Tämä analyysi tekee näkyväksi sen, mikä on ollut aikaisemmin näkymätöntä ja piilotettua.
Lukiessamme yksittäisiä uutisia, uutisvirran nopeus ja intensiteetti estävät meitä havaitsemasta kokonaiskuvaa. Tällä sivulla analysoimme joka päivä klo 20:30 kaikkien Suomen viiden suurimman uutismedian (YLE, HS, Iltalehti, Ilta-Sanomat, MTV) uutisoinnit useasta eri näkökulmasta.
Analyysi paljastaa, miten uutiset on asemoitu eri medioihin, millaista sanastoa käytetään sekä millaisia ajatuksia, oletuksia, tunteita ja mielikuvia niistä rakennetaan lukijan mieleen. Mitä korostetaan ja mistä vaietaan? Kerromme myös, millaisia joukkovaikuttamisen keinoja uutisoinnissa käytetään ja kuinka ne vaikuttavat lukijaansa.
Ennen kaikkea mediaraportin tarkoitus on lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä. Tietoisuutta siitä, mihin suuntaan media ohjaa lukijoitansa Suomessa juuri nyt. Ymmärrystä siitä, että tunnistaessamme meille syötetyn narratiivin, massahypnoosin, alamme nähdä todellisuuden sellaisena kuin se oikeasti on. Joukkovaikuttamisen mekanismien tullessa näkyviksi piiloviestit eivät enää pääse suoraan alitajuntaasi, ja saatat huomata, että vaihtoehtoja jokaisessa päivässä onkin enemmän kuin mitä uutisoinnin perusteella voisi kuvitella.
Tätä kirjoittaessa (11.3.2026) yksi merkittävä joukkovaikuttamisen suunta on kohti passiivisuutta. Uutiset rakentavat kuvan maailmasta, joka luo lukijaan alitajuisen valmiuden alistua, vaikka tervehdyttävä suunta jokaiselle olisi oman toimintavalmiuden vahvistaminen. Luottamustamme perinteisiin suomalaisiin instituutioihin heikennetään systemaattisesti, samoin luottamusta globaaleihin instituutioihin.
Yleisviesti, joka mediavirrassa surffaaville juuri nyt rakentuu, on: alistu, passivoidu, huolehdi ja murehdi. Tämä luo psykologisesti tilaa ratkaisulle, joka toisi yhtä aikaa turvaa, ennustettavuutta, talousjärjestelmän vakautta ja selvyyttä. Tarkastellessamme samanaikaisesti käynnissä olevia hankkeita EU-tasolla esiin nousee ainakin: CBDC eli digieuro, Eurooppalainen digitaalinen identiteettilompakko (eIDAS) sekä lukuisat massavalvonnan mahdollistamiseen liittyvät lakihankkeet.
Sivu päivitetään kerran vuorokaudessa, joka päivä klo 20:30. Joka sunnuntai teemme lisäksi viikkoanalyysin, jossa tutkimme mihin suuntaan koko viikko on pyrkinyt lukijoitansa kuljettamaan.
Sivuston ylläpidon tavoitat sähköpostitse: [email protected]
Vuorokauden ykköstarina on kolmitasoinen: ydinasepolitiikka kotimaisena poliittisena kiistana, Iranin sodan tulitauon haurauden seuraukset (lentopolttoainepula, Hormuzinsalmen tilanne, Trump vs. Nato-liittolaiset) sekä Kouvolan droonin todellisen tyypin kyseenalaistaminen. Näistä ydinasekysymys saa eniten kotimaan poliittista painoarvoa, sillä pääministeri Orpo järjesti parlamentaarisen kokouksen ja tiedotustilaisuuden, Yle sai selontekoluonnoksen haltuunsa, SDP:n Lindtman torjui ehdotuksen ja keskustan Kaikkonen hyväksyi sen. Iranin sodan seuraukset ovat laajempi taustakerros, joka koskettaa arkea lentopolttoaineen, ruoan hinnan ja laivamatkojen kautta.
Agenda on rakenteeltaan sekä reaktiivinen että proaktiivinen. Reaktiivisia ovat Trumpin raivoviestit entisille tukijoilleen, Putinin pääsiäistulitaukojulistus Ukrainaan, Israelin iskut Libanoniin ja lentopolttoainepulan uhka. Proaktiivista on hallituksen ydinasekirjauksen esittely puolueille, Harkimon säästölistan julkaisu ja kokoomusnuorten eropäätös puoluehallituksesta. Vaalikeskustelu on selkeästi tietoista agendanrakentamista: puheenjohtajatentti analysoitiin useissa medioissa eri kulmista.
Yksikään toimija ei dominoi päivää poikkeuksellisesti, mutta Trump on jälleen eniten mainittu ulkomainen henkilö, ja Orpo sekä Lindtman hallitsevat kotimaista kehystä. Näkyvyyttä häviävät kansalaisyhteiskunnan toimijat: maanviljelijöiden traktoriprotesti Helsingissä saa vain yhden artikkelin (IS), kehitysvammaisten palveluvaje mainintaan Ylellä, opiskeljoiden seksityöhön ajautuminen jää Aamulehden viittaukseksi. Viikkotason trendeihin verrattuna drooniteema on liukunut sivuun pääagendalta mutta elää IS:n asiantuntija-artikkelissa, joka kyseenalaistaa virallisen droonityypin. Nato-kriisi ja Trumpin arvaamattomuus jatkavat suoraan eiliseltä ilman katkoa.
Jos lukee vain nämä uutiset, maailma näyttää siltä kuin kaikki perinteiset turvamekanismit olisivat samanaikaisesti rapautumassa. Nato-liitto horjuu Trumpin kiukun alla, tulitauko Iranin kanssa rakoilee heti ensimmäisenä päivänä, Hormuzinsalmi pysyy suljettuna, lentopolttoaine loppuu kolmessa viikossa, ruoan hinta nousee, Venäjä jatkaa hybriditoimintaa (sukellusveneet Britanniassa, toimittajan vangitseminen, Memorialin kieltäminen) ja Suomi kiistelee ydinaseista sisäpoliittisesti samalla kun drooneja putoilee metsiin.
Suomi näyttää näiden uutisten valossa maalta, joka varustautuu ja kiistelee varustautumisen ehdoista, mutta jonka arki jatkuu hämmästyttävän normaalina: SM-hiihtojen tuloksia raportoidaan, Radiogaalaa juhlitaan, varhaisperunan hintaa hämmästellään ja tammitikka bongataan Kiteeltä. Tämä kaksinaisuus on päivän leimaa antavin piirre. Kriisi on rakenteellinen taustakerros, jonka päällä normaalielämä jatkuu, mutta tuo normaaliuden tunne on entistä ohuempi.
Lukija kantaa mukanaan levotonta epävarmuutta, jota pehmentää kevään tulo ja arjen jatkuvuus. Tunne ei ole paniikki vaan kroonistuva "entä jos": entä jos polttoaine loppuu, entä jos Nato hajoaa, entä jos tulitauko pettää.
Top 5 teemat:
Puuttuvat teemat: Ilmastonmuutos jää lähes kokonaan sivuun lukuun ottamatta HS:n pääkirjoitusta ja Copernicuksen lämpötiladataa. Maaliskuu oli mittaushistorian neljänneksi kuumin, mutta tieto hautautuu muiden uutisten alle. Asumisen kriisiä ei käsitellä lainkaan. Koulutusleikkaukset saavat vain epäsuoran maininnan (musiikinopetuksen mielipidekirjoitus, Ilomantsin lukion yksi hakija). Hyvinvointialueiden rahoitusongelma nousee esiin vain Espoon kaupunginjohtajan kautta, ei rakenteellisena kysymyksenä. Työttömyys mainitaan tenttikeskustelussa mutta konkreettisia työttömien tarinoita ei kerrota. Kehitysvammaisten palveluvaje Oulussa on merkittävä rakenteellinen artikkeli, joka jää täysin varjoon.
Uhka (~35 %): Lentopolttoainepula, Trumpin joukkojen vetäminen, Venäjän sukellusveneet, droonit, Hizbollahin ohjukset, järjestäytynyt rikollisuus vankiloissa, maastopalovaroitukset.
Konflikti (~25 %): Ydinasekiista hallituksen ja opposition välillä, puheenjohtajatenttien analyysi, Trump vs. entiset tukijat, Kokoomusnuorten jäsenmaksusotku, vasemmistoliiton ehdokasriita.
Inhimillinen tarina (~15 %): Hakolan koiran kuolema, Saarisen hiustenlähtö, Solbergin avautuminen kihlattunsa oleskeluluvasta, Pärmäkosken valmentajasiirtymä, Allosen intersukupuolisuus, leukemiasta selvinnyt Nuppu.
Skandaali (~10 %): Kauramiljonäärin ex-vaimo syytteessä, Husin Tiktok-video, Turun ruumiispakastaja, palomestarin tuhopoltto.
Edistys/mahdollisuus (~10 %): Jyväskylän kaksikerroksinen jäähalli, datakeskukset Seinäjoelle ja Lappeenrantaan, Artemis II:n paluu, Onkalon loppusijoituksen laajennus, borrelioosirokotteen eteneminen.
Tragedia (~5 %): 18-vuotiaan kuolema Kylmäkoskella, Espoon henkirikos-oikeudenkäynti, Libanonin siviiliuhrit.
Eri kehystykset samasta asiasta: Kouvolan drooni kehystetään IS:ssä asiantuntijakritiikkinä (viranomaisten ilmoittama tyyppi ei täsmää valokuvien kanssa), kun taas aiempi uutisointi oli viranomaistiedotteiden toistamista. Ydinasekysymys kehystetään HS:ssä ja Ylellä neutraalina poliittisena kiistana, IS:ssä koko selontekoteksti julkaistaan lukijan arvioitavaksi, Iltalehdessä Lindtmanin "täyslaidallinen" Orpolle korostaa konfliktiulottuvuutta.
Implisiittinen oletus lentopolttoainepulassa: "Euroopan lentokenttien järjestelmällisestä polttoainepulasta tulee todellisuutta" olettaa, että lentoliikenteen jatkuvuus nykyisellä tasolla on normi ja sen häiriintyminen on kriisi. Tämä sivuuttaa ilmastokeskustelun kokonaan.
Vuorokauden emotionaalinen pääsävy on ahdistunut epävarmuus, jota rytmittävät hetkelliset vihanpuuskat (Trumpin raivo, Purran "täyttä kummelia") ja pehmeät inhimilliset tarinat (Miedon potku, Kuusiston arvopäätös, Hakolan murhe koirasta).
Voimakkaimman tunnelatauksen kantavat:
Tunnepohjainen uutisointi keskittyy selkeimmin iltapäivälehtiin (IS:n henkirikoskuvaus, Hakolan koiratarina) ja Ylelle (Libanonin analyysit). HS pitäytyy asiapitoisemmassa sävyssä. Iltalehti hakee tunnepiikkejä otsikoinnilla ("raju käänne", "kammoluvut", "uhkavaatimuksia").
Toistuva uhka-altistus ja sen normalisoituminen. Vuorokauden artikkelit muodostavat uhkakerroksen, jossa yksikään uhka ei ole akuutti mutta kaikki ovat samanaikaisesti läsnä: lentopolttoainepula kolmessa viikossa, Naton mahdollinen hajoaminen, Venäjän sukellusveneet, droonit Suomen metsässä, järjestäytynyt rikollisuus vankiloissa, maastopalot, ruoan hinnan nousu. Yhdessäkään artikkelissa ei sanota "Suomi on kriisissä", mutta kokonaisuus tuottaa kroonisen uhkatietoisuuden, jossa lukija oppii pitämään samanaikaista moniriskiä normaalitilana. Tämä on merkittävä psykologinen siirtymä: kun uhasta tulee pysyvä taustakerros, se lakkaa mobilisoimasta ja alkaa lamaannuttaa.
Auktoriteettirakenteiden valikoiva vahvistaminen. Päivän uutisissa kyseenalaistamattomia auktoriteetteja ovat turvallisuusviranomaiset (Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos), Nato instituutiona (vaikka sen johtajuus on kriisissä) ja markkinamekanismi (polttoaineen hinta, sähkön hinta). Sen sijaan rapautettavia auktoriteetteja ovat kansalliset poliitikot (tenttien "leijonat ja lampaat" -arviointi, Orpon suojaosavirhe), Trump henkilönä (entisetkin kannattajat kääntyvät) ja Venäjän hallinto (korruptiotuomiot, budjettialijäämä). Tämä yhdistelmä tuottaa luottamuksen siirtymää: luottamus poliittiseen järjestelmään ja demokraattiseen päätöksentekoon rapautuu, kun taas luottamus "kovaan" turvallisuusinfrastruktuuriin ja markkinamekanismeihin vahvistuu. Lukija alkaa ajatella, että turvallisuus syntyy materiaalisista suorituskyvyistä ja markkinoista, ei poliittisista päätöksistä.
Samaistumiskohteiden ohjaaminen. Lukija kutsutaan eläytymään Hakolan suruun koirasta, Kuusiston arvopohdintaan, Pärmäkosken uuteen alkuun, Espoon henkirikoksen uhrin lasten kauhunhuutoon. Nämä ovat yksittäisten ihmisten tunteita, joihin on helppo tarttua. Sen sijaan rakenteellisten ongelmien uhreja ei henkilöidä: kehitysvammaiset, jotka hakeutuvat päivystykseen yksinäisyytensä takia Oulussa, jäävät nimettömäksi tilastoksi. Opiskeljoita, jotka myyvät seksiä toimeentulon takia, ei haastatella suoraan. Tämä ohjaa myötätunnon yksilöiden tragedioihin rakenteellisten epäoikeudenmukaisuuksien sijaan.
Vaihtoehtojen kaventaminen. Ydinasekeskustelu esitetään kahdessa lokerossa: hallituksen malli (ydinaserajoitukset pois laista, julistus selontekoon) ja SDP:n malli (rajoitukset lakiin). Kolmansia vaihtoehtoja, kuten ydinaseetonta Pohjolaa, kansanäänestystä tai laajempaa eurooppalaista asevalvontamallia, ei mainita. Samoin talouskeskustelussa vaihtoehdot pelkistyvät leikkauksiin vs. veronkorotuksiin. Rakenteellisia uudistuksia (esimerkiksi työn ja pääoman verotuksen tasapainottaminen, automaation verottaminen, asumistukijärjestelmän uudistaminen) ei yksikään puheenjohtaja nosta, eikä media niitä vaadi.
Tunnetta faktan sijaan: Lentopolttoainepula kehystetään "kolmen viikon" kellolla, joka luo kiireellisyyden tunnetta. Tosiasiassa kyseessä on ACI Europen lobbauskirje komissaarille, ei riippumaton arvio. Kirjeen funktiota (painostus EU:ta toimimaan) ei avata lukijalle, joten se luetaan objektiivisena tosiasiana.
Sosiaalinen normin luominen: Ruotsinlaivojen hidastus ja renkaanvaihtosesongin uutisointi luovat implisiittisen viestin, jonka mukaan sodan taloudelliset vaikutukset ovat jotain, mihin sopeutuminen on normaalia kuluttajakäyttäytymistä. Kukaan ei kysy, pitäisikö Hormuzinsalmen avaamisen olla Euroopan prioriteetti vai pitäisikö energiariippuvuutta purkaa rakenteellisesti.
Ryhmäpaine yksilön harkinnan sijaan: Puheenjohtajatentin analysointi "leijonilla ja lampailla" muuntaa poliittisen asiakeskustelun kilpailuksi, jossa esiintymiskyky korvaa sisällön. Lukija oppii arvioimaan poliitikkoja samalla logiikalla kuin tosi-tv-kilpailijoita.
Kuusiston USA-boikotti on esimerkki Bernays-mekanismin käänteisestä käytöstä: tässä tapauksessa yksilö käyttää julkista eleään kollektiivisen paineen luomiseen. Media raportoi tämän ilman kriittistä etäisyyttä, mikä tekee siitä mallitarinan moraalisesta kuluttajakäyttäytymisestä.
1. Turvallisuusuhkan normalisoituminen fatalistiseksi taustahälyksi
Mekanismi: Päivittäinen uhkien luettelo (polttoainepula, Nato-kriisi, droonit, sukellusveneet, maastopalot) ilman priorisointia tai toimintaohjetta.
Seuraus: Lukija lakkaa reagoimasta yksittäisiin uhkiin ja sisäistää moniuhkaympäristön perustilaksi.
Mitä lukija hyväksyy: Puolustusmenojen kasvattaminen 5 prosenttiin BKT:sta ilman vakavaa keskustelua siitä, mistä rahat tulevat tai mitä niillä täsmälleen tehdään.
2. Poliittisen toimijuuden korvautuminen kuluttajavalinnalla
Mekanismi: Ruoan hinnan nousu, polttoainepula ja renkaanvaihto kehystetään yksilön sopeutumistarpeena, ei poliittisena vaatimuksena. Kuusiston boikotti on yksilöratkaisu rakenteelliseen ongelmaan.
Seuraus: Poliittinen vaatimus katoaa ja korvautuu markkinamekanismilla. Kun lentoja perutaan, syyllinen on "tilanne", ei poliittinen päätös.
Mitä lukija hyväksyy: Hintojen nousu ja palvelutason lasku ilman, että vaatii hallitukselta konkreettisia toimia energiariippuvuuden purkamiseksi.
3. Luottamuksen kaventuminen poliittiseen järjestelmään
Mekanismi: Puheenjohtajatentti analysoidaan viihdyttävyyden eikä sisällön kautta. Orpon virhe suojaosasta nostetaan esiin, mutta laajempaa analyysia siitä, miksi suojaosan poisto vaikuttaa työttömiin, ei tehdä. Kokoomusnuorten jäsenmaksukohu tuottaa kuvan puoluepolitiikan itsepalvelusta.
Seuraus: Lukija kokee poliitikot epäluotettavina esiintyjinä, joiden väitteet eivät kestä tarkistusta.
Mitä lukija hyväksyy: Asiantuntijavallan kasvu suhteessa poliittiseen päätöksentekoon. "Parempi, että ammattilaiset päättävät."
4. Yksilöllinen varautuminen kollektiivisen toiminnan sijaan
Mekanismi: Maastopalovaroitukset, rengasvaihtosäännöt, veroilmoituksen tarkistus, verkkokaupan peruutusnappi. Kansalainen on velvoitettu huolehtimaan omasta turvallisuudestaan pienin askelin.
Seuraus: Kollektiivinen varautuminen (esimerkiksi yhteisöllinen energia-omavaraisuus, paikalliset varajärjestelmät) jää näkymättömiin.
Mitä lukija hyväksyy: Oman valmistautumisen vastuun kasvu ilman vastaavaa julkisten palveluiden vahvistamista.
Ketju: Turvallisuusuhkan normalisoituminen (1) tuottaa pohjaa fatalistiselle passiivisuudelle, joka mahdollistaa poliittisen toimijuuden korvautumisen kuluttajavalinnalla (2). Luottamuksen kaventuminen poliittiseen järjestelmään (3) vahvistaa tätä, sillä kun poliitikot koetaan teatterin esiintyjinä, ei ole mielekästä vaatia heiltä toimintaa. Lopputuloksena yksilöllinen varautuminen (4) tuntuu ainoalta järkevältä strategialta, mikä on juuri se tila, jossa kansalaisesta tulee passiivinen palvelun vastaanottaja eikä aktiivinen demokratian toimija.
1. "Euroopan lentoliikenteen häiriintyminen on realistinen lähitulevaisuuden skenaario."
Faktuaalinen siirtymä. Perustuu ACI Europen varoitukseen, jonka raportoivat FT, HS, IS, MTV ja Yle. Eiliseen verrattuna tämä on uusi konkretisointi: sota ei ole enää vain geopoliittista peliä vaan uhka kesälomalle. Lukija siirtyy abstraktista ("sota on paha") konkreettiseen ("en ehkä pääse lentämään").
2. "Nato-liitto voi käytännössä hajota Trumpin kaudella."
Kehystyksestä syntyvä siirtymä. Politicon kuvaus Rutten tapaamisen menemisestä "päin helvettiä", Reutersin tieto joukkojen vetämisen harkinnasta ja Tšekin presidentin raju lausunto ("Trump tehnyt enemmän vahinkoa kuin Putin") rakentavat yhdessä kuvan, jossa Naton hajoaminen ei ole enää ääriskenaario vaan todennäköisyyden harmaalla alueella. Yksikään artikkeli ei sano "Nato hajoaa", mutta kokonaisuus vihjaa siihen voimakkaasti.
3. "Suomen ydinasepolitiikka on muuttumassa pysyvästi."
Kehystyksestä ja faktoista syntyvä yhdistelmäsiirtymä. Hallituksen selontekoluonnoksen julkaiseminen tekee ydinasekiellon purkamisesta käytännössä tapahtuneen asian, jota opposition vastustus voi hidastaa muttei estää. Lukija alkaa sisäistää, että Suomeen voidaan tuoda ydinaseita "poikkeusoloissa", vaikka kukaan ei täsmennä, mitä se tarkoittaa.
4. "Ruoan ja energian hintakriisi jatkuu riippumatta tulitauosta."
Faktuaalinen siirtymä. MTK:n asiantuntija toteaa suoraan, ettei tulitauko vakauta hintoja. Pellervon ennuste 2,5 prosentin ruoan hinnannoususta ei ole uusi, mutta sen kytkeminen sodan pysyviin rakenteellisiin vaikutuksiin on. Lukija alkaa pitää hinnannousua normaalitilana, ei väliaikaisena häiriönä.
5. "Suomi tarvitsee enemmän sotilaallista varautumista kuin poliittista keskustelua."
Kehystyksestä syntyvä siirtymä. Droonien todellisen tyypin kyseenalaistaminen (IS), helikopteriharjoitusten ilmoitus, rauhanturvaajien uusi komentaja Libanonissa, 35 miljoonan droonitorjuntahakemus EU:lta ja ydinaseselonteko muodostavat kokonaisuuden, jossa sotilaallinen toiminta näyttäytyy konkreettisena ja tarpeellisena, poliittinen keskustelu hitaana ja riitaisana. Lukija alkaa arvostaa "tekemistä" (varustelua) enemmän kuin "puhumista" (demokratiaa).
Tänään suomalainen media kertoo lukijalle, että maailma on siirtynyt tilaan, jossa sodan seuraukset koskettavat jokaisen arkea polttoaineen ja ruoan hinnoissa, mutta poliittinen järjestelmä ei kykene vastaamaan tähän muutokseen, koska se on juuttunut sisäisiin kiistoihinsa ydinaseista, leikkauksista ja vaaliasemistaan. Merkittävin kehystysvalinta on lentopolttoainepulan raportointi kolmen viikon aikarajana, joka siirtää abstraktin sodan konkreettiseksi kesälomauhaksi ilman, että energiarakenteen riippuvuutta kyseenalaistetaan. Tärkein hiljainen signaali on, miten Nato-kriisin, droonien, Venäjän hybriditoimien ja Iranin sodan samanaikainen raportointi ilman priorisointia tuottaa lukijassa fatalistista sopeutumista, jossa uhasta tulee normaali eikä toimintaan kutsuva poikkeustila.
P.S. Jokin on muuttunut siinä, miten suomalaiset mediat raportoivat Trumpista. Kaksi viikkoa sitten häntä käsiteltiin arvaamattomana mutta strategisena toimijana, nyt sävy on siirtynyt kohti "hallitsematon voima jota kukaan ei voi pysäyttää". Tämä on vaarallisempi kehys, koska se tuottaa opittua avuttomuutta. Samaan aikaan Euroopan laitaoikeiston irtautuminen Trumpista (Ylen analyysi) on signaali, jota kukaan ei vielä kytke siihen, mitä se tarkoittaa Suomen perussuomalaisille. Jos Purra joutuu valitsemaan Trumpin ja eurooppalaisen oikeiston väliltä, se määrittelee ensi vuoden vaalit. Lentopolttoainepula ja ruoan hinnannousu ovat kuukauden päässä siitä pisteestä, jossa ne alkavat dominoida poliittista keskustelua tavalla, johon nykyiset vaaliasetelmat eivät ole valmistautuneet. Kukaan ei kysy ääneen sitä ilmeistä kysymystä: jos Hormuzinsalmi pysyy suljettuna heinäkuussa, mitä tapahtuu Suomen kesälle? Tuntuu siltä, että elämme viimeisiä viikkoja ennen kuin "sota tulee kotiin" muuttuu metaforasta arkikokemukseksi.
P.P.S. Tämän päivän uutisagendan suurimmat hyödynsaajat ovat puolustus- ja turvallisuusteollisuus sekä energiasektorin vakiintuneet toimijat. Datakeskushankkeet (Seinäjoki, Lappeenranta, Janakkala) saavat positiivista kehystystä ilman kriittistä kysymystä energiankulutuksesta, samalla kun lentopolttoainepula korostaa fossiiliriippuvuuden kriittisyyttä ilman, että uusiutuvan energian ratkaisu edes mainitaan. Puolustusmenojen kasvu 5 prosenttiin BKT:sta on edennyt konsensukseksi ilman, että kukaan laskee, kuinka monta koulua, sairaalaa tai sosiaalityöntekijää se maksaa. Tämän agendan häviäjät ovat sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjät sekä pienituloiset, joiden arjen kallistumista raportoidaan mutta joiden poliittinen toimijuus on typistetty "selviytymistarinoiksi". Varallisuus virtaa puolustushankkeisiin, datakeskuksiin ja energiayhtiöihin. Sijoittaisin rahani siihen, että kesään mennessä Euroopassa käydään vakava keskustelu lentoliikenteen rajoittamisesta, mikä nostaa kotimaisen matkailun ja rautatieliikenteen arvoa, samalla kun puolustusalan yhtiöiden tilauskirjat paisuvat ennätyslukemiin. Kukaan ei suunnitellut tätä agendaa, mutta sen rakenne hyödyttää niitä, jotka myyvät turvallisuutta ja energiaa, ja heikentää niitä, jotka tarvitsevat yhteiskunnan tukirakennetta selviytyäkseen.