Päättymätön kehä
Muisti on ensimmäinen, joka palaa takaisin. Jalat ovat vielä erämaassa, kun sydän on jo kävellyt kotiin, kattanut pöydän ja istunut sen ääreen. Kansa on juuri kulkenut meren halki. Ensimmäinen nälkä tekee orjuudesta aterian:
ja israelilaiset sanoivat heille: "Jospa olisimme saaneet surmamme Herran kädestä Egyptin maassa, jossa istuimme lihapatain ääressä ja leipää oli kyllin syödäksemme! Mutta te olette tuoneet meidät tähän erämaahan antaaksenne koko tämän joukon kuolla nälkään."
- Moos. 16:3
Lihapata on muistossa aina kuumana. Sen ääressä ei näy työnjohtajaa eikä tiiltä. Seuraavalla kerralla ikävä puhuu jo suoraan: "Voi jospa meillä olisi lihaa syödäksemme!" Sitten se muistaa koko ruokalistan:
Me muistelemme kaloja, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja, melooneja, ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa.
- Moos. 11:5
Ilmaiseksi. Sana pyyhkii pois työnjohtajat, jotka oli asetettu "rasittamaan heitä raskaalla työllä". Samalla katoavat kädet, joiden "täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit". Orjan ateria oli ilmainen, koska hinta oli orja itse. Lopulta muisti antoi Egyptille nimen, joka kuului toiselle maalle: "Eikö jo riitä, että olet tuonut meidät tänne maasta, joka vuotaa maitoa ja mettä".
Psykologiassa puhutaan ruusuisesta muistelusta. Mitchell, Thompson, Peterson ja Cronk kuvasivat ilmiön nimellä "rosy view" vuonna 1997. Vinouma ei ole kaikkialla sama. Nuoruudessa muisti voi kallistua kumpaan suuntaan tahansa. Human Nature -lehdessä vuonna 2025 julkaistu artikkeli tuntee saman kuvion kokonaisissa yhteisöissä: menneisyys ihannoidaan kultakaudeksi puutteellisen nykyhetken rinnalla.
Jumala, joka johdatti Egyptistä
Kehä kulkee ruoasta jumaliin lyhyttä tietä. Vuoren juurella kansa antoi kultansa. Siitä valettu vasikka sai nimen, joka oli varastettu Hänen teostaan: "Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta". Jumalat olivat olleet matkalla mukana alusta asti. Hesekielin kirjassa käsky kuului: "älkääkä saastuttako itseänne Egyptin kivijumalilla". Vastaus kuului: "eivätkä hyljänneet Egyptin kivijumalia". Ensimmäinen marttyyri tiivisti koko erämaan yhteen lauseeseen vuosisatoja myöhemmin:
Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin,
Apt. 7:39
Sydämessänsä. Egyptiin voi matkustaa istualtaan. Heprean nimi Mitsrayim esiintyy Vanhassa testamentissa noin 640 kertaa. Strongin sanakirja johtaa sen sanaan, joka merkitsee rajaa. Etymologiasta kiistellään. Kertomus tuntee silti rakenteen ilman sanakirjaakin: raja näyttää sisältä katsoen turvalta.
Laki aavisti paluun jo ennen kuin kansalla oli kuningasta. Se puhui hevosista.
Mutta älköön hän hankkiko itselleen paljon hevosia älköönkä viekö kansaa takaisin Egyptiin hankkiakseen paljon hevosia, sillä Herra on teille sanonut: 'Älkää enää palatko tätä tietä'.
- Moos. 17:16
Tätä tietä. Kieltoon on kirjoitettu tieto siitä, että tie on auki. Vuosisatoja myöhemmin Jesaja seisoi sen varrella: "Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin". Kansan vastaus oli suora: "Hevosilla me tahdomme kiitää". Vihollinenkin näki saman. Assyrian sotapäällikkö huusi muurille: "sinä vain luotat Egyptiin, sen vaunuihin ja ratsumiehiin."
Vieras jumala tulee harvoin ensin alttarille. Ensin tulee se, mihin sydän turvaa pelon painaessa. Alttari rakentuu sen jälkeen.
Pasunan ääni
Jeremia kuuli tulevan omassa ruumiissaan:
Voi minun rintaani, voi minun rintaani! Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni kammioita! Sydämeni väräjää minussa; en voi vaieta, sillä minä kuulen pasunan äänen, sotahuudon.
Jer. 4:19
"Kuinka kauan minun täytyy nähdä sotalippua, kuulla pasunan ääntä?" hän kysyi. Jerusalem paloi lopulta. Joukko jäljelle jääneitä pysähtyi Kimhamin majapaikkaan lähelle Beetlehemiä "lähteäkseen sitten Egyptiin". He pyysivät profeetalta Herran sanaa. Lähtö oli jo päätetty. Jeremia sanoi heidän ääneen sanomattoman lauseensa heidän puolestaan:
vaan sanotte: 'Ei! Me lähdemme Egyptiin, jossa meidän ei tarvitse nähdä sotaa, ei kuulla pasunan ääntä eikä kärsiä leivän nälkää, ja sinne me jäämme asumaan' -
Jer. 42:14
Sama leipä kuin erämaassa. Sama pasuna, jonka Jeremia oli kuullut rinnassaan. Herran vastaus oli lyhyt: "niin miekka, jota te pelkäätte, on saavuttava teidät siellä Egyptin maassa". Hesekiel oli sanonut saman toisessa paikassa: "Miekkaa te pelkäätte, mutta miekan minä annan tulla teidän päällenne".
Ja he menivät Egyptin maahan, sillä he eivät kuulleet Herran ääntä. Ja niin he tulivat Tahpanheeseen.
Jer. 43:7
Toisen kuningasten kirjan mukaan kaikki kansa lähti, pienimmästä suurimpaan, kaldealaisia peläten. Tahpanhes tunnetaan kreikkalaisena Daphnaena, rajalinnoituksena. Egyptin mullassa kuultiin sitten kehän viimeinen argumentti. Jeremia nuhteli heitä. Vastaus oli ollut valmiina alusta asti:
vaan me täytämme joka lupauksen, mikä suustamme on lähtenyt, poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niinkuin teimme me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja ruhtinaamme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla; ja silloin meillä oli leipää yltäkyllin, ja meidän oli hyvä olla emmekä nähneet onnettomuutta.
Jer. 44:17
Silloin meillä oli leipää. Vuosisatojen takaa toistuu sama lause kuin lihapatain ääressä. Vain osoite on vaihtunut. Luvattu maa on nyt se muisto, jossa epäjumala piti leivän pöydällä. Viidennessä Mooseksen kirjassa on jo kuvattu mies, joka siunaa itseään sanomalla: "Minun käy hyvin, vaikka vaellankin sydämeni paatumuksessa". Valitusvirret kertovat, mitä hänen jälkeensä jää: "Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa."
Kuka hyötyy kehästä
Sama kuvio löytyy tilastoista. Carmen Reinhart ja Kenneth Rogoff kävivät läpi rahoituskriisien historiaa Englannin 1300-luvun maksukyvyttömyydestä alkaen. Vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa he kirjoittavat toistuvan maksukyvyttömyyden olevan lähes yleismaailmallinen ilmiö. Suuret kriisit ovat niin kaukana toisistaan, että väliin syntyy harha: tällä kertaa on toisin. Pew Research Centerin vuoden 2019 mittauksessa yli puolet venäläisistä, ukrainalaisista ja bulgarialaisista sanoi taloudellisen tilanteen olevan useimmilla ihmisillä huonompi kuin kommunismin aikana. Samassa kyselyssä 85 prosenttia puolalaisista kannatti siirtymää demokratiaan ja kapitalismiin. Entisten kommunistimaiden ihmiset arvioivat oman elämänsä myös paremmaksi kuin vuonna 1991. Leipä muistetaan eri tavoin eri maissa.
Kuka kehästä hyötyy? Se, joka tarvitsee tiiliä. Egyptissä farao sai varastokaupunkinsa. Jokainen takaisin kaivattu ateria oli hänelle ilmainen mainos, eikä hän tarvinnut vaunujaan kansan takaa-ajoon, jos kansa palasi itse. Jeremia näki myös rakenteen pään: "minä rankaisen Aamonia, joka on Noossa, niin myös faraota ja Egyptiä, sen jumalia ja sen kuninkaita, sekä faraota että niitä, jotka häneen turvaavat". Kuka häviää? Pienin, joka lähti pelosta mukaan. Hänen lapsensa, jotka eivät koskaan valinneet. Toisella puolella on kuningaskunta sotavaunuineen. Toisella puolella on ihminen ja leipä. Sama kokoero toistuu missä tahansa, missä palaava asiakas, velallinen tai riippuvainen on jonkun toisen tuloslaskelmassa.
Ihminen osaa oppia. Maailman terveysjärjestö julisti isorokon hävitetyksi vuonna 1980, sillä viimeinen tunnettu luonnollinen tartunta oli todettu Somaliassa 1977. Yhdysvalloissa aikuisten tupakointi on laskenut 42 prosentista vuonna 1965 noin 12 prosenttiin vuonna 2022. Sellainen laji kykenee poistamaan taudin maan päältä. Sama laji kysyy aamulla, oliko Egyptissä sittenkin hyvä.
Kehällä kulkijaa on helppo tuomita. McLellan, Lewis, O'Brien ja Kleber vertasivat JAMA-lehdessä vuonna 2000 huumeriippuvuutta tyypin 2 diabetekseen, kohonneeseen verenpaineeseen ja astmaan. Lääkehoidon noudattaminen ja retkahdukset olivat näissä sairauksissa samankaltaisia. Kehällä kulkija on useammin sairas, väsynyt tai peloissaan kuin ilkeä. Hänen pelkonsa on oikea, sillä miekka on oikea. Erämaan jano oli oikea:
Mutta kansalla oli siellä jano, ja he napisivat yhä Moosesta vastaan ja sanoivat: "Minkätähden olet tuonut meidät Egyptistä, antaaksesi meidän ja meidän lastemme ja karjamme kuolla janoon?"
- Moos. 17:3
Sama tie toiseen suuntaan
Kimhamin majapaikka oli lähellä Beetlehemiä. Noin kuusi vuosisataa myöhemmin Beetlehemistä lähti samaan suuntaan yöllä perhe, joka pakeni pienen pojan kanssa. Hänet vietiin sinne, minne Jumalan kansan oli kielletty palaamasta. Hän ei jäänyt sinne asumaan.
Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti; että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Egyptistä minä kutsuin poikani".
Matt. 2:15
Heprean verbi shuv tarkoittaa kääntymistä ja palaamista. Se esiintyy Vanhassa testamentissa 1073 kertaa. Samalla verbillä kerrotaan kansan kääntyminen pois. Samalla verbillä profeetat kutsuvat sen takaisin. Jeremian kirjassa on jae, jossa juuri toistuu kolmesti:
Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." -"Katso, me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme.
Jer. 3:22
Palatkaa, luopuneet, luopumuksenne. Hepreassa kaikki kolme sanaa kasvavat samasta juuresta. Strongin sanakirja johtaa luopiota ja luopumusta merkitsevät sanat suoraan paluun verbistä. Sairaus ja kutsu käyttävät samaa sanaa. Vain suunta vaihtuu. Lupauksessa parantajana on Hän.
Kutsu vie pois koko kehältä. Se tie on kuljettu: Poika vietiin Egyptiin ja kutsuttiin sieltä ulos. Apostoli kirjoitti saman seurakunnalle, joka oli jo kääntymässä takaisin:
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
Gal. 5:1
Mikä pöytä muistuu mieleen ensimmäisenä, kun tie käy kuivaksi? Mitä siltä pöydältä on jäänyt muistista pois? Kenen varastokaupunki kasvaa siitä, että joku kaipaa sinne takaisin? Mitä kuuluu silloin, kun pasunan ääni on poissa ja jäljellä on vain se ääni, joka kutsuu?