Rauhaa ei synny huutamalla rauha, rauha, sillä puu tunnetaan hedelmästään

Rauhaa ei voi julistaa. Se kasvaa tai sitä ei ole.

Väärä rauha

YK:n yleiskokouksen salissa syyskuussa Yhdysvaltain presidentti puhui 37 minuuttia. Hän kertoi maailman johtajille, mitä hän oli tehnyt sillä välin, kun muut olivat puhuneet: "Toisten puhuessa rauhasta minä olen tehnyt rauhan. Toisten sivuuttaessa uhat minä olen kohdannut ne."

Samassa puheessa huumekartellien jäsenet piti hänen mukaansa "tappaa, karkottaa tai pidättää vihollistaistelijoina ilman mahdollisuutta vapautua". Ihmisoikeusneuvoston jäsenet olivat "raukkamaisia tekopyhiä". Kuuba oli täysin epäonnistunut valtio, joka "kaatuu". Kuuban valtuuskunta nousi ja käveli ulos salista, kun hän lupasi hallinnon kaatuvan.

Rauha on sana, jota on aina ollut helppo sanoa. Profeetta kuuli sen omana aikanaan johtajien suusta ja kirjoitti ylös, mitä sana peitti:

He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: "Rauha, rauha!" vaikka ei rauhaa ole.

Jer. 6:14

Kepeästi parannettu haava näyttää umpeutuneelta ja märkii pinnan alla. Apostoli näki saman ilmiön vielä pidemmälle, siihen hetkeen, jossa rauhan julistus ja sen kumoutuminen osuvat samaan päivään:

Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.

1. Tess. 5:3

Rauhaa ei tunnisteta sen julistamisesta. Raamattu antaa sille toisen mitan.

Puu tunnetaan hedelmästään

Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?

Matt. 7:16

Hedelmä ei ole ilmoitus siitä, millainen puu haluaisi olla. Se on se, mitä puu tuottaa silloinkin, kun kukaan ei katso. Sama pätee suuhun:

Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Matt. 12:34

Galatalaiskirje asettaa rinnakkain kaksi luetteloa. Ensimmäinen luettelee lihan teot:

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Gal. 5:19–21

Toinen luettelee sen, mitä Henki kasvattaa:

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki.

Gal. 5:22–23

Rauha on toisessa luettelossa kolmantena, rakkauden ja ilon jälkeen. Se ei kasva yksin. Sen vieressä kasvavat pitkämielisyys, ystävällisyys ja sävyisyys, eikä yhtäkään niistä voi julistaa toisen puolesta. Puheen voi asettaa kummankin luettelon viereen ja katsoa, kumpaan sen sanat asettuvat. Vastaus ei tarvitse selittäjää.

Ketä kristittyjä puolustetaan

Samassa puheessa ihmisoikeusneuvostoa moitittiin siitä, ettei sillä ole juuri mitään sanottavaa kristittyjen vainosta. Puolustus kuulostaa uskolliselta, mutta se on valikoivaa ja tulkinnallista. Ulkopolitiikan ehdoksi asetetaan maallisen Israelin aseman tunnustaminen ja sen kohteluun puututaan. Silloin suojattava kristitty on tietynlainen. Yhdysvaltain pakotemääräys kansainvälistä rikostuomioistuinta vastaan mainitsee Israelin nimeltä kuudesti eikä yhtäkään muuta liittolaista kertaakaan.

Rabbiininen laki tuntee pakanalle paikan kolmiportaisessa rakenteessa. Ylimmällä portaalla on luvattu kansa. Keskimmäisellä on pakana, joka hyväksyy seitsemän nooalaista lakia ja niiden mukana luvatun kansan aseman. Alimmalla ovat kaikki muut. Kristitty, jota tällainen puolustus suojaa, on se, joka hyväksyy oman paikkansa toisella portaalla. Jeesuksen seuraaja, joka pitää Häntä ainoana tienä Isän luo, on saman rakenteen silmissä vääräuskoinen ja harhaoppinen.

Rakenteen omassa perinteessä Jeesuksen nimi on kirjattu rikollisen nimeksi. Babylonialaisen Talmudin Sanhedrin-traktaatissa kerrotaan, että pääsiäisen aattona Jeesus Nasaretilainen kivitettiin ja hänen ruumiinsa ripustettiin. Kuulutus hänen edellään kertoi syyksi, että hän harjoitti noituutta, yllytti epäjumalanpalvelukseen ja eksytti Israelin. Maallinen Israel, joka ei tunnusta Kristusta, lukee Hänet tästä perinteestä käsin. Sotaisa kuningas johtaa silloin luvattua kansaa sen asemaan ja kristityksi kutsutaan sitä, joka kumartaa rakennetta eikä Kristusta.

Häntä herjattiin eikä Hän herjannut takaisin

Jeesuksen elämässä on hetki, jossa kaikki inhimillinen oikeus olisi puoltanut vastaiskua. Häntä lyötiin, pilkattiin ja syytettiin väärin. Apostoli kirjoitti muistiin, mitä Hän teki:

joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee,

1. Piet. 2:23

Hänen omat opetuslapsensa tarjosivat Hänelle toista tietä. Samarialainen kylä ei ottanut Häntä vastaan ja kaksi veljeä kysyi:

Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen näkivät, sanoivat he: "Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?" Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä. Ja he vaelsivat toiseen kylään.

Luuk. 9:54–56

Alkukielen vanhemmassa tekstiperinteessä, josta uskonpuhdistuksen käännökset tehtiin, nuhteen sanat on kirjattu: ouk oidate hoiou pneumatos este hymeis. Ho gar huios tou anthrōpou ouk ēlthen psychas anthrōpōn apolesai alla sōsai. Ette tiedä, minkä hengen omia te olette. Sillä Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja tuhoamaan vaan pelastamaan. Tuli taivaasta oli tarjolla ja se oli väärän hengen tarjous.

Getsemanessa yksi opetuslapsista veti miekkansa. Vastaus oli lyhyt:

Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.

Matt. 26:52

Vihollinen ei ole poikkeus

Käskyt, jotka annettiin Siinailla, eivät sisällä poikkeusta vihollisen kohdalle:

Älä tapa.

2. Moos. 20:13

Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

2. Moos. 20:16

Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra.

3. Moos. 19:18

Jeesus ei poistanut käskyistä mitään. Hän siirsi rajan sinne, minne kukaan ei ollut sitä vetänyt:

Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

Matt. 5:43–45

Aurinko ei kysy, kenen pellolle se paistaa. Sama valo osuu siihen, joka rukoilee ja siihen, jonka puolesta rukoillaan. Apostoli teki tästä käytännön ohjeen, jossa kosto annetaan pois eikä pidätetä itselle:

Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra". Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle". Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.

Room. 12:19–21

Mistä riidat tulevat

Rauha on Herrasta. Riita syntyy muualla ja Jaakob kertoo mistä:

Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?

Jaak. 4:1

Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.

Jaak. 3:16

Epäjärjestys ei ole Jumalan tapa toimia:

sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.

1. Kor. 14:33

Konfliktihakuisuus on vihollisesta. Vertauksessa pellolle kylvetään hyvää siementä ja joku toinen tulee yöllä:

Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.

Matt. 13:25

Luste kasvaa nisun vieressä ja alkuvaiheessa niitä on vaikea erottaa. Ero näkyy vasta tähkässä, hedelmässä.

Lehdistö portin ulkopuolella

Viikkoa ennen puhetta presidentti ilmoitti, että kolmen uutismedian toimittajat eivät enää pääse Valkoisen talon alueelle. Seuraavana päivänä heidän kulkulupansa otettiin pois portilla. Kysymykseen, oliko kiellolle jokin tietty syy, hän vastasi: "Ei, se on oikeastaan vain kahden viime vuoden juttujen kertymä. He kirjoittavat tarkoituksella kielteisiä uutisia." Yhdelle toimittajalle hän sanoi: "En pidä epärehellisestä lehdistöstä kuten sinä. Olet minusta kamala." Mediat haastoivat hallinnon oikeuteen, koska kielto rankaisee niitä uutisoinnin sisällöstä.

Yksittäistä aihetta, kuten sotaa tai jonkin valtion arvostelua, kiellon syyksi ei ole kerrottu. Syy on kertymä ja kertymän mitta on se, miltä kirjoitettu tuntui sen kohteesta.

Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.

Ef. 4:29–31

Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan; sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä.

Jaak. 1:19–20

Ei nöyristelyä valheille

Sävyisyydessä on selkäranka. Ylimmäisen papin palvelijan lyödessä Jeesusta kasvoihin Hän ei lyönyt takaisin eikä myöskään painanut päätään:

Jeesus vastasi hänelle: "Jos minä pahasti puhuin, niin näytä toteen, että se on pahaa; mutta jos minä puhuin oikein, miksi minua lyöt?"

Joh. 18:23

Hän vaati totuutta ilman iskua. Ankarimmat sanansa Hän suuntasi niille, jotka pitivät itseään uskon vartijoina ja sulkivat taivasten valtakunnan ihmisiltä:

Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?

Matt. 23:33

Sanat ovat kovat ja ne on osoitettu tekopyhyydelle. Niissä ei ole miekkaa, ei kostoa eikä kutsua väkivaltaan. Samat sanat kuulostavat ajankuvassa tutuilta, kun uskon nimissä puhuvat johtajat siunaavat sen, mitä käsky kieltää. Totuuden sanominen ääneen ja vihollisen herjaaminen ovat eri tekoja, vaikka ne käyttäisivät samoja sanoja. Toinen tähtää parannukseen, toinen nöyryytykseen:

vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,

Ef. 4:15

Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden

2. Tim. 2:24–25

Lähestymistapoja on monia. Yhteistä niille on se, että totuus sanotaan ja ovi jätetään auki.

Rauha, jota maailma ei anna

Salissa luvattu rauha oli voiman rauhaa: vihollinen kohdataan, uhka poistetaan ja se, joka ei taivu, kaatuu. Se on rauha, jonka maailma tuntee ja jota se on aina antanut. Pöydän ääressä, yönä ennen ristiä, annettiin toinen:

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

Joh. 14:27

Tämä rauha ei odota vihollisen kaatumista. Se annettiin ihmisille, joiden opettaja pidätettiin samana yönä. Sen tekijöille on luvattu nimi, jota kukaan ei voi ottaa itselleen puheella:

Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

Matt. 5:9

Puu tunnetaan hedelmästään ja hedelmä kypsyy hiljaa. Se, joka sanoo rauha, rauha, voi sanoa sen kuinka kovaa tahansa. Rauha, joka on Herrasta, näkyy siinä, miten ihminen puhuu viholliselleen silloin, kun hänellä olisi valta vaientaa tämä.