Kuka meistä onkaan villi aasi?

Villi ei halua ohjaksia. Nöyrä kantaa kuninkaan.

Raamatussa on kaksi aasia. Toinen juoksee vapaana erämaassa, ei kuule ajajan huutoa eikä suostu kenenkään ohjattavaksi. Toinen kantaa kuormaa, ratsastajaa ja lopulta kuningasta. Kumpikin on ihmisen kuva. Kysymys on, kumman kaltaisia me olemme.

Erämaan vapaa

Heprean kielessä villiaasia kutsutaan nimellä pere. Brown-Driver-Briggs-sanakirjan mukaan sana johtuu todennäköisesti nopeudesta. Toinen nimi, arod, esiintyy vain Jobin kirjassa. Strongin sanakirja selittää sen villiaasin yksinäisistä tavoista. Kesy aasi on chamor, aasintamma aton ja aasinvarsa ayir.

Raamatun villiaasi oli todellinen eläin. Michiganin yliopiston eläintietokannan mukaan Aasian villiaasi elää tasaisilla aroilla ja puoliaavikoilla, eikä sitä tavata kauempana kuin 30 kilometrin päässä pysyvästä vesipaikasta. Sen on mitattu juoksevan noin 70 kilometrin tuntinopeutta. Syyrian villiaasi, Euraasian villiaaseista pienin, oli säkäkorkeudeltaan vain noin metrin. Se kuoli sukupuuttoon vuonna 1927. Vuonna 2022 julkaistun perimätutkimuksen mukaan nykyisiä villiaaseja on kerrottu vaikeammaksi kesyttää kuin seeproja.

Jewish Encyclopedian mukaan Raamatun kaikissa villiaasikohdissa eläin kuvataan äärimmäisen villinä, arkana, varovaisena ja nopeana. Jumala itse kuvaa sitä Jobille:

Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet, sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;

— Job 39:8–10

Cambridgen raamattukommentaarin mukaan kohdan kärki on villiaasin ja kesyn aasin oudossa vastakohdassa, vaikka ne näyttävät ulkoisesti samanlaisilta. Jamiesonin, Faussetin ja Brownin kommentaari huomauttaa, että ihminen voi riistää eläimeltä vapauden mutta ei voi Jumalan tavoin antaa vapautta, joka on samalla alistettu kiinteisiin lakeihin.

Ihminen kuin villiaasi

Ennen Ismaelin syntymää Herran enkeli sanoi Hagarille hänen pojastaan:

Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, ja hän on kaikkien veljiensä niskassa.

— 1. Moos. 16:12

Ellicottin mukaan villiaasin tuntomerkit ovat suuri nopeus, yksinäisyyden rakkaus ja kesyttämätön vapaudenkaipuu. Barnesin mukaan eläin on sopiva kuva erämaan villistä, vapaasta ja kesyttämättömästä paimentolaisesta. Kaikki eivät lue jaetta yhtä ankarasti. Geneven raamatun selityksen mukaan jae kertoo vain, että Ismaelin jälkeläiset ovat oma kansansa, eivät osa muista. Ellicott mainitsee myös käännöksen, jonka mukaan Ismael asuu kaikkien veljiensä itäpuolella.

Myöhemmin profeetat käyttivät villiaasia kansasta, joka oli kääntynyt pois Jumalasta. Jeremia vertasi Israelia erämaahan tottuneeseen villiaasiin, joka himossaan ahmii ilmaa (Jer. 2:24). Ellicottin mukaan kuva kertoo himosta, joka ei suostu hallintaan. Hoosean mukaan Efraim meni Assuriin kuin villiaasi, joka kulkee yksinään (Hoos. 8:9). Cambridgen kommentaarin mukaan vertailukohta on itsepäisyys. Villiaasi on laumaeläin, mutta yksinään kulkeva villiaasi on omien teidensä kulkija. Matthew Henry huomauttaa, että yksin kulkevasta tulee helpompi saalis leijonalle.

Jobin ystävä Soofar sanoi vielä ankarammin: "Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä" (Job 11:12). Jamiesonin, Faussetin ja Brownin mukaan villiaasin varsa oli sananlasku kesyttämättömästä villeydestä. Barnes huomauttaa, että meille aasi on tyhmyyden kuva, mutta muinaisille se ei ollut.

Kuningas Nebukadnessar tuli itse villiaasin kaltaiseksi. Hänet ajettiin pois ihmisten seasta. Hänen asuntonsa oli villiaasien parissa, kunnes hän tuli tuntemaan, että korkein Jumala hallitsee ihmisten valtakuntaa (Dan. 5:21). Cambridgen kommentaarin mukaan villiaasien parissa asuminen oli villeyden ja raakuuden erityinen merkki.

Villiaasi ei ole Raamatussa pelkkä eläin. Se on ihminen, joka haluaa olla vapaa kaikesta ja kaikista, myös Jumalasta. Se nauraa kaupungin kohinalle eikä kuule ajajan huutoa. Se kulkee yksin. Yksin se on saalis.

Rauhan kuninkaan ratsu

Kesy aasi on Raamatussa toisenlainen kuva. International Standard Bible Encyclopedian mukaan aasi liittyy kautta Raamatun rauhallisiin töihin, kun taas hevonen mainitaan sodan ja armeijoiden yhteydessä. Tietosanakirjan mukaan aasi on rauhan ja nöyryyden vertauskuva.

Profeetta Sakarja näki tulevan kuninkaan:

Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.

— Sak. 9:9

Heti seuraavassa jakeessa Herra lupaa hävittää vaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Kuningas julistaa rauhan kansoille (Sak. 9:10). Jamiesonin, Faussetin ja Brownin kommentaarin mukaan hevonen on sodan tunnus. Aasi ei silti ollut halveksittu ratsu, sillä idässä ruhtinaatkin ratsastivat aaseilla. Jewish Encyclopedian mukaan juutalainen perinne odotti Messiaan tulevan juuri näin, aasilla ratsastaen.

Varsa, jonka selässä kukaan ei ollut istunut

Ennen Jerusalemiin saapumistaan Jeesus lähetti opetuslapset kylään ja sanoi, että he löytäisivät sidottuna varsan, jonka selässä yksikään ihminen ei vielä ollut istunut (Mark. 11:2). Pulpit-kommentaarin mukaan kesyttämätön varsa oli helpompi ohjata, kun sen emä kulki mukana.

Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!"

— Matt. 21:8–9

Johanneksen mukaan kansa otti palmupuiden oksia ja meni Häntä vastaan (Joh. 12:13). Ellicottin mukaan Sakarjan profetia kuvaa ihannekuninkaan rauhan ruhtinaana, ilman vaunuja, hevosia ja sotajousta, joilla maallisten valtakuntien valloittajat saapuivat. Barnesin mukaan Jeesus tuli tavalla, jolla kuninkailla oli tapana ratsastaa, mutta ilman heidän ylpeyttään ja kunnianhimoaan.

Nuori varsa, jota kukaan ei ollut ratsastanut, kantoi kuninkaiden Kuningasta kansanjoukon huutojen keskellä. Se ei pyrkinyt erämaahan. Se kantoi Hänet sinne, minne Hän oli menossa: ristille.

Kuka meistä?

Ei huolta. Jokainen meistä on ollut villiaasi. Jokainen on halunnut kulkea omia teitään, nauranut ajajan huudolle ja juossut yksin erämaahan. Jeesus ei valinnut ratsukseen sotahevosta eikä koulutettua juhtaa. Hän valitsi varsan, jota kukaan ei ollut vielä ratsastanut.

Hän itse kulki saman tien alaspäin. Paavali kirjoitti, että Kristus tyhjensi itsensä, otti orjan muodon ja nöyryytti itsensä kuuliaisena kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti (Fil. 2:7–8). Kuningas, joka olisi voinut tulla vaunuissa, tuli aasilla.

Siksi meidän paikkamme ei ole erämaassa. Se on Hänen armonsa ja anteeksiantonsa juurella. Pietari kirjoitti: "Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi" (1. Piet. 5:6). Villiaasi ei kuule ajajan huutoa. Nöyrä kuulee. Se saa kantaa kuningasta.