Tiistai-aamuna valtiovarainministeriö ilmoittaa haastavansa Lapin hyvinvointialueen oikeuteen. Iltapäivällä HSL kertoo, että pääkaupunkiseudun raitiovaunujen väri on päätetty johtoryhmässä, ei valtuustossa. Illalla presidentti puhuu Venäjä-keskustelusta osana "halukkaiden koalitiota" tavalla, jossa eduskunta on kuulija, ei päättäjä.
Nämä kolme tapahtumaa eivät ole samaa uutista. Niiden mittakaavat eroavat, niiden toimijat eroavat, niiden vaikutukset eroavat. Yhteistä on rakenne. Päätös on tehty siellä, missä valta on keskittynyttä. Sieltä se kulkee suoraan toteutukseensa. Demokraattisten välittäjäelimien rooli pienenee yksittäisillä matkoilla niin huomaamattomasti, ettei sitä ehdi kommentoida ennen seuraavaa.
Mitä välittäjät tekivät
Suomalaisen julkishallinnon sydän on ollut välittäjien työtä. Valtuustossa istuu kymmeniä paikallisia, jotka kuulevat kymmeniätuhansia asukkaita ja muuttavat heidän huolensa päätöksiksi. Hyvinvointialueen aluevaltuusto kerää kymmeniä paikallisia, jotka tuntevat alueen vanhemmat ja sairaat. Sote-järjestössä työskentelee kymmenen henkilöä, jotka tunnistavat asiakaskuntansa ennen kuin järjestelmä ehtii sen tilastoida.
Välittäjien työ ei ole nopeaa eikä tehokasta. Heidän paras ominaisuutensa on, että he tuntevat kasvot. Valtuutettu tietää, että lähellä asuva eläkeläinen huolehtii koirastaan ja maksaa lääkkeistään. Aluevaltuutettu muistaa, että pohjoisen kunnassa lähimpään terveysasemaan on neljäkymmentä kilometriä. Sote-järjestön työntekijä tunnistaa asiakkaan, joka on kahden viikon päästä asunnoton, jos avustusta ei jatketa.
Tämä tieto ei mahdu virkamiehen pöydälle Helsingissä. Sitä ei ole olemassa Excel-taulukossa.
Mitä tehdään ilman heitä
Lapin hyvinvointialueen valitus koski päätöstä supistaa palveluita pohjoisessa kunnassa, jossa väestö ikääntyy ja matkat ovat pitkiä. Aluevaltuusto päätti, ettei se halua supistaa. Valtiovarainministeriö katsoo, että tämä rikkoi taloudellisia raameja. Ministeriö vie asian oikeuteen. Päätös tehtiin paikallisesti, vasta-argumentti tulee budjettilainsäädännöstä. Oikeudellinen kysymys on sinänsä legitiimi, mutta poliittinen merkitys on toinen. Paikallisen demokraattisen elimen päätös, joka ministeriön mielestä rikkoo budjettiraamit, voi mennä oikeuteen, jolloin aluevaltuuston ratkaisu tulee tarkistettavaksi tuomarin pöydällä.
Helsingin seudun liikennekuntayhtymä päätti, että uudet raitiovaunut maalataan tummiksi. Asiasta ei keskusteltu HSL:n hallituksessa, ei kuntien valtuustoissa, ei lautakunnissa. Johtoryhmä päätti, lupasi tilata, antoi tiedotteen. Kysymys on pieni. Sen pienuus on osa pointtia. Pääkaupunkiseudulla muuttuvat kaduille tulevat värit, joita satojatuhansia ihmisiä näkee päivittäin ainakin kaksi vuosikymmentä. Päätöksen tekee johtoryhmä, jonka jäsenet eivät ole ehdolla seuraavissa vaaleissa.
Presidentti Stubb puhuu lehdistötilaisuudessa avoimesti siitä, että halukkaiden koalitio pohtii, milloin, miten ja missä Venäjän kanssa on keskusteltava. Lausunto ei ole vahingossa annettu, vaan se on osa diplomaattista pohjustustyötä. Halukkaiden koalitio on EU:n ja Naton ulkopuolinen, vaikkakin niiden kanssa toimiva, ulkopolitiikan koordinaatiomekanismi. Sen päätökset eivät kulje eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kautta. Eduskunta saa tiedon ja antaa kannatuksensa siinä vaiheessa, kun konkreettinen siirto tehdään. Avaaminen, ajoittaminen, tavoitteiden asettaminen tapahtuvat ennen sitä.
Kolme kokoluokaltaan erilaista tapahtumaa, sama logiikka. Päätös tehdään siellä, missä yksikön tehokkuus on suuri. Sieltä se kulkee suoraan toimeenpanoon. Välittäjäelimet kommentoivat, vastustavat tai myötävaikuttavat, mutta eivät enää sanele.
Miksi tämä toimii nyt
Suorien reittien aika ei ole syntynyt vahingossa. Se kasvaa siitä, että välittäjät on tehty hitaammiksi ja kalliimmiksi kuin koskaan ennen.
Aluevaltuuston jäsenet ovat osa-aikaisia luottamushenkilöitä, jotka kokoontuvat muutamia kertoja vuodessa. He saavat eteensä satoja sivuja talousraportteja, joista heidän pitäisi muodostaa kanta strategisiin valintoihin. Heidän asiantuntemuksensa kilpailee ministeriön asiantuntijoiden kanssa epätasaisesti. Aluevaltuuston päätös on pitkän käsittelyn tulos. Ministeriö voi hakea oikeudesta yhden virkamiehen valmistelutyöllä.
Sote-järjestöjen rahoitus on vuosikymmenten ajan rakentunut Stea-avustuksesta, joka jaetaan vuosittain. Avustuksen puolittamisen jälkeen järjestöt eivät pysty siirtämään toimintaansa kahteen vuoteen. Niiden on lakkautettava nyt. Korvaava rakenne, jota niiden tilalle pitäisi rakentaa, vie viisi vuotta. Tämä viiden vuoden tyhjö on välittäjien hävikki, joka ei näy missään tilastossa, koska sitä ei ehditä mitata ennen kuin se on tapahtunut.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta käsittelee kymmeniä asioita kuukaudessa. Halukkaiden koalition päättäessä Venäjä-yhteyden avaamisesta valiokunnalla ei ole mahdollisuutta keskustella vaihtoehdoista, koska vaihtoehdot on jo karsittu valikoiman ulkopuolelle. Eduskunta voi sanoa kyllä tai ei, mutta sen päätös ei vaikuta siihen, miltä koalition sisäpuolella näyttää.
Välittäjien hidas, kallis, paikallinen tieto on muutettu järjestelmän heikkoudeksi. Suora reitti on nopea, halpa, keskitetty. Tehokkuuden mittarilla suora reitti voittaa joka kerta.
Mitä jää näkyvistä
Lapin pohjoisessa kunnassa, jossa Lapin hyvinvointialue olisi halunnut pitää terveysaseman auki, asuu eläkeläisiä, joista osa hoitaa puolisoaan kotona. Heidän huolensa ei kulje Excel-taulukossa Helsinkiin. Se kulkee aluevaltuutetun kuulemana keittiön pöydässä. Sieltä se etenee päätökseksi, joka vie heidän huolensa eteenpäin instituution kielelle.
Vantaalla Y-Säätiön työntekijät, jotka menettävät työnsä 8,5 miljoonan leikkauksessa, tunsivat asunnottomien tarinat ennen kuin nämä päätyivät tilastoon. He tiesivät, kenelle riittää yön katto puistossa, kenelle ei riitä. Ministeriön taulukoissa heidän tietonsa on numero. Tieto kuolee leikkauksen mukana.
Helsinkiläiset, jotka eivät keskustelleet ratikoiden väristä, eivät myöskään keskustele siitä, miltä heidän kaupunkinsa näyttää viisikymmentä vuotta sitten ja viisikymmentä vuotta eteenpäin. Heille kerrotaan päätös. Päätökseen ei voi vaikuttaa, koska se on jo tehty.
Eduskunta saa Venäjä-yhteyden avaamisesta tiedon vasta halukkaiden koalition käsittelyn jälkeen, jolloin tehtäväksi jää joko hyväksyä päätös tai vastustaa sitä. Vastustamisen poliittinen hinta on niin korkea, että vain pienet oppositiopuolueet voivat sen maksaa.
Tämä ei ole salaliitto
Kukaan ei ole istunut yhdessä huoneessa ja päättänyt purkaa Suomen demokratian väliportaita. Päätökset on tehty erillisinä, kukin omasta logiikastaan. Tehokkuus on näistä logiikoista vahvin. Päätösten tekeminen tehokkuuden ehdoilla aiheuttaa väliportaiden häviämisen, koska ne ovat tehottomia.
Tehokkuus on aina ollut yksi arvo monien joukossa. Sen rinnalla on demokraattinen osallistuminen, paikallinen tieto, kansalaisyhteiskunnan elinvoima, julkisten palveluiden universaalisuus. Suomessa nämä arvot ovat olleet erilaisissa painotuksissa eri vuosikymmeninä. Nyt tehokkuus on saavuttanut hegemonian, jossa muiden arvojen pitää perustella oma olemassaolonsa sen ehdoilla.
Lukijalle tämä näyttää erillisinä uutisina. Yksi oikeusjuttu Lapista. Yksi värivalinta Helsingistä. Yksi presidentin lehdistötilaisuus. Erilliset uutiset eri lokeroissa, eri sivuilla, eri päivinä. Niiden välistä logiikkaa ei kerrota, koska se vaatisi keskustelua siitä, mikä on muuttunut. Muutos on jo tapahtunut.
Suorien reittien aika on tullut. Se palvelee tehokkaasti niitä, jotka päätöksiä tekevät. Se hiljentää niitä, jotka ennen olivat välissä. Suomi pärjää tämän kanssa, kunnes ei pärjää. Silloin kysytään, miksi väliportaita ei ollut, kun niitä olisi tarvittu.