Kilpajuoksussa jokainen hidaste on tappio

Asiakirja kertoo itse, mikä se on. Yhdysvaltain tekoälyä koskeva toimintasuunnitelma sanoo omassa tekstissään olevansa tiekartta voittoon ja että tekoälykilpa on Amerikan voitettavissa. Se ei esittäydy suunnitelmaksi teknologian hallitsemiseksi vaan suunnitelmaksi kilpailun voittamiseksi.

Tämä yksi lause selittää kaiken muun ilman, että mitään tarvitsee olettaa. Lähtökohdan ollessa kilpajuoksu jokainen hidaste on tappio. Varovaisuus ei ole silloin harkintaa vaan viivettä ja se, joka pyytää aikaa, pyytää häviötä.

Kolme asiakirjaa, ei yhtä

Julkisuudessa puhutaan kartasta yksikössä, mutta kyse on kolmesta toisiinsa kytkeytyvästä asiakirjasta.

Tammikuussa 2025 annettu toimeenpanomääräys kumosi edellisen hallinnon tekoälymääräyksen ja tilasi uuden toimintasuunnitelman puolen vuoden kuluessa. Heinäkuussa 2025 julkaistiin se suunnitelma. Joulukuussa 2025 annettiin kolmas määräys, joka kohdistuu osavaltioiden omiin tekoälylakeihin. Kaikki kolme ovat kenen tahansa luettavissa ja ne viittaavat toisiinsa nimeltä.

Mitä riskilistalta poistettiin

Liittovaltiolla on asiakirja, joka määrittelee tekoälyn riskienhallinnan kehyksen. Se on tylsä tekninen dokumentti ja juuri siksi sillä on väliä: se määrittää, minkä valtio laskee riskiksi.

Suunnitelma käskee muokata sitä. Sen mukaan kehyksestä on poistettava viittaukset misinformaatioon, monimuotoisuuteen ja yhdenvertaisuuteen sekä ilmastonmuutokseen.

Nämä kolme eivät katoa maailmasta sillä, että ne poistetaan listalta. Ne lakkaavat olemasta riskejä siinä kielessä, jolla hallinto puhuu riskeistä. Sen jälkeen asia, jota ei ole kirjattu riskiksi, ei myöskään vaadi toimenpiteitä, koska mitään ei ole mistä huolehtia.

Puolueettomuus, joka on itse valinta

Sama suunnitelma sanoo, että tekoälyjärjestelmien on oltava vapaita ideologisesta vinoumasta ja niiden on tavoiteltava objektiivista totuutta yhteiskunnallisten muutosagendojen sijaan. Se myös vaatii, että liittovaltio tekee sopimuksia vain sellaisten kehittäjien kanssa, joiden järjestelmät ovat objektiivisia ja vapaita ylhäältä tulevasta ideologisesta vinoumasta.

Kolmas määräys sanoo, että kehyksen tulee varmistaa lasten suojelu, sensuurin estäminen, tekijänoikeuksien kunnioittaminen ja yhteisöjen turvallisuus.

Nämä lauseet ovat samassa asiakirjakokonaisuudessa kuin käsky poistaa nimetyt aiheet riskilistalta. Molemmat ovat sisällön ohjausta. Toisessa päätetään, mitä malli ei saa painottaa ja toisessa, mitä valtio ei enää laske riskiksi. Ero on siinä, että toinen niistä nimetään puolueettomuudeksi.

Tässä ei tarvitse syyttää ketään. Riittää, että molemmat lauseet ovat luettavissa samasta paikasta.

Kuka saa säätää

Tämä on kohta, joka jää useimmiten mainitsematta ja se on kokonaisuuden tärkein.

Kolmas määräys perustaa oikeusministerin alaisuuteen yksikön, jonka ainoa tehtävä on haastaa osavaltioiden tekoälylakeja, jotka ovat ristiriidassa määräyksen linjan kanssa. Samassa määräyksessä osavaltiot, joiden tekoälylait katsotaan liian raskaiksi, asetetaan kelvottomiksi saamaan tiettyä liittovaltion rahoitusta.

Perustelu sanotaan suoraan: tarvitaan mahdollisimman kevyt kansallinen standardi eikä 50:tä keskenään ristiriitaista osavaltion standardia.

Perustelu on ymmärrettävä. Seuraus on silti se, että sääntelyä puretaan ja samaan aikaan keskitetään valtaa siitä, kuka ylipäätään saa säätää. Nämä kaksi eivät ole sama asia. Vapauttaminen jättäisi osavaltioille mahdollisuuden päättää itse. Tässä mahdollisuus siirretään pois ja liitetään rahoitukseen.

Lupaus jää, mittari lähtee

Näistä asiakirjoista nousee rinnakkain luettuna kaksi kohtaa, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Kumpikaan ei ole piilotettu. Molemmat ovat samassa kokonaisuudessa, muutaman sivun päässä toisistaan.

Ensimmäinen koskee lapsia. Sama virke vaatii, että kehys varmistaa lasten suojelun ja estää sensuurin. Nämä kaksi kulkevat ristiin heti, kun jokin sisältö on haitallista. Sen poistaminen on toiselle suojelua ja toiselle sensuuria, eikä asiakirja ratkaise kumpi se on. Se luettelee molemmat vierekkäin ja jättää valinnan sille, joka soveltaa. Käytännössä ratkaisun tekee se, jolla on siinä hetkessä eniten valtaa.

Toinen koskee yhteisöjä. Toisessa asiakirjassa luvataan, että yhteisöjä suojellaan. Toisessa poistetaan riskikehyksestä juuri se kohta, jolla yhdenvertaisuutta ylipäätään seurattiin. Lupaus jää voimaan ja mittari lähtee.

Tässä on se rakenne, joka toistuu koko kokonaisuudessa. Sitoumus kirjoitetaan auki ja väline, jolla sen pitämistä voisi seurata, puretaan pois. Lupausta on hyvin vaikea rikkoa, jos mikään ei enää mittaa sitä. Se ei myöskään näytä rikkomiselta, koska rikkomisen toteaminen vaatisi juuri sen mittarin, joka poistettiin.

Kilpailun logiikassa tämä on johdonmukaista. Mittaaminen on hidaste, joten mittarin poistaminen on järkevä siirto ja lupaus voi jäädä paperille aivan vilpittömästi.

Kaikki tämä on luettavissa

Mikään edellä sanotuista ei ole vuodettua eikä salaista. Jokainen kohta on haettavissa julkisilta sivuilta ja asiakirjat on kirjoitettu selvällä kielellä.

Se on ongelman muoto. Keskustelua käydään haastattelulauseiden ja otsikoiden varassa ja päätös ehtii olla kuukausia voimassa ennen kuin kukaan lukee sitä. Asiakirja ei ole piilossa. Se on väärässä paikassa, siellä minne kukaan ei katso.

Tätä ei ratkaista paljastamalla. Salaisuuden voi paljastaa, mutta lukematta jäänyttä asiakirjaa ei voi paljastaa, koska se on jo julkaistu. Sen voi vain lukea.

Rajoittamaton ei ole sama kuin turvallinen

Sääntöjä purettaessa kannattaa kysyä erikseen, mitä niiden mukana puretaan. Kysymys ei ole retorinen, koska säännöt eivät ole syntyneet itsestään eivätkä ne ole mielivaltaisia esteitä. Melkein jokainen niistä on kirjoitettu jonkin jälkeen.

Tekoälyä koskevassa keskustelussa sana sääntely tarkoittaa yleensä hidastetta. Samalla sanalla tarkoitetaan kuitenkin myös muuta. Sen alla ovat laki ja sen ennakoitavuus, ihmisoikeudet, perustuslain takaamat suojat, oikeusjärjestelmän periaatteet kuten se, että asia tutkitaan ennen kuin se ratkaistaan ja lapsen oikeus tulla suojelluksi silloinkin, kun se on epäkäytännöllistä.

Nämä eivät ole tekniikan hidasteita. Ne ovat pitkän ajan kuluessa kertynyt vastaus siihen, mitä tapahtuu, kun ihmistä kohdellaan välineenä. Jokainen niistä on kirjoitettu sen jälkeen, kun on nähty mitä niiden puuttuminen tekee.

Siksi rajoittamaton ei tarkoita samaa kuin turvallinen, vaikka sanat asettuvat puheessa usein vierekkäin. Rajoittamaton tarkoittaa, että este on poistettu. Turvallinen tarkoittaa, että jokin kantaa silloinkin, kun asiat menevät pieleen. Ne ovat eri asioita ja edellinen voi tuottaa jälkimmäisen vastakohdan.

Tämä ei ole väite siitä, että kaikki voimassa oleva sääntely olisi hyvää. Osa siitä on vanhentunutta ja osa on kirjoitettu huonosti. Ero on siinä, että vanhentuneen säännön korjaaminen edellyttää sen lukemista ja perustelua, kun taas listalta poistaminen ei edellytä kumpaakaan.

Listalta poistettu poistuu hiljaa. Sitä ei äänestetä, siitä ei uutisoida, eikä kukaan huomaa sen katoamista ennen kuin sitä tarvittaisiin.

Nimi ennen asiakirjaa

Syyskuun 19. päivänä 2026 Yhdysvaltain presidentti ilmoitti perustavansa tekoälyä varten uuden yksikön ja nimittävänsä sille johtajan. Ilmoitus tuli sosiaalisen median julkaisuna. Virallista asiakirjaa siitä ei ole: ei toimeenpanomääräystä, ei muistiota, ei mitään mikä sitoisi virastoja.

Sisältöä ei kerrottu. Yhdysvaltalainen uutistoimitus totesi suoraan, ettei ilmoituksessa annettu tietoja yksikön rakenteesta, toimivallasta eikä jäsenistä. Toinen toimitus kertoi kysyneensä, onko kyse asevoimien haarasta samaan tapaan kuin vuonna 2019 perustettu avaruusvoimat, eikä saanut vastausta. Kysymys on aiheellinen, koska tuo vuoden 2019 perustaminen oli ensimmäinen uusi asevoimien haara sitten vuoden 1947.

Nimeäminen ei ole viaton teko. Jokin nimetään voimaksi ja se asettuu sotilaalliseen kategoriaan riippumatta siitä, mitä se lopulta tekee. Muiden valtioiden on sen jälkeen vastattava kategoriaan eikä sisältöön, koska sisältöä ei ole julkaistu. Väline, joka nimetään voimaksi, saa nimestään oman suunnan. Välineellä ei ole suuntaa. Suunta on sillä, joka sitä käyttää. Nimi siirtää vastuuta pois hänestä.

Se mikä siirtyy koneelle, on päätös

Ihminen väsyy. Ihminen sairastuu, haavoittuu ja kuolee ja ihminen pelkää sitä etukäteen. Kone ei tee mitään näistä. Siksi kone on sotilaskäytössä hyödyllinen ja siksi sitä rakennetaan, eikä siitä tarvitse kiistellä. Kysymys on siitä, mitä koneelle annetaan.

Rakentamisen mittakaava on kirjoitettu lukuihin. Ukrainan puolustusministeriö ilmoitti huhtikuussa 2026 tavoitteekseen 25 000 maarobottia saman vuoden ensimmäisen puoliskon aikana, yli kaksi kertaa niin paljon kuin koko edellisenä vuonna ja ministerin sanoin päämäärä on sata prosenttia rintaman logistiikasta robottijärjestelmille. Yhdysvalloissa varapuolustusministeri kertoi keväällä 2024 yhteen ohjelmaan käytettävän noin 500 miljoonaa dollaria vuodessa kahtena peräkkäisenä varainhoitovuotena, tavoitteena tuhansia kulutettaviksi tarkoitettuja autonomisia järjestelmiä 18 kuukaudessa. Kiinan kohdalla lukuja ei julkaista lainkaan, joten ainoa mittari on se mitä näytetään ja syyskuun 2025 paraatissa näytettiin nelijalkaisia robotteja laserkeilaimineen.

Nämä ovat laitteita. Se mikä ratkaisee, on kirjattu toisaalle.

Israelin armeijan tekoälyavusteisesta kohdemerkintäjärjestelmästä julkaistiin keväällä 2024 tutkinta, jonka lähteinä olivat järjestelmää käyttäneet tiedustelun työntekijät. Järjestelmä merkitsi enimmillään 37 000 ihmistä mahdollisiksi kohteiksi. Yksi lähde kuvasi omaa osuuttaan tarkistuksessa näin: hän käytti kohdetta kohti 20 sekuntia, teki niitä kymmeniä päivässä eikä tuonut ihmisenä mitään lisäarvoa muuta kuin hyväksymisleiman. Tutkinnan mukaan armeija antoi alkuvaiheessa kattavan luvan ottaa järjestelmän listat käyttöön ilman vaatimusta tarkistaa, miksi kone oli valinnut juuri nämä ihmiset, tai tutkia sitä raakatiedustelutietoa, johon valinta perustui. Toinen lähde sanoi, että ihmiset toimivat usein vain kumileimasimena koneen päätöksille.

Tämä on se kohta, jossa päätös siirtyy. Ihminen on yhä silmukassa, mutta hänen tehtävänsä on hyväksyä eikä ratkaista. Muodollisesti ketju on ennallaan, koska nappia painaa ihminen. Sisällöllisesti ratkaisu on tehty ennen kuin hän katsoo sitä ja hänellä on 20 sekuntia aikaa olla eri mieltä.

Sama siirtymä voi tapahtua myös aikaan. YK:n Libya-asiantuntijapaneelin raportti kuvaa maaliskuulta 2020 tapauksen, jossa perääntyviä joukkoja jäljitettiin ja niihin iskettiin tappavilla autonomisilla asejärjestelmillä. Raportin oma sanamuoto on tarkka. Järjestelmät oli ohjelmoitu hyökkäämään kohteisiin ilman tiedonsiirtoyhteyttä käyttäjän ja ammuksen välillä. Siinä ihmistä ei ole silmukassa lainkaan, koska päätös tehtiin ennakolta ja kirjoitettiin ohjelmaan. Raportti ei sano suoraan, että joku kuoli nimenomaan koneen tekemän kohdevalinnan seurauksena, eikä valmistaja ole kertonut, toimiko järjestelmä täysin itsenäisesti. Se on ainoa YK-tason tapaus, joka on kirjattu ja raportti on vuodelta 2021.

Sitovaa kansainvälistä sääntöä tälle ei ole. Aihetta koskevat päätöslauselmat ovat menneet YK:n yleiskokouksessa läpi suurilla enemmistöillä, marraskuussa 2024 äänin 161 puolesta ja kolme vastaan, mutta päätöslauselmat eivät velvoita ketään mihinkään. Sitovan sopimuksen luonnollinen paikka olisi tiettyjä tavanomaisia aseita koskeva yleissopimus ja sen asiantuntijaryhmä toimii konsensusperiaatteella. Se tarkoittaa, että yksi valtio riittää pysäyttämään kaikki. Neuvotteluja sitovasta tekstistä ei ole aloitettu.

Yhdysvaltain puolustusministeriön oma direktiivi sanoo, että autonomiset ja puoliautonomiset asejärjestelmät suunnitellaan niin, että komentajat ja käyttäjät voivat käyttää asianmukaista määrää inhimillistä harkintaa voimankäytöstä. Sana asianmukainen tekee lauseesta sen, mikä se on. Se ei kiellä mitään eikä vaadi ihmistä jokaiseen päätökseen, vaan jättää rajan sen määriteltäväksi, joka rajaa tarvitsee. 20 sekuntia ja hyväksymisleima on jonkun mielestä asianmukainen määrä harkintaa.

Tähän se kiteytyy. Koneelle ei siirry vain työ, jossa ihminen väsyy, vaan myös ratkaisu siitä, kuka on kohde. Edellinen on ymmärrettävää ja jälkimmäinen ei ole ja ne siirtyvät samassa laitteessa ja samalla perusteella. Kerran koneelle annettu päätös vaatii takaisin ottamista varten sen, että joku huomaa antaneensa sen.

Se mikä jää käteen

Kysymys ei ole siitä, mitä joku sanoi haastattelussa tai mitä hän uskoo tekoälystä. Kysymys on siitä, mitä on kirjoitettu määräyksiin, jotka sitovat virastoja ja ohjaavat rahaa.

Sinne on kirjoitettu kolme asiaa. Riskilistalta poistetaan nimettyjä aiheita. Malleilta vaaditaan vapautta vinoumasta ja vaatimuksen sisällön määrittää se, joka sen esittää. Osavaltioilta viedään mahdollisuus säätää toisin ja rahoitus sidotaan siihen.

Kilpajuoksussa nämä ovat järkeviä siirtoja. Kilpajuoksu on kuitenkin valinta eikä luonnonlaki ja sen valinnan teki joku, joka kirjoitti sen ensimmäiselle sivulle.