Kaikista vaihtoehdoista yksi oikea
Tuntemattomuus ei tullut sisään ovesta jossa lukee kielto.
Tie nousee Filippuksen Kesarean tienoille pohjoisessa, kaukana Jerusalemista. Joukko miehiä kävelee opettajansa kanssa ja opettaja kysyy heiltä kysymyksen, jota opettajat eivät kysy.
Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?"
Matt. 16:13
Vastaus tuli heti, luettelona.
Niin he sanoivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista".
Matt. 16:14
Luettelossa on kolme nimeä ja jokainen niistä on kunnianosoitus. Johannes Kastajasta Jeesus itse oli sanonut, ettei vaimoista syntyneiden joukossa ole noussut suurempaa. Elias oli noussut taivaaseen tuulispäässä, tulisten vaunujen erotettua hänet matkakumppanistaan. Jeremias oli itkenyt kansansa puolesta silloin, kun kukaan muu ei itkenyt. Kukaan ei sanonut häntä huijariksi. Kukaan ei sanonut häntä mieleltään järkkyneeksi. Ihmiset olivat nähneet hänet, kuunnelleet häntä ja päätyneet parhaisiin nimiin, jotka heidän historiassaan oli.
Jokainen vastaus oli väärä.
Se mitä Hän sanoi itsestään
Hän ei jättänyt asiaa arvailun varaan. Johanneksen evankeliumissa kulkee sarja lauseita, joissa Hän sanoo itse, mikä Hän on ja ne ovat konkreettisia siinä missä leipä on konkreettinen.
Ensimmäinen niistä sanottiin väkijoukolle, joka oli edellisenä päivänä syönyt itsensä kylläiseksi erämaassa ja lähtenyt aamulla etsimään häntä uudestaan. Hän tiesi miksi he tulivat.
Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi.
Joh. 6:26
Sitten Hän sanoi olevansa itse se leipä. Ihmiset olivat tulleet hakemaan ruokaa ja Hän tarjosi heille itsensä, eikä tarjous mennyt läpi.
Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.
Joh. 6:66
Joukko harveni sinä päivänä. Hän ei kutsunut heitä takaisin eikä pehmentänyt sanomaansa, vaan kääntyi niiden kahdentoista puoleen ja kysyi tahtovatko hekin mennä pois.
Muut kuvat kulkevat samaa tietä. Hän sanoi olevansa maailman valkeus, ovi, jonka kautta lampaat menevät sisälle, hyvä paimen, joka antaa henkensä niiden edestä, ylösnousemus ja elämä, totinen viinipuu, jonka oksat kuivuvat irti leikattuina. Jokaisessa kuvassa Hän on se, jota ilman toinen osapuoli ei tule toimeen.
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Joh. 14:6
Sitten tulee lause, joka poikkeaa kaikista muista, koska siinä ei ole vertauskuvaa lainkaan.
Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut".
Joh. 8:58
Aikamuoto on rikki tarkoituksella. Hän ei sanonut olleensa ennen Aabrahamia vaan olevansa. Sama sanapari oli kuultu kerran ennen, palavan pensaan äärellä.
Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen". Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne".
2. Moos. 3:14
Kuulijat ymmärsivät sen ensimmäisellä kerralla. Seuraavassa jakeessa he poimivat kiviä maasta.
Väärinymmärrys ei siis ollut mahdollinen siinä pyhäkössä. Ne, jotka ottivat kiviä, ottivat ne siksi, että kuulivat oikein.
Kaksi asiaa yhtä aikaa
Kristinuskon vaikein kohta ei ole ihme eikä ylösnousemus. Se on väite, että sama henkilö on täysin Jumala ja täysin ihminen samaan aikaan, eikä puoliksi kumpaakaan.
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Joh. 1:1
Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
Kol. 1:16
ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
Kol. 1:17
Sama henkilö istui väsyneenä kaivon reunalle keskellä päivää, koska matka oli ollut pitkä eikä hänellä ollut vettä. Sama henkilö nukkui veneen perässä myrskyssä. Sama henkilö oli nälissään erämaassa 40 päivän jälkeen. Sama henkilö sanoi ristillä, että hänellä on jano.
Ja Jeesus itki.
Joh. 11:35
Lyhin jae koko Raamatussa kertoo siitä, että Jumala seisoi ystävänsä haudalla ja itki, vaikka tiesi herättävänsä hänet hetken kuluttua. Hän ei itkenyt siksi, ettei tiennyt, mitä tekisi. Hän itki, koska kuolema on hirveä asia ja Hän oli ihmisenä sen äärellä.
Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Hepr. 4:15
Tässä on koko lohdutus. Se, joka kuulee ihmisen rukouksen, tietää, mitä väsymys on kehossa, mitä pelko on vatsanpohjassa ja miltä tuntuu, kun ystävä lähtee pois juuri silloin, kun häntä tarvitaan. Tieto ei ole hänellä ulkopuolelta katsottua.
Ennen kuin Hän tuli
Hänestä oli kirjoitettu satoja vuosia aikaisemmin ja kirjoitus on tarkka tavalla, joka on epämukava luettavaksi.
Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Jes. 53:3
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Jes. 53:5
Luvussa on yksi kieliopillinen piirre, joka muuttaa sen luonteen. Se on kirjoitettu monikon ensimmäisessä persoonassa. Meidän sairautemme, meidän kipumme, meidän rikkomustemme tähden, me olemme paratut. Profeetta ei kuvaa etäältä toisten kohtaloa vaan lukee itsensä ja lukijansa mukaan siihen joukkoon, jonka takia kaikki tapahtui.
Daavidin virressä on rivejä, jotka on helppo lukea ohi ennen kuin tietää mihin ne osuvat.
Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
Ps. 22:17
he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
Ps. 22:19
Pieni kaupunki nimettiin nimeltä ja siellä Hän syntyi.
Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.
Miika 5:1
Viimeinen lause siinä jakeessa on helppo ohittaa. Hallitsijan alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista. Syntymä Beetlehemissä ei siis ollut alku vaan saapuminen.
Puolikas vastaus
Kunnioittava vastaus on tuntemattomuuden yleisin muoto, eikä se ole vähentynyt sitten sen tien pohjoisessa.
Hyvä opettaja. Rakkauden julistaja. Rauhan mies. Yksi suurista viisaista, historian merkittävin henkilö, esikuva, jota kannattaa seurata. Jokainen näistä on myönteinen. Jokainen niistä on lausuttu kunnioituksella. Jokainen niistä myös sulkee pois sen, mitä Hän itse sanoi olevansa ja tekee sen niin kohteliaasti, ettei kukaan huomaa oven sulkeutuvan.
Hyvä opettaja ei sano olevansa ovi, jonka kautta ihminen pelastuu. Rauhan mies ei sano olleensa olemassa ennen Aabrahamia. Esikuva ei ota vastaan sitä, että hänen jalkojensa juureen kaadutaan kuin kuolleena. Pelkän opettajan lausumina nämä virkkeet eivät tee hänestä hyvää opettajaa vaan jotakin aivan muuta.
Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.
2. Kor. 11:4
Toinen Jeesus. Sanapari on hätkähdyttävä juuri siksi, että siinä käytetään samaa nimeä. Nimi pysyy, sisältö vaihtuu.
Sellainen hahmo on helppo rakentaa, koska hänestä otetaan mukaan kaikki, mikä lohduttaa ja jätetään pois kaikki, mikä vaatii. Hänestä tulee lempeä, hyväksyvä ja täysin turvallinen. Hän ei koskaan sano mitään, mitä ihminen ei jo ajattele itse. Lopulta hän on kuva, jonka ihminen on tehnyt omista toiveistaan ja kuva ei voi pelastaa ketään, koska sillä ei ole omaa tahtoa.
Unohdus on hitaampi kuin kielto
Tuntemattomuus ei yleensä ala päätöksestä. Kukaan ei herää aamulla ja päätä unohtaa jotakin. Unohdus tapahtuu niin, että sana jää käyttöön ja sisältö valuu siitä pois vähitellen, eikä kukaan huomaa hetkeä, jolloin se tyhjeni.
Suomen kielessä on tästä jälkiä joka päivä. Nimi, joka on toisille kaikkein pyhin, on toisille voimasana, jolla vahvistetaan lausetta silloin, kun ollaan vihaisia sormeen osuneelle vasaralle. Sitä ei sanota pilkaksi eikä kannanotoksi. Se tulee suusta samalla tavalla kuin mikä tahansa täytesana, koska siitä on tullut sellainen. Sana on säilynyt kielessä kokonaisena ja sen sisältö on haihtunut niin hitaasti, ettei kukaan ehtinyt vastustaa.
Sama tapahtuu henkilölle. Nimi jää joulukorttiin, virsikirjaan ja kalenterin punaisiin päiviin. Se on tuttu sana, jolla on lämmin sävy. Kysymys siitä, kuka Hän sanoi olevansa, jää kysymättä, ei siksi, että se olisi torjuttu, vaan siksi, ettei kukaan enää muista, että kysymys on olemassa.
Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.
Joh. 1:10
Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Joh. 1:11
Kaksi jaetta peräkkäin ja kaksi eri tuntemattomuutta. Ensimmäinen koskee niitä, jotka eivät tienneet. Toinen koskee niitä, joiden koko historia oli häntä varten kirjoitettu. Jälkimmäinen on se vakavampi, koska tieto oli heillä käsissään.
Mitä unohdus maksaa
Vanhassa testamentissa on lause, joka sanoo tämän ilman pehmustetta.
Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla. Koska sinä olet hyljännyt taidon, hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unhottanut Jumalasi lain, unhotan myös minä sinun lapsesi.
Hoos. 4:6
Häviö ei tullut vihollisen ylivoimasta eikä huonosta sadosta. Se tuli tiedon puutteesta ja tieto oli ollut heillä ennen. Puute oli siis unohdusta eikä tietämättömyyttä ja unohdus periytyi seuraavaan sukupolveen, jolle ei enää ollut mitään kerrottavaa.
Uudessa testamentissa sama asia sanotaan toisin päin ja siinä muodossa se on lupaus.
Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
Joh. 17:3
Iankaikkinen elämä määritellään tässä tuntemiseksi. Ei tiedoksi hänestä eikä oikeiksi käsityksiksi hänestä vaan tuntemiseksi, samalla sanalla, jolla kuvataan ihmisten välistä läheisyyttä. Se on sama ero kuin sen välillä, että tietää jonkun nimen ja että tuntee hänet.
Siksi tuntemattomuus on vakava asia. Se ei ole tiedollinen puute, joka voitaisiin korjata lukemalla enemmän. Se on suhteen puuttuminen ja suhde on juuri se, mitä tarjotaan.
Kutsu on auki
Kutsu itsessään ei käänny syyttäväksi missään.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Joh. 3:16
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joh. 3:17
Kutsuttu joukko nimetään erikseen, eikä siinä luettelossa ole täydellisiä ja kaikessa onnistuneita.
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Matt. 11:28
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
Matt. 11:29
Hän sanoo itsestään kaksi sanaa: hiljainen ja nöyrä. Ne ovat harvinaisia sanoja kenen tahansa itsestään käyttäminä ja poikkeuksellisia sen suusta, jonka kautta kaikki on luotu.
Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
Joh. 6:37
Lause on kirjoitettu niin ettei siihen jää aukkoa. Ehtoa ei ole asetettu tulijan kunnolle, taustalle eikä sille kuinka kauan hän on ollut poissa.
Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
Ilm. 3:20
Kolkuttaja on ulkopuolella. Kahva on sisäpuolella ja Hän odottaa siinä niin kauan kuin ovea ei avata. Kuva on hellä ja siinä on samalla koko asian vakavuus, koska ovi ei aukea itsestään.
Se yksi kysymys
Sillä tiellä pohjoisessa keskustelu ei päättynyt luetteloon. Opettaja kysyi toisen kysymyksen ja se oli erilainen kuin ensimmäinen.
Ensimmäinen kysymys koski sitä, mitä ihmiset sanovat. Siihen kuka tahansa osaa vastata, koska vastaus on kuultavissa ympäriltä. Toinen kysymys kuului: kenenkä te sanotte minun olevan. Se on kysymys, johon ei voi vastata toisten puolesta eikä toisten sanoilla.
Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika".
Matt. 16:16
Vastaaja oli kalastaja, joka myöhemmin kielsi hänet kolme kertaa ja itki sen jälkeen katkerasti. Hän sai silti tehtävän eikä sitä otettu häneltä pois. Tuntemisen alku ei ole siis kunnollisuudessa vaan siinä, että kysymykseen vastataan omalla suulla.
Se kysymys on yhä auki jokaisen kohdalla. Siihen vastaaminen ei vaadi lukeneisuutta eikä oikeaa sanamuotoa ja vastaamatta jättäminen on hiljaista niin pitkään, että sen ehtii unohtaa kokonaan.
Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
1. Tim. 2:5
Yksi välimies. Ei yksi monista eikä paras monista vaan ainoa elävä Jumala. Siinä on syy sille, miksi kysymys hänen henkilöstään ei ole yhdentekevä ja siinä on samalla syy sille, miksi vastaus on niin lähellä. Ovea vartioi se, joka avaa sen mielellään.