Ennen auringonlaskua
Viha saa syttyä. Se ei saa jäädä yön yli.
Keittiön valo sammuu kymmenen jälkeen. Riita jäi kesken jossain astianpesukoneen ja lasten iltapalan välissä, eikä kumpikaan palannut siihen. Makuuhuoneessa kaksi selkää kääntyy toisistaan poispäin. Hiljaisuus on niin täysi, että sen kuulee seinän läpi. Lastenhuoneessa joku valvoo ja kuuntelee sitä.
Aamulla kahvi keitetään kuten ennenkin. Kukaan ei sano mitään. Asia on kuitenkin yhä pöydällä, vain kääntyneenä nurinpäin.
Päivä alkaa illasta
Raamatun ensimmäinen päivä ei ala aamusta: "Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä." (1. Moos. 1:5) Ilta on uuden päivän kynnys. Auringonlasku ei ole päivän loppu vaan sen raja.
Paavali kirjoittaa efesolaisille: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli, Älkääkä antako perkeleelle sijaa. (Ef. 4:26–27) Jakeen alku on lainaus psalmista: "Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela." (Ps. 4:5) Heprean sana tarkoittaa väristä voimakkaasta tunteesta. Psalmi vie tunteen vuoteelle, illan hiljaisuuteen, jossa ihminen puhuu oman sydämensä kanssa ennen kuin nukahtaa.
Vihastuminen ei ole kielletty. Sitä ei edes moitita. Kielto koskee jotakin muuta. Kreikan teksti käyttää jakeen lopussa eri sanaa kuin alussa. Alussa on vihastuminen, orgízesthe. Lopussa on parorgismós, kiukku, joka on jäänyt päälle. Sana esiintyy Uudessa testamentissa vain tässä jakeessa. Viha saa leimahtaa. Se ei saa asettua asumaan.
Syyttäjä ei nuku
Jakeen viimeinen sana on diábolos. Suomennos sanoo perkele, mutta kreikan sana tarkoittaa panettelijaa. Se on johdettu verbistä, jonka osat ovat läpi ja heittää. Panettelija heittää syytöksen ihmisten väliin ja niiden läpi.
Raamattu näyttää syyttäjän työn jo Jobin kirjassa. Job on nuhteeton, mutta syyttäjä ei tartu hänen tekoihinsa. Hän tarttuu sydämeen: "Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Suottako Job pelkää Jumalaa?"" (Job 1:9) Syytös ei koske sitä, mitä Job teki, vaan sitä, miksi. Hyvän takana on muka oma etu. Syyttäjän ase on epäily motiivista.
Ilmestyskirjassa hänet tunnetaan nimellä, joka kertoo työajan: "meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä" (Ilm. 12:10). Syyttäjälle auringonlasku ei ole raja. Hän tekee työtä yötä päivää.
Uusi testamentti käyttää samaa sanaa myös ihmisistä. Paavali kirjoittaa, että vaimojen tulee olla "ei panettelijoita" (1. Tim. 3:11). Alkukielessä on sama diabolos. Panettelija ei ole vain hengellinen hahmo jossain kaukana. Ihminen voi itse ryhtyä samaan työhön.
Yön yli jäänyt viha tekee juuri sen. Pimeässä mieli alkaa koota syytöskirjelmää. Yksi loukkaus muistuttaa edellisestä ja edellinen sitä edellisestä. Aamuun mennessä puolisosta on tullut syytetty, jonka motiivit tunnetaan paremmin kuin hän itse ne tuntee. Sija on annettu. Syyttäjä on päässyt sisään ilman, että hänen tarvitsi murtaa ovea.
Kaksi sijaa
Ilmaus antaa sijaa esiintyy Paavalin kirjeissä kahdesti. Efesolaisille hän kirjoittaa: "Älkääkä antako perkeleelle sijaa" (Ef. 4:27). Roomalaisille: "Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle" (Room. 12:19). Alkukielessä molemmissa on sama verbi ja sama sana paikalle.
Vihalle annetaan aina sija. Kysymys on vain siitä, kenelle. Viha, joka annetaan Jumalalle, saa oikean tuomarin. Hän näkee sydämet, joita ihminen vain arvailee. Viha, jota pidetään itsellä yön yli, jää syyttäjälle. Hän ei tuomitse oikein, koska hänen tehtävänsä ei ole oikeus vaan erottaminen.
Ovella väijyvä
Viha ei synny tyhjästä. Jeesus osoitti sen lähteen: "Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset." (Matt. 15:19) Jaakob kysyy saman kysymyksen kodin ja seurakunnan riidoista: "Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne? Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano." (Jaak. 4:1–2)
Riidan juuressa on halu, joka ei saa sitä mitä tahtoo. Viimeinen lause on yllättävä. Riitaa ei ratkaise voitto vaan rukous, jota ei ole vielä rukoiltu.
Raamatun ensimmäinen viha syttyi veljesten välillä. Kainin uhri ei kelvannut ja hänen kasvonsa synkistyivät. Jumala puhui hänelle ennen kuin mitään tapahtui: "Ja Herra sanoi Kainille: 'Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!'" (1. Moos. 4:6–7) Synti odottaa ovella kuin eläin. Viha avaa oven.
Johannes kertoo myöhemmin, mistä Kainin viha syttyi: "Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat." (1. Joh. 3:12) Kain ei vihastunut veljensä pahuuteen. Hän vihastui veljensä hyvyyteen. Ketju kulki halusta kateuteen, kateudesta vihaan ja vihasta tekoon.
Miksi Jumala ei vähättele vihaa
Jeesus asetti vihastumisen samaan tuomioon kuin tappamisen: "jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion" (Matt. 5:22). Johannes sanoo saman vielä suoremmin: "Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja" (1. Joh. 3:15). Viha on teon siemen. Se, mikä on itänyt sydämessä, on jo olemassa ennen kuin se näkyy kädessä.
Anteeksiantamattomuus sulkee myös oven, jonka ihminen itse tarvitsee: "mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne." (Matt. 6:15) Efesolaiskirje jatkaa vihaa ja panettelijaa koskevia jakeita lauseella, joka paljastaa, kenen sydän tässä on kyseessä: "Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka." (Ef. 4:30) Kodissa jatkuva hiljainen viha ei ole vain kahden ihmisen asia. Se murehduttaa sitä, joka asuu heissä molemmissa.
Mikä kotia rikkoo
Tutkimus päätyy yllättävän lähelle samaa rajaa. Yhdysvaltalaisessa pitkittäistutkimuksessa erimielisyys ja vihan vaihtaminen eivät ennustaneet avioliiton heikkenemistä kolmen vuoden aikana. Tutkijoiden sanoin ne "may not be harmful in the long run". Liittoa heikensivät kolme muuta asiaa: puolustautuminen, jääräpäisyys ja vetäytyminen keskustelusta. Viha ei rikkonut kotia. Siihen jääminen rikkoi.
Lapset kuulevat tämän eron. Päiväkirjatutkimuksessa 8–16-vuotiaat lapset erottivat vanhempien riidoista kahdenlaisia. Osa ahdisti heitä. Osa lisäsi heidän turvallisuudentunnettaan. Ahdistavia olivat uhkailu, loukkaukset, vihamielisyys, puolustautuminen ja vetäytyminen. Turvaa lisäsivät rauhallinen keskustelu, tuki ja hellyys. Lapsi ei tarvitse kotia, jossa kukaan ei koskaan suutu. Hän tarvitsee kodin, jossa suuttumuksen jälkeen palataan toisen luo.
Hiljaisuuskin on riidan muoto. Katsauksen mukaan lapsiin vaikuttaa se, miten vanhemmat ilmaisevat ja hoitavat riitansa, "ranging from silence to violence". Selkä, joka kääntyy illalla, puhuu lapselle yhtä kovaa kuin huuto.
Mies, nainen ja hiljaisuus
Miehet ja naiset vihastuvat yhtä paljon. Laajan meta-analyysin tulos oli lyhyt: "Anger showed no sex differences." Ero on siinä, miten vihaa käsitellään. Riidassa toinen puoliso usein vaatii muutosta ja toinen vetäytyy. Tutkimuksissa miehet vetäytyivät keskimäärin hieman useammin ja naiset arvostelivat hieman useammin. Kuvio kääntyi kuitenkin sen mukaan, kumpi halusi muutosta. Vaatija oli se, joka kaipasi jotakin. Vetäytyjä oli se, jolta sitä pyydettiin. Kotona tehdyssä tutkimuksessa kumpikin suunta esiintyi yhtä usein.
Raamattu puhuu molemmille omalla kielellään. Jaakob kirjoittaa: "olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan" (Jaak. 1:19). Seuraavassa jakeessa alkukieli käyttää sanaa, joka tarkoittaa miestä: "sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä." (Jaak. 1:20) Kolossalaiskirje sanoo samaan suuntaan: "Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat." (Kol. 3:19) Katkeruus on vihaa, joka on jäänyt yön yli liian monta kertaa.
Vetäytyminen voi tuntua rauhan säilyttämiseltä. Se voi kuitenkin olla vihan hiljaisin muoto. Vastavihityillä vaimon stressihormonit nousivat silloin, kun mies vetäytyi hänen kielteisen sanansa jälkeen. Mykkäkoulu ei sammuta tulta. Se sulkee sen sisälle.
Sovinto ennen uhria
Jeesus asetti sovinnon jumalanpalveluksen edelle: "Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi." (Matt. 5:23–24) Lahja jää odottamaan. Sovinto ei odota.
Sovinto ei vaadi, että riita ratkeaa kokonaan ennen iltaa. Kaikki asiat eivät selviä yhdessä keskustelussa. Sovinto vaatii, että viha laskee kätensä. Kolossalaiskirje antaa mittapuun: "kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa." (Kol. 3:13) Anteeksianto ei ala toisen ansiosta. Se alkaa siitä, mitä itse on saanut.
Ehtoolla itku, aamulla ilo
Jumala ilmoitti nimensä Moosekselle sanoin, jotka kertovat hänen vihastaan: "Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa" (2. Moos. 34:6). Psalmi jatkaa: "Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti." (Ps. 103:9)
Syyttäjä syyttää yöt ja päivät. Jumalan viha kestää silmänräpäyksen. Käsky sovittaa viha ennen auringonlaskua ei ole taakka vaan kutsu elää Jumalan rytmissä eikä syyttäjän. Joka ilta on uusi kynnys. Joka ilta voi kääntyä vuoteessa toista kohti ja sanoa yhden lauseen, joka päästää syyttäjän ulos.
Keittiön valo sammuu kymmenen jälkeen. Riita ei ole ratkennut kokonaan, mutta joku on sanonut anteeksi ja toinen on vastannut. Lastenhuoneessa joku kuulee äänet, jotka ovat taas pehmeät. Hän nukahtaa.
Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.
— Ps. 30:6