Katse jonka annamme huomaamatta

Jokainen katse joko antaa tai ottaa. Neutraalia lajia ei ole olemassa.

Kassajonossa myyjä nostaa katseensa tai ei nosta. Ero kestää alle sekunnin, eikä kumpikaan muista sitä illalla. Ihminen, joka on kulkenut koko päivän kenenkään huomaamatta, muistaa kyllä.

Se mitä katse maksaa antajalleen

Katseen antaminen on halvempaa kuin melkein mikään muu. Se ei vaadi rahaa, taitoa eikä aikaa. Silti sitä säännöstellään tarkemmin kuin useimpia asioita, joilla on hinta.

Syy on siinä, että katse sitoo. Katsottu ihminen muuttuu henkilöksi, eikä henkilöä voi ohittaa yhtä helposti kuin ohikulkijaa. Kerjäläisen ohi kävelevä ihminen tietää tämän kehossaan ennen kuin ehtii ajatella sitä. Hän kääntää päänsä hiukan, katsoo puhelinta, tarkistaa kellon. Katseen välttäminen on työtä, jota tehdään koko ajan ja se on tarkkaa työtä.

Toinen syy on pelko siitä, mitä katse velvoittaisi. Nähty ihminen jää mieleen. Nähty ihminen alkaa vaatia jotakin, vaikkei hän pyytäisi mitään. Kertomus miehestä, joka ryösti kaiken ja jätettiin tien viereen, kulkee kolmen katsojan kautta.

Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
Luuk. 10:31

Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
Luuk. 10:32

Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
Luuk. 10:33

Kaikki kolme näkivät. Kertomus toistaa saman verbin kolmesti, ikään kuin varmistaakseen, ettei kukaan lukija pääse selittämään ensimmäisiä kahta huonolla näkyvyydellä. Ero ei ollut silmissä. Se oli siinä, mitä näkeminen sai aikaan.

Vastavuoroisuuden ehto

Ihminen katsoo niitä, joilta saa katseen takaisin. Tämä ei ole päätös vaan tapa ja siksi sitä ei huomaa itsessään.

Vauva palkitsee katsojansa. Hän hymyilee, seuraa silmillään, vastaa ilmeeseen ilmeellä. Dementoitunut vanhus ei palkitse ketään. Hän ei tunnista, ei kiitä eikä muista vierailua tunnin päästä. Vanki ei katso takaisin sillä tavalla, jota katsoja toivoisi. Syvästi vammainen ihminen ei anna sitä vastausta, jonka varassa keskustelu yleensä kulkee. Juuri nämä ihmiset ohitetaan ja heidät ohitetaan lempeästi ja hyvillä perusteilla, jotka jokainen ohittaja itse uskoo.

Vanhassa laissa on kohta, joka paljastaa asian olemalla olemassa.

Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra.
3. Moos. 19:32

Käskyä ei anneta asioista, jotka tapahtuvat itsestään. Sama luku menee vielä pidemmälle ja nimeää ne, jotka eivät voi vastata.

Älä kiroa kuuroa äläkä pane kompastusta sokean eteen, vaan pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra.
3. Moos. 19:14

Kuuro ei kuule kirousta. Sokea ei näe, kuka kompastuksen asetti. Molemmissa tapauksissa teon voi tehdä ilman että kukaan saa tietää ja juuri siitä laki puhuu. Se, miten ihminen kohtelee sitä, joka ei voi vastata, on hänen todellinen mittansa.

Sama ehto toimii myös seurakunnan sisällä ja siellä se on kaikkein kiusallisin.

Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön.
Jaak. 2:1

ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: "Seiso sinä tuossa", tahi: "Istu tähän jalkajakkarani viereen",
Jaak. 2:3

Kirjeen kirjoittaja ei puhu ajatuksista vaan istumajärjestyksestä. Katse oli mennyt loistavapukuiseen ennen kuin kukaan ehti päättää mitään ja kaikki muu seurasi siitä.

Kun kärsimys tulee ruudulta

Ihminen näkee tänään enemmän kärsimystä yhden aamun aikana kuin hänen isoisänsä koko elämänsä aikana. Kasvot vierivät ohi sadoittain, jokainen niistä oikea, jokainen jonkun lapsi. Katse ei kestä sitä määrää, joten se muuttuu.

Se muuttuu selailuksi. Sama liike, jolla ohitetaan mainos, ohittaa nyt myös nälkiintyneen lapsen ja liike on täsmälleen samanlainen. Sormi tekee saman matkan. Mikään kehossa ei erota näitä kahta toisistaan.

Tästä syntyy outo tila, jossa ihminen tuntee nähneensä kaiken ja tehneensä jotakin, vaikka hän ei ole tehnyt mitään. Näkeminen alkaa tuntua teolta. Se on halvin mahdollinen tapa kokea itsensä hyväksi ja se jättää kadulla kulkevan naapurin edelleen näkemättä.

Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.
Mark. 6:34

Joukko oli suuri, eikä katse hajonnut sen kokoon. Säälistä seurasi teko samassa lauseessa.

Mitä lapsi lukee kasvoilta

Lapsi ei kuuntele sitä mitä sanotaan. Hän lukee kasvot ja kasvot kertovat hänelle, mitä hänen olemassaolonsa aiheuttaa toisessa ihmisessä. Iloa, arviointia vai väsymystä.

Väsynyt katse ei ole tuomio, eikä yksi vanhempi ole lapsen ainoa peili. Lapsi kerää kasvoja monelta: isovanhemmalta, opettajalta, naapurin mummolta, kerhon ohjaajalta. Yksikin katse, joka iloitsee hänestä ilman syytä, riittää kantamaan pitkälle.

Siitä seuraa myös toinen asia, jota harvoin ajatellaan. Jokainen aikuinen on jonkun lapsen peilissä, myös se, joka ei ole kenenkään vanhempi. Kaupan kassalla, bussissa, rappukäytävässä. Lapsi lukee kasvot, jotka sattuvat olemaan kohdalla.

Se katse joka jää asumaan

Ihmiseen jää toisten katseita ja ne jatkavat työtään vuosikymmeniä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jokainen ihminen on jäänyt asumaan johonkuhun.

Yleensä sitä ei tiedä. Opettaja ei muista sitä yhtä lausetta, jonka hän sanoi luokan edessä vuonna 1994. Oppilas muistaa sen yhä ja hän katsoo itseään sillä katseella aamuisin peilissä. Sama toimii toiseen suuntaan. Joku kantaa mukanaan kasvoja, jotka katsoivat häntä lempeästi yhden ainoan kerran, eikä niiden omistaja tiedä siitä mitään.

Kaikkein ensimmäinen kysymys, jonka ihminen sai toisesta ihmisestä, kuului näin.

Niin Herra sanoi Kainille: "Missä on veljesi Aabel?" Hän vastasi: "En tiedä; olenko minä veljeni vartija?"
1. Moos. 4:9

Vastaus oli kysymys ja se kysymys on jäänyt auki kaikkiin sukupolviin. Ihminen puolustautuu edelleen samalla lauseella, joskin siistimmässä muodossa. Hän sanoo olevansa kiireinen. Hän sanoo, ettei tuntenut heitä. Hän sanoo, ettei tiennyt.

Ihminen näkee ulkomuodon

Katseen ongelma ei ole siinä, että ihminen katsoo väärin. Se on siinä, ettei ihminen näe pidemmälle kuin näkee.

Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen."
1. Sam. 16:7

Profeetta katsoi seitsemää poikaa ja valitsi väärin joka kerta. Hän oli kokenut mies eikä pinnallinen ihminen. Hän näki sen, mitä silmällä voi nähdä ja se osoittautui riittämättömäksi.

Ihmisellä ei siis ole itsessään sellaista katsetta. Sitä ei saa yrittämällä, eikä sitä saa päättämällä katsoa toisia paremmin. Se tulee vain yhdellä tavalla: ihminen, jota on katsottu ilman ehtoja, alkaa vähitellen katsoa samalla tavalla. Vastaus on ensin ja teko seuraa.

ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.
Fil. 2:4

Vähimmät

Yhdessä kohtaa katse käännetään ympäri niin, että se muuttaa kaiken.

Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
Matt. 25:40

Ne, jotka kysyvät kertomuksessa, eivät muista tehneensä mitään erityistä. He olivat antaneet ruokaa, käyneet katsomassa, avanneet oven. Kysymys kuului, milloin he olivat nähneet Hänet ja vastaus oli, että he olivat nähneet Hänet koko ajan.

Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan.
Hepr. 13:2

Sana tietämättään kantaa koko lauseen. Katse, joka odottaa palkintoa, on jo eri lajia. Se, joka nostaa katseensa kassajonossa siksi, että joku katsoo, on jo palannut mittaavan katseen piiriin.

Katse joka ei odota vastausta

Harvinaisin laji on katse, joka ei odota mitään takaisin.

Sitä ei mainosteta, koska siitä ei jää mitään näytettävää. Kukaan ei kiitä. Hoivakodin käytävällä istuva vanhus ei kerro kenellekään, että joku pysähtyi. Vastasyntynyt ei muista kasvoja, jotka kumartuivat hänen ylleen ensimmäisenä yönä. Vanki ei lähetä kirjettä.

Juuri siksi se laji on ainoa, joka muistuttaa sitä katsetta, jonka alle ihminen itse on syntynyt. Se ei kysy, mitä kohteesta saa. Se ei ansaitse antajalleen mitään. Se annetaan ja se katoaa näkyvistä samalla hetkellä.

Kaikki lähtee siitä, että joku on ensin katsonut. Ihminen, joka on nähty piilostaan, tunnistaa piilossa olevan toisen. Ihminen, jota ei ole mitattu, lakkaa mittaamasta. Muuta tietä tähän ei ole ja kaikki muu jää yritykseksi olla parempi kuin on.

Kassajono on lyhyt. Katse kestää alle sekunnin. Joku muistaa sen illalla.