Sana sanaa vastaan on päätös, ei tulos

Hän oli haaveillut sotilasurasta viisivuotiaasta. Ensimmäisessä yksikössä kaikki sujui, toisessa kaksi ylempiarvoista aliupseeria alkoi nöyryyttää häntä varusmiesten edessä, sulki ulos joukosta, uhkaili ja haukkui. Hän vei asian Puolustusvoimien esitutkintaan. "Esitutkintaa ei kuitenkaan aloitettu, sillä tilanteen katsottiin olevan sana sanaa vastaan." Hän luopui ammatistaan. Kiusaajat jäivät. Yle kertoi tämän 6.9.2026 jutussa, jota varten se haastatteli seitsemää naisaliupseeria eri puolilta Suomea, viittä aktiivipalveluksessa olevaa ja kahta uransa päättänyttä. Neljä kertoi häirinnästä. Kolme ei koe Puolustusvoimia epätasa-arvoiseksi ja se on kirjattava yhtä painavana kuin neljän kokemus, koska juttu on rehellinen molempiin suuntiin.

Toinen tapaus jutussa päättyi samaan kohtaan eri syystä. Esimies oli alkanut kutsua aliupseeria alapäähän liittyvällä haukkumanimellä muille työntekijöille. "Aliupseeri oli kuullut asiasta pari vuotta myöhemmin ja tehnyt siitä ilmoituksen oikeusupseerille. Asiaa ei kuitenkaan enää voitu käsitellä, koska tapauksesta oli kulunut liikaa aikaa." Esimies jatkaa edelleen tehtävässään hänen esimiehenään.

Kumpikaan tapaus ei ratkennut sillä, mitä tapahtui. Molemmat ratkesivat sillä, mitä menettely tekee sanalle, jolle ei ole todistajaa. Se ei ole naisten kysymys. Se on suljetun hierarkian ominaisuus ja Puolustusvoimat on Suomen suljetuin.

Kirjanpito, jossa käytös jää ja osaaminen lähtee

Puolustusvoimat haluaa naisia. Se sanoo sen joka tammikuu, kun vapaaehtoisen asepalveluksen haku päättyy. Vuonna 2021 hakijoita oli 1 675, mikä oli kaikkien aikojen ennätys, vuonna 2022 heitä oli 1 588, vuonna 2023 enää 1 258, tammikuussa 2025 taas 1 448 ja tammikuussa 2026 enää 1 360. Vuoteen 2025 mennessä Puolustusvoimissa tai Rajavartiolaitoksessa oli koulutettu yli 14 000 naista. Palkatusta henkilöstöstä naisia oli vuoden 2025 lopussa 19 prosenttia.

Jutun naiset eivät tulleet uhreiksi. He tulivat sotilaiksi. Yksi heistä sanoo sen suoraan: Puolustusvoimat oli aina unelmaduuni. Juuri se tekee kirjanpidosta selvän. Ilmoituksen pysähtyessä ja ilmoittajan lähtiessä organisaatio pitää käytöksen ja menettää osaamisen, jonka se itse koulutti ja jota se joka tammikuu pyytää lisää. Rekrytointi on julkista. Menetys on hiljaista ja hiljaisuus on osa menettelyä.

Mitä laki sanoo ilmoitukselle

Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa ei tunne lausetta sana sanaa vastaan. Sen 9 pykälä sanoo: "Kurinpitoesimiehen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että sotilasoikeudenkäyntilaissa tarkoitettu rikos on tehty." Laki tuli voimaan joulukuussa 2025. Sitä ennen tehtyihin tekoihin sovelletaan edellistä lakia, jossa kynnys oli sama. Kynnys on sanatarkasti sama kuin esitutkintalaissa, jonka mukaan esitutkinta on toimitettava, "kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty". Esitutkinnan tarkoitus on selvittää, mitä tapahtui. Lause sana sanaa vastaan kuvaa tilannetta, jossa sitä ei ole vielä selvitetty. Ilmoituksen hylkääminen tällä perusteella tarkoittaa, että tutkinnan tulos on päätetty ennen tutkintaa.

Laissa on kohta, jonka nojalla esitutkinnan saa jättää toimittamatta: teko johtuu anteeksi annettavasta huomaamattomuudesta, ajattelemattomuudesta tai tietämättömyydestä tai on muuten kurin ja järjestyksen kannalta vähäinen. Jutun tapauksissa oli kyse varusmiesten edessä nöyryyttämisestä, uhkailusta ja haukkumanimestä, jota esimies käytti alaisestaan muille työntekijöille. Päättäjä on kurinpitoesimies, siis sama komentoketju, jonka sisällä asia syntyi. Lause on kuitenkin muuttunut joulukuussa 2025 ja muutos osuu juuri tähän kohtaan. Uuden lain 10 pykälän mukaan Pääesikunnan tutkinnanjohtajana toimiva sotilaslakimies voi päättää esitutkinnan aloittamisesta ja 11 pykälän mukaan poliisi voi tehdä saman esitutkintalain nojalla. Kummastakin on ilmoitettava kurinpitoesimiehelle, ei pyydettävä häneltä lupaa. Lain 16 pykälä lisää, että kuulustelijan on oltava muu kuin epäillyn suoranainen esimies. Laissa on siis nyt kaksi reittiä komentoketjun ohi ja yksi este ketjun sisällä. Lähde ei kerro, milloin jutun teot tapahtuivat eikä sitä, käytettiinkö uusia reittejä. Se kertoo, että ilmoitukset päättyivät kurinpitoesimiehen pöydälle ja pysähtyivät siihen.

Lainsäätäjä on perustellut esimiehen toimivallan itse ja perustelu on luettava kokonaan. Hallituksen esitys vuodelta 2013 sanoo, että kurinpitoasioista valtaosa on luonteeltaan vähäisiä ja ne "on voitava käsitellä riittävän nopeasti, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti". Tässä on totuutta. Nopeus ja esimiesvalta ovat perusteltuja ja karsinta on osa koko rikosprosessia eikä Puolustusvoimien erityispiirre. Sama esitys sanoo kuitenkin toisessa kohdassa, että tutkinnasta vastaavien on oltava "riippumattomia tapahtumaan sekaantuneista henkilöistä". Laki sallii esitutkinnan jättämisen toimittamatta vain käytettävissä olevan aineiston perusteella. Aineistoa ei ole, jos ketään ei ole kuultu, eikä varusmiesten edessä nöyryyttäminen ole anteeksi annettavaa huomaamattomuutta. Esitutkinnan kynnys on tarkoituksella matalampi kuin tuomion, koska etukäteen ei voi tietää, löytyykö näyttöä. Se, ettei sana sanaa vastaan johda tuomioon, ei ole peruste jättää tutkimatta, oliko kyse sanasta sanaa vastaan.

Vanhentuminenkin on laissa ja se on lyhyt. Kurinpitorangaistus rinnastetaan vanhentumista laskettaessa sakkoon ja rikoslain mukaan syyteoikeus vanhenee kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on sakko tai enintään vuosi vankeutta. Aliupseeri, joka kuuli haukkumanimestään pari vuotta myöhemmin, kuuli siitä juuri silloin, kun kello oli ehtinyt käydä loppuun. Nimittely selän takana on sellaista, mistä kohde kuulee viimeisenä ja määräaika alkaa teosta, ei tiedosta.

Nimike, joka olisi ollut olemassa

Nimikettä ei tarvinnut hakea, koska menettely pysähtyi ennen sitä. Se olisi kuitenkin ollut laissa. Rikoslain sotilasrikoksia koskevan luvun 16 pykälän mukaan esimies, joka "käskyvaltaa väärinkäyttäen aiheuttaa käskynalaiselle sellaista kärsimystä tai sellaista vaaraa hänen terveydelleen, joka ei ole palveluksen kannalta tarpeellista, taikka kohtelee häntä nöyryyttävällä tavalla", on tuomittava esimiesaseman väärinkäyttämisestä kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Nöyryyttäminen varusmiesten edessä on tämän pykälän sanamuotoa. Samassa luvussa on myös sotilaan sopimaton käyttäytyminen, mutta se koskee päihtymystä ja meluamista julkisella paikalla, ei alaisen kohtelua, joten sen nimi lupaa enemmän kuin se kattaa.

Työnantajalle on kaksi muuta lakia, jotka eivät kysy todistajia vaan toimia. Työturvallisuuslaki koskee virkasuhteessa tehtävää työtä ja sen 28 pykälä sanoo, että jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, "työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi". Tasa-arvolaki menee pidemmälle: työnantajan menettely on kiellettyä syrjintää, jos työnantaja tiedon saatuaan "laiminlyö ryhtyä käytettävissä oleviin toimiin häirinnän poistamiseksi". Kumpikaan ei vaadi, että sana olisi vahvistettu. Ne vaativat, että tieto johtaa toimiin. Jutussa tieto johti päätökseen olla tutkimatta.

Luku, joka mittaa ilmoituksia

Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö arvioi Ylelle, että kokemusten taustalla voi olla äijäkulttuuria ja vaikeus kohdata vähemmistönä olevia naisia ja jatkoi: "Numeroiden perusteella ongelma ei näytä isolta tässä 14 000 ihmisen organisaatiossa, mutta ilmiönä tämä herättää huolta." Numerot ovat olemassa. Puolustusvoimien oma työyhteisökysely vuodelta 2025, jonka tulokset Yle sai tietopyynnöllä, kertoo, että sukupuolista häirintää ilmoitti alle 0,5 prosenttia vastaajista ja häirintää kokeneista 68 prosenttia oli naisia, vaikka naisia on henkilöstöstä 19 prosenttia.

Luku mittaa sitä, mitä ilmoitetaan. Sama juttu kertoo, miksi ei ilmoiteta: "Lievistä tapauksista naiset eivät itse välttämättä uskalla raportoida, koska pelko leimatuksi tulemisesta on suuri." Yksi haastatelluista arvioi kuulleensa häiritsevästä käytöksestä noin 20 muulta ammattisotilasnaiselta. Toinen kertoo keskustelleensa parinkymmenen kanssa. Kysely tavoittaa sen osan, joka on valmis kirjoittamaan kokemuksensa työnantajan lomakkeeseen sen jälkeen, kun on nähnyt, mitä ilmoitukselle tapahtuu. Pieni luku on menettelyn tulos, ei sen kumoaja.

Luku ei ole myöskään uusi. Yle kertoi marraskuussa 2017 naissotilaista, joista 27 prosenttia oli kokenut seksuaalista häirintää ja jutun otsikko oli yksittäistapauksia. Toimittaja kirjoitti silloin: "Kaikki ajattelivat, että he olivat törmänneet syrjintään, jota ei muualla organisaatiossa tapahtunut". Yhdeksän vuotta myöhemmin sama havainto tehdään uutena. Kaava on sama joka kerta: yksi kertomus, pieni kyselyluku ja toteamus, että kyse on yksittäistapauksista. Syyskuun 2026 juttuun ei tarttunut yksikään toinen valtakunnallinen toimitus.

Tasa-arvovaltuutettu antoi maaliskuussa 2026 lausunnon Puolustusvoimien palvelusohjesäännön päivityksestä. Hän piti myönteisenä, että ohjesääntö kieltää kaikenlaisen häirinnän, kiusaamisen ja simputuksen ja esitti "harkittavaksi mahdollisuutta nimetä myös erilliset häirintäyhdyshenkilöt perusyksikköihin". Keväällä 2026 sellaisia ei siis vielä ollut. Käsittely nojaa Pääesikunnan sisäisiin määräyksiin, joita ei ole julkaistu. Ylen kysyessä kesällä varusmiespalveluksen häirinnästä Puolustusvoimat vastasi, että taustalla voi olla "kohteena olevan henkilön ominaisuudet tai käytös, varusmiesjoukon huono ilmapiiri ja erilaiset käsitykset huumorista". Se on vastaus, jossa syy siirtyy kohteeseen jo ennen kuin kukaan on kysynyt, mitä tapahtui.

Kuka ei puutu

Jutun raskain lause ei ole kenenkään kokemus vaan havainto ympäristöstä: "Naiset kokevat, että harva mies uskaltaa puuttua epäasialliseen käytökseen. Asiattomuudet kuitataan liian helposti huumorilla." Yksi haastatelluista lähti usein itkien töistä kotiin, koska huomautus epäasiallisesta kielenkäytöstä käännettiin häntä vastaan ja työyhteisö teki hänet joukolla naurunalaiseksi.

Sana sanaa vastaan tarkoittaa, ettei ollut todistajaa. Varusmiesten edessä nöyryyttäminen tapahtui varusmiesten edessä. Haukkumanimi sanottiin muille työntekijöille. Todistajia oli. Heitä ei ollut menettelyssä, koska kukaan ei kutsunut heitä eikä kukaan tullut. Sama asia näkyi tämän sarjan poliisiartikkelissa, jossa kentällä totuuden nähneet vaikenivat, koska puhuja savustettiin ulos. Se ei ole naisten ongelma eikä miesten. Se on todistajan ongelma ja todistaja, joka näkee eikä sano, on jo valinnut, kumman sanan puolelle hänen hiljaisuutensa asettuu.

Kahden todistajan sääntö

Sääntö, jonka nojalla esitutkinta hylättiin, on vanhempi kuin Puolustusvoimat. Mooseksen laki asettaa sen näin:

Yksi ainoa todistaja älköön olko pätevä ketään vastaan, olkoonpa mikä pahateko tai rikkomus, mikä synti tahansa, jonka joku tekee. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on asia vahva.

1. Moos. 19:15

Sääntö ei ole siinä yksin. Kolme jaetta myöhemmin sama laki sanoo, mitä tehdään silloin, kun sana on sanaa vastaan:

Ja tuomarit tutkikoot tarkoin asian, ja jos todistaja on väärä todistaja, joka on tehnyt väärän syytöksen veljeänsä vastaan,

1. Moos. 19:18

Kahden todistajan vaatimus suojaa syytettyä yhden ihmisen sanalta. Tutkimisvelvollisuus suojaa sitä, joka puhuu totta ilman todistajaa. Ne ovat saman säännön kaksi puolta ja laki antaa ne yhdessä, koska kumpikin yksin on epäoikeudenmukainen. Puolustusvoimien menettely otti ensimmäisen puolen ja jätti toisen. Se hylkäsi ilmoituksen todistajien puutteeseen ja jätti tutkimatta, olisiko todistajia ollut. Jeesus toistaa saman säännön, kun hän neuvoo, miten veljen rikkomus käsitellään: ensin kahden kesken, sitten yhden tai kahden todistajan kanssa, "että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla". Siinäkään todistajia ei odoteta. Heidät haetaan.

Kuka hyötyy rakenteesta

Hyötyjä on ensin esimies, joka jatkaa tehtävässään. Hän ei tarvinnut puolustusta, koska asiaa ei tutkittu, eikä hänen tarvinnut valehdella, koska häneltä ei kysytty. Toinen hyötyjä on organisaatio, jonka tilasto pysyy pienenä. Alle puoli prosenttia on luku, jonka voi sanoa ääneen ja se on totta täsmälleen niin kauan kuin ilmoittaminen maksaa ilmoittajalle enemmän kuin vaikeneminen. Kolmas hyötyjä on komentoketju rakenteena: niin kauan kuin ainoa reitti kulkee sen läpi, se päättää itse, mikä siitä tulee näkyviin.

Häviäjä on hajautettu, kuten aina. Ensin se, joka lähti unelmaduunistaan ja menetti luottamuksensa työnantajaan. Sitten ne, jotka jäivät ja oppivat käyttäytymään entistä miellyttämishaluisemmin, kuten yksi haastatelluista sanoo tehneensä. Sitten varusmiehet, jotka katsoivat nöyryytystä ja oppivat, että se on osa palvelusta. Viimeisenä Puolustusvoimat itse, joka koulutti sotilaan, pyysi häntä joka tammikuu ja menetti hänet menettelyyn, joka oli sen omissa käsissä. Hyöty on suurella toimijalla ja keskitetty. Menetys on jokaiselle pieni ja yhteensä suurempi ja siksi kukaan ei nosta sitä pöydälle.

Ennen kuin on kuullut

Menettely voi valita säännöstä kumman puolen tahansa. Se voi vaatia todistajat ja lopettaa siihen, tai se voi vaatia todistajat ja lähteä hakemaan niitä. Ensimmäinen on nopea ja pitää tilaston pienenä. Toinen maksaa aikaa ja se on ainoa tapa, jolla sana sanaa vastaan muuttuu joskus tiedoksi siitä, mitä tapahtui.

Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.

Sananl. 18:13

Päätös, jonka mukaan tilanne on sana sanaa vastaan, annetaan ennen kuin on kuultu. Se ei ole tulos vaan vastaus ja se on annettu kaikille, jotka vielä miettivät, ilmoittaisivatko. Puolustusvoimat sanoo, että se haluaa muuttaa kulttuuria. Puolustusministeri sanoi päivää jutun jälkeen keskustelleensa Puolustusvoimien johdon kanssa: "Suhtaudun tähän erittäin jyrkästi. Yksikään häirintätapaus ei ole hyväksyttävä." Hänen mukaansa "Vastuu puuttua on jokaisella johtajalla, Puolustusvoimain komentajasta yksittäiseen ryhmänjohtajaan". Lause on oikea ja se on sanottu aiemminkin. Kulttuuri ei ole ohjesäännössä eikä ministerin lauseessa vaan siinä, mitä seuraavalle ilmoitukselle tapahtuu. Sen ratkaisee kurinpitoesimies, jolla on edessään lause, jonka voi lukea kahdella tavalla ja Mooseksen laki sanoo, kumpi puoli seuraa ensimmäistä.

Lähteet

• Yle. (2026, 6. syyskuuta). Esimies valitsi naissotilaille paljastavat asut, neljä naista kertoo häirinnästä Puolustusvoimissa. https://yle.fi/a/74-20241367
• Yle. (2026, 6. syyskuuta). Puolustusvoimien kysely: häirintä kohdistui pääosin naisiin, kiusaamisessa ei eroa. https://yle.fi/a/74-20244368
• Yle. (2026, 1. heinäkuuta). Naiset kokevat häirintää varusmiespalveluksessa, Puolustusvoimat: taustalla muun muassa erilaiset käsitykset huumorista. https://yle.fi/a/74-20233370
• Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa 89/2025, 9, 10, 11, 14, 16, 49 ja 193 §.
• Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa, HE 30/2013 vp.
• Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa 255/2014, kumottu 1.12.2025, sovelletaan sitä ennen tehtyihin tekoihin.
• Esitutkintalaki 805/2011, 3 luku 3 §.
• Rikoslaki 39/1889, 8 luku 1 § sekä 45 luku 16, 18 ja 27 §.
• Työturvallisuuslaki 738/2002, 2 ja 28 §.
• Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986, 7 ja 8 d §.
• Tasa-arvovaltuutettu. (2026, 30. maaliskuuta). Lausunto Puolustusvoimien yleisen palvelusohjesäännön päivityksestä, TAS/259/2026.
• Ruotuväki. (2023, 3. helmikuuta). Naissotilaita halutaan lisää, hakijoita aiempaa vähemmän.
• Puolustusvoimat. (2025, 21. tammikuuta). Over 1400 women applied to voluntary military service. Tiedote.
• Maavoimat. (2026, 21. tammikuuta). Altogether 1360 women applied to voluntary military service. Tiedote.
• Yle. (2026, 7. syyskuuta). Ministeri kommentoi naisten häirintää Puolustusvoimissa: Jokaisen miehen vastuulla on käyttäytyä järkevästi. https://yle.fi/a/74-20244896
• Yle. (2017, 24. marraskuuta). "Yksittäistapauksia": Naissotilaat kokevat syrjintää ja häirintää puolustusvoimissa. Silti he purevat hammasta ja ottavat kaiken vastaan. https://yle.fi/a/3-9944213
• Pyhä Raamattu 1933/1938.