”Raukeaa varojen puutteessa” on lause, jolla varmistetaan tutkimattomuus ja konkurssipesäbisnes

On olemassa lause, joka lopettaa asian. Se ei syytä ketään eikä puolusta ketään. Se ei väitä mitään, mitä joku voisi kiistää. Se todetaan ja kun se on todettu, kaikki on ohi.

Konkurssi raukeaa varojen puutteessa.

Vuonna 2025 Suomessa asetettiin konkurssiin 3 310 yritystä. Samana vuonna varojen puutteessa raukesi 2 332 konkurssia, mikä on konkurssiasiamiehen toimiston mukaan noin kaksi kolmasosaa alkaneista. Julkisselvitykseen, jossa asiat tutkitaan, siirtyi 75.

Sana raueta on siitä kiinnostava, että se kuvaa asiaa, joka tapahtuu itsestään. Sanassa ei ole tekijää. Konkurssin raukeaminen taas on tuomioistuimen päätös, joka perustuu yhteen lukuun, jonka on kirjoittanut yksi ihminen. Sana on siis puettu säätilaksi, vaikka kyse on ratkaisusta.

Ratkaisu tehdään siinä kohtaa, jossa kukaan ei vielä tiedä, mitä pesässä on.

Konkurssipesät ovat surullisenkuuluisa bisnes ja ”raukeaminen” kuin itsestään on kuvaava termi rakenteelle, joka mahdollistaa laillisesti laittoman toimintakulttuurin. Ilman hikistä työtä omaisuudensiirtoja tehdään ilman valvontaa kenenkään puuttumatta. Kenen hyödyksi ja kenen edun kustannuksella on kysymys, johon vastausta ei haluta selvitettävän.

Sama lause, kolme todellisuutta

Lauseen takana voi olla kolme täysin erilaista tarinaa.

Ensimmäinen on aito raukeaminen. Yritys kaatui, koska kauppa loppui tai ala muuttui. Omaisuus myytiin markkinahintaan, arvio vastasi todellisuutta eivätkä rahat yksinkertaisesti riittäneet. Kaikki toimivat rehellisesti ja lause on juuri sitä, miltä se kuulostaa. Moni raukeaminen on tätä. Se on syytä sanoa ääneen, koska rehellisesti kaatunut yrittäjä kantaa jo nyt leimaa, jota hän ei ole ansainnut.

Toinen on järjestelty peittely, jossa vastuuton velallinen on itse pelaaja. Omaisuus on siirretty pois ennen konkurssia, velat jätetään pesään, rahat on jo otettu ja edessä on puhdas pöytä. Raukeaminen on järjestelyn viimeinen sinetti: kun pesä todetaan varattomaksi, kukaan ei tutki, minne varat katosivat ja kuka ne sai.

Kolmas on pesänhoitobisnes, jossa häviäjä on rehti velallinen. Pesässä on omaisuutta, mutta se arvostetaan nollaan tai lähelle, realisoidaan hiljaisesti oikeille ostajille ja pesä todetaan varattomaksi. Voittaja on omaisuuden siirron järjestelijä verkostoineen. Häviäjä on se, joka teki kaiken oikein ja jäi katsomaan, kun hänen omaisuutensa vaihtoi omistajaa hinnalla, jota kukaan ei perustellut.

Paperilla nämä kolme näyttävät täsmälleen samalta. Jokainen päättyy samaan lauseeseen, samaan tuomioistuimen päätökseen ja samaan hiljaisuuteen. Menettely, joka ei erota niitä toisistaan, kohtelee ensimmäistä epäoikeudenmukaisesti ja palvelee kahta jälkimmäistä.

Luku joka ei ole luku

Konkurssin alussa pesänhoitaja laatii pesäluettelon. Laki sanoo siitä näin:

Pesäluettelosta tulee käydä ilmi riittävästi eriteltyinä ainakin velallisen omaisuus konkurssin alkaessa ja arvio sen rahaksimuuton tuloksesta.

Konkurssilaki 9 luku 1 §

Arvio. Ei mittaus, ei kirjanpitoarvo, ei todettu hinta. Arvio siitä, mitä omaisuudesta saataisiin, jos se myytäisiin.

Laki ei sano, miten arvio tehdään. Se ei sano, mihin arvon pitää perustua eikä sitä, että perusteet olisi kirjattava mihinkään. Koko yhdeksännessä luvussa ei ole arvostusperustetta eikä dokumentointivelvoitetta. Siellä on sana arvio ja vaatimus riittävästä erittelystä.

Se mikä laista puuttuu, löytyy suosituksesta. Konkurssiasiain neuvottelukunta ohjeistaa, että omaisuus arvostetaan käypään eli todennäköiseen luovutushintaan ja jatkaa:

Arviointiperusteet tulee mainita erikseen kunkin omaisuuslajin tai -erän osalta (kirjanpitoarvo, mahdolliset epäkuranttiusvähennykset, hankitut arviolausunnot, saadut ostotarjoukset jne.).

Suositus 2: Pesäluettelo, 27.5.2025

Toinen suositus velvoittaa säilyttämään aineiston:

Pesänhoitajan on dokumentoitava omaisuuden arvosta tehdyt selvitykset ja liitettävä asiakirjat ja arviolausunnot konkurssipesän hallintoaineistoon säilytettäväksi. Asiakirjat on esitettävä pyydettäessä velkojille ja velalliselle sekä konkurssiasiamiehelle.

Suositus 11: Realisointi, 2.6.2021

Nämä ovat suosituksia. Ne kuvaavat hyvää pesänhoitotapaa ja hyvä pesänhoitotapa on oikea mittapuu silloin, kun jotakuta arvioidaan jälkikäteen. Ne eivät kuitenkaan ole se laki, jonka nojalla tuomioistuin päättää konkurssin raukeamisesta. Tuomioistuin katsoo lukua, ei sen syntyhistoriaa.

Jokainen tietää miten suosituksia noudatetaan. Kun vasta laki velvoittaa, ymmärrettävästi työryhmien paperinpyörittelyksi jää toteutumattomina kaikki ne tarvittavat korjaukset, jotka vaarantaisivat saavutetun aseman, taloudelliset edut ja verkoston palvelukset.

Siitä syntyy ketju, jossa jokainen lenkki on lainmukainen. Vaikeasti arvotettava omaisuus arvostetaan varovaisesti. Varovaisesti arvostettu omaisuus tekee pesästä varattoman. Varaton pesä raukeaa. Rauennutta pesää ei tutkita, koska tutkiminen maksaisi niistä varoista, joita ei ole.

Ero on suurin juuri siinä omaisuudessa, jota on vaikein arvottaa. Metsä, jonka arvo riippuu siitä, kuka mittaa. Keskeneräinen hanke. Vähemmistöosuus yhtiössä, jolle ei ole markkinaa. Riitainen saatava. Kiinteistö, jolle ei juuri sillä viikolla ole ostajaa.

Nolla on kaikista arvioista se, joka vaatii vähiten työtä ja jonka jälkeen työtä ei enää tarvitse tehdä.

Arvaus, joka on tehty ilman asianmukaista selvitystyötä, esitetään tuomarille ratkaisuna, mutta mahdollistaa korruption ja harmaan talouden. Dokumentoiduissa tapauksissa, joissa pesässä olevan omaisuuden todellista arvoa ei pyynnöistä huolimatta selvitetty asianmukaisesti lakeja noudattaen, peittelyyn ja totuuden piilotteluun osallistui laaja viranomaisverkosto.

Kuvio toistuu samanlaisena. Yritys on ostanut osuuden toisesta yhtiöstä pankin rahoituksella. Pankki on itse suositellut kauppaa, hyväksynyt luottopäätöksen ja kirjannut osakkeille vakuusarvon, joka ylittää kauppahinnan. Konkurssissa pesänhoitaja merkitsee saman omaisuuden pesäluetteloon arvolla nolla ilman riippumatonta arviota, vaikka yhtiöllä on tuottavaa omaisuutta ja keskeneräisiä hankkeita. Sama omaisuus, kaksi lukua, eikä kumpaakaan tarvitse perustella kenellekään.

Kun yrittäjä on eri mieltä

Velallinen näkee pesäluettelon ja hänen on vahvistettava se allekirjoituksellaan. Laki antaa hänelle oikeuden olla eri mieltä:

Jos velallinen ei voi sellaisenaan vahvistaa pesäluetteloa oikeaksi, hänen tulee esittää tai liittää siihen tarpeellisiksi katsomansa täydennykset, oikaisut ja muut huomautukset.

Konkurssilaki 4 luku 6 §

Sama pykälä kertoo, mitä eri mieltä olemisesta seuraa:

Konkurssin jatkamiseen ei vaikuta se, jos pesäluettelo jää vahvistamatta velallisen poissaolon tai muun syyn vuoksi.

Huomautus siis kirjataan. Menettely jatkuu.

Tässä on kohta, jonka merkitys aukeaa vasta vertaamalla. Jakoluettelo, joka määrää velkojien keskinäiset osuudet, voidaan riitauttaa ja riitautus käsitellään tuomioistuimessa. Pesäluettelolle, joka määrää sen, onko koko menettelyä olemassa, vastaavaa reittiä ei ole. Moitekannetta sen sisällölle ei ole missään pykälässä.

Velallinen voi vaatia tuomioistuinta velvoittamaan pesänhoitajan uhkasakon uhalla, jos tämä laiminlyö tehtävänsä. Hän voi hakea pesänhoitajan vapauttamista tehtävästään. Hän voi vaatia vahingonkorvausta jälkikäteen. Kaikki nämä koskevat sitä, onko pesänhoitaja tehnyt jotain väärin. Yksikään ei koske sitä, onko luku oikein.

Ero on olennainen. Väärä arvio ei ole laiminlyönti. Se on arvio.

Velallinen, joka ei allekirjoita nollaa vaan jättää käräjäoikeudelle lausuman ja vaatii pesänhoitajan vaihtamista, julkisselvitystä ja erityistilintarkastusta, huomaa nopeasti, mitä huomautus on. Se kirjataan. Menettely jatkuu.

Ketä kuullaan ja kenelle ilmoitetaan

Pesänhoitajan päätyessä esittämään raukeamista laki määrää tarkasti, kenen kanssa asiasta puhutaan:

Pesänhoitajan on ennen konkurssin raukeamista koskevan hakemuksen tekemistä varattava suurimmille velkojille tilaisuus tulla kuulluksi. [...] Pesänhoitajan on toimitettava esityksensä myös konkurssiasiamiehelle ja velalliselle.

Konkurssilaki 10 luku 2 §

Velkojille varataan tilaisuus tulla kuulluksi. Konkurssiasiamiehelle ja velalliselle toimitetaan esitys tiedoksi. Sanat ovat eri sanat ja ne tarkoittavat eri asiaa.

Seuraava pykälä on tämän aiheen terävin kohta ja se on löydettävissä laista ilman kenenkään aikomusten arvailua:

Tuomioistuimen on, jos siihen on aihetta, varattava velalliselle, suurimmille velkojille ja konkurssiasiamiehelle tilaisuus tulla kuulluksi pesänhoitajan tekemästä konkurssin raukeamista koskevasta hakemuksesta. Jos hakemuksen on tehnyt muu kuin pesänhoitaja, on pesänhoitajalle, velalliselle, suurimmille velkojille ja konkurssiasiamiehelle varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

Konkurssilaki 10 luku 3 §

Kaksi virkettä peräkkäin, sama asia, eri ehto. Pesänhoitajan hakemuksesta kuullaan, jos siihen on aihetta. Kenen tahansa muun hakemuksesta kuullaan aina.

Kevein reitti ulos on siis se, jossa hakijan nimi on pesänhoitaja. Silloin tuomioistuin harkitsee itse, onko aihetta kuulla ketään, eikä se harkinta perustu muuhun kuin siihen aineistoon, jonka hakija on toimittanut.

Konkurssiasiamiehen toimisto on lisäksi havainnut, että joskus ei toimiteta edes sitä:

Toisinaan pesänhoitajat eivät tee raukeamisesitystä lainkaan, vaan toimittavat raukeamishakemuksen suoraan käräjäoikeudelle.

Konkurssiasiamiehen toimisto, Valvontahuomioita 3.10.2024

Esitys on se asiakirja, joka menee konkurssiasiamiehelle. Konkurssiasiamies on ainoa taho, joka voi esittää tuomioistuimelle julkisselvitystä. Ilman esitystä hän ei näe pesää ennen kuin se on jo rauennut.

Kenen etua tässä ajetaan

Kysymys kuulostaa moraaliselta. Se on lakitekninen ja laki vastaa siihen yhdellä virkkeellä:

Pesänhoitajan on hoidettava tehtävänsä huolellisesti ja hyvää pesänhoitotapaa noudattaen. Hänen on toimittava tehtävässään velkojien yhteiseksi eduksi.

Konkurssilaki 14 luku 3 §

Velallisesta laki sanoo toisessa luvussa toisin sanoin:

Velallista on kohdeltava pesän selvityksessä ja hoidossa asiallisesti, ja hänen etunsa on otettava siinä asianmukaisesti huomioon.

Konkurssilaki 4 luku 1 §

Toinen on toimintaperuste. Toinen on kohtelutapa. Pesänhoitaja ei ole puolueeton osapuolten välissä, eikä hänen kuulukaan olla, koska laki on asettanut hänet ajamaan velkojien yhteistä etua. Yrittäjän odotus pesänhoitajan puolueettomuudesta on usein epärealistinen. Edut ja luettelot voi määritellä laajasti ja päätökset perustella ammattikielellä ilman asianmukaista selvitystä, jolloin kallistuma päätyy sinne, jossa taloudellisesti henkilökohtainen hyöty on maksimaalinen.

Tämä kannattaa lukea yhdessä sen kanssa, kuka pesänhoitajan valitsee. Ehdotuksen tekee useimmiten konkurssihakemuksen jättäjä ja hakemuksen jättäjä on useimmiten suurin velkoja.

Velkoja hyötyy siitä, että pesässä on paljon, jos ajatellaan konkurssipesän perinteistä jakamista velkojille. Silloin, kun velkoja ja/tai pesänhoitaja on toiminut epärehellisesti velallista kohtaan ja haluaa peitellä oman toimintansa tutkintaa, raukeaminen varojen puutteeseen on keino peittää totuus. Pesänhoitajan ja velkojan keskinäiset sopimukset konkurssipesän omaisuuden hoidosta eivät näissä tapauksissa luonnollisesti julkisselvitystä kannata, mutta silloin se on viranomaisten velvollisuus ja vastuu.

Velkoja voi olla myös ostaja. Suositus itse toteaa, että pesän omaisuutta myydään myös velkojille ja näiden läheisille ja vaatii, että silloin myydään parhaaseen mahdolliseen hintaan kuten ulkopuolisille. Vaatimus on ohjeen tasoa. Ostajana velkoja hyötyy täsmälleen päinvastaisesta kuin saamamiehenä: mitä matalampi arvio, sitä halvempi kauppa. Velkojalla voi olla kolmaskin rooli. Sen oma toiminta velallisen kanssa, luotonanto, vakuusarviot ja myyntisuositukset, jäisi julkisselvityksessä ulkopuolisen katsottavaksi. Raukeaminen sulkee senkin oven.

Rakenne on vino jo valinnasta, sillä sama suurvelkoja on suurin velkoja myös seuraavassa konkurssissa ja sitä seuraavassa. Laki vaatii, ettei pesänhoitaja saa olla velkojaan sellaisessa suhteessa, joka on omiaan vaarantamaan hänen tasapuolisuuttaan velkojia kohtaan. Sama laki velvoittaa hänet ilmoittamaan kaikki seikat, jotka voivat aiheuttaa perusteltuja epäilyksiä. Toimeksiantojen virta ei silti lue itseään esteellisyydeksi missään pykälässä. Pesänhoitaja, jonka seuraava nimitys riippuu suurvelkojan ehdotuksesta, punnitsee sen velkojan toiveita eri painolla kuin sellaisen, jota hän ei enää koskaan tapaa.

Palkkiosta ketju saa vielä yhden lenkin.

Tuhat euroa ja se mitä sen tilalla olisi

Rauenneessa konkurssissa valtio maksaa pesänhoitajalle korvauksen. Summa on kirjoitettu lakiin:

Pesänhoitajalle maksetaan palkkiona ja kustannusten korvauksena pesäluettelon ja velallisselvityksen laatimisesta valtion varoista enintään 1 000 euroa ja vain siltä osin kuin konkurssipesän varat eivät riitä palkkioon ja korvaukseen.

Konkurssilaki 10 luku 5 §

Rikosepäilyyn perustuvasta ilmoituksesta voidaan maksaa enintään 600 euroa lisää.

Luku on ollut sama vuodesta 2013. Konkurssiasiamiehen toimisto kysyi vuonna 2025 pesänhoitajilta itseltään, mitä he ajattelevat siitä. Vastauksissa todettiin, että 1 000 euroa on kohtuuton työhön nähden ja asia vaatisi lakimuutosta. Eräs vastaaja laski, että vuoden 2017 tuhat euroa vastaa nykyrahassa noin 820 euroa.

Suositus, jonka mukaan palkkion kohtuullisuutta arvioidaan, ohjeistaa raukeavan pesän palkkioksi 2 500–3 500 euroa. Valtion kattama osuus on siis alle puolet siitä, minkä ohje itse pitää kohtuullisena.

Vertailu täysimittaiseen menettelyyn kertoo loput. Samassa suosituksessa palkkio sidotaan siihen, mitä omaisuus tuottaa. Pesässä, jonka rahaksimuuttoarvo on 25 000–50 000 euroa, haltuunottovaiheen palkkio alkaa 3 800 eurosta ja realisointivaiheen palkkio 7 200 eurosta. Miljoonan euron pesässä realisointivaiheen palkkio alkaa 61 200 eurosta. Suurimmassa luokassa se nousee satoihin tuhansiin.

Pesänhoitajan palkkio ei siis ole korvaus ajasta. Se on osuus siitä, mitä pesästä löytyy ja se löytyminen riippuu arviosta, jonka hän itse kirjoittaa.

Palkkio ei kuitenkaan ole ainoa raha, joka pesän ympärillä liikkuu. Hyöty voi tulla myös kaupasta ja silloin hyötyjä ei ole palkkion saaja vaan ostaja. Ostajalle matala arvio on täsmälleen oikean suuntainen. Suosituksen mukaan pesäluetteloon merkittyä arvoa voidaan pitää lähtökohtana myyntihinnan määrityksessä. Nolla tekee siis kaksi asiaa yhtä aikaa: se lopettaa tutkimisen ja se asettaa hintapyynnön sille, joka omaisuuden lopulta saa.

Se mitä nolla lopettaa

Julkisselvitys on menettely, jossa varaton pesä tutkitaan valtion rahalla. Laki kuvaa sen edellytykset näin:

Tuomioistuin voi konkurssiasiamiehen esityksestä päättää, että konkurssi jatkuu julkisselvityksenä, jos sitä voidaan pitää perusteltuna pesän varojen vähäisyyden taikka velalliseen tai konkurssipesään kohdistuvien selvitystarpeiden tai muun erityisen syyn vuoksi.

Konkurssilaki 11 luku 1 §

Varojen vähäisyys on siis ensimmäisenä mainittu peruste siirtyä julkisselvitykseen. Sama varojen vähäisyys on peruste todeta pesä varattomaksi ja lopettaa. Laki tarjoaa kaksi vastakkaista reittiä samaan tilanteeseen, eikä valinta niiden välillä ratkea varoista.

Julkisselvityksellä on pesänhoitajan kannalta yksi ominaisuus, jota raukeamisella ei ole:

Kun päätös julkisselvitykseen siirtymisestä on tehty, pesänhoitajan määräys ja velkojien päätösvalta konkurssissa lakkaavat. Julkisselvityksessä olevan konkurssipesän hallintoa hoitaa ja päätösvaltaa käyttää konkurssiasiamiehen määräämä, pesänhoitajan kelpoisuuden täyttävä henkilö.

Konkurssilaki 11 luku 2 §

Julkisselvitys päättää pesänhoitajan tehtävän. Se on samalla ainoa menettely, jossa ulkopuolinen tulee katsomaan, mitä pesässä on siihen asti tehty ja sen ulkopuolisen palkan maksaa valtio eikä pesä.

Päätös siitä, kumpi reitti valitaan, on käytännössä sen kädessä, jonka oma työ tulisi toisessa niistä arvioiduksi.

Laki velvoittaa hänet silti tuottamaan sen aineiston, jonka perusteella toinen reitti voitaisiin valita. Velallisselvitys on laadittava kahden kuukauden kuluessa riippumatta pesän varoista ja siitä on käytävä ilmi konkurssin pääasialliset syyt, kirjanpidon hoito, välikäsien käyttö sekä havainnot seikoista, joilla voi olla merkitystä konkurssin jatkumisen kannalta.

Se aineisto on siis olemassa jokaisessa rauenneessa pesässä. Sitä ei vain lue kukaan, jolla olisi sekä toimivalta että syy toimia.

Julkisselvityksellä on vielä yksi ominaisuus, joka kannattaa lukea hitaasti. Julkisselvittäjän määrää konkurssiasiamies yksin, eikä laki sano, kuka se saa olla. Valvova viranomainen kertoo sen itse:

Julkisselvittäjäksi määrätään yleensä sama henkilö, joka on toiminut pesänhoitajana, koska hänellä on paras ja ajantasaisin tieto konkurssipesän tilanteesta.

Konkurssiasiamiehen toimisto, Julkisselvitys

Lain esityöt hyväksyivät tämän jo alussa: estettä ei olisi sille, että pesänhoitaja jatkaisi julkisselvittäjänä. Samat esityöt sanovat, että julkisselvitykseen voidaan siirtyä juuri silloin, kun epäillään pesänhoitajan tai konkurssihallinnon väärinkäytöksiä. Ne sanovat myös, että konkurssiasiamies voi peruuttaa julkisselvittäjän määräyksen samoista syistä kuin pesänhoitaja voidaan vapauttaa. Mikään ei kuitenkaan pakota erottamaan näitä kahta tilannetta toisistaan. Sama viranomainen päättää harkintansa mukaan, jatkaako pesänhoitaja sen pesän julkisselvittäjänä, jonka hoidosta on kanneltu. Velallisella ei ole tähän päätökseen valitusoikeutta. Tuomioistuimen päätökseen siirtyä julkisselvitykseen ei saa hakea muutosta valittamalla, eikä julkisselvittäjän henkilöstä voi tehdä muuta kuin toimenpidepyynnön samalle virastolle, joka hänet määräsi. Kirjattu esimerkki on olemassa: julkisselvittäjän vaihtamista vaadittiin hyvän pesänhoitotavan vastaisen toiminnan vuoksi, eikä toimenpidepyyntö antanut aihetta toimenpiteisiin.

Tutkimattomuus voi siis jatkua julkisselvityksessäkin, jos selvittäjä on sama, jonka työ piti selvittää. Kukaan ei ole päättänyt, että niin pitää olla. Niin vain yleensä tehdään. Hyötyjä on se, jonka työ jää toistamiseen tutkimatta.

Mihin omaisuus menee

Varattomaksi todetun pesän omaisuus ei katoa. Se myydään.

Laki sanoo myynnistä yhden asian:

Konkurssipesän on muutettava rahaksi pesään kuuluva omaisuus pesän kannalta edullisimmalla tavalla niin, että siitä saadaan mahdollisimman hyvä myyntitulos.

Konkurssilaki 17 luku 3 §

Vaatimus koskee lopputulosta. Menettelyä se ei sido. Julkista huutokauppaa ei vaadita, useampaa tarjousta ei vaadita eikä ulkopuolista arviolausuntoa vaadita. Suositus pitää asiantuntija-arviota harkinnanvaraisena silloinkin, kun omaisuus on merkittävää.

Yksi kielto laissa on:

Pesänhoitaja ei saa hankkia konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta itselleen. Pesänhoitajan on huolehdittava siitä, ettei omaisuutta myydä tai muuten luovuteta hänen käyttämälleen avustajalle eikä hänen tai avustajan läheiselle.

Konkurssilaki 17 luku 4 §

Kielto kattaa pesänhoitajan, hänen avustajansa ja näiden läheiset. Se ei kata sitä yhtiötä, jolle myynti on ulkoistettu. Rajan on vetänyt valvova viranomainen itse:

Konkurssiasiamiehen näkemyksen mukaan realisaattori ei ole konkurssilain 14 luvun 7 §:ssä tarkoitettu avustaja, jota koskee konkurssilain 17 luvun 4 §:ssä säädetty kielto hankkia konkurssipesän omaisuutta, vaan pesään nähden ulkopuolinen asiantuntija, jolle pesänhoitaja on ulkoistanut pesänhoitajalle kuuluvan pesän omaisuuden myyntitehtävän.

Konkurssiasiamiehen kannanotto 28.8.2024

Kannanotto annettiin tapauksessa, jossa konkurssipesän kiinteistö irtaimistoineen myytiin yhtiölle, jolla oli samat vastuuhenkilöt kuin pesän myynnistä huolehtineella yhtiöllä. Konkurssiasiamies katsoi menettelyn hyvän pesänhoitotavan vastaiseksi ja kiinnitti asiaan huomiota.

Raja kulkee siinä, keneen omistus osoittaa. Suosituksen mukaan läheisyys voi perustua myös omistukseen tai osakkuuteen. Ostajayhtiö, josta löytyy pesänhoitajan tai hänen läheisensä omistus, on siis lain kiellon piirissä suoraan. Omistusketju, joka kulkee vain myyntiä hoitavan yhtiön taakse, jää kiellon ulottumattomiin ja jäljelle jää ohje.

Väliin laitettu yhtiö ei tee järjestelystä vähemmän arveluttavaa. Se tekee siitä helpomman. Kuvio toimii näin: pesänhoitaja ulkoistaa myynnin yhtiölle, jonka hän itse valitsee. Yhtiö myy omaisuuden ostajalle, jolla on sama omistajapiiri kuin sillä itsellään tai joka kuuluu samaan verkostoon. Paperilla pesänhoitaja ei myynyt mitään eikä ostanut mitään. Hän valitsi kuka myy, hyväksyi hinnan ja kirjoitti arvion, josta hinta lähti. Jokainen asiakirja näyttää ulkoistetulta asiantuntijatyöltä ja juuri siksi valvoja joutui kirjoittamaan erikseen, ettei realisaattorin tai sen lähipiirin pidä antaa ostaa pesästä, jonka myynnistä se huolehtii.

Aukko on siis tunnistettu ja paikattu ohjeella. Laissa se on auki ja ohjeen rikkomisen seuraus oli huomion kiinnittäminen.

Julkista tietoa siitä, millä hinnalla konkurssipesien omaisuus keskimäärin myydään suhteessa arvioituun arvoon, ei ole. Sellaista lukua ei löydy tutkimuksista, opinnäytteistä, Tilastokeskuksesta eikä viranomaisselvityksistä. Sitä ei siis voi tarkistaa kukaan, ei toimittaja, ei tutkija eikä yrittäjä, joka epäilee, että hänen omaisuutensa meni liian halvalla.

Neljä ovea, sama avain

Katsotaan vielä, mitä nollaksi arvostetulle erälle tapahtuu sen jälkeen, kun raukeaminen on hyväksytty. Vasta siitä näkee, mikä se luku oikeasti on.

Ennen raukeamista pesänhoitajan on suosituksen mukaan myytävä omaisuus parhaaseen mahdolliseen hintaan pesän omien kulujen kattamiseksi. Laissa on lisäksi pykälä, joka antaa myyntiin suoran henkilökohtaisen oikeuden:

Pesänhoitajalla on oikeus pidättää konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta palkkion ja korvauksen maksamista varten sekä myydä omaisuus ja ottaa saatavansa myyntihinnasta.

Konkurssilaki 10 luku 4 §

Pesänhoitaja saa siis raukeavassa pesässä pidättää omaisuutta oman palkkionsa katteeksi, myydä sen itse ja ottaa maksunsa hinnasta. Suositus toteaa saman asian toisin sanoin: pidätysoikeutensa vuoksi pesänhoitaja ohittaa pesän muut velkojat. Erä, jonka arvoksi on kirjattu nolla, voidaan realisoida palkkioon ilman huutokauppaa, ilman arviolausuntoa ja ilman että kukaan muu on huoneessa. Ensimmäinen ovi.

Raukeamisen hetkellä laki vaatii viimeisen tarkistuksen:

Konkurssin oikeusvaikutusten lakatessa pesänhoitajan on ilmoitettava siitä ulosottomiehelle ja varattava ulosottomiehelle tilaisuus kohtuullisessa ajassa ulosmitata se velallisen omaisuus, jota ei tarvita konkurssikustannusten ja muiden konkurssipesän velkojen maksamiseen. Ilmoitusta ulosottomiehelle ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos se on varojen vähäisyyden tai muun syyn vuoksi ilmeisen tarpeetonta.

Konkurssilaki 3 luku 12 §

Sama nolla, joka perusteli raukeamisen, todistaa nyt, ettei ulosottomiehellekään tarvitse ilmoittaa. Varojen vähäisyys tekee ilmoituksesta ilmeisen tarpeettoman. Toinen ovi.

Se mitä ei myyty eikä ulosmitattu, luovutetaan velalliselle. Osakeyhtiölle luovuttaminen tarkoittaa luovuttamista yhtiölle, jota ollaan juuri poistamassa olemasta. Osakeyhtiölaki määrää, että kun yhtiön konkurssi on rauennut varojen puutteeseen, rekisteriviranomaisen on määrättävä yhtiö selvitystilaan tai poistettavaksi rekisteristä. Selvitystila maksaa ja se valitaan vain, jos yhtiön varat riittävät selvityskuluihin tai joku ilmoittaa maksavansa ne. Paperin mukaan varoja ei ole, joten yhtiö poistetaan rekisteristä. Kolmas ovi.

Rekisteristä poistetun yhtiön varoja ei lain mukaan voida jakaa osakkeenomistajille ilman selvitysmenettelyä. Menettely voidaan määrätä jälkikäteen sen hakemuksesta, jonka oikeutta asia koskee. Määräystä ei kuitenkaan anneta, jos varat eivät riitä selvityskuluihin eikä kukaan ota kuluja vastatakseen. Neljäs ovi ja sen takana entinen omistaja seisoo omaisuutensa kanssa, johon kukaan ei enää pääse käsiksi laillista reittiä.

Tähän nollan hyväksyminen allekirjoituksella johtaa. Luku ei ole arvio, joka voitaisiin myöhemmin oikaista. Se on avain, joka lukitsee neljä ovea peräkkäin. Jokaisen oven kohdalla lukituksen perusteena on sama kirjaus, jonka perusteita ei lain mukaan tarvinnut kertoa kenellekään.

Mitä valvonta näkee

Konkurssiasiamiehen toimisto julkaisee havaintojaan. Vuoden 2024 koosteessa on kohta, jonka sanavalinta poikkeaa muusta tekstistä:

Pesänhoitajien valvonnassa on tullut ilmi tapauksia, joissa raukeavassa pesässä palkkiota on nostettu ilman velkojien suostumusta tai tuomioistuimen päätöstä. [...] Edellä kuvattu toiminta on laitonta ja saattaa täyttää rikoksen tunnusmerkistön.

Konkurssiasiamiehen toimisto, Valvontahuomioita 3.10.2024

Samasta koosteesta löytyy myös tämä:

Pesänhoitajien valvonnassa on tullut esiin tapauksia, joissa pesänhoitaja on ottanut raukeamisen jälkeen vastaan konkurssissa olleen velallisen varoja tai tehnyt sellaisia oikeustoimia, joihin hänellä ei enää olisi ollut oikeutta konkurssin rauettua.

Seuraavan vuoden koosteessa siteerataan poliisin palautetta:

Poliisilta saadun palautteen mukaan toisinaan on käynyt niin, että pesänhoitaja ei ole ollut yhteydessä poliisiin ennen velallisen erityistarkastuksen tekemistä, vaikka pesänhoitajan tiedossa on ollut epäily taloudellisesti merkittävästä rikoksesta.

Konkurssiasiamiehen toimisto, Valvontahuomioita 2025

Vuonna 2026 julkaistiin kaksi käräjäoikeuden tuomiota. Toisessa pesänhoitaja tuomittiin luottamusaseman väärinkäytöstä siitä, että oli laiminlyönyt liikehuoneiston realisointia koskevia toimenpiteitä ja aiheuttanut siten velkojille vahinkoa tai vahingon vaaran. Tuomiosta on valitettu. Toisessa aiempi pesänhoitaja tuomittiin yhden vuoden ehdolliseen vankeuteen neljässä eri konkurssipesässä ja teonkuvaus sisälsi palkkioiden nostamisen ilman velkojien päätöstä sekä omaisuuden realisoinnin ilman päätöstä, joka olisi todennettavissa jälkikäteen.

Nämä ovat todellisia tapauksia ja ne on tutkittu. Suhdeluku kertoo kuitenkin toisen asian. Vuonna 2025 raukesi 2 332 pesää. Samana vuonna pesänhoitajien toiminnasta tehtiin 38 toimenpidepyyntöä. Konkurssiasiamiehen valvonnassa oli vuoden 2024 lopussa noin 4 000 vireillä olevaa konkurssia ja toimistossa on kymmenen vakituista virkaa.

Valvonta ei myöskään käynnisty itsestään. Se lähtee liikkeelle tiedosta ja tieto tulee useimmiten velkojilta. Yrittäjä, jonka yritys on juuri kaatunut, on harvoin siinä kunnossa, että jaksaisi kannella viranomaiselle menettelystä, jonka nimeäkään hän ei tuntenut kuukausi sitten.

Kantelu voi sekin päättyä siihen, ettei konkurssiasiamies ryhdy toimiin, eikä siitä päätöksestä voi valittaa. Se on kirjoitettu valvontalain 16 a pykälään.

Miksi tätä ei korjata

Tähän kysymykseen on olemassa vastaus ja sen on kirjoittanut valvova viranomainen itse. Oikeusministeriön ja konkurssiasiamiehen toimiston välisessä tulossopimuksessa vuosille 2026–2029 lukee näin:

Kaksi kolmasosaa konkursseista (reilusti yli 1000 kappaletta) raukeaa vuosittain varojen puutteessa. Kaikissa näissä ei luonnollisesti ole erityistä selvittämistarvetta, mutta varmuudella useammassa kuin mitä julkisselvitykseen tarkoitetuilla varoilla on mahdollista tarkemmin selvittää (enintään noin 60 konkurssipesää vuosittain).

Tulossopimus 2026–2029, 24.11.2025

Valvova viranomainen ilmoittaa virallisessa asiakirjassa, että selvitettävää on varmuudella enemmän kuin mihin rahat riittävät ja nimeää rajan. Se on 60 pesää vuodessa.

Julkisselvitykseen käytettiin vuonna 2025 noin 900 000 euroa.

Kysymys ei siis ole siitä, tiedetäänkö ongelma. Se on kirjattu. Kysymys on siitä, mitä sille on tehty.

Katto itsessään ansaitsee katseen. 60 pesää vuodessa on hallinnollinen luku, joka on johdettu määrärahasta. Selvitystarve ei synny määrärahasta vaan tapauksista, eikä kukaan voi etukäteen tietää, monessako pesässä ensi vuonna on peiteltävää. Katon asettaminen ennustamattomalle on käytännössä päätös siitä, että osa peitellystä jää joka vuosi peittoon ja se osa kasvaa aina, kun raukeamiset lisääntyvät ja raja pysyy paikallaan.

Kysymykseen siitä, kuka hyötyy korjaamattomuudesta, ei tarvita yhtään nimeä. Kenen työ jää tutkimatta, kun pesä raukeaa? Sen, joka pesää hoiti. Kuka saa ostaa halvalla, kun arvio on matala eikä kukaan katso perään? Se, joka on lähimpänä myyjää. Kenen oma toiminta jäisi julkisselvityksessä näkyviin? Sen, jonka luotonanto, vakuusarviot ja järjestelyt kestäisivät huonosti ulkopuolisen katseen. Rakenne, joka jättää nämä kolme kysymystä vuodesta toiseen kysymättä, ei ole kenenkään yksittäinen teko, mutta se ei myöskään säily itsestään. Se säilyy, koska sen säilymisestä ei koidu haittaa kenellekään, jolla on valta muuttaa se. Korjaamisesta koituisi.

Konkurssilakia tarkistettiin työryhmässä, joka istui vuodesta 2015 vuoteen 2018. Se tunnisti raukeavien pesien määrän ja päätyi ehdottamaan tätä:

Menettelyn yksinkertaistaminen on perusteltua erityisesti niissä konkurssipesissä, joissa varat eivät riitä täysimittaiseen konkurssimenettelyyn, ja joissa konkurssi siten raukeaa.

Oikeusministeriön julkaisu 12/2018

Uudistus tuli voimaan 1.7.2019. Se kevensi menettelyä juuri niissä pesissä, joissa selvitystä tehdään vähiten.

Tarve lisäresursseihin tunnistettiin jo silloin, kun julkisselvitys otettiin käyttöön. Oikeusministeriön tiedote 15.11.2002 otsikoitiin sanoilla julkisselvitys edellyttää lisäresursseja konkurssiasiamiehen toimistoon. Siitä on 24 vuotta.

Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikkö tarkasteli vuonna 2025 konkurssiin asetettuja yhtiöitä ja päätyi tähän:

Konkurssiyhtiöiden havaittiin olevan harmaan talouden toiminnan näkökulmasta huomattavan riskisiä suhteessa vertailujoukkoon. Verotarkastuksia tehtiin vain pienelle osalle yhtiöistä, mutta niistä huomattava osa johti rikosepäilyihin tai paljasti harmaan talouden toimintaa.

Harmaan talouden selvitysyksikkö, 21.10.2025

Selvityksessä havaittiin lisäksi saattohoitoon viittaavia merkkejä lähes joka kymmenennellä konkurssiyhtiöllä.

Valtiontalouden tarkastusvirasto ei ole tarkastanut tätä kokonaisuutta. Sen tarkastussuunnitelmassa vuosille 2022–2026 sanat konkurssi ja maksukyvyttömyys eivät esiinny kertaakaan.

Ruotsin vastaava virasto julkaisi 12.5.2026 raportin, joka käsittelee juuri varattomia konkursseja ja niiden käsittelyä valtion näkökulmasta.

Eduskunnan asiakirjoista ei löydy kirjallista kysymystä eikä lakialoitetta, joka koskisi konkurssin raukeamista, julkisselvityksen käyttöä tai pesänhoitajien valvontaa. Eduskunnan hakupalvelu ei kuitenkaan taivu kattavaan hakuun, joten varmuutta poissaolosta ei ole.

Kokonaiskuva on tästä huolimatta selvä. Ongelma on tunnistettu asiakirjoissa, se on mitattu kahdessa viranomaisselvityksessä ja sen suuruusluokka on kirjattu tulossopimukseen. Korjaus, jonka lainsäätäjä on tehnyt, keventää menettelyä siellä, missä sitä tehdään vähiten.

Rakenne, joka tuottaa saman lopputuloksen vuodesta toiseen ja jota ei korjata sen jälkeen, kun se on tunnistettu, ei ole vahinko. Se on valinta, joka tehdään joka vuosi uudelleen olemalla tekemättä mitään.

Kaksi suuntaa, sama lause

Tutkimattomuus peittää yhden suunnan. Toinen suunta koskee sitä, joka ei ole tehnyt mitään väärää.

Raukeamisen jälkeen kukaan ei totea, että mitään väärää ei tapahtunut. Menettely ei tuota syyllisyyttä eikä syyttömyyttä. Se päättyy ja siihen paikkaan jää tyhjä kohta.

Tyhjä kohta ei ole neutraali. Yrittäjä, jonka pesä on rauennut, kantaa epäilyä, jota vastaan ei voi puolustautua, koska puolustautuminen edellyttäisi syytettä eikä syytettä ole. Hän ei voi näyttää kenellekään paperia, jossa lukee, että asiat tarkistettiin ja ne olivat kunnossa.

Julkisselvitys on ainoa menettely, jossa se paperi voisi syntyä. Se on siis yhtä aikaa se reitti, jota väärinkäytöksiin syyllistynyt välttelee ja ainoa reitti, jolla syytön saisi nimensä puhtaaksi. Molemmat suunnat päättyvät samaan lauseeseen ja lause suosii sitä, joka hyötyy hiljaisuudesta.

Ovea ei ole yleensä avannut menettely. Sen on avannut velallisen oma aineisto, sähköpostit, äänitteet ja lausumat sekä niiden julkistaminen omalla nimellä, jotta jokaisen olisi toimittava totuuden valossa. Asia päätyy viranomaisten käsiin siitä huolimatta, että menettely on rakennettu toisin. Hinta on se, että ihmisen pitää asettaa oma nimensä ja koko aineistonsa julkisesti pöydälle.

Yrittäjälle, joka on juuri nyt siinä tilanteessa

Nämä ovat aikajärjestyksessä eivätkä vaadi lakimiestä.

Ota talteen kaikki, mikä koskee omaisuuden arvoa ennen kuin mitään tapahtuu: arviolausunnot, kauppakirjat, luottopäätökset ja vakuusarviot. Erityisesti ne, jotka rahoittaja itse on tehnyt tai hyväksynyt. Ne ovat myöhemmin ainoa vastapaino arviolle, jonka joku toinen kirjoittaa.

Ehdota pesänhoitajaa. Ehdotuksen tekee useimmiten hakija, joka on yleensä suurin velkoja. Velallinen saa ehdottaa toista ja se kannattaa tehdä kirjallisesti tuomioistuimelle. Ehdotusta ei tarvitse perustella riitauttamalla ketään.

Lue pesäluettelo heti. Katso jokainen nollaksi tai lähelle nollaa arvostettu erä. Pyydä kirjallisesti arvion perusteet. Hyvä pesänhoitotapa velvoittaa mainitsemaan arviointiperusteet erikseen kunkin erän osalta, dokumentoimaan arvoselvitykset ja esittämään asiakirjat pyydettäessä myös velalliselle. Sinulla on siis oikeus nähdä, millä perusteella luku on syntynyt. Aineisto on säilytettävä kymmenen vuotta lopputilityksen hyväksymisestä.

Kirjaa huomautuksesi pesäluetteloon ennen kuin allekirjoitat. Allekirjoitus vahvistaa luettelon oikeaksi ja vastuu tietojen paikkansapitävyydestä on velallisella itsellään. Laki antaa oikeuden liittää täydennykset ja oikaisut ja varaumien tulee olla täsmällisiä ja perusteltuja. Huomautus ei pysäytä menettelyä. Se jää asiakirjoihin ja se on ainoa jälki siitä, että olit eri mieltä silloin eikä vasta jälkikäteen.

Pyydä julkisselvitystä kirjallisesti siinä vaiheessa, kun pesää ollaan toteamassa varattomaksi. Pyyntö osoitetaan konkurssiasiamiehen toimistolle, koska vain konkurssiasiamies voi tehdä esityksen tuomioistuimelle. Perustele se sillä, mitä pesässä on selvittämättä. Varojen vähäisyys ei ole este vaan laissa nimenomaisesti mainittu peruste.

Voit itse hakea raukeamista tai vastustaa sitä. Hakemuksen voi tehdä velkoja, velallinen tai konkurssiasiamies. Muun hakijan kuin pesänhoitajan hakemuksesta tuomioistuimen on varattava kaikille tilaisuus tulla kuulluksi. Pesänhoitajan omasta hakemuksesta kuuleminen on harkinnanvaraista.

Muista määräajat. Velkojien päätöksestä on ilmoitettava tyytymättömyys välittömästi kokouksessa tai viikon kuluessa muussa menettelyssä, muuten puhevalta menetetään. Hakemus päätöksen kumoamiseksi on tehtävä kuukauden kuluessa ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päätöksestä.

Kantele konkurssiasiamiehelle, jos pesänhoidossa on mielestäsi virhe. Tuomioistuin voi velvoittaa pesänhoitajan uhkasakon uhalla suorittamaan laiminlyödyn tehtävän ja pesänhoitajan vapauttamista tehtävästään voi hakea velallinen tai velkoja. Pesänhoitaja on vahingonkorvausvastuussa myös velalliselle vahingosta, jonka hän on lakia rikkomalla aiheuttanut.

Kirjoita muistiin päivämäärät ja se, kuka sanoi mitä. Se on työlästä silloin, kun kaikki on raunioina ja se on ainoa asia, jota kukaan ei voi jälkikäteen arvostaa nollaksi.

Se mikä tästä jää

Kaksi kolmasosaa konkursseista päättyy siihen, että pesä todetaan varattomaksi. Toteamisen tekee ihminen, jonka oma työ jäisi arvioitavaksi, jos toisin päätettäisiin. Perustelu on sama varojen puute, joka on laissa nimenomainen peruste valita toisin.

Aineisto on olemassa. Velallisselvitys on laadittava joka kerta. Valvova viranomainen tietää, että selvitettävää on enemmän kuin mihin rahat riittävät ja on kirjannut sen tulossopimukseensa. Kapasiteetti on noin 60 pesää vuodessa. Varojen puutteessa rauenneita oli viime vuonna 2 332.

Lause kuulostaa toteamukselta säästä. Konkurssipesäbisnes on säätiedotetta vakavampi asia. Niin kauan kun tutkimattomuus tarkoittaa osapuolille myös totuuden ohittamista ja mahdollisuutta hyötyä, lause "raukeaa varojen puutteessa" ei tarkoita mitään. "Varaton pesä" on vain päätymässä uuteen osoitteeseen.

Tämä maa kutsuu itseään sivistysvaltioksi ja hyvinvointivaltioksi. Kumpikin sana tarkoittaa jotakin vain, jos se pitää paikkansa silloin, kun kansalainen on heikoimmillaan. Konkurssi on juuri se hetki. Pesää hoitavat ja valvovat ihmiset, joiden palkka maksetaan julkisista varoista ja joiden virka on olemassa kansalaista varten. Heiltä sopii odottaa, ei vain olettaa, että totuus selvitetään ja että laiminlyönti kirjataan laiminlyönniksi. Se, mitä nykyinen järjestelmä verkostoineen mahdollistaa, ei synnytä yrittäjissä luottamusta, eikä luottamuksen puute ole heidän vikansa. Korjaus on helppo kirjoittaa, vaikka sen toteuttaminen vaatii tahtoa. Valvonta, jolla on hampaat. Lainsäädäntö, joka ei jätä porsaanreikää harmaan talouden kasvualustaksi. Resurssit sinne, missä totuuden selvittäminen määrittää ihmisen tulevaisuuden. Ennen kaikkea rehellisyys. Jos ministerin ainoa pätevyysvaatimus on rehellisyys, se ei liene liikaa vaadittu julkisissa viroissa toimivilta virkamiehiltäkään. Sitä tämän maan kansalaisella on lupa odottaa.