Pimeys tulee valoon

Lapsi ei tarvitse aikuista, joka tietää kaiken. Hän tarvitsee aikuisen, joka uskaltaa kuulla.

Viime vuosina uutisvirrassa on ollut yhä useammin oikeudenkäyntejä, tuomioita ja paljastuksia, joissa lapsi on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Moni lukija on kysynyt itseltään, onko tällaista nyt enemmän kuin ennen. Vai onko jotain muuttunut siinä, mitä tulee ilmi?

Kysymys on tärkeä, koska vastaus ratkaisee, mitä pitäisi tehdä. Lisääntyneet rikokset vaatisivat lasten suojelemista uudella tavalla. Lisääntynyt ilmitulo taas kertoisi, että vaikeneminen on murtumassa. Sitä pitäisi tukea. Luvut kertovat, että totta on kumpikin.

Mitä luvut kertovat

Tilastokeskuksen mukaan viranomaisten tietoon tuli vuonna 2000 yhteensä 504 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Vuonna 2010 niitä oli 1 102, vuonna 2020 jo 1 840 ja vuonna 2022 yhteensä 2 418. Vuosina 2000–2022 määrä lähes viisinkertaistui.

Vuonna 2023 lakia uudistettiin ja rikosten nimet muuttuivat, joten sarjaa ei voi jatkaa suoraan. Uusien ja vanhojen nimikkeiden yhteenlaskettu määrä oli 3 545 vuonna 2024 ja 2 998 vuonna 2025. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin mukaan lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten yhteenlaskettu määrä nousi vuonna 2024 noin puolella edellisestä vuodesta. Törkeiden tekomuotojen ja lapsenraiskausten määrä kaksinkertaistui.

Samaan aikaan kasvoivat rikokset, joissa levitetään tai pidetään hallussa lasta seksuaalisesti esittäviä kuvia. Niitä tuli tietoon 1 356 vuonna 2024 ja 2 652 vuonna 2025. Tilastokeskuksen mukaan yli 90 prosenttia näistä teoista tapahtui internetissä.

Tuomioissa kasvu näkyy viiveellä. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä annettiin päärikoksena 81 tuomiota vuonna 2000 ja 405 tuomiota vuonna 2023. Oikeudenkäynnit kestävät, joten viimeisten vuosien kasvu näkyy tuomioissa vasta tulevina vuosina.

Miksi enemmän tulee ilmi

Suurin osa kasvusta selittyy sillä, että yhteiskunta on oppinut näkemään. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti kirjoittaa, että tilastoitujen rikosten kasvu ei yksiselitteisesti tarkoita, että hyväksikäyttö olisi ilmiönä lisääntynyt. Taustalla on instituutin mukaan muun muassa viranomaiskontrollin tehostuminen ja kiinnijäämisriskin kasvu.

Lakia on tiukennettu monta kertaa. Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin tuli rangaistavaksi vuonna 2011. Törkeä lapsenraiskaus säädettiin omaksi rikoksekseen vuonna 2019. Vuoden 2023 uudistuksen jälkeen sukupuoliyhteys lapsen kanssa arvioidaan aina lapsenraiskauksena. Jo yksittäisen kuvan levittäminen on rangaistavaa. Huhtikuussa 2026 lasta esittävän kuvan hallussapidolle tuli törkeä tekomuoto.

Ilmoitusvelvollisuus on laajentunut. Lastensuojelulakia on muutettu niin, että yhä useamman lasten kanssa työskentelevän on ilmoitettava epäilystään. Vuonna 2011 säädetyn muutoksen jälkeen epäilystä on pitänyt ilmoittaa myös suoraan poliisille.

Poliisi on erikoistunut. Keskusrikospoliisissa toimii tiimi, joka vastaanottaa kaikki Suomea koskevat vihjeet lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista ja käyttää Interpolin kuvatietokantaa uhrien tunnistamiseen. Vuonna 2020 tähän työhön osoitettiin 26 henkilötyövuotta lisää. Ennen sitä erikoistuneita tutkijoita oli poliisin omien sanojen mukaan vain kourallinen.

Vihjeitä tulee myös ulkomailta. Yhdysvaltalainen lastensuojelujärjestö NCMEC välittää verkkopalveluiden ilmoitukset hyväksikäyttömateriaalista eri maiden poliisille. Suomeen kohdistui 4 419 ilmoitusta vuonna 2020 ja 26 695 ilmoitusta vuonna 2024.

Kaikki ei kuitenkaan ole ilmitulon ansiota. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin mukaan kyselytutkimukset viittaavat siihen, että erityisesti verkossa tapahtuva lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on lisääntynyt. Verkko on avannut tekijöille tien lasten huoneisiin, joihin aiemmin ei päässyt kukaan vieras.

Mitä jää piiloon

Rikostilasto näyttää vain sen, mikä tulee viranomaisten tietoon. Lasten omat vastaukset kertovat enemmän. Lapsiuhritutkimuksissa yhdeksäsluokkalaisilta on kysytty seksuaalikokemuksista aikuisen tai vähintään viisi vuotta vanhemman kanssa. Tytöistä niistä kertoi 17 prosenttia vuonna 1988, 8 prosenttia vuonna 2013 ja 11 prosenttia vuonna 2022. Pojilla osuus on laskenut kuudesta prosentista kahteen.

Pitkä lasku on hyvä uutinen. Viimeisin nousu tytöillä ei ole. Vuoden 2022 lapsiuhritutkimuksen mukaan seksuaaliväkivalta on yleistynyt yhdeksäsluokkalaisilla tytöillä tilastollisesti merkitsevästi.

Suurin osa ei kerro poliisille. Laajassa suomalaisessa aineistossa, johon vastasi yli 11 000 lasta, neljä viidestä oli kertonut kokemuksestaan jollekin. Useimmiten he kertoivat kaverille. Poliisille oli kertonut seitsemän prosenttia ja jollekin aikuiselle reilu neljännes. Vuoden 2022 lapsiuhritutkimuksessa joka viides aikuisen kanssa seksuaalisia kokemuksia saaneista ei ollut kertonut kenellekään. Edelliseen kertaan verrattuna osuus oli pienentynyt.

Luku kertoo yksinäisyydestä. Lapsi kantaa kokemustaan usein yksin tai ikätoverin kanssa, joka ei osaa auttaa. Aikuinen, joka voisi suojella, ei tiedä mitään.

Vaikenemisen kulttuuri

Monessa maassa on viime vuosikymmeninä selvitetty virallisesti, miksi lasten hyväksikäyttö pysyi piilossa niin pitkään. Vastaus on toistunut hämmentävän samanlaisena.

Iso-Britannian riippumaton tutkintakomissio totesi vuonna 2022, että instituutiot asettivat usein maineensa lasten edun edelle. Viranomaisille ei kerrottu. Tekijöitä siirrettiin muualle. Lasten hyväksikäyttö pysyi vuosikymmeniä piilossa julkisuudelta. Rotherhamin kaupungin tapauksessa ensimmäinen raportti hyväksikäytöstä haudattiin, koska johtajat eivät uskoneet sen tietoja. Valtion tarkastus totesi myöhemmin kunnassa kulttuurin, joka tukahdutti huonot uutiset ja hiljensi väärinkäytösten ilmiantajat.

Ranskan katolisen kirkon riippumaton komissio arvioi vuonna 2021, että pappien ja muiden kirkon työntekijöiden uhreja oli vuosina 1950–2020 noin 216 000. Komission mukaan kirkko halusi suojella itseään skandaalilta. Uhreja kehotettiin vaikenemaan. Australian kuninkaallinen komissio ja Irlannin viralliset selvitykset tekivät samat havainnot: salailu, maineen suojelu ja tekijöiden siirtäminen. Saksassa riippumaton komissio totesi, että urheiluseuroissa epäiltyjä tapauksia peiteltiin seuran maineen ja vapaaehtoisten menettämisen pelossa.

Yhdysvalloissa kongressi sääti vuonna 2025 lain, joka velvoittaa julkaisemaan erään tuomitun seksuaalirikollisen tutkinta-aineistot. Laissa todetaan erikseen, ettei mitään saa salata nolouden, maineen vaarantumisen tai poliittisen arkaluonteisuuden vuoksi. Lause kertoo, miksi sitä tarvittiin.

Suomessa sosiaali- ja terveysministeriön selvitys sijaishuollossa kaltoin kohdelluista lapsista totesi vuonna 2016, että "vaikeneminen on mahdollistanut jatkuvan väkivallan". Valtio esitti samana vuonna ensimmäisen virallisen anteeksipyyntönsä.

Kuka hyötyy vaikenemisesta? Tekijä, joka saa jatkaa. Instituutio, jonka maine säilyy. Aikuiset, joiden ei tarvitse kohdata epämukavaa totuutta. Hinnan maksaa aina lapsi, pienin ja puolustuskyvyttömin.

Valo, joka paljastaa

Siksi uutisvirta, joka tuntuu raskaalta, on myös merkki jostain hyvästä. Jokainen tuomio on lapsi, jota joku uskoi. Jokainen ilmoitus on aikuinen, joka ei kääntänyt katsettaan pois. Jokainen tunnistettu kuva on mahdollisuus löytää lapsi, joka vielä odottaa apua.

Vaikeneminen ei murru itsestään. Se murtuu, kun aikuiset kuuntelevat. Lapsi kertoo harvoin kerralla kaiken. Hän testaa, kestääkö aikuinen kuulla. Säikähtävän, vähättelevän tai suuttuvan aikuisen edessä lapsi vaikenee uudelleen. Rauhallisena pysyvä aikuinen, joka uskoo ja hakee apua, antaa lapselle kokemuksen siitä, ettei hänen tarvitse kantaa taakkaansa yksin.

Jokainen aikuinen voi tehdä jotain. Puhua lapsen kanssa kehosta, rajoista ja salaisuuksista, joita ei tarvitse pitää. Kiinnostua siitä, kenen kanssa lapsi on verkossa. Ilmoittaa lastensuojeluun tai poliisille, kun epäilee. Ilmoittaja ei tarvitse varmuutta. Selvittäminen kuuluu viranomaisille.

Raamattu ei pidä lasten kärsimystä näkymättömänä. Psalmin kirjoittaja sanoo Jumalasta: "Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja" (Ps. 10:14). Paavali kirjoittaa, että pimeyden teot tulevat lopulta näkyviin: "mutta tämä kaikki tulee ilmi, kun valkeus sen paljastaa, sillä kaikki, mikä tulee ilmi, on valkeutta" (Ef. 5:13).

Yksikään näistä pienistä

Jeesus otti lapsen opetuslastensa keskelle ja puhui pienistä, joita maailma ei huomaa. Hän sanoi, että heidän enkelinsä näkevät aina Isän kasvot. Hän kertoi paimenesta, joka jättää 99 lammasta ja lähtee etsimään sitä yhtä, joka on eksynyt. Kertomuksen lopussa hän sanoi lauseen, joka on jokaisen aikuisen tehtävä:

Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.

— Matt. 18:14