Kuka kantaa loppuun asti
Saattohoito lievittää kärsimystä ja pitää kädestä. Aikaa se ei päätä.
Kaksi päätöstä samassa kuussa
Lokakuun kuudentena päivänä eduskunta hyväksyi lain, jonka mukaan jokaisen hyvinvointialueen on järjestettävä asukkailleen palliatiivinen hoito ja saattohoito. Kahdeksan päivää myöhemmin sosiaali- ja terveysvaliokunta päätti käsitellä eutanasian laillistamista vaativan kansalaisaloitteen jouluun mennessä. Samassa kuussa samaan kysymykseen annettiin kaksi vastausta. Kysymys on vanhempi kuin yksikään laki: kenen kädessä elämän loppu on?
Eutanasiaa vastustaneet ovat vuosien ajan sanoneet saman asian. Kuolevan kärsimykseen ei vastata lopettamalla elämä vaan hoitamalla ihmistä hyvin loppuun asti. Aloitteen lähetekeskustelussa syyskuussa 2024 kristillisdemokraattien kansanedustaja sanoi täysistunnossa, että "oikea vastaus kuolevan potilaan kärsimyksiin on hyvä saattohoito ja palliatiivinen hoito". Kokoomuksen kansanedustaja toivoi samassa keskustelussa, että eutanasian sijaan kehitettäisiin "lisää laadukasta palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa".
Nyt tuo parannus on kirjattu lakiin. Miksi se ei riittänyt, kun valiokunta päätti heti perään käsitellä eutanasia-aloitteen jouluun mennessä?
Mitä hallitusohjelma lupasi ja mitä laki antaa
Hallitusohjelma lupaa selkeyttää säädöksiin oikeuden saattohoitoon, joka turvaa hyvän elämän loppuvaiheen hoidon riippumatta ihmisen asuinpaikasta tai hoitopaikasta. Lakiin kirjattiin, että saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe, "jossa erityisenä tavoitteena on kärsimyksen lievittäminen ja elämän viimevaiheen arvokkuuden turvaaminen". Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2027 alussa.
Lain kirjain on kaunis, mutta sen toteutus riippuu rahasta. Hyvinvointialueille ei kohdenneta uutta rahoitusta palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon, joten hoidon taso ratkeaa sen mukaan, miten kukin alue jakaa jo saamansa rahat. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kirjoitti mietintöönsä, että pelkkä sääntely ei yksin riitä turvaamaan laadukasta ja yhdenvertaista hoitoa.
Palliatiivista hoitoa tarvitsee vuosittain noin 30 000 ihmistä. Kolmella neljäsosalla hyvinvointialueista on palliatiivinen keskus. Osalta se puuttuu kokonaan. Päivystysaikaista erityistason tukea saa viikonloppuisin vain paikoin Etelä- ja Sisä-Suomessa, eikä palliatiivinen lääketiede ole Suomessa oma erikoisalansa. Omainen voi osallistua läheisensä saattohoitoon palkattomalla vapaalla enintään viisi päivää vuodessa. Eduskunta edellytti, että valtioneuvosto ryhtyy toimiin erikoisalan perustamiseksi, arvioi kansallisen laaturekisterin käyttöönottoa ja selvittää saattohoitovapaan ja sen ajalta maksettavan etuuden.
Hyvän elämän loppuvaihe
Hallitusohjelman sanapari kantaa enemmän kuin hallinnon kieli antaa ymmärtää. Hyvän elämän loppuvaihe on yhä elämää. Se on elämän viimeinen luku ja sen jokainen päivä on yhtä arvokas kuin ensimmäinen. Hyvä loppuvaihe tarkoittaa, että Hän, joka antoi elämän, on myös se, joka sen ottaa, kun aika on täyttynyt.
Ja hän sanoi: "Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi."
Job 1:21
Saattohoito lievittää kipua, ahdistusta ja pelkoa. Se kostuttaa kuivat huulet, kääntää väsyneen kyljeltä toiselle ja istuu vierellä silloinkin, kun sanoja ei enää ole. Se turvaa arvokkuuden niin, ettei kenenkään tarvitse kulkea viimeistä matkaa yksin. Aikaa se ei päätä. Syntymän hetkeä ihminen ei valinnut, eikä hänen tarvitse kantaa kuoleman hetken valintaa.
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
Saarn. 3:1–2
Aloite hallitusohjelman ulkopuolelta
Eutanasiaa ei ole hallitusohjelmassa. Se on eduskunnan pöydällä, koska kansalaisaloite velvoittaa eduskunnan käsittelemään sen. Aloite sai 53 483 kannatusta ja jätettiin eduskunnalle toukokuussa 2024. Valiokunnassa se on ollut yli kaksi vuotta. Eduskunnan varapuhemies arvosteli lokakuussa, että kaksi ja puoli vuotta on liian pitkä aika käsitellä kansalaisaloitetta. Aloite raukeaa, jos sitä ei käsitellä ennen vaalikauden loppua.
Sama kysymys oli eduskunnassa edellisen kerran keväällä 2018. Eduskunta yhtyi silloin valiokunnan ehdotukseen hylätä eutanasia-aloite. Lisäksi se hyväksyi äänin 128–60 lausuman, jossa valtioneuvostoa edellytettiin selvittämään asiantuntijatyöryhmässä elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta sekä saattohoitoa ja eutanasiaa koskevia sääntelytarpeita.
Valiokunta kuuli tuolloin kymmeniä asiantuntijoita. Heidän varoituksensa kuulostavat tänään yhtä ajankohtaisilta kuin silloin. Suomen Lääkäriliitto kirjoitti valiokunnalle: "On eettisesti kyseenalaista säätää eutanasian salliva laki, kun hyvä palliatiivinen hoito ja saattohoito eivät ole kaikille yhdenvertaisesti saatavilla." Kirkkohallitus totesi, että kuolevien saattohoidossa on merkittäviä puutteita: "Tätä tilannetta ei tule ratkaista laillistamalla kärsivän surmaaminen, vaan paneutumalla saattohoidon kehittämiseen koko maan alueella." Palliatiivisen lääketieteen professori varoitti: "Jos eutanasiasta on laki ja saattohoidosta vain suositukset, eutanasiaa tullaan vääjäämättä käyttämään saattohoidon korvikkeena."
Saattohoidosta on nyt laki, mutta ilman rahaa ja ilman erikoisalaa. Lääkäriliitto muistutti valiokuntaa myös siitä, mitä lääkärin työ on: "Lääkärin eettisestä velvollisuudesta lievittää kärsimystä myös kuoleman lähestyessä, ei seuraa se, että lääkärin tulisi aktiivisesti lopettaa potilaan elämä." Eutanasia ei ole hoitoa. Se on hoidon loppu.
Kokemukset maista, joissa eutanasia on sallittu, kertovat, miten raja liikkuu. Alankomaissa eutanasiaa arvioineessa komiteassa toiminut terveydenhuollon etiikan professori Kampenin teologisesta yliopistosta kertoi valiokunnalle, että tapaukset ovat noin vuodesta 2007 alkaen liittyneet yhä useammin muihin kuin kuolemaa lähestyviin sairauksiin. Vuonna 2002 niitä raportoitiin noin 100 ja vuonna 2014 jo noin 700. Psykiatrisiin sairauksiin ja dementiaan liittyvien tapausten määrä kasvoi yksinumeroisista luvuista 201 tapaukseen vuonna 2016. Belgiassa eutanasioiden määrä kasvoi vuosina 2003–2015 palliatiivisen lääketieteen professorin mukaan 235 tapauksesta 2 022 tapaukseen.
Taakka, jonka Hän kantoi
Eutanasiakeskustelun raskain sana on taakka. Palliatiivisen lääketieteen professori kertoi valiokunnalle, että Yhdysvalloissa tunne taakkana olemisesta on raportoitu yhdeksi kuolinavun toiveen syyksi joka toisella kuolinapua saaneella: Oregonissa 41 prosentilla ja Washingtonissa 53 prosentilla. Professori jatkoi: "On riski, että eutanasiasta tulee kunniavelvollisuus vanhoille ja raihnaisille ainakin heidän omasta mielestään." Suomen Kristillinen Lääkäriseura kirjoitti, että Alankomaissa pelko taakkana olemisesta on usein eutanasiatoiveen taustalla.
Kuka puhuu silloin, kun vanha ihminen sanoo, ettei halua olla kenellekään vaivaksi? Vanhus itse, hänen pelkonsa vai yhteiskunta, joka on antanut hänen ymmärtää, että hoito maksaa liikaa? Kirkkohallitus kysyi valiokunnalta: "Antaisiko laki viestin, että kaikkien niiden ihmisten elämä ei ole arvokasta, joiden kohdalla laillisen eutanasian kriteerit täyttyvät?"
Ihmisen arvo ei ole sidottu siihen, mitä hän jaksaa, osaa tai tuottaa. Suomen Kristillinen Lääkäriseura kirjoitti valiokunnalle: "Jumalan kuvana ja Jumalalta henkensä saaneena ihmisen arvo näyttäytyy kristillisen uskon valossa vieläkin merkittävämpänä. Kärsimys ei voi tätä ihmisen arvoa viedä eikä oikeuttaa surmaamaan potilasta." Herra antaa jokaiselle sen verran kuin hän jaksaa kantaa. Raskaimman taakan Hän kantoi itse ristillä, jotta jokainen ihminen tietäisi olevansa rakastettu.
Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
- Kor. 10:13
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
Jes. 53:4
Ripeys, jota toinen asia ei saanut
Hallitusohjelmassa on toinenkin elämää suojeleva lupaus ja se on odottanut kauemmin. Hallitusohjelma lupaa ehkäistä pitkittyneitä huoltajuusriitoja ja vieraannuttamista sekä edistää lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvitys teki maaliskuussa 2025 yhteensä 31 ehdotusta lasten aseman parantamiseksi vaativissa erotilanteissa. Ministerin vastauksen mukaan useat niistä vaativat vielä jatkotyötä. Oikeusministeriön seurantatutkimus nosti elokuussa 2026 esiin ongelmia vieraannuttamisen tunnistamisessa. Jatkotyö on oikeuslaitostyöryhmässä, jonka toimikausi päättyy vuoden 2027 lopussa, seuraavan hallituksen aikana. Vieraannuttamisen kriminalisointia vaatinut kansalaisaloite sai 1 414 kannatusta, joten se ei edennyt eduskuntaan.
Eutanasia ei ole hallitusohjelmassa, mutta 50 000 nimeä toi sen eduskunnan käsittelyyn. Vieraannuttamisen ehkäisy on hallitusohjelmassa. Sen jatkotyö siirtyy seuraavalle hallitukselle. Samaa ripeyttä ei ole nähty lapsen suojelemisessa, vaikka se turvaisi lasten ja nuorten hyvän elämän alusta asti. Mikä saa asian etenemään eduskunnassa: hallitusohjelman lupaus vai 50 000 nimeä?
Kuka kantaa
Kolme ihmistä odottaa vastausta samaan kysymykseen. Kuoleva, jonka hyvinvointialueella palliatiivista keskusta ei ole ja jonka luo erityistason apu ei viikonloppuna tule. Omainen, jolla on viisi palkatonta päivää aikaa istua vuoteen vierellä ennen kuin työ kutsuu takaisin. Lapsi, joka menettää toisen vanhempansa riidan keskellä ja kantaa sitä menetystä koko elämänsä.
Jokainen heistä tarvitsee jonkun, joka ei päästä irti. Laki voi velvoittaa, mutta kantaminen on aina ihmisen työtä. Sen ihmisen rinnalla kulkee Hän, joka on luvannut olla hylättyjen puolustaja.
Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa,
Ps. 68:6
Hän kantaa loppuun asti
Yhteiskunta, joka tarjoaa kuolevalle kuoleman ennen kuin se on tarjonnut hänelle hoidon, on vastannut väärään kysymykseen. Saattohoito kysyy, kuka jää viereen siihen asti, kun Herra kutsuu. Lupaus kantamisesta on annettu ajalle, jolloin ihminen ei enää jaksa kantaa itseään.
Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.
Jes. 46:4
Kuka kantaa elämän alun, lopun ja suojelee sitä siinä välillä?