Totuus laimennettuna on valhe
Keittiön pöydällä seisoo pullo mehutiivistettä. Kylkeen on painettu ohje: yksi osa tiivistettä, neljä osaa vettä. Kukaan ei kutsu tätä petokseksi, sillä laimennus on tässä tarkoitus ja väkevyys olisi virhe. Laimennus sopii mehuun ja aikuisten juhlajuomaan. Maailmassa on kuitenkin aineita, joiden koko arvo on niiden väkevyydessä. Niiden kohdalla sama liike, joka mehupullon äärellä on huolenpitoa, muuttuu rikokseksi.
Kolme tositarinaa vesikannusta
Amerikkalainen apteekkari laimensi vuosien ajan syöpäpotilaiden suonensisäisiä lääkkeitä kasvattaakseen katettaan. Pussit näyttivät oikeilta, etiketit olivat oikeat ja hinta oli täysi. Tuhannet potilaat saivat hoitoa, jossa vaikuttavaa ainetta oli murto-osa määrätystä. Moni kuoli tautiin, jota vastaan hänen piti saada täysi ase. Oikeus tuomitsi miehen vuosikymmeniksi vankilaan.
Virossa sekoitettiin vuonna 2001 laittomaan viinaan metanolia. Pullot maistuivat melkein oikeilta. Kymmeniä ihmisiä kuoli ja moni sokeutui, koska juoma oli sitä, miltä se ei maistunut.
Kiinassa vuonna 2008 maitoa laimennettiin vedellä ja laimennus peitettiin lisäämällä joukkoon melamiinia, joka huijasi proteiinimittarit näyttämään täyttä pitoisuutta. Sadattuhannet vauvat sairastuivat ja kuusi kuoli. Mittari näytti oikeaa lukua. Juuri se oli valhe.
Näillä kolmella tarinalla on yhteinen mekanismi. Laimennus ei näy päällepäin. Tuote näyttää samalta, maistuu melkein samalta ja kulkee samoissa astioissa. Se pettää juuri siksi, että kaikki ulkoinen on ennallaan. Laki tuntee tämän tarkasti: lääkeväärennös ja elintarvikeväärennös ovat rikosnimikkeitä kaikkialla maailmassa. Kukaan ei nouse puolustamaan apteekkaria, joka lisäsi tippapussiin vettä.
Väkevän voi toki laimentaa myös juotavammaksi. Drinkki lantringilla on juotavampaa ja makoisampaa, mutta siinä on edelleen mukana samaa myrkkyä, jota et vain huomaa. Laimennus ei tee myrkystä vaaratonta. Se tekee myrkystä huomaamattoman.
Vanha kirja tuntee tämän rikoksen
Raamattu tuntee laimentamisen, eikä se käsittele sitä makuasiana. Profeetta etsi kuvaa kansalle, joka näytti ulospäin entiseltä mutta jonka sisin oli vaihdettu halvempaan. Hän löysi sen viinitynnyristä:
Sinun hopeasi on kuonaksi käynyt, jaloviinisi vedellä laimennettu.
Jes. 1:22
Sama kuva palaa Uudessa testamentissa hienovaraisemmin. Apostoli kirjoittaa, ettei hän ole niin kuin ne monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa. Alkukielen sana kuvaa kaupustelijaa. Aikalaiset tunsivat sen sävyn: se oli sana viinikauppiaasta, joka vesittää tavaransa ja myy sen täydestä hinnasta. Sanan kaupustelu ja sanan laimentaminen olivat jo silloin sama ammatti.
Miksi mittakaava on näin vakava? Siksi, että kirja itse kertoo, mistä se on tehty. Kreikan alkutekstissä on sana theopneustos. Se muodostuu kahdesta osasta: theos, Jumala, sekä pneo, hengittää. Sanatarkasti se merkitsee Jumalan uloshengittämää. Käännös "syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta" on hyvä, se vain pehmentää hieman alkusanan konkreettisuutta. Sama henkäys tunnetaan jo vanhimmissa kirjoissa:
Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
Job 32:8
Ymmärrys ei ole ihmisen oma keksintö. Se on henkäys, joka tulee ulkopuolelta. Kirjoitukset, jotka ovat Jumalan uloshengittämiä, eivät ole yksi ääni monien joukossa eivätkä hyviä neuvoja, joita punnitaan omien mieltymysten rinnalla. Tämä ei tee lukemisesta pelokasta vaan luottavaista. Ihmisen sanat voivat pettää, hyvätkin. Tämä sana kestää, koska sen takana on se, joka puhalsi elämän tomuun.
Miten sanaa laimennetaan
Kukaan ei kaada Raamattuunsa vettä kannusta. Laimennus tehdään valikoimalla. Kirja itse luettelee sanan neljä työtä:
Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
2 Tim. 3:16
Otamme mielellämme opetuksen ja lohdutuksen. Nuhde ja ojennus jäävät helposti väliin. Juuri siinä seisoo vesikannu: sanasta suodatetaan pois se väkevyys, joka tekee kipeää. Jäljelle jää juoma, joka on juotavampaa ja makoisampaa mutta ei enää paranna. Ihminen, joka lukee vain lohduttavia kohtia, jää puolivalmiiksi. Nuhde ei tule vihollisen kädestä. Se tulee Isän kädestä ja sen tarkoitus on nostaa pystyyn.
Sama valikointi tehdään mittakaavassa, joka koskee koko pelastushistoriaa. Ristin armosta tehdään yleistä hyväntahtoisuutta, synnistä erehdys ja kääntymyksestä elämäntapavalinta. Jokainen yksittäinen laimennus tuntuu pieneltä ja kohtuulliselta, samalla tavalla kuin yksi vesilasillinen tynnyriin tuntuu pieneltä ja kohtuulliselta. Laimennus on kuin lieventävä asianhaara, joka ei silti muuta tapahtunutta, joka on tosi. Totuus laimennettuna on valhe.
Suola tietää tehtävänsä
Herra itse valitsi tästä asiasta kuvan, joka on jokaisen keittiössä:
Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.
Matt. 5:13
Suola ei ole koriste. Se säilöö, se antaa maun ja se estää mätänemisen. Kaikki kolme tehtävää lepäävät sen väkevyyden varassa. Laimentunut suola näyttää yhä suolalta ja täyttää yhä astiansa. Se vain ei enää hoida sitä tehtävää, jonka Herra sille jätti. Jäljelle jää valkoista hiekkaa tien päällä.
Väkevä sana ei ole ankaruutta. Se on samaa rakkautta kuin lääke täydellä teholla: sitä ei anneta potilaalle kiusaksi vaan siksi, että hän paranisi. Sanan päämäärä ei ole kerätä tietoa vaan varustaa ihminen, niin kuin laiva varustetaan lähtemään satamasta. Tabita ompeli vaatteita leskille ja joku pesi pyhien jalkoja. Nämä olivat sanan varustamien ihmisten tekoja. Sanan äärellä vietetty aamu on kesken siihen asti, kunnes se kulkee ovesta ulos jonkun toisen hyväksi.
Mehupullon kyljessä ohje neuvoo laimentamaan. Elämän sanan kyljessä sellaista ohjetta ei ole. Se on tarkoitettu juotavaksi sellaisenaan, väkevänä ja koko sydämellä. Se, joka juo sen laimentamatta, huomaa saman minkä jokainen potilas oikean lääkkeen äärellä: täysi vahvuus ei ollut uhka. Se oli ainoa asia, joka paransi.