Egyptistä luvattuun maahan

Sama tie, jonka Israel kulki, kulkee jokainen ylhäältä syntynyt.

Israelin kansan vaellus Egyptin orjuudesta luvattuun maahan ei ole vain historiaa. Se on Uuden testamentin oma lukutapa uudestisyntyneen matkasta. Paavali sanoo suoraan, että Israelille tapahtunut on esikuvallista, kirjoitettu meille ja että kansan isät jopa saivat kasteen pilvessä ja meressä. Vaellus kulkee vaihe vaiheelta samaa tietä, jonka jokainen ylhäältä syntynyt kulkee: orjuudesta veren suojaan, veden läpi erämaahan ja erämaan halki luvattuun lepoon. Missä Raamattu tekee kytkennän itse, se sanotaan tässä; missä perinne jatkaa kuvaa, sekin merkitään. Jakeet ovat Kirkkoraamatun 1933/1938 mukaan.

Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.
1. Kor. 10:11

Matkan suunta on tärkeä. Jeesus ei sanonut Nikodeemukselle "synny uudesti" niin kuin ihminen ponnistaisi ylöspäin. Hän sanoi: syntyä ylhäältä. Koko vaellus alkaa Jumalan kädestä eikä ihmisen. Egyptistä lähtenyt kansa ei vapauttanut itseään.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
Joh. 3:3

Egypti, orjuuden pesä

Egypti on ihmisen tila ennen vapautusta. Se ei ole vain vieras maa vaan orjuuden pesä ja Raamattu nimeää sen samalla sanalla, jolla se kuvaa ihmistä synnin alla: orja.

"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.
2. Moos. 20:2

Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
Joh. 8:34

Orja ei voi armahtaa itseään. Egypti on se paikka, josta on päästävä pois mutta josta ei pääse omin voimin.

Huuto ja välimies

Vapautus alkaa huudosta. Kansa ei vielä tuntenut nimeltä sitä, joka heidät veisi ulos, mutta heidän huokauksensa nousi Jumalan tykö ja Jumala muisti liittonsa. Näin alkaa jokainen kääntymys: ihminen huutaa syvyydestä ennen kuin osaa nimetä pelastajaansa.

Ja kun oli kulunut pitkä aika, kuoli Egyptin kuningas. Ja israelilaiset huokailivat orjuuttansa ja valittivat; ja heidän huutonsa heidän orjuutensa tähden nousi Jumalan tykö.
2. Moos. 2:23

Ja Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa, ja Jumala muisti liittonsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.
2. Moos. 2:24

Jumala vastaa lähettämällä välimiehen. Mooses on esikuva siitä profeetasta, joka oli tuleva ja Uusi testamentti asettaa nämä kaksi rinnakkain: Mooses uskollisena palvelijana, Kristus uskollisena Poikana saman huoneen yli.

Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.
5. Moos. 18:15

Ja Mooses tosin oli "palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa", todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman, mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.
Hepr. 3:5-6

Mooses vie kansan rajalle mutta ei sisään maahan. Sen tekee toinen, jonka nimeen palataan matkan lopussa.

Veren yö

Vapautuksen yö on veren yö. Karitsa teurastetaan ja veri sivellään ovenpieliin. Se ei ole taikaa vaan merkki: kun tuomio kulkee, se menee veren ohitse. Tässä uudestisyntyminen alkaa. Ihminen tulee veren suojaan ennen kuin on astunut askeltakaan erämaahan.

Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata.
2. Moos. 12:13

Uusi testamentti nimeää tämän karitsan. Se ei jätä kytkentää arvailun varaan.

Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.
1. Kor. 5:7

tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,
1. Piet. 1:18-19

Matka luvattuun maahan ei ala kansan ansiosta vaan karitsan verestä. Sama järjestys pätee jokaiseen uudestisyntyneeseen: ensin veri, sitten vaellus.

Meri jää taakse

Egyptistä ei lähdetä vähin erin. Kansa kulkee meren läpi kuivaa myöten ja sama vesi, joka päästi heidät, hukuttaa takaa-ajavan sotajoukon. Paavali sanoo tämän suoraan kasteeksi.

Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä
1. Kor. 10:1-2

Kaste ei ole vain lähtö vaan hautaus. Vanha ihminen jää veteen niin kuin faraon vaunut, eikä sitä nosteta takaisin.

Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Room. 6:3-4

Meren jälkeen ei ole paluuta Egyptiin. Takaa-ajaja on veden alla. Uudestisyntynyt on siirtynyt orjuuden puolelta vapauden puolelle ja raja on vesi.

Patsas kulkee edellä

Heti meren jälkeen kansa ei jää oman suunnistuksensa varaan. Jumalan läsnäolo kulkee edellä, päivällä pilvenä ja yöllä tulena, niin ettei ole hetkeä ilman johdatusta.

Ja Herra kulki heidän edellänsä, päivällä pilvenpatsaassa johdattaaksensa heitä tietä myöten ja yöllä tulenpatsaassa valaistaksensa heidän kulkunsa, niin että he voivat vaeltaa sekä päivällä että yöllä.
2. Moos. 13:21

Uudessa liitossa tämä johtava läsnäolo on Pyhä Henki, joka annetaan sisälle. Raamattu ei käytä tässä samaa kuvaa sanasta sanaan, mutta se opettaa saman asian: Jumalan lapsia kuljetetaan, he eivät kulje omaa reittiään.

Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
Room. 8:14

Patsas kulki sekä valossa että pimeässä. Niin myös Henki johdattaa yhtä lailla kirkkaana päivänä kuin silloin, kun edessä on vain yö.

Leipä ja kallio

Erämaassa ei ole omaa ruokaa eikä omaa vettä. Molemmat annetaan ylhäältä. Taivaasta tuleva leipä, manna, kerätään joka aamu uudestaan, eikä kansa edes tunne sitä nimeltä. He kysyvät, mitä tämä on.

Kun israelilaiset näkivät sen, kyselivät he toisiltansa: "Mitä tämä on?" Sillä he eivät tienneet, mitä se oli. Ja Mooses sanoi heille: "Tämä on se leipä, jonka Herra on antanut teille syötäväksi.
2. Moos. 16:15

Jeesus ottaa juuri tämän mannan ja sanoo olevansa sen todellinen vastine. Isät söivät ja kuolivat, mutta tämä leipä antaa elämän.

Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.
Joh. 6:48-51

Vesi tulee kalliosta, johon lyödään. Paavali sanoo sen kallion suoraan.

ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.
1. Kor. 10:4

Katso, minä seison siellä sinun edessäsi kalliolla Hoorebin luona; lyö kallioon, ja siitä on vuotava vettä, niin että kansa saa juoda." Ja Mooses teki niin Israelin vanhimpain nähden.
2. Moos. 17:6

Kalliota lyötiin ja siitä vuoti vesi. Kristusta lyötiin kerran ja hänestä virtaa elävä vesi, jonka hän itse selittää Hengeksi.

Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.
Joh. 7:38-39

Leipä ja vesi, Sana ja Henki, ovat molemmat Kristus. Vaeltaja ei elä varastostaan vaan siitä, mikä annetaan tänään.

Erämaan tarkoitus

Meren ja luvatun maan välissä on erämaa, eikä sitä oteta pois. Se on tarkoitettu. Sen tehtävä sanotaan ääneen: nöyryyttää, koetella ja tuoda esiin, mitä sydämessä todella on.

Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö.
5. Moos. 8:2

Nälkä ei ollut rangaistus vaan opetusväline. Sillä opetettiin riippuvuus, jota Egyptissä ei tarvittu.

Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.
5. Moos. 8:3

Uudestisyntynyt ei siirry heti orjuudesta lepoon. Väliin jää tie, jonka tarkoitus on kasvattaa eikä kiusata. Erämaa ei ole merkki siitä, että jokin meni vikaan. Se on osa reittiä.

Laki kivestä sydämeen

Erämaassa solmitaan liitto ja laki annetaan kivitauluihin. Tämä on vanha liitto. Uudessa liitossa sama laki kirjoitetaan toiseen paikkaan: ei ulos kiveen vaan sisälle sydämeen. Jeremia lupasi tämän jo ennen kuin se tapahtui.

Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
Jer. 31:33

Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
Hepr. 8:10

Ero ei ole laissa vaan sen paikassa. Ulkoinen käsky käskee, sisäinen laki muuttaa. Uudestisyntyneen matkalla Jumala ei enää vain sano, mikä on oikein, vaan kirjoittaa sen sinne, mistä teot nousevat.

Vaara matkalla

Tässä ei saa kaunistella. Kaikki, jotka lähtivät Egyptistä, eivät päässeet perille. Suurin osa kaatui erämaahan, eikä syy ollut matkan pituus vaan epäusko. Uusi testamentti sanoo tämän varoituksena juuri uudestisyntyneille.

Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan? Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille? Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.
Hepr. 3:17-19

Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.
1. Kor. 10:6

Vaara ei ollut takana Egyptissä vaan matkalla: napina, ikävä orjuuden ruokapatojen ääreen, sydämen kääntyminen takaisin sinne, mistä oli jo päästy pois. Vapautettu voi yhä kaivata kahleitaan. Siksi matka ei ole vaaraton, vaikka veri on jo suojannut ja meri jo erottanut.

Ylösnostettu erämaassa

Keskellä erämaata, kun kansa oli purtu ja kuolemassa, parannuskeino ei ollut käärmeiden poistaminen vaan katse. Mooses nosti tangon päähän vaskikäärmeen ja jokainen, joka katsoi, jäi eloon.

Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.
4. Moos. 21:9

Jeesus otti juuri tämän kuvan ja sanoi sen tarkoittavan ristiä.

Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
Joh. 3:14-15

Keskellä vaellusta, ei vasta perillä, on jo risti. Purtua ei käsketä parantamaan itseään vaan katsomaan ylösnostettuun.

Usko vie sisään

Rajalla ratkaisu ei ollut voima vaan usko. Kaksitoista vakoojaa näki saman maan. Kymmenen näki jättiläiset, kaksi näki Jumalan lupauksen. Joosua ja Kaaleb eivät kieltäneet vaaraa, mutta he asettivat Herran sen edelle.

Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä peljätkö.
4. Moos. 14:8-9

Sama maa, sama tieto, kaksi eri johtopäätöstä. Se, joka mittaa esteen omalla voimallaan, kääntyy takaisin. Se, joka mittaa sen Jumalan lupauksella, menee sisään. Usko ei ole tiedon puutetta vaan sitä, kumman panee toisen edelle.

Jordan ja Joosua

Matkan lopussa on toinen vesi. Punainen meri päästi ulos Egyptistä, Jordan vie sisään maahan. Liitonarkkia kantavat papit astuvat veteen, virta pysähtyy ja kansa kulkee kuivaa myöten. Vesi kuvataan jopa pysähtyväksi ylhäältä päin, samasta suunnasta, josta koko syntymä on.

pysähtyi ylhäältä päin virtaava vesi ja seisoi yhtenä roukkiona hyvin kaukana Aadamin luona, sen kaupungin, joka on Saaretanin vieressä; ja se vesi, joka virtasi alaspäin Aromereen, Suolamereen, hävisi kokonaan. Niin kansa kulki virran yli Jerikon kohdalta.
Joos. 3:16

Sisään ei vie Mooses. Laki ei koskaan vie perille. Sisään vie Joosua ja tämä nimi on sama nimi kuin Jeesus, Herra pelastaa. Uusi testamentti käyttää juuri tätä: jos Joosua olisi voinut antaa todellisen levon, ei puhuttaisi enää toisesta.

Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä.
Hepr. 4:8

Laki tuo rajalle. Sisään perintöön vie se, jonka nimi on Pelastus.

Luvattu lepo

Luvattu maa on lepo, mutta on sanottava rehellisesti, mitä lepo tarkoittaa. Kanaan ei ollut paikka ilman taisteluita. Maa oli otettava haltuun ja lupaus oli omistettava. Uuden testamentin lepo on samaa: uskon lepo, jossa ihminen lakkaa lunastamasta itseään omilla teoillaan ja lepää Jumalan valmiissa työssä. Tämä lepo on jo alkanut uudestisyntyneessä, mutta sen täyteys on vielä edessä.

Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
Hepr. 4:9-11

Luvattu maa ei siis ole matkan häviäminen vaan sen päämäärä: perintö, joka omistetaan uskossa nyt ja saadaan täytenä lopulta.

Ylhäältä alas

Koko vaelluksen läpi kulkee yksi suunta. Karitsa annettiin, meri avattiin, patsas kulki edellä, manna satoi taivaasta, kallio antoi vetensä, käärme nostettiin ylös, Jordanin vesi pysähtyi ylhäältä päin. Ihminen ei kertaakaan nostanut itseään Egyptistä. Kaikki tuli ylhäältä ja siksi Jeesus sanoi syntymän olevan ylhäältä.

Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Joh. 3:7

Vaellus on todellinen. Siksi myös sen varoitus on todellinen. Egyptistä lähteminen ei vielä ole perille pääsemistä. Veri suojaa, meri erottaa, Henki johdattaa, mutta matkalla ratkaisee, kumpaan kansa katsoo: taakse orjuuden ruokapatoihin vai eteen luvattuun maahan. Se, joka pitää loppuun asti kiinni, menee sisään. Sisään vie hän, jonka nimi on Pelastus.

sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
Hepr. 3:14