviset signaalit vuorottelevat nopeasti.
Voimakkaimman tunnelatauksen artikkelit:
HS:n Budapestin reportaasi ("Riemu repesi opposition juhlissa") on päivän emotionaalisesti intensiivisin teksti. Feketein kyyneleet ja huuto "Se on ohi!" rakentavat katarttisen kokemuksen, jossa lukija eläytyy unkarilaisten helpotukseen.
Ukrainalaisten pelkokokemukset Suomessa (Yle) kantavat raskainta traumakehystä: "Naapuri kysyi, täytyykö ottaa passi ja lähteä suojaan." Sota-ajan traumojen siirtyminen Suomen arkeen on emotionaalisesti hätkähdyttävää.
Trumpin "Jeesus-kuva" (IS, IL) herättää hämmennystä ja inhoa. Marjorie Taylor Greenen "antikristuksen henkeä" -kommentti nostaa tunnelatauksen uskonnolliselle tasolle.
Milla Madetojan leukemiapäivitys ("Ja uskoa niin perkeleesti") on inhimillisen tarinan puhtain muoto. Se tarjoaa lukijalle emotionaalisen ankkurin kriisiuutisten keskellä.
Tunnelatauksen jakauma medioittain:
Ilta-Sanomat ja Iltalehti kantavat selvästi voimakkaimman tunnelatauksen, erityisesti uhka- ja skandaalikehyksissä. HS pyrkii analyyttisempaan otteeseen, mutta pääkirjoituksen "demokraattinen kansannousu" on poikkeuksellisen emotionaalinen. Yle on tasaisin, mutta ukrainalaisten pelkokokemukset rikkovat neutraaliuden.
Toistuva uhka-altistus ja normalisointi:
Päivän uutisvirta sisältää samanaikaisesti öljykriisin, droonien, GNSS-häirinnän, Venäjän varjolaivaston, huumeaallon, tietomurtojen ja henkirikosepäilyjen uutisia. Yksikään näistä ei ole itsessään poikkeuksellinen, mutta yhdessä ne rakentavat kroonisen uhka-altistuksen tilan. Lukija tottuu siihen, että elämä on jatkuvasti "kriisitilassa". Tämä normalisointi tekee poikkeustilasta pysyvän olotilan, jossa tavallinen ihminen kokee voivansa vain reagoida ulkoisiin tapahtumiin. Viikko toisensa jälkeen sama rakenne toistuu: uusi uhka korvaa edellisen ennen kuin edellistä on ehditty käsitellä.
Auktoriteettirakenteiden kaksoisdynamiikka:
Päivässä tapahtuu samanaikaisesti kahden auktoriteetin vahvistaminen ja kahden rapautuminen. Vahvistettavat: (1) EU-instituutiot, joiden kyky toimia kasvaa Unkarin vallanvaihdon myötä, ja (2) Suomen transatlanttinen diplomatia (Stubb Brookingsissa, Valtonen Rubion luona, Katainen arktisena erityisneuvonantajana). Rapautuvat: (1) Suomen omat turvallisuusviranomaiset droonipaljastuksen myötä, ja (2) Trumpin hallinto, jonka toimia tyrmäävät paavi, Britannian pääministeri, eurooppalaiset liittolaiset ja kotimaan republikaanit.
Tämä kaksoisdynamiikka tuottaa merkittävän luottamuksen siirtymän: luottamus siirtyy kansallisista viranomaisista (jotka eivät tunnistaneet drooneja oikein) kansainvälisiin instituutioihin (EU, Nato, Brookings-instituutti). Suomen oma toimintakyky näyttää heikolta samalla kun ulkomainen asiantuntemus korostuu. Stubbin ja Valtosen jatkuva liikkuminen kansainvälisissä foorumeissa vahvistaa vaikutelmaa siitä, että todellinen päätöksenteko tapahtuu muualla.
Samaistumiskohteiden ohjaaminen:
Lukija kutsutaan eläytymään unkarilaisten juhliin, ukrainalaisten pelkoihin ja Milla Madetojan rohkeuteen. Sen sijaan lukijaa ei kutsuta eläytymään ammattikorkeakoulujen lakkoileviin opettajiin, ulosottoon joutuneisiin terveydenhuollon asiakkaisiin tai mökkitonttiensa kiinteistöverosta yllättyneisiin mökinomistajiin. Tämä ohjaus tekee kansainvälisistä kriiseistä emotionaalisesti läsnäolevia ja kotimaan rakenteellisista ongelmista byrokraattisia.
Erityisen huomionarvoista on, keneen lukijaa ei kutsuta samaistumaan lainkaan: ammattikorkeakoulujen lakkoilevat opettajat ovat tilastollinen massa ("yhdeksäs lakkovaroitus"), eivät yksilöitä tarinoineen. Puolangan rivitalopalossa kotinsa menettäneet ihmiset mainitaan ohimennen. Vantaan 900 euron kuukausipalkkaa saava kesätyöläinen jää kiinnostavuudeltaan kauaksi Thomas Wahlroosin 15 848 euron sakoista.
Vaihtoehtojen kaventaminen:
Unkarin vaalitulos esitetään kahtiajakona: Eurooppa tai Venäjä, demokratia tai autoritarismi. Ylen asiantuntija Nyyssönen huomauttaa, että "kyseessä oli ennemminkin valinta paremman elintason ja korruptiosta vapaan tulevaisuuden välillä", mutta tämä nyansointi jää toissijaisen otsikon taakse. Hormuzinsalmen tilanteessa vaihtoehdot ovat: saarto, sota tai antautuminen. Diplomaattisia polkuja ei juurikaan käsitellä. Suomen taloustilanteessa vaihtoehdot ovat: leikkaukset tai velkaantuminen. HS:n kolumni "Suomi on paradoksien maa" esittää nämä kaksi vaihtoehtoa ainoina, vaikka tekstissä mainitaan ohimennen tekoälyn hyödyntäminen julkisen sektorin tuottavuuden parantamisessa.
Tunteen myyminen faktan sijaan:
Unkarin vaalituloksen uutisoinnissa tunne dominoi analyysiä. HS:n reportaasin "Olipa bileet!" ja IS:n kommentti "Tervetuloa takaisin, Unkari" myyvät helpotuksen tunnetta. Analyyttisempi tieto siitä, että Magyar itse vastustaa Ukrainan aseavun lähettämistä ja suhtautuu EU-jäsenyyteen varauksellisesti, hukkuu juhlatunnelmaan.
Trumpin "Jeesus-kuva" on puhdas tunneuutinen, jossa kuvan herättämä raivo ja hämmennys ovat itse uutinen. Kuvan poliittinen funktio jää analysoimatta.
Ryhmäpaineen rakentaminen:
Suomalaispoliitikkojen kommenttikierros Unkarin vaalituloksesta (Stubb, Orpo, Tynkkynen, Aaltola, Andersson) rakentaa konsensuskuvan: kaikki ovat samaa mieltä. Perussuomalaisten Mäkelän poikkeava näkemys kehystetään "muista erottuvaksi ulostuloksi", mikä implisiittisesti marginalisoi sen.
Kulutuksen kehystäminen normiksi:
Australian somekieltoartikkeli kehystää lasten sosiaalisen median käytön "kieltona", ei suojeluna. Dupe-ilmiöartikkeli normalisoi nuorten kuluttamista "trendikkäänä säästämisenä". Pakasteranskalaisten äänestys (11 000 osallistujaa) saa enemmän palstatilaa kuin ammattikorkeakoulujen lakot.
1. Ulkoistettu toimijuus
Mekanismi: Kaikki merkittävät päätökset ja tapahtumat sijoitetaan Suomen ulkopuolelle. Unkarin vaalit, Hormuzinsalmen saarto, Trumpin ja paavin konflikti, Venäjän varjolaivaston liikkeet. Suomen rooli on reagoida, sopeutua ja navigoida.
Seuraus: Lukija sisäistää käsityksen, jonka mukaan Suomi ei ole oman kohtalonsa herra. Tämä vahvistaa passiivisen sopeutumisen kulttuuria.
Valmiiksi hyväksyttävä asia: Suomen liikkumavaran kaventuminen on luonnollista ja väistämätöntä, eikä sille voi mitään.
2. Viranomaiskritiikin normalisointi ilman korjausvaatimusta
Mekanismi: Droonipaljastus osoittaa, että Ilmavoimat antoi väärää tietoa. KRP vahvistaa virheen. Asiantuntijat kritisoivat avoimesti. Silti kukaan ei vaadi henkilökohtaista vastuuta, toimintatapojen muutosta tai riippumatonta selvitystä. Kritiikki dokumentoidaan mutta seuraamusvaatimus puuttuu.
Seuraus: Luottamus viranomaisiin rapautuu ilman, että tilalle tarjotaan parempaa järjestelmää. Syntyy kyyninen "näinhän se aina menee" -asenne.
Valmiiksi hyväksyttävä asia: Viranomaiset tekevät virheitä, mutta niille ei voi mitään. Tämä valmistaa lukijaa hyväksymään tulevat puolustusbudjettipäätökset ilman tiukkaa vaatimusta siitä, mihin rahat todella menevät (vrt. 65 miljoonan euron repeilevät taisteluasut).
3. Institutionaalinen optimismi, rakenteellinen pessimismi
Mekanismi: Kansainväliset instituutiot (EU, Nato) vahvistuvat uutisissa. Kotimaan instituutiot (pelastustoimi, koulutus, terveydenhuolto, asuntomarkkinat) heikkenevät. Puolangan rivitalopalo, johon pelastuslaitoksen lähin yksikkö saapui tunnin ajomatkan päästä, kertoo konkreettisesti turvallisuusinfrastruktuurin rapautumisesta. Pormestarin kommentti "kolme vuotta on tuurilla selvitty" normalisoi tilanteen.
Seuraus: Lukija oppii luottamaan kaukaisiin, abstrakteihin instituutioihin (EU, Nato) enemmän kuin lähellä oleviin, konkreettisiin palveluihin (pelastuslaitos, terveyspalvelut). Tämä on luottamuksen siirtymä konkreettisesta abstraktiin.
Valmiiksi hyväksyttävä asia: Lähipalveluiden heikkeneminen on hinta, joka maksetaan kansainvälisestä turvallisuudesta.
4. Fatalistinen sopeutuminen
Mekanismi: OP-Pohjolan talousennusteen alentaminen, öljyn hinnan nousu, pientalomarkkinoiden kuolema, huumeaallon uhka ja opettajapula esitetään kaikki asioina, joihin "varaudutaan" tai "sopeudutaan", ei asioina, jotka ratkaistaan. EK:n kehysriihi-toivelista vahvistaa tätä: elinkeinoelämän "ratkaisut" ovat veronkevennyksiä ja sääntelyä, eivät rakenteellisia uudistuksia.
Seuraus: Lukija hyväksyy hitaan heikentymisen normaalina kehityksenä. Tämä passivoituminen rakentaa pohjaa sille, että tulevia leikkauksia ja heikennyksiä ei vastusteta, koska "tilanne on nyt sellainen".
Suuntien ketju: Ulkoistettu toimijuus vahvistaa fatalistista sopeutumista, joka puolestaan mahdollistaa viranomaiskritiikin jäämisen seuraamuksettomaksi. Kaikki kolme yhdessä tuottavat institutionaalisen optimismin ja rakenteellisen pessimismin välisen kuilun, jossa kansalainen luottaa abstrakteihin järjestelmiin mutta kokee oman lähiympäristönsä heikkenevän. Tämä on klassinen passivoitumisen kehä: mitä enemmän toimijuus ulkoistuu, sitä vähemmän kansalainen odottaa voivansa vaikuttaa, mikä puolestaan tekee hänestä paremman vastaanottajan tuleville rakennemuutoksille.
1. "Viranomaiset eivät aina kerro totuutta turvallisuusasioista"
Peruste: KRP:n vahvistus siitä, että droonit ovat "merkittävästi pienempiä kuin julkisuudessa kuvattua" ja Kastehelmen kritiikki siitä, että "tämän on täytynyt olla selvää myös Ilmavoimille". Tämä on faktapohjainen uskomusmuutos, joka perustuu viranomaisen omaan korjaukseen.
2. "Autoritaarinen hallinto voi kaatua demokraattisin vaalein"
Peruste: Unkarin vaalitulos, jossa Orbánin 16 vuoden valtakausi päättyi murskatappioon hänen itsensä rakentamassa vaalijärjestelmässä. Tämä on faktapohjainen muutos, mutta sen kehystys ("demokraattinen kansannousu", "Euroopan sydän lyö voimakkaampana") on voimakkaasti kehystetty. Lukija ei vain usko tämän tapahtuneen, vaan uskoo sen olevan merkki laajemmasta trendistä.
3. "Öljykriisi voi tulla milloin tahansa ja vaikuttaa suoraan omaan arkeen"
Peruste: Forties-raakaöljyn hinta ylitti 2008 finanssikriisin huipputason (149 dollaria/barreli), Saksa alensi bensaveroa, lentoyhtiöille ennustetaan ongelmia. Tämä on kehystyksestä syntyvä muutos: faktat ovat todellisia, mutta niiden kehystäminen "kriisiksi" ilman historiallista kontekstia (öljyn hinta on heilahdellut voimakkaasti koko kevään) vahvistaa pysyvän uhkan tunnetta.
4. "Suomen lähipalvelut eivät enää toimi"
Peruste: Puolangan rivitalopalo (tunnin vasteaika), HS:n "Valtio vetäytyy syrjä-Suomesta" -artikkeli, Turun tieliikennekeskuksen mahdollinen sulkeminen. Tämä on kumulatiivinen uskomus, joka syntyy yksittäisten esimerkkien kasautumisesta, vaikkei yksikään artikkeli suoraan väitä lähipalveluiden romahtaneen.
5. "Trump on epävakaa ja arvaamaton"
Peruste: "Jeesus-kuva", paavin haukkuminen, Hormuzinsalmen saartouhkaus, UFC-tapahtumassa flirttailu ottelijoiden kanssa. Tämä uskomus vahvistuu kehystyksen kautta: jokainen uusi episodi lisää kumulatiivista kuvaa hallitsemattomasta johtajasta. Lukija ei arvioi jokaista tapahtumaa erikseen vaan kokee ne osana kasvavaa kokonaisuutta.
Tänään suomalainen media kertoo lukijalle, että Euroopassa tapahtui jotain historiallista ja hyvää, samalla kun Lähi-idässä tapahtuu jotain vaarallista ja hallitsematonta ja Suomen omalla takapihalla paljastuu, etteivät viranomaiset kertoneet droonien todellista luonnetta. Vuorokauden keskeisin viesti on, että ulkomaailman tapahtumat määrittävät Suomen suunnan, eivät kotimaiset päätökset. Merkittävin kehystysvalinta on Unkarin vaalituloksen nostaminen "demokraattiseksi kansannousuksi" ilman kriittistä analyysiä Magyarin todellisesta politiikasta. Tärkein hiljainen signaali on se, että Puolangan rivitalopalon tunnin vasteaika ja pormestarin kommentti "kolme vuotta on tuurilla selvitty" kerrottiin sivulauseessa, vaikka kyseessä on konkreettinen todiste siitä, että hyvinvointivaltion infrastruktuuri murtuu hiljaa samalla kun katse on kiinnitetty Budapestiin ja Hormuzinsalmeen.
P.S. Jokin on muuttunut viikon aikana tavalla, jota kukaan ei ole nimennyt ääneen. Viikko alkoi droonien uhalla, joka valjastettiin budjettiargumentiksi. Se päättyy droonien totuuteen, joka osoittaa, ettei alkuperäinenkään narratiivi ollut totta. Tämä on pieni asia itsessään, mutta se kertoo jotain suurempaa: tiedon elinkaari on lyhentynyt niin, että virhettä ei korjata ennen kuin seuraava kriisi on jo päällä. Unkarin juhlan ja Hormuzinsalmen pelon väliin jää tila, jossa suomalainen huomaa olevansa yksin mökkitontillaan uuden kiinteistöveropäätöksen kanssa ilman pelastuslaitosta tunnin säteellä. Se tila kasvaa. Kolmen kuukauden päästä keskustellaan ensi kevään eduskuntavaaleista, mutta todellinen kysymys on jo ratkaistu: kuka huolehtii niistä, joista järjestelmä ei huolehdi? Vastaus saattaa olla: ei kukaan.
P.P.S. Tämän päivän agenda palvelee eniten kahta toimijaa, jotka eivät itse ole läsnä yhdessäkään artikkelissa. Ensimmäinen on puolustusteollinen kompleksi: droonipaljastus ei johda resurssien vähentämiseen vaan niiden lisäämiseen ("pitää saada parempi kyky tunnistaa"), samalla kun 65 miljoonan euron repeilevät taisteluasut ja 550 miljoonan euron haupitsikaupat normalisoidaan välttämättömyyksinä. Jokainen kriisi kasvattaa puolustusbudjettia, eikä yksikään kriisi pienennä sitä. Toinen hyödynsaaja on finanssisektori: OP-Pohjolan ennusteen ajoitus öljykriisin yhteyteen, sijoittajien siirtyminen "turvasatamiin" (Nordea, Sampo, Mandatum) ja säästämisasteen nousu kaikki siirtävät varallisuutta yksityiseen finanssisektoriin pois reaalisesta kulutuksesta ja investoinneista. Rahani sijoittaisin puolustusteollisuuteen ja pohjoismaisiin finanssitaloihin, sillä ne ovat ainoat, jotka hyötyvät sekä kriisin jatkumisesta että sen päättymisestä.