Tie, joka näyttää oikealta

Risteyksestä lähtee kaksi tietä, eikä niitä erota toisistaan silmällä. Ne kulkevat aluksi rinnakkain, saman metsän läpi, samaan ilmansuuntaan. Ero on asteen verran, ehkä vähemmän. Vasta kaukana, monen vuoden päässä, tiet ovat eri laaksoissa.

Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.

Sananl. 14:12

Tämä jae on koko aiheen avain, sillä se ei puhu tiestä, joka näyttää väärältä. Väärältä näyttävää tietä osataan varoa. Jae puhuu tiestä, joka näyttää oikealta sen kulkijan omissa silmissä ja juuri siinä on Herran tahdon ja oman tahdon erottamisen vaikeus. Oma tahto ei tule vastaan vieraana. Se tulee omissa vaatteissa ja se kuulostaa järkevältä, perustellulta ja usein hurskaalta. Se osaa lainata Raamattua. Se osaa sanoa toimivansa oikein ja totuudellisesti. Huomaamatta voi lipsua ja hivuttautua toimimaan Jeesuksen opetuksia vastaan väittäen samalla, myös itselleen, tekevänsä juuri niiden mukaan.

Kysymykset, jotka eivät päästä pakoon

Erottamiseen tarvitaan kysymyksiä, joita ei voi kiertää. Perustelukysymys ei kelpaa, sillä perustelun oma tahto löytää aina. Kysymyksen on verrattava tekoa henkilöön.

Mitä rakkaus tekisi tässä? Mitä Jeesus Kristus tekisi tässä tilanteessa? Puhuisiko siitä, mitä juuri teen ja sanon, armo, anteeksianto ja rakkaus?

Näiden kysymysten voima on siinä, että niihin voi vastata rehellisesti, avoimesti ja läpinäkyvästi vain katsomalla peiliin. Teon voi tehdä väittäen tekevänsä oikein ja silti tehdä toisin kuin Jeesus olisi tehnyt. Väite jää, teko jää ja niiden välinen rako on se kohta, jonka kysymys paljastaa. Vastaaminen ei vaadi oppineisuutta vaan suostumista: sen näkee, minkä on valmis näkemään.

Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.

Joh. 7:17

Järjestys on tässä jakeessa tarkka ja yllättävä. Tunteminen ei edellä tahtomista vaan seuraa sitä. Erottamiskyky ei ala tiedosta, joka pitäisi ensin hankkia, vaan tahdon suunnasta, joka pitää ensin valita. Se, joka tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, oppii tunnistamaan sen.

Paikka, jossa ero sanottiin ääneen

Koko Raamatussa on yksi yö, jona kahden tahdon ero lausutaan julki niin selvästi, ettei sitä voi ohittaa.

"Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".

Luuk. 22:42

Getsemanessa rukoilee Poika, jolla on oma tahto: ota pois tämä malja. Oman tahdon olemassaolo ei siis ole lankeemus, sillä se oli Ihmisen Pojallakin ja hän sanoi sen ääneen kaunistelematta. Lankeemus on järjestyksessä. Älköön kuitenkaan on koko uskonelämän saranakohta: siinä oma tahto ei katoa vaan asettuu alle.

Tästä seuraa jotain vapauttavaa ja jotain vaativaa. Vapauttavaa on se, ettei omaa tahtoa tarvitse kieltää eikä esittää olemattomaksi. Vaativaa on se, että vaarallisin tila ei ole oma tahto ääneen sanottuna vaan oma tahto Jumalan tahdoksi puettuna. Ylpeys ja itsekkyys eivät kapinallisessa luonnossa esiinny omilla nimillään. Ne oikeuttavat oman, subjektiivisen totuuden ja kutsuvat sitä kuuliaisuudeksi ja juuri sen valheen edessä peiliin katsominen on tarpeellista ja kipeää.

Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.

Sananl. 16:18

Seuraukset, joita ei haluta ajatella

Omasta tahdosta ei mielellään ajatella, että siitä olisi haittaa. Ajatus tuntuu kohtuuttomalta: eihän vilpittömästi ja parhaansa mukaan elävä ihminen voi olla väärällä tiellä. Raamattu ei vastaa tähän syytöksellä vaan havainnolla, jonka jokainen voi tarkistaa itse. Puu tunnetaan hedelmästä ja arki on se puu.

Miltä arki näyttää, kuulostaa ja tuntuu, kun sitä ohjaa luotu eikä Luoja? Se näyttää kiireeltä ja kuulostaa puolustautumiselta. Keskustelut kääntyvät väittelyiksi, joissa tärkeintä on olla oikeassa. Lepo muuttuu suoritukseksi, jonka jälkeen ei ole levännyt. Toiset ihmiset alkavat näyttää välineiltä tai esteiltä sen mukaan, edistävätkö he omaa suunnitelmaa. Mikään näistä ei ole rikos, eikä mitään niistä tarvitse selitellä ja juuri siksi ne ovat luotettavia merkkejä: ne ovat seurauksia, eivät tekoja.

Vastakuva on kirjoitettu yhtä konkreettiseksi.

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

Gal. 5:22

Hedelmä ei ole suoritus vaan seuraus ja siksi se ei valehtele. Tien suunnasta voi väitellä loputtomiin. Hedelmästä ei voi, sillä se joko on puussa tai ei ole. Tie, joka näytti oikealta, tunnetaan lopulta siitä, mitä sen varrella kasvaa.

Kaksi kelloa

Tahdoilla on myös eri kellot ja ajoitus paljastaa ne usein ennen kuin mikään muu ehtii.

Oman tahdon tuntee vaatimuksesta saada nyt. Suunnitelma on valmis, aikataulu on lukittu ja odottaminen tuntuu menetykseltä.

Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: "Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa" - te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu- sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon".

Jaak. 4:13-15

Herran ajoitus kulkee toista kelloa, jonka viisareita ihminen ei näe.

Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

Jes. 55:8-9

Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.

Saarn. 3:1

Se, mikä ihmisestä näyttää Jumalan viivyttelyltä, on Raamatun mukaan jotain muuta.

Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.

1. Piet. 3:9

Odotus ei siis ole unohdusta vaan pitkämielisyyttä, jolla on nimetty tarkoitus: ettei kukaan hukkuisi. Sen vastapuoli on kirjoitettu auki yhtä selvästi ja siinä on koko ajoituskysymyksen terävin raja. Saatanalla on kiire. Jumalalla ei.

Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!"

Ilm. 12:12

Kiireellä on lähde ja se lähde tietää aikansa olevan vähissä. Siksi kiireen henki painostaa ratkaisuun ennen punnintaa, väittää ikkunan sulkeutuvan ja vakuuttaa, että huomenna on myöhäistä. Rauha kestää odottamisen, sillä sen aika ei lopu kesken. Näin kiireen tuntu päätöksen ympärillä on itsessään diagnoosi: se ei vielä kerro, mitä pitäisi valita, mutta se kertoo paljon siitä, kuka hoputtaa.

Rukous, jossa vastaus jo on

Jeesus opetti rukoilemaan sanoilla, jotka moni osaa ulkoa ajattelematta, mitä niihin sisältyy.

tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;

Matt. 6:10

Tapahtukoon sinun tahtosi on rukous, jonka voi rukoilla tosissaan vain se, joka myöntää tahtoja olevan kaksi. Muuten sanoilla ei ole sisältöä. Rukous ei siis ole erottamisen lopputulos vaan sen alku ja se on tarkoitettu rukoiltavaksi joka päivä, koska erottaminen ei ole kertasuoritus vaan kävelyä sillä tiellä, joka valitaan uudelleen joka aamu.

Tähän sisältyy armo, joka on helppo ohittaa. Se, joka pysähtyy kysymään, kumpaa tahtoa hän todella noudattaa, on jo kääntynyt kasvot oikeaan suuntaan, sillä oma tahto ei koskaan kysy sitä kysymystä. Peiliin katsominen ei ole tuomio vaan ovi. Armo, anteeksianto ja rakkaus, joiden pitäisi puhua ihmisen teoista, puhuvat ensin hänelle itselleen: tie voidaan valita uudelleen tänään, eikä kello, joka sitä valintaa mittaa, pidä kiirettä.

Lähteet

Raamatunkohdat Kirkkoraamattu 1933/38:n mukaan: Sananl. 14:12 · Sananl. 16:18 · Saarn. 3:1 · Jes. 55:8-9 · Matt. 6:10 · Luuk. 22:42 · Joh. 7:17 · Gal. 5:22 · Jaak. 4:13-15 · 2. Piet. 3:9 · Ilm. 12:12.