Talvi 2025–2026 on tuonut Suomeen harvinaisen yhdistelmän: äärimmäisen kylmyyden ja poikkeuksellisen vähäisen lumipeitteen. Noin 100 000 hehtaaria syysviljaa on talvituhoriskin alaisena, pohjavesi on laskenut paikoitellen lähes metrin normaalin alapuolelle ja kevään sulamisvesipulssi uhkaa jäädä murto-osaan tavanomaisesta. Julkinen data näyttää kaiken tämän. Virallisia varoituksia ei ole annettu.
Helmikuun puolivälissä, yöllä Etelä-Pohjanmaan peltoaukealla, autoni mittari näyttää −29,5 astetta. Edellisten satojen sänki pistää esiin ohuen lumipeitteen läpi. Normaalisti tämän pellon pitäisi olla tasaisen valkoinen, 30–40 senttimetrin lumipeitteen alla. Nyt lunta on alle kymmenen senttiä, paikoitellen tuskin sitäkään.
Se ei ole yksittäinen pelto. Se on koko maatalous-Suomi.
Ilmatieteen laitoksen lumikartta piirtää saman kuvan Varsinais-Suomesta Etelä-Pohjanmaalle, Hämeestä Satakuntaan: 4–22 senttimetriä lunta alueilla, joilla Suomen noin 2,3 miljoonaa peltohehtaaria sijaitsevat. Vain Lapissa lumipeite on normaali tai sitä paksumpi. Kaikki tämä tapahtuu samaan aikaan kun lämpötilat ovat laskeneet tasolle, jota ei ole nähty vuosikymmeniin.
Tämä artikkeli kertoo, mitä maassa tapahtuu juuri nyt, kirjaimellisesti maan alla ja miksi se merkitsee keväälle enemmän kuin yksikään lämpötilaennätys.
Kylmin tammikuu vuosikymmeniin osui lumettomaan maahan
Tammikuu 2026 oli Lapissa kylmin lähes 40 vuoteen. Koko Suomessa lämpötilat jäivät 2–10 astetta vuosien 1991–2020 keskiarvon alapuolelle ja Copernicus-ilmastopalvelu vahvisti sen Euroopan kylmimmäksi tammikuuksi sitten vuoden 2010. Enontekiössä mitattiin −44,3 astetta tammikuun 5. päivänä, mikä on 2000-luvun kylmin lukema Suomessa. Sodankylässä laskettiin −40 asteeseen tammikuun 9. päivänä ja Savukoski Tulppiossa −42,8 asteeseen.
Ratkaisevaa on se, mitä tapahtui ennen kylmyyttä. Marras-joulukuu oli etelässä 2–4 astetta normaalia lämpimämpi. Lumi tuli myöhään tai ei lainkaan. Maa meni kovimpaan pakkaskauteen käytännössä ilman suojaavaa lumipeitettä ja ilman merkittävää aiempaa routaa.
Sade jäi tulematta kylmyyden rinnalla. Ilmatieteen laitos luokitteli tammikuun sademäärän monilla asemilla "harvinaisen tai poikkeuksellisen pieneksi". Utsjoen Nuorgamissa koko tammikuun sademäärä oli 2,8 millimetriä. Useilla asemilla mitattiin kuivin tammikuu koko mittaushistorian aikana. Helmikuun alussa lumensyvyys Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa ja Kainuussa oli 10–25 senttimetriä keskiarvon alapuolella, eli tasolla joka nähdään kerran vuosikymmenessä tai harvemmin.
Helmikuu jatkoi samaa kaavaa. ECMWF:n kuukausiennuste ennusti vain 0–2 senttimetriä lisälunta seuraavalle viidelle päivälle ja keskimääräistä vähäisempää sadetta helmikuun loppuun asti. Vihdin talvilämpötilaennätys rikkoutui ystävänpäivänä 14. helmikuuta lukemalla −32,8 astetta.
Polaaripyörteen hajoaminen selittää paradoksin
Äärimmäisen kylmyyden ja äärimmäisen kuivuuden samanaikaisuus vaikuttaa ristiriitaiselta, sillä kylmä ilma kuljettaa yleensä kosteutta. Selitys löytyy stratosfääristä.
Marraskuun lopulla 2025 tapahtui harvinainen varhainen stratosfäärin äkillinen lämpeneminen, niin sanottu sudden stratospheric warming, jota on kuvattu aikaisimmaksi noin 70 vuoteen. Tapahtuma hajotti polaaripyörteen kahdeksi erilliseksi lohkoksi. Grönlannin ylle muodostunut korkeapaineen esto-alue ohjasi arktisen ilmamassan suoraan Skandinaviaan, mutta samalla se käänsi Atlantin kosteita matalapaineita etelään, kohti Etelä-Eurooppaa, joka sai ylinormaalin sademäärän.
La Niña -olosuhteet vahvistivat planetaarista aaltotoimintaa, joka suosii stratosfäärin lämpenemisiä. Lopputulos oli ilmastollisesti harvinainen tilanne: Suomi sai arktisen pakkasen ilman arktista kosteutta. Kylmää ilmaa ilman lunta.
Sama mekanismi, joka jäädytti Yhdysvaltojen itäosan tammikuussa, vaikutti Suomessa rinnakkaisesti. Kyse ei ollut paikallisesta sääilmiöstä vaan globaalista kiertokulun häiriöstä.
Lumi on eriste, vesisäiliö ja maan rakentaja
Useimmat ihmiset ajattelevat lunta maisemana. Maataloudessa ja hydrologiassa lumi on kolme asiaa yhtä aikaa ja jokainen niistä puuttuu nyt.
Eriste. Kymmenen–viidentoista senttimetrin lumipeite estää maan jäätymisen lähes kokonaan. Normaalitalvena lumen alla maan pinta pysyy −2–3 asteessa, vaikka ilma on −30 astetta. Lumi toimii kuin peitto: se eristää maaperän ilman lämpötilasta. Ilman lumipeitettä pakkanen on suorassa kontaktissa maahan ja avoimilla pelloilla, joilta tuuli kuljettaa vähäisenkin lumen pois, tilanne on kaikkein pahin.
Vesisäiliö. Normaalitalvena lumipeite varastoi kosteutta kuukausien ajan. Kevään sulamisvedet muodostavat vuoden tärkeimmän pohjavesitäydennyksen, nostavat järvien pinnat, käynnistävät kevätvalunnan ja nollaavat vesistöjen vuosikierron. Koko Suomen vesikierto on rakennettu olettamaan tätä kevään sulamispulssia. Tänä keväänä sitä ei tule normaalisti.
Maan rakentaja. Routa normaalisti jäädyttää maan huokosissa olevan veden, laajentaa sen ja "möyhentää" savimaiden rakennetta muokkauskuntoon keväällä. Tämä edellyttää kosteutta maassa ennen jäätymistä. Kuiva, routaantunut maa ei saa roudan rakennetta parantavaa vaikutusta samalla tavalla.
Kun kaikki kolme roolia puuttuvat yhtä aikaa, seuraukset kertautuvat toistensa kautta.
Routa on edennyt kolmanneksen normaalia syvemmälle
Parhaiten dokumentoidut routamittaukset tulevat Yaran Kotkaniemen asemalta Vihdistä, jossa mitataan maatalousmaata. Roudan syvyys on saavuttanut −38,4 senttimetriä, kun lumipeitettä on vain 15,5 senttimetriä. Pitkän aikavälin keskiarvo vuosilta 1965–2024 on −29,2 senttimetrin routa ja 23,8 senttimetrin lumi. Routa on siis 31 prosenttia normaalia syvempi ja lumi 35 prosenttia normaalia ohuempi. Edellisen kauden vastaavat lukemat olivat vain −11,4 senttimetriä routaa, mikä kertoo tilanteen poikkeuksellisuudesta.
Vihdin mittaus edustaa yhtä pistettä eteläisessä Suomessa. Avoimilla pelloilla Pohjanmaalla, jossa lumipeitettä on vielä vähemmän ja pakkaset ovat olleet kovia viikkoja putkeen, routasyvyydet ovat todennäköisesti huomattavasti suuremmat. Historiallinen data Mietoisista Lounais-Suomesta paljastaa, miten dramaattinen ero voi olla: vähälumisena kylmänä talvena avokentän routa saavutti 74 senttimetriä tammikuussa ja lähes metrin helmikuussa, kun viereisessä metsässä routa jäi murto-osaan tästä.
Suomessa toimii 35 aseman routamittausverkko, jota SYKE ylläpitää. Vesi.fi:n routakartta osoittaa, että routa on syvintä läntisessä Suomessa, missä lunta on vähiten, sekä Pohjois-Lapissa, missä se ylittää metrin. Itä-Suomessa routa on paradoksaalisesti vain 10–20 senttimetriä, koska paksumpi lumipeite eristää maata tehokkaasti.
Routasyvyys saavuttaa normaalisti maksimitasonsa helmi-maaliskuun vaihteessa. Syvenemistä on siis edessä vielä viikkoja.
Syvän roudan sulamisaika voi viivästyttää kevättyöt kuukaudella tai kahdella
Syvän roudan seuraukset eivät rajoitu talveen. MTT:n (nykyisen Luken) tutkimuksessa Halolassa, Maaninkalla, pellolta poistettiin lumi kokeellisesti. Routa eteni kahteen metriin eikä alkanut sulaa ennen juhannusta, kun normaalisti sulaminen alkaa huhtikuun puolivälissä.
Ekstrapolointi nykytilanteesta viittaa siihen, että 50–70 senttimetrin routa maatalouspelloilla sulaa todennäköisesti vasta toukokuun lopulla tai kesäkuun alkupuolella. Se tarkoittaa kevätkenttätöiden viivästymistä 3–6 viikolla normaaliin verrattuna.
Syvä routa luo myös ketjureaktion: kun lumi sulaa jäätyneen maan päällä, vesi valuu pintaa pitkin pois sen sijaan, että imeytyisi maaperään. Seurauksena on samanaikaisesti fosforikuormituksen kasvu vesistöihin ja pohjaveden täydennyksen heikkeneminen. Vähemmän vettä siis päätyy sinne minne sen pitäisi ja enemmän sinne minne sen ei pitäisi.
100 000 hehtaaria syysviljaa eloonjäämistestissä
Luonnonvarakeskus Luken mukaan syksyllä 2025 kylvettiin noin 100 000 hehtaaria syysviljoja: noin 65 000 hehtaaria syysvehnää, 22 200 hehtaaria syysruista (joista noin 5 800 hehtaaria luomua), 9 800 hehtaaria ruisvehnää, 2 200 hehtaaria syysohaa sekä 7 100 hehtaaria syysrypsiä ja -rapsia. Kylvöalat ovat hieman edellisvuotta pienemmät märän syksyn ja matalien viljanhintojen takia.
Kylvöt keskittyvät Varsinais-Suomeen, Uudellemaalle, Hämeeseen, Satakuntaan, Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle, eli täsmälleen niille alueille, joilla lumipeite on nyt ohuin.
Talvituhotutkimuksen tuntemat kynnysarvot ovat selkeät. Syysvehnän kasvupisteen tappava lämpötila juuriston tasolla on noin −21 astetta kunnolla karaistuneella kasvustolla. Syysrukiilla vastaava raja on noin −27 astetta. Ilman yli 20 senttimetrin lumipeitettä maan pintalämpötila lähestyy suoraan ilman lämpötilaa. Kun yölämpötilat ovat olleet −20–30 astetta viikkoja putkeen viljanviljelyalueilla ja lumipeitettä on monin paikoin alle 20 senttimetriä, syysvehnä on akuuteimmassa vaarassa: juuriston tason lämpötila on todennäköisesti saavuttanut tai ylittänyt tappavan rajan tammikuun ja helmikuun pakkasjaksojen aikana.
Syysruis on kestävämpi, mutta sekään ei ole turvassa. Kaksi lisätekijää pahentaa tilannetta: kasvien kylmänkestävyys heikkenee talven edetessä helmikuulle ja mikä tahansa lyhyt suojasää, jota seuraa uudelleenjäätyminen, heikentää pysyvästi kasvin kykyä uudelleenkaraistua.
Talvituhon todellinen laajuus selviää vasta lumien sulettua huhti-toukokuussa, kun nähdään lähtevätkö oraat kasvuun vai eivät.
Pohjavesi on laskenut 40–90 senttimetriä normaalin alapuolelle
Vesi.fi:n pohjavesitilanneraportti 13. helmikuuta 2026 piirtää huolestuttavan kuvan.
Pienten pohjavesimuodostumien pinnat läntisessä Etelä-Suomessa ovat paikoitellen 40–90 senttimetriä normaalin alapuolella, mikä on maan vakavin lukema. Keski-Suomessa vajeet ovat 15–60 senttimetriä. Kainuussa 30–40 senttimetriä. Vain Pohjois-Suomessa ja Länsi-Lapissa pohjaveden pinnat ovat keskimääräistä korkeammalla, paikoitellen jopa 65 senttimetriä normaalia ylempänä.
Tilanne on pahentunut nopeasti. Vuoden 2025 lopun tilannekuvassa Keski-Suomen vajeet olivat vielä 20–30 senttimetriä, mutta nyt ne ovat kasvaneet 50–60 senttimetriin. Tilanteen taustalla on kaksi peräkkäistä heikkoa täydennyskautta: myös talvi 2024–2025 oli poikkeuksellisen leuto ja vähäluminen, mikä tarkoittaa, että kevään 2025 täydennys saattoi jäädä riittämättömäksi.
Suomen ilmastossa kevään lumensulanta on vuoden tärkein yksittäinen pohjaveden täydennystapahtuma. Pohjaveden pinta vaihtelee tyypillisesti 0,5–1,0 metriä kevään huipun ja loppukesän pohjan välillä. Kløven ja kollegoiden (2017) sekä Nygrenin ja kollegoiden (2020) tutkimukset ovat jo dokumentoineet laskevaa kevättäydennystä Suomessa vähenevän talvilumen seurauksena.
Kun lumipeitettä on noin puolet normaalista ja routa on tunkeutunut poikkeuksellisen syvälle, kirjallisuuden perusteella voidaan kohtuudella arvioida, että kevättäydennys voi pudota 30–40 prosenttiin normaalista pahimmilla alueilla. Luku huomioi sekä pienemmän sulamisvesimäärän että heikentyneen imeytymisen jäätyneen maan läpi.
Vertailuvuosi 2018 kertoo, mitä seuraa kun vesi loppuu
Kesän 2018 kuivuus aiheutti pohjaveden laskun 10–60 senttimetriä keskiarvon alapuolelle pienissä pohjavesimuodostumissa ja Kainuussa sekä Pohjois-Karjalassa jopa 80 senttimetriä. Kaivoja kuivui eri puolilla Keski- ja Itä-Suomea. SYKE:n asiantuntija Jari Rintala totesi tuolloin, että sekä vuosina 2002–2003 että 2018 pohjaveden pinnat laskivat Lounais- ja Keski-Suomessa "jopa useita metrejä".
Vuoden 2018 kuivuuden seurauksena vettä kuljetettiin säiliöautoilla, kuntiin rakennettiin hätävesiyhteyksiä (kustannuksella noin 25 000 euroa per talous) ja vedensäästökehotuksia annettiin. MTK arvioi maatalouden kokonaistappioiksi noin 400 miljoonaa euroa ja hallitus myönsi 86,5 miljoonan euron hätäpaketin.
Valtakunnallista kokonaislukua kuivuneista kaivoista ei ole olemassa, sillä Suomessa ei ole kansallista kaivorekisteriä. Winland-politiikkasuositus suositteli myöhemmin sellaisen perustamista.
Nyt lähtötilanne on huonompi kuin vuonna 2018. Pohjavesi on jo nyt 40–90 senttimetriä normaalin alapuolella ennen vastaavaa kevättä, jolloin 2018 vajeet alkoivat kesän lopulla. Haavoittuvimmat alueet, Varsinais-Suomi, Uusimaa ja pienten pohjavesimuodostumien varassa olevat haja-asutusalueet, ovat samoja alueita, jotka nyt näyttävät suurimmat pohjavesivajeet.
Viljelijät kohtaavat 400–700 euron hehtaaritappiot ilman julkista korvausta
Jos talvituho osoittautuu laaja-alaiseksi, taloudelliset seuraukset ovat merkittäviä. Menetetty syksyn investointi (siemen noin 100–130 euroa hehtaarilta, lannoitus, muokkaus ja kylvö) on yhteensä 200–350 euroa hehtaarilta. Uudelleenkylvö keväällä lisää kustannuksia toiset 100–200 euroa hehtaarilta. Kevätviljat tuottavat hyvissäkin olosuhteissa 15–30 prosenttia vähemmän kuin syysviljat ja myöhäinen kylvö laskee satoa entisestään. Kokonaistaloudellinen vaikutus täydellisestä talvituhosta, kun huomioidaan menetetty investointi, uudelleenkylvön kustannukset ja sadon aleneminen, on noin 400–700 euroa hehtaarilta verrattuna onnistuneeseen syysviljakasvustoon.
Tässä kohtaa taloudellinen rakenne paljastaa toisen kerroksen.
Suomi lakkautti valtion rahoittaman satovahinkokorvausjärjestelmän vuonna 2015 EU:n komission vastustuksen seurauksena. Viljelijät ovat siitä lähtien olleet yksityisen satovakuutuksen varassa. Liesivaaran vuoden 2017 tutkimus (Helsinki/Luke) osoitti, että vain 46,5 prosenttia kyselyyn vastanneista viljelijöistä oli ottanut vakuutustuotteen. Noin puolet viljelijöistä on siis ilman turvaverkkoa.
Ruokaviraston ohjeistus sallii talvituhopeltojen säilyttävän alkuperäisen syysviljakoodin tukihakemuksissa ja ekojärjestelmän talvipeitekorvausta maksetaan myös talvituhon sattuessa, kunhan kasvi on kylvetty syksyllä. Nämä ovat kuitenkin hallinnollisia joustoja, eivät taloudellista helpotusta.
Globaali markkinatilanne lisää epävarmuutta. Kova pakkanen iski samaan aikaan Mustanmeren alueelle: Venäjän syysvehnästä raportoitiin 37 prosenttia "heikossa kunnossa" tammikuussa 2026 ja EU asetti Venäjän viljalle 95 euron tonnitulli saman kuukauden alussa. Maailman vehnäfutuurit ovat nousussa. Suomen viljahinnoista mallasohran hinta on noussut merkille pantavan korkeaksi, 425 euroa tonnilta (Viking Malt).
Boreal Kasvinjalostus on varoittanut, että laaja-alaisina talvituhovuosina kevätsiemenen saatavuus voi kiristyä nopeasti ja varhainen valmistautuminen on ratkaisevaa. Suositelluimmat korvaavat kasvit ovat kevätrypsi (noin 450 euroa tonnilta vahvalla kysynnällä), kevätohra, kaura ja palkokasvit.
Luken ensimmäinen viljantuotantoennuste vuodelle 2026 julkaistaan vasta elokuussa.
Vedenkorkeutta on jo laskettu vähemmän, koska kevättulvaa ei odoteta
Tulvakeskuksen tilannekatsaus 13. helmikuuta 2026 antaa vihreän varoitustason 80 prosentin todennäköisyydellä, eli vahinkoja ei odoteta. Jokien virtaamat ovat "tyypillisten talvialivirtaamien tasolla" koko maassa. Etelä-Pohjanmaalla vedenkorkeudet ja virtaamat ovat talven minimitasolla, "jopa hieman keskimääräistä matalampia" alueellisen vesi.fi-raportin mukaan.
Puhuvin yksittäinen merkki odotuksista on Vanajaveden säännöstelypäätös: järven pintaa ei ole laskettu yhtä alas kuin tavallisesti, koska "vähäisen lumimäärän vuoksi pintaa ei tarvitse viedä kovin alas". Vesienhoitajat toimivat siis jo sen oletuksen varassa, että kevättulva jää heikoksi.
Saimaa on selvästi vuodenaikakeskiarvonsa alapuolella, kun taas jotkin Lapin järvet ovat keskiarvon yläpuolella joulukuun runsaiden sateiden ansiosta.
Heikko kevättulva tarkoittaa ekologisia seurauksia erityisesti matalissa järvissä. Etelä-Pohjanmaan pienet latvalammet Nurmonjoen varrella ovat jo kärsineet happivajeesta ja Kuorasjärven pintakerroksen happitilanne on huonoin sitten vuoden 2002. Kun jää muodostuu matalan veden päälle, pienentynyt vesitilavuus kuluttaa hapen nopeammin, vapauttaa fosforia sedimentistä ja voi johtaa kalakuolemiin, jotka paljastuvat vasta jäiden lähdön jälkeen keväällä.
Kukaan ei ole varoittanut
Tässä kohtaa on syytä pysähtyä.
Kaikki tämän artikkelin data on julkista. Ilmatieteen laitoksen kuukausikatsaukset, vesi.fi:n pohjavesiraportit, Luken kylvöalatilastot, Yaran Kotkaniemen routamittaukset, Tulvakeskuksen tilannekatsaukset: kaikki ovat vapaasti luettavissa. Mekanismit ovat tunnettuja. Kynnysarvot on tutkittu. Riskit ovat laskettavissa.
Silti 14. helmikuuta 2026 mennessä mikään suomalainen viranomainen ei ollut julkaissut virallista talvituhoarviota, pohjavesivaroitusta tai kevään vesitilanne-ennustetta, joka huomioisi nykytilanteen vakavuuden. Vesi.fi:n englanninkielinen sivu ilmoittaa: "There are no active bulletins on the groundwater level situation right now." Samaan aikaan saman palvelun oma data näyttää 40–90 senttimetrin vajeita läntisessä Etelä-Suomessa.
ProAgria Länsi-Suomi totesi tammikuun katsauksessaan, että syksyn 2025 kylvöt "etenivät epätasaisesti" ja ennakoi kevätviljan tarpeen kasvavan, mikä on epäsuora tunnustus talvituhoriskistä. ProAgria ja Farmit nostivat esiin lumihomeriskin reheville aikaisin kylvetyille kasvustoille. Varsinaisia talvituhoarvioita julkaistaan tyypillisesti vasta maalis-huhtikuussa lumien sulettua.
Tämä on ymmärrettävää: ennen sulamista ei voi varmuudella sanoa, mikä on kuollut ja mikä elää. Se ei kuitenkaan estä varoittamasta riskistä. Data on olemassa nyt, ei vasta keväällä.
Erityisen huomionarvoista on pohjavesitilanteen osalta se, ettei SYKE tai yksikään ELY-keskus ole julkaissut varoitusta tai arviota kevään 2026 pohjavesitilanteesta, vaikka vajeet ovat jo nyt tasolla, joka vuonna 2018 johti konkreettisiin ongelmiin.
Ilmastonmuutos tekee tämän talven ristiriitaiseksi, ei mahdottomaksi
Talvi 2025–2026 kulkee Suomen hallitsevan ilmastotrendin vastavirtaan. FMI:n ja Ilmasto-oppaan CMIP6-skenaariot ennakoivat 2–7 astetta lämpimämpiä talvia, kasvavaa sademäärää ja vähenevää lunta. Etelä-Suomen lumipäivien ennustetaan puolittuvan vuosisadan loppuun mennessä ja lumen vesiarvo voi laskea 80–90 prosenttia. Hyvin kylmien lämpötilojen odotetaan harvinaistuvan.
Silti talvi 2025–2026 osoittaa, että luonnollinen vaihtelu voi edelleen tuottaa äärimmäisiä kylmiä ja kuivia jaksoja. Kun ne osuvat ympäristöön, jossa lumen vastustuskyky on yleisesti heikentynyt, vaikutukset voivat olla tavallista voimakkaampia.
Kylmäkuivuutta yhtenäisenä ilmastoriski-ilmiönä ei ole tutkittu Fennoskandian kontekstissa vertaisarvioidussa kirjallisuudessa. Ilmiötä tutkitaan sen osatekijöiden kautta: negatiivisen NAO/AO-indeksin, Skandinavian esto-alueen ja polaaripyörteen häiriöiden kautta. Negatiivinen NAO tuo kylmää ja kuivaa ilmaa Pohjois-Eurooppaan ja arktisen merijään häviäminen saattaa olla yhteydessä viileämpiin Euraasian talviin muuttuneen kiertokulun kautta, kuten Cohenin ja kollegoiden tutkimukset vuosilta 2012 ja 2014 sekä Morin ja kollegoiden vuoden 2014 tutkimus ovat esittäneet. Se, muuttuuko polaaripyörteen häiriöiden tiheys ilmaston lämmetessä, on aktiivisen tieteellisen keskustelun kohde.
ECMWF:n vuodenaikaisennuste maalis-toukokuulle 2026 ei näytä selkeää signaalia kumpaankaan suuntaan lämpötilassa tai sademäärässä, mikä viittaa siihen, että esto-alueen odotetaan purkautuvan ja normaalimpien olosuhteiden palaavan. Se tarjoaa varovaista toivoa keväälle, mutta viljoille aiheutunutta vahinkoa ja pohjavesivajetta, joka rajoittaa kevättäydennystä, normaali maaliskuu ei voi korjata.
Neljä riskiä, jotka ruokkivat toisiaan
Talven 2025–2026 tekee poikkeukselliseksi se, ettei kyse ole yhdestä riskistä vaan neljästä, jotka vahvistavat toisiaan.
Äärimmäinen kylmyys tappaa heikosti eristettyjä viljakasvien kasvupisteitä. Syvä routa viivästyttää kevätkylvöjä ja estää pohjaveden täydennystä. Vähäinen lumi pienentää sekä kevättulvan määrää että sulamisvettä, joka täydentäisi pohjavesimuodostumia. Jo valmiiksi vajaa pohjavesi kohtaa kauden, jolloin täydennys jää poikkeuksellisen heikoksi.
Taloudellinen rakenne vahvistaa haavoittuvuutta: satovahinkokorvauksen lakkauttaminen vuonna 2015 tarkoittaa, että noin puolet viljelijöistä, joilla ei ole yksityistä vakuutusta, kantavat tappion yksin.
Mitä emme vielä tiedä
Useita kriittisiä kysymyksiä ratkeaa vasta tulevina viikkoina ja kuukausina.
Talvituhon todellinen laajuus selviää vasta lumien sulettua huhti-toukokuussa. Sitä ennen kukaan ei voi varmuudella sanoa, kuinka suuri osa 100 000 hehtaarista on menetetty.
Se, ovatko Etelä-Pohjanmaan avoimien maatalouspeltojen routasyvyydet saavuttaneet 50–70+ senttimetrin tason, joka viivästyttäisi kevätkenttätöitä kesäkuulle asti, on toistaiseksi mittaamatta. Etelä-Pohjanmaan maatalouspeltojen routasyvyydestä ei löytynyt yksityiskohtaista dataa tämän artikkelin tutkimuksessa.
Tulvakeskuksen varsinaista kevättulvaennustetta ei ole vielä julkaistu. Ennusteet julkaistaan tyypillisesti maalis-huhtikuussa, kun lumikertymä lähestyy huippuaan.
Pohjaveden vajeet 40–90 senttimetriä normaalin alapuolella läntisessä Etelä-Suomessa ovat merkittäviä jo nyt, eikä yksikään viranomainen ole julkaissut varoitusta kevään täydennysriskistä.
Se mitä näkyy pellolta käsin
Tämän talven erottaa tavanomaisesta pakkasjaksosta juuri yhdistelmä. Kylmyys ilman lunta on dramaattisesti tuhoisampaa kuin kylmyys lumen kanssa: viljoille, maan rakenteelle, pohjavedelle ja keväthydrologialle. Tutkimus osoittaa, että 10–15 senttimetriä lunta pysäyttää roudan etenemisen käytännössä kokonaan ja ero eristetyn ja paljaan pellon välillä voi tarkoittaa routasyvyyksiä 20 senttimetristä lähes metriin.
Suomen maatalouden ydinalue meni tämän talven kovimpaan pakkasjaksoon monin paikoin alle tuon suojaavan kynnyksen. Seuraukset paljastuvat kevään ja kesän 2026 mittaan.
Se −29,5 astetta helmikuisella peltoaukealla ja paljaat sängen pätkät lumipeitteen läpi eivät ole vain säähavainto. Ne ovat tilinpäätös talvesta, jossa lumi ei tullut suojaksi ja lasku joka erääntyy keväällä.
Artikkeli perustuu Ilmatieteen laitoksen, ECMWF:n, Copernicus C3S:n, SYKE:n, vesi.fi:n, Tulvakeskuksen, Luonnonvarakeskus Luken, Yara Kotkaniemen, ProAgrian ja Forecan julkisiin tietoihin ja tilastoihin. Talvituhon kynnysarvot perustuvat Saskatchewanin yliopiston tutkimuksiin (Tanino et al.). Pohjavesitutkimusviitteet: Kløve et al. 2017, Nygren et al. 2020. Vertailuvuoden 2018 tiedot perustuvat SYKE:n, MTK:n ja Winland-politiikkasuosituksen raportteihin.
14. helmikuuta 2026